Homojen oma homofobia
Tämän sivuston pitäisi olla nimensä mukaisesti homokansan yhdistävä tekijä. Keskustelufoorumin tässä osiossa siitä ei kuitenkaan ole tietoakaan. Vaadimme yhteiskunnan taholta yleistä hyväksyntää ja suvaitsevaisuutta, vaikkemme itsekään hyväksy toisiamme. Eikö sama sateenkaarilippu liehukaan meille kaikille tasapuolisesti?
Ei ole olemassa yhtä ja ainoaa tapaa ja mallia olla homo (tai hetero tai mitä tahansa muuta). Eikö jokainen saa aivan itse määritellä arvonsa, parisuhteensa, perheensä, sen millaista seksiä harrastaa, missä, miten, miten paljon ja kenen tai keiden kanssa sitä harrastaa jne. Ei toisen oikeus tehdä jotakin ole pois toisen oikeudesta tehdä jotain muuta. Tärkeintä on, että kaikilla on samat oikeudet toteuttaa em. asioita haluamallaan tavalla.
Kaikkia meitä ärsyttää jos joku ulkopuolinen taho yrittää määritellä elintapojamme, miksi siis itse teemme saman toisillemme? Jokainen eläköön niin kuin parhaaksi katsoo muita tuomitsematta. Mahdumme kaikki homokansaan: sateenkaariperheet, sinkut, rekisteröidyssä parisuhteessa elävät, vapaassa suhteessa elävät, ne jotka haluavat elää mahdollisimman heteroa elämää, ne jotka haluavat elää mahdollisimman homoa elämää ja kaikki muut. Tärkeintä on että jokainen on itse elämäänsa tyytyväinen.
Vielä selvyyden vuoksi:
Mahdollisimman hetero elämä = Halu pitkällä tahtäimelle "sulauttaa" homot osaksi "hetero-yhteiskuntaa", niin ettei lopulta (tai enää nytkään) tarvita homoravintoloita, -järjestojä, -saunoja tai mitään muutakaan vain tai pääasiassa homoille suunnattuja palveluita. Käsitys siitä että homon ja heteron (lähes) ainoa ero on se, että toisen parisuhteessa on vastakkaisen sukupuolen ja toisessa saman sukupuolen edustajat.
Mahdollisimman homo elämä = Ei halua ja/tai tarvetta perustaa elämää ja mahdollista parisuhdetta "hetero-yhteiskunnan" arvoille. Halu elää, jos mahdollista, homoyhteisössä tai homokaupunginosassa (ei Suomessa mahdollista).
Nämä ovat ääripäitä. Suurin osa meistä kuulunee jonnekin välimaastoon. Ja ennenkuin lähdette tuomitsemaan kumpaakaan elämäntyyliä, muistakaa alkuperäisen kirjoituksen suvaitsevaisuus. Se mikä ei ehkä sovi sinulle tai sinun ajatusmaailmaasi sopii ehkä jollekin toiselle. Eikä ryhdytä nyt myöskään keskustelemaan homoghetoista tms. Maailmalla on lukuisia homokaupunginosia, mitkä eivät ole mitään eristettyjä ghettoja. Kenenkään ei ole niihin pakko muuttaa ja ne ovat osa kyseisen kaupungin "normaalia" katukuvaa.
Niin. Olipa hyvä tuo selvennys, kas kun esimerkiksi itse en miellä "mahdollisimman homoa" tai "mahdollisimman heteroa" elämää alkuunkaan siten kuin Yuci77. Paitsi sitten kun pitää lähteä ironissävyisesti ruotimaan siellä täällä esiintyviä käsityksiä "homouden syvimmästä olemuksesta" ja suuntautumiseen stereotyyppisesti liitetyistä ilmiöistä.
Esimerkiksi minun "mahdollisimman homoon elämään" kuuluu tiivis parisuhde ja varsin porvarilliset arvot. Yhtä hyvin jonkun heteron "mahdollisimman heteroon elämään" voi kuulua vapaampi suhtautuminen suhdeasioihin tai rouheammat arvot.
Seksuaalinen suuntautuminen ja arvot eivät käy käsi kädessä. Ja sillä taas ei ole mitään tekemistä sen kanssa, suvaitseeko yhdenlainen homo toisenlaista homoa. Se on ihan jostain muusta kiinni. En oikein ymmärrä, miksi elämäntyyli pitää yhdistää seksuaaliseen suuntautumiseen. Minusta kyse on kahdesta eri asiasta.
