Röyhkeät puhelinmyyjät

Jouduin eilen kipakkaan sanaharkkaan lipevän puhelinmyyjän kanssa. Hänen mielestään heillä on täysi oikeus puhelinmyyntiin, ellemme ole sitä erikseen (maksamalla) kieltäneet johonkin rekisteriin. Ilmoitin, että emme ota vastaan puhelimen kautta koskaan mitään myyntiä ja markkinointia. Eihän ole edes mahdollista tarkistaa kuka soittaja on. Siksi mitään tietoja en koskaan anna.

Koen puhelinmyynnin luvattomana tunkeutumisena ihmisten kotiin. Muutaman vuoden takaisesta toki puhelinmyynti on roimasti vähentynyt. Siitäkin huolimatta muutamakin soitto on liikaa.

...

Itse olen ottanut tavakseni olla todella tyly ja ilkeä puhelinmyyjille ja oven taakse etsiytyville helppoheikeille. Olkoonkin niin, että tekevät vain työtään. Toivottavasti tämä käsittely motivoi myyjiä kirjoittamaan edustamansa yrityksen tietokantoihin merkinnän "V-mäinen tapaus, ei kannata tuhlata aikaa". Muita helppoja vaihtoehtoja minulla ei oikein ole. Sen sijaan joihinkin kyselyihin saatan joskus vastatakin, jos olen hyvällä tuulella.

Minulle on tullut aika usein mielipidemittaussoittoja. Johtuukohan se siitä, että kuulun johonkin tiettyyn ammattijärjestöön, vai mistä?

Olen ottanut tavakseni sanoa heti alkuun, että mielipiteeni maksaa ja annan ensimmäiseksi tilinnumeron. Kaikki puhelut loppuvat siihen paikkaan.

Minulle saa ohjata kaikki mielipidesoittajat.. Kyselyt on hauskoja!

Henkiseen väkivaltaan ei oikeuta mikään. Sosiaalitoimistojen tätejä ja terveydenhoitohenkilökuntaa pahoinpitelevilläkin on varmasti siihen mielestään täysi oikeus ja vieläpä hyvä syy.

Sitten vielä ihmetellään, miksei nuorilla oo motivaatiota mennä töihin. Niin, miksei? Miettikää sitä.

Puhelinmyynnin voi todellakin kieltää, mutta mutta...kaikki myyjät eivät kuulu suoramarkkinointiliittoon(tms), joten heidän ei kieltoa sitten tarvitse noudattaa. Kaiken lisäksi kielto on voimassa vain rajoitetun ajan, joten se pitää aina muistaa säännöllisin väliajoin uudistaa (ja maksullisesta numerosta tietysti). Puhelinnumeron voi toki muuttaa salaiseksi, mutta sekään ei aina ole mielekästä. Joskus kun numeroa voi kaivata joku sellainenkin, jolla voisi olla ihan oikeaa asiaakin. Mutta onneksi puhelinmyynti on tosiaankin viime vuosina selvästi vähentynyt...

Minusta koti on paikka, jossa pitäisi saada olla rauhassa, jos niin haluaa. Puhelin on väline, jonka avulla pitäisi voida olla tavoitettavissa, jos jollakulla on tärkeää asiaa - ilman pelkoa, että sen välineen kautta voidaan tunkeutua yksityiselle reviirille. Ei, puhelimen sulkeminen ei ole ratkaisu. Ihmisellä pitäisi olla oikeus olla tavoitettavissa, ilman että joutuu ei-toivotun tahon tavoitteluyrityksen kohteeksi.

Mielestäni ihmisen pitää voida saada olla kesäöisin ikkuna auki, vaikka tämä asuisikin katutasossa. Avoin ikkuna ei ole kutsu vieraalle tunkeutua sitä kautta sisään. Eikä ole sopivaa huudella avoimesta ikkunasta toisen kotiin, että "nyt olis tarjolla kuule hieno pölynimuri". Miksi sellainen oikeus pitäisi olla sähköpostin tai puhelimenkaan kohdalla? Miksi pitää erikseen liimata oveen kyltti "ei mainoksia - ei ilmaisjakelua"?

Jos suoramarkkinoinnin kohteeksi halukkaat voisivat kirjautua suoramarkkinointia haluavien listalle, monikohan sen teksisi? Hmm... Ehkä tekisin, jos saisin kuukausikorvauksen listalla olemisesta.

Minua saa huhuilla avoimesta parvekkeenovesta (kuten alakerran naapurit kesäisin tekee), minun puhelimeeni saa soittaa ja ovikelloani saa pimputtaa. Jos en tahdo jonkun kanssa puhua, sanon ei nyt, jos en tahdo puhua hänen kanssaan myöhemminkään, sanon älä tule/soita enää tänne.

Helppoa kun sen osaa.

Mun sympatiat on ihan ehdottomasti työssään jatkuvaa haistattelua kokevien puolella. Puhelimeen vastaaminen myyjälle ei vie yhtään sen enempää kallisarvoista aikaa kuin kaverille vastaaminenkaan. Ja jos ei ole aikaa kummallekaan, voi olla tavoittamattomissa.

Useammin on tainnut olla niin, että mä oon vienyt myyjän kallisarvoista aikaa jäämällä höpöttämään, kun osa niistä myyjistä on niin mukavia.. varsinkin se yksi leveää murretta puhuva kundi tässä yhtenä päivänä, jota ei tainneet suuret myymispaineet painaa.. Ainakaan ei ollut kiire minnekään. :D

Tutut ovat eri asia kuin helppoheikit. Kohdallani into asialliseen keskusteluun puhelinmyyjien päättyi aikanaan, kun sanan "ei" merkitys tuntui puuttuvan myyjienn sanakirjasta tyystin. Sanan "ei" jälkeen en odottaisi kuulevani enää mitään mainospuhetta, mutta enemmän sääntö kuin poikkeus on se, että sitten ruvetaan kaivelemaan vaihtoehtoja. Tulipa tässä vielä mieleen syyllistävät puhelimessa rahaa kerjäävät. Minä valitsen avustuskohteeni itse, enkä halua kuulla olevani esimerkiksi itsekäs, jos kieltäydyn.

