Miksi bissejä syrjitään?

Lesbona ihmettelen sitä syrjivää asennetta bissejä kohtaan, johon olen usein lesbopiireissä törmännyt. Itse en ole koskaan ymmärtänyt sitä.

Usein kuulee sanottavan, että bi-naisen kanssa ei uskalla alkaa seurustella, koska hän voi jättää/pettää miehen takia. Varmasti näin käy joskus. Mutta yhtä hyvin lesbonainen voi jättää/pettää toisen naisen takia. Onko se muka yhtään parempi tilanne? Ei minusta ainakaan.

Vielä useammin kuulee sanottavan, että bisset eivät pysty sitoutumaan yhteen ihmiseen. Eivät varmasti kaikki pystykään. Mutta eivät pysty kaikki lesbot/homotkaan eivätkä heterot. Eivätköhän tuollaiset asiat ole kiinni luonteesta, typerää niputtaa ihmisiä tuolla tavoin vain seksuaalisen suuntautumisen perusteella.

Minulle ei ole mitään väliä, onko tyttöystäväni lesbo vai bi. Ei ole koskaan ollut.

Niin, eiköhän tuo käsitys että bisset käy vaan kokeilemassa ja samalla särkevät lepakon sydämen ole about 10 vuotta ollut aika vanhentunut käsitys.

Arvailen, että aikaisemmin yhteiskunnallinen ilmasto oli sen kaltainen, että useampi nainen päätyi valitsemaan sen 'heteronormatiivisen' elämäntavan vaan koska se oli niin paljon helpompaa. Samalla naisten kanssa kokeilut jäi todellakin kokeiluiksi. Nykään yhä harvempi bissekään tuntee niin kovia ulkopuolisia paineita, että pettäisi/jättäisi tytöystävänsä siksi että hän on tyttö ja on helpompaa olla miehen kanssa.


Toisaalta kyllä esim. deittinetissä on paljon miehen kanssa seurustelevia naisia jotka etsivät naisesta hetken seikkailuseuraa...

Ei kai sillä ole mitään väliä, vaikka deittipalstoilla seuraa hakisi miljoona vakisuhteessa miehen kanssa elävää naista, jos ne eivät yritäkään väittää hakevansa toista naista monogamiseen vakisuhteeseen? Onhan näitä avoimesti seksiseuraa haeskelevia deittailijoita kaikissa suuntauksissa ja sukupuolissa. Puhumattakaan siten niistä jotka hakevat seuransa baaritiskiltä.

Itseäni on enenevässä määrin alkanut ahdistaa tiukat rajat joita väännetään biseksuaalisuuden ympärille. Tällainen bissen pitäisi olla. Ai miksi? Yksilöitähän tässä kaikki ollaan, ja jokainen erilaisia.

"Usein kuulee sanottavan, että bi-naisen kanssa ei uskalla alkaa seurustella, koska hän voi jättää/pettää miehen takia. Varmasti näin käy joskus. Mutta yhtä hyvin lesbonainen voi jättää/pettää toisen naisen takia. Onko se muka yhtään parempi tilanne? Ei minusta ainakaan."

Ei se yhtään parempi tilanne olisi, mutta minulle, lesbona, se olisi kuitenki eri asia, kuin se, että naiseni pettäisi minua miehen kanssa. Miehen kanssa pettäminen, en osaa ehkä pukea sanoiksi sitä, mutta se on ajatuksena kymmenen kertaa kuvottavampi kuin se, että naiseni pettäisi minua naisen kanssa.

Olen kai niin heteroseksivastainen, että en tahdo olla intiimisti naisen kanssa, joka peuhaisi mielellään myös miesten kanssa. Ja pelkään tauteja. Siinäkin on yksi syy... Anteeksi, en tahdo olla loukkaava näin sanoessani, mutta jos kerran syytä kysytään, niin tässä on vastaukseni. Se on minun, minulla on siihen oikeuteni - eikä tarkoitukseni ole kuitenkaan loukata ketään.

Ehkä kyse on myös siitä, että en voi edes kilpailla miehen kanssa, eli jos bi-naiselle vain tulisi sitten pitkässä suhteessa jonkinlainen himo/halu, ylitsepääsemätön tarve toteuttaa seksuaalista puoltaan myös miehen kanssa, niin mitäs sitten? En itse voi mieheksi muuttua, enkä tahdo vapaata suhdetta, joten vältyn mieluummin tällaiselta mahdollisuudelta olemalla suhteissa vain lesbojen kanssa.


Eriasia sitten on nainen, joka on joskus ollut miehen kanssa ja tajunnut, että se ei ole hänen juttunsa ja on siis täysi lesbo.

niin tämä bi keskustelu on aikas huvittavaa...
itse olen suhteessa lepakkonaiseen mutta taustani on hetero/ bi...mitä se sitten ikinä musta kertookaan???
Lepakkonaiseni pelkää jatkuvasti että häippäsen miehen matkaan..viimeeksi eilen oli järkyttävä riita ex miehsetäni!!
olisikohan niin että lepakoilla on hieman huonompi itsetunto..häviämisen pelko kuten näemme...?
Joskus todella turhauttavaa!!

ketku: "Itseäni on enenevässä määrin alkanut ahdistaa tiukat rajat joita väännetään biseksuaalisuuden ympärille. Tällainen bissen pitäisi olla."

Voin sanoa, että on yhtä ahdistavaa ja ärsyttävää, jos ja kun lesboutta yritetään ahtaa tiettyyn muottiin. Olen lopen kyllästynyt kuuntelemaan kommentteja "ethän sä näytä lesbolta". Minä kun haluan näyttää omalta itseltäni.

"Ai miksi? Yksilöitähän tässä kaikki ollaan, ja jokainen erilaisia."

Nimenomaan!

Onhan se hauskaa taas vääntää näitä. Syrjitäänkö niitä bissejä sitten? Miksi lesboja syrjitään? Miksi KETÄÄN syrjitään? Kunpa kaikki maailmassa olisikin niin järkeviä, että ymmärtäisivät, että tuo tykkää tuosta ja tuo tuosta ja kaikki on OK. Maailma on täynnä ihmisiä, jotka syrjii jotakin laatua. Kyllä sitä alkaisi elämän laatu putoamaan, jos kaikista lesbojen syrjijöistä/inhoajista/viihaajista ottaisin tosissaan itseeni. Kyllä se AHDISTAA kun kaikki ei voi meitä (mitä tähänsä vähemmistöjä) suvaita, mutta tekee elämästä mukavampaa kun ei murehdi sitä ihan jatkuvasti.. Jos voisi olla onnellinen siinä omassa lähipiirissään, niin paskat muista? Ja kyllä naisena ja julkilesbona välillä pelottaa (ja nyt taas alkaa suututtaa mielettömästi kaikkien naisten ja kaltoin kohdeltujen puolesta..). Onhan se ihan järjetöntä, että joutuu pelkäämään tuntemattomien reaktioita, sanoja ja tekoja, mutta sille ei pidä antaa valtaa!

Ja miltä ne lesbot sitten taas näyttääkään? Tässä on taas sellainen suosikki, joka saa ainakin minut kuohumaan..

Ja sitten vielä loppuun nykyään pakollinen: nämä ovat vain minun mielipiteitä, eivät ole ketään loukkaamassa.

Lesbot, Bi:t, NAISET! Pidetään toistemme puolta! Koska kukaan muu sitä ei tee..

Olen miettinyt aivan samaa. Eikö se pettäminen satuta lähes yhtä paljon tapahtuu se sitten miehen tai naisen kanssa? Jos edes tapahtuu kenenkään kanssa. Monet ajattelevat myös että jos bi-seksuaali seurustelee vaikka tytön kanssa hän haluaa samaan aikaan miestä. Se ei todellakaan aina mene noin. Tietenkin ihmiset ovat erilaisia ja joillakin se menee noin, mutta ärsyttää kun ihmiset yleistävät asioita niin rajusti. Enkä ymmärrä sitä periaatetta ettei voi alkaa seurustelee bissen kanssa vaan sen takia kun se on bisse ja haluaa joskus miestä. Eikö pitäisi keskittyä siihe hetkeen ja siihen suhteeseen jos kyse on rakkaudesta? No joo nämä ovat taas minun näkemyksiä ja ajatuksia tästä aiheesta kukin tyylillään :) en halua tuomita ketää on mukavaa saada eri näkemyksiä asioihin!