Ihanteellista on, jos kullakin ihmisellä on mahdollisuus toteuttaa itseään, seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Riippumatta siitä, millaiset ovat omat arvot, parisuhde, perhe... tai seksin laatu. Ei sillä vaan ole tekemistä seksuaalisen suuntautumisen kanssa. Ja jos on, niin sopisi vähän perustella.
Minun tulkintani mukaan sillä, että seksuaalivähemmistöjen oikeudet saadaan tasa-arvoiseksi ns. seksuaalienemmistöläisten oikeuksien kanssa ei mitenkään poljeta heitä, joiden elintapoihin ei saavutetuilla yhteiskunnallisilla tasa-arvoisilla oikeuksilla (kuten parisuhdelaki, syrjintäsuoja jne) ole suoranaista vaikutusta syystä tai toisesta.
Eivät parantuvat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet ole uhka homoravintoloille, homojärjestöille, homosaunoille tai homoille suunnatuille palveluille. Parhaimmillaan parantuva yhteiskunnallinen tilanne antaa enemmän tilaa näille. Ainakin minun logiikkani mukaan.
Minusta tässä on kaksi asiaa niitattuna nyt yhteen, jotka eivät luontevasti ole yhdessä.
Mitä tulee elämäntyyleihin(, joita homot valitsevat) , niin yhteiskunnan hyväksyvän ilmapiirin osalta eivät vain oikeudet tiettyyn elämäntyyliin vaikuta elämään. Siihen vaikuttavat myös velvollisuudet yhteiskuntaa kohtaan ja näiden velvollisuuksien toteutuminen.
(Yhteiskunta muuttuu, joten oikeudet ja velvollisuudet muuttuvat - ne kuitenkin ovat olemassa.)
Kirjoitin: Ei ole olemassa yhtä ja ainoaa tapaa ja mallia olla homo (tai hetero tai mitä tahansa muuta). Eikö jokainen saa aivan itse määritellä arvonsa, parisuhteensa, perheensä, sen millaista seksiä harrastaa, missä, miten, miten paljon ja kenen tai keiden kanssa sitä harrastaa jne. Ei toisen oikeus tehdä jotakin ole pois toisen oikeudesta tehdä jotain muuta. Tärkeintä on, että kaikilla on samat oikeudet toteuttaa em. asioita haluamallaan tavalla.
smo kirjoitti: Ihanteellista on, jos kullakin ihmisellä on mahdollisuus toteuttaa itseään, seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Riippumatta siitä, millaiset ovat omat arvot, parisuhde, perhe... tai seksin laatu. Ei sillä vaan ole tekemistä seksuaalisen suuntautumisen kanssa.
Eli käsittääkseni tarkoitamme aivan samaa asiaa. Minunkaan määritykseni mukaan, "mahdollisimman homoa" elämää elävät eivät vastusta seksuaalivähemmistöjen oikeuksia, vaan kannattavat niitä.
Melko suuri osa aktiivisimmin tänne kirjoittajista jakavat Smon käsityksen tiiviistä parisuhteesta ja porvarillisista arvoista. Jotkut heistä katsovat oikeudekseen "hyökätä" tällä sivustoilla jokaisen kimppuun joka ei jaa tätä käsitystä. Miksi joidenkin muiden "vapaampi suhtautuminen suhdeasioihin tai rouheammat arvot" on heille jonkinlainen uhka tai tahra homojen julkisuuskuvassa.
Smo kirjoitti myös: Seksuaalinen suuntautuminen ja arvot eivät käy käsi kädessä. Ja sillä taas ei ole mitään tekemistä sen kanssa, suvaitseeko yhdenlainen homo toisenlaista homoa. Aloittamani keskustelun otsikko on "homojen oma homofobia". Jos emme itsekään suvaitse erilaisen arvomaailman kuin omamme jakavia homoja, kuinka voimme olettaa seksuaalienemmistönkään niin tekevän.
Emme voi olla yhtäaikaa tiukkapipoisia moraalinvartijoita ja samaan hengen vetoon toivoa, että kaikki saisivat vapaasti toteuttaa seksuaalisuuttaan tai seksuaalittomuuttaan haluamallaan tavalla.
Mihin unohtui se peräänkuuluttamani suvaitsevaisuus.
Minusta kyse ei ole otsikossa mainitsemastasi homofobiasta, vaan laajemmin suvaitsemattomuudesta. Itse toivoisin toki hyväksyntää, en niinkään suvaitsemista.
