Nokia Missio ja homot
Tampereen suunnalla kunniarotta kuuluisi ilman muuta antaa Nokia-Mission väelle ja erityisesti Markku Koivistolle, joka mm. tämän aamun Hesarissa kysyttäessä sanoo:"Homoparit tulisi saada keskustelemaan ihmisiä auttavien tahojen kanssa." Liikuttavaa: MIHIN me erityisesti mahdammekaan apua tarvita? Tosiasia kuitenkin näkyy olevan, että Missio on voimakkaasti aslanilaisen eheytysideologian kannalla.
Mikä tässä on pahinta: monet nuoret ihmiset ovat mukana hurmoksellisessa Missiossa, heidät liki vietellään mukaan siihen. Kun samaan aikaan Missio levittää syrjivää ja näennäisen "rakastavaa" asennettaan, seuraa takuuvarmasti paljon pahaa oloa monella suunnalla.
Koiviston mielestä homoparit tarvitsevat siis apua. Jos tulee tilaisuus, kysyn muuten taatusti, MILLAISTA apua hän minulle tarjoaisi, kun ei edes tunne minua ihmisenä eikä elämäntilannettani millään tasolla.
Taloudellinen apu kelpaisi. Myös Raamattu kehottaa luopumaan maallisesta mammonasta. Minä voin puolestani auttaa Markku Koivistoa Jumalan lähelle pääsemisessä, jos vaikka jättäisi avaimen ulko-oveensa ja koko omaisuutensa siististi muuttolaatikoihin pakattuina.
Tein joku vuosi sitten kyselyn Koivistosta eduskunnan oikeusasiamiehelle.
Koivisto oli esiintynyt Ajankohtaisen uskonto-teemaillassa ja haukkui homoja syntisiksi.
Eduskunnasta vastattiin jotakin sellaista, että lahkojen toimia on vaikea valvoa yms.
Minusta Suomi tarvitsisi ennakkotapauksen jostakin koiviston tapaisesta kiihkoilijasta, joka on julkisesti loukannut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajia.
Vapaus tunnustaa mitä tahansa uskoa antaa varsin laajat oikeudet ilmaista kielteisiäkin ajatuksia muista ihmisistä. Vaikeata sellaiseen on puuttua. Näen, että esimerkiksi Aslanin kaltainen ryhmä käyttää juuri uskonnonvapautta toimintansa suojana.
Ongelma on myös siinä, että jos heidän toimiaan aletaan syynätä tarkemmin, he saavat vain lisää vettä myllyynsä. Teroboy ehdotti Setan Kunniarotta-palkintoa Nokia Missiolle taikka jollekin samalla taholla. Pitäisin sellaista valintaa pahana virheenä. Se olisi oitis sulka heidän hattuunsa, josta riittäisi polttoainetta vihanpidolle pitkäksi aikaa.
Terhola, itsekin näin kyseisen ohjelman ja mielestäni Koiviston käytös oli asiallista, vaikka en kaikkia hänen mielipiteitään tunnusta. Kuitenkin yksi demokraattisen yhteiskunnan kulmakivistä on sananvapaus, ja tästä vapaudesta minä ainakin aion pitää kiinni. Jos joku on sitä mieltä, että homous on syntiä, sallittakoon se - ja sen ilmaiseminen lain puitteissa - heille.
Sananvapaus, demokratia, laki... jossain raja tulee kuitenkin vastaan.
Milloin ollaan lain puitteissa, milloin ollaan harmaalla alueella ja milloin mennään lopulta rajan yli? Mitä jos jonkin opin mukaan etnisyydeltään/ihonväriltään tietynlaiset ihmiset ovat jotenkin alempia olentoja? Kuinka pitkälle pitäisi sallia tällaisten näkemysten ilmaiseminen? Koska lähdetään sopimattomalle vyöhykkeelle?
Meikäläiseen yhteiskuntaan pitäisi kuulua myös tietty suoja yksilöille ja ihmisryhmille.
Miksi seksuaalivähemmistöihin kuuluvien kohdalla se "sopivuuden raja" ylitetään vasta aika paljon törkeämmissä tölväisyissä kuin monissa muissa vastaavissa ihmisen ominaisuuksiin liittyvissä asioissa? Ja miksi ihmeessä uskonnon nimissä lausutut asiat pitäisi asettaa tässä jotenkin erikoisasemaan?
Muistan kun aikanaan peruskoulussa luokallani oli monen monta vuotta Nokia Mission silloisen vaikuttajan eli Koiviston kanssa ymmärtääkseni toimintaa johtaneen vapaakirkon papin poika. Ahdasmielisyys paistoi suoraa läpi. Vaikka olin pojan kanssa ihan kavereita, niin jotenkin hänen elämänsä oli kamalan rajoitettua. Poika oli musiikkiluokalla ja kotona sai kuitenkin kuunnella vain kristillisiä artisteja ja kaikki muu oli syntistä.
