Kohti USAn presidentinvaaleja

USAn presidentinvaalien ensimmäinen kierros on alkamassa. Kumpi liberaaleista: Barack Obama (musta) vai Hillary Clinton (nainen). Tällä kertaa myös demokraatit vetoavat raamattuun. Kumpikin on liberaalin Amerikan ehdokkaita. Molemmat yrittävät terästää otettaan kristillis-konservatiivisesta valitsijakunnasta. Obama uskoo syvästi Jumalaan ja Clinton on raamattu-uskollinen kristitty. Molemmilla on jo neuvonantaja, joka keskittyy heidän uskonnollisiin julkisuuskuviinsa. Yhden amerikkalaislehden mukaan Osamalla on Josh Dubois, senaatin toimistotyöntekijä apuna, Clintonilla Burns Strider, demokraattien uskonnollisen ryhmän puheenjohtaja.

Viime vaalien jälkeen demokraatit ovat todenneet, että pelkillä liberaaleilla arvoilla vaaleja ei voiteta.Mielipidetutkimustoimisto Pew Forumin mukaan uskontoasiat veivät Bushin voittoon. Evankelisia protestantteja on valitsijoista neljännes. Heistä 78% äänesti Bushia. Sääntönä on: mitä harvemmin joku käy kirkossa, sitä todennäköisemmin hän äänestää demokraatteja. Demokraatit puolustavat aborttia, homoliittoja ja naisten emansipaatiota. Kaikki nämä asiat ovat kauhistus konservatiivisille kirkossakävijöille.

Pew Forum tutki, että 85%:lle valitsijoista uskonto on tärkeä, mutta vain 26% piti demokraateja uskontoystävällisinä. Tähän mielikuvaan yritetään nyt muutosta.

Myös Hillary Clinton on muuttanut taktiikkaansa. Hän piti vuonna 2005 aborttia surullisena, jopa traagisena, mutta välttämättömänä valintana monille naisille. Ja hän sanoi vielä kunnioittavansa kaikkia, jotka omassatunnossaan vastustavat aborttia. Kaikkien tavoitteena tulisi olla ei-toivottujen raskauksien väheneminen. Tarvitaan ehkäisyä ja pidättäytymistä. Ja nyt ollaankin lähellä konservatiivisia näkemyksiä, joissa korostetaan: ”Ei seksiä ennen avioliittoa”. Feministit ovat vähän nyreissään, kun liberaalit ovat luopumassa periaatteistaan uskonnollisen valitsijakunnan hyväksi.

Clinton käyttää raamattu-strategiaansa. Kun hän kritisoi uusia maahanmuuttolakeja, hän vetäisi mukaan raamatun lauseita laupeista samarialaisista, jotka nyt uusissa laeissa kriminalisoidaan.

Barack Obamaa pidetään Clintonin pahimpana kilpailijana demokraattien esivaaleissa. Mielipidemittausten mukaan Obama on vain vähän häviöllä Clintonille. Obaman etuna on, että hän vastusti Irakin sotaa alusta alkaen ja vetoaa kristilliseen uskoon. Hän kertoo kohtaamisistaan Jumalansa kanssa ihan niin kuin Bush. Hän kertoo rukouksistaan. Puoluetovereitaan hän on moittinut uskonnollisten tarpeiden kieltämisestä. Hän on 45-vuotias. Hän sanoo, että 90% ihmniistä uskoo Jumalaan eli useampi uskoo enkeliin kuin evoluutioon.

Lokakuussa hän julkaisi ensimmäisen kirjansa, jossa hän esittelee missionsa. Maan jakautuneisuudesta on luotava yhtenäisyys. Mustat ja valkoiset, konservatiivit ja liberaalit. Uskonnollisten äänestäjien takia hän osallistui joulukuussa saarnaaja Rick Warrenin aids-konferenssiin. Warrenilla on megakirkko Kaliforniassa. Myös John Kerry tapasi äskettäin Warrenin. Kerryllä ei ole mahdollisuuksia näissä vaaleissa, mutta hänkin on löytänyt uskonnon ja nimittänyt uskontoneuvonantajan ulkoisen kuvan kohottamiseksi. Harva kuitenkaan uskoo, että Kerry olisi uskonnollisesti syntynyt uudestaan, ei ainakaan demokraattien riveissä uskota sitä.