"Lesbot, Bi:t, NAISET! Pidetään toistemme puolta! Koska kukaan muu sitä ei tee.."
Yhdyn tuohon!

Vastaan alkuperäiseen kysymykseen eli siihen, miksi bissejä syrjitään.

Voisin kuvitella, että osasyy ovat tosiaan nämä deittinetin "olen todella hyvännäköinen 26-vuotias blondi 175/55 bi-tytsy ja etsin leikkikaveria toisesta samanlaisesta" -ilmoitukset.

Lisäksi etäännyttävämpi heitto: ihmisille vaikeasti määriteltävät yksilöt näyttäytyvät uhkaavina. Mikäs se tuo on, lintu vai kala?? Homo- ja lesbokulttuuri voi käyttää epäselvästi ryhmäänsä kuuluvaa yksilöä jopa yhteisenä dissauksenkohteena pönkittämään omaa samanlaisuutta, yhteenkuuluvuutta. Ryhmien yhteenkuuluvuus on aina enemmän tai vähemmän keinotekoista ja toimii poissulkemisen kautta. (Kuulostan välillä joltain paskalta sosiologian/sospsykan pääsykoekirjalta.)
Ei ole mitenkään sanottua, että homot ja lesbot olisivat automaattisesti valtaväestöä hyväksyväisempiä elämää ja ilmiöiden monimuotoisuutta kohtaan :D

Nyt pälisen vähän itsestäni. Mulla on homo-, hetero- ja biseksuaaliystäviä aika tasaisesti kaikkia, molempia sukupuolia. Joskus on kiva olla homoseksuaaleiksi identifioituvien (ta homoseksuaalisesti elävien) kanssa ja esim. miettiä, mitenkäs niitä lapsia joskus tulevaisuudessa oikein järkevintä olisikaan hankkia, jos kertakaikkiaan se elämänkumppani todennäköisesti tulee olemaan samaa sukupuolta ja toinen on saman probleeman edessä. Jos keskustelukumppani on sillä hetkellä sinkku bisse, yhteistä ei tavallaan niin paljon ole, jos toinen sanoo että no joo, se on fifty-fifty, voin kohdata tuon ongelman tai sitten en. Tosin tässäkin on varauksia: eiväthän heteroparitkaan ongelmattomasti _tee_ lapsia.

Ehkä bissejen on myös vaikeaa identifioitua minnekään. Ainakin omien suht avarakatseisten (tietyllä tavalla, toki ;) kaverien kanssa tuntuu siltä, kaikki kaveripiirin ihmiset kyllä hyväksytään ja kaikki mahdolliset seksuaalivariaatiot, mutta silti bisset itse toisinaan alkavat tilittää, miten vaikeaa gayskeneä ja mainstream-kulttuuria on yhteensovittaa. Ymmärrän.

Mulle puolestaan on ihan se ja sama, onko kumppani bisse vai jotain muuta (bissemäärittelyistä on käyty keskustelua jo muualla), kunhan hän itse on sinut asian kanssa ja kunhan vain minä seksuaalisessa mielessä riitän hänelle. En kuitenkaan tällä hetkellä jaksaisi auttaa ketään todella pahasti seksuaali-identiteettinsä kanssa kamppailevaa ulos kaapista, vaikka ymmärrän, että hyvä ja ihana suhde voi alkaa monin tavoin. Itse näkisin, että ristiinnaintia (siis bissejen ja homoseksuaalien välillä) yksilötasolla on todella paljon, eli ei se "syrjintä" ihan kaikilla tasoilla pelaa.

Monilla on niitä heteroonihastumiskokemuksia jostain teinivuosilta, ehkä niistä on jäänyt jotain hampaankoloon ja ajatellaan, että nytpä sitten suojellaan sydäntä ihastumalla vain hyperheteroihin. Homoseksuaalinen identiteetti on ehkä myös ollut vaikeaa omaksua, ja siitä on saattanut saanut paskaa tuulilasiin - tästä voi seurata tarve ylikorostaa omaa Homoseksuaalista identiteettiä, jota sitten kumppaniltakin edellytetään. Ja tuo kilpailupointti on hyvä. Jos naispuolisen bissekumppanin äiti muistelee aina vain "sitä ihanaa poikaystävää silloin vuonna 1985" voihan se (etenkin entuudestaan epävakaassa suhteessa) aiheuttaa katkeruutta ja huonommuudentunteita, valitettavasti kun edelleen yhteiskuntamme on aika heteronormatiivinen.

Erittäin hyvin sanottu, ei tähän viestiin voi muuta lisätäkään. You go Venny! : )
T: BISSE

Kirjauduin ihan vain päästäkseni osalliseksi tähän keskusteluun. Mun mielestä on niin käsittämättömän huvittavaa tämä "bi-typy saattaa lähteä miehen matkaan"-spekulointi. Kysymyshän tuossa ei ole missään määrin kiinni seksuaalisuudesta, vaan suhteen syvyydestä ja vakavuudesta. Ihmissuhteen tasapainosta. Ihan yhtä hyvin lesbo saattaa lähteä toisen naisen matkaan, jos suhde ei ole tasapainossa.

Jotenkin olin jo hetken elänyt siinä uskossa, että tämän asian pyörittely olisi jäänyt vähemmälle, sillä tuo pahin teinien ah, niin muodikas lesbo-bi-meininki tuntuu jo latistuneen. Henkilökohtaisella tasolla tämä asia on melkoisen merkittävä, sillä olen bi ja toisinaan jopa tuntuu siltä, etten uskallakaan lähestyä lesbo-naisia, sillä pelkään tulevani torjutuksi ainoastaan jos kerron todellisen seksuaalisen suuntautumiseni. Ja toisaalta; samaan aikaan tämä sama tapahtuu miesten kanssa. Turhauttavaa.

niin....miehen puolelta tähän liittyy pelko oman "miehuuden väheksymisestä", tulemisesta hylätyksi aivan eri tasolla kuin jos nainen lopettaisi suhteen toisen miehen takia. samoin kokee myös osa lesboista. ja kun tämä maailma nyt sattuu valitettavasti olemaan edelleen heteronormatiivinen ja niin sanotusti suotuisammat olosuhteet heterosuhteille luova, saataa hyvin todennäköiseltä lesbon silmin näyttää että se bissehän menee kuitenkin kimppaan lopulta jonkun miehen kanssa. heterous kun nyt on yleisesti "hyväksyttävämpää" ja "normaalimapaa" ja "suotavampaa". aivan varmaan bi-ihmistä turhauttaa mutta turhauttaa se kyllä sitä suhteen toistakin osapuolta aivan salettiin.

"aivan varmaan bi-ihmistä turhauttaa mutta turhauttaa se kyllä sitä suhteen toistakin osapuolta aivan salettiin."

En toki halua vähätellä toisen ihmisen turhautumista suhteessa. Olen kuitenkin vain kovasti kokenut, että niin homot, lesbot kuin heterotkin ovat mielellään niin sanotusti "unohtaneet" bi-ihmiset mieluiten. Aivan kuin olisi päästy jostain ongelmasta sillä, että vedetään musta-valkoisesti raja homojen/lesbojen ja heteroiden väliin. Bi-ihmiset sitten valitkoon leirinsä tai jääköön ilman.

Pahoittelen tunnekuohujani ja taas toisaalta koen ne täysin oikeutetuiksi. En koe, että kenelläkään tarvitsisi olla velvollisuutta mihinkään suuntaan selitellä seksuaalista suuntautumistaan tai varsinkaan tuntemaansa rakkautta. Mieluiten katson tätä maailmaa vaaleanpunaisten hippi-aurinkolasien läpi naivisti ja kuvittelen jokaisen rakkauden olevan rajat ylittävää ja täydellistä.

Tällä tytöllä on lähinnä vain totaalisesti hajonnut sydän biseksuaalien kanssa. Kävi klassisesti. Ei osannut päättää, häpesi itseään, suhdettamme ja hyppäsi lopulta miehen kaulaan niin pian kuin kerkesi ja mainosti kaikille kuinka hekumallista se onkaan, jottei kukaan vain kuvittelisi hänestä mitään muuta, ettei häntä vain halveksuttaisi tässä "heteronormatiivisessa" maailmassa. Silti roikkui suhteessa kanssani kun ei uskaltanut lopettaa sitä niin lopulta minun oli pakko lopettaa etten vetänyt itseäni lopulta kiikkuun. Lähellä oli. Kiitos vaan tästä ihanasta puolesta vuodesta jonka kanssani kärvistelit. Enpä taida ottaa enää riskejä.

