Minkälainen bisse olet?

Täällä on jonkin verran keskusteltu biseksuaalisuudesta, mutta ajattelin avata ihan uuden keskustelun vähän uudella näkökulmalla. (luullakseni:) Yleiskäsitys bisseistä tuntuu joskus tosiaan olevan väärä. Mutta minkälaisia ihmisiä me sitten olemme? Eli kysymyksiä bisseille:

Ensinnäkin, minkälaisiin ihmisiin ihastut? Ihastutko pääasiassa naisiin vai miehiin vai onko sillä väliä? Minkä tyyppisiin naisiin tai miehiin ihastut? Onko joitain kaavoja vai ovatko kaikki ihastuksen kohteesi erilaisia?

Entä minkälainen itse olet? Koetko, että olet feminiininen tai maskuliininen tai jotain siltä väliltä jne.?

Saa toki kertoa muitakin asioita, mutta en nyt viitsi tehdä tästä aivan hirveää kysymysluetteloa että joku vaikka vastaisikin:)

Itse ihastun luonteeseen, en niinkään sukupuoleen. Eli siis ei ole väliä edustaako ihastuksen kohteeni naisia vai miehiä. Tosin kyllä tällä hetkellä rakkaani on nainen. Tässä suhteessa olen varsinkin huomannut oman feminiinisyyteni, tykkään laittautua ja meikata kun taas toinen osapuoli on enemmän maskuliininen. En halua niinkään korostaa sitä että pidän kummastakin sukupuolesta ja olen ns. hiljainen bisse. Kuitenkin jos käyn tarkemmin miettimään niin ehkä mukavat naiset herättää mielenkiintoni helpommin kuin miehet. Ja tottakai kaunis nainen on huomiota herättävä.
Ulkonäön perusteella minusta ei kyllä huomaa mitenkään että pidän myös naisista. Olen vain tälläinen tavallinen tyttö joka sattuu pitämään molemmista sukupuolista.

Ihastun miehiin ja naisiin varmaan yhtä usein. Yhteinen tekijä on älykkyys, empaatisuus ja jonkinlainen vallitsevien sukupuoliroolien rikkominen. Pitkät hiukset vetoavat, mutteivät ole välttämättömyys. Asenne, tietty itsevarmuus on tärkeää.

Itse olen ulkoisesti melko naisellinen, mutten pukeutumisen puoleen välttämättä mikään femme. Kai? Pitäisi kysyä tutuilta. ;)

oon huomannu nykyään katsovani enemmän tyttöjen perään ku poikien mut kaipa mä oon bisse tai sitt en vaan oon vieläkään ihan selvillä mun seksuaalisuuden kanssa;) Mutt joo, ihastun jotenki sellasiin ihan selkeesti poikamaisiin tyttöihin joilla on lyhyet hiukset, niillä vaan on se pilke silmäkulmassa ja se kolahtaa ja lujaan jos on kolahtaakseen!

Ihastuin aikaisemmin enemmän miehiin, nykyään lähes ainoastaan naisiin. Ihastuksissani on usein tiettyjä samankaltaisia piirteitä: he ovat usein älykkäitä ja melko itsevarmoja. Heillä on usein myös aika tulinen temperamentti.

Ulkonäön suhteen ei välttämättä löydy niin selvää yhteyttä. Tykkään ehkä eniten pitkistä/pitkähköistä ja muodokkaista vaaleista naisellisista naisista ja tummista pitkistä miehekkäistä miehistä.

Itse olen feminiininen.

Mun mielestä toiset miehet on tosi komeita ja kiinnostavia. mut silti eemmin mun huomioni herättää kaunis nainen. Tykkään lyhyt tukkaista tempperamenttisista naisista. niin ja kiinnostun yleensä itseäni vanhemmista naisista/ miehistä. En ole kyll koskaan seurustellut miehen kaa et kyll mä sit varmaan oon ennemmin vaan lesbo ;)

Hmm...mä olen kyllä hyvinkin vahvasti bi. Olen kuitenkin aviossa, lapsi ja ihan kiva elämä, seksikin elämä, miehen kanssa ja saan siitä tyydytystä. Mutta koen naisen hyvinkin ihanaksi. Mieheni tietää siitä, moni muukin, ei se ole mikään salaisuus. Varsinkin ns. antava hyvä seksi naisen kanssa on tosi jees, uuh :) Pidän naisista, joissa on jotain mistä ottaa kiinni, vaaleista pitkähiuksisista ja sellaisista, jotka hoitavat itseään ja ehostavat itseään. Olen itsekin sellainen, ehkä siksi, ehkä ei. Mutta kaikkein tärkein kriteeri on kyllä aivot ja älykkyys, siitä lähtee sitten se muukin sitten.

Minä: perusfemme- poikamainen tukka ja perusfarkkuihin pukeutuvainen mutta aina meikkiä ja hyvinkin naisellinen (kuulemma). Seurustellut sekä naisten että miesten kanssa. Pidän miehekkäistä miehistä ja naisellisista naisista. Olen kai siinä mielessä harvinainen esimerkki stereotyyppisestä bisse, että naisen kanssa seurustellessani haikailen seksiä miehen kanssa ja miehen kanssa seurustellessani sekstailisin mielelläni naisen kanssa.. kolmantena pyöränä oleminen maistuu myöskin. Olen valmis perustamaan perheen yhtä hyvin naisen kuin miehenkin kanssa. Rakkaus ei kysy sukupuolta.

Ei mikään tietoinen valinta, mutta tunnun helpoimmin kiinnostuvan maskuliinisista naisista ja feminiinisistä miehistä. Itse en kai ole selkeästi maskuliininen enkä feminiininen vaan molempia löytyy jokseenkin tasaisesti. Ehkä mä myös etsin jotain, missä molemmat puolet on mahdollisimman tasaisesti edustettuna?

Ihastun ehkä hieman useammin naisiin kuin miehiin... tai en tiedä, sanotaan ainakin, että viime vuosina olen ihastellut enemmän naisia. Mitään erityistä yhdistävää tekijää ihastuksillani ei ole. Paitsi että miehissä ihastun usein ns. "pahiksiin", tai en ainakaan ihan matti meikäläisiin. Naisissa puolestaan sekään sääntö ei päde ollenkaan. Eli summa summarum: ihastun milloin minkäkinlaisiin ihmistyyppeihin, sukupuoleen katsomatta. Miehistä ehkä haen jonkinlaista "vaarallisuutta", naisista sen sijaan turvallista syliä. Tai jotain semmoista.

Itse en ole kovinkaan feminiinen, ehkä jotain femin ja maskuliinisen väliltä. Toisinaan kyllä esim. meikkaan ja käytän pitkiä hameita, mutta pääasiassa tykkään käyttää esim. ns. bondagehousuja, niittivöitä ja muuta semmoista ehkä vähän maskuliinisempana pidettyä. Pukeutuminen kuten ihastuksetkin menevät kausittain: toisinaan sitä lakkaillaan kynsiä ja toisinaan sitä sitten kuljetaan verkkareissa kaupungilla ;)

Pari viime vuotta olen ollut kiinnostuneempi naisista, melko feminiinisistä naisista vieläpä. Toisaalta pidän tietyllä tavalla androgyynejä ihmisiä ulkonäöltään kiinnostavina : ) Miestenkään suhteen en ole koskaan ollut erityisemmin todella maskuliinisten tapausten perään. Itse olen ulkonäöltäni ehkä enemmän feminiininen, pitkät hiukset ja pehmeät muodot: ihmissuhteissa huomaan kylläkin usein käyttäytyväni äijämäisestikin.

Toisaalta, kun johonkuhun ihastun tai rakastun, niin ajatukset ja arvot siinä kuitenkin eniten painavat, kemioista puhumattakaan ; ) Sellainen ihminen jota rakastaa on aina kaunis ja ihana. Ei ole tullut oikeastaan koskaan tullut ihastuttua syvemmin sellaiseen ihmiseen, jonka perään pää kääntyisi kadulla.

Ihastun naisiin paljon herkemmin kuin miehiin,ihannoin poikamaisia,lyhythiuksisia,normaali tai tukevampivartaloisia naisia MUTTA sitten kun todella ihastun/rakastun niin se on naisen persoonallisuus joka kolahtaa vaikka nainen olis aivan erilainen ulkonäöltään kuin mistä haaveilen.Hyvä esim.on eka tyttöystävä(lyhyt,blondi,pyöreä) ja nykyinen(pitkä,tumma&pyöreä) jotka ovat molemmat erilaisia ulkonäöltään.Naiset ovat olleet jotain siltä väliltä,ehkä hieman enemmän naisellisia kuin minä.
Miehistä niin olen krantumpi joten erittäin harvoin miehiin rakastun-yleensä lyhyt,roteva,maskuliininen on ollut mun makuun.
Silti siinäkin pään sisältö&käytös ovat ne tärkeimmät kriteerit.
Itse olen poikamainen/miesmäinen ulkoisesti-muttei niin paljon että ihmiset alkais vieroksua tai reagoida mutta tarpeeksi että kommentteja tullut.Sisin sitten todella romanttinen haaveilija,pehmo,hoivaaja-tyyppi mikä pehmentää poikamaisen ulkonäön;)!En meikkaa,en käytä hameita/leninkejä,en käytä korkeakorkoisia kenkiä-se kai jo sanoo jotain minusta sekä olen(lääkärin&muiden suusta)kuulemma vahvempi fyysisesti kuin keskivertonainen(en siis koskaan kuntosalilla käyny tai jtn sellaista).Fyysisellä työllä tämä vahvuus tullut jo lapsesta alkaen.

Kivaa että on tullut näin paljon keskustelua:) Tämä nyt jos mikä todistaa että olemme erilaisia. Ja hyvä niin:) Huomasin myös että unohdin avauksessa kokonaan kertoa itsestäni... Eli,

Ulkoisesti nykyinen tyylini ei ole erityisen feminiininen, lyhyt tukka, farkut, jne, ja yleensä ihmisille onkin yllätys etten ole lesbo:) Joskus kyllä meikkaan ja aikoinaan on ollut hyvinkin ulkoisesti femmejä kausia. Sisäisesti kuitenkin olen aina samanlainen ollut, eli aika androgyyni.

