Mikko Franck eroaa Kansallisoopperan hommastaan!

Riidelläänkö minkään muun maan oopperassa niin kuin meillä? Ehkä Suomessa ymmärretään oopperataiteen tekeminen toisin kuin muualla?

Olen liikkunut taidepiireissä paljonkin, mm. opettanut taideoppilaitoksessa. Isoja egoja olen havainnut välillä rasittavuuteen asti, mutta jotenkin asiat ovat yleensä kuitenkin lutviintuneet tavalla taikka toisella. Kansallisoopperan kohdalla kaikki asiat näyttävät olevan toisin.

Puhutaan oopperan rahapulasta. Mutta vapaalippulaisia on joka näytökessä kymmenittäin. Ja useimmiten vapaalippulaiset ovat niitä joilla todella olisi varaa maksaa lipuistaan. Joka näytökseen on varattu oopperasta vuotaneiden tietojen mukaan vähintään 50 vapaalippua. Nyt julkkiksia yritetään saada runsaasti myös kakkosiltaan. Vapaalippuja on runsaasti jaossa. Jos kaikki pääjohtajan vieraat ja muut julkkikset maksaisivat, kasassa olisi miljoonia. Joskus toivoisi, että ne, jotka haluavat näyttäytyä oopperassa, haluavat myös tukea tätä kulttuurimuoroa maksamalla lippunsa.

Yksi asia unohtui. Pari vuotta sitten pääjohtaja matkusti seurueineen New Yorkiin esittelemään kansalllisoopperan ohjelmistoa. Mukana oli muutama oopperan esite. Montakohan asiakasta hän sai! Voisiko oopperan tiedotus kertoa (Heidi Alm)?

Ainahan oopperassa on tapeltu ja diivailtu, en tiedä vaan, onko näin dramaattisiin toimiin turvauduttu kovin usein. Osataanhan sitä muuallakin: Riccardo Mutin savustaminen La Scalasta, Kathleen Battlen potkut Metistä, Roberto Alagnan äskettäinen skandaalinpoikanen. Tuskin huono henkilöjohtaminen on ainoastaan Kansiksen ongelma...