Suomalaisten homojen nirppanokkaisuus, ...

Olenpa tässä jo jonkin aikaa ihmetellyt suomalaisten homojen nirppanokkaisuutta, tai jotain ihmeellistä yleistä epäkohteliaisuusgeeniä. Aloitat keskustelun esim. keskustelupalstalla, henk.koht. ilmoituksen perusteella, deittipalvelussa, chatissa, tai missä tahansa netin yhteyspalstalla tai foorumilla, aina melkein poikkeuksetta vastaukset ovat nihkeitä, jos vastausta ylipäätään edes tuleekaan.
Aloitapa sama keskustelu ulkomaalaisen kanssa, heti, melkein poikkeuksetta, aiheesta nakki pulppuaa hauska ja rento keskustelu.. Mikä ihme suomalaisia homoja vaivaa? Onko kyse pelkästä small talk-kyvykkyyden puutteesta vai asenneongelmasta?

small-talkin puute on puhtaasti hyvä ominaisuus.

eli edelleenkään suomalainen mies ei puhu eikä pussaa :D

Juuri tuosta syystä kaikki ex:t on ulkomaalaisia :)

...eli aidan takana ruoho on aina vihreämpää? Ja enhän minä, mutta kun ne muut...

Ennen kuin kukaan nirppanokkaisuuttaan tyrmää mielipidettäni maan rakoon, sanotaan nyt selvyyden vuoksi, että vähän suhteellisuudentajua olisi paikallaan yleistämisessäkin. Jos aloitat keskustelun 'ulkomaalaisen' kanssa aiheesta nakit muusilla, on hyvin todennäköistä, että hän peittää haukotuksensa ja kohteliaana sinua, hänelle yhtä 'ulkomaalaista', kohtaan yrittää pitää yllä keskustelua ja ohjata sitä kiinnostavampaan suuntaan. Jos joku hänen maanmiehensä aloittaisi saman keskustelun, tuskin kohteliaisuus olisi samaa luokkaa.

Mutta kieltämättä suomalaisten small talk -taidot ja sosiaaliset käytöstavat ovat vanhempia ns. kulttuurikansoja heikommalla tasolla. Mikä ei sinänsä välttämättä ole kaikissa tilanteissa negatiivinen piirre, ellei sitä välttämättä halua sellaisena nähdä.

Joo en oikeen haldaa tota smool tookkii. Sanon jos on asiaa, muuten en kovin paljon. Paitsi tuttujen kanssa. Tai humalassa. Nirppanokkaisuudesta tai epäkohteliaisuudesta ei kumminkaan ole kyse. Ei vain tunnu luontevalta alkaa kahden kesken juttua tuntemattoman kanssa.

Minusta muuten tuntuu joskus epäkohteliaalta esimerkiksi se, että joku tuntematon yrittää alkaa höpöttämään ilman varsinaista asiaa. Eikö se tajua, etten ole keskustelutuulella? Eikö sillä ole yhtään tilannetajua? ;)

Ja onko tämä erikoisesti homokysymys vai laajemminkin suomalaisiin sovitettava piirre?

Scherzon keskustelun avauksessa kiinnitin huomiota, että hän näyttää kuvailevan vain nimimerkin takaa käytävää nettikeskustelua. Se on aivan erilaista kuin nokakkain käyty keskustelu, jossa mukana on myös lisähöysteenä kehonkieli.

Ehkä suomalaisille, siis ei vain homoille, voisi opettaa vielä lisää sosiaalista herkkyyttä ja avarakatseisuutta. Eri kulttuurien välisissä suhteissa siitä voisi olla kovasti hyötyä. Meille eri kulttuuritaustaisen henkilön keskustelunavaus öisellä taksipysäkillä voi tarkoittaa aivan eri asiaa kuin itse keskustelun avaajalle.

Juhani

Scherzo, koska lukijoistasi suurin osa lienee suomalaisia homoja, useimmat meistä lienevät mielestäsi automaattisesti nirppanokkaisia. Opastapa nyt meitä, kun on oiva tilaisuus. Mitä tehdä, jos keskustelukumppani tai keskustelun aihe ei kertakaikkiaan kiinnosta? Hauska ja rento keskustelu pulppuamaan vaan? Miten sinä onnistut siinä?

