oon monesti törmänny siihen kun kuulee että on itsellä lapsi niin jotenkin leimataan bi:iksi vaikka oon tienny olevani lesbo jo aika nuorena.Aika usein saa naiset jalat alleen kuullessaan lapsesta enhän mä oo ettimässä lapselle äitiä.on hieman vaikeaa löytää itselleen kumppania.mulla on jo 8-vuotias poika aika nuorena se tuli maailmaan hieman yllättäen,mutt silti se on osa mun elämää. en haluaisi valehdella ett ei oo lapsia koska silloin leimaantuu valehteliaksi.haluisin tietää miksi se haittaa/mikä siinä pelottaa.ei ole tarkoitus yleistää.. tietty kaikki kommentit olis kiva kuulla.. hieman huono oon kirjoittelemaan toivottavasti joku saa selvää mitä ajan takaa.
jos lapsi jo entuudestaan
Minua ei ainakaan haittaa jos toisella osapuolella olisi lapsia jo entuudestaan. En ole kyllä joutunut tälläiseen tilanteeseen, mutta uskoisin itseni tuntien että sillä ei olisi ainakaan minusta merkitystä. Se että on lapsia ei tee naisesta yhtään sen bii seksuaalisempaa kuin se että ei niitä ole. Joten hyi hyi hyi niitä jotka syrjii lapsen takia. Tottakai lapsi rajoittaa sinun elämääsi mutta jo "suhteen" alussa kun se tulee esiin ei luulisi sen olevan este.. Tää on vaan sitten mun mielipiteeni ei saa siis kukaan suutttua ;)
Minua haittaa mutta ei todellakaan minkään bi-leiman takia.
En vain pidä lapsista, enkä halua sellaista vakituiseksi osaksi arkeani ja elämääni.
En vain pidä lapsista, enkä halua sellaista vakituiseksi osaksi arkeani ja elämääni.
Mun mielestä se ei ole mikään syy leimata bi:ksi, aika suppeaa meininkiä jos joku sellaista tekee. Itehän sitä tietää mikä on, mitäs se muiden asia on toisia leimata! Ja niin moni lesbopari haluaa ja tekee lapsia... Toivottavasti löydät ihmisen, joka hyväksyy myös poikasi osana sinua ja elämääsi!
Tietysti tulevan kumppanisi täytyy olla valmis siihen että saa naisystävän mukana ns. perheen, vaikkei hän toisen äidin rooliin olisikaan astumassa. Sama ongelma varmastikin monissa monissa uusio(sekä hetero-että homo)perheissä...!
Tietenkään ei saa valehdella. Avoimuus ja rehellisyys on kaiken perusta. Mutta toisaalta, ei niitä lapsen koulukuviakaan ehkä kannata ihan ensimmäisellä tapaamisella mennä esittelemään (olen tällaiseenkin joskus törmännyt), ellei toinen niitä erityisesti halua nähdä.
En tiedä...en ole koskaan omaan arkielämääni lapsia kaivannut. Sukulaisten ja ystävien lapsia lukuunottamatta. Jos kumppanini haluaisi lapsia tai hänellä olisi niitä entuudestaan, asiaa pitäisi tietysti miettiä uudelleen. Tuskin se mikään ongelma olisi, jos nainen olisi "se oikea". Mutta lapset ovat kuitenkin niin iso juttu, ettei asiaa voisi ilman kunnon pohdintaa ohittaa.
Koska lapsi on aina äidilleen tietysti se maailman tärkein ihminen, voi joku symbioottisiin parisuhteisiin tottunut lapseton lesbo kokea lapsen ehkä myös uhkana. Ja kauhistuen tajuta, että " Ai jaa, minä en siis olisikaan se tärkein ihminen tuon naisen elämässä." Eihän käytännön elämässä ihmissuhteita tietenkään tuolla tavoin tärkeysjärjestykseen pistetä ja rakkautta riittää kaikille... mutta hiemankin omasta viehätysvoimastaan epävarma tai huonon itsetunnon omaava ihminen voi sortua tuollaisiin ajatuskuvioihin. Näin ainakin luulisin. Varsinkin jos lähipiiristä ei jo entuudestaan löydy lapsia.