Aikani kallisarvoisuus on suhteellista. Ystävien soittaminen on useimmiten mukava asia. Vaikka jokin asia jäisi kesken, ei se useimmiten tunnu niin pahalta. Sen sijaan helppoheikin soitto vaikkapa kesken jonkin kirjoittamisen voi olla aika ärsyttävää.

Yleensä vetoan kiireeseen ja pyydän numeroa johon voin soittaa silloin kun minulle sopii paremmin - kukaan ei ole numeroaan vielä antanut, enkä minäkään ole kertonut heille parempaa aikaa tavoitteluuni. Joskus kauan kauan sitten sain eräältä puhelinmyyjältä (sen ainoan kerran) numeron. Niinpä soitin hänelle taatusti sopimattomaan aikaan - aamuyöllä. Vastattuaan kerroin olevani juuri nyt kiinnostunut kuulemaan hänen erinomaisesta tarjouksesta jota en voinut työesteen takia kuunnella päiväsaikaan.... Kyseisen (lehtiyhtiön) puhelinmyyjät ovat karttaneet sen jälkeen numeroni kaukaa ;)

Miksi puhelinmyyjille pitää olla tyly? Mitä siitä saa? Paljon fiksumpaa sanoa vaan suoraan ja jämäkästi, että ei kiitos, en ole kiinnostunut. Ja jos pelkää, että puhelinmyyjä rupeaa kuitenkin inttämään (kuten usein käykin) sulkee puhelimen sen kiitos ein jälkeen. Onhan luurin korvaan lyöminen sekin tietysti vähän tylyä, mutta kuitenkin huomattavasti kivempaa kuin ruveta vittuilemaan sille myyjälle.

Tiedän, että puhelinmyyjät osaavat olla todella rasittavia. Mutta usein siellä luurin toisessa päässä on köyhä opiskelija yrittämässä hankkia lisäansioita, joka on oikeassa elämässä ihan kiva ja mukava ihminen eikä halua tarkoituksellisesti olla kenellekään ärsyttävä. On vaan pakko yrittää saada lehtiä myydyksi, kun työstä maksetaan just sen verran, mitä saat lehtiä myydyksi. Jos jonain päivänä ei tule kauppoja yhtään, ei tule siltä päivältä palkkaakaan. Puhelinmyyjän homma on muutenkin v-mäistä ilman niitä vittuilevia asiakkaitakin. Ja kyllä, olen itse kokeillut lehtimyyjän työtä, joten puhun kokemuksesta

Sitä paitsi puhelinmyyjiä pystyy hyvin välttämään, kun ei vastaa tuntemattomasta numerosta tuleviin soittoihin. Kyllä sellaiset joilla on "oikeaa" asiaa soittavat niin, että numero näkyy.

"...kun ei vastaa tuntemattomasta numerosta tuleviin soittoihin. Kyllä sellaiset joilla on "oikeaa" asiaa soittavat niin, että numero näkyy."

Ihan hyvä idea muutoin, mutta minulla on parikin heterotuttavaa (naisia), joilla on salattu numero (operaattorin toimesta), joten en voisi ottaa siis heiltäkään puheluja vastaa tuolla periaatteella.

Toisekseen, harvoin sitä kaivaa liikkeellä ollessaan laseja päähänsä katsoakseen kuka soittaa - nopeampaa on on ottaa vain se puhelu vastaan...

marianna kirjoitti: "Mutta usein siellä luurin toisessa päässä on köyhä opiskelija yrittämässä hankkia lisäansioita, joka on oikeassa elämässä ihan kiva ja mukava ihminen eikä halua tarkoituksellisesti olla kenellekään ärsyttävä."

En oikein ymmärrä mitä tekemistä puhelinmyyjän varakkuustasolla tai luonteella "oikeassa elämässä" pitäisi olla sen kanssa miten puhelinmyyntiin suhtautuu.

JohnnyFinland, eihän puhelinmyynnistä ja puhelinmyyjistä tietenkään tarvitse pitää. Yritin sanoa edellisellä kommentillani sitä, että ihmiset saisivat ottaa huomioon, että siellä luurin toisessa päässä on kuitenkin IHMINEN tekemässä työtään ja saa asiakkaan vittuilusta vaan pahaa mieltä. Enkä ymmärrä, mitä asiakaskaan siitä saa. Kun se ei kiinnosta-kiitos hei-luuri kiinni on kaikkein helpoin ja nopein tapa päästä epätoivotusta puhelinmyyjän soitosta eroon.

En minäkään erityisemmin pidä lehtimyyjien soitoista. Mutta kun olen itsekin sitä työtä kokeillut, ja tiedän miten v-mäistä se on (tai ainakin minulle v-mäistä, toki joku voi tykätä aidosti siitäkin hommasta), en ikinä alentuisi haistattelemaan heille.

Puhelinmyyntiin suhtautuminen ja ihmisten asiallinen kohtelu on kaksi eri asiaa, vaikka ne monelta tuntuu menevän sekaisin.

Mä olen kuullut monta ylpeillen kerrottua tarinaa siitä, miten joku on keksinyt jotain oikein v*ttumaista jollekin ja voin vain ihmetellä. Pitävät varmaan itseään suurinakin sankareina. Tulee mieleen, kohtelevatko he kaikkia ihmisiä samoin, vai ovatko puhelinmyyjät heidän mielestään yksin sellainen ryhmä ihmisiä, joilla ei ole niin väliä. Soittaako Arkadas ystävilleenkin aamuyöllä ja herättää, jos he eivät ole tienneet, milloin hänelle on paras aika puhua? Vai saako näin tehdä vain ammatin perusteella?