Aiemmin minäkin olin bissejen puolestapuhuja. Periaatteessa filosofia "rakastu ihmiseen, älä sukupuoleen" on kovin hieno ja idealistinen, mutta käytännössä kun ryhdyt jonkun kanssa suhteeseen niin silloin sen puolesi valitset. Jos valitset miehen niin olet sitten hetero etkä bisse, jos naisen niin sitten olet lesbo. Monesti bisseys vain tuntuu olevan tekosyy pettämiselle/jättämiselle. Miksi haikailla muuta jos on rakastamansa ihmisen kanssa? Muuten se ei ole rakkautta. Silloin voi pysyä kaukana ihmisistä, jotka ovat liikkeellä tosissaan ja jotka todennäköisesti tulevat kärsimään suunnattomasti toisen toilailuista ja päättämättömyydestä. Jos haluaa bisselesboilla hetkellisesti niin se kannattaa tehdä selväksi heti eikä puolen vuoden tai pidemmän ajan jälkeen niin toisella on mahdollisuus perääntyä ennen kuin pahempaa tapahtuu.

Shame on you, baby.

Tämä on nyt ihan spekulointia, mutta bi-naisella on varmaankin suurempi todennäköisyys lähteä toisen matkaan, koska miehiä on niin paljon helpompi löytää. Lesbomarkkinat ovat niin pienet, että jos sieltä sattuu jonkun löytämään, siitä aarteesta on pidettävä kynsin hampain kiinni ja siksi riski lesbon menettämisestä toiselle on pienempi. (Vai onko??) Jos pelkää naisensa lähtevän toisen matkaan, ongelma on kuitenkin todennäköisemmin huono itsetunto tai huonosti toimiva suhde. Täytyy muistaa, että huonon itsetunnon omaavat ihmisetkin varmasti kaipaavat rakkautta ja kestävää ihmissuhdetta, joten kannattaa yhdessä miettiä miten luottamusta/itsetuntoa saisi suhteessa vahvistettua.

Itse elän murrosaikaa ja olen vasta identifioitumassa homoseksuaaliksi, enkä ole siis seurustellut sen enempää lesbon kuin bi-naisenkaan kanssa. Mutta omista HETEROystävistäni niiiiiiin moni ilmoittautuu bi-seksuaaleiksi, vaikka olen 100% varma että he ovat heteroita, että en siksi oikein luota bi-seksuaaleihin. En oikein tiedä miksi niin moni nainen sanoo olevansa bi, vaikka tosiasiassa ei voisi edes kuvitella suhdetta naisen kanssa. Oikeista bi-seksuaaleista en tiedä mitään. Saatan olla sellainen itsekin, tietämättäni, joten ehkä syrjin tässä nyt itseäni. :O

tuli jotenkin mieleen tuossa eräs sutkaus tuolta tv-maailmasta: "it's not about who you vote, it's about who you fuck". tämä yhteiskunta on valitettavasti kuitenkin niin homokielteinen että bissen vaan on helpompaa seikkailla aikansa ja lähteä sitten sen turvallisen miehen matkaan. siinä mielessä ei todella toteudu tämä että rakastuu persoonaan, ei ihmiseen. kun on tässä tutkiskellut tätä lgbt-ihmisten historiaa niin täytyy sanoa että "sivistyksen" lisääntyessä lisääntyy myös homofobia ja sitä kautta bisselle tuo valinta on sitä helpompi. fobia alkaa tässä yhä eteenpäin menevässä "sivistyksessä" vaan saada uusia ja "sivistyneempiä" muotoja.

olen vähän ärripurri nyt...

No, mun mielestä on ihan väärin että bissejä syytetään pettämisestä ja jättämisestä ja vaikka mistä. tuntuu että tämä palsta on vain BI-seksuaalien erilaista mollaamista varten, ja sitä että ihmiset saa perustella mikai BI:t on "niin paskoja". Bi-seksuaaleilla on muutenkin vaikeaa sopeutua eri ryhmiin ja tämä lisää vain huonoa itsetuntoa ja ahdstusta. Ei me bi-seksuaalit sen enempää valita tätä bi-seksuaalisuutta kuin lesbot lesbouttansa. ei voi mitään että kiinnostuu kummastakin sukupuolesta, mutta ei se lähtökohtaisesti tee meistä yhtään sen pahempia ihmisiä kuin muistakaan. Luulisi että seksuaaliset vähemmistöt yrittäisivät edes vähän pitää toistensa puolia tässä kylmässä maailmassa.

kuka on sanonut ettei lesbot valita lesbouttaan? kyllä helvetissä se olisi PALJON helpompaa olla hetero. joka suhteessa ja joka helvetin instanssissa. yritetään nyt taas päästä lähemmäs rehellisyyttä...:minä olen kateellinen siitä että on olemassa se yleisesti hyväksytty vaihtoehto. aina ja edelleen esim työpaikan keskusteluissa toinen on viettänyt ihanan viikonlopun miesystävänsä kanssa mutta kun minä kerron vastaavasta tapahtumasta naiseni kanssa kaikki miettii vaan sitä kuinka paljon ja miten irstasta seksiä sitä on harrastettu koko viikonloppu.

olen edelleen vähän ärrinpurrin...

Tarkoitin valita, ei valittaa. Emme valitse, valitamme kylläkin valitettavasti. Paitsi ite en niin kauheasti valitakaan. kun en voi valita, niin sille ei sitten voi mitään.

Niinhän se on: ei biseksuaalisuus ole valinta, vaan luontainen ominaisuus. Minusta se on ihan hyvä ominaisuus, enkä edes valita. Koen asian enemmänkin rikkautena kuin taakkana, vaikka joskus aikaisemmin ajattelinkin, että olisi helpompaa vain olla joko hetero tai lesbo. En kyllä ole kokenut henkilökohtaisesti lesbojen taholta syrjintääkään biseksuaalisuuteni takia, vain näitä yleisiä kommentointeja keskustelupalstalla olen lukenut. Itse tunnen enemmän bi-naisia kuin lesboja, mutta harvat tuntemani lesbot eivät mitenkään syrji bissejä. Kaipa tämä on kiinni siitä, minkälaisia henk.koht. kokemuksia ihmisillä on ja minkälaisia yleistyksiä he niiden perusteella tekevät.

Ikävää se kyllä on, jos naisen pitäisi jotenkin hävetä/peitellä sitä, että on rakastanut joskus miestäkin, jotta tulisi hyväksytyksi. Ja kysehän saattaa olla vielä sellaisesta naisesta, joka ei enää tunne minkäänlaista kiinnostusta miehiin, mutta kokee olevansa bi sen takia, että joskus on tuntenut. Ei kai rakkautta (edes ohi mennyttä) tarvitse hävetä? Minusta sellainen on aivan sama asia kuin se, että lesbon pitäisi hävetä rakkauttaan naiseen. Eli kestämätön asia.

Toisesta suunnasta kyllä olen kokenut syrjintää. Eli ahdasmielisistä heteropiireistä. Katsoin parhaaksi etäännyttää sellaiset ihmiset omasta elämästäni ja pidän sitä ratkaisua hyvänä. Haluavatko jotkut lesbot olla samalla tavoin ahdasmielisiä?

Sitten on taas se puoli asiassa, kehen rakastuu. Jos lesbo ei tunne vetoa bisseen, se ei ole välttämättä mitään syrjintää. Voi olla, että samankaltaisuus vetoaa ja toisen bisseys voi olla luontaisesti erottava tekijä. Joku sanoikin, ettei hänellä ole mitään bissejä vastaan, muttei vaan pysty ymmärtämään heitä ja haluaa kumppanikseen itsensä kaltaisen lesbon. Kai se on oikeutettua? Itse en ainakaan haluaisi väkisin tunkea itseäni toiselle - jos en ole kiinnostava, sitten en ole. Ja se on hyväksyttävä.

voi näitä määritelmiä! voi tätä yleistystä! onko muka olemassa vain 3 muottia; bi, homo, lesbo!?! Ei voi olla totta! Ihminen on tuota paljon monimutkaisempi!
Uskon, todella uskon että ihminen sisimmissään voi rakastua keneen vain. Pesunkestävin homo tai hetero voi mielestäni rakastua "poikkeukseen" (vaikkakin hyvin pienellä todennäköisyydellä).
Minusta homoseksuaalisuuteen hyvin avoimesti suhtautuvat "heterot" kylläkin usein väärinkäyttävät termiä: "bi". Biseksuaali on mielestäni ihminen joka pitää suunnilleen yhtä paljon sekä miehistä että naisista.
Loppujen lopuksi luulen että seksuaalisuus on jana jolle me kaikki sijoitumme ja jonka ääripäät ovat homoseksuaalisuus ja heteroseksuaalisuus. Mitään muotteja ei ole! meitä on moneksi!

en malta olla hämmentämättä soppaa.... se jana voi olla myös akselilla heteroseksuaalisuus-biseksuaalisuus ja homous asettuu sitten siihen välille. eipähän elämä moninaisuudessaan mitään yksioikoista olekaan. ja ihminen muuttuu, seksuaalisuus voi tehdä samoin elämän myötä.