Kaikki mitenkään lähellekään seksuaalisuutta viettävä asia kuitenkin oli niin tabu, että poikaa oli kielletty tanssimasta, siis tanssimasta edes nopeita limudiskossa, koska tanssiminen oli vanhempien mielestä seksiä. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että vanhempia ei lainkaan haitannut kun poika imitoi lavalla "kristillistä artistia", ELVIS PRESLEYTÄ. Jalassaan tällä oli äidiltä lainatut valkoiset trumpettihousut... Jep.
Pojan mukaan äiti näki ajoittain vaatekomeron seinällä paholaisia etc.
En edes muista kaikkea, siitä on jo useampi vuosi aikaa. Silloin jo kuitenkin ajattelin että siinä perheessä ei ole kaikki palat kohdallaan. Ja tämä oli siis ennen kuin Nokia Missio ajettiin ulos Nokian Kirkosta ja siitä tehtiin iso haloo jonka myötä tämän pojan isä ymmärtääkseni lähti liikkestä.
"Milloin ollaan lain puitteissa, milloin ollaan harmaalla alueella ja milloin mennään lopulta rajan yli? Mitä jos jonkin opin mukaan etnisyydeltään/ihonväriltään tietynlaiset ihmiset ovat jotenkin alempia olentoja? Kuinka pitkälle pitäisi sallia tällaisten näkemysten ilmaiseminen? Koska lähdetään sopimattomalle vyöhykkeelle?"
Sanoisin, että sopimattomalle rajalle lähdetään silloin kun sanat muutetaan teoiksi. Mielestäni jokaisella on oikeus sanoa yleisellä tasolla esimerkiksi jonkun toisen rodun edustajan olevan etnisen alkuperänsä tähden alemmalla tasolla, mutta hänellä ei ole oikeutta ryhtyä lainvastaisiin toimiin kyseistä rotua edustavia yksilöitä vastaan.
Minä luotan, että sydämen kyllyydestä suu puhuu. Avoimesti pahat ihmiset tunnistaa helpommin. Ongelma ei ole avoimesti suvaitsemattomissa, vaan niissä, jotka väittävät suvaitsevansa eikä loppupeleissä suvaitse sittenkään.
On helpompi tulla juttuun avoimesti suvaitsemattoman kanssa kun hän yleensä tiedostaa oman suvaitsemattomuutensa kuin sellaisen kanssa joka inttää olevansa suvaitsevainen.
Mitä tulee diskoihin, Jehovan todistajien mielestä disko on homoseksuaalinen keksintö ja senkin takia kielletty.
Kun olin saarnaajana, oma heteroinen, kristillinen avioliittoni oli romahduspisteessä. Sen sijaan tunnistin, että näkemilläni (hetero -ja) homopareilla oli aitoa rakkautta. Vaikeapa minun oli tuomita sellaista, mikä itseltäni puuttui. Malka oli omassa silmässä.
Dragon-85 kirjoitti: "Sanoisin, että sopimattomalle rajalle lähdetään silloin kun sanat muutetaan teoiksi."
I beg to differ. :) Toisaalta haluaisin uskoa siihen, mitä Dragon sanoi. Se olisi helppoa. Siinä vaiheessa ei tarvitsisi miettiä mitään herjaussyytteitä eikä mitään sellaista.
Mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että minkään ryhmän/vähemmistön/ihmisen tarvitse sietää sanallista tai fyysistä herjausta. Nokia Mission (tai monen muun 'kristillisen' tahon, sen puoleen) suorittama käännytystyö on sen verran aggressiivista, että se voitaisiin laskea jo herjaukseksi. Koen sen äärimmäisen sopimattomaksi, että joku saapuu kotiovelleni, kysyy haluaisinko elää Jeesuksen kanssa koko elämäni, koska uskonto, missä nyt olen, on saatanasta.
Tiedän, kyse ei välttämättä ole kyseisen lahkon mielipiteestä, vaan sen henkilön mielipiteestä, joka ovelleni kolkuttaa. Mutta jos näin on, hänen ei tarvitsisi esittäytyä sen lahkon edustajana. ;)
Dragon-85 kirjoitti:
> "Sanoisin, että sopimattomalle rajalle lähdetään silloin kun sanat muutetaan teoiksi."
Minä sanoisin, että sopimattomalla puolella ollaan jo siinä vaiheessa, kun kehotetaan laittomiin tekoihin (esim. homojen tai muun ihmisryhmän tappamiseen, pahoinpitelyyn tms).
Pora-liike kirjoitti:
> "Kun olin saarnaajana, oma heteroinen, kristillinen avioliittoni oli romahduspisteessä. Sen sijaan tunnistin, että näkemilläni (hetero -ja) homopareilla oli aitoa rakkautta."
Tässäpä tärkeä huomio. Eli pariskunnat marssilla: antakaa rakkautenne näkyä! Kulkekaa käsikkän, halailkaa jne. Se näyttää oikein hyvältä!