Viime vaaleissa 60% amerikkalaisista äänesti. Kuitenkin 87 miljoonaa jätti äänestämättä. Demokraateilla oli juuri äskettäin, marraskuussa menestystä kongressivaaelissa. Erityisesti Michigan, Ohio ja Pennsylvania olivat demokraateille posiitivinen yllätys. Sieltä saatiin kahmittua konservatiivien ääniä.

Tämän jutun pohjana on eilen Tageszeitungissa ollut kolumni. Sen lopussa kirjoittaja arvuuttelee: Saadaanko ensi kertaa 230 vuoteen muu kuin valkoinen ja mies presidentiksi. Ainakaan se ei onnistu ilman Jumalaa.

Vaeltajan uutisessa on jälleen hieno esimerkki amerikkalaisen politiikan kaksinaamaisuudesta. Jumala ja Jeesus kelpaavat siellä keppihevoseksi kaikille osapuolille. Amerikkalaiset syyttävät muslimeja fanaattisesta uskovaisuudesta ja toimivat itse juuri samoin.

Samasta kaksinaamaisuudesta toisena esimerkkinä vaikkapa kuolemantuomio. Amerikkalaiset jaksavat muistuttaa Kiinaa ja muita kuolemantuomiota toteuttavia maita asiasta. Itse he muutamassa osavaltiossa toteuttavat surutta kuolemantuomioita.

Totean vain, että mitä enemmän tiedän Yhdysvalloista sitä vähemmän tajuan siitä maasta ja sen kansasta.

Onkohan kukaan muuten tehnyt minkäänlaista "mutu" vertailua siitä, mihin lokeroon Suomen nykyisessä poliittisessa kartassa USA:n pressaehdokkaat ja muut julkkikset mahtaisivat sijoittua mikäli täällä vaikuttaisivat?
Itsestäni tuntuu, että Hillary Clinton huolimatta nyt uskonnollisista puheistaan sijoittuu jonnekin vasemmistodemarin ja oikeisto Vas. liittolaisen välimaille.
Muista julkuista esim. Conan O'Brianilla tuntuu olevan vasemmistolaisemmat mielipiteet kuin edesmenneellä isälläni, joka sentään oli aikanaan SKP:n jäsen (ja sitten SKDL:n ja sitten Vas. liiton). Conan tuntuisi menevän nykyiseen "Uus-SKP:hen" Rauli Badding Somerjoen seuraksi (tai sitten vihreisiin...).

Sananvapaus on USA:ssa yksi tärkeimmistä perusoikeuksista. Sitä sitten käytetään melko hulvattomastikin. Philadelphiassa uskonnollinen ryhmä ei saanut oikeudessa (tietenkin) moitettaan läpi siitä, että heidät pidätettiin kun yrittivät kovaäänisten avulla estää homotapahtuman puhujia saamasta ääntään kuulumaan. Nyt muistelen oikeuden todenneen, että häirintä ei ole sananvapauden piiriin kuuluva juttu.

Minua kummeksuttaa toistuvasti, kuinka vahvasti siellä voidaan sananvapauden nimissä käydä presidentin kimppuun. Erityisesti siinä ovat kunnostautuneet Conanit ja muut saman ohjelmaformaatin tekijät. Meillä Suomessa ja muuallakaan Euroopassa moinen valtakunnan korkeimman instituution kimppuun käyntiä tuolla tyylillä ei pidetä sopivana. Ehdokkaiden mustamaalaus on USA:ssa oma taitolajinsa. Vastenmielistä, mutta toisaalta kiinnostavaa nähdä mitä paheita tällä kierroksella kandidaateista saadaan kaivettua esiin.

En mielestäni tunne riittävästi amerikkalaista poliittista kulttuuria voidakseni asetella presidentiksi pyrkiviä mihinkään poliittiseen karsinaan. Epäilenpä, ettei se monelta muultakaan lätäkön tällä puolella asustavalta onnistu.

Eipäs nyt unohdeta, etteivät amerikkalaiset kiihkouskovaiset räjäyttele sentään itseään kappaleiksi metrossa/junissa tai kaappaa lentokoneita ja lennä niitä julkisiin rakennuksiin.