Ihastun yleensä ihmisiin jotka ovat maskuliinisempia kuin itse olen. Toisaalta, myös olemuksellisesti androgyyni ulkoisesti feminiininenkin mies tai nainen voi kolahtaa... Kai sen voisi tiivistää niin että minua kiehtoo toisaalta jonkinlainen pehmeä maskuliinisuus ja toisaalta androgynia, sukupuoli sinänsä ei ole olennainen tekijä. Ja tietenkin joo tärkeää on myös se pääkopan sisältö... ja seurustelussa että on suunnilleen sama elämäntapa ja että kumpikin antaa toisen olla sellainen kuin toinen on. Voi olla että ihmisen joka pitää minusta sellaisena kuin olen pitää myös olla jotenkin queer, tai ei ainakaan kovin perinteinen seksuaalisuudeltaan/elämäntavaltaan. Niin, ja seurustelen siis miehen kanssa, enkä erityisesti kaipaa seksiä naisten kanssa tai muutenkaan muita suhteita. Joskus tuntui vähän hassulta oman bisseyden näkymättömyys heterosuhteessa, mutta toisaalta ollaan kyllä niin kulttuurillisesti queer ympäristössä, että ei se pahemmin haittaa. Ehkä silläkin on merkitystä, että poikaystäväni on elänyt 25 vuotta naisena ennen kuin lähti prosessiin mieheksi. Ja solidaarinen haluan olla kaikille bisseille ja pitää meidän kaikkien puolta:)

Minkälainen bisse olen? Sellainen aika ujo, mutta temperamenttinen lyhythiuksinen, hiukan feminiininen ja samalla olemukseltani välillä pokamainen tyttö. Katselen enimmäkseen tyttöjä, mutta välillä joku poikakin saa huomioni olemalla söpö, kohtelias tms.
Minulla on maailman huonoin tutka, joskus jos tulee silmäpeliä jonkun tytön kanssa, hämmennyn vähän ja aattelen että se on kuitenkin hetero joka haluaa hymyillä mulle vaan nätisti. Oon aika monesti ollut ihan liekeissä jostain tytöstä joka on ollutkin ihan hetero, on vaan tullut tulkittua väärin... Elämäni suurin rakkaus on ollut mies, mutta en silloinkaan voinut kuvitella harrastavani seksiä hänen kanssaan... Eli en miehistä oikeen välitä silleen. Mutta silti pidän itseäni bissenä.

Yleisesti mua kiehtoo molemmissa sukupuolissa kauniit/persoonalliset silmät ja asenne. Tietty on jotain tiettyjä piirteitä jotka usein toistuu näissä ihastuksissa. Mutta kuitenkin mun biseksuaalisuus juuri korostuu siinä että tietyt ominaisuudet sukupuoleen katsomatta (usein) kiehtoo. Tärkeää on todellakin se asenne elämiseen ja luonnon lujuus, tietty särmä. Usein se asenne näkyy myös aika vahvasti tyylissä, esim. pukeutumisessa. Tietysti naisessa pitää olla niitä muotoja, ja miehessä sitä voimaa. :) Itse olen aika hmm.. väliinputoaja, en yltiö femme mutta en liioin poikamainenkaan.
Miesuhteessa minä usein olen se joka määrää tahdin, mutta naissuhteessa asiat varmaan taas päinvastoin. Usein tuntuu että kaipaan seurakseni aika samankaltaista ihmistä kuin minä, ainakin luonteeltaan.

Löydän itsestäni sekä maskullinisen että feminiinisen puolen, ja samaa kaipaan kumppaniltakin. Maskuliinisuus ja feminiinisyys ovat kuitenkin aika venyviä käsitteitä, esim vahva fyysisyys tekee minulle femme-naisestakin maskuliinisen. Pidän yleisesti pernteisten sukupuolirajojen rikkomisesta niin pukeutumisessa kuin käyttäytymisessäkin.
Ulkonäköni on yhdistelmä maskuliinsia ja feminiinisiä piirteitä niin kehon muotojen kuin vaatetuksenkin suhteen. Olen pukufetisisti ja jos olisin mies, olisin varmaankin transvestiitti ja kärsisin siitä, etten voisi käyttää pitisä ja paljetteja arkena kuten näin naisena voin käyttää suoria housuja ja kravatteja.

ihastun teräväsilmäisiin, suoraselkäisiin, älykkäisiin, sosiaalisen omatunnon omaaviin Ihmisiin.
Sellaisiin jotka tykkää retkeillä ja hakata halkoja (koska mä kammoan halkojen hakkausta yli kaiken :-).
Ihastun sellaisiin, jotka täydentää mua ja jotka on täydellisiä itsekseen.
en ihastu helposti, enkä ole rakastunut kuin kaksi kertaa.
rakastan molempia edelleen.
olen onnellisessa parisuhteesa Ihmisen kanssa, joka on sukupuoleltaan mies.

olen adrogyyni Nainen, maskuliininen mutta feminiininen. käytän hameita ja toisinaan korsetteja tai pitsiä mutten juuri meikkiä; tunnen olevani meikatessani dragqueen. ha ha ha :-D

en ole koskaan ihastunut Naiselliseen Naiseen enkä Miehekkääseen Mieheen. Inhoan kaljamahoja, rintakarvoja ja syvästi! naisten hajuvesiä.
rakastan rakkaani hienhajua ja musta on kivaa että sillä on paljon tukkaa.

en tykkää kaavoista, rooleista enkä rintamalinjoista paitsi venyttely, kokeilu ja rikkomismielessä.

Ihastun yhtä helposti miehiin kun naisiin. Yhteinen nimittäjä on varmaan androgynisyys, ihastun siis miehiin jotka ovat "naiseellisen" näköisiä (erityisesti jos niillä on pitkä tukka) ja naisiin jotka näyttävät "jätkämäisiltä". Sitten kun olen päässyt puhumaan ihmisen kanssa sisäiset arvot kuten empaattisuus, taiteellisuus jne tietenkin ratkaisevat. Itse olen aika tavallisen näköinen , en oikeastaan jätkämäinen mutta en myöskään naiseellinen

Hei! Ekaa kertaa täällä "kynän" kanssa :) Mutta olen siis bisse, tajunnut tämän lopullisesti n. 1,5 vuotta sitten. Tosin tällä hetkellä jostain syystä katselen naisia enkä juurikaan miehiä. Mutta siis, millainen olen, ihastun poikamaisiin naisiin ja itseni vastakohtiin eli suhteellisen rauhallisiin. Miehissä kiinnostaa samoin rauhallisuus. Jotta ihastun, minun pitää oppia tuntemaan ihmistä edes jollain tasolla. Olla jotenkin tekemisissä. Eli en oikein ole hyvä yhden illan jutussa, ainakaan tuntemattomien kanssa :D Itse olen femmen ja poikamaisuuden väliltä. Urheilen, minkä vuoksi pukeudun paljon urheiluvaatteisiin, mutta käytän myös "naisellisempiakin" vaatteita. Mitäs tässä, olo on tosi jees ollut, kun tietää mikä on :)

Olen pitänyt itseäni ihan nuoresta asti bissenä, vaikka täällä korvessa ei olekaan ollut juuri mahdollisuuksia solmia syvempiä suhteita muihin samoin ajatteleviin, kuin vasta vanhemmalla ijällä.
Siksipä olenkin seurustellut lähes yksinomaan miesten kanssa, ja ollut avioliitossakin kerran, ja minua on suunnattomasti ärsyttänyt, että bisseyteni katoaa miesen kanssa ollessa. Jostain syystä minua ärsyttää nimenomaan heteroksi leimautuminen. Bisse-identiteettini on ollut aina hyvin vahva, enkä olekaan ollut koskaan kaapissa.

Sama myös jos seukkaan naisen kanssa, jos meinaa leimautuu lesboksi.
Ei minulla ole mitään hetskuja tei lepakoita vastaan, monet kumppaneistani ovat heitä olleet, mutta tahdon olla sitä mitä olen. Kerronkin siksi aika pian, kun tutustun ihmiseen, että olen bi, sillä väliä seukkaanko miehen vai naisen kanssa vai olenko sinkku.
En kuitenkaan sen kummemmin sitä korosta, kuten eivät heterotkaan omaa suuntautumistaan, tai lesbot..

Ihastun harvoin naisiin, sillä täällä päin ei ole (vielä) SETAa tai muuta vastaavaa, minkä kautta tutustua muihin kuin heteronaisiin ja itsesuojeluvaisto on aika kova. Naisissa minua kuitenkin viehättää feminiinisyys, ja miehissä maskuliinisuus. Aina toimii molemin päin pitkä tukka, tai minkä pituiset rastat tahansa.

Persoonallisuus ja tietynlainen sisäinen sitkeys vetää puoleensa. Ja kaiken kyl ratkasee ihmisen arvomaailma ja pään-/sydämensisällys. ;D

itse olen vaalea lyhyttukkainen ja hameissakin viihdyn. Joskus meikkaan, ja olen enemmän naisellinen kun poikamainen.

Vai että millainen bisse. Ite olen aika maskuliininen, poikamainen. Ihastun usein miesmäisiin naisiin. Itse olen melkein kalju ja tykkään käyttää ihan perus farkkuja ja hupparia, en mitään naisellista. Jostain syystä en vain koe alevani "kotonani" mekossa tai hameessa.

Itse elän vielä suurimmaksi osaksi kaapissa. Muutama harva tietää seksuaalisuudestani. On hankalaa kun kotona ei voi kertoa, vanhempani ovat hiukan vanhoillisia eivätkä hyväksy seksuaalivähemmistöjä. Mutta eiköhän se tule heillekin jossakin vaiheessa esille.:)

Nämä lepakkolaakson palstat ovat kyllä pelastaneet monet päiväni... kiitos siitä teille kaikille!