Todellakin. Jo ihan järjellä ajatellen elämä on täynnä niin isoja asioita ja sattumuksia, että vaikka tänään voi olla varma jostakin asiasta, huominen voi olla jotakin ihan muuta -enkä tällä nyt osoita sormella nimenomaan bisseihin (tai tarkoita vähätellä kenenkään seksuaalisuutta tai suuntautumista) vaan siihen, että ihmiselämässä asiat yleensä hengittävät ja muuttuvat enemmän tai vähemmän, halusipa ihminen sitä itse tai ei. Joskus hitaammin, joskus nopeammin.

Keskivertoelämä on kuitenkin niin pitkä, että siihen mahtuu vaikka mitä. Ja kun ihminenkin elämän kuluessa muuttuu, niin olisi todellinen ihme jos seksuaalisuus -koko se suuri kirjo mitä sana pitää sisällään suuntautumisen lisäksi- pysyisi aina samana ja muuttumattomana.

Muiden bisseiksi määrittäytyvien puolesta en voi enkä osaa sanoa mitään, mutta itse ihastun vain yhteen ihmiseen kerrallaan, oli se sukupuoli mikä tahansa -eikä silloin tulisi mieleenkään hyppiä vieraisiin mihinkään suuntaan. Ne pettävät jotka pettävät, eiköhän sekin ole kiinni jostakin muusta kuin suuntautumisesta.
Toisen tunteita polkevia, leikittelijöitä, itsestään epävarmoja tai itseään häpeäviä sekä pettureita löytyy uskoakseni joka leiristä.
Samoin kuin niitä uskollisia, jotka omistautuvat yhdelle ihmiselle ja suhteelle kerrallaan :)

näitä bisse-keskusteluja seuratessa ei voi olla ajattelematta, että enemmän bi:t ottaa pulttia asiasta. jos henkeen ja vereen käy vaahtoomaan omaa vapauttaan valita sukupuolten välillä, se alkaa kuulostaa puolustelulta. ja koska ollaan puolustuskannalla? kun tuntee tehneensä jotain väärää. eli kenellä se huono itse-/omatunto on? okei, tää oli yleistystä, mutta pointti kuitenkin.

omasta puolestani voin sanoo, etten enää bisseihin koske. kokemus on opettanut ettei siihen pyöritykseen kannata ruveta. siinä saa vaan näpeilleen. kaikki saa elää niinku tahtoo, minä en halua seksiä naisen kanssa joka peuhaa miestenkin kanssa. kuvottava ajatus...välillistä seksiä miehen kanssa. siksi valintani on lesbo-nainen. kavereina mulla ei ole mitään bissejä vastaan, niitä on useita. että sellasta syrjintää.

joo ei kiinnosta enää näillä palstoilla pyöriä, syrjintää tulee niin paljon muuallakin että ei huvittais ottaa tollasta paskaa ja yleistämistä enää vastaan. ihmiset puolustautuu siksi ettei joutuisi tallotuksi ja syytteiden kohteeksi. kai siinä itsetunto laskee jos tulee tollasia kommentteja.

No Huh! Mihin ehti heti unohtua se että "naiset tukekaa toisianne"? :-D

en ole itse saanut kokea syrjintää, en heteroiden enkä lesbojen taholta. ehkä lesbojen taholta muutaman kerran lievää ylenkatsetta, mutta se on ihan ok. jos joku tuntee olevansa mua ylempänä jostain "keksitystä" syystä niin mikäs siinä sitten.
olen itse joskus syyllistynyt samaan ja saanut tuta, ettei juuri mikään ole sitä, miltä näyttää :-)

Tämä leiriytyminen ja leiriytymisen tarve on hyvin mielenkiintoista.
en ole hetero, enkä elä heteroliitossa; vaikken eläkään lesbosuhteessa.

jos määritellä täytyy, olemme minä ja puolisoni biseksuaaleja, Ihmisiä; minä olen sattumalta nainen ja hän on mies.
olemme molemmat hyvin adrogyynejä ja saamme toteuttaa itseämme ja omaa olemustamme tässä liitossa hyvin vapaasti.
sukupuoliroolit ovat hyvin liukuvia.
tuntuu että olemme, minä, hän ja kaltaisemme, hyvin pienessä vähemmistössä tässä maailmassa.
se on ihan hyvä; en ole koskaan tuntenut olevani "normaali" tai "tavallinen". Tietenkin voisi olla hauskaa tuntea olevansa vahvasti osa jotain ryhmää, mutta ehkä valitsen silloin mieluummin jotakin muuta, kuin seksuaalista suuntautumista, edustavan ryhmän.

hmmm. tietysti ehkä jos kokisin identiteettini muodostuvan vahvemmin seksuaalisen suuntautumiseni mukaan, voisi viitekehyksen löytyminen tuntua tärkeämmältä ja ylenkatse pahemmin syrjinnältä!

miksi bisset niin kovasti hakee sitä lesbojen hyväksyntää? voisiko joku selittää? henkilökemiahan se ratkaisee kuka kiinnostaa ja ketä. jos tekee itseään liian tykö, se voi olla todella luotaan työntävää. en minä osta puhelinmyyjältäkään mitään vain siksi ettei toiselle tulisi paha mieli. joku tahtoo, toinen ei. enkä todellakaan halua haastaa riitaa. l-naisen ja bi-naisen mieltymykset kuitenkin eroavat siinä määrin toisistaan ettei ole oikeutettua syyllistää lesboa siitä ettei halua suhdetta/seksiä naisen kanssa joka peuhaa myös miesten kanssa.

"miksi bisset niin kovasti hakee sitä lesbojen hyväksyntää? voisiko joku selittää? henkilökemiahan se ratkaisee kuka kiinnostaa ja ketä."

Niin, sitä minäkin ihmettelen. Mahtavatko kaikki bisset sitä hakeakaan? Itselläni ei ole mitään tarvetta olla jotenkin "kaikkien lesbojen hyväksymä" - varsinkaan seksi/rakkausmielessä. Kun kuitenkin sen oman rakkaan tunteilla on vain merkitystä - ja pelkkää seksisuhdetta en ole koskaan kaivannutkaan. En ole myöskään kokenut sellaista tilannetta, jossa lesbo olisi torjunut seurani kaverimielessä. Jos sellaista tapahtuisi biseksuaalisuuteni takia, pitäisin sitä kyllä paheksuttavana syrjimisenä. Mutta rakastettunsa kai jokainen saa valita omien tunteidensa ja mieltymystensä pohjalta - tietysti.

Kannattaa kyllä muistaa, että joku nainen saattaa sanoa itseään bisseksi, vaikka ei ole vuosikausiin vilkaissutkaan miehiin päin. Ja ehkäpä hänen mieltymyksensä eivät niin kauheasti eroa lesbon mieltymyksistä siinä elämän vaiheessa. Tosin: eivätkö mieltymykset vaihtele yksilöllisestikin - tuskin kaikilla lesboillakaan on samanlaiset... paitsi tietysti se, etteivät miehet kiinnosta.

Vielä tuosta hyväksynnän hakemisesta: tärkeintä lienee, että ihminen itse hyväksyy itsensä. Jos hyväksyy itsensä, ei tarvitse kauheasti etsiä sitä toisista.

No hitto. en kyllä tiedä miksi bisset hakee niin kovasti lesbojen hyväksyntää.
voi olla, että bisset toivovat, että heidät tunnustettaisiin myös "vinojen" leiriin kuuluviksi; vähemmistöseksuaaleiksi...?
Venny tuolla ylempänä kirjoitti todella hyvin; helposti allekirjoitan hänen sanomisensa.

kuka sua, Endless, on syyllistänyt?