Käsittääkseni kyllä nykyisin myös ovelta-ovelle kaupustelu on kerrostaloissa kiellettyä. Ainakin, jos nimitaulun vierestä alakerrasta löytyy taloyhtiön toimesta vanha kunnon "Kerjääminen ja kaupustelu kielletty" -kyltti. Meillä on, mutta silti esim. näitä "puolalaisia taideopiskelijoita" on käynyt silloin tällöin rimputtamassa ovikelloa.

Asumme kerrostalon alimmassa kerroksessa, ja asuntomme on ensimmäinen, jonka ovikelloa kaupustelija/vast. kilauttaa. Meiltä kuitenkin kuuluu ensimmäisenä kumea "VUH, VUH, GRRRR!", jonka jälkeen avaan oven koiraa pannasta kiinni pitäen (no joo, onhan se iso ja kumeaääninen, mutta seurankipeänä, kilttinä ja lällynä pentuna luultavasti avaisi oven murtovarkaalle jos osaisi), ja mikäli kyseessä on todella kaupustelija, annan 30 sekuntia aikaa häipyä ulko-ovesta ennen kuin soitan poliisit.
Joskus, sitkeimpien kohdalla -häpeäkseni on myönnettävä, koska rikoshan se on- olen vilauttanut EU-henkilötodistusta, joka erehdyttävästi muistuttaa poliisin henkilökorttia, sanonut olevani itsekin poliisi, ja soittavani duunikaverini hakemaan jos liikettä ei ala syntyä. Kuuden sekunnin raja meidän ovelta ulos ulko-ovesta meni kerran rikki...

Kerran taloyhtiön puheenjohtajatädin kanssa iltaa istuessamme heitin piruuttani, että meidänhän pitäisi saada vuokranalennus, koska toimimme niin hyvinä portsareina. Tämähän otti sen ihan tosissaan! Ans kattoo, mitä seuraava yhtiökokous päättää :-D

Jos ei halua puhelinmyyntiä, niin ilmoittakaa numeronne sinne robinson listalle (estää puhelinmarkkinoinnin), niin ei tule niitä soittoja puhelinmyyjiltä. Se tapahtuu soittamalla johonkin numeroon, jota en nyt ulkoa muista. Numero on kyllä maksullinen, mutta jos noin paljon puhelinmyyjät ärsyttää, niin kannattaa. Eikä puhelinmyyjille kannata olla ikävä. Sanot vain päättäväisen kohteliaasti, että ei kiinnosta. Olen itse ollut puhelinmyyjänä, joten tiedän millaista se on. Ja palkkaus kun menee juuri niin kuin marianna sanoi, eli palkkaa tulee myynnin mukaan. Työ on inhottavaa myös ilman kiukuttelevia asiakkaita.

Salainen numero ei estä puhelinmarkkinointia välttämättä kovin tehokkaasti, koska esimerkiksi firmassa, jossa minä olin töissä, numerot "arvottiin" eli tietokone luetteloi puhelinnumeroita järjestyksessä. Sitten listalta joku ulkopuolinen palvelu poisti ne, joissa on markkinointi kielto.

Aika samoilla linjoilla olen muidenkin kirjoittajien kanssa siitä, että puhelin(tyrkytys)myynti on vähintäänkin ärsyttävää. Itse tein aikoinaan tuon markkinointikiellon, mutta se auttoi vain noin kolmannekseen soitoista - joko myyjätahot selkeästi rikkovat moista herrasmiessopimusta tai eivät vain halua kuulua siihen mukaan.

Se, mitä itse kaikkein eniten haluaisin olisi, että kun myyjälle sanoo "ei kiitos" on keskustelu päättynyt siihen - ehei, vielä yritetään "Meillä olisi nyt..." tekstiä. Kolmas, jopa neljäs "ei, en halua" menee vasta perille. Tylyys ei ole kaunis tapa suhtautua näihin soittoihin, mutta ala on ihan itse sen aiheuttanut.

Mutta aina löytyy se "pitsapaikka" joka ei usko ovessa olevaa "Ei mainoksia" -lappua. Sama pätee näihin puhelinmyyjiin.

Nykyisin teen niin, että kun taas puhelin soi ja minulle tuntematon ihminen esittelee itsensä (usein muuten hirvittävän epäselvästi) ja kysyy "olisiko hetki aikaa" niin vastaan "mikäli kyseessä on puhelinmyynti niin ei, muussa tapauksessa kyllä" :-) Tämä on saanut monet 'pissikset' menettämään luurin toisessa päässä malttinsa ... kiusa se on pienikin kiusa :o)

Kuten tuossa ylempänä tuli jo ilmi, ei Suomessa ole järjestelmää, jonne itsensä ilmoittamalla säästyisi varmasti puhelinmarkkinoinnilta.

Ja juu... minäkin olen kymmenisen vuotta sitten soitellut ihmisille ja kysellyt mielipiteitä tutkimukseen. Ei se herkkua ollut. Nyt en ehkä moiseen edes ryhtyisi.

Entä jos joku palkkaisi nakkelemaan pieniä kiviä ihmisten ikkunoihin? Taatusti kiukuttelisin, jos joku siten lähestyisi ikkunaani. Minä en halua reviirilleni kutsumattomia vieraita. Minusta puhelinmyynti on häirintää, jopa häiritsevämpää kuin nykyinen sähköpostispämmäys.

Jos minulla olisi valta, kieltäisin kaiken puhelinmarkkinoinnin ja ovelta ovelle markkinoinnin (johon asiakas ei ole erityisesti antanut lupaa) kokonaan. Mielestäni se on lähestulkoon kotirauhan rikkomista. Pahimmillaan se puhelu herättää päivällä nukkuvan yötyöläisen, tai muuten osuu sotkemaan tärkeän tilanteen töissä tai hempeinä hetkinä. Tässä kerrostalossa on ovipuhelinjärjestelmä jonka periaatteessa pitäisi pitää myyntitykit pois rappukäytävästä, mutta aina joku naapurin mummo päästää niitä sisään. Jouduin poistamaan ovikellon käytöstä että saan nukuttua päivällä rauhassa.