Äh...en tiedä. Mutta kyllä siihen täytyy luottaa, että kaikilla (oli sitten lapseton tai "lapsellinen") on mahdollisuus löytää se oikea ja kaikin puolin sopiva kumppani. Ei se kaikille helppoa ole. Mutta kukapa nyt helppoa elämää haluaisi? Sehän olisi kauhean tylsää ;)
En tiedä...en ole koskaan omaan arkielämääni lapsia kaivannut. Sukulaisten ja ystävien lapsia lukuunottamatta. Jos kumppanini haluaisi lapsia tai hänellä olisi niitä entuudestaan, asiaa pitäisi tietysti miettiä uudelleen. Tuskin se mikään ongelma olisi, jos nainen olisi "se oikea". Mutta lapset ovat kuitenkin niin iso juttu, ettei asiaa voisi ilman kunnon pohdintaa ohittaa.
Koska lapsi on aina äidilleen tietysti se maailman tärkein ihminen, voi joku symbioottisiin parisuhteisiin tottunut lapseton lesbo kokea lapsen ehkä myös uhkana. Ja kauhistuen tajuta, että " Ai jaa, minä en siis olisikaan se tärkein ihminen tuon naisen elämässä." Eihän käytännön elämässä ihmissuhteita tietenkään tuolla tavoin tärkeysjärjestykseen pistetä ja rakkautta riittää kaikille... mutta hiemankin omasta viehätysvoimastaan epävarma tai huonon itsetunnon omaava ihminen voi sortua tuollaisiin ajatuskuvioihin. Näin ainakin luulisin. Varsinkin jos lähipiiristä ei jo entuudestaan löydy lapsia.
Äh...en tiedä. Mutta kyllä siihen täytyy luottaa, että kaikilla (oli sitten lapseton tai "lapsellinen") on mahdollisuus löytää se oikea ja kaikin puolin sopiva kumppani. Ei se kaikille helppoa ole. Mutta kukapa nyt helppoa elämää haluaisi? Sehän olisi kauhean tylsää ;)
Hei, itsellänikin on lapsi ja itse en kyllä ihan heti ekassa lauseessa kerro tätä asiaa jos uuteen ihmiseen tutustun. Paitsi jos haluan päästä jostain eroon niin saatan sanoa että ai niin mulla on lapsi ;-)
Itselläni on ainakin se ennakkokäsitys että lapsen olemassaolo estää monien muiden naisten halun tutustua minuun. Ei ole kyllä kauheasti käytännön kokemusta tästä. Muutama ihminen ei kyllä ainakaan ole kaikonnut vaikka olen niin pelännytkin kertoessani lapsesta. Se että ei ole seurannut mitään suhdetta johtuu ihan muista syistä.
Haluan että joku tyttö ensin tutustuu ensin muhun vaikka parin kolmen tapaamisen verran ja sitten vasta kerron lapsesta. Näin se lapsi ei voi pelkästään vaikuttaa tähän juttuun. Jos joku ihastuisin niin ei kai se lapsi voisi olla esteenä ellei lapsia tosissaan inhoa. Olenko mielestänne ihan kiero? Onko lapsesta pakko kertoa eka tapaamisessa??
Itselläni on ainakin se ennakkokäsitys että lapsen olemassaolo estää monien muiden naisten halun tutustua minuun. Ei ole kyllä kauheasti käytännön kokemusta tästä. Muutama ihminen ei kyllä ainakaan ole kaikonnut vaikka olen niin pelännytkin kertoessani lapsesta. Se että ei ole seurannut mitään suhdetta johtuu ihan muista syistä.
Haluan että joku tyttö ensin tutustuu ensin muhun vaikka parin kolmen tapaamisen verran ja sitten vasta kerron lapsesta. Näin se lapsi ei voi pelkästään vaikuttaa tähän juttuun. Jos joku ihastuisin niin ei kai se lapsi voisi olla esteenä ellei lapsia tosissaan inhoa. Olenko mielestänne ihan kiero? Onko lapsesta pakko kertoa eka tapaamisessa??
Mun mielestä tuo menettelytapa vaikuttaa järkevältä, on hyvä että saa tutustua rauhassa toiseen ja kertoa lapsesta vasta sitten kun tuntuu että tuntee toista hieman ja on tullut jotain perusfiilistä ihmisestä.
Mua ottais ihan saatanasti pähän jos joku kertoisi vasta kolmansilla treffeillä että hällä on lapsia (samassa taloudessa, alaikäisiä). Kyllä pistäisi vihaksi sellainen. Harhaanjohtamista suorastaan.
Miksi salata asiaa? On ihmisä jotka ei halua seurustella sellaisen kanssa jolla on lapsia, ei sille mitään voi.