Dragon-85: Arvelinkin, että vastaisit suunnilleen noin. Eli mielestäsi "sanan muuttuminen teoksi" on raja, jonka yli ei saa mennä. Siispä jatkokysymys: Missä on laillisuuden ja lainvastaisuuden raja? Mikä on sellainen lainvastainen toimi, jota ei saa tehdä?
Miten muuten suhtaudut henkisen väkivallan olemassaoloon? Eikö "yleisellä tasolla" ilmaistu voi olla henkistä väkivaltaa? Ovatko sana ja teko loppujen lopuksi toisensa pois sulkevia asioita? Eikö sanan sanominen olekin teko? Eikö teko voi olla sanojenkin sanomista?
Jukka, kiitos täydennyksestä. Allekirjoitan.
Smo, en miellä yleisellä tasolla puhumista henkiseksi väkivallaksi, koska edelleen olen sitä mieltä, että jokaisella on oikeus ilmaista mielipiteensä. Vai halutaanko oikeasti elää yhteiskunnassa, jossa sanellaan ylhäältä, mitkä mielipiteet ovat oikeita ja mitkä vääriä? Ja saako vain oikeita mielipiteitä lausua?
Pitäisikö poliitikkojen loukkaantua siitä, jos sanon yleisesti että poliitikot ovat idiootteja? Eri asia tietysti on jos sanon poliitikon X olevan idiootti. Jos sananvapautta aletaan rajoittaa, missä tulee raja? Aina nimittäin löytyy joku joka loukkaantuu jostain. Ihannemaailma varmaan olisi sellainen, jossa ei saa keskustella kuin säästä - jos siitäkään.
Homojen ja poliitikkojen vertaaminen toisiinsa kansanryhmänä ontuu ja pahasti. Kukaan ei tietääkseni ole syntynyt poliitikoksi, ja poliitikoksi ryhtyminen merkitsee jo lähtökohtaisesti asettumista alttiiksi arvostelulle, joka ei aina ole täysin asiallista. Minä en ole antanut kenellekään lupaa perusteetta niputtaa itseäni samaan syntisäkkien luokkaan muiden ihmisten kanssa vain siksi, että sattumalta jaan heidän kanssaan jonkin piirteen persoonallisuudessani.
Sananvapauteen ei mielestäni kuulu kansanryhmän ääneen lausuttu leimaaminen idiooteiksi, syntisiksi tai huorintekijöiksi, koska silloin herjataan viattomia ihmisiä. Ajatella toki voi näin jos haluaa, mutta ehdottaisin saarnamiehille, että pitäisivät tällaiset ajatukset vain itsensä ja jumalansa välisenä asiana. Sanavapauden raja kulkee siinä mihin se on laissa asetettu, mutta kukaan ei kiellä käyttämästä arvioinnissa myös sitä paljon puhuttua lähimmäisenrakkauden periaatetta.
"Sananvapauteen ei mielestäni kuulu kansanryhmän ääneen lausuttu leimaaminen idiooteiksi, syntisiksi tai huorintekijöiksi, koska silloin herjataan viattomia ihmisiä."
Mielestäsi ei, mutta ilmeisesti kuitenkin kuuluu:
"Vaikka Euroopan ihmisoikeussopimuksessa luetellaan useita tapauksia, joissa sananvapautta voidaan rajoittaa lailla, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin(EIT) on ratkaisuissaan korostanut sananvapauden suurta sisällöllistä laajuutta ja sitä että sananvapauteen kuuluu myös oikeus esittää ikäviä, negatiivisia ja jonkun kannalta jopa loukkaavia asioita: "Sananvapaus ei pelkästään kata sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa". (Näin muun muassa tapauksissa Handyside 7.12.1976 A 24 ja Grigoriades v. Kreikka 25.11.1997.)"
http://fi.wikipedia.org/wiki/SananvapausOlen Smon kanssa samaa mieltä: puhuminen julkisesti on jo poliittinen teko, joka saattaa yllyttää kanssaihmisiä ehkä vielä muihin (fyysisempiin) tekoihin. Samoin julkinen haukkuminen ylläpitää hlbt-väen syrjittyä asemaa, eikä tue toivottua muutosta.
Mielestäni Juha Jokela sanoi aamutv:ssä nasevasti, että tulee pyrkiä täyteen yhdenvertaisuuteen, eikä pidä tyytyä siihen, että meitä edes "vain" suvaitaan.
Ehkä homot ovat saaneet jo niin pitkään turpaansa yhteiskunnassa, että tällaisia ylilyöntejä ei edes ymmärretä vaarallisiksi.
Mutta tietty tulisi pyrkiä rakentavaan vuoropuheluun eikä ristille naulitsemiseen, josta tosiaan lahkot vai saisivat lisämarttyyrejä. Silti kaipaan asiallisia oikeudenpäätöksia, jotka osoittasivat selkeästi mitä täällä saa ja ei saa puhua julkisesti.
Terhola, olet oikeassa siinä, että pitäisi saada selkeitä päätöksiä. Jos sellainen olisi, tämäkin keskustelu olisi aika turha. Kysymys kuuluukin: olemmeko valmiit hyväksymään myös omasta mielestämme väärän päätöksen?