Olen ihan uusi täällä. Näin ohimennen tässä mainitsen.

Elämäni aikana olen enemmän ihastunut miehiin. Itseasiassa vain yhden kerran ihastunut tyttöön. Tällä hetkellä en jaksa juurikaan ajatella/katsella miehiä. Itselleni on sama ihastunko mieheen vai naiseen. Toisinaan ajattelen, että naisen kanssa olisi helpompaa olla, kun ymmärtää naisten ajatusmaailmaakin enemmän. Mutta voi se myös olla vaikeampaa, kuin miehen kanssa. En osaa sanoa, koska en ole seurustellut naisen kanssa.

Kun ihastuin/ihastun miehiin, niin yleensä he ovat rock-/metallihenkisiä, mutta ei se ole mikään kaava. Myös eri henkisiä on tullut katseltua. Naisissa taas pidän yleensä sellaisista söpöistä ja suht naisellisista naisista. Mutta en menisi tässäkään asiassa noudattamaan tuota kaavaa. Luonteenpiirteistä voin sen verran sanoa, että huumorintaju on yksi tärkeimmistä seikoista. En voisi kuvitella olevani kovinkaan vakavan ihmisen kanssa.

Itsestäni sanoisin, että olen feminiinisen ja maskuliinisen välimuoto. Ulkonäöltäni olen kuitenkin enemmän feminiininen. Joskus kuitenkin henkisesti tuntuu vähän maskuliiniselta, jos näin voi sanoa =D En osaa sen tarkemmin selittää, mutta joo..

Niin ja aikasemmissa viesteissä oli puhetta androgyynisyydestä. Niin itsekin on tullut katseltua "naisellisia" miehiä. (Juuri ehkä enemmän niitä.) Pitkä tukka, hoikka vartalo (no en tiedä onko se niin naismaista aina), myös meikki (sopivissa määrin) sopii joillekin miehille mielestäni loistavasti.

Itse olen lyhythiuksinen, poikamainen nainen. Meikkailen kyllä jonkun verran, mutta hyvin vähäisen. Tyttöystävä on sitten taas pitkähiuksinen ja ehkä useammin naisellisempi kuin minä, mutta osaa myöskin olla hyvin poikamainen. Luonne on äärimmäisen tulinen ja töitäkin tekee miesvaltaisella alalla. Meillä kyllä vaihtelee sukupuoliroolit aika reippaasti tilanteesta toiseen, osataan olla molemmat vähän molempia. :)

tämähän on tosi mielenkiintoinen ketju!
tykkään miehekkäistä miehistä ja naisellisista naisista. Tietenkin tärkeintä on persoonallisuus, että on Sitä Jotain ja viihdyn hänen seurassaan. Itse olen aikas naisellinen, meikkaan mielelläni ja tykkään pinkistä. En kuitenkaan niin perusblondibimbo ole että käyttäisin hametta ja korkeita korkoja. Ja tykkään monista ns. poikien jutuista.
tällä hetkellä seurustelen miehen kanssa. Sinkkuna suunnittelin että perustan perheen naisen kanssa. Miehet oli vaan sellaisia sutinoita. Kunnes sitten tapasin tämän nykyisen.

Joo. aika jännä miten niin monet (bisset) tykkää androgyyneistä...mielenkiintoista...
No mutta niin. Itse en ehkä luokittelisi itseäni niin ahtaaseen kategoriaan kuin biseksuaalisuus, mutta käytännössä melkein sama:P

Jos nyt pitää itseni luokitella niin olen kai aika poikamainen(en kuitenkaan sanoisi maskuliini) tai poikatyttö eli ei hirveästi väliä vaikka muta roiskuu. Toisaalta meikkaan ja pukeudun aika naisellisesti...
Kavereistani suurin osa on miehiä tai "ei niin stereotyyppisen naisellisia"-tyttöjä.

Mun ihmismaku on sellainen että erikoiset ja mielenkiintoiset ihmiset kiinnostavat...Jos fyysisiä ominaisuuksia pitää luetella niin tykkään vähän pyöreämmistä(poikkeuksia toki löytyy, kuten entinen seurustelukumppani joka olisi saattanut pariisilaismallit häpeään) tai rotevammista, tummista, Punk/rock/goth/underground/metallityylisistä, kaljuista, lävistetyistä, tatuoiduista...
(Nuo ominaisuudet pätee siis mihin tahansa sukupuoleen.)
...poliittisista :D

Mun ongelmakseni on muodostunut se että naisrintamalla minua iskevät aina "hetero"-naiset(humalassa ja iskurepliikki: mä en oo ihan varma mun seksuaalisuudesta.hohhoh).
Lesbot ei minusta jostain syystä innostu...en tiiä..

Niin mun yksi biseksuaali kaveri sano että vaikka se on bisse niin se ei vois koskaan seurustella naisen kanssa koska ne mäkättää tai jotain...juu. Naisethan on itse niitä kaikkein pahimpia seksistejä.

Tädää.Tähän loppui vuodatus! :)

Että millanen olen... vaikee määritellä itteään. En ainakaan koe olevani mitenkään poikamainen tyttö. Mutta en kyllä ole mikään kauheen naisellinenkaan. En käytä hameita, korkkareita enkä edes meikkiä, mut en mä silti poikamaiselta näytä. Uskoakseni ihan tavallisen tylsältä ihmiseltä. Semmoselta et ei mua ihmismassasta huomaa. Mä luulen kyllä et yleensäkkin ihmiset tajuaa mun olemassaolon vasta sitten kun avaan suuni.

Mä voin ihastua kyllä ihan minkälaiseen naiseen vain, se on kyllä tullu jo todettua. Siinä vain täytyy olla se jokin mikä saa sydämen sykähtämään. Sama juttu miehissä, mut miehissä ällöttää se jos on pitkät kynnet tai pitää viikkotolkulla samoja vaatteita. Eli jos ei edes sen verta vaivaudu pitää ittestään huolta... Mut katse on tärkee, mut voi saada koukkuun jo sillä!

Mut ylimalkaan musta naiset on jotenkin paljon puoleensavetävämpiä, ja naisten perään tulee useemmin tiirailtua.

Koen olevani ehkä ulkonäöllisesti aika naisellinen, mutta en sitten muuten tiedä. Olen kuulema välillä aika miesmäinen. Vihaan itse koko bisse ja lesbo yms luokittelua Miksi ihmiset täytyy pistää niin tiukasti johonki kategoriaan? No ymmärrän sen sinänsä, mutta itse en luokittele itseäni niin tarkasti se riippuu niin tilanteesta, vaikka joskus tuntuu että on niin lesbo ja tytöt kiinnostavat niin eihän siitä voi täysin varma olla. Ainakaan minä en voi.Tosin se saattaa johtua nuoresta iästänikin. Itse ihastun aika hassusti ehkäpä tyttömäiset pojat kiinnostaa ja miesmäiset naiset jos tekee karkean jaon :) Tietenkin ihmisen persoonalla on suuri mekitys tässäkin asiassa. Mutta tuntuu että ihastun ehkä ihmiseen en niinkään mieti kumpaa sukupuolta se on. Mutta se on aika kauheaa kuinka monissa lesbopiireissä bisset ovat todella vihattuja.

Tämähän on ihan kiinnostavaa. Olen ensimmäistä kertaa koko sivuilla. Varsin hiljattain myönsin ääneen olevani kiinnostunut tytöistä(kin). Olen kyllä jollain tapaa tajunnut asian kai aika kauan. Seurustellut olen silti aiemmin poikien kanssa. Identiteettini on ollut jokseenkin häilyvä. Yhtäkkiä vain ihastuin ehkä enemmän kuin ikinä ennen, ja kyseessä oli tyttö. Lyhyestä kokemuksesta sain irti ainakin sen, että nyt entistä varmemmin tiedän voivani tuntea voimakasta vetoa saman sukupuolen edustajia kohtaan. Tällä hetkellä pidän itseäni biseksuaalina, mutta totta puhuen en oikein osaa lokeroitua, enkä tiedä, onko lokeroituminen tarpeellistakaan. Jotenkin omien tunteiden suhteen pitää vain olla rehellinen, ja mulle se melkein riittää. Olen toki ihastunut aikaisemminkin naisiin - jotka tosin ovat kai olleet heteroita. Ihastumisessa mulle tärkein asia on toki luonne, vaikka tietysti olemuksenkin pitäisi kai jollakin tapaa houkutella. Tyttöihastuksistani yksikään ei ole ollut suoranaisesti miesmäinen. Melko naisellisiakin tapauksia kohtaan saatan tuntea vetoa, mutta yleisimmin kai viehätyn tyttömäisyydestä tai poikatyttömäisyydestä ja lievästä androgyyniydestä. En ilmeisestikään ihastu helposti tyttöihin, joiden suuntautuminen jotenkin loistaisi ulkomuodosta. Se on aiheuttanut päänvaivaa. Ylipäätään olen hieman hämmentynyt, koska en oikein tiedä, miten päätellä, kuka mihinkin suuntaan on kallellaan. Joskus aistin, joskus en. Itsestänikään asiaa ei kuulemma oikein näe. Kavereista jotkut ovat yllättyneet tiedosta - jotkut eivät todellakaan ole. En ole kovin feminiininen, mutten ole kauhean poikamainenkaan. Jotakin tyttömäistä olemuksessani kai on. Meikkaan ja suosin tennareita ja farkkuja, mutta saatan joskus harvoin laittaa hameen. Hmm.