Joo jurous taitaa vaivata suomalaisia miehiä. Edes homoravintoloissa ei uskalleta katsoa toista silmiin. Ilmeisesti siinä pelossa että se tarkoittaa että pitäisi mennä naimisiin :D Se että joku nyt puhuis sun kanssa on jo aivan liikaa vaadittu. Haahuillaan vaan kapakassa loputonta rinkiä ja vedetään kunnolla sitä viinaa. Kummaa kansaa! Elämä on loppujen lopuksi aika lyhyt, että kannattais jossain vaiheessa yrittää alkaa rentoutua :D

Asuin Saksassa monta vuotta. Siellä ihmiset säilyttivät aina (siis lähinnä aina) kohteliaisuutensa pintatasolla. Aggressiot ja vihamielisyys peitettiin joskus hyvinkin peiteltyjen myrkyllisyyksien taakse. Kielenkäyttö oli myös paljon suomalaista (saatikka suomenruotsalaista) argumentoivampaa ja haastavampaa. Monille suomalaisille se oli siellä pienoinen kulttuuriongelma - he kun tunsivat olevansa hyökkäyksen kohteena, vaikka keskustelun olisi voinut ottaa rennosti, jos olisi ollut osa tuota kulttuuripiirrettä.
Olen Ranneliikkeessä osallistunut melko moneen keskusteluun suuressakin määrin ja pulppuan muutenkin melkoisesti tekstiä (puheesta puhumattakaan). Suutelen aivan mielelläni - paikalla ei väliä. Tosin minut on ajoittain torjuttu.
Minkäänlaista vastaamisvelvollisuutta en näe (vastauksen saamattomuus on myös eräänlainen ilmoitus - eikä se ole välttämättä negatiivista).
Se, että vastaukset osoittavat usein nihkeyttä, saattaa pitää paikkansa (riippuen asenteesta). Suomalainen puhe- ja kirjoituskulttuuri suurelta osin ei ole kovin avointa. Suomessa et törmää jatkuvasti toisiin ihmisiin, joille sinun täytyy osoittaa oman sisäisen tilan tarpeesi. Puhetta ja tekstiä on siis ainakin Saksassa enemmän ja siihen on totuttu (ja totuttu ilmaisemaan itseään). Ko. kulttuuri oli myös jäsentyneempää Saksassa: kuuntelijaa ja lukijaa ohjataan koko ajan. Meillä tämä huomaavaisuus puuttuu paljolti kulttuuristamme ja siitä seuraa monien kokema töksähtelevyys.

Käytännön tasolla kunnallispolitiikassa joillakin alueilla valitetaan keskustelun puutetta ja epädemokratiasta. Asenne on tällainen: "kun meidät on valittu, olemme vastuussa eikä keskustelua päätöksistä tarvita". Myös yrityselämässä ei keskustelua sallita, vaan asiat tuodaan esille ilmoitusluonteisesti. Työntekijät eivät uskalla valittaa julkisesti, koska pelkäävät irtisanomisia. Minulle yksi nainen kertoi tapauksen, kun hänen työpaikallaan työkaveri ilmaisi mielipiteensä epäkohdista, niin hänen työtään vähennettiin ja esimies sanoi perusteluna: " kun nyt menit avaamaan turpasi!" Työntekijät vaietaan tällä tavalla.

Minusta on surullista, että yhteiskunnassamme on vihamielisyyttä, vastakkainasettelua ja sisäänrakennettua luokkajakoa. Se luo ahdistusta ja pelkoa. Jos ei olisi ammattiliittoja, niin työntekijöillä ei olisi mitään oikeuksia!

Tämä on monessa mielessä "pakkoyhteiskunta". Lainsäädännöllä on pakotettava ja ohjattava ja kumminkin esim. omaishoitajien tilanne ei kohentunut, koska kunnat yrittävät kaikilla tavoin kiertää vastuunsa säästöjen nimissä, vaikka omaishoitajat tekevät arvokasta työtä ( ks. uusin kela-lehti ). Sama asia hoitotakuussa. Ajanvaraus laittaa vastaanottoajat automaattisesti 6 kk päähän ( esim. hammashuolto ) eikä edes katsota voisiko hoitoa tehdä aikaisemmin, koska lain takaraja on 6kk. Ihan ihmeellistä! Ajanvaraus on ohjeellistettu tällä tavalla jonkun ylemmän taholta. Tietenkin kaupungin päättäjien taholta. Rahaa on, mutta sitä ei haluta käyttää. Aikuisten hampaiden huono kunto on lisääntynyt.