Elämää vanhana
Baijerin radion 2. kanavalla oli alkuviikosta puolen tunnin ohjelma vanhenevista homoista ja lesboista. Millaisia erityiskysymyksiä heidän suhteensa on? Monet homot ja lesbot pelkäävät vanhetessaan yksinjäämistä. Useimmilla ei ole toimivia sukulaisuussuhteita eikä perhettä.
----------------
Ohjelmassa haastateltiin Gay and Grey –ryhmän jäseniä. Oltiin retkellä villieläinpuistossa. Mukana oli ihmisiä iältään 45-79 vuotta. Münchenissä arvioidaan olevan 10000-20000 eläkkeellä olevaa homoa ja lesboa. Monet heistä ovat eläneet piilossa, kaapissa. Monille vanhojen järjestö on ensimmäinen kokemus avoimmuudesta. Vanha mies, ikä 79 vuotta, kertoo:
”On hyvä kuulua johonkin ryhmään.Kuulun useampaan ryhmään. Voisin päivällä vuokrata asuntoni pois sillä olen harvoin päiväsaikaan kotona. Käyn vain nukkumassa siellä. Henkinen kunto säilyy hyvänä, kun on muiden seurassa. Elämän aikana minulla on ollut eri pituisia suhteita, 5 vuotta, 8 vuotta, jne. En ole ollut koskaan kovin uskollinen vaan olen nautiskelijatyyppiä.
Homopiireissä on ongelmana, että 40-vuotiaana olen vanha, 60-vuotiaana käytännössä kuollut. Vanhana voi selviytyä homopiireissä vain huumorilla ja eloisuudella, kun ei ole enää kaunis eikä ole hyvää kroppaa. Vanhana joutuu helposti sivuraiteelle. Täytyy olla tosi aktiivinen jos haluaa muiden mukaan. On elettävä ajassa eikä saa olla pitkäveteinen. Käyn usein vaeltelemassa, saunoissa, urheilemassa. Fyysinen kunto on parempi kuin monilla nuoremmilla. Lääkärikin sanoi, että seksiä kolme kertaa viikossa olisi hyvä. Itse sanoin, että yksi kertakin riittäisi.
En käy homopaikoissa enkä halua nuorta maksullista seuraa. Pidän enemmän yli 45-vuotiaista. Onneksi on monia senikäisiä, jotka pitävät vanhemmista. En kaipaa homopaikkoja, mutta seksielämää kyllä. Olen ollut hyvä tanssija ja hyvät tanssijat ovat hyviä myös sängyssä.
Pelkään depressiota. En halua olla paljon yksin kotona. Jos on sadesää, on keksittävä tärkeää tekemistä, siis kodin huoltoa ja pyykinpesua.
Vanhuus ei ole helppoa. En ole enää kymmeniin vuosiin viettänyt syntymäpäiviäni. Arvelen, että minulla on vielä ainakin viisi hyvää elinvuotta jäljellä.”
Tässä Gay and grey –ryhmässä kellään ei ole lapsia eikä perhettä. Kukaan ei haluaisi hoitolaitokseen. Münchenissä kyseltiin hoitolaitoksista. 90% homoista ja lesboista sanoi, että hoitokodit eivät osaa ottaa huomioon homojen ja lesbojen erityiskysymyksiä ja tarpeita. 70% uskoo, että joutuu hoitokodissa syrjinnän ja pahojen puheiden kohteeksi asiakkaiden tai henkilökunnan taholta.
Münchenin AIDS-tukikeskuksella on seitsemän tukiasuntoa vanhoille homoille ja lesboille. Mitä ovat ne erityisasiat, joita pitää ottaa huomioon. No, esim. välillä voidaan lähteä viikonloppuna yhdessä gaypaikkoihin. Tai lehtihyllyyn tulee gaylehtiä. Voi olla myös oma kahvila, jossa käy muitakin kuin hoitokodin asukkeja ja heidän vieraitaan.
