Moottoripyörä

Mottoripyörämessuilla kävi viikonloppuna enemmän ihmisiä kuin koskaan. Markkinamiehet ovat olleet taitavia. Moottoripyörämannekiineina esiintyvät menestyvien firmojen johtajat ja johtajattaret ja kaikenlaiset konsultit. Heille on tärkeää imagon rakentaminen. Vaikka koko touhu on hyvin läpinäkyvää, moottoripyöräilyn negatiivisia puolia ei juuri tuoda esiin.
------------
Moottoripyöräilyyn on liitetty mielikuva vapudesta ja luonnonläheisyydestä. Mitä on vapaus? Ajaa ylinopeutta vai mitä? Saa kaahailla ja kiilailla ja ohittaa muut. Poliisivalvonta teillä on vähäistä, joten sellainen vapaus ehkä toimii.

Entä luonnonläheisyys? Moottoripyörällä ajetaan pääsääntöisesti hyvin päällystettyjä teitä. Tien pinta on aina moottoripyörälle kriittinen. Ei saa olla kuoppia eikä irtokiveä. Tietyömaat ja hiekkatiet ovat ei-toivottuja. Joskus kesäyönä voi kokea, miten luonto tuoksuu. Muuta luonnonläheisyyttä en löydä millään. Se on elokuvissa luotu valheellinen mielikuva.

Entä kun tulee sade? Et näe eteen, on vaihdettava sadeasu pääälle, kastuu ja on kylmä. Jos on kovia sadekuuroja ja välillä paistaa, se on jatkuvaa vaatteiden vaihtoa. Emme elä Kaliforniassa.

Kun lähdet matkalle vaikkapa etelään ja tulet pieneen idylliseen kaupunkiin, haluat tietenkin katsella kaupunkia. Heti tulee tavaroiden säilyttämisongelma. Ja sen lisäksi on ongelmana, että on kuuma ja pitäisi vaihtaa kevyempää päälle. Jokainen itsestään huolta kantava pukeutuu nahkavaatteisiin. Se on paras suoja kaatumistilanteissa. Nahkavaatteissa on varmaan hauska katsella kaupunkia 40 asteen helteessä.

Moottoripyörällä on hauska lähteä ilta-ajelulle, mutta mihin menisi? Jonnekin huolto-asemalle, jossa on muitakin ja rasvan tuoksua vai Helsingissä merisataman mutterikioskille. Siellä sitten istutaan iltaa ja katsellaan ohisoljuvaa ihmisvirtaa, ja sitten taas takaisin kotiin. Harvemmin tulee moottoripyöräiltyä vaikkapa luonnonsuojelualueen tai muun luontomuistomerkin parkkipaikalle ja lähteä siitä patikoimaan. Harva uskaltaa edes jättää pyöräänsä metsän keskelle Tai lähtisikö moottoripyörällä sieniretkelle.

Parasta onkin se, kun on tärkeä palaveri, asiakastapaaminen tai konsultointitilaisuus. Sinne pitää ajaa moottoripyörällä. Se tukee imagoa.

Olen paljon katsellut viime aikoina noita meidän talon poikia, jotka elävät yhdessä (avo)vaimojensa kanssa. Vaimo istuu takaistuimella tai jää kotiin. Jos paikka on takana, vapaa seurustelu jää vähiin. Mitä kovempi on nopeus, sitä kovempaa on tuulen kohina, eikä kuule mitä kumppani sanoo, vaikka olisi millaiset kypäräpuhelimet. Se on hiljaisten ihmisten matkantekoa. Tuntikausia mitään puhumatta. Omien ajatusten kanssa. Takapenkkiläisellä on vielä kauheampaa kun pitää pysytellä valveilla huojuvalla istuimella.

Turvattomuudesta en viitsi juuri mainita. Sehän tiedetään yleisesti. Pienikin kaatuminen voi olla tosi iso haaveri. Siitä on meidän naapureilla katkera kokemus. Ja vakuutukset. Ja se, että kromin on kiillettävä. Pyörää on pestävä jokaisen ajon jälkeen. Ei ole katalysaatoreita, vai onko sellaiset jo tulleet, en tiedä.

