Erilaisia lomatoiveita

Kuulin tänään kertomuksen harvinaisen onnistuneesta lomasta. Kertojan perheellä lomakohteessa täsmälleen samassa hotellissa on ollut sama huone jo yli 20 kertaa. Uima-altaalla sama tuoli ja pöytä joka vuosi. Kun joku oli parkkeerannut tällaiseen "varattuun" tuoliin, tarvittiin hotellin vartiomies selvittämään tilanne. Koko loma oleillaan samassa hotellissa, siitä minnekään poistumatta. Kaikki palvelut löytyvät sieltä. Erityisen mukavana kertoja piti sitä, että hotellissa majailee aina paljon suomalaisia.

Kuuntelin niskakarvat pystyssä tuota kertomusta ja koetin pitää suuni tiukasti kiinni. Kuinka ihmeessä minun lomatoiveeni ja kertojan voivat olla niin täysin vastakkaisia? Kuolisin ikävystymiseen, jos tuollaiseen olisi pakkoa suostua. Ulkomailla koetan pitää välimatkaa tuntemattomiin turistisuomalaisiin. Yleensä he ovat eksyksissä kielitaidottomina taikka muuten vain hankaluuksissa ja usein kännissä.

Englantilaiset ovat kaikessa tässä toki vieläkin perusteellisempia. He ovat ulkomailla usein täysin rajattomia.

Huhhuh...saman hotellin voisin vielä ymmärtää mutta kun itse jonnekin mennessä eksyn vain harvoin edes kahta kertaa samaan ravintolaan tai baariin niin...

Minä olen aina viettänyt lomiani samoissa paikoissa. Eikä siinä ole mitään hävettävää. Sehän riippuu ihan siitä, mitä loman aikana tekee, ja onneksi saa tehdä mitä haluaa. Joulun alla käymme Ingelsissä, joskus jollain muulla saarella. Kävellään paljon, katsellaan auringonnousuja ja nautitaan kiireettömyydestä. Aina on lukemista mukana. Jumbossa ei viihdytä tuntia kauempaa. Ja suomalaiset baarit ovat "must", Ryysyranta ja muut. Suomalaiset ovat siellä parhaimmillaan.

Muutamassa suurkaupungissa on tulltu käytyä säännöllisesti. Kun oppii tuntemaan reittejä ja on jo aikaisemmin katsonut pakolliset nähtävyydet, voi elää kaupungin elämää uudella tavalla. Jokaisesta kaupungista hankin kirjan, jossa on erilaisia kävelyreittejä. Ja kun ne on koluttu, aletaan etsiä esim. lähellä olevia luonnonsuojelualueita. Ja sitten käydään kuuntelemassa yleisöluentoja, paneelikeskustleuja, jnejne.

Aina matkalla käydessä pitää jättää jotain seuraavaan kertaan. Silloin on helppo aloittaa jo heti ensimmäisenä päivänä. Olen aikoinaan kolunnut autolla ja moottoripyörällä lähes koko Euroopan. Nyt on aika keskittyä. Seuraava kohde on Varsova. Siellä oltiin jo viime vuonna.

Tiedän paljonkin näitä Juhanin mainitsemia "onnistuneita lomailijoita" - yleensä he ovat ikäryhmää +50 - 70v. Kanaria on oikeastaan se ainoa "oikea" lomakohde jne. Tuttu ja turvallinen - niin kuin "Pirkka" - tuotteet. Ainoa vain, että kerran (sen ensimmäisen) joutuu menemään aivan vieraaseen paikkaan. Joillakin se on tapahtunut turvallisesti vanhempien kanssa, toisilla taas ihan omatoimisesti.

Eihän siinä mitään - olenhan itsekin tuolla Turkissa matkaillut enemmän kuin missään muussa maassa. Tosin en aina samassa hotellissa / samassa kaupungissa.

Meillä jokaisella on omat käsityksemme onnistuneesta lomasta, samoin kuin omat toiveemme siitä. Siksi kai pyrimmekin tekemään lomastamme "itsemme näköisen". Kaikkihan eivät ole seikkailijoita.

Itse kammoksun kyseistä lomailutyyliä, siis omalle kohdalleni! Mutta eräs 30+ ystäväni harrastaa juuri tuota lomailumuotoa ja en voisi kuvitellakaan hänelle muuta. Jotkut ihmiset voivat olla ujoja tahi arkoja matkustelussa ja heille on helpompi mennä samaan jo kertaalleen käytyyn paikkaan, jolloin kynnys yksinmatkustukseen on pienempi. Itselläni on pyrkimys yleensä suunnistaa johonkin uuteen kohteeseen, kun kerran saan rahat reissua varten räävittyä kasaan :)

Jos lomakohteeni ruokapaikan tarjoilija alkaa pitää minua kanta-asiakkaana, vaihdan oitis toiseen ravintolaan.