Puhelinmarkkinoinnin estämisessä olen kyllä onnistunut varsin hyvin seuraavin konstein:
-Älä koskaan laita puhelinnumeroa mihinkään arvonta, kysely tms. lappuseen jos se ei ole aivan pakollista.
-Ilmoita operaattorille että numeroa ei saa jakaa markkinointitarkoituksiin, ja ruksi kaikki mahdolliset markkinointikieltoruksit mitä löydät.
-Kun puhelinmarkkinoija soittaa, sano suoraan "markkinointikielto, kiitos" ja lyö luuri korvaan kuuntelematta sekuntiakaan pidemmälle. Suurin osan puhelinmarkkinoinnista on lehtimyyjiä, ja lehtikonserneja suomessa ei ole kuin muutama. Aika pian markkinointikielto levisi niihin kaikkiin eikä nykyään lehtimyyjät soita kuin ehkä kerran vuodessa. Ihan ilman mitään maksullista kieltopalvelua.

Ainoa sitkeä on ollut televisiomaksuhallinto jota piti uhata poliisilla ennen kuin lopettivat puhelinterrorin. Perkele.

Jos haluan ostaa tuotteen tai palvelun, hakeudun itse kauppaan, nettisivulle tms. paikkaan mistä niitä saa. Tyrkyttämällä minut saa vain raivostumaan.

Myös omasta mielestäni puhelinmyynti on erittäin ärsyttävää. Tosin omalla kohdallani olen päässyt yleensä eroon sanomalla kauniisti kiitos ei ja myyjät ovat tämän pääasiassa ihan ymmärtäneetkin.

Myyjältä kannattaa kuitenkin kysyä mistä he ovat tietosi saaneet. Lain mukaan myyjän tulee se ilmoittaa. Samalla myyjälle voi ilmaista sen, että haluaa tietonsa poistettavan kyseisestä markkinointirekisteristä. Monesti myyjä ei tiedä tai halua kertoa rekisterilähdettään ja siitä saattaa syntyä hauskojakin tilanteita. Kannattaa myös aina kysyä myyjän nimi ja yritys josta hän soittaa.

Tosin aiheen voi kääntää toisinkin päin. Itselleni soittivat aikoinaan erään puhelinoperaattorin myyjät kiusaksi saakka. Kyseinen yritys valitsi umpimähkään numeroita ja tekivät niihin markkinointisoittoja. Kerran sitten utelin myyjältä kaiken mahdollisen tuotteesta ja sain vietyä häneltä varmaan tunnin verran myyntiaikaa. Kiusata voi siis toisinkin päin. :)

Onkohan noilla puhelinmyyjillä jotain tutkittua tietoa siitä että ihmiset ovat sitten kumminkin taipuvaisia muuttamaan mielipidettään, vaikka ensiksi vastaus olisikin kielteinen? Muutenhan tuollaisessa jankkaamisessa ei olisi mitään mieltä.

Työtähän puhelinmyyjätkin toki tekevät, mutta kyllä minun tylyyteni kasvaa aika nopeasti sen jälkeen kun ensimmäisen "ein" jälkeen jankkaaminen vaan jatkuu ja jatkuu. Salaisesta numerosta soittaja saa minulta ystävällistä kohtelua vain jos satun soittajan tuntemaan. Etenkin galluppien tekeminen salaisen numeron takaa on jo kohtalaisen epäilyttävää, eikä myyminen siitä paljoa kyllä poikkea.

k_ma kirjoitti: "Onkohan noilla puhelinmyyjillä jotain tutkittua tietoa siitä että ihmiset ovat sitten kumminkin taipuvaisia muuttamaan mielipidettään, vaikka ensiksi vastaus olisikin kielteinen?"

Kyllä näin on. Osa puhelinmyyjistä tekee sitä luultavasti tietämättään. Osa (joihin itsekkin olen lukeutunut) tekevät sen tietoisesti. Ero siis siinä, kuuluuko työhön kuinka hyvä pohjakoulutus ja mitä siinä tuodaan esille. Ainakin se koulutus telemarkkinointiin, mitä itse aikanani sain eräältä alan firmalta korosti myös sitä, että mikäli asiakas kieltäytyy riittävän monesti, on kyseinen asiakas ajanhaaskausta. Se ensimmäinen ei kun on yleensä refleksinomainen reaktio siihen puhelinmyyntiin, ja sen asiakas sanoo ennenkuin on oikeasti kunnolla edes tajunnut mistä on kyse.

Mitä tulee puhelinmarkkinoinnissa käytettyihin numeroihin ja niiden saantiin, niin luultavasti yleisintapa "saada" numeroita on tehdä raa'asti geneerinenlista. Eli vaikkapa kaikki 1000 puhelinnumeroa, jotka alkavat 0401234 ja joissa siis vain 3 viimeisintä numeroa muuttuu. Tästä listasta poistetaan ne numerot joiden kohdalla on SSML:n järjestelmässä markkinointikielto. Näin ainakin tehtiin siinä firmassa, jossa itse tarjosin asiakkaille säästöä vaihtamalla matkapuhelinoperaattoria. Numeroista on myös käsittääkseni pyritty suodattamaan pois suurinosa salaisistanumeroista ja numeroista, joiden omistaja tai haltija on alaikäinen (vaatii tietysti, että operaattorilla tästä on tieto). Mutta esim. yritysnumeroita ei niistä suodateta. Silti aina erehdyksiä sattuu.