Lähtökohtaisesti olen itse erittäin pitkälle sananvapauden kannalla. Esim. jonkun pitäisi voida sanoa, että homous on iljettävää tms. Mutta kehotus rikolliseen tekoon tai tai mielipiteen ilmaisu sen oikeellisuudesta on jo mielestäni tuomittavaa (rikollistakin).
Mutta (tuon) lähtökohdan kanssa minulla on ongelmia uskonnollisten ryhmien kanssa. Uskonvapauden nimissä he voivat sanoa minusta ihan mitä tahansa joutumatta vastuuseen teostaan. Jos taas minä sanon heidän jumalansa olevan per*eestä kun voivat noin sanoa, niin jumalanpilkkalakien yms. vuoksi minä olen kusessa.
Eli minulle muut ryhmät ovat ok homokritiikissään, mutta uskonnolliset ryhmät eivät, sillä he ovat tämän maan erityissuojeluksessa. Ja tämän vuoksi minä koen, että heitä saa kohdella kuin vierasta sikaa.
Lisäys: uskonto olisi todellakin erotettava yhteiskunnasta. Sen arvon pitäisi olla juridisesti sama kuin millä tahansa harrasteyhdistyksellä.
Vieläkö jumalanpilkka on laissa erikseen kielletty? Sitä ei kuitenkaan taideta soveltaa kovin usein.
Edit: Näyttääpä tuo olevan rikoslaissa "uskonrauhan rikkomisena".
Erityisen Pyhän, toistaiseksi kirjoittamattoman SETA-Lainsäädännön Pykälä 297: "Henkilöltä, joka pitää homoutta huonona asiana tahikka ei katso homoilla olevan oikeutta adoptioon tahikka ei satu pitämään homoseksistä, tahi, mistä oikeastaan Meidän Homoseksuaalisen Oikeudentajun mukaisesti tulee eniten rangaistaman, sanoopi puolikkaankin poikkipuolisen sanan henkilöstä, jota hitusenkin voidaan pitää Hbgblbghthbglbgl-ihmisenä, olkoonkin ettei mainittu poikkipuolinen sana mitenkänsä viittaisi henkilön seksuaaliasioihin, tulee sananvapaus vietämän välittömästi ja hänet tulee karkoitettaman yhteiskunnan ulkopuolelle, kirottaman julkisesti, julistettaman ns. suvaitsemattomaksi fundamentalistiksi eikä häntä tule laskeman 100 kilometriä lähemmäksi Homouden Jerusaalemia elikkäs Punavuorta eikä myöskään Peetlehemiä so. Kalliota, joka on Pyhän Homoseksuaalisuuden Kehto Suomenmaassa." Kirjattu deeteeämmässä, about vuonna jotain jälkeen Psykhen yms. klubien syndymän.
Kyllä minä ainakin haluan pitää vain ja ainoastaan itselläni oikeuden juuri sellaisiin tunteisiin kuin sattuu huvittamaan. Eli jos tunnen syvää vihaa vaikkapa painovoimaa vastaan tai O-veriryhmään kuuluvia ihmisiä kohtaan niin sittenpähän sisimmässäni niin tunnen. Tunteet kuuluvat vain ja ainoastaan minulle.
Mutta kun eletään yhteisössä, niin sitten on oltava yhteiset pelisäännöt sille mitä suustaan päästää ja mitä käsillään tekee. Aika vähissä tulee olla niiden keinojen, joiden avulla voisin tuota syvää vihaani alkaa toteuttaa. Mieluummin tarjolla olisi syytä olla valistusta ja muuta palvelua, jolla voisin ehkä ymmärtää että tuollaisista tunteista voisi olla minun itsenikin hyvä päästä eroon jotta oma ja muiden yhteisössä olevien elämä helpottuisi. Erityisesti silloin kun esimerkiksi vihan tunteet kohdistuvat johonkin sellaiseen jotain ei yksinkertaisesti voi muuttaa, niin niihin tilanteisiin valistus ja muu apu on sangen hyvä ratkaisu.
Yhteisön keskeisimpiä toisilleen tarjoamia palveluita on turvallisuus. Mikäli joidenkin yhteisön jäsenten tunteiden ilmaisu aiheuttaa turvattomuutta toisille yhteisön jäsenille, niin silloin yhteisö on selvästi epäonnistunut perustehtävässään.
Näillä perusteilla olen siis sitä mieltä että meillä jokaisella on oikeus omiin tunteisiimme, mutta niitden julkituontia ja niiden mukaan toimimista voi olla pakko säädellä sananvapaudella ja muilla säännöksillä yhteisön jäsenten turvallisuuden takaamiseksi.
Kannatetaan!
Teen parhaani hankkiakseni jumalanpilkkasyytteen. Menen homofobisen lahkon kesätapahtuman ulkopuolelle osoittamaan mieltä sateenkaarilipun kanssa, sisälle minua ei tulla päästämään. Minulla on muuten uskonnollisen yhdyskunnan lehden kirjaimilla ja logolla varustettu paita päällä, jossa lukee "Luopio".