Sinkkuna ollessa tuntuu, että mun seksuaalisuus etenee jotenkin kausittaisesti. Mulla on tyttö- ja poikavaiheita (karrikoidusti). Ihastun kuitenkin todella helposti androgyyneihin. "Vaaralliset rentut" vetoaa, sekä miehissä että naisissa (etenkin naisissa mä tykkään jos on sellainen tietty poikamainen kulkurimaisuus... ah)... Arvostan sitä että kumppanissa on jotain mitä voi itse tasapainottaa; haksahdan kai usein sitoutumiskammoisiin, joita sitten yritän saada sitoutumaan kanssani, koska siinä tuntee itsensä todella tärkeäksi jos saa ikuisen kulkurin sitoutumaan. Ongelma onkin, että kun tämä on sitoutunut, iskee itselleni sitoutumiskammo... ;) kaikki suhteeni ovat jossain määrin perustuneet tälle asetelmalle.
Öö, siinä vaiheessa kun todella rakastuu, niin sitten rakastuu. Koko ihmiseen. Mutta siis ulkoisesti viehättää myös pitkälti samat asiat naisissa ja miehissä. Naisissa tykkään tummaveriköistä, lyhyttukkaisuus kiinnittää huomion yhdistettynä oikeanlaiseen vartaloon, temperamenttisista, eri sukupuolirooleja sekoittelevista tyypeistä. Miehissä vetoaa ehkä hiusten puolesta enemmän pitkät hiukset, ja rastatukka koska se viestii oikeasta asenteesta. Ihastuisin varmaan helposti homokavereihini, jos en tietäisi että he tykkäävät miehistä! Parhaiten tulen sekä ajatuksen että seksuaalisella tasolla toimeen bi-miesten ja bi-naisten kanssa. Parhaat ystäväni usein bi-miehiä, koska ajatusmaailma niin likellä omaa.
Mua on itseäni sanottu todella feminiiniseksi ulkoisesti, siksi kai etsinkin noita tosilesboja, jos olen naisia katsastamassa. Mutta mussa on myös maskuliiniset puoleni; en kerta kaikkiaan sopeudu perinteisen naisen rooliin, en osaa laittaa ruokaa, en tykkää kotihommista... minulle on myös sanottu että joskus puhun kuten mies, imitoin miehiä taitavasti, "pitelen kaljapulloa samalla tavalla kuin äijät" ja suhtaudun usein naisiin kuten miehet (vaikka olenkin mielestäni feministi). Sen lisäksi että androgyynit poikamaiset naiset kiinnostaa, myös tosi naiselliset naiset kiinnostaa fantasian tasolla: joskus en voi olla ajattelematta korkkareita ja punattuja huulia. Mene ja tiedä.
Olen samaa mieltä mitä joku täällä sanoi: jos tapaisin naisen, jolla olisikin miehen vehkeet kun pitäisi mennä sänkyyn, se ei olisi mulle järkytys (pientä ylläriä lukuunottamatta, koska tuskin odottaisin sitä). Jos tapaisin pojan, ihmisen jota olisin ajatellut koko ajan poikana, ja hän olisikin nainen vaatteidensa alla, niin minähän olisin vaan innoissani. Se ei ole minusta perverssiä. Eihän se satuta ketään. Ja HUOM näin ei ole pakko olla, että saisin täydet kicksit seksistä ;D eli kyllä, olen BI, eli pääpiirteittäin kumpikin tämän yhteiskunnan määrittämä sukupuoli on minusta kiihottava seksuaalisesti. Tai siis sen on mahdollista olla. Olennaistahan on se, minkälainen ihminen on kyseessä. Ei se sukupuoli.

MÄ ihastun miehiin joista huomaa et ne huolehtii ittestään ja pukeutuu hyvin, mut mikään neiti ei saa olla, kun taas naiselliset naiset ei sytytä oikeestaan ollenkaan vaan tykkään poikamaisista tytöistä. En oo suoraan kertonu mun suuntautumisesta(siis myös tyttöihin) suoraan kenellekää ja harmikseni en tunne oikeestaan ketään samallai suuntautunutta.

Ite oon tyttömäisesti pukeutuva tyttö, mut viihdyn myös vähemmän naisellisissa vaatteissa ja oon pelannu fudista vuosia, eli en ihan täysin tyttömäinenkään.. Jossain muussa keskustelussa joku sano et tyttömmäiset lesbot ja bisset on harvassa, näinkö on myös muiden mielestä? jotenka periaatteessa jos en ite alotetta tee jotakin tyttöö kohtaan ni se ei huomaa tai ees osaa aatella saavansa vastakaikua multa?!

En ole erityisesti oikein kumpaakaan, siis en tyttömäinen enkä poikamainen, mutta pukeutumiseltani sinänsä enemmän jälkimmäistä sillä en pidä hameista tai mekoista ja vaatetukseni on muutenkin ehkä enemmän 'poikatyyliä' (väljiä huppareita, leveitä lahkeita). Pääni sisälläkin olen melkoisen androgyyni enkä pidä siitä että ihmisiä tungetaan sukupuolen mukaan eri muotteihin. Mihin fyysinen sukupuoli oikeasti vaikuttaa? Ulkonäköön, ei muuhun.

Silmääni miellyttävät yleisesti huomattavasti enemmän naispuoliset kuin miespuoliset, mutta en pidä ulkonäköä ollenkaan merkittävänä seikkana, tärkeämpiä ovat huumorintaju, älykkyys ja se että elämänkatsomus on samankaltainen kuin omani. Ihastun hauskoihin, usein hieman ujoihin (olen itsekin), luontoa ja eläimiä rakastaviin ihmisiin, sukupuolesta riippumatta. Temperamenttiä saa myös löytyä. (;

Olen itse todella naisellisen näköinen; vaaleat pitkät hiukset ja hmmm.."kurvikas". Tykkään pukeutua, käyttää koruja, meikata, mutta toisaalta voin lähteä verkkarit jalassa ilman meikkiä ulos. Minussa on kuitenkin kavereiden mielestä paljon myös poikamaisia piirteitä. Luonteessa.
Itse olen lähinnä ollut vain miesten kanssa. Olen tiennyt nuoresta asti pitäväni tytöistäkin, mutta jotenkin niitä miehiä on vain aina ollut "tyrkyllä" ja naisten suhteen olen suht kokematon. Olen ihastunut kunnolla kaksi kertaa tyttöön. Ensimmäisellä kerralla, tyttö oli otettu, mutta täysin hetero. Toinen tyttö oli myös bisse, mutta hänellä oli poikaystävä eikä hän halunnut muuta kuin pelehtiä kanssani. Jotenkin en uskalla mennä "iskemään" tyttöä, kun edes voi tietää, mikä hän on.
Pidän naisellisista, kauniista (niin kuin varmasti kaikki! :) )naisista. Monica Bellucci on yksi ihanne naisistani. Kyllähän se luonne tietenkin ratkaisee ihastuuko ihmiseen vai ei, oli hän sitten mies tai nainen. Toisaalta poikamainenkin tyttö saattaa aiheuttaa kiinnostusta, jos hän on kasvoiltaan sievä tai nätti. Miehissä pidän hyvin maskuliinisista, tummista miehistä.

hei olen nainen mikä haluaisi miehen sekä naisen. Mieheni tietää ja se on todella hankalaa mutku en osaa elää yksin naisen enkä yksin miehen kanssa. Välitän miehestäni mutta tahdon sen naisenkin. ku iskee jonkun ni se kaatuu aina siihen et joku haluu vaan mut tai sitten sen miehen eikä se käy ku on toimiva suhde. Ystävät tietävät mikä olen ei ole tarvinnut nykyään salata mitään kavereilta. Olen rento oma itteni. Mukava, helppo kertoa asioita. Ennen lyhyt hiuksinen nykyään kasvattanut hiukset pitkiksi. Naiset sanoo minua naiselliseksi Itse poika tytöksi pukeudun jätkien vaatteisiin aika usein en meikkaa

ihastun melkeinpä ensimmäisenä silmiin ja hymyyn. naisten suhteen minulla ei vielä ole kovin paljoa kokemusta, sillä ensimmäinen naisystävä minulla oli "vasta" 18-vuotiaana. jotenkin sitä on naisten suhteen todella ujo, vaikka oikeasti en ole tippaakaan ujo. miehiin on helpompi luoda kontakteja koska yleinen oletus on aina ollut että miehistä kiinnostutaan ja sitä kulissia oli pidettävä yllä läheistenkin edessä.

en voi kieltää, etteikö ulkonäkö ole minulle yksi suurimmista kriteereistä. mutta kauniskaan ihminen ei ole kaunis jos korvien välissä ei tapahdu mitään, jos jyrkästi ilmaisen. mieletön huumorintaju ja elämänkokemus, moraalin taju ja arvo erottelevat kyllä "jyvät akanoista". voisin sanoa että minulla on jonkinlaiset kriteerit ja kaavat, kun suurin osa suhteistani on alla luetellun kaltaisia:

Naisissa ehdottomasti minua viehättää tumma tukka ja ehkä enemmänkin naisellinen nainen, itseäni lyhyempi tai sitten urheilullisella tavalla poikatyttömäinen, itseäni pidempi. vaikka itse olen painoni ja ulkomuotoni suhteen tarkka minulle sopiva nainen saa olla vaikka vähän pyöreäkin.

miesten suhteen olen aika kriittinen. urheilullinen, lihaksikas, tyylikäs ja ulkomaalainen. "kotimaiset" miehet eivät sytytä. miessuhteissani suurin osa on ollut nipin napin minun pituisiani, tummatukkaisia ja -silmäisiä. mies ei saa olla tippaakaan naisellinen, esim. yli 1mm pituiset kynnet puistattaa.

voisin kuvailla olevani 65% lesbo ja 35% hetero. itse olen naisellinen, tai no en ehkä naisellisuuden naisellisimmasta päästä :). ala-asteella kun muut luokkani tytöt juoksivat poikien perässä minä en tuntenut mitään poikia kohtaan, pikemminkin hengitykseni salpaantui kauniiden naisten edessä. joskus 13-vuotiaana vasta pojat alkoi kiinnostaa. joissain asioissa olen maskuliinisempi, eli jos pitäisi valita kotitöistä niin mieluummin valitsisin vajan oven korjauksen tai nurmenleikkuun kuin ruoanlaiton tai vaikkapa kodin sisustamisen yms.

erottuani 2vuoden suhteesta miehen kanssa olen päättänyt pitää "välivuoden" suhteista, keskittyä omaan elämään. mutta tiedän jo, että seuraava seurustelukumppanini tulee olemaan nainen. jostain syystä kaltaisiani naisia on minun vaikea tunnistaa....ettei vahingossakaan tule juomat naamalle. :/

tulipas pitkät jorinat. hyvä jos jaksoit lukea :D

Taitaa mullakin mennä androgyynin puolelle sekä oma identiteetti että ne jotka ihastuttavat. Vaatteetkin määräytyy aika paljon ammatti-identiteetin mukaan, jossa suht paljon tulee feidattua sukupuolta. Jonkinlainen karisman ja toisaalta herkkyyden tasapaino on tärkeää, se, että on älyllistä haastetta ja tunnekontaktia. Ulkonäössä taitavat huomiota kiinnittää silmät, tietty energisyys (jäntevyys) - ja miehissä sääret - mutta sisäinen kauneus kyllä ratkaisee. Vierastan tiukkoja mies- ja naisjakoja varsinkin sen jälkeen kun eräs exäni hiljattain kertoi, että onkin huomannut olevansa transgender.
Hienoa vaihtaa ajatuksia kanssanne. Aurinkoista päivänjatkoa!

