Pettämisestä

Heteromiehet sen tietää, ettei naisten uskollisuuteen voi yhtään luottaa ja naiset, ettei miesten. Homothan pettää ihan kaikki ja bisseistä tunnetusti vähintään kolme kahdesta. Mutta onko olemassa vielä ihmisiä, joita pettäminen ei ole koskettanut millään tapaa, ei pettämällä, petetyksi tulemalla, eikä olemalla itse kolmas pyörä? Sellaista ei löydy ainakaan meidän kotoa, eikä nopeasti ajateltuna lähipiiristäkään, paitsi se yksi, joka säästää itseään sille oikealle..

Kesäpoika!

Itsesi katsominen riittää. Siihen ei tarvita tietoja muista eikä projisointeja.

En mä projisoi, vaan olen utelias. :D Se taas on terveellistä ja hauskaa..
Muutenhan olis ihan turhaa käydä muuta kuin yhteiskunnallista tms. asiakeskustelua, ja mitä järkeä siinäkin olisi, ihminen kun on sosiaalinen olento. Niin että älä patologisoi mun pyrkimyksiäni, kiitos. :)

En tarkoittanut, että s i n ä projisoit, kesäpoika.

Siinä tapauksessa en ymmärrä mitä tarkoitit.. ??

Aiheena on "pettämisestä". Sen vastapooli on uskollisuus. Tekstisi mukaan sijoitumme tällä janalla (olisikohan lähinnä sellainen...) jollekin kohdalle, mutta lähinnä kokemuksesi mukaan pettäminen on lähes universaalia. Uskollisuus tulee kysymykseen vain, jos kieltäytyy seksikokemuksista ja säästää itseään sille oikealle. Melkoisen provosoiva alku uskollisuus-näkökulmasta!
En kuitenkaan kirjoittanut vastinettani ajatellen s i n u n kokemustasi, vaan teemaa yleisesti. Ajattelin, että se oli tarkoituksesikin. Tekstisi vie ajatukset enemmän uskollisuuteen kuin pettämiseen (ainakin minulla)...tosin ovathan ne ikäänkuin saman kolikon kaksi eri puolta.
Halusin koko teemasta lausua yleisellä tasolla sen, että pettämisen ja uskollisuuden kohdalla jokainen lähteköön itsestään liikkeelle (en tarkoita sinua, kesäpoika, edelleenkään erityisesti!). Toisen vahtimisessa pettämisen suhteen on mielestäni loppujen lopuksi kyse omaan persoonaan liittyvistä peloista. En tässäkään halua patologisoida, vaan tuoda esille (tiedostakoon, ken haluaa) mielestäni ydinkysymyksen: olenko minä valmis luottamaan, vai epäilenkö? Pettäminen lähtee liikkeelle jo jokaisen meistä, yhden tai sen toisen, ajatuksista, siitä mahdollisuudesta (Huom! en kiellä tämän mahdollisuuden olemassaoloa). Niinpä ajatukset pettämisestä käytännössä eivät tarvitse tietoja muiden pettämisestä saatikka projisointeja, jotka paljastavat itsestään vääjäämättömästi. Toki minuakin kiinnostaa asian käsittely teoreettisesti ja pidän tärkeänä teeman saamista sanoiksi. Kiitos siis aloituksestasi, kesäpoika!
Mikäli koet tämän henkilökohtaisesti, niin olet - tietenkin - oikeassa!

ja mitä tulee kysymykseen: "Luotanko?", niin se vääjäämättä on yhteydessä kysymykseen "Voiko minuun luottaa?".

Minkä nyt sitten kukakin määrittelee pettämiseksi, siinä on suuria eroja. Tunnen yhden ihmisen, jonka mielestä pettämistä on seksi kolmannen osapuolen kanssa mutta vain silloin kuin siinä on mukana tunteet. Jos kyse on vain pelkästä panosta, silloin hän ei laske sitä pettämiseksi. Sitten taas tunnen erään toisen ihmisen, joka pitää pettämisenä jo sitä, että näkee eroottista unta jostain kolmannesta. Niin kuin ihminen muka pystyisi kontrolloimaan uniaan.

Minä itse pidän pettämisenä seksin harrastamista muun kuin oman kumppanin kanssa riippumatta siitä, millaiset motiivit siihen on ja onko tunteita vai ei. (Poikkeuksena tietty nämä ns. avoimet suhteet, joissa on yhdessä sovittu että saa olla muitakin seksisuhteita ja se on oikeasti molemmille ok.) Pitää siis olla tekoja, pelkkiä ajatuksia en pettämiseksi miellä.

Ja vastaus kysymykseen: En ole pettänyt enkä tullut petetyksi (oman määritelmäni mukaan siis). Enkä ole ollut kolmas pyörä, vaikka kerran houkutus sellaiseen olikin suuri.

Niinpä myös luottaminen ja uskollisuus ovat määrittelykysymyksiä.

Tietenkin mä koen henkilökohtaisesti kirjoituksen, jonka otsikoksi on laitettu mun nimimerkki.. Viittaan nyt siis siihen edelliseen, en tähän kirjoitukseen. :D

Ne alun mielipiteet ei olleet mun omia, vaan "yleisesti hyväksyttyjä" käsityksiä, jotka on riittävän raflaavia herättääkseen kiinnostusta. Mun mielestä se luettelo oli kaikessa yleistämisessään ja epäloogisuudessaan hauska, mutta huumorintajuja on kovin erilaisia.. :) Ja ei, en usko, että pidättäytyminen on ainut keino uskollisuuteen sikäli kun kuitenkin kannatan monogamista suhdetta, mutta siitä huolimatta pettäminen on koskettanut omaa elämää, samoin mun miehen ja kaikkien niiden ystävien, joiden tilanteen tiedän.. Niin, paitsi sen yhden.. Todistaako se jotain vääjäämätöntä? Ei, eikä se ainakaan ole mikään peruste pettää, mutta hyvä syy jakaa kokemuksia uskollisuuden yleisyydestä.