Smo ja Terhola, minkälainen organisaatio pitäisi perustaa valvomaan sananvapautta? Ennakkosensuuri mediaan? Saarnojen ja muiden puheiden tarkastaminen? Internet syyniin? Kiinalaiset varmaan osaisivat antaa hyviä neuvoja sensuurin toteuttamisessa.
G
Geschwitz täräytti naulan kantaan! Tänä internetin aikakautena ei voi kukaan olla kovin herkkänahkainen. Suurimmat sananvapauden vastustajat, jotka älähtävät about joka käänteessä ovat muslimit ja homot. Siinäpä pyhää allianssia kerrakseen! Ehkäpä voitaisiin perustaa yhteinen sensuurielin? ;)
En ole vaatimassa sensuuria. Ja kaikkein vähiten elintä tai organisaatiota sitä toteuttamaan. En ole minkäänlaisen ennakkovalvonnan kannalla. Jos joku sellaisen kuvan kirjoituksistani saa, niin on kyllä parempi lukemaan rivien välistä kuin itse kirjoittaja.
Sananvapaus ja muut oikeudet?
Sananvapauden kanssa suunnilleen samanpainoisen oikeuden pitäisi olla oikeus olla kokematta syrjintää mm. kansallisuuden, etnisyyden, uskonnon, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen ja eräiden muiden henkilökohtaisten ominaisuuksien mukaan.
Seksuaalivähemmistöt (ja etenkin homot) ovat muslimien kanssa niitä, jotka (tässä maassa) joutuvat yhä kuulemaan yhtä ja toista, mitä ei ehkä tarvitsisi yksilön joutua kuuntelemaan. Muslimi en ole, enkä ole asiantuntija, joten en osaa omakohtaisesti määritellä heidän kipupisteitään.
Sen sijaan homo olen, ja tiedän melko tarkkaan, mikä rupeaa vituttamaan pikku hiljaa.
Niitä ovat loputtomat stereotypiat, koko suuntautumisen ikuinen liittäminen seksin harjoittamiseen ja seksinhimoon, seksuaalisen suuntautumisen väittäminen sairaudeksi tai vajavaisuudeksi (tai synniksi), yleinen homoviha ja homofobia. Etenkin silloin kun se kumpuaa uskomuksista ja/tai tarkoitushakuisesta mustamaalaamisesta - kuten käytännössä aina on.
Myös omaan henkilökohtaiseen uskoon ja sen harjoittamiseen pitää olla oikeus, mutta sen nimissä ei sovi tehdä mitä vaan. Aivan kuin ei vaikkapa hetero- tai homoseksuaalisuuden nimissäkään. Esimerkiksi suuntautumisen käännyttämisen yritys suuntaan tai toiseen on täysin sietämätön ajatus. Ja jopa moisen kampanjoiminen.
Minä katson oikeudekseni vaatia seksuaalivähemmistöihin kohdistuvan mustamaalaamisen lopettamista. Minusta esimerkiksi romaneilla on täysi oikeus vaatia Yleisradiota toimiin "Manne TV" -ohjelman suhteen. Jotain ihmisryhmää kohtaan perusteetta tapahtuva kielteinen sormella osoittelu on sietämätöntä.
Kun erilaiset oikeudet joutuvat törmäyskurssille, joudutaan miettimään.
En voi väittää, että minä olisin sinut kaiken elämän tai edes seksuaalisuuden monimuotoisuuden kanssa. Mutta minä sentään yleensä ymmärrän pitää turpani kiinni asioista, joita en oikein ymmärrä.
Sananvapaus tarkoittaa myös vastuuta sanoista.
VOI hyvä Sylvi! Mitä IHMEEN syrjintää on se jos joku ei tykkää jostain? Jos joku on jotain mieltä jostain asiasta? Minä syrjin siinä tapauksessa katkarapuja ja sinisiä kukkia ja Nissaneita. En aio hakata naapurin Nissania paskaksi enkä repiä hänen sinisiä kukkiaan penkeistä pois, ja Nissan kulkee kuitenkin kuin rasvattu eikä siniset kukat ole yhtään heikentäneet nupputuotantoaan... Naapurinikaan ei ole loukkaantunut asiasta. Ja Sylvi nro 2: "Hei, olen homoseksuaali." "Aijaa, harrastatko seksiä miehen kanssa?" "Hyi, kun olet ahdasmielisen seksikeskeinen, enhän mä maininnut mistään n*ssimisesta mitään! Sun pitää suhtautua muhun homona, ei se tarkoita mitään seksuaalista!" Siis häh?
No kysyn sitten näin: kuka ja miten sen mustamaalaamisen lopettaa?