Ihastun pääasiassa ihmisen luonteeseen ja persoonallisuuteen. Pidän herkkyyttä, hellyyttä ja empaattisuutta todella tärkeinä asioina ja sen takia naiset ehkä vetävät enemmän puoleensa. Olen ihastunut hyvin erilaisiin ihmisiin. Yhteen todella miehekkääseen, minua paljon vanhempaan mieheen, josta oli todella vaikea päästä yli. Tämän jälkeen "perusmiehekkäät" miehet eivät ole tuntuneet miltään. Sen sijaan, jos mies kiinnostaa minua ulkoisesti, hän saattaa olla hyvinkin hento ja naismainen. Itse olen tosi pitkä naiseksi (181cm), mutta hoikka ja minua ei häiritse vaikka mies olisi minua lyhyempi, kun ei se häiritse naistenkaan kohdalla. Jotkut sirot, aasialaista syntyperää olevat miehet ovat hyvinkin viehättäviä. Naisissa ulkoisesti minua viehättää naisellinen, hoikka tai urheilullinen olemus. Tai oikeastaan ihan tavalliset, heterotyttöjen näköiset tytöt. Mutta kuten aluksi sanoin, ulkonäkö ei todellakaan ole pääasia, vaan jos ihastun, toisessa on "jotakin", ehkä jopa määrittelemätöntä, joka vain kiinnostaa. Samankaltainen huumorintaju, hyvä keskustelutaito, verbaalinen älykkyys, ne sytyttävät. :)

Onpas ihanan paljon erilaisia tapoja olla bi. Itse ihastun "koko ajan kaikkiin", ihme miten hyvin olen suhteissa pystynyt olemaan uskollinen. Butch-femme-akselilla liikun tosi naisellisesta puolipoikamaiseen, oman olemukseni suhteen siis. Kaikenlaiset naiset ovat viehättäneet, mutta kyllä ne jätkämäiset loppupeleissä todella salpaavat hengen.

Epäilen, että ihastun alitajuisesti tahallani sellaisiin miehiin, joiden kanssa oikeasta suhteesta ei voi tulla mitään. Niin, etten vahingossakaan eksy kermakakkupuvussa alttarille ja joudu naimisiin! Ja juu olen kaapista ulkona.

Viimeiset kolme suhdettani ovat olleet naisia. Välissä yksi tiukka mahdoton rakkaus mieheen. Ystäviä ollaan. Nyt seurustelen naisen kanssa ja olen onnellinen ja olen samaan aikaan osa-aikarakastunut hyvään ystävääni, naiseen. Tunteita vaan tulee ja ne on pakko sallia, minun ainakin itselleni.

Huomaan selvästi katselevani ja bongaavani enemmän hyvännäköisiä naisia kuin miehiä. Voisi jopa sanoa, että olen melko nirso miesten suhteen.Täytyy olla (niin pinnaliselta kuin kuulostaakin) jotenkin ulkoisesti todella säväyttävä että kiinitän tuosta vain huomiota. Toki sitten puheet ja ajtukset yms. kertovat ja merkitsevät enemmän. Mutta naisissa tuntuu löytyvän joka paikasta vain ihania ja suloisia ja kauniita ja hemaisevia yksilöitä. Jos seurustelen, en välttämättä kaipaile toista sukupuolta kuin kenen kanssa sillä hetkellä olen. Tosin silloinkin olisi kyse vaan seksistä (mikä on suhteessa parasta...).
Yleisesti voisin kuitenkin sanoa, että kaikki ihastukseni ja seurustelukumppanini ovat olleet itseäni vanhempia. Tällä hetkellä minulla on itseäni 13 vuotta vanhempi naisystävä. Jokin vain tuntuu loksahtavan paremmin monien montakin vuotta vanhempien ja elämää ymmärtävien kanssa.
Yleensä ihastun rock-henkisiin naisiin ja miehiin, sillä sellainen olen itsekin ja pidän mm. korsetteja ja mustia saappaita ja lävistyksiä viehättävinä asioina. Tosin on se joskus vaihdellut muutenkin... Ihmisen henkisyys, persoonallisuus ja samankaltainen ajatusmaailma ja huumorintaju vetoavat eniten. Naisista naisen näköiset ja miehistä mieheksi tunnistettavat ovat kiinnostukseni kohteita, se ei ainakaan ole ikinä vaihdellut. Minua on sanottu naiselliseksi naiseksi, ja olen itsekin aika lailla sitä mieltä. Selvästi enemmän femme kuin butch, eikä androgyynisyyskään oikein iske.

Olen seurustellut vain miesten kanssa, mutta viimeiset pari vuotta olen tiedostanut pitäväni myös naisista.
Itse olen naisellinen: punaiset pitkät hiukset, käytän aikaa laittautumiseen ja oikean mekon & kenkien valintaan! :)
Ihastun naisellisiin naisiin ja tummiin miehiin, joilla on kuitenkin feminine side to them. Poikamaiset naiset eivät säväytä, ellei heillä ole kauniit kasvot..
Tällä hetkellä naiset kiinnostavat enemmän, vaikka sukupuolella ei olekaan niin väliä kunhan ajatusmaailmat, huumorintaju, yms. osuvat kohdilleen! :)

Semmonen homoinen bisse :D En voi sanoa ihastuvani ihmiseen sukupuolesta riippumatta, koska kumppanin sukupuoli on ainakin suhteen alussa aina jonkinlainen juttu, tai siis olen hyvin tietoinen siitä ja mietin omaa rooliani suhteessa toiseen.

Miesmaku on ikävä kyllä aika ahdas, mulle kelpaa vaan nälkiintyneet runo-/rokkipojat, isot lihakset tai kaljamaha ei iske, kuten ei myöskään hyvin maskuliininen luonne.

Naisissa eniten kiinnostusta herättävät jotenkin massasta erottuvat, vahvatahtoiset ja omannäköisensä tytöt, joilla on sopivasti lihaa luiden ympärillä että ovat pehmeitä pidellä :) Sopivasti poikamaiset, androgyynit, rokkarit tai luonnonlapsi-tyyliset. Luonteessa vetoaa feminiinisten ja maskuliinisten piirteiden tasapaino tai sitten vahva ristiriitaisuus.

Hmm, ehkäpä mäkin uskaltaudun nyt jotain kommentoimaan... :)
Nyt kun hyväksyn (ainakin melkein) täysin oman bisseyteni, niin oon huomannu semmosen, että en ees kiinnitä huomiota ihastuksen sukupuoleen. Naiseen/tyttöön ihastuessa oon vasta vähän ajan päästä tajunu, että "oho, toi olikin samaa sukupuolta ja hetero...", joskus tajunnu vasta kun toinen kattoo ihmetellen (en siis oo "virallisesti" tullu ulos kaapista).
Minkäänlaisia ihastumiskriteerejä ei sinänsä ole, ainakaan enää. Tai sitten en vaan huomaa mitään selvää yhtäläisyyttä :) Mutta mun ihastukseni on jollain tavalla pystyttävä pysäyttämään, eli persoonan on oltava jollain tavalla huomiota herättävä.

Feministi olen, ainakin vähäsen... :) Bisseltä en ainakaan kovin paljoa näytä (kai?) ja omasta mielestäni en myöskään mitenkään kauheen naisellinen. Hiukset on lyhyet, ja vaatetukseen kuuluu usein kauluspaidat, kravatit, henkselit yms miestenvaatteet. (joo-o... oikeestaan mulla on sekasin kaikkee naisellista ja miehekästä :) toivottavasti mun selostuksesta ny saa jotain tolkkua :D )
Mitä meikkaamiseen tulee, usein meikkaan jonkun verran, mutta on myös päiviä, jollon haluan mennä poikamaisissa kuteissa ulos ilman meikkiä. Tai joskus mulla voi olla poikakuteet päällä ja pakkelikerros naamassa :D

Tämä on aika mielenkiintoinen kysymys..:) Olen oman bisseyteni vasta lähiaikoina tajunnut, tai no puolisen vuotta sitten eikä täällä korvessa asuessa ole ollut mahdollisuutta tutustua samanhenkisiin naisiin, joten seurusteluhistoriaani kuuluu ainoastaan miehiä.. Itse olen aika tavallisennäköinen nainen, ehkä söpö-sana voisi kertoa eniten minusta. =) En ole kaikkein naisellisimmasta päästä ( en meikkaa, koska olen mielestäni ihan kaunis ilman meikkiäkin, en käytä korkokenkiä enkä ole blondibimbo tms. ), mutta en ole myöskään vähääkään poikamainen. Tykkään minihameista ja farkuista, joskus parhaalta tuntuu rennot verkkarit. Sitten taas naiselliset tai nätit naiset kääntävät katseeni, en pidä poikamaisista naisista. Ulkonäöltään hyvin naiselliset miehet eivät miellytä minua, mutta vaadin, että mieheltä tulee löytyä pehmeitä ja lämpimiä ajatuksia. En pidä suomalaisista "perusäijistä". Usein ajattelen, että homot ovat hyvännäköisiä. En pidä siitä miltä muista erottuva lesbo näyttää. :)

ihastuksen kohteet ovat olleet miehisiä, olivatpa sitten naisia tai miehiä.
Itse olen ehkä jonkin verran poikamainen (heteroiden mielestä) ja taas leppispuolella lukeudun naisellisiin.
Ja tuo asetelma hämmentää :/

Sen verran pitkään jo tiennyt omasta seksuaalisuudesta ja ollut kaapin ulkopuolella, että osaa jo olla oma itsensä.
Toisinaan verkkarit ja tukka löysällä puoliponnarilla, toisinaan meikkiä ja koruja.
Aika tavallinen ihminen olen bisseydestäni huolimatta.