Yhdysvaltoja on toki helppo kritisoida monesta asiasta: sotaa käydään; köyhillä on niin pienet palkat; ei ole yleistä sairausvakuutusta; jenkit ovat idiootteja, kun eivät tiedä, mikä on Azerbaijanin pääkaupunki; murhamies saa luodin kalloon; ei ole sosiaaliturvaa; ihmiset ovat niin pinnallisia ja feikkiystävällisiä; liikenne menee sekaisin parista lumihiutaleesta jne. jne. Listaa voisi jatkaa ad nauseam, mutta ei siinä taida mitään pointtia olla. Eri maa, eri kulttuuri. Aika monella taitaa jäädä USA:n ja amerikkalaisten tuntemus siihen, mitä lehdistä lukee tai TV:stä näkee - aika moni varmaan käynyt reissulla New Yorkissa tai Los Angelesissa. Olen itse siellä asunut viisi vuotta ja voisin väittää, että tunnen sitä maata ja ihmisiä vain pintaraapauksen verran. Mutta sekin vähä kokemus on kyllä opettanut, että sinne on ihan turha mennä saarnaamaan skandinaavisen kansankodin hyveitä. Aika monella ulkkarilla on sellainen asenne, mitä eräs jenkkiystäväni kutsuu "Small World" -asenteeksi - mennään toiseen kulttuuriin kertomaan, miten asioiden tulisi olla. Koska em. listaamiani seikkoja voi triviaalisti havainnoida pintapuolisesti, tulee siitä kiusaus lähteä luennoimaan "kaksinaamaisuudesta" tai "tekopyhyydestä" yms.

En toki halua lähteä puolustelemaan USA:n tekoja valtiona tai yksittäisten amerikkalaisten kyvykkyyttä tehtäviinsä, USA:n politiikkaa tai sosiaalisia oloja. Alkaa vaan pikkuhiljaa ärsyttämään keskustelun yksipuolisuus, koska konsensus monessa tällaisessa keskustelussa tuntuu olevan, että USA:ssa on kaiken maailmallisen pahan alku ja juuri. Ensin USA:n valtio pommittaa ihmisparoilta katon pään päältä, sitten ahneet amerikkalaiset korporaatiot tulevat viemään tuhkat pesästä ja lopuksi amerikkalaiset turistit tulevat paikalle kuin haaskalinnut nokkimaan viimeisetkin rusinat pullasta.

Kuolemantuomiosta vielä: en muista nyt, että USA olisi kritisoinut Kiinaa kuolemantuomiosta. Ehkäpä Juhani etsii linkin? Voidaan myös huomata, että ihmisoikeuksien valvonnan monopolisoinut Amnesty International listaa vuodelle 2005, että Kiina on teloittanut 1770 vankia ja USA 60. Melkein kyllä voisin väittää, että kuolemantuomiota toteuttavista maista USA:ssa saa syytetty kuitenkin suhteellisen reilun ja tarkasti valvotun oikeudenkäynnin. Miten lie Kiinassa tai Iranissa?

Kiitos tarkennuksesta, Bertarido. En tosiaankaan muista USA:n suoraan maininneen Kiinan kuolemantuomioita, mutta ihmisoikeuksista he ovat mielestäni huomautelleet Kiinaa toistuvasti. Samaan aikaan Guantanamossa pidetään vankeja ilman oikeudenkäyntiä. Irakin sotaan liittyy paljon ihmisoikeuksien loukkauksia.

Vertailu kuka teloitti enemmän tai vähemmän, on mielestäni huono. Yksikin teloitus on liikaa.

En mene neuvomaan amerikkalaisia, koska ymmärrän heitä aivan liian vähän. Kun Bush valittiin toiselle kaudelle kaverini siellä kysyivät kantaani valintaan. Totesin vain, ettei minulla ole heillä äänioikeutta. Olin Washingtonissa pian syyskuun 11. jälkeen, juuri joulua ennen. Iskun aiheuttama järkytys oli vielä käsinkosketeltava. Ajoimme Pentagonin ohitse, jossa vielä olivat näkyvissä iskun vauriot. En ottanut sanallakaan koko asiaa puheeksi, koska isäntämme ja kaverimme eivät siitä keskustelua aloittaneet. Emme edes kuvitelleet ehdottavamme lähtemistä New Yorkiin katsomaan World Trade Centerin raunioita. Kuulimme amerikkalaisten nimitelleen noita pällistelijöitä raatoturisteiksi.