Salaisen numero käyttö tälläisissä tarkoituksissa on aina epäilyttävää, eikä tätä enää nykyisellään, ainakaan käsittääkseni harrasteta kuin lehtimyynnin parissa. Omassa duunissani kun tärkeässä osassa oli se, että asiakas sai myös minun (firman puolesta olevat) yhteystietoni ja saattoi ottaa ongelman ilmetessä yhteyttä. Näin operaattorin vaihdosta tehtiin mahdollisimman helppoa ja vaivatonta.

Telemarkkinointi, jos mikä, on asiakaspalveluammatti. Sitä työkseen tekevän tulee osata käsitellä asiakasta, ja kestää asiakkaalta tulevat haukut. Mutta ainakin itse ymmärrän kaikkia, jotka tuota työkseen tekevät. Kyseessä kun on useimmiten opiskelijat tai työttömät, jotka paremman puutteessa joutuvat kyseistä työtä tekemään. Mutta en voi olla toteamatta, että ainakin itse sain parhaat naurut ja hihittelyt juuri niistä tapauksista, jotka vetivät herneet nenään pahemman kerran siitä, kun heille satuin soittamaan. Näitä sattui päivittäin ja hyvä telemarkkinoija ei niistä paljoa välitä.

Koska eihän ongelma ole koskaan työtään tekevässä ihmisessä, vaan typerässä asiakkaassa, joka ei tajua parastaan ;)

Harvemmin nämä telemarkkinoijat välttämättä tietävät asiakkaan parasta. Soittoja tehdään tietyn rungon perusteella, jonka on laatinut toimeksiantaja. Telemarkkinoija on yleensä saanut Faq-listan, jossa on perusargumentit asiakkaiden kommentteihin ja hyvin pintapuolisen raapaisun tuotetietoa.

Itse en ainakaan uskaltaisi lähteä kauppaamaan kyseisellä metodilla kuin lehtiä - siinä ei tarvitse paljoa tietää teknisistä ominaisuuksista ja erilaisista lisäpalveluista. Ainakin omalta osaltani erään teleoperaattorin myyjä jankkasi loputtomasti samoja perusfraaseja ja tiesi hyvin vähän myymästään tuotteesta.

wilei kirjoitti: "- - - ainakin itse sain parhaat naurut ja hihittelyt juuri niistä tapauksista, jotka vetivät herneet nenään pahemman kerran siitä, kun heille satuin soittamaan."

Varsinaista asiakaspalvelua.

Peetu78 kirjoitti: "Harvemmin nämä telemarkkinoijat välttämättä tietävät asiakkaan parasta. Soittoja tehdään tietyn rungon perusteella, jonka on laatinut toimeksiantaja. Telemarkkinoija on yleensä saanut Faq-listan, jossa on perusargumentit asiakkaiden kommentteihin ja hyvin pintapuolisen raapaisun tuotetietoa.

Itse en ainakaan uskaltaisi lähteä kauppaamaan kyseisellä metodilla kuin lehtiä - siinä ei tarvitse paljoa tietää teknisistä ominaisuuksista ja erilaisista lisäpalveluista. Ainakin omalta osaltani erään teleoperaattorin myyjä jankkasi loputtomasti samoja perusfraaseja ja tiesi hyvin vähän myymästään tuotteesta."

Meillä ainakin piti osata kaikkien liittymien hinnat ja lisäpalvelut ennen kuin pääsi edes soittamaan. :)

JohnnyFinland kirjoitti: "wilei kirjoitti: "- - - ainakin itse sain parhaat naurut ja hihittelyt juuri niistä tapauksista, jotka vetivät herneet nenään pahemman kerran siitä, kun heille satuin soittamaan."

Varsinaista asiakaspalvelua."

Kyllä. Asiallinen suhtautuminen asiaan. Ja naurut ja hihittelyt tietysti sitten, kun puhelu on päättynyt. Ei koskaan puhelun aikana.

Ja peetulle. Ainakin kun itse telemarkkinointia tein työkseni, niin silloin piti tietää tasan mitä oli myymässä. Hinnaston + perusominaisuuksien (ulkoa)opiskelu kuului koulutukseen. Ja työtä tehdessä oli koneella kokoajan auki operaattoreiden sivut, joilta pystyi asiat tarkistamaan nopeasti ja helposti. Ja jos johonkin kysymykseen ei itse tiennyt/löytänyt vastausta, sitä kysyttiin esimieheltä, joka tiesi about kaiken. Ja markkinoijan kantilta katsottaessa se työtään tekevä myyjä tietää mikä on asiakkaalle parhaaksi. Asiakas kun ei tätä aina itse tajua. ;) Ja ainakin meillä koulutuksessa saatiin esimerkki puhelunrungosta, josta piti soveltaa itselleen sopiva, persoonallinen runko. Tietysti myös ns. vastaväitelista on olemassa, mutta ei sekään ole kaiken kattava...

Kai "vastaväitelista" oli sen verran kattava, että siellä oli ohjeet mitä tehdä, jos kohde sanoi "ei kiitos"?

smo kirjoitti: "Kai "vastaväitelista" oli sen verran kattava, että siellä oli ohjeet mitä tehdä, jos kohde sanoi "ei kiitos"?"

Ei sieltä moista löydy. "Ei kiitos" kun ei ole väite johon vastattaisiin vastaväitteellä :) Hyvä puhelinmyyjä osaa tulkita asiakasta. Ja se ensimmäinen "ei kiitos" ei siksi aina tehoa. Varsinkaan, jos myyjä ei ole vielä kerinnyt esitellä pääargumenttejaan (esim. kampanjatarjous/tms.).

Lehtimyynnissähän tämä ei tunnu toimivan. Itsekkin olen törmännyt lehtimyyjiin, jotka eivät osaa lopettaa jankkausta ajoissa. Ensimmäinen "ei kiitos" kuuluukin ohittaa lähes aina, se kun tulee automaattisesti asiakkaalta, ennen kuin hän on asiaa edes tajunnut.