Kyllä naisissakin silmät iskeytyy siihen poika/butch-maiseen Naiseen.Lyhyt/lyhyehkö tukka jne.
Ja kädet.. kädet ei missään nimessä saa olla kauniit ja laitetut... heh, mikä lie fetissi tuokin. :D

Omasta mielestäni oon aika naisellinen. Pukeutumistani voisi kuvailla rokahtavaksi...Itsellä pitkät hiukset,en tiä vähentääkö sitte mahdollisuutta löytää kivaa tyttöä:D En tiiä:D
Poikamaiset tytöt vetoo muhun.Semmoset "urheilijatyyppiset" immeiset:D Lyhyet hiukset ja reipas asenne:D

Miehissä oon tosi kranttu...Rastapäiset miehet kääntää ekana pään:)

Itse koen olevani suurimmaksi osaksi kiinnostunut naisista, eli melko lepakko taidan olla. Tosin, olen minä miehistäkin kiinnostunut, joten täysiverinen lepakko en ole. Menee kyllä yli 50/50:n kallistuen lesbon puolelle.
Koen olevani melko tasainen sekoitus feminiiniyttä ja maskuliinisuutta, ja molemmat puolet tulevat esille erilaisissa yhteyksissä. Pidän itsestäni ja ulkonäöstäni huolta. Ulkonäössäni naiselliset piirteet ottavat vallan, vartaloni on ymmärtääkseni melkolailla X-mallia. Kiinni on mistä ottaa. :) Luonteeltani olen puolestani melko maskuliininen. Olen uudessa seurassa ujo, mutta vauhtiin päästessäni todella sosiaalinen ja puhelias ihminen. Olen kielellisesti lahjakas ja rakastan keskustella. Olen keskustellessani todella avoin ja olen hyvin huumorintajuinen. Vakavakin osaan tietenkin olla. Näytän tunteeni helposti. Melko tasainen sekoitus feminiiniyttä ja maskuliinisuutta, sanoisin.

Ihastun persoonallisiin ihmisiin, joiden kanssa pääsen samalle aaltopituudelle. Pääasiassa ihastun naisiin, minulla ei ole koskaan ollut fyysistä suhdetta mieheen. Silti ne jaksavat kiinnostaa, vaikkakin lähinnä seksuaalisella tasolla. Pidän naisvartaloa yksinkertaisesti kauniimpana ja kiinnostavampana.
Arvostan naisvartalossa eniten juuri X:mäisyyttä, mutta poikamainenkin tyttö kelpaa. Hoikka käy, kuten myös hieman runsaampikin vartalonmalli (jollaiseen kuulun itsekin :). Pienet rinnat ovat mieleeni, mutta suhteen syntyminen tai syntymättä jääminen ei kyllä jäisi rintojen koosta kiinni. Pidän lävistyksistä, erityisesti nännilävistyksistä (sopivat lähes rintoihin kuin rintoihin) ja kasvolävistyksistä hyvällä maulla, omat kasvot tuntien aseteltuina. Sama homma pätee tatuointeihin. Kohtuus kaikessa. Eniten pidän punaisista ja oransseista hiuksista, olivatpa ne luonnolliset tai värjätyt. Itse pidän aina mahdollisimman kirkkaanpunaiseksi värjättyä pehkoa, joka koostuu poikatukkamaisesta osasta ja harteille asti ulottuvasta takatukasta.
Miehissä minua viehättää lähinnä pitkä (mielellään kihara tai rastoilla oleva) tukka ja parta(!), mieluiten tummat hiukset ja silmät. Unelmakroppa olisi mielellään suhteellisen hoikka, ei liikaa lihasta eikä myöskään isoa kaljamahaa. En osaa sanoa näistä enempää, kun en ole liikaa asiaa ajatellut.
Arvostan vuorovaikutustaitoja ja huumorintajua yli kaiken, niitä tulee minun kanssani tarvitsemaankin. :D Taiteellisuus on aina plussaa (olen itsekin tällainen yksinäinen taiteilijasielu). Toleranssia päihteiden suhteen siihen pisteeseen saakka, että pystyy hyväksymään oman taipuvaisuuteni hauskanpitoon med alkoholi - tietenkin kohtuuden rajoissa. Tupakoinnista en hirveästi välitä, mutta enemmän se tuottaa miinusta kuin plussaa, jos minulta kysytään.

Öö. Tulipa selitettyä. Toivottavasti ei ihan puuta heinää. Jospa vielä soluttaudun joukkoonne monituiseen, liityin ihan äskettäin. :'> Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä.

Heittelehtii intressien mukaan. Prosentuaalisesti enemmän miehiin ihastunut, mutta harvemmin haluja on ollut mennä pidemmälle. Melko lepakko tällä hetkellä. Otin joskus kovastikin paineita tilanteesta, koska luulin, että suuntaus pitäisi olla pysyvä ja selkeä. Opin, ettei sitä tarvitse ottaa niin saatanan vakavasti, sillä sehän loppujen lopuksi on oma asiani.

Olen vähän tylsä ja klisee, mutta pakko sanoa androgyynit tapaukset ynnä femmat miehet ja maskut naiset. Ulkonäössä saattaa olla nauretavan pieni yksityiskohta, jota pidän ihanmahtavahauskana, jolloin tyyppi värittyy kokonaisuudessan upeana pakkauksena. Mielenkiintojen kohteet eivät tarvitse olla yks yhteen (oikeastaan se olisi aika hirveää, sillä mitä uutta siinä oppisi). Parasta se, että hyväksyy toisen sellaisena kuin on, eikä vedä riitaa joka saatanan turhasta asiasta. Muutenkin ylimieliset asenteet vetää suun vaakasuoraksi.

Femmemaskuilu menee omalta osalta tasan ainakin nettitestien mukaan ja minähän luotan sokeasti niihin.

Ihastun yleensä poikamaisiin tyttöihin tai tyttömäisiin poikiin. Mul on paha tapa ihastuu aina jos tapaan ja tutustun uuteen ihmiseen. Ihastun yleensä tyypin luonteeseen. Ihastusten sukupuoli menee aikalailla kausittain. Välillä sitä kattelee pelkästään naisii, eikä vois kuvitellakkaa kattovansa miehii sil silmäl. Sit taas välil miehet tuntuu kivemmilt.

Ite koen olevani henkisesti maskuliininen, mutta ulkosesti sit taas oon aika kameleontti sukupuolen puolesta. Samal viikol mul saattaa olla tosi naisellinen tyyli ja vaatteet suoraan miesten osastolta. Se riippuu vaan siltä kummaks tunnen itteni aamulla.

Itse kategorisoidun ulkonäöllisesti kuulemma "kokeilunhaluinen hetero" -lokeroon, eli olen hyvin naisellinen ja käytökseltänikin ajoittain varsinainen ämmä mikäli ammatti ja opiskelujen aihealue luetaan pois. Koen kuitenkin olevani hyvinkin bisse, sillä seurustelusuhteeni menevät 50/50 miesten ja naisten suhteen. Suurin pointti siinä kuitenkin todennäköisesti on jakauman sijaan syvällisyys, eli olen yhtä tosissani sekä miehen että naisen suhteen. Ihastun myös melko tasapainoisesti sekä miehiin että naisiin.

Olen kuitenkin huomannut sen eroavaisuuden, että joko mua sitten miellyttävät persoonallisuudeltaan erityyppiset naiset kuin miehet tai vedän sellaisia puoleeni, mutta miehet joiden kanssa olen seurustellut ovat osoittautuneet varsin mitäänsanomattomiksi siinä missä naiset ovat olleet samanlaisia, omista mielipiteistään kiinni pitäviä yksilöitä kuin itse olen. Voimakastahtoisena persoonana kaipaan tasapainoiseen parisuhteeseen palleja sukupuolesta riippumatta, joten pari viimeisintä suhdetta ovat ajautuneet naisiin.

Minä tykkään hieman "poikamaisista" naisista, mutta ei liikaa. Ja mielellään tummasta ja itseäni hieman pidemmistä. Itse olen vaalea ja sellanen "keskiverto pitkä" ja melko naisellinen. Ehkä hieman boheemi. Mutta tärkeämpi on kuitenkin mitä pään sisällä on. Pidän itsevarmoista, kilteistä ja älykkäistä naisista.
Sama pätee miehiinkin. Joskin he saisivat olla hieman feminiinisiä, mutta ei liikaa.
Minulla tämä seksuaalisuus "heittelehtii". Välillä en miehiinpäin vilkaisekaan ja välillä toisinpäin. Mutta kaippa minäkin enemmän naisiinpäin olen kallellaan, koska tämän hetkinen miesystäväni on ensimmäinen poikaystävä ikinä. Ennen häntä seurustelin vain naisten kanssa.

Hmm, piti ihan alkaa pohtia. Itse ihastun ihmisiin, inhoan kun sanotaan, että on muka PAKKO ihastua sukupuoleen. En usko moiseen vaan ihmiseen ja ihmisen persoonaan. Ihastun helpommin miehiin kuin naisiin eli jos ihastun naiseen, ihastun häneen jotenkin "syvemmin" koska olen niin pirun nirso. :D Ihastun poikamaisempiin naisiin kuin mitä itse olen tai ainakin olen tähän mennessä ihastunut, eihän sitä koskaan tiedä mitä kulman takaa kävelee vastaan.