Vielä lisäkommenttina, että USA lähti sotaan Irakiin tekaistuihin ja valheellisiin tietoihin perustuen.

Mielestäni USA:lta puuttui syyskuun 11. päivän jälkeen selvä vihollinen. Iskuhan tuli kuin tyhjästä. Bushin hallinnon oli kasvojensa menettämisen uhalla vihollinen löydettävä konstilla taikka toisella. Irak oli pienin sellainen. Pohjois Koreaa vastaan ei ollut riittäviä perusteita hyökätä, eikä se olisi ollut järkevääkään.

Kuolemantuomioista vaan, että entäpäs Venäjä?
Ainoana todellisista suurvalloista siellä kun ei ole teloitettu ketään. Kuolemantuomiot kyllä langetetaan, mutta ei panna täytäntöön, vaan käytännössä pannaan jäihin määräämättömäksi ajaksi (siis kunnes tuomittu kuolla kupsahtaa ihan issekseen...).

Nyt tämä keskustelu on mennyt tosi synkkään suuntaan. Seuraavaksi hiukan toisenlaista asiaa amerikkalaisuudesta.

Amerikkalaisilla on pääsääntöisesti kurja kielitaito ja maantietokin vähän miten sattuu. Koululaiset, eivätkä aikuisetkaan osaa sijoittaa oikein oman maansa osavaltioita. Tietokoneeni siivoustalkoista putkahti esiin teksti USA:n matkatoimistovirkailijoiden tosikokemuksista. Lähde on tuntematon.

Tapaus 1
Asiakas soitti tiedustellakseen pakettimatkaa Havajille. Hintojen läpikäynnin jälkeen hän kysyi: "Olisikohan halvempaa lentää ensin Kaliforniaan ottaa sieltä sitten juna Havajille?"

Tapaus 2
Sain puhelintiedustelun naishenkilöltä, joka halusi matkustaa Capetowniin. Ryhdyin kertomaan tietoja lennon pituudesta ja passimuodollisuuksista, kun hän keskeytti minut. "Kuulkaapas nyt, en halua väittää teitä typeräksi, mutta Capetown on Massachusettsissa." En halunnut häntä nolata, vaan selitin rauhallisesti "Cape Cod on Massachusettsissa, Capetown on Afrikassa." Vastaukseksi hän sulki puhelimen korvaani.

Uskoakseni USA:n ongelma "sivistymättömänä" valtiona aiheutuu paitsi huimista tuloeroista, myös koulujen ja yliopistojen yleisestä opetusjärjestelmästä.

Ajatellaanpa, että koko maan nuorisosta esim. noin kahdellakymmenellä prosentilla (Siis ihan vaan lonkalta heitettynä. En tiedä oikeita lukuja.) on mahdollisuus college-opintoihin. Lopulla ei. Tälle lopulle kahdeksallekymmenelle prosentille voidaan siis jotenkin antaa anteeeksi heidän heikko sivistystasonsa USA:n koulujärjestelmän yleisesti tunnetun erittäin surkean tason vuoksi, mutta entäs se loppu 20%?
(Osa näistä on tietysti stipendillä sisään päässeitä urheilijoita, jotka hädin tuskin osaavat kirjoittaa valmistuessaan [pääasiassa jenkkifutaajia], mutta se taas on eri juttu.)

USA:ssa valmistuu vuosittain varmaankin satoja tuhansia erittäin päteviä lääkäreitä, lakimiehiä, fyysikkoja, biologeja, astronomeja, yhteiskuntatieteilijöitä, vieraiden kielten tutkijoita, arkeologeja/historiantutkijoita jne. jne. jne...

Ongelma on se, että lääkärit eivät puhu vieraita kieliä, astronomit eivät ymmärrä biologiaa, eivätkä arkeologit yhteiskuntatieteitä. Lisäksi kukaan ei tunne maantiedettä (paitsi maantieteilijät. Ja astrofyysikot tuskin osaavat solmia kengännauhojaan...), joten keskimäärin vaikkapa mahdollisuus sellaisen korkeakoulutetun henkilön löytämiseen, joka tietäisi esim. mikä/kuka/missä tai milloin "Helsinki" on, on itärannikon suurkaupungeista länteen päin ja ja länsirannikon yliopistokaupungeista LA:sta ja San Fransiscosta itään päin siirryttäessä on kääntäen verrannollinen mailimäärään (Poislukien Chicago. Ehkä...) Got my point?