Ja jollet ei kiitosta jaksa sanoa tai koet itsesi niin kiireiseksi aina, että puhelinmarkkinointi häiritsee, niin ilmoita numerosi SSML:n kieltolistalle. Kerran tehty ilmoitus on voimassa 3vuotta ja pitäisi edetä telemarkkinoijille noin 3kk sisällä ilmoituksen tekemisestä. Telemarkkinointi ei tule vähään aikaan loppumaan, eikä se lopu varsinkaan työtääntekeviä uhkailemalla. Se kun on kuitenkin erittäin tehokas markkinointitekniikka.

wilei kirjoitti: "Ja peetulle. Ainakin kun itse telemarkkinointia tein työkseni, niin silloin piti tietää tasan mitä oli myymässä. Hinnaston + perusominaisuuksien (ulkoa)opiskelu kuului koulutukseen. Ja työtä tehdessä oli koneella kokoajan auki operaattoreiden sivut, joilta pystyi asiat tarkistamaan nopeasti ja helposti. Ja jos johonkin kysymykseen ei itse tiennyt/löytänyt vastausta, sitä kysyttiin esimieheltä, joka tiesi about kaiken. Ja markkinoijan kantilta katsottaessa se työtään tekevä myyjä tietää mikä on asiakkaalle parhaaksi. Asiakas kun ei tätä aina itse tajua. ;) Ja ainakin meillä koulutuksessa saatiin esimerkki puhelunrungosta, josta piti soveltaa itselleen sopiva, persoonallinen runko. Tietysti myös ns. vastaväitelista on olemassa, mutta ei sekään ole kaiken kattava..."

Ainakin teillä on ollut perusteellinen koulutus moneen muuhun myyjään verrattuna. Yleensä kun mennään suoraan hinta edellä eikä kartoiteta lainkaan asiakkaiden omia tarpeita.

Miten muuten kommentoitte myydessänne muiden kilpailijoiden tuotteita?

Eipä se hinnaston ja ominaisuuksien osaaminen estä täyttä puutaheinää puhumasta. Etenkin kännyliittymämyynnissä jaksetaan aina toitottaa että "sun ei tartte tehdä muuta kuin pistää uus simmi paikalleen, me hoidetaan kaikki muu". Sitten kun kysyy että siirrättekö te tosiaan kaikki asetukset, numerot muistista ja vastaajaviestin/asetukset samalla, niin sitten alkaakin selittely :)

Mutta aika hiljaista onkin tässä viime ajat ollut noiden kännyliittymäkauppiaiden kanssa, tais hinnat ja markkinaosuudet löytää sopivan kartellitason johon operaattorit sitten tyytyy. Vaikka kilpailuksihan ne sitä siellä operaattorimaailmassa väittävät... Mut sen vatvominen lienee sitten taas ihan toisen threadin paikka.

k_ma kirjoitti: "Eipä se hinnaston ja ominaisuuksien osaaminen estä täyttä puutaheinää puhumasta. Etenkin kännyliittymämyynnissä jaksetaan aina toitottaa että "sun ei tartte tehdä muuta kuin pistää uus simmi paikalleen, me hoidetaan kaikki muu". Sitten kun kysyy että siirrättekö te tosiaan kaikki asetukset, numerot muistista ja vastaajaviestin/asetukset samalla, niin sitten alkaakin selittely :)"

Itse olen tuohon sanonut, että menet lähimpään myymäni liittymän kauppaan, niin siellä pistetään. Ja ko. operaattorilla on kyllä kauppoja melkein kaikissa Suomen kunnissa. :)

Peetu kirjoitti: "Miten muuten kommentoitte myydessänne muiden kilpailijoiden tuotteita?"

Riippuu ihan asiakkaalla käytössä olleesta operaattorista. Yleisin on säästöt. Asiakaspalvelun laatu ja Suomalaisuus ovat myös argumentteja joita käytettään. Sekä isokasa muita, joiden käyttö riippuu ihan siitä, mikä operaattori ja liittymä tyyppi asiakkaalla käytössä. Myös kampanjatarjouksia käytetään hyödyksi.


Peetu kirjoitti: "Ainakin teillä on ollut perusteellinen koulutus moneen muuhun myyjään verrattuna. Yleensä kun mennään suoraan hinta edellä eikä kartoiteta lainkaan asiakkaiden omia tarpeita."

Meillä juuri asiakkaan tarpeiden kartoitukseen painotettiin työssä sekä koulutuksessa todella paljon. Koska ensisijaisena hyötyjänä pitää olla asiakkaan, ei myyjän. Se on toimivin ajattelumalli :)


k_ma kirjoitti: "Eipä se hinnaston ja ominaisuuksien osaaminen estä täyttä puutaheinää puhumasta. Etenkin kännyliittymämyynnissä jaksetaan aina toitottaa että "sun ei tartte tehdä muuta kuin pistää uus simmi paikalleen, me hoidetaan kaikki muu". Sitten kun kysyy että siirrättekö te tosiaan kaikki asetukset, numerot muistista ja vastaajaviestin/asetukset samalla, niin sitten alkaakin selittely :)"

Liittymänvaihto on helppoa! ;) Uusi SIM-kortti vain puhelimeen ja se on siinä. Asetukset tulevat tekstiviestillä perässä. Automaattisesti. Ja jos tosiaan on ongelmia, pottunäppien/tms. takia vaihtaa SIM-korttia tai asia jollain tapaa arveluttaa, niin ohjasimme asiakkaan oman kauppiaamme pakeille. Siellä onnistuu kortin vaihto nopeasti ja helposti (ja ilmaiseksi) ja samalla siirtyvät asetukset/yms. Sitä paitsi, puhelimessa ne numerot nykyisin ovat, eivät SIM-kortilla, jolloin niitä ei tarvitse erikseen siirtää minnekkään...


k_ma kirjoitti: "Mutta aika hiljaista onkin tässä viime ajat ollut noiden kännyliittymäkauppiaiden kanssa, tais hinnat ja markkinaosuudet löytää sopivan kartellitason johon operaattorit sitten tyytyy. Vaikka kilpailuksihan ne sitä siellä operaattorimaailmassa väittävät... Mut sen vatvominen lienee sitten taas ihan toisen threadin paikka."