Minusta ei ole oikein yleistää arvokeskustelijoista esimerkiksi parisuhdetta puoltavia (enkä nyt tarkoita sitä saarnaavia) julkisuuskuvan killtävinä pitäviksi ja/tai tiukkapipoisiksi moraalinvartijoiksi. Kannattaa mennä ensin itseensä, jos kokee näin, - ja miettiä suvaitsevuutensa rajoja. Oikeudet ilman täysiä vastaavia velvollisuuksia ovat illuusio.
Toisen arvomaailman suvaitseminen ei tarkoita sen hyväksymistä eikä myöskään arvokeskustelun lakkaamista.
En ole käsittääksi kirjoittanut, että vain kiinteässä monogamisessa parisuhteessa elävät kannattaisivat parisuhde- ja mahdollista myös homoseksuaaleja koskevaa avioliittolakia. Kaikki seksuaalista- ja sukupuolista tasa-arvoa edistävät lait ovat tarpeen ja hyödyllisiä kaikille näihin vähemmistöihin kuuluville.
Kiteytän vielä toivottavasti ytimekkäästi koko asiani: Meitä seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä on "joka lähtöön", meillä on erillaisia arvoja, käsityksiä hyvästä elämästä jne. Jos pidämme vain omia arvojamme ja käsityksiämme oikeina ja koko homokansaa koskevina, emme oikeasti luo pohjaa monimuotoiselle ja suvaitsevaiselle yhteiskunnalle. Jos itsekin syrjimme toisiamme erilaisten arvomaailmojemme vuoksi, annamme valtaväestöllekin luvan tehdä niin.
Minä en puhuisi "homojen omasta homofobiasta", kun kanssaihmiseten vaihtoehtoiset elämäntavat aiheuttavat yleisesti kukkahatun tutinaa. Otsikointi pisti minut ehkä hiukan turhan kärkkäästi takertumaan juuri niihin asioihin, mihin takerruin. Se, että vanne kiristää päätä, on aika inhimillistä. Suurin osa ihmisistä etsii perusturvallisuutta, ja kaikki oudompi pelottaa, kun ei niitä osaa oikein käsitellä pelkkinä asioina. Ennakkoluulot ja muut nousevat pintaan.
Tietysti herkkyyttä tämän homo-julkisuuskuvan kanssa on... Onhan kumminkin niin, että työllä ja tuskalla on saavutettu tila, jossa esim. homoseksuaalisuus alkaa olla asiana sellainen, jonka Taavi Tavallinen tai Kaisa Keskivertokin voi jotenkin käsittää - ja hyväksyä. Aikanaan kuva homoista oli värittynyt tiiviisti yhdenlaiseksi, eikä väri ole vieläkään täysin haalistunut. Sen homokuvan mukaan homo oli aina seksinnälkäinen epätoivoinen ihmishirviö, jonka elämä päättyi lyhyen. Itsensä toteuttamisen raamit olivat siinä.
Sanoisin, että homon kuva ns. "normaalina ihmisenä" antaa kaikenlaisille homoille mahdollisuuden toteuttaa itseään tasa-arvoisena yhteiskunnan jäsenenä, ilman homoudesta syntyvää lisäleimaa - se kun on vain seksuaalisen suuntautumisen määritelmä, eikä asiallisesti sisällä muuta. Kuvittelisin, että tasa-arvoisemmista lähtökohdista on helpompi ponnistaa, oli omat halut elämäntavalleen millaiset hyvänsä.
Kaikenlaiseen elämään kuuluu vaihtoehtokulttuureja ja alakulttuureja. Myös vaihtoehtokulttuurien ja alakulttuurien sisällä on omia pienempiä ryhmiään. Ei siinä mitään. Minusta ei kuitenkaan ole mielekästä niputtaa sellaisia asioita keskenään, jotka eivät yhteen sinänsä kuulu. Ei pitäisi käyttää keppihevosia.
Joka tapauksessa raja hyväksymiselle kulkee aina jossain kohdassa. Henkilökohtaisesti voin suoraan sanoa, etten ymmärrä ns. vapaata seksiä silloin, jos ehkäisyä ei käytetä. Perustelen asiaa sillä, että siinä taudit leviävät, ja voivat sitten päätyä kiertoon sellaisillekin, joiden ei pitäisi kantaa vastuuta toisten ratkaisuista - esimerkkinä vaikkapa jälkikasvu.