USA:n parhaissakin yliopistoissa uraudutaan heti alusta lähtien täysin. Vain oma pääaine merkitsee jotakin. Siellä tuijotetaan todella yksinkertaisesti omaan menestymiseen omalla erityisalalla. Kaikki muu hömpötys on toissijaista.

Olen asunut puolen vuotta USA:ssa ja työskennellyt jenkkien kanssa muuallakin maailmalla ollessani YK:n hommissa. Tunnen hyvin kymmeniä yhdysvaltalaisia (Sorry että olen pedantti, mutta termi "amerikkalainen" voisi viitata vaikkapa meksikolaiseen tai kanadalaiseen...), joista suurin osa on täsmälleen samaa mieltä kanssani. Itse asiassa jotkut heistä kertoivat minulle tästä. Tämä "mielipiteeni" on siis heidän mielipiteensä. Loput tutuistani vain vahvistivat käsitykseni olemalla sitä mitä olivat ja tietämällä sen verran mitä tiesivät...

Yllätys, yllätys. Kaikkein parhaan yleissivistyksen omaavia (maantiedosta avaruustutkimukseen, kielitaidosta historiaan) olivat itse asiassa upseerit. West Pointin ja Annapoliksen kasvatit.
Itselleni tosin ei mitenkään yllättävää, kahlasinhan minäkin yhteensä neljä vuotta poikkitieteellisesti historiat ja kasvatustieteet, matematiikat ja kielet, valtio-opit ja taktiikat ritirinnan Kadettikoulussa...

Pete

P.S. Kuka muuten tietää (Ilman Googlea tai Wikipediaa! Sormi pois näppäimiltä nyt!) mitä ovat Betelgeuze, Aldebaran, Antares ja Arcturus?

Minun veikkaukseni on, etteivät ne ainakaan ole Suomen osavaltioita, koska nimet eivät tunnu olevan edes ruotsinkielisiä. ;-)

Täälllä tiedetään myös mitä ovat Sirius, Capella. Vega, Altair ja Andromedan tähtisumu. Opetetaanko näitä nykyisessä koulussa?

Joo, mäkin tiedän Siriuksen, ja Bellatrixin sen lisäksi. :) Nehän on Harry Potterin henkilöitä..!

xD ..tais niillä jokin muukin yhteys olla..

Ei kun Kadettikoulussa. Tarkemmin sanottuna Rannikkotykistökoulun aurinko- ja tähtimittausoppitunneilla. Siis tähtiä, joden avulla voidaan määrittää tykistön tuliasemien tarkka sijainti ampuma-arvojen laskua varten.
Jos siis GPS sattuu olemaan sökönä (kaikki satelliitit pimeinä), laseretäisyysmittarista patterit lopussa, kompassi ei pelaa poikkeuksellisen suuren magneettisen vaihtelun takia (esim. alla on rautamalmiesiintymä, joka on suuruudeltaan noin teollisuusmaiden kahden vuosikymmenen tarvetta vastaava tai jos magneettiset pohjois- ja etelänavat ovat yllättäen vaihtaneet paikkaa keskenään) ja ollaan maanmittaushallituksen geodeettisen kiintopisteverkon ulkopuolella (siis 2X2 metkiä pienemmällä ulkoluodolla tai ulkomailla).

Tosi tarpeellinen taito siis, jos tarvitsee päästä tykillä ampumaan siinä tilanteessa. Hmm... Mahtavatkohan sitä enää edes opettaa? Tuskin.
Sääli. Siitä kun tuli niin mukavan Ursamainen olo ;-)

Eivätkös Antares ja Arcturus ole suomalaisia jäänmurtajia?

Haluaisin muistuttaa, että Yhdysvalloissa asuu monta sataa miljoonaa asukasta. Minusta on hieman asiatonta haukkua heitä, koska mittasuhteet ovat aivan toista luokkaa kuin meillä asiassa kuin asiassa.

Ai siis tyyliin 'joukossa tyhmyys tiivistyy', vai?