Omalta kohdaltani voin luvata etten missään tapauksessa halua seksiä sun kanssa.

en tunne siitä yhtään pahaa mieltä; päin vastoin. olen iloinen ettei mun tarvitse.


henkilökohtaisesti luulen, että seksuaaliset (ja suhteelliset) mieltymykset eroaa jokaisella yksilöllä enemmän kuin seksuaalinen suuntautuminen antaa ymmärtää.
_erittäin_ karrikoiden: toiset lesbonaiset tykkää dildoista, eikä läheskään kaikki heteronaiset tykkää penetraatiosta.

tosin esim. tällaisena aika itseensä tyytyväisenä biseksuaalina mun on pakko todeta, että on ihanaa, että löytää omasta puolisostaan sekä naisen, että miehen ja voi olla hänelle sekä mies, että nainen. on ihanaa, että voi niin luontevasti elää molemmissa sukupuolissa.

jollei sitä elä itse; eikä pidä ajatusta viehättävänä, voi olla vaikeaa samaistua siihen hurmaavaan vapaudentunteeseen!
:-)

on mahtavaa olla näin homo.
omaan olemiseeni mä en todellakaan tarvitse ulkopuolisten hyväksyntää.

löytyyhän täältä se yhteinen pohja. respect on aina päivän sana. mulle on aivan sama mistä ihmiset tykkää tai mitä ihmiset tekee, kunhan kunnioitetaan toisten oikeuksia ja mielipiteen vapautta. kaikkea ei voi ymmärtää, eikä tarvitsekaan. aina kuitenkin löytyy muutama syyttävä sormi, ja anteeksi kun sanon, täältäkin rivien välistä. niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. l- ja bi-naisten erimielisyydet pohjautuu liian usein väärinkäsityksiin puolin ja toisin ja kun kumpikaan ei anna periks ni shit hits the fan.

niin ja aelitalle vielä, kyllä meistä kaikista löytyy se naisellinen ja miehinen puoli, ei vain bisseistä. vai ymmärsinkö taas jotain väärin?

Metsä vastaa kyllä juuri niinkuin sinne huutaa. Joskus metsä vastaa vaikkei huutaiskaan ;-)

"kyllä meistä kaikista löytyy se naisellinen ja miehinen puoli, ei vain bisseistä. vai ymmärsinkö taas jotain väärin?"

Haluaisitko sinä ymmärtää jotain väärin? :-)
Tottahan ihmeessä kaikista löytyy kaikki puolet.. Maskuliinisyys ja feminiinisyys ovat läsnä kaikissa, seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta.
Toisilla on vaan toiset puolet itsestään vahvempia.

En ole koskaan rakastunut todella naiselliseen naiseen tai miehekkääseen mieheen.
Kaipa ihmissuhteessa pitää olla jing & jang kohdallaan; sopiva vastapaino, että liike pysyy vakaana.
tarkoitan, että jos on kovasti jotain ääripäätä, niin tarvitsee toisen ääripään tasapainottamaan.

ja jos vastaavasti itsestä löytyy molemmat puolet, tarvitsee jonkun, joka myös tasapainoilee siinä keskellä.


kyllä mun se täytyy sanoa, että ihan pikkuisen mietin tota heittoa "peuhaa miesten kanssa";
ensinnäkään mä en ymmärrä, mitä "peuhaa" edes tarkoittaa, ja toisekseen mitkä ihmeen "miehet" (monikossa vieläpä)?
Halutessaan ton vois ottaa todella loukkaavana.

...mutta, koska toi ei kosketa mun elämääni mitenkään, en viitsi välittää (aurinkoinen hymy)


joo, eli respect.

Itselleni on aivan yksi lysti mitä lesbot ja semminkään muutkaan minusta ajattelevat. Mutta biseksuaalina (tai mikä lie, en ole osannut vielä määritellä vaikka olenkin kohta keski-ikäinen) olen samaa mieltä siitä joidenkin täälläkin kirjoittaneiden kanssa, että joillekin biseksuaaleille naisille on varmasti "helpompaa" lähteä suhteeseen miehen kanssa. Tämä sen takia, että vaikka toitotetaan suvaitsevaisuutta ja maailma on muuttunut avarakatseisempaan suuntaan - silti edelleen nais-mies-parit ovat hyväksytympiä tässä yhteiskunnassa. Oma rakastettuni on nainen, rakastan häntä syvästi ja olemme kihloissa. En toivo tietenkään, että hän olisi mies. Mutta varmasti olisimme saaneet vähemmän paskaa niskaan jos jompi kumpi meistä olisi ;) Eli tietä tasa-arvoisuuteen on vielä raivattavana rutkasti. Sateenkaariväki on täynnä erilaisia ihmisiä mielipiteineen, suuntautumisineen ja genderidentiteetteineen. Mutta meidän kannattaa kuitenkin vetää yhtä köyttä ja jättää turhat riidat sivuun, jotta voimme joskus vielä elää maailmassa, jossa ihmiset ovat todella tasa-arvoisia, meillä on esim. adoptio-oikeus ja puolet asemanlaiturilla olevasta väestä ei pudota silmiä päästään kun suutelen kihlattuani.

Lämmin tervehdykseni kaikille, ja sanottakoon heti kättelyssä että olen sangen tuore tapaus: tämä on ensimmäinen viesti jonka listalle kirjoitan. Lienenkö tarttunut suoraan vaikeaan aiheeseen...

Uskoisin myös kuuluvani kategoriaan biseksuaalit. Ainakin monta heterosuhdetta ja aviomies puhuisivat sen puolesta, ettei minua voi ainakaan lesboksi sanoa, vaikkakin takana on ollut myös ihastuksia saman sukupuolen edustajiin. Olen aina pitänyt naisia sekä kauniina että eroottisina vaikkakaan se ei ole vielä toistaiseksi johtanut mihinkään.

Olen viimeaikoina tutkiskellut etäältä bi- ja lesboseksuaalisuutta sekä sateenkaariyhteisöjä ylipäätään ja mielestäni elämäntapa - jos siitä voin tässä vaiheessa yleistää, kun tiedän aiheesta vielä niin vähän - on osittain suorastaan ihailtavaa. On avoimuutta ja suvaitsevaisuutta ja itsenä olemista sellaisena kuin on - siihen ei kovin monella ole rahkeita silloin kun yhteiskunta painaa vastaan. Olen myös lueskellut lesboseksuaalista runoutta ja taidetta ja ihastunut siihen korviani myöten, katsellut aiheeseen liittyviä elokuvia ja pitänyt niistä sekä lueskellut tietoa. Olin aikeissa kerätä rohkeuteni ja lähteä tutustumaan oikeisiin ihmisiin kenties johonkin alueeni lesbo- tai muuhun sateenkaaritapahtumaan tai -juhliin. Kenties tapaisin henkeviä, mielenkiintoisia ihmisiä, jännittäviä uusia tuttavuuksia, avoimia ihmisiä?

Mutta mitä näenkään! Jos saavun paikalle ja ilmoitan rehellisesti olevani miehen kanssa naimisissa oleva bi, leimataanko minut heti lesbojen sydämensärkijäksi, oman puolisoni pettäjäksi tai deittipalstojen sänkyseuranetsijäksi? Olisiko parempi sittenkin vain pysytellä "omassa pienessä lokerosani" ja antaa lesbojen pysytellä omassaan...? Tuumia että Songs of Bilitis, jonka runot olivat minusta riipaisevan kauniita, oli kuitenkin ranskalaisen Pierren kirjoittamia eivätkä lesbojen ollenkaan ja kaunis ennakkokäsitykseni on ollut yhtä lailla harhaa...

Vastatkaa minulle, hyvässä tai pahassa, niin tiedän, kannattaako minun yrittää vapauttaa itseäni ennakkoluuloista ja lähteä rikkoa elämässäni vielä yhtä raja-aitaa vai pitäisikö se jättää paikoilleen kertomaan, että jotkin aidat on syytä jättää kaatamatta ja lesbojen sydämet särkemättä - enhän kuitenkaan voisi koskaan naista rinnalleni ottaa, koska olen jo omistautunut miehelle?

