Puolassa on jo puolen vuoden ajan touhuttu lakia, joka kieltäisi homopropagandan. Latviassa kuultiin samanlaista puhetta priden aikaan kesäkuun alussa. Englannilla on kokemusta laista. Homopropagandan kieltävä laki poistettiin Englannin lainsäädännöstä vuonna 2003. Siitä on vain neljä vuotta.
Englannilla on laista runsaasti kokemusta. Lakia yritettiin saada voimaan jo 1986. Aloittentekijät olivat konservatiivisen puolueen päärejä ylähuoneessa. Aluksi Margaret Tatcher piti lakiesitystä ”Clause 28” tarpeettomana, ja sen vuoksi yritys kaatui hallituksen tuen puutteessa. Mutta se nostettiin uudelleen esiin ja laki ”Section 28” astui voimaan toukokuun 24. pnä 1988.
Laki kielsi paikallisviranomaisia edistämästä homoseksuaalisuutta. Laki vaikutti koulukirjoihin, kouluissa jaettaviin esitteisiin, filmeihin ja kaikkeen materiaaliin, jossa homoseksuaalisuutta pidettiin normaalina ja positiivisena. Kaikki sellainen materiaali oli paikallistasolla kiellettyä.
Homot ja lesbot aktivoituivat
Kamppailu lakia vastaan synnytti vahvan gay-liikkeen. Syntyi OutRage! ja monet tunnetut henkilöt lähtivät mukaan mm. Stonewall-liikkeeseen. Järjestettiin myös valtavia mielenosoituksia.
Lain vaikutukset
Lailla oli monenlaisia vaikutuksia. Esim. paikallisviranomaiset eivät voineet antaa homojärjestöille toimitiloja eikä kirjastoissa voinut olla homo/lesbokirjallisuutta eikä Pink Paperia tai muita homolehtiä. Seksuaalisuutta koskevia lehtisiä vedettiin pois jakelusta.
Lain purkaminen
Tony Blair nousi valtaan 10 vuotta sitten, toukokuussa 1997. Uskottiin, että laki kumotaan nopeasti, mutta niin ei käynyt. Lakia yritettiin kumota moneen kertaan, mutta ylähuoneen konservatiivit eivät suostuneet siihen. Labourin omissakin joukoissa oli ihmisiä, jotka pitivät lakia ehdottoman välttämättömänä. Lain puolesta toimivat kirkot ja uskonnolliset järjestöt. Myös muslimit nousivat vastustamaan lain kumoamista. Jotkut lehdet, kuten The Daily Mail ja The Telegraph linnoittautuivat konservatiivien rinnalle. Sanottiin, ettei laki ole homofobinen. Se ainoastaan suojelee nuorisoa.
Laki saatiin kumoon vasta syyskuussa 2003. Monet homot ja lesbot olivat muissa maissa ihmeissään Englannin homovihamielisestä lainsäädännöstä. Muistan hyvin, miten meidänkin perheessä vältettiin matkailua Lontooseen, koska maan lainsäädäntö oli avoimesti homovihamielinen. Lisäksi luettiin uutisia, miten poliisi nappasi toileteissa kävijöitä, yms. vastenmielistä.
Englannilla on laista runsaasti kokemusta. Lakia yritettiin saada voimaan jo 1986. Aloittentekijät olivat konservatiivisen puolueen päärejä ylähuoneessa. Aluksi Margaret Tatcher piti lakiesitystä ”Clause 28” tarpeettomana, ja sen vuoksi yritys kaatui hallituksen tuen puutteessa. Mutta se nostettiin uudelleen esiin ja laki ”Section 28” astui voimaan toukokuun 24. pnä 1988.
Laki kielsi paikallisviranomaisia edistämästä homoseksuaalisuutta. Laki vaikutti koulukirjoihin, kouluissa jaettaviin esitteisiin, filmeihin ja kaikkeen materiaaliin, jossa homoseksuaalisuutta pidettiin normaalina ja positiivisena. Kaikki sellainen materiaali oli paikallistasolla kiellettyä.
Homot ja lesbot aktivoituivat
Kamppailu lakia vastaan synnytti vahvan gay-liikkeen. Syntyi OutRage! ja monet tunnetut henkilöt lähtivät mukaan mm. Stonewall-liikkeeseen. Järjestettiin myös valtavia mielenosoituksia.
Lain vaikutukset
Lailla oli monenlaisia vaikutuksia. Esim. paikallisviranomaiset eivät voineet antaa homojärjestöille toimitiloja eikä kirjastoissa voinut olla homo/lesbokirjallisuutta eikä Pink Paperia tai muita homolehtiä. Seksuaalisuutta koskevia lehtisiä vedettiin pois jakelusta.
Lain purkaminen
Tony Blair nousi valtaan 10 vuotta sitten, toukokuussa 1997. Uskottiin, että laki kumotaan nopeasti, mutta niin ei käynyt. Lakia yritettiin kumota moneen kertaan, mutta ylähuoneen konservatiivit eivät suostuneet siihen. Labourin omissakin joukoissa oli ihmisiä, jotka pitivät lakia ehdottoman välttämättömänä. Lain puolesta toimivat kirkot ja uskonnolliset järjestöt. Myös muslimit nousivat vastustamaan lain kumoamista. Jotkut lehdet, kuten The Daily Mail ja The Telegraph linnoittautuivat konservatiivien rinnalle. Sanottiin, ettei laki ole homofobinen. Se ainoastaan suojelee nuorisoa.
Laki saatiin kumoon vasta syyskuussa 2003. Monet homot ja lesbot olivat muissa maissa ihmeissään Englannin homovihamielisestä lainsäädännöstä. Muistan hyvin, miten meidänkin perheessä vältettiin matkailua Lontooseen, koska maan lainsäädäntö oli avoimesti homovihamielinen. Lisäksi luettiin uutisia, miten poliisi nappasi toileteissa kävijöitä, yms. vastenmielistä.