Pete: väität, että USA:n yliopistossa uraudutaan heti alusta lähtien. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta, koska siellä nimenomaan on laajat kurssivaatimukset erilaiselle yleistiedolle. Tiedän asian itse varsin hyvin, koska olen itse opettanut yhdessä parhaista amerikkalaisista collegeista nimenomaan sellaisella General Education -kurssilla. Em. collegessa 25% kurssivaatimuksista on sellaisia. Suomessa ei taida missään 160 ov:n (mitäikinälie opintopisteinä) ohjelmassa olla 40 ov:n yleisopintoja. Omiin humanistiopintoihin niitä kuului 10 ov (eli äidinkieli, 2x vieras kieli + ruotsi, tiedekunnan 1 ov yleisopinnot). Kiinnostuneet voivat googlata vaikka "Distribution requirement" tai "Core curriculum" tai mikä se kulloinkin onkaan kussakin collegessa.

Todelliset fakki-idiootit löytyvät minusta Suomesta. Ensin maisteritutkinnossa pakerretaan pääaine ja sivuaine jostakin, jonka sisällä erikoistutaan melko varhain, ja sitten väitöskirjassa keskitytään pelkästään omaan tutkimusaiheeseen kymmeneksi vuodeksi.

Vaikka rakastankin kotikaupunkiani ihan yli kaiken, en kyllä pitäisi minään sivistyksen mittana sitä, tiedetäänkö jonkun Helsingin sijainti. Se on jenkille ihan samanlaista hyttysen ininää kuin suomalaiselle jonkun Togon tai Naurun pääkaupunki. Varmaan jotakin togolaista loukkaa hirveästi se, etteivät suomalaiset tiedä hänen maastaan tai pääkaupungistaan juuri mitään.

Katselin muuten BBC:ltä suorana Dubyan puheen Kongressille sekä sen kommentoinnit viime yönä. Siinä oli kyllä äänessä epätoivoinen, tyhmä reppana, joka suorastaan rukoili Demokraatteja tukemaan hänen Irakin-politiikkaansa lupaamalla jopa tukea vaihtoehtoisia energiamuotoja ja päästöjen vähentämistä, jos he vaan antaisivat hänelle luvan lähettää 20 000 uutta amerikkalaista tapettaviksi Irakiin, pliis...

Huippu oli erään Demokraattien Konressiedustajan haastattelu, jossa hän aika kylmästi tyrmäsi koko idean. Parasta asiassa oli, että hänen isänsä oli kylmän sodan ajan Berliinin ilmasillan aikainen USAF:n veteraani, hän itse ja hänen veljensä Vietnamin veteraaneja ja hänen poikansa tällä hetkellä Irakissa :-D

Dubyan kannatus on nyt alhaisempi kuin koskaan. Vain alle kolmannes USA:laisista kannattaa enää hänen politiikkaansa. Äänestys lisäjoukoista irakiin taitaa olla itse asiassa tänään, ellei jo peräti käynnissä. Useat Republikaanitkin ilmeisesti aikovat vastustaa. Lisäksi Hänen hallintonsa skandaalit (suora valehtelu Irakin joukkotuhoaseista ja siihen liittyvä CIA:n agentin henkilötietojen paljastaminen kostona hänen diplomaatti/aseterkastajamiehensä antamasta lausunnosta, jossa todettiin yksiselitteisesti, että Irakilla EI ole sellaisia) ovat räjähtämässä silmille...

Voi kun kävisi kuin Nixonille...

Hyvä Bertarido.

Suosittelen lukemaan tarkemmin mitä muut kirjoittavat. Sanoin nimenomaan, että tämä on USA:laisten tuttujeni mielipide, ei minun.

Siis jos, kuten sanoit, ”Tiedät asian itse varsin hyvin, koska olet itse opettanut yhdessä parhaista amerikkalaisista collegeista nimenomaan sellaisella General Education -kurssilla.”, miksi et kysyisi oppilailtasi, millainen sinun GE -kurssisi taso sitten oikein oli, kun ainakin muut valittavat?

P.S. Sääli, ettet ymmärtänyt Helsinki-esimerkkiäni meille suomalaisille sovelletuksi...
P.P.S.Togon pääkaupunki on Lome. Naurulla ei edes ole pääkaupunkia.

Miksiköhän B. ei ole vastannut minulle...?

Pete,

Tässä on duunia enemmän kuin ehtii tehdä, joten ihan joka päivä ei täälläkään jouda roikkumaan. Jok.tap. tässä muutama pointti.