G
On ihan sama, puhutaanko hyvästä (tai pahasta) Sylvistä, Amaliasta tai Jormasta. Jostain tykkääminen tai ei-tykkääminen ei ole sama asia kuin syrjintä tai vihapuheet. Katkaravuista, sinisistä kukkasista ja Nissaneista pitäminen tai ei-pitäminen on eri asia kuin millä tahansa perusteella tapahtuva ihmisen tai ihmisryhmän arvottaminen.
Kaikesta (tai kaikista) ei todellakaan tarvitse pitää, eikä kukaan ole vaatinut ketään pitämään kaikesta mahdollisesta. Vai onko? Silti nostat, Blueriver, tämän asian esiin.
En minäkään pidä ketsuppijäätelöstä, mutta ei ole minun asiani ennakkoluulojeni, uskomusteni ja muiden syiden perusteella leimata ketsuppijäätelöstä pitäviä ihmisiä sairaiksi, syntisiksi tai muuten vajaiksi. Ei olisi kyse niinkään *mielipiteestä* vaan uskomuksen syöttämisestä tosiasiana. Seksuaalinen suuntautuminen on vielä muutamaa kertaluokkaa suurempi ja henkilökohtaisempi asia kuin jostain ruoasta pitäminen.
Etenkin näiden uskontoon tukeutuvien fanaatikkojen propagandan uhriksi enemmän tai vähemmän tahtomattaan ajautuneet mahdollisesti seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvat ihmiset joutuvat tukahduttamaan suuntautumisensa - eikä se tee mielenterveydelle hyvää. Minä olen nähnyt, miten tällaisen ihmisraunion toipuminen on vaivalloista, ehkä mahdotontakin.
Pari vuotta sitten kävin myös pitkähkön kirjeenvaihdon ihmisen kanssa, joka on kasvanut lapsesta lähtien kiinni erääseen uskonlahkoon ja - yllätys yllätys - ei ole heteroenemmistöä, vaan oli ihastunut/rakastunut toiseen mieheen. Ristiriita on aika iso, enkä oikein lukemani perusteella usko, että nykyisessä tilanteessa tällä on mitään mahdollisuutta esimerkiksi eheään parisuhde-elämään (naisen kanssa), vaikka painetta olisi hankkia vaimo, ja lapsiakin tehdä.
Minä en osannut antaa isommin neuvoja tällaisten asioiden kanssa kamppaileville. Totesin kyllä, kannattaa yrittää hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, mutta en tietenkään voinut kehoittaa tätä hylkäämään nykyisiä ympyröitään tai ihmissuhteitaan. Setan suunnalle yhteyden ottamiseen kynnys oli tälle aivan liian korkea, kun sitä ehdotin.
Kuvittelisin kyllä, että kirjeenvaihdon jälkeen tämä käsitti, että homous on jotain muuta kuin pikaisia akteja tuntemattomien ihmisten kanssa. Kun sain häneltä ensimmäisen sähköpostin, oli tämän käsitys homoudesta lähinnä muutaman Raamatun kohdan kaltainen, ja hänen teksteissään toistuivat mm. sanat himo ja hekuma.
Voin sanoa, että tällaisesta kaduntallaajasta, jolla ei ole mitään koulutusta ihmisen korvienvälin asioihin, oli perin raskasta koettaa kieli keskellä suuta vastata kysymyksiin ja ottaa asioita esiin, ettei vaan sotke asioita. Jouduin nieleskelemään lukiessani siitä, miten hän tuskin koskaan voi ilmaista tunteitaan toiselle miehelle.
Tässäpa taustaa sille, miksi en oikein hyväksy uskonnon nimissä(kään) tapahtuvaa homovastaista mesoamista.
Sylvi nro 2 -esimerkkiski on asia, johon en aio edes puuttua. Jos luet tekstini uudelleen ajatuksella - ja sitten vielä oman Sylvi nro 2 -esimerkkisi, niin huomannet kyllä eron?
Ja Geschwitzin kysymykseen vielä:
Mustamaalaamista ei ehkä lopeta kukaan tai mikään, joskin vastuuseen saattaminen voisi tulla kysymykseen, jos teko on kyllin törkeä. Mutta se, että asiallista tietoa mm. seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä on yllin kyllin saatavilla, antaa paremman mahdollisuuden perehtyä siihen, jolloin voi verrata asiallista tietoa erilaisten uskomusten pohjalta syntyneisiin käsityksiin.
Olen Smon kanssa samaa mieltä siitä, että uskovaisten yms. väitteisiin on vastattava hyvillä argumenteilla. En tosin tiedä, mihin se johtaa, sillä osapuolten käsityksen hyvästä argumentista taitavat olla kaukana toisistaan. Tiede on monelle uskovaiselle materialistista propagandaa. Muutama sukulaiseni eksyi nuoruusvuosinaan hellareiden mukaan, eikä aikaakaan kun sieltä alkoi tulla väitteitä, että tiede pyrkii todistamaan, ettei jumalaa ole yms. Kun kysyin, missä tällaisia tutkimusohjelmia ja tutkijoita on ja kuka moiseen tutkimukseen on myöntänyt rahaa, eivät serkkutytöt enää osanneet sanoa mitään. Yritykseni vääntää rautalangasta selitystä, ettei tiede pysty periaatteessakaan todistamaan jlan olemassaolosta sitä eikä tätä, ei tainnut oikein mennä perille. Siitä huolimatta argumentit ateismin puolesta ovat perustellumpia kuin uskonnon.