Tulin pari päivää sitten jäätikkövaellus/kiipeilyreissulta. Asuimme teltoissa jäätiköllä, päivät venyivät kellon ympäri ja ruokana oli käveltäessä syötäviä pikkujuttuja tai sitten illalla tai yöllä teltassa keittimellä kokoon sohittua hiilihydraattihässäkkää. Korvat paloivat niin että nahka lepattaa. Kummassakin jalassa on joku jännetulehdus, sillä tulin kasin kengillä rinkan kera 25 kilsaa bussille jne jne.

Tästä huolimatta tsekkailen jo Aventuran Himalajan reissuja, vaikka seuraavaksi matkustankin jo parin viikon päästä Karpaateille vai mitkä kastraatit ne nyt oli. Minulle saisi maksaa, että lähtisin ns. etelänmatkalla. Kaupunkilomaa saatan harkita, jos cityssä on oopperaa ja konsertteja.

G

Moni haluaa olla lomallaan yksin, eikä nauttia toverihengestä joukossa hikisessä. Minä en lähtisi tuollaisille matkoille pelkästään siitä syystä. Tämähän tietysti tulkitaan että olen fyysisesti lässähtänyt yli-ikäinen diskohile, joka lomillaan liikkuu vain sänky-baaritiski -akselilla, mutta olenpa minäkin samonnut Afrikassa kolme viikkoa. Yksin tietenkin.

Tulin vain ajatelleeksi kannattaako siihen sijoittaa yli 10.000 FIM että laihtuu 10 kiloa (en nyt niin kamalan lihava ollut lähtiessäkään, mutta vaa'an perusteella lähti 10kg), romuttaa jalkansa lähes tyystin, seuraa alati silmissään köyhyyttä sekä kurjuutta ja kokee niihin liittyviä pummaus-, kerjäys-, varkaus- sekä alaikäisen seksiseuran tajouksia.

Tuon jälkeen olen tehnyt yksinomaan näitä laiskistuttavia kaupunkilomia.

Shamrox kirjoitti: "Tuon jälkeen olen tehnyt yksinomaan näitä laiskistuttavia kaupunkilomia."

Laiskistuttavia ja laiskistuttavia, minun kaupunkilomani sisältävät aika monen kilometrin päivittäisiä samoamisia, mutta ilman telttoja, rinkkoja, retkikeittimiä yms.

"Laiskistuttava" oli ironiaa. Minä yleensä kuljen joka paikkaan, jopa turhaan sillä joskus olisi ihan paikallaan käyttää julkisia kulkuvälineitä. Kaupunkilomilla olen pitänyt periaatteena että menen katsomaan vain kohteita, joista oikeasti olen kiinnostunut, en ns. "must" paikkoja. Tosin lähes aina syystä tai toisesta missaan jonkun kohteen. Ateenassa en ole koskaan selvinnyt Akropolisille, joka on must mutta myös kiinnostaa minua. Berliinissä meni ohi suun paikallinen homoseksuaalisuuden museo.

Itse ainakin pidän lomamatkasta, joka on mieleenpainuva. Jos löydän jonkun lomakohteen, jossa solmin uusia, pitkäaikaisia suhteita ja suorastaan haltioidun ko. paikasta, lähtisin varmasti mielelläni sinne uudestaankin. Mutta se, että käy tyyliin joka vuosi samassa paikassa aina saman porukan kanssa, ei ole todellakaan minun mieleeni.

Matkaseura on myös yksi, johon kiinnitän melkein yhtäpaljon huomiota kuin itse matkan kohteeseen. Tässä asiassa ihmiset ovat hyvin erilaisia: jotkut tykkäävät matkustella yksinään, jotkut käyvät oman rakkaan avo/aviopuolisonsa kanssa kaksin tutkimassa maailmaa, joku vaihtaa matkaseuraa aina lähiperheestä kaveripiirin kautta työporukkaan ja siskon kissan kaiman papukaijan enoon.

Tässä asiassa yksi ratkaiseva kysymys on mielestäni se, että mitä ihminen hakee lomamatkaltaan? Henkilö, joka käy samassa paikassa vuosikaudet, hakee varmaan lomamatkaltaan pelkkää rentoutuslomaa, ei muuta? Kun taas henkilö, joka "vaihtaa ravintolaa, jos ravintojan tarjoilija alkaa pitää henkilöä vakioasiakkaana", haluaa jokaisen lomansa olevan erilainen, eikä varsinkaan samoihin kaavoihin kangistunut "tylsä" matka?