Se General Education -kurssien paradoksihan on se, ettei niitä halua kukaan opettaa eivätkä kersat halua niitä käydä. Jonkun ne on pakko opettaa ja assaroida. Sikäli kun minä tiedän kurssiarviointien pohjalta, taso oli ihan OK, ei niiden kanssa ainakaan häpeämään joutunut.

Amerikkalaisten kollegoidesi/tuttujesi asiantuntemusta en lähde sen tarkemmin arvioimaan, voin vain puhua omasta kokemuksestani USA:ssa. Tunnen kuitenkin jenkkiyliopistojärjestelmää hiukan paremmin kuin pelkän collegen läpikäynyt kandidaatti, olipa jenkki eli ei. Voihan olla, että jostakin perusopiskelijasta saattaa tuntua siltä, että hän on hyvinkin syvällisesti käynyt läpi yhden tietyn aineen materiaaleja. Kuitenkin ammatti-ihmiselle ei ole kovinkaan vaikeaa osoittaa em. kandidaatti omalle paikalleen.

Mutta anekdootit sikseen - tutkintojen laajuuksia ja sisältöjä voidaan vertailla varsin mainiosti. Vertailussa voidaan osoittaa, että yhdysvaltalaiseen B.A. -tutkintoon kuuluu merkittävä määrä muita kuin omaan pääaineeseen/sivuaineisiin kuuluvia opintoja.

Toki ymmärsin, että esimerkkisi oli sovellettu suomalaisille. Se ei kuitenkaan muuta pointtiani, joka oli siis, ettei sivistystason mittarina voi pitää jonkun rääpälevaltion pääkaupungin tietämistä/tietämättömyyttä.

Ohoh!

Taidat olla melkoisen jenkkiläistynyt yksilö puolustaessasi USA:n koulujärjestelmää noinkin puusilmäisesti.
Mikäli muuten tuo termi "rääpälevaltio" edustaa omaa mielipidettäsi Suomesta, suosittelen sinulle lämpimästi Green Cardin hakemista ja muuttamista takaisin sinne, missä kadutkin on kuulemma kullalla silattu. Mikäli kyseessä taas arviosi USA:laisten ajattelutavasta, olisin suonut sinun noinkin kokeneena akateemisena konkarina käyttäneen esim. termiä "USA:laisten vähämerkitykselliseksi kokema valtio" tai vast. Olisi ollut vähän poliittisesti korrektimpaa täällä kotona. (Suomi on muuten pinta-alaltaan Euroopan viidenneksi suurin valtio...)

Muuten:
"Se General Education -kurssien paradoksihan on se, ettei niitä halua kukaan opettaa eivätkä kersat halua niitä käydä. Jonkun ne on pakko opettaa ja assaroida."
Niinpä... Kiinnostus on varmaan ollut valtavaa sinunkin tunneillasi. Mitä opetussuunnitelmassa lukee ja mikä on todellisuus (esim. kurssin läpäisykynnys) taitavat olla kaksi aivan eri asiaa. Kuinkahan monen collegen johto on antanut luennoitsijoille esim. selkeät ohjeet päästää kurssista läpi kaikki, jotka osaavat kirjoittaa nimensä koepaperiin?

Jaa-a, mistähän sitä aloittaisi vastaamaan Petelle. Pidetään tämä nyt lyhyenä: luulen, että tämän keskustelun taso laskee lähitulevaisuudessa kuin lehmän häntä.

Ei taida herran upseerin huumorintaju riittää ymmärtämään kärjistyksiä, vaikka toisaalta itse heittelee melkoisen kärjekkäitä ad hominem -syytöksiä kyseenalaistaen esim. isänmaallisuuteni/lojaalisuuteni Suomelle ja suomalaisille yms. En myöskään purematta niele syytöstä USA:n ja amerikkalaisten puolustamista "puusilmäisesti".

Näytät olevan itseäni parempi jenkkicollegejen tuntija väittäessäsi, että yliopistojen johto ohjailisi professoreita päästämään opiskelijoita kenties ansiottomasti läpi (kyllä, viimeisen lauseesi retorinen kysymys on de facto väite). En ole moisesta kuuna päivänä kuullut, mutta opi ja elä. Taitaa tämä olla näitä akateemisia tornihuhuja, joita maallikot niin kovin mielellään levittävät (samaa luokkaa kuin "Harvardiin pääsee, jos on paljon rahaa").