Maalla on 8 lesbon kommuuni entisellä maatilalla. Salonki on yhteinen tila, jossa kokoonnutaan juttelemaan ja johon kutsutaan vieraita. Tilaa on jopa 60 naisen juhlille. Kullakin asukkaalla on myös omat huoneet. Vanhin asukas on 78-vuotias. Hän hoitelee omaa puutarhapalstaa, jossa kasvaa erilaisia vihanneksia.
”Tänne muuttaminen oli monelle outoa. Tultiin kaupungista ja epäiltiin, miten sopeudutaan. Monet naiset kokivat alussa vapautumisen. Kuljettiin hyvin vähissä vaatteissa ja se herätti ulkopuolisten uteliaisuutta. Oli miehiä kiikareiden kanssa, ikäviä huhuja, yms. tylsää. Useimmat ovat olleet lesboja kehdosta hautaan ja aktiivisesti esim. järjestöissä. Täällä ei koe yksinäisyyttä, kun tänne sopeutuu.”
Müncheinissä homojärjestöt aloittivat vanhoille palvelun, jossa iäkkään luona käydään kerran viikosa. Vain kolme vanhaa miestä on ilmoittautunut palvelun käyttäjiksi. On paljon mietitty, miksi niin vähän tarvetta. Ilmeisesti monet elämän pettymykset tulevat tässä näkyviin. Joku asiakas haluaakin vierailijan joka päivä ja jos hän ei saa palvelua niin usein, hän loukkaantuu eikä ota enää yhteyttä. Jotkut kuvittelevat, että palvelu on luonteeltaan seksuaalista. He ovat eläneet elämäänsä heteromaisesti ja kaikki homosuhteet ovat olleet seksisuhteita. Sama ajatus vallitsee vielä vanhana. Ei ole homoystävää, jos siihen ei liity seksiä. Tällaisia ihmisiä on paljon nuorempienkin joukoissa. Heille homoelämä on vain seksin etsimistä.”
Baijerin radion 2. kanavalla oli alkuviikosta puolen tunnin ohjelma vanhenevista homoista ja lesboista. Millaisia erityiskysymyksiä heidän suhteensa on? Monet homot ja lesbot pelkäävät vanhetessaan yksinjäämistä. Useimmilla ei ole toimivia sukulaisuussuhteita eikä perhettä.
----------------
Ohjelmassa haastateltiin Gay and Grey –ryhmän jäseniä. Oltiin retkellä villieläinpuistossa. Mukana oli ihmisiä iältään 45-79 vuotta. Münchenissä arvioidaan olevan 10000-20000 eläkkeellä olevaa homoa ja lesboa. Monet heistä ovat eläneet piilossa, kaapissa. Monille vanhojen järjestö on ensimmäinen kokemus avoimmuudesta. Vanha mies, ikä 79 vuotta, kertoo:
”On hyvä kuulua johonkin ryhmään.Kuulun useampaan ryhmään. Voisin päivällä vuokrata asuntoni pois sillä olen harvoin päiväsaikaan kotona. Käyn vain nukkumassa siellä. Henkinen kunto säilyy hyvänä, kun on muiden seurassa. Elämän aikana minulla on ollut eri pituisia suhteita, 5 vuotta, 8 vuotta, jne. En ole ollut koskaan kovin uskollinen vaan olen nautiskelijatyyppiä.
Homopiireissä on ongelmana, että 40-vuotiaana olen vanha, 60-vuotiaana käytännössä kuollut. Vanhana voi selviytyä homopiireissä vain huumorilla ja eloisuudella, kun ei ole enää kaunis eikä ole hyvää kroppaa. Vanhana joutuu helposti sivuraiteelle. Täytyy olla tosi aktiivinen jos haluaa muiden mukaan. On elettävä ajassa eikä saa olla pitkäveteinen. Käyn usein vaeltelemassa, saunoissa, urheilemassa. Fyysinen kunto on parempi kuin monilla nuoremmilla. Lääkärikin sanoi, että seksiä kolme kertaa viikossa olisi hyvä. Itse sanoin, että yksi kertakin riittäisi.