Miksi salata asiaa? On ihmisä jotka ei halua seurustella sellaisen kanssa jolla on lapsia, ei sille mitään voi.
Riippuu varmaan treffeistä.. Jos nyt vaan kaverina näkee ja näin niin en tajua miksi sitä pitäisi kertoa että on lapsi. Mutta jos jotain muuta tulee kehiin niin kertoisin tietysti ennen ettei toinen koe itseään harhaan johdetuksi. Mut eihän se toinenkaan välttämättä kerro jos sillä on koira. Ja mitäs jos mä en tykkää eläimistä? Onks se lemmikkielänasiakin pakko kertoa heti?
Ymmärrän, että kyse oli lähinnä esimerkistä, mutta...lemmikeistä kertominen ei ehkä ole ihan saman kaliberin paljastus kuin lapsiasia ;)
Joku saattaa jopa luopua lemmikeistään, jos toinen on allerginen eläimille (oli sitten kyseessä lääketieteellinen allergia tai enemmänkin "mentaalinen" eläinallergia), mutta tuskinpa kukaan lapsistaan on valmis luopumaan. Tai toivottavasti ainakaan ei!
Joku saattaa jopa luopua lemmikeistään, jos toinen on allerginen eläimille (oli sitten kyseessä lääketieteellinen allergia tai enemmänkin "mentaalinen" eläinallergia), mutta tuskinpa kukaan lapsistaan on valmis luopumaan. Tai toivottavasti ainakaan ei!
Tarkemmin tuota lapsi juttua kun miettii niin ei mulla ole lapsia vastaan mitään, mutta en mä kyll silti välttämättä olisi valmis hyppäämään suhteeseen jossa toisella olisikin jo lapsia. ei sitä osaa sanoo ennen kuin tilanne tulee eteen. itse rakastan lapsia yli kaiken, omia ei vaan vielä ole!
Nyt kun tarkemmin asiaa ajattelee, niin mua ei oikeestaan yhtään haittais jos tapailemallani henkilöllä ois lapsi... se olis oikeestaan aika mukavaa.. Riippuis tietysti tilanteesta ja ihmisistä ja enhän tiiä mikä suhtautuminen olisi oikean tilanteen tullen, mutta en ainakaan heti kääntyisi pois ja ottaisi jalkoja alleni..!
Mut en tosiaankaan haluaisi että joku esittelisi lapsensa koulukuvia heti ekoilla treffeillä! First things first.
En kyllä usko että kukaan ihminen oikeasti voisi toimia niin että ei haluaisi tavata naista jolla on lapsi. JOS tapaisi elämänsä ihmisen jonka kanssa heti synkkaa ja kokee olevansa samalla aaltopituudella ja hengenheimolainen niin tämä on kyllä niin harvinaista muutenkin, ei siinä lapsen pitäisi haitata ellei sitten sitten se ole todella kyseiselle ihmiselle maailman tärkeimpiä asioita että hänen elämäänsä ei kuulu lapset (niin kuin Lende näköjään). Kyllä sitä rakastuessaan on kuitenkin muutenkin valmis tekemään myönnytyksiä niin paljon. Mutta onhan meitä kaikenlaisia ihmisiä ja kaikki mielipiteet ja tunteet sallitaan. Olen vain huomannut elämässä että monet ihmiset jotka eivät tykkää lapsista vanhetessaan ja elämänkokemuksen karttuessa muuttavat mielipiteitään. nimimerkillä "kolmikymppinen" ;-)
No mitä väliä sillä on että joskus saattaa tykätäkin lapsista vaikka ei nyt tykkää?
Eikä se aina niin mene että rakastuessaan tekee myönnytyksiä. Omituinen näkökulma. Ei rakkaus ole kompromissi.
Eikä se aina niin mene että rakastuessaan tekee myönnytyksiä. Omituinen näkökulma. Ei rakkaus ole kompromissi.
Monimutkainen asia. Itse en ihan ensimmäisenä ja tarkoituksella lähtisi tässä elämänvaiheessa etsimään kumppania jolla olisi lapsi huollettavana, on kuitenkin omakin elämä vielä niin epävakaalla pohjalla ettei olisi tarjota tarpeeksi turvallisia ja pysyviä oloja. Onhan siinä sitä vastuuta eri tavalla kannettavana. Ja toki se riippuisi hiukan siitäkin, miten sen lapsen kanssa kemiat kohtaisivat, kelpuuttaisiko se ipana nopeasti ja helposti äitinsä kumppaniksi vai haraisiko vastaan minkä ehtisi. Eli olisi varmasti kiinni siitä lapsesta ja lapsen suhtautumisestakin.