"En ole käsittääksi kirjoittanut, että vain kiinteässä monogamisessa parisuhteessa elävät kannattaisivat parisuhde- ja mahdollista myös homoseksuaaleja koskevaa avioliittolakia. Kaikki seksuaalista- ja sukupuolista tasa-arvoa edistävät lait ovat tarpeen ja hyödyllisiä kaikille näihin vähemmistöihin kuuluville."
En ole tällaista väittänytkään. Ei todellakaan ole tarpeen itse olla (tai edes itselleen haluta) parisuhdetta saati muilta sitä edellyttää kannattaessaan hbtl-väen myönteistä parisuhdelainsäädäntöä (muodossa missä tahansa).
Kaikki keskusteluun osallistuvat tuntuvat olevan jokseenkin samaa mieltä itse asiasta, siitä, että kullakin henkilöllä tulisi olla oikeus valita miten seksuaalisuuttaan toteuttaa ja jättää toisten toteuttamistavat rauhaan itselle kuulumattomina asioina. Mäkään en voi kuitenkaan olla ärähtämättä valituista sanamuodoista, vaikka olenkin samaa mieltä siitä, mitä niillä yritetään ilmaista.
Homosuhteessa eläminen ei ole mikään porvarillinen arvo. Homosuhteessa eläminen ei myöskään ole hetero arvo. Halu tarjota kaikille mahdollisuus elää yhteiskunnan hyväksymänä myös homosuhteessa ei ole ahdasmielinen, mitään poissulkeva vaan ainoastaan valinnanvapautta lisäävä arvo. Halu irrottautua yhteiskunnan normistosta ei ole homo arvo. Homous ei ole vapaamielisyyttä, ei kokeilunhalua, ei kapinallisuutta, ei mitään tahdonalaista. Me kaikki synnymme samaan kulttuuriin. Se ei ole hetero kulttuuri, se on vain kulttuuri. Halutessaan ihmiset voivat (osittain) irrottautua vallitsevan kulttuurin ja yhteiskunnan arvoista ja alkaa elää alakulttuurin sisällä. Alakulttuurikseen voi valita minkä tahansa uskonnollisen tai poliittisen aatteen, nuorisoliikkeen, tietynlaisista seksuaalisista asioista kiinnostuneiden alakulttuurin, jne. You name it. Jos valinta tapahtuu seksuaalisin perustein, hetero halutessaan valita yhteisökseen pelkästään heteroille suunnatun seksuaalikulttuurin ja homo pelkästään homoille, tai he voivat elää saman ryhmän sisällä jakaen yhteisenä kiinnostuksen kohteena vaikka jonkin fetisismin.
Minusta Yuci77:llä on oikeus sanamuotoihinsa. En yhdy niihin kaikilta osin.
Sen sijaan nimimerkin hyvästä tarkoituksesta ei ole epäselvyyttä - näin näen itsekin tekstin.
Jatkan vielä selventääkseni asian niin rautalangasta väännettynä, että voin luottaa siihen, että kaikki ovat varmasti ymmärtäneet sanomani sisällön. :) Jos erottautumista all-gay-yhteisöön pidetään mahdollisimman homona elintapana, on silloin mahdollisimman hetero tapa elää erottautuminen pelkästään heterojen alakulttuuriin, ei suinkaan eläminen ns. perusyhteiskunnassa.
Me kaikki ollaan vain ihmisiä. Kaikilla on joitain ennakkoluuloja ja kovin omia arvoja vastaan sotivat elintavat voivat tuntua inhottavilta, vaikka henkilö tiedostaisikin täysin, ettei asia hänelle varsinaisesti kuulu. Musta on toisaalta sääli, jos omista ajatuksistaan ei voi puhua vapaasti, myös niistä negatiivisista, vaan kaikki pitää peittää täydellisen poliittisen korrektiuden alle.
Se, että joku ajelee autolla jonnekin yleiseen runkkauspusikkoon tuntuu musta epämiellyttävältä ajatukselta. Tiedän, ettei asia kuulu minulle. Tiedän senkin, että oikeastaan mulla ei ole perspektiiviä ottaa kantaa mihinkään irrallisiin seksisuhteisiin, koska oon käyutännöllisesti katsoen ollut parisuhteessa koko sen ajan, jonka voin sanoa olleeni seksuaalisesti aktiivinen. Jos tilanne olisi toinen, en todellakaan tiedä, montako lovea mun sängynpäädyssä olisi. Niitä saattaisi olla valtava määrä. Siksi en voi tuomita, en ole elänyt muiden elämää kuin omani.