Tiedon ja uskomuksen erottamien toisistaan on varsin ongelmallista, jopa tieteen sisällä. Lesbo- ja homotutkimusta naistutkimuksen tapaa pidettiin ja pidetään joskus vieläkin poliittisen ideologian välineenä. Mielenkiintoinen yksityiskohta on sekin, että (hiukan kärjistäen) tieteen väitteet asioiden tilasta ovat approksimaatioita, jotka osoitetaan vähän ajan päästä virheellisiksi uusien approksimaatioiden avulla, ad infinitum.
Minun puolestani uskikset voivat edelleenkin meuhkata synnistä ja sairaudesta, mutta itselläni ja muillakin on oikeus ellei peräti velvollisuus teurastaa heidän väitteensä tuhannen päreiksi.
G
Pora-liike, mitenkäs "konventti" meni?
Mutta jos uskiksen perusväite pohjautuu siihen että niin lukee pyhässä kirjassa ja se on jumalan sanaa. Paha sitä on vastaankaan väittää, koska sehän jo itsessään todistaa että jumala on olemassa koska muuten ei olisi sitä kirjaakaan :)
Mulla on jotenkin sellanen kutina että uskonnot on niin tunteista lähteviä ja valintaan pohjautuvia, ettei rationaalisten selitysten etsiminen niitä vastaan oo kovin palkitsevaa.
Mitä sitten taas tulee tieteeseen niin eiköhän sielläkin kehitys vaan tuo enemmän tilaa erilaisille uskomuksille. Kyllä vanha kunnon sanonta "mitä enemmän tietää, sitä vähemmän tietää tietävänsä" pidä kumminkin paikkansa siinä mielessä, että mitä enemmän saadaan asioita selville, sitä enemmän löydetään uusia, erinäköisiä aukkokohtia teorioihin. Tosin ne aukkokohdat alkaa sitten taas olla niin pieniä ja sirpaleisia, ettei sinne taida oikein mitään suurta ja kattavaa uskontoa löytyä niitä selvittämään.
Voi smo kuinka löyhällä pohjalla propagandasi hyllyykään! Setasaarna ei kestä yhtään tarkempaa tarkastelua: Ketsuppijäätelön vihaajalla on täysi oikeus SANOA että se jäätelö on syntiä ja saastaista jos niin haluaa, mutta te fariseukset olette lahtaamassa joka ikistä helluntaisaarnaajaa joka teistä (öö.. siis meistä,. hih ;)) sanoo samaa. Minä voin sanoa täysin vapaasti että Kiasma on helevetin ruma rakennus ja pilaa ympäristönsä, vaikka sinä rakastaisit sitä sydämesi pohjasta ja about asuisit siinä.
Ja fakta nummero 2: Se, että nykyhomoaktivisteja alkaa niin törkeesti vaivata se että homous viittaa seksuaalisuuteen on paradoksien paradoksi. Itsehän vouhkaatte täällä että EI EI, EI KAIKKI HOMOT ole hyviä sisustajia tai meikkaajia tai kampaajia tai neitejä tai nahkamiehiä. MIKÄ meitä sitten yhdistää??? NO SEKSI TIETENKIN!!! Se että minä ja sinä olemme, ah, homoja johtuu siitä, että olemme (todnäk) kiinnostuneita siittimen sijoittamisesta maskuliiniseen peräaukkoon tahikka oraaliin tms. Ja tämän kaiken jälkeen aktiivit (tuskin kaikki toppeja, hihii ;))) ovat hakkaamassa ihmisiä sanan nuijallaan päähän, kun nämä raukkaparat erehtyvät luulemaan, että homoseksuaalisuudessa on kyse seksuaalisuudesta ja seksistä ja sellaisista jutskista. Arrgh....
Terveisin, vakaa, harjoittava, aktiivi neitihomoseksuaali, joka ihmettelee kanssasisartensa (eiku veljiensä) juttuja
Homoseksuaalisuus on:
1. seksuaalisen vetovoiman,
2. romanttisen rakkauden TAI
3. eroottisesti virittyneen esteettisen vetovoiman tuntemista omaa sukupuolta kohtaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Homoseksuaalisuus
Miksi homoseksuaalisuuteen pitäisi liittää välttämättömänä ehtona mukaan seksin harjoittaminen?
Jos Blueriver haluaa liittää kohdallaan, liittäköön. Mutta varsin kapea käsitys se on.