Pidän naisellisuudesta ja vaikka olen ihastunut poikamaisempiin naisiin niin ovat he olleet omalta osaltaan myös hyvin feminiinisiä. Itse olen vähän naisellisempi, mutta löytyy minultakin "butch" hetkeni ja en tosiaan juokse korkokengissä ja hihittele, ainakaan kovin usein. Saatan olla yksi äijistä, mutta jos olen naisen kanssa joka on enempi butch kuin minä itse niin se "roolijako" menee kyllä sitten niin, että jotenkin automaattisesti alan itse olemaan naisellisempi jollain tapaa.

Yleensä en ihastu miehiin ja naisiin samaa aikaa vaan minulla on "kausia" jolloin olen kiinnostunut vain jommasta kummasta, vaikea selittää. Vaikea ihminen.

Minullakin on kausia, jolloin "tutka" on kääntynyt enemmän toiseen tai toiseen suuntaan. Pidän pienistä naisellisista naisista ja kookkaista miehekkäistö miehistä :) Elikkä hyvin eri tyyppisistä. Tai siis silmä kiinnittyy noihin ensimmäiseksi. Pääasiassa kuitenkin on ihminen itse, ei ulkoiset ominaisuudet. Olen ihastunut tasaisesti miehiin ja naisiin, mutta ne kaksi pitkää suhdetta, jotka minulla on elämässäni ollut ovat olleet miesten kanssa. Vähitellen olen tajunnut, ettei minusta taida olla suhteeseen miehen kanssa... Johan tuota olen yrittänyt :)

Minä ihastun luonteeseen, en sukupuoleen. Miehessä viehättää ulkonäkö ja jotenkin olen aina eksynyt sinne pahojen poikien seuraan. ;) Naisista ekana pistää silmään ulkonäkö tietysti, mutta luonne ratkaisee siinäkin. Mä en oikein tiedä, välillä tytöt on ollut kovin rokkimaisia, sellasia poikatyttöjä, rajuja. Ja toisaalta sitten tosi femmejä, naisellisia ja sellaisia kelle minä tunnun olevan sellainen turva. if you know what i mean. :)

mä ihastun ihan keneen vaan, oli sitten mies, nainen tai trans-ihminen... en mä siihen sukupuoleen ihastu vaan sen ihmisen luonteeseen.
itsestäni en oikeen tiedä minkälainen olen... joskus olen maskuliininen ja joskus olen feminiininen... riippuu mielialasta...

Sitä on hankala kuvailla minkälaisiin ihmisiin ihastuu, kun se vaihtelee,varsinkin ulkonäöllisesti. Ihastun luonnollisennäköisiin naisiin , jotka ovat sinut ulkonäkönsä kanssa. Joissakin vain on semmoista säteilyä, johon ihastun. : ) Persoonallisuus on plussaa ja kiva hymy. Miehissä ei ole mitään kaavaa, mutta enemmän iskee miehekkäämmät miehet ja persoonallisen näköiset. Luonne ja huumorintaju on tärkeää, että on tietynlainen oma persoona ja itsevarmuus.
Se että toinen täydentää itseään.

Itse olen luonteeltani feminiinisen ja maskuliinisen välillä, ulkonäöltäni olen hyvinkin feminiininen, ihan ilman meikkiäkin. Tosin olen välillä ollu ulkoisesti vähän poikatyttö.

ihastun naisiin helpommin, mutta pelkään niitä B)
Eli olen naimisissa miehen kanssa ja minulla on kaksi lasta.

Tästä eteenpäin-- ei tietoa

Hmm.. Mielenkiintoinen ketju :)

En koe että menisin ihmisissä minkään kaavan mukaan, mutta tiettyjä yhtäläisyyksiä kyllä löytyy.
Androgynia viehättää niin naisissa kuin miehissäkin ja oli sitten mies tai nainen on taiteellisuus kaikissa muodoissa positiivista, sekä se mitä löytyy korvien välistä. Transihmiset ovat myös mieleeni.

Miehet jotka herättävät kiinnostukseni omaavat naisellisia piirteitä, vaikkeivat ehkä itse sitä huomaisikaan. Tumma ja pitkä on plussaa, sekä laihuus. Persoona on kuitenkin kaikista tärkein, tulee olla vähän omanlaisensa. Miehekäs mies ei kyllä iske.
Naisten suhteen ulkonäöllä ei ole niinkään merkitystä, pidän sekä tyttö/poikamaisista naisista. Naisissa se mikä eniten viehättää on persoonallisuus ja asenne. Naisista fetissinä on vanhemmat, hieman muodokkaammat, naiselliset, persoonalliset naiset, kuten Paula Koivuniemi ja Aira Samulin.

Itse olen ulkoisesti vuoroin poika-, vuoroin naismainen ja mahtuu siihen väliin viellä adroversiokin. Se riippuu niin päivästä miltä tuntuu, niin siltä näyttää. Kaikissa tietysti olemassa omanlaiseni tyyli, oli sitten kyseessä poika tai tyttö päivä. Ulkonäköni herättänee muissa ihmisissä huomiota, niin luulempa että ulkopuoliset arvaisivat että bisse tai vastaava on kyseessä.

Lähiaikoina tullut tajuttua, että en pysty ottamaan miesten kanssa olevia suhteita vakavasti vaan ne menevät sellaiseksi leikkimiseksi ja ihmisten kiusaamiseksi. Rumasti sanottuna miehillä on kiva leikkiä. Naisten kanssa en taas osasi kuvitella leikkiväni, vaan jos johonkin ihastuu, niin sitten oikeasti ihastuu.

Ihan mielenkiintoista on joo lukea näitä.

Itse en ole juuri huomannut paljoakaan yhteyksiä ihastuksieni välillä. Olen ollut suhteessa niin tunteellisen pojan, kuin reippaan ja tulisen partiolaistypykänkin kanssa. Kiinnostun ihmisistä älyttömän herkästi ja usein kiinnostukseni ovat niin voimakkaita, että ulkopuoliset näkevät ne ihastuksina. Yleensä nämä kiinnostukset kaikkoavat, kun opin tuntemaan kyseistä ihmistä paremmin.

En osaa juuri määritellä seksuaalista suuntautumistani. Olen tuntenut voimakkaasti sekä tyttöjä, että poikia kohtaan. Seksuaalisesti taas tunnen kaukovetoa vahvemmin miehiin ja fantasioin heistä useammin. Siitä huolimatta varsinainen akti tuntuu paremmalta naisten kanssa. Olen iältäni vielä nuorehko, joten en voi varmasti sanoa olevani muuttumaton tässäkään suhteessa.

Kaukoihastukseni keskittyvät usein ulkonäköön, mutta myös käytökseen ja ihmisen tapaan käyttää kroppaa (esim huono ryhti on mielestäni kamala, oli henkilö sitten kuinka nättikroppainen/naamainen tahansa) ja yleinen "aura" ihmisen ympärillä. En juurikaan valikoi tällaisissa tilanteissa ihmisiä minkään erityisien ulkonäöllisten seikkojen mukaan. Olen kyllä viimeaikoina huomannut tuntevani vähemmän vetoa androgyynin näköisiä ihmisiä kohtaan. (Toisin kuin näköjään monet tähän ketjuun kirjoittaneista)
Muistan joskus todenneeni kaverille puolivitsillä, etten voisi ikinä seurustella erään hänen idolisoimansa henkilön kanssa, sillä kyseinen mies olisi ollut minua kauniimpi ja laihempi! Naisilla poikamainen keho vetoaa joskus, mutta kyllä paljon todennäköisemmin vilkuilen muodokkaiden naisten suuntaan. Mies tai nainen, pitkä tukka (miehillä pitkähkö, naisilla olkapäille tai pidempi) vetoaa minuun paljon enemmän kuin sänki tai kalju. Tosin poikkeuksiakin on ollut.

Loppupeleissä kuitenkin luonne on se tärkein, minkä huomaa useimmissa aikaisemmissa suhteissani. Olen myös tavattoman puhelias ja usein on melkein välttämätöntä, että kumppani osaa viedä minulta puheenvuoron. (Tämä kävi harvinaisen selväksi erään semi-suhteen kanssa, joka loppujen lopuksi ei koskaan uskaltanut puhua minulle. Yritin jopa usein varta vasten olla puhumatta, jotta hänellä olisi mahdollisuus rohkaista mielensä.) Olen kunnianhimoinen ihminen ja pelkään että turhaudun ihmisiin, joilla ei ole (hieman suurempia) tavoitteita elämässä.
Kyllä, olen vaativa tapaus ja tiedostan sen hyvin.

Minut on kasvatettu hyvin vanhanaikaisien muottien mukaan. Pukeudun tyttömäisesti, mutta olen useimmiten liian laiska esimerkiksi meikkaamaan. Pidän vaatteista, jotka korostavat naisellisia piirteitäni (= saavat kehon näyttämään "tiimalasilta" laatikon sijaan). Silti en pysty pukemaan minihameita saatika syväaukkoisia paitoja, kuin erityistapauksien vuoksi. Tämä tosin johtuu varmasti suurelta osin sekä kasvatuksesta, että vanhanajan romanttisen ja siveän naiskuvan ihannoinnista. En voisi kuvitella leikkaavani pitkää tukkaani (takapuoleen asti) yhtään lyhemmäksi.

Sekä minä, että gf ollaan bissejä, mutta mä taidan olla meistä enemmän sitten semilesbo, koska kiinnitän paljon vähemmän huomiota miehiin.

Saattaa olla, että ollaan baarissa ja gf sanoo vaikkapa jotain poikaa hyvännäköiseksi ja mä en ole välttämättä edes huomannut koko tyyppiä. Toisaalta homma ei toimi niin päin, että mä näkisin jonkun tosi söpön tytön ja sanoisin tästä gf:lle, koska todennäköisesti gf on jo huomannut sen. Ehkä se on vaan ahne :D Tai sitten mulla on matala huomiokyky..