Toisaalta, jos sitä aivan tulenpalavasti rakastuisi lapselliseen ihmiseen niin eiköhän asiat saisi jotenkin järjestymään. Tosin vielä vuosi sitten olisin varmaankin suhtautunut asiaan vähän kielteisemmin tai epäilevämmin : P
Myöhemmässä ja rauhallisemmassa elämäntilanteessa en niinkään näkisi kumppanin lasta ongelmana tai esteenä, hidaste se voisi suhteen etenemisen kannalta olla kun pitäisi aina miettiä lapsen parasta. Mutta jos ja kun sitä kumppania kuitenkin rakastaa, niin miksei sitten ottaisi kerralla koko pakettia ;-) Eiköhän sitä lastakin oppisi rakastamaan niin kuin omaansa.
(Tuo bi:ksi leimaaminen tai haukkuminen muuten ärsyttää minua suuresti : F Ihan samalla tavalla kuin se, että heterot käyttävät lesboa tai homoa haukkumasanana toisistaan tai leimaavat jonkun vähemmistöön kuuluvaksi. Tai eri vähemmistöjen/ ihmisryhmien mollaaminen ja väheksyminen muutenkin. L/G/T sopii olla, mutta auta armias jos onkin bi... "Ahne, elosteleva kusipää" sitä tietysti onkin ihan vain suuntautumisensa vuoksi, juup. Meitäkin kun on myös niin moneksi. [Ja tästä ei kannata provosoitua, ilmaisinpahan vain turhautuneena oman mielipiteeni : P] )
Toisaalta, jos sitä aivan tulenpalavasti rakastuisi lapselliseen ihmiseen niin eiköhän asiat saisi jotenkin järjestymään. Tosin vielä vuosi sitten olisin varmaankin suhtautunut asiaan vähän kielteisemmin tai epäilevämmin : P
Myöhemmässä ja rauhallisemmassa elämäntilanteessa en niinkään näkisi kumppanin lasta ongelmana tai esteenä, hidaste se voisi suhteen etenemisen kannalta olla kun pitäisi aina miettiä lapsen parasta. Mutta jos ja kun sitä kumppania kuitenkin rakastaa, niin miksei sitten ottaisi kerralla koko pakettia ;-) Eiköhän sitä lastakin oppisi rakastamaan niin kuin omaansa.
(Tuo bi:ksi leimaaminen tai haukkuminen muuten ärsyttää minua suuresti : F Ihan samalla tavalla kuin se, että heterot käyttävät lesboa tai homoa haukkumasanana toisistaan tai leimaavat jonkun vähemmistöön kuuluvaksi. Tai eri vähemmistöjen/ ihmisryhmien mollaaminen ja väheksyminen muutenkin. L/G/T sopii olla, mutta auta armias jos onkin bi... "Ahne, elosteleva kusipää" sitä tietysti onkin ihan vain suuntautumisensa vuoksi, juup. Meitäkin kun on myös niin moneksi. [Ja tästä ei kannata provosoitua, ilmaisinpahan vain turhautuneena oman mielipiteeni : P] )
No niinpä, varmaan se on aika paljon omasta elämäntilanteesta kiinni, miten lapseen suhtautuu. Ja siitä, miten voimakkaasti kumppanikandidaattia kohtaan tuntee. Tällä hetkellä, ikävää sanoa, kavahdan kyllä vähän vaistomaisesti lapsekkaita naisia. En tunne olevani valmis äitipuoleksi tai edes vastuulliseksi lähiaikuiseksi. Ehkä myös etsin suhteelta yhdessä etsimistä ja kasvamista ja seikkailemista, joita lapsi ei automaattisesti rajoita tai sulje pois... mutta silti. Siitä, kuinka monien treffien jälkeen lapsesta tulee kertoa, ei mielestäni ole mitään nyrkkisääntöä, riippuu sekin tilanteista ja treffien intensiteetistä.
Näin siis äkkiseltään ajateltuna. Vaikka kai niihin tilanteisiin kasvaa eikä koskaan voi tietää miten jonkin asian kokee ennen kuin sen tosiaan kokee. Heh.
Näin siis äkkiseltään ajateltuna. Vaikka kai niihin tilanteisiin kasvaa eikä koskaan voi tietää miten jonkin asian kokee ennen kuin sen tosiaan kokee. Heh.