Rastas: "sateenkaaritapahtumissa" on mukana paljon kaltaisiasi naisia. Ole huoleti. Eihän sinun tarvitse edes lokeroida itseäsi ja kantaa jotain kylttiä "bi - naimisissa miehen kanssa" olet vain sinä Rastas (tai siis mikä nyt oikea nimesi onkaan), joka olet paikalla. Tilanne on tietysti toinen siinä vaiheessa, jos haluat tutustua johonkuhun naiseen romanttisessa mielessä. Silloin et tietenkään voi kertomatta tilannettasi ja sinun täytyy hyväksyä se, että et ole mitenkään toivottu tapaus suurelle osalle naisia. Mutta ei naisystävän löytäminenkään ole mahdotonta.

Jos asut pääkaupunkiseudulla, suosittelen pistäytymään Unionin bi-naisten kahvilassa. Se on tosin nyt kesätauolla, mutta tapaamisia on taas syyskuusta alkaen kerran kuussa.

Musta tää keskustelu on elänyt ihanasti ja oon yrittäny miettiä tota lesbojenkin kannalta. Mä Vihaan koko kategorioihin pistämistä herrajestas ku vaikea sana kirjoitetaanko se edes noin? Rakastakaa älkääkä miettikö mikä siellä roikkuu kattokaa persoonaa ja ihmistä! =) Älkää miettikö liikaa tiedän vaikeaa, koska minäkin aina analysoin asioita aivan liikaa!

tossa alussa joku mainitsi että nykyään helpompaa olla ei-hetero ku 10v. sitten, mikä varmasti on totta, mutta täytyy kyllä sanoa että ei mulle ainakaan vois paljon vaikeampaa olla. en todellakaan voi sanoa kenellekään yhtään mitään yhtään mistään vaikka pää hajoaa.

Tunnen hyvin tuon tunteen , että pää on täynnä ja haluaisi puhua, mutta ei pysty. Nykyisin on helpompaa, olen muutamille ystäville asiasta saanut puhuttua, vastaanotto on ollut hyvä, joten älä epäröi, jos sulla joku sellainen on jolle uskoisit voivasi asiasta puhua. Myös täällä olen saanut kertoa ja sekin on helpottanut :-) Tsemppiä!!

kiitos tsemppauksesta sarita.. Oon parhaalle ystävälle kertonu, eikä se suoraan sanonu mitään ja kovasti yritti ymmärtää mut jotenkin en kehtaa sille puhua mitään Niistä ihastumisista tai jutuista, koska must tuntuu et oon joku kauhee friikki. ja älkää käsittäkö väärin, en tod. ketään muita tuomitse tai pidä outoina mut jotenkin en pysty olemaan ihan sinut kaiken tän kanssa. onneks löyty paikka missä vähän tuulettaa tuntoja ja missä on mahdollisuus, että joku jopa saattaa ymmärtää..toivottavasti.

Luin koko tämän pitkän ketjun välillä epäuskoisena ja välillä yhteisymmärrystä tuuletellen. Minua jäi vaivaamaan se ajatus, että ollakseen uskollinen kumppani tulisi myös biseksuaalisen valita puolensa. Osassa viestejä tuntui toistuvan se ajatus, että biseksuaalisuus on vain tekosyy pettämiselle. Tuntuu vähän hullulta, että homoseksuaalit vaativat itsensä ja suhteittensa näkemistä "kokonaisina", ettei aina vain keskityttäisi siihen seksuaalisuus-puoleen ja samalla työntävät biseksuaalit kategoriaan, jossa biseksuaalisen ihmisen merkittävin ominaisuus on hänen seksuaalisuutensa. Tarkoitan sitä, että biseksuaalisuus minulle tuntuu ja ilmenee muutenkin kuin kykynä ja mahdollisuutena ihastua tai rakastua naiseen. En nyt ollessani heteroavioliitossa tahdo kieltää tätä bi-puolta itsestäni, vaan tahdon toteuttaa sitä ollen samalla uskollinen kumppani miehelleni. Biseksuaalisuus on minulle tahtoa hyväksyvään yhteyteen kaikenlaisten seksuaalisuutensa muuten kuin heteronormatiivisesti kokevien kanssa. Tahdon nauttia lesbisestä kulttuurista, kirjoista, runoista, tapahtumista. Tunnen mielihyvää kun näen omaa naismakuani vastaavan naisen, eikä sen tarvitse johtaa muuta kuin lämpimään ajatukseen. Parisuhteessa biseksuaalisuuteni näkyy mm. roolien kyseenalaistamisena ja mahdollisuutena todelliseen tasa-arvoon. Minua ei hirveästi nappaa vaikka joku väheksyisi biseksuaalisuuttani tyyliin "joka toinen heteronainenhan väittää olevansa bi". Olen huomannut, että voin paljon paremmin ja tunnen itseni kokonaisemmaksi kun hyväksyn oman biseksuaalisuuteni ja toteutan sitä omalla tavallani miestäni kunnioittaen ja yhteisiä rajoja hakien. Pettäminen, irtosuhteet tai jokin deittipalstahurjastelu lähinnä oksettavat.

Vaikka en jaksanutkaan pitkähköä viestiketjua läpi selata, ilmaisen nyt mielipiteeni.
Lesbojen biseksuaaleihin kohdistama syrjintä (joka muuten oli minulle asiaanperehtymättömänä heteromiehenä täysi yllätys - sain tästä tietää vasta ystäväni linkitettyä minulle tämän keskusteluketjun) on aivan yhtä naurettavaa ja pikkumaista touhua kuin punaniskaisten machomiesten lesboihin kohdistama vastaava toiminta ja kyseistä harrastusta vaalivien yksilöiden olisi syytä painua hyvin syvälle itseensä hetkeksi.
Lopuksi haluaisin korostaa että asia on vakava.

Rakkaudella,
--Nakeista Jäisin

Naulan kantaan, Jäinen nakki! Olen itse bisse ja entinen lesbotyttöystäväni aliarvioi minua sen vuoksi jatkuvasti, käytti sanontaa "Onko sussa bissen vikaa..." Asia on vakava, sai minut tuntemaan itseni huonoksi ihmiseksi koska pystyn rakastamaan kumpaakin sukupuolta. Monen muun tavoin ihastun/rakastun ihmiseen...

itse olen bi-nainen-äiti-mummo....
seurustelen tällä hetkellä miehen kanssa.
Mielestäni jokaisella tulisi olla oikeus olemassa sellaisena kuin on!
Minä ainakin ihastun ihmiseen en hänen sukupuoleen tai suuntautumiseen!!!

Ennakkoluulot ja ennakko odotukset voi johtua siitäkin ettei ole varma itsestään ja omasta suuntautumisestaan!!!
Hyvät ihmiset; kun hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, on helpompi hyväksyä toiset sellaisena kuin ovat!

Voi olla että olen hakoteillä ja pahasti mutta tämä on vaan mun mielipide.

Itselläni ei ole mitään bi-seksuaaleja vastaan. On naurettavaa, miten seksuaalivähemmistöjen sisälläkin syrjitään toisia seksuaalisen suuntaumuksen perusteella - itse en näe tässä yhtään minkäänlaista logiikkaa. MUTTA itseäni jaksaa aina vain ärsyttää tämä toteamus "rakastun ihmiseen enkä sukupuoleen!!" jota ainakin minun tuntemani nuoret bi-seksuaalit jaksavat hokea koko ajan suurella volyymilla. Veikkaan nimittäin, että kyllä homot ja heterotkin rakastuvat siihen ihmiseen eikä siihen, mitä haarojen välistä löytyy. Tai sitten olen perustavanlaatuinen poikkeus kun itse olen rakastunut tyttöystäväni persoonaan vaikka olenkin homoseksuaali. :B

Eikö vaan olekin surullista, että aina pitää todistella ja perustella mihin sitä rakastuu... kertooko se meidän huonosta itsetunnosta vaiko yhteiskunnan tilasta, edelleen syrjimme kaikilla elämän aloilla vaikka luulemme olevamme suvaitsevaisia.

hmm.. täällä on monessa viestissä oikeaa asiaa!

itse tällaisena erittäin nuoren sukupolven homoseksuaalien edustajana en osaa sanoa itseäni vanhemmista biseksuaaleista mitään, mutta ainakin minun ikäisistäni suurin osa on aikalailla feikkejä, veikkaisin. tuntuu että nuorisolla on jokin "muotijuttu" olla biseksuaali, ja bisseksi voit itsesi luokitella kun olet kännissä hieman pussaillut tyttöpuolista kaveria.

luokkakaverini on tehnyt meidän koulussa pienen gallupin niiden tuttujemme kesken jotka sanovat olevansa bissejä, ja aika moni joutuu kaverini kuulustelujen jälkeen toteamaan ääneen että he ovatkin heteroseksuaaleja, koska heillä ei ole koskaan ollut muita kuin "kilpailija"-ajatuksia muista naisista ja he katselevat "sillä silmällä" vain miehiä.