Ja taitaapa se hiljaisuus johtua myös siitä, että kiireinen ja impulsiivinen joulusesonki on ohi. Isoimmilla tosin taitaa olla jokin kartellinpoikanen viritteillä...

Wilei kirjoitti: "Riippuu ihan asiakkaalla käytössä olleesta operaattorista. Yleisin on säästöt. Asiakaspalvelun laatu ja Suomalaisuus ovat myös argumentteja joita käytettään. Sekä isokasa muita, joiden käyttö riippuu ihan siitä, mikä operaattori ja liittymä tyyppi asiakkaalla käytössä. Myös kampanjatarjouksia käytetään hyödyksi."

Tuossa mennään mielestäni pahasti metsään. Itse en lähtisi missään nimessä kommentoimaan, saatika mollaamaan kilpailijoita. Väkisin menee mollauksen puolelle mikäli argumentteina käytetään asiakaspalvelun laatua tai kotimaisuutta.

Wilei kirjoitti: "Siellä onnistuu kortin vaihto nopeasti ja helposti (ja ilmaiseksi) ja samalla siirtyvät asetukset/yms. Sitä paitsi, puhelimessa ne numerot nykyisin ovat, eivät SIM-kortilla, jolloin niitä ei tarvitse erikseen siirtää minnekkään..."

Juuri näiden mahdollisten ongelmatilanteiden vuoksi, suosittelisin kyllä kaikkia ostamaan liittymänsä perinteisestä kivijalkamyymälästä. Siellä saadaan kaikki kerralla kuntoon. Numerotiedot voivat olla joko puhelimen muistissa tai kortilla. Automaattiset asetukset toimivat toisinaan paremmin toisinaan huonommin ja ihan kaikissa malleissa niitä ei voida edes toimittaa.

Wilei kirjoitti: "Ja taitaapa se hiljaisuus johtua myös siitä, että kiireinen ja impulsiivinen joulusesonki on ohi. Isoimmilla tosin taitaa olla jokin kartellinpoikanen viritteillä..."

Voisitko vielä tarkentaa hieman tätä kartellia? En oikein jaksa uskoa että TeliaSoneran operaattorit ja Elisan operaattorit muodostaisivat mitään kartellia keskenään? Mikäli mukaan otetaan vielä DNA - niin sittenhän siitä saadaan melkoinen sirkus.

wilei kirjoitti: "Kyllä. Asiallinen suhtautuminen asiaan. Ja naurut ja hihittelyt tietysti sitten, kun puhelu on päättynyt. Ei koskaan puhelun aikana."

Tämä on puhelinmyyjän turhautumisensa purkamista ja oman mielen hoitamista. Sellaisenaan hyvä tapa laskea syntyneet paineet ulos heti. Se, että tällaista tarvitaan jatkuvasti, kuten nyt keskusteltavassa työssä oletan tarvittavan, kaikki ei hommassa ole kohdallaan.

Vastaavasta purkautumistavasta olen kuullut ravintolamaailmasta. Keittiön puolella puretaan se, kun salin puolella on ilkeitä asiakkaita, joille ei uskalleta antaa takaisin.

Toki jotkut sen takaisinannon tekevät myös typerille asiakkaille. Esimerkkinä tilanne, jossa olin vieraana asiakaspäivällisillä eräässä Helsingin kalleimmista ravintoloista. Isäntä juoksutti tarjoilijaa mielestäni aivan tarpeettomasti. Tarjoilija liversi jossakin kohtaa iltaa, että heillä on ehdottomasti kilpailukykyisimmät ravintolahinnat Helsingissä. Isäntämme ei tajunnut kommenttia vittuiluksi, vaan maksoi hulppean juomarahan jättilaskun päälle. Päätin olla koskaan astumatta tuohon ravitsemusliikkeeseen.

No ehkä ihan aiheesta tarjolija hieman piilovittuili asiakkaalle. Itse muistan aikoinaan ollessani töissä puhelinasiakaspalvelussa ja aika usein varsinkin ilta-aikaan meille soittivat humalaiset tai muuten vaan sekavat asiakkaat. Heidän sanavarastoonsa kuului myös runsaasti kirosanoja ja haistavittua tuli ihan kiitettävästi. Sitähän ei tietenkään tarvitse työssä kuunnella, joten päätin tällläiset puhelut toteamalla "Kiitos samoin teille! Kuulemiin!".

"Isäntämme ei tajunnut kommenttia vittuiluksi, vaan maksoi hulppean juomarahan jättilaskun päälle. Päätin olla koskaan astumatta tuohon ravitsemusliikkeeseen."

Juhani, eihän se tyhmä ole, joka pyytää, vaan se joka maksaa pyydetyn. Ja mitä tarjoilijan turhaan juoksuttamiseen tulee - alalla olleena tunnen paljon sellaisia pikkurikkaita - joista on kiva juoksuttaa muita, vain oman vallanhimon ja egon tyydyttämiseksi. Mietityttää vain, että minkähanlainen tämä "isäntä" on työnantajana...

Tuosta ravintolakäynnistä vielä. Ehkä eniten suivaannuin siitä, että mielestäni hintataso ja laatu eivät olleet missään oikeassa suhteessa. Isäntäni käytös ei ollut merkittävän sopimaton. Olisin itse isännän roolissa jättänyt kuitenkin väliin muutaman kommervenkin. Minulla ei itselläni sellaiseen paikkaan olisi varaa. En myöskään siedä sitä, että edeskäypä millään syyllä alkaa isottelemaan asiakkaan läsnäollessa ainakaan laatukapakaksi itseään nimittävässä paikassa. Äänestän jaloillani. Valinnanvaraa tänä päivänä ainakin pääkaupunkiseudulla on ravitsemusliikkeiden suhteen. Nälkään ei tarvitse kuolla.