En jaksaisi tästä homouden ja seksin harrastamisen suhteesta nyt taittaa peistä, kun kuvittelen perustelleeni asiaa jo aika tyhjentävästi mm. sellaisissakin keskusteluissa, joissa "Blueriver" on myös ollut mukana. Mutta eihän tietenkään samat asiat ole olennaisia kaikille yksilöille, joten on helppo loikkia yli muiden esittämiä huomioita - ja palata taas vanhaan.
En minä ole pidättämässä keneltäkään oikeutta sanoa henkilökohtaista mielipidettään siitä jäätelöstä - enkä ole pakottamassa ketään syömään sitä. Mutta ennakkoluulojen perusteella en mene vetelemään johtopäätöksiä siitä pitävien ihmisten laadusta. Enkä etenkään julkisesti mesoamaan niitä.
PS. Minusta Stora Enson pääkonttori Helsingin Kauppatorin laidalla on myös ruma rakennus ja aivan väärässä paikassa. Vaikka arkkitehdin perikunta ei tästä näkemyksestä pidä.
Dragon-85 kirjoitti: "Pora-liike, mitenkäs "konventti" meni?"
Oikein hyvin, kiitos kysymästä!
Yllätys minulle oli, että kaiken prideilyn jälkeen osa jengistä ei tunnistanut sateenkaarilippua. Ajattelin, että he ovat tulleet jostain landepaukkulasta.
Paras oli se, kun aviopari tuli vastaan, molemmat tietty viimeisen päälle pukeutuneita, niin se mies vaimoltaan salassa pisti peukut pystyyn minut ohittaessaan! : )
Pääsin muutaman kertaan keskusteluyhteyteen. Yksi yleisönpalvelijoista tuli häiritsemään keskustelijaa "haaskaat aikaasi tuon kanssa puhumiseen". Näin toimii veljellinen kontrolli.
Vartijat olivat eka kertaa hengessä mukana.
Sen tein, että päätinkin jättää Pride-napit kiinni laukkuun mielenosoituksen jälkeenkin.
Homoseksuaalisuus on uusi tapa elää.Voi elää täysipainoista elämää ilman avioliittoa naisen kanssa, mitä ei ole aikaisemmin hyväksytty. Avioliitto oli normi. Homoseksuaalisuus romutti normin.
Pyydän anteeksi tuota homoseksuaalisuuden määritelmääni, luonnollisesti mukaan pitää lukea myös itse rakkaus, eli eihän se pelkkää seksiä ole. Toisaalta, skenessä mukana olleet ovat varmaan tämän asian suhteen aikas realisteja, kyllä se yleensä se mela on joka mietityttää ;)
Aivan näin. Kukaan (seksin pyörteisiin joskus eksynyt) tuskin väittää, ettei se ole kivaa. Onhan se. Ja tekee hyvää... :)
Mutta uskoisin suurimman osan homoista olevan homoja silloinkin, kun kukaan ei työnnä melaa kenenkään minnekään. On olemassa niin homoja kuin heteroitakin, joille ei seksi vaan maistu, mutta jotka siitä huolimatta järjestävät ihmissuhteensa sen mukaan, kenen kanssa haluaa pesänsä jakaa...
Esimerkiksi jo tällä perusteella minusta suuntautuminen on syytä erottaa seksin harrastastamisesta.
Aina kun näitä asioita väännellään, voidaan toki sanoa, että hiuksia pistellään halki. Ja toki aina voidaan elää kuten ennekin. Eikä näillä asioilla tietenkään ole kaikille henkilökohtaista merkitystä. Silti joillekin on, ja etenkin yhteiskunnallisesti sillä on, kun yritetään ns. suurelle yleisölle selittää, mitä homous on. Tarvitseeko selittää? No tarvitsee, jos yhtään tuntee myötätuntoa niitä kohtaan, joille asia oikeasti on vaikea.
Minusta seksi ei ole kivaa.
Harrastan lähinnä bambiseksuaalisuutta (
http://andrejkoymasky.com/lou/dic/b/bamb.html) ja sliipparisuhteita oman sukupuolen jäsenen kanssa. Vahvasti heteronormatiivisin silmälasein tämä sisältyy heteroseksuaalisuuteen, mutta nykyisenä mccarthyistisenä kautena, lesbo mikä lesbo.
Niinpä. Eri sukupuolta olevat parit kun seurustelevat, ovat avoliitossa tai avioliitossa, rakastavat ja rakastelevat, niin samaa sukupuolta olevat parit ovat homoSEKSUAALISESSA suhteessa keskenään. Ei välttämättä sinänsä mikään ihme että ajatukset hyökkää tiettyyn suuntaan jo heti kun asiasta aletaan puhua, vaikka ydinasiat olisikin nuo täsmälleen samat heteroparien toimet...
Sekosinpas minäkin taas omaan näppäryyteeni. Ensin touhoan, että seksi varmasti on kaikista kivaa - ja pian sen jälkeen muistutin ihmisistä, joiden mielestä seksi ei ole kivaa... Pitäisi ehkä olla tarkempi. Joo. Kaikista seksi ei siis ole kivaa, mutta muunlainen yhdessäolo sitten ehkä kyllä. Että näin.