ähh, menin itsekin jo sekaisin mitä tässä ajan takaa enkä muista enää mitä minun piti kirjoittaa, mutta niin..

Aikaisemmissa viesteissä kysyttiin, miksi bi-naiset niin kovasti haluavat lesbojen hyväksyntää? Miksi ylipäätään lesbot ja homot haluavat heterojen hyväksyntää ja tasa-arvoisuutta? Joskus on hyvä miettiä omalta kannalta, että miltä tuntuu. Bi-ihmisten syrjintä on uskomatonta, ja tässä yhteiskunnassa ei tunnu edes olevan mitään koloa tai lokeroa meille bisseille. Luulisi toisten vähemmistöjen ymmärtävän toisia vähemmistöjä ja siihen kuulumisen vaikeutta. Missä toistemme tuki ja ymmärrys?
Yleinen käsitys bisseistä taitaa olla nämä tytskyt jotka hakevat seikkailuseuraa netissä toisista naisista. Ei ihme, että bi-seksuaalisuuden raja on hälventynyt ja käsitys vääristynyt.
Itse olen 25-vuotias bi, tykkään pääasiassa naisista mutta viehätyn joskus myös miehistä. Mikä minä sitten olen? Jotkut sanovat että oon lesbo, kun en tykkää kuitenkaan miehien kanssa vehdata. Mutta itse koen itseni bi:ksi. Ja uskon, että suurin osa meistä kaikista on jonkin asteisesti bissejä. Ja mua suorastaan raivostuttaa monien lesbojen ahdasmielisyys ja se, että heillä on oikeus tuomita minut vain seksuaalisen suuntautumiseni takia (taitaa olla se oma huonon itseluottamuksensa) ja aina ottaa tämä fakta esiin tilanteissa. Ihan kuin en olisi ihminen, vaan joku ympäriinsä vehtaaja, johon ei voi luottaa. Olen yrittänyt lesbojen kanssa, mutta ne on tainneet karkoittaa mut luotaan pois. Yritänkin mieluummin tätä nykyä löytää omaa kultaa toisesta bi-naisesta... paremmin on tähän mennessä mennyt:)
Ja lisätäkseni vielä, ikinä en ole ketään pettänyt ja rakastun yhteen ihmiseen kerrallaan. Ja koen, että useimmat tuntemani bisset ovat tosi uskollista tyyppiä. Ihan samaa en voi sanoa useimmista tuntemistani lesboista...

Jaksoin lukea puolet tästä viestiketjusta, kun tuli sellainen olo, että ei voi olla totta.

Itse puolustin lesbojen, biden, transsukupuolisten ja kaikkien seksuaalivähemmistöjen oikeuksia jo silloin, kun ajattelin itse vielä olevani täysi hetero. Sitten huomasikin ihastuneeni ystävääni...

Mutta en voi käsittää sitä, että jonkun lesbon mielestä bi ei voisi olla hyvä tyttöystävä vain siksi, että on bi. Minulla on ennenkin ollut tapana puhua Rakkaudesta. Joskus inhosin koko "seksuaalinen suuntautuminen" -ilmaisua. Mikä ihmisille siinä on niin vaikeaa, ettei siinä ole kyse seksuaalisuudesta! (Puhun tietysti nyt itsestäni.) Aina kun stereotyyppinen hetero miettii homo- tai lesbopariskuntaa, ensimmäinen ajatus on juuri tuo villi seksi. Samoin näköjään välillä joillain homoilla tai lesboilla. Eikö voi tajuta, että jos ihastuu toiseen ihmiseen tai rakastuu, niin siinä tosiaankin on kyse TUNTEESTA eikä jostain seksistä.

Yleensä kun ihastun ihmiseen, niin en pysty ajattelemaan mitään seksuaaliseen viittavaakaan kenestäkään muusta. Enkä pysty ajattelemaan 'sillä tavalla' kaikista kaksijalkaisista, jotka kävelee vastaan, niinkuin usein luullaan bistä. Yhteen tuhannesta voi ehkä ihastua ja loput on kavereita. Niin että noita kavereita kertyy roimasti enemmän kuin monella heterolla vaikka. Ihastumiset on ainoita, joista ajattelee jotain muutakin, sekä miesten että naisten kohdalla.

Jos tapaa niin ihanan ihmisen, että siihen ihastuu tai jopa rakastuu, niin silloin ei ikimaailmassa haikaile muiden perään. Ja jos on jo jokatapauksessa julkisesti bi, niin eipä ole mitään syytä 'palata miehen syliin' ihan vain heteronormatiivisuuden takia. Jos on tehnyt itselleen ja muille selväksi, että tyttöystävä on ihan yhtä hyvä itselle kuin poikaystäväkin, niin ei silloin tarvi selitellä eikä pelätä sitä että miehen takia lähtisi. Tuntuisi muuten itselle ihan hassulta sellainen..

Ja sitä 'binä olo on muotia' -juttua en ymmärrä yhtään. Jos ei kerran pysty rakastamaan ja olemaan oikeasti suhteessa samaa sukupuolta olevan kanssa, niin ei silloin minun mielestäni kyllä mikään kunnollinen bi ole. (Mutta hyvin potenttiaalinen ehkä ;). ) Ja sellaiseen ihmiseen tietysti kannattaa varoa ihastumasta, jos tietää, että se vain kokeilee. Sehän pätee ihan muutenkin.. Mutta minusta tuntuisi, että binaisten pitäisi olla lesboillekin tervetullut ilmiö, kun tulee lisää mistä valita. ;) Tietysti jos itse tarkoitus on, että mahdollisimman pienestä piiristä pitäisi se löytää, niin se on sitten eri juttu.

Ja niin vähän on tullut itselläkään kenenkään kanssa pelehdittyä, että eipä tuota tautien tarttumistakaan voi syyksi laskea, ja suurin osa taudeistakinhan on nykyään sellaisia, että niistä pääsee eroon, toinen juttu sitten jos joka ilta on eri naisen kanssa niillä mielin, että lesboilta ei saa mitään tartuntaa...

Hmm… Täytyypä nyt munkin laittaa lusikkani soppaan. Mä kun olen paininut aiheen kanssa jo tovin jos toisenkin. Olen aina ollut kovasti kaikenlaista lokerointia vastaan. Ennen eläessäni (kohtalaisen) heterona, en tuntenut tarvetta lokeroida itseäni. Annoin itselleni mahdollisuuden valita, enkä sulkenut ovia edestäni jos vaikka sattuisinkin tapaamaan naisen jonka kanssa haluaisin seurustella. Nyt olen kuin olenkin parisuhteessa naisen kanssa ja toisinaan koen pakottavaa tarvetta löytää ”oman lokeroni”. En minä halua lokeroon! Mutta silti tunnen tarvetta itseni sinne sulloa. En tunne olevani lesbo, voin kuvitella joskus vielä seurustelevani miehen kanssa jos tämän hetkinen parisuhteeni kariutuu. (Sitä en toki toivo, sillä olen valtavan onnellinen nyt.) Bissen roolikaan ei oikein tunnu omalta. Hetero en kai ole kun seurustelen naisen kanssa. Mihin mä sit kuulun?

Tyttöystäväni on pääsääntöisesti kai lesbo ja on muutamia kertoja tuonut julki epävarmuutensa rajoitteettomuuttani kohtaan. Onneksi se ei kuitenkaan ole kummallekaan liian suuri asia, sillä enemmän merkkaa ne tunteet joita meillä on toisiamme kohtaan. Erilaiset apuvälineet antaa molemmille osapuolille myös mahdollisuuden siirtyä vastakkaisen sukupuolen rooliin, joten en tunne suunnatonta ikävää miehisiä avuja kohtaan kun saan saman (ja paljon enemmän) myös naiseni kanssa. Best of both worlds.