Ei kukaan parisuhteen vastustajakaan voi tuomita minua. He eivät ole eläneet minun elämääni minun luonteellani, eivätkä voi siksi tietää, miltä pysyvyyden syvällinen kaipaaminen tuntuu. Ei voi myöskään arvostella kenenkään takertumista yhteen ihmiseen, jollei koskaan itse rakastanut niin, ettei ole tahtonut enää muuta kuin sen yhden.
Kaikki katsovat elämää vain oman, hyvin rajalisen tapansa ymmärtää asioita läpi. Niin kauan kun kukin ymmärtää oman rajallisuutensa, ei negatiivinenkaan keskustelu eri elintavoista ole musta väärin.
Minusta erottautuminen elämään täysin homojen kesken ei vielä erota mitään elintapaa "homoksi". Minusta mikään elin tapa ei ole erityisesti "homo"-leimainen. Homon oma elintapa on yhden ihmisen elintapa. Elintapa on lisäksi niin moninainen ilmiö, että sen leimaaminen "homoksi" yhteisöllisin perustein on suurta yksinkertaistamista.
Minusta ennakkokäsityksiä (ihan myönteisiä sellaisia) voidaan tuoda keskusteluun. Ei ole tarpeen tuntea omakohtaisesti jotain elintapaa tuodakseen jotain käsityksiään siitä keskusteluun. Hylkäys/Hyväksymis-tuomio on erikseen - nimittäin jokainen tekee lausumillaan elämän ilmiöistä jonkinlaisen 'tuomion' halusi sitä tai ei. Kokemuksen puuttuminen vie tosin mahdollisuuden ymmärtää todella toista, jolla on tuo kokemus. Ymmärtämisen puuttuminen tulisi estää täydelliset hylkäys/hyväksymis-tuomiot. Sen sijaan ennakkokäsityksien mukaiset arviot ohjaavat elämäämme ja kertovat paljon arvomaailmastamme. Se on osa epätäydellistä elämäämme.
Ihan totta, martin. Vain kertomalla omat ennakkokäsityksensä voi antaa toiselle täyden mahdollisuuden selittää, miten hän itse asian kokee ja miksi. Se on pitkällä tähtäimellä paljon hedelmällisempää kuin poliittinen korrektius. Sellainen keskustelu edellyttää kuitenkin osapuoliltaan halua kuunnella ja yrittää ymmärtää toisen sanoma, sen sijaan että yrittää vain keksiä perusteita kumoamaan kaikki, mitä toinen kokee.
Elintavat ovat kokemusasioita, joihin ei ole oikeita vastauksia. Joidenkin mielestä keskustelu sellaisesta, johon ei koskaan voida saada tyhjentävää vastausta, voi tuntua turhalta. Musta pitää kuitenkin muistaa ympäristö, jossa keskustellaan. Ei täällä tehdä muistakaan asioista mitään päätöksiä. Koko palsta on olemassa pelkän keskustelun, ei asioiden ratkomisen vuoksi.
(Sydän syrjällään odotan sitä päivää, kun joku on halukas puhumaan myös uskonnollisuuden ja homouden suhteesta haluten ymmärtää asian toinenkin puoli sen tuomitsemisen sijaan. Siihen aika ei taida vielä olla kypsä.)
Toisen kokemusta, kokemistapaa ei voi ohittaa - tuntui se kuinka "väärältä", "pieneltä" jne. tahansa. Tai tietenkin voi, mutta SE ei ole keskustelua.
Hienoa kuulla ajatuksistasi ja kokemuksistasi, kesäpoika!
Myös sydän syrjällään (ihan positiivisessa mielessä)
"martin"
Täällä Ranneliikkeessäkin ja muualla olen kuullut kommentteja siitä, että nykyään kristitty homo olisi jotenkin poliittisesti korrekti tapa elää homona. Ilmeisesti kuva perustuu ainoastaan näkyvyyden aiheuttamaan harhaan (korjatkaa, jos olen harhateillä!). Ylipäänsä käytännössä tuntuu siltä, että kristitty homo edelleen saa lähinnä ihmettelyä osakseen suurelta joukolta homoja.
Minusta käsite "poliittisesti korrekti" on sillä tavalla ongelmallinen, että se leimaa vallassa olevan arvomaailman edustajat silloinkin, kun he/me jakavat/jaamme tietyn käsityksen eli silloinkin, kun puolinaisia käsityksiä ei lausuja omasta mielestään lausukaan.