Kaikesta tästä huolimatta moottoripyöräilyä mainostetaan ihmisille, jotka etsivät vapautta ja luonnonläheisyyttä. Minuakin on höynäytetty ja maailmaa on kierretty moottoripyörällä, mutta enää en siihen harhaan lankea.

Vaeltaja puhuu asiaa.

Ohessa Hesarissa julkaistu ottamani valokuva Leppävaarasta, jossa kaksi moottoripyöräilijää kuoli lähes täsmälleen samassa paikassa parin kuukauden välein. Näin kummatkin onnettomuudet. Tällä muovin alla makaavalla, keski-ikään ehtineellä moottoripyöräilijällä oli vaimon kertoman mukaan huippuhieno pyörä, jossa jotkut vakaimetkin. Henki meni hänelläkin. Ei pelastanut nahkapuku eikä viimeisen päälle ajoväline.

http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/kuva/1101980265672

Nii-in. Ja suurin synti on tietysti se että jos vielä sattuu pitämään moottoripyöräilystä. Eihän sellainen sovi! Pelkkä mainonnan uhri! :-)

Tulisi jo kesä ja kuivat tiet...

En missään tapauksessa halua syyllistää nitä, jotka ajelevat moottoripyörällä ja vielä nauttivat menosta. Kritisoin niitä keinoja joilla moottoripyöriä markkinoidaan. Mielikuvat ovat valheellisia ja kaikki negatiivinen on eliminoitu pois. En ole koskaan lukenut mistään, miten vaivalloista ja hankalaa se on esim. perheelliselle. Vaaroista luetaan vain onnettomuusuutisissa. Sen sijaan mielellään korostetan, miten turvallisia ovat kalleimmat nykyrenkaat.

Hyöriikö sinun moottoripyöräsi päällä liuta puolipukeisia tyttöjä tai poikia? Sellaisia kuvia esiteltiin tv:ssä messukeskukseta. No, samanlaisia kuvia on nähty jopa tietokoneen käyttöjärjestelmäjuhlateltoissa. Moottoripyörämainontaan kuuluvat kuvat vuoristomaisemista, etelän auringosta ja suuresta joukosta iloisia ihmisiä ympärillä häärimässä. Ja tietysti metallin kiilto.

Pojat on poikia ja tytöt ovat kovaa vauhtia tulossa perässä samoihin hölmöilyihin (mainosmiesten ansoihin).

Ihmiset tosiaankin höynähtävät vaikka mihin jos sitä tarpeeksi komiasti mainostetaan. Tsekatkaapa vaikka SalomonSport.comin sivut, joilla houkutellaan viattomia uhreja murtomaahiihdon pariin. Freedom Action Sport muka! Ladulla on hiki ja räkä valuu kuin hanasta, baanat ovat jäässä ja Helsingin Paloheinässä hiihdetään (luistellaan) samassa tahdissa, koska kilsan ladulle ei muuten mahdu. Ole siinä vapaa...

Kyllä, olen ajanut moottoripyörlää aikoinaan, ja en pidä mahdottomana, että hankkisin sellaisen uudestaankin.

G

Mainostaminen on jo määritelmällisesti yksipuolista. Mainostamisella pyritään edistämään myyntiä. Tuskin kukaan täysjärkinen ihminen luulee, että mainokset esittäisivät tasapuolisen näkemyksen todellisuudesta.

Hahhah! On niitä nähty näitä keski-ikäisiä möhömahoja, jotka diivailevat moottoripyörillään kesän tai kaksi, kun on liikaa rahaa, ettei tiedä mihin laittaisi. Sitten se harrastus lopahtaa ja myydään pois halvalla käytetyt varusteet. Se on yritystä palata nuoruuteen. Typerää. Antaisivat rahansa hyväntekeväisyyteen.