Parisuhde ei mielestäni ole sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen kysymys, vaan molempien osapuolien mielihalujen ja mieltymysten yhteensovittamista. Jos toisesta välittää ja haluaa löytää yhteisen sävelen, ei siinä enää kannata miettiä mihin lokeroon kumppani kuuluu. Yhteiskunnallisen painostuksen ansiosta olen alkanut epäilemään itseäni ja oikeutustani olla lokeroitumatta tiettyyn ryhmään. Tuntuisi kuitenkin kovin ahdistavalta olla pienen pienen lokeron vanki, yhteiskunnan asettamien määritelmien rajoittama. Tuntuisi hurjalta tulla tuomituksi sen perusteella, kun en oikein itsekään tiedä mitä mä olen.

Tää on nyt aihe, josta on vaikea päästä yhteisymmärrykseen itsensä kanssa. Minä vastaan ympäröivä maailma. On vaikea saada näitä ajatuksia selkeästi ulos, kun en itsekään ole varma mitä ajattelen. Liittyyköhän tää edes keskustelun perimmäiseen aiheeseen, en tiedä. Halusin nyt kuitenkin saada edes vähän tätä hämmennystä ulos itsestäni.

Bi jutut taitavat olla nykyään joku trendi heteronaisten välillä, joka on alunperin lähtenyt liikkeelle miesten pornoelokuvista. Naiset yrittävät miellyttää miehiä viimeiseen asti. Itse en koskaan ihastu ihmisessä pelkkään ulkonäköön tai sukupuoleen vaan persoonaan. Viimeaikoina olen sen tajunnut, ettei miehistä löydy lainkaan mielenkiintoisia ja rakastettavia henkilöitä. Kaikki miehet, joihin olen ollut ihastunut, ovat olleet jollain tapaa naismaisia, eli empaattisia, sosiaalisia ja herkkiä. Oikeastaan "sukupuolettomuus" kiehtoo minua, se että ihminen on "aivoiltaan" mies ja nainen ja se näkyy ehkä myös kasvoista. Sellaisen toivoisin saavani ja ehkäpä todennäköisemmin niitä löytyy lesboista.

Mielenkiintoista. Nyt vasta ajattelin asiaa tätä bi-juttua aloittaessani kirjoittaa tätä juttua. Toisaalta en tiedä vielä mihin lopputulokseen oikein päädynkään. ;) Yksi näkökanta johonkin puoleen kait on tulossa.

Parinkymmenen vuoden aikainen kokemukseni lähinnä heteronaisiin rakastuneena ehkä on myös antanut hieman taustaa osallistua tähän keskusteluun.
Nämä minun kohtaamani naiset ovat eläneet ja rakastaneet miehiä ja joillakin myös on ollut perhettä. Ja sitten olen tavalla tai toisella sattunut paikalle ja tavalla tai toisella ovat huomanneet, että olen kiva ja yks asia on johtanut asiasta toiseen.
Mutta usein miten suhteet ovat päättyneet, siihen, että ympäristön paineet ja mahdollinen häpeä ovat olleet liian raskas taakka näille naisille. Ja siksipä olen saanut kuulla, että:" oi, ei, en minä sittenkään ole lesbo. sori vaan "

Joku täällä kirjoitti bi-naisten aiheuttamasta huonosta itsetunnosta. Siis ilmeisestikin näistä tilanteista kun, kun he jättävät sinut miehen takia ja toteavat vaikkapa vuoden intohimoisen, ihanan ja lämpimän suhteen jälkeen: "sori vaan, kaikki tämä on ollutkin itseasiassa vaan valetta. Tykkäänkin oikeasti miehistä." Siinä on kuulkaa hulluus lähellä. Miten kaikki joka on ollut oikeasti niin totta, onkin yhtäkkiä valetta ? Miten olen saattanut erehtyä näin pahasti ?

Totta kai erot aiheuttavat muissakin suhteissa juuri tällaisiä tunteita jätetyssä, mutta jotenkin homoseksuaalisissa suhteissa kaikki on herkempää. Vai mitä olette mieltä? Jotenkin epävarmempaa. ;)

Tietenkin oma vika kun menee ihastumaan heteroihin. Ihastumiset ja rakastumisethan ovatkin meidän oma valintamme, eikö? ;)

Mutta miksi ihmeessä nämä naiset näin kehtaavat sanoa meille näin ihanan vietetyn yön/päivän/kuukauden/vuoden jälkeen ?
Olisi yksi ehdotus tälle: Tiedonpuute. Uskalluksen puute. Häpeän tunne.
Jos ei tiedä, että on ihan ok olla nainen, joka rakastaa naista. Ja että on okei tuntea näin tavallisen normiheterosuhteen jälkeen. Ja että on ihan ok herätä myöhäisesti. Että siihen ei kuole. Heti ainakaan.

Toisaalta jätettynä minäkin tavallaan olen kärsinyt tiedonpuuttesta, näissä ensimmäisissä suhteissa silloin 20 vuotta sitten. Koska ei sitä rakastuneena tajua toisen vaikeutta tunnustautua lesboksi. Tajuaa, muttei hullussa rakkaudessaan pysty hyväksymään sellaista. Äsken rohkea, nyt takavasemmalle piiloon. Mutta muutaman tälläisen suhteen läpikäytyäni olen jo oppinut jotakin. Jos vain järki voittaisi vielä tunteet. ;)

Olisko tässä jotain sellaista mitä pitäisi meidän oppia toisiltamme ja tajuta, että samassa veneessä tässä ollaan. Heikunkeikun. Olemme oikeasti vasta tien alussa kohti sellaista yhteiskuntaa, jossa niin kuin joku kirjoitti: " vois suudella omaa kihlattuansa asemalaiturilla ilman tuijottovia silmiä" Ja että meitähän riittää eri tasolla seksuaalisesti virittyneitä ihmisiä. Siis 10%het-90les%, 50%-50%, jne.

Ei ole helppoa olla bi eikä lesbo eikä mitään siltä väliltä. Ei myöhännäisherännäinen. Tai sitten sellainen, joka haluaa vain kokeilla. No, jokainenhan meistä on alkanut pyöräilynkin apupyörillä. ;) Nyt vielä vaan tahtoo tulla välillä "ruumiita" kokeiluajojen jälkeen.
Meinasin kirjoittaa, että ei ole helppoa varmasti helppoa heilläkään, jotka haluaa vaan kimpasti kivaa ja elää siinä, mutta voi olla että se kaikista helpoin muoto. nettiin ilmoitus ja sitten menoksi. Tosin näissähän suhteissa liialliselle tunteille ei pidä antaa sijaa. Voivat sekoittaa pään muuten.

Mutta ehkäpä tämä tästä helpottuu muutaman kymmenen vuoden jälkeen taas. On jo helpottunutkin. Bi-seksuaali-iltoja vaan lisää, juttuja lehtiin, teeveeseen. On aika unohdettu aihe julkisuudessa. Homoistahan puhutaan jo ja meistä tiedetään. Vai olinkohan minäkin osa-bi-lesbo ?

Onneksi myöhännäisheränneiden ketju onkin oiva osoitus bi-naisten pienoisesta heräämisestä ja myös siitä että heitä, meitä on paljon. Tai no, itse olen valaistunut noiden kirjoitusten kautta, että oikeastaan keskustelu bi-naisista ja heidän ja meidän tarinansa heräämisistä ja ensimmäisistä naiskokemuksista ja miten siitä selviää tai selviääkö ollenkaan, on antoisampaa kuin koettaa vetää raja-aitoja tai skismaa eri ryhmien välille.

Tää oli niin vanha ja pitkä ketju että en jaksanu lukea kaikkia vastauksia. Mulla on vaan yksi ratkaisu.

Keskustelkaa keskenänne mitä haluatte kun lähdette uuteen suhteeseen, yhden illan, yhden viikon, kuukauden tai loppuelämän. Itse bissenä olen törmännyt naisiin jotka haluavat vaan "pitää hauskaa naisen kanssa", mutta perhettä sitten perustellaan miehen kanssa ja myös niihin bisseihin jotka ekoilla treffeille kertoivat halustaan pitää 100% prinsessahäät joissa kaksi kermakakku-unelmaan pukeutunutta naista saisi toisensa perinteisissä häissä, eli ainakin käsittääkseni vakavaan suhteeseen halusivat bisseydestään " huolimatta " ;-)

... ei se ole seksuaalisuuden vika jos ihminen on luonteeltaan tai persoonaltaan mitä on, se on vaan sen ihmisen omaa kriisiänsä jos ei tiedä tai ei osaa tai ei uskalla.