Mutta mä oon äärimmäisen ihastunut tähän lausahdukseen 'love the people not the gender', koska mun kohdalla se pitää paikkansa täysin!

Ihastukseni kohde on ensisijaisesti ihminen, ei sukupuoli. Molemmissa sukupuolissa viehättää feminiinisyys ja vahva luonne, kyky kommunikoida ja olla empaattinen sekä hellä. Olen tällä hetkellä naimisissa ihanan miehen kanssa, jolla on vahva feminiininen puoli, hänellä on myös vetoa miehiin ja jokunen seksikokemus miehen kanssa, itselläni vastaavasti ollut pari tyttöystävää nuorempana. Olen itse melko tavallinen nainen, en ehkä kuitenkaan aivan ikäiseni (41)oloinen, tykkään metallimusiikista, minulla on tatuointeja ja käyn livekeikoilla sekä festareilla, tykkään tanssia ja nautin ihmisten seurasta ja uusien tuttavuuksien luomisesta. Olemme molemmat vahvasti seksuaalisia ihmisiä, avoimia ja suvaitsevaisia, kokeilunhaluisia ja rehellisiä.

Persoonaan. Miehissäni on ollut sekä todella miehisiä miehiä että hieman naismaisia tai sukupuolettomia. Naisissa pidän toki enemmän naisellisesta naiseta, mutta se ei ole se juttu. Persoona on.

Pitää antaa oman äänensäkin kuulua: naisessa kiinnostuksen herättää älykkyys ja temperamentti. Ulkonäöllä ei ole niinkään väliä, mutta naiselliset naiset kiinnostavat herkemmin. Itse olen kuitenkin hyvin naisellinen, mutta toisaalta miesten seurassa hyvin äijämäinen.
Jotenkin ihmiset, jotka tietävät mitä tekevät ovat mielestäni niin miehissä kuin naisissakin puoleensavetäviä. Miehissä ihastun sellaisiin, jotka laittavat minulle vastaan, ns. pahoihin poikiin. Ehkä tarvitsen jonkun, joka osaa lalittaa kampoihin jääräpäisyydelleni, naisen tai miehen.

Itse olen aika tavalla aina ollut hyvin naisellinen. Silloin kun tajusin olevani bi, kävi pieni maskuliinisuuden puuskahdus ja sen jälkeen minusta on tullut paljon maskuliinisempi, mutta silti olen edelleen yleensä hyvin naisellinen - paitsi silloin kerran parissa kuussa kun tekee mieli vetää vähän poikamaisemmat vaatteet päälle.

Aivan kuin voi olettaakiin, jollain lailla maskuliinisemmat tytöt siis vetävät enemmän puoleennsa, sanotaan vaikka että "poikamaiset", sellaiset, joista näkee tosiaan jo päälle päin, että voisi olla vaikka lesbo tai bi. Jotenkin kai se vain on itselle helpompaa. Mutta minusta itsestä ei yleensä ilmeisesti paista se päällepäin, ainakaan vaatteiden/kampauksen /muun sellaisen perusteella.

Olen siis nainen ja tällä hetkellä noin 70% miehiin ja 30% naisiin päin, mutta hauskuus on siinä, että se vaihtelee kausittain. Välillä voi olla vaikka 60% naisiin päin, jolloin lähinnä niitä edes katselee ja välillä sitten - niinkuin tällä hetkellä - tuo 70% miehiin päin. Kaudet voi kestää noin parista viikosta kahteen vuoteen, mikä nyt on pisin aika. Niiden välissä saattaa olaa sellainen "ei kumpaankaan päin enempää" -kausi jolloin on aika 50-50%.

Kuitenkin voisi sanoa, että sen jälkeen kun huomasin olevani bi (siitä on joku 4-5 vuotta) on minusta tullut - jos mahdollista, entistäkin tarkempi sen suhteen kenet huolisin itselleni (eipä ihme että edelleen sinkku :)). Yleinen ajatus on jollain, että bi-henkilöt makaa kaikkien kanssa, mutta minulle kävi siis toisin päin. Ennen kun luokitteli (sitä väkisin joskus luokitelee ihmisiä) miehiin ja naisiin, niin nykyään luokittelee "kavereihin" ja kiinostaviin" ja noin 70% ihmisistä on siis kavereita, noin 10% oikeasti "kiinnostavia" (niinkuin pojat joskus ennen) ja loput sellaisia ettei oikein tiedä. Ja kavereita voi siis olla sekä miehet että naiset ja kiinnostaviakin sekä miehet että naiset.

Välillä kuitenkin tuntuu, että silloin kun on ihastunut johonkin tyttöön, tulee huomattua, että ympärillä on on paljon ihania naisia (vaikka niistä ei sillä tavalla olisikaan kiinnostunut kun mietti sitä yhtä vaan) mutta sitten kun on johonkin mieheen ihastunut niin saattaa tulla samanlainen tunne silläkin puolella. Joskus tuntuu, että aina uudesta ihastuksesta löytää ne samat asiat mihin on ihastunut jossain toisessa mutta tietysti siinä on myös paljon uutta. Mutta tavallaan kun osaa miettia niitä edellisiäkin, niin tavallaan tajuaa, että miksi ihastui nyt tähän uuteen. siinä on jotain tuttua aina, vaikka paljon uuttakin.

Sinkkuna ollessa tuntuu, että mun seksuaalisuus etenee jotenkin kausittaisesti. Mulla on tyttö- ja poikavaiheita (karrikoidusti). Ihastun kuitenkin todella helposti androgyyneihin. "Vaaralliset rentut" vetoaa, sekä miehissä että naisissa (etenkin naisissa mä tykkään jos on sellainen tietty poikamainen kulkurimaisuus... ah)... Arvostan sitä että kumppanissa on jotain mitä voi itse tasapainottaa; haksahdan kai usein sitoutumiskammoisiin, joita sitten yritän saada sitoutumaan kanssani, koska siinä tuntee itsensä todella tärkeäksi jos saa ikuisen kulkurin sitoutumaan. Ongelma onkin, että kun tämä on sitoutunut, iskee itselleni sitoutumiskammo... ;)

<-- sama tilanne!! ja useinkin poika/tyttö johon ihastun on myös muiden naisten/miesten keskuudessa suosittu tai ainaki huomattavan sosiaalinen ja flirttaileva hieman sarkastisella ja kiusoittelevalla vivahteella. Tyyliltään he ovat myös renttumaisen trendikkäitä ja itsevarmoja omasta vetovoimastaan. Ei ole paras mahdollinen luonne tyyppi tämä, mutta minkäs sille tekee kun ne saa menemään ihan kierroksilla ja näköjään tykkään haasteista.Ja mikä sen ihanampi tunne kun tajuat saaneesi tällaisen tytön/pojan huomion ;)<3

En ole sallinut itseni ihastua yhtään kehenkään pitkään aikaan, mutta minussa on sen verran sovinistiemakon vikaa että pidän viehättävänä naisellisia naisia ja miehisiä miehiä. Sosiaalisesti estyneenä minulla on nk. "käytännön kokemusta" vain muutamasta miehestä, mutta olen 98% varma että tykkään myös naisista. Itse olen melkoinen sekasotku feminiinistä ja maskuliinista. Ulkonäöltäni olen sikäli naisellinen että olen kurvikas; leveälanteinen, kapeavyötäröinen ja povekas, ja kasvonpiirteeni ovat hyvin naiselliset. Toisaalta olen naiseksi melko isokokoinen ja roteva. Pukeudun poikamaisesti ja pidän hyvin lyhyitä hiuksia enkä juuri meikkaa, ja minua on aina kiinnostanut ns. "poikien leikitä" eli nyt aikuisena moottoripyörät, punttitreeni ja kamppailulajit - tosin myös ruuanlaitto ja neulominen.

"Sinkkuna ollessa tuntuu, että mun seksuaalisuus etenee jotenkin kausittaisesti. Mulla on tyttö- ja poikavaiheita (karrikoidusti). "

Mä allekirjoitan myös tän. Yleensä kesällä tyttöjä ja talvella miehiä, mikähän siinäkin on? Olen just äärifemme/äärimies tyyppiä, mutta vain ulkonäöllisesti. Olis ihana pitkätukkainen, isotissinen blondi joka osais rassata mun autoo tai rakentaa koirankoppeja tai karvainen, vatsakas mies joka tekis mulle pullaa... :-D Enemmän olen seurustellut miesten kanssa - niitä nyt on vaan helpommin ollut saatavilla. Yksi vakavasti käyntiin-lähtenyt suhden naisen kanssa joka tosin kaatui siihen että se uhkasi mun henkeä?!

Tällä hetkellä lähinnä itse varmaan näytän lepakolta kun leikkasin rastat pois - kasvatan tukkaa taas siis elämäntyönäni ja lyhyttukkaisena ei miehiä oikeen "saa". Vaikka väliäkö tuolla kun naisetkin kiinnostaa. ;-) Suhteeseen lähden aina sillä mielellä että olisko tässä se elämänkumppani jonka kanssa ehkä voisin perustaa perheen - lapsia en kuitenkaan itse välttämättä pystyisi synnyttämään, traumoja traumoja...

Ihastun pääasiassa naisiin ja usein aika naisellisiin, mutta uskon että loppupeleissä henkilön persoona ratkaisee sen, kehen ihastun. Pidän monennäköisiä naisia viehättävinä, mutta jotenkin pitkähiuksisisiin tulee kiinnitettyä enemmän huomiota. Miehiin en ole kovinkaan usein oikeasti ihastunut, paitsi entiseen poikaystävääni, joka oli aika feministinen mies.

Itseni koen melko feministisenä, ainakin ulkoiselta olemukseltani. Taidan olla aika perustytön näköinen: miinulla on pitkät hiukset, käytän myös mekkoja ja meikkaan lähes päivittäin.