Törkeissä tapauksissa ravintolan johto tai omistaja on saanut minulta kirjallisen huomautuksen. Joka kerta huomautukseen on vastattu ja useimmissa tapauksissa mukana on ollut illalliskortti kahdelle. Kerran jouduin ilmiriitaan tunnetun kansainvälisen hotellin kanssa huoneemme baarikaappin tyhjennyksestä. Todellisuudessa emme olleet ottaneet sieltä mitään. Emme käytä alkoholiakaan. Taisivat syyttää meitä jopa varkaiksi. Kirje tapahtuneesta lähti ketjun ylimpään johtoon. Meille ikävä välikohtaus korvattiin huomattavalla tavalla. Sitä hotelliketjua on tullut käytettyä sen jälkeen useinkin ja ongelmitta.

Menipäs pahasti otsikosta sivuun.

Toimin itse puhelinmyyjänä kuukauden verran ja sain tarpeekseni. Maailman hirveintä työtä, ja myyjät vaihtuvat tiuhaan tahtiin. Yksi syy myyjien peräänantamattomuuteen on se, että palkka juoksee sen mukaan, paljon on myyty. Pohjapalkasta ei mitään tietoa ja palkka on muutenkin surkea. En suosittele kellekkään.

Huh huh!

Itse olen ollut töissä - lähinnä puhelinmyyjänä. En olisi tehnyt millään, mutten itse pysty tekemään muuten kuin puhetyötä. Pahinta oli, että pomoni pakotti minut pyytelemään anteeksi puhevikaani.

Jos ei ole varaa mennä ravintolaan, pitää pysyä sieltä poissa.

Mikähän nyt on puhelinmyyjille tullut kun ne on oppinut katkaisemaan puhelun jo sen ensimmäisen "ein" jälkeen? Onko ranneliikkeen keskusteluilla näin rajut vaikutukset :)

Vaihtamalla puhelinnumeroni salaiseksi ja jakelemalla sitä vain " harvoille ja valituille ihmisille " , sain itse ainakin typerän puhelinmyynnin loppumaan 100% .

Ennen kyseistä operaatiota minullekkin tulleista puheluista oli lähes joka toinen puhelinmyynti puhelu .

Viimeisin puhelinmyyhän yhteydenotto loppui kun kysyn kohteliaasit: "Anteeksi, en kuullut kuka olet ja mistä soitat?" - Edes numero ei jäänyt puhelimen muistiin... (yllättävää sekin...)

Harkitsin muinoin osa-aikaista puhelinmyyntityötä, mutta tulin järkiini ennen työnhakua. Vastasin nimittäin hiljaa mielessäni ratkaisevaan kysymykseen: haluanko ottaa virantoimituksessa päivästä toiseen ja tauotta turpaani (verbaalisesti). Totesin, että ehkä en. Voin kuvitella miellyttävämpiäkin tehtäviä. Puhelinmyynti voisi myös vahvistaa sarkastisia tendenssejäni vaaralliseen mittakaavaan asti.

Olisikohan puhelinhaastattelijan työ inhimillisempää? Pari tuttuani on tehnyt sitä. Toinen piti hommaa mukiinmenevänä, toinen koki kiusalliseksi soitella yrityksiin ja kysellä kiireisiltä pomoilta, olisiko aikaa vastata muutamaan kysymykseen. Usein ei ollut ja vastaus tuli kuulemma useinkin ärtyneeseen sävyyn. Tuttavani alkoi vähitellen pelätä työtään ja irtisanoutui lopulta.

Muistan itsekin lopettaneeni puhelinmyyjien puhelut ensimmäiseen lauseeseen tokaisemalla vähemmän ystävällisesti, että ei kiinnosta, hyvästi. Numeroni on ollut jo vuosia salainen pääasiassa siksi, ettei tarvitse ottaa vastaan myyntipuheluja.

Karina77: "Olisikohan puhelinhaastattelijan työ inhimillisempää?"

On se inhimilisempää. Tosin olen tehnyt puhelinhaastatteluja ainoastaan kotitalouksiin. Ei sekään mitään maailman mukavinta hommaa ollut, mutta huomattavasti parempaa kuin lehtimyynti. Oli kiinteä palkka ja useimmat ihmiset suhtautuivat haastatteluihin ihan positiivisesti, kun ei heille yritetty myydä mitään.

Suomessa puhelinmyyjat taitavat sentaan olla viela oikeita ihmisia, lihaa ja verta. Jo taman takia yrittaisin suhtautua heihin lempeasti ja hammasta purren, vaikka se ei aina varmaan helppoa olisikaan, ja halutessani kieltaytyisin ostotarjouksesta. Yhdysvalloissa puhelin soi pitkin paivaa, tanaan ensimmainen myyntipuheli 07.35, ja useimmiten sekunin parin suhinan tai hiljaisuuden jalkeen alkaa nauha toisessa paassa pyoria suurella volyymilla. Siella siis joku kone soittaa ja halutessaan saa sitten (kai?) jonkun ihmisenkin langalle, jos nyt ylipaataan on jaksanut kuunnella nauhan loppuun. Koneviestit katkaisen heti, mutta jokaisella "oikealle" soittajalle olen mahdollisimman ystavallinen, mutta maaratietoisen kieltaytyva ostamaan mitaan. Puhelun jalkeen itsellani on parempi olo ja toivottavasti myoskaan puhelinmyyjalle ei jaanyt paska olo inhottavasta ihmisesta. Ei sinnikkaan myyjan asenteen tarvitse muuttaa minua epaystavalliseksi.
PS. Taytin juuri netissa National Do Not Call Registryn -sivulla kaavakkeen, jonka pitaisi estaa myyntipuhelut numeroomme seuraavat viisi vuotta. Enpa mina nyt norsua nenaani rykaise, vaikka tuo ei toimisi.