En käy homopaikoissa enkä halua nuorta maksullista seuraa. Pidän enemmän yli 45-vuotiaista. Onneksi on monia senikäisiä, jotka pitävät vanhemmista. En kaipaa homopaikkoja, mutta seksielämää kyllä. Olen ollut hyvä tanssija ja hyvät tanssijat ovat hyviä myös sängyssä.
Pelkään depressiota. En halua olla paljon yksin kotona. Jos on sadesää, on keksittävä tärkeää tekemistä, siis kodin huoltoa ja pyykinpesua.
Vanhuus ei ole helppoa. En ole enää kymmeniin vuosiin viettänyt syntymäpäiviäni. Arvelen, että minulla on vielä ainakin viisi hyvää elinvuotta jäljellä.”
Tässä Gay and grey –ryhmässä kellään ei ole lapsia eikä perhettä. Kukaan ei haluaisi hoitolaitokseen. Münchenissä kyseltiin hoitolaitoksista. 90% homoista ja lesboista sanoi, että hoitokodit eivät osaa ottaa huomioon homojen ja lesbojen erityiskysymyksiä ja tarpeita. 70% uskoo, että joutuu hoitokodissa syrjinnän ja pahojen puheiden kohteeksi asiakkaiden tai henkilökunnan taholta.
Münchenin AIDS-tukikeskuksella on seitsemän tukiasuntoa vanhoille homoille ja lesboille. Mitä ovat ne erityisasiat, joita pitää ottaa huomioon. No, esim. välillä voidaan lähteä viikonloppuna yhdessä gaypaikkoihin. Tai lehtihyllyyn tulee gaylehtiä. Voi olla myös oma kahvila, jossa käy muitakin kuin hoitokodin asukkeja ja heidän vieraitaan.
Maalla on 8 lesbon kommuuni entisellä maatilalla. Salonki on yhteinen tila, jossa kokoonnutaan juttelemaan ja johon kutsutaan vieraita. Tilaa on jopa 60 naisen juhlille. Kullakin asukkaalla on myös omat huoneet. Vanhin asukas on 78-vuotias. Hän hoitelee omaa puutarhapalstaa, jossa kasvaa erilaisia vihanneksia.
”Tänne muuttaminen oli monelle outoa. Tultiin kaupungista ja epäiltiin, miten sopeudutaan. Monet naiset kokivat alussa vapautumisen. Kuljettiin hyvin vähissä vaatteissa ja se herätti ulkopuolisten uteliaisuutta. Oli miehiä kiikareiden kanssa, ikäviä huhuja, yms. tylsää. Useimmat ovat olleet lesboja kehdosta hautaan ja aktiivisesti esim. järjestöissä. Täällä ei koe yksinäisyyttä, kun tänne sopeutuu.”
Müncheinissä homojärjestöt aloittivat vanhoille palvelun, jossa iäkkään luona käydään kerran viikosa. Vain kolme vanhaa miestä on ilmoittautunut palvelun käyttäjiksi. On paljon mietitty, miksi niin vähän tarvetta. Ilmeisesti monet elämän pettymykset tulevat tässä näkyviin. Joku asiakas haluaakin vierailijan joka päivä ja jos hän ei saa palvelua niin usein, hän loukkaantuu eikä ota enää yhteyttä. Jotkut kuvittelevat, että palvelu on luonteeltaan seksuaalista. He ovat eläneet elämäänsä heteromaisesti ja kaikki homosuhteet ovat olleet seksisuhteita. Sama ajatus vallitsee vielä vanhana. Ei ole homoystävää, jos siihen ei liity seksiä. Tällaisia ihmisiä on paljon nuorempienkin joukoissa. Heille homoelämä on vain seksin etsimistä.”