"Näytät olevan itseäni parempi jenkkicollegejen tuntija väittäessäsi, että yliopistojen johto ohjailisi professoreita päästämään opiskelijoita kenties ansiottomasti läpi (kyllä, viimeisen lauseesi retorinen kysymys on de facto väite). En ole moisesta kuuna päivänä kuullut, mutta opi ja elä. Taitaa tämä olla näitä akateemisia tornihuhuja, joita maallikot niin kovin mielellään levittävät (samaa luokkaa kuin "Harvardiin pääsee, jos on paljon rahaa")."

No niinpä niin. Minä kun olen vaan tällainen tavallinen TV:n katselija, joka saa kaiken tietonsa nyky -USA:sta TV -sarjoista.

Miksi ihmeessä sitten tällainen ilmiö esiintyy jenkkiläisissä, college-elämää käsittelevissä TV-sarjoissa jatkuvasti? Ei nyt ehkä jokaisessa tai edes joka toisessa, mutta aika usein kumminkin. Luulisi nyt sarjojen tekijöiden perustavan juttunsa edes johonkin todeksi havaittuun...

No ei vaiskaan. Sarjat sikseen, vaikka uskon niidenkin heijastavan todellisuutta omalla tavallaan.

Perustan väitteeni edelleen USA:laisten tuttujeni kertomuksiin. Ne ovat siis HEIDÄN väitteitään.

Mitä taas tulee siihen, että Harvardiin pääsee, jos on rahaa, kts. George Dubya Bush (Myönnän: En muista oliko Harvard tai Yale tai joku muu, mutta joku huippu-yliopisto kuitenkin, jonne juuri värityskirja-asteelle yltänyt nykyinen maan isä otettiin iloisena sisään). Siinäpä sinulle amerikkalaista tasa-arvoisuutta.

P.S. Minäkin kyllä käytän sivistyssanoja. 'De facto' on on ehkä lemppari. 'Ad hominem':in sijasta olisin kyllä käyttänyt 'henkilöön kohdistuvaa'...

Nyt saa riittää. Turhaa tappelua joutavista lillukanvarsista ja kahden henkilön kemioiden ilmeisestä yhteensopimattomuudesta. Takaisin alkuperäiseen aiheeseen, kiitos.

Oma vaatimaton kokemukseni Yhdysvalloista perustuu siellä suoritettuun muutaman kuukauden opinto-ohjelmaani. Opiskelin maisteri-taon koulutusohjelmassa hyvätasoisessa yliopistossa ja kiertelin vapaa-aikana kahdeksassa eri osa-valtiossa; ensi viikolle menen yhdeksänteen :- )

Mielestäni opetuksen taso, opetusjärjestelyt ja vaatimukset olivat kyseisessä oppilaitoksessa ja meidän tieteenalallamme ok. Pidin yhdysvaltalaisista ihmisistä myös; he olivat pääsääntöisesti lämminsydämisiä, avuliaita ja aivan yhtä fiksun oloisia, kuin kuka tahansa missä päin maailmaa tahansa. Itse rakastuin yhdysvaltoihin täysillä! En ollut itärannikon suurkaupungeissa, vaan etelän keskisuuressa kaupungissa ja ihastuin todella ihmisiin, ilmastoon ja mukavaan meininkiin...Tämä on vain minun pieni kokemukseni....

New York: New Yorkissa entinen pormestari Rudy Giuliani käy presidentinvaalikilpaan Hillary Clintonia vastaan. Giuliani on republikaani, mutta hän on poikkeuksellinen republikaani. Hänellä ei ole paljon kannatusta Washingtonin hallituspalatseissa, mutta kansa pitää hänestä. Hän eroaa rivirepublikaaneista siinä, että hän kannattaa aborttia, tiukempia aselakeja ja homojen oikeuksia.

Jotkut asiantuntijat sanovat kuitenkin, että esivaaleissa amerikkalaiset ovat erityisen konservatiivisia ja sen vuoksi Giulianilla tuskin on mahdollisuuksia päästä republikaanien ehdokkaaksi. Muita kilpailevia nimiä ovat suosittu John McCain ja mormoni Mitt Romney.

Toisten mielestä Giulianilla on mahdollisuuksia esivaaleissa, koska hän on suosittu ja koska hänellä on maine rikollisuuden vähentäjänä New Yorkissa. Ikävä kyllä hänellä on parin vuoden takana ikävä erodraama.