Ja mun kysymyshän EI ollut pettääkö kaikki.

Martin, pelkän analysoinnin sijasta tahtoisin tietää myös sun vastauksen kysymykseen.. :) Voitko sanoa, että et koskaan ole ollut osallisena pettämiseen missään roolissa, et ikinä ole pettänyt ketään, kukaan ei koskaan ole pettänyt sinua, etkä koskaan ole ollut suhteessa tai sulla ei ole ollut seksiä toiselle varatun ihmisen kanssa koko elämäsi aikana? Kyllä vai ei?

Minusta:

Jos olen tahtonut ja sen ilmaissut, niin yhteyden tahtoni heikkeneminen on mielestäni ilmaisemani pettämistä, oli se sitten a j a t u k s i n, s a n o i n ja/tai t e o i n.

Miten niin tietenkin koet henkilökohtaisesti - etkö itse sano alkusanoistasi "yleisesti hyväksyttyjä"? Tuskin tämä aloitus täysin henkilökohtainen sisällöltään on?
En myöskään käsittele teemaa "pettääkö kaikki", jos minuun viittaat.
Ilmeisesti analysointini on myös ollut joko turhaa tai vaikeaselkoista, kun sen päämääränä on ollut osoittaa - rivien välissäkin - alun kysymyksenasettelun moninaiset vastausmahdollisuudet. Yhden "kyllä" ei ole toisen "kyllä". Kunnolliseen vastaukseen ei riitä pelkkä "Kyllä" tai "Ei".
Analysoija

"EI KOSKAAN"... ei tällaisia päätöksiä.
En ole välttynyt pettämiseltä.

Siis: oletin henkilökohtaiseksi viestin nro 2, koska alussa luki mun nimimerkki.

Jokainen puhuu omista lähtökohdistaan. Koetko, että et ole koskaan pettänyt/sinua petetty/sinun kanssasi petetty..?
Musta olis niin taivaallista, jos joku joskus vain vastaisi ilman että koko kysymys ja mahdollisesti ihminen sen takana ja oikeus ylipäätään puhua mistään pitää ensin kyseenalaistaa.. Kyllä sen oman vastauksen voi perustella haluamallaan tavalla, jos tuntuu, että oma kyllä on eri kuin muiden kyllä.

Voi jestas.. =) *Epäuskoista Hihittelyä Ja Pään Pudistelua*


kesäpoika kirjoitti:
"Musta olis niin taivaallista, jos joku joskus vain vastaisi ilman että koko kysymys ja mahdollisesti ihminen sen takana ja oikeus ylipäätään puhua mistään pitää ensin kyseenalaistaa.."

Amen.

En itse ole koskaan pettänyt kumppaniani, eikä hänkään (tietääkseni) minua. Joskus joku on kyllä vokotellut kovastikin, mutta en voisi edes ajatella tekeväni mitään sellaista rakkaalleni. Jos minulle paljastuisi, että kumppanini pettäisi minua, niin en oikeastaan osaa sanoa mitä tekisin. Olen aina ollut vakaasti sitä mieltä, että se olisi kerrasta poikki. Koska en kuitenkaan ole joutunut tällaiseen tilanteeseen - enkä toivon mukaan koskaan joudukaan - niin en osaa varmuudella sanoa miten reagoisin. Pidän kuitenkin hyvin todennäköisenä, että en kykenisi antamaan anteeksi.

Kesäpoika!

Olen jo aiemmin kirjoittanut, että avauksesi (=kysymyksesi) on HYVÄ, kyse ei ole henkilökohtaisesta kyseenalaistamisesta vaan teeman käsittelystä (itse intät henkilökohtaisuuksiin menemisestä!) ja sinulla on oikeus KIRJOITTAA tänne mitä tahansa minun puolestani - oikeudettomuudestasihan en ole kirjoittanut - edes vihjaissut - mitään.

Ja tietenkin kirjoitan tänne omista lähtökohdistani. Miksi kyseenalaistat SEN???

Niin. Että oisko koko pettämisen ideassa jotain pielessä jos kaikki sitä tekee?

Mitä on uskollisuus ja, niin, miksi.

Yksiavioisuus pohjasi pitkälti, ei kokonaan mutta pitkälti, siihen ettei "äpärälapsia" olisi tullut.

Mihin muuhun se pohjaakaan - - - ?

Niinpä, rokkihomo. Kukapa ei olisi joskus jossain asiassa jollain tavoin kokenut pettämistä (kannattaa katsoa minun kohdaltani omaa määritelmääni). Kesäpoika teki mielenkiintoisen avauksen.

Martin, ymmärsin, ettet kokenut voivasi vastata kysymykseen, jos ensin ei määritellä mitä pettäminen on. Musta saat vastata omista lähtökohdistasi, eli siitä näkökulmasta, mikä sinusta on pettämistä ja niin teitkin..

Mä ajattelen pettämisellä seksiä kolmannen osapuolen kanssa. Mustasukkainen voin olla muustakin, mutta se on eri asia. Mun mielestäni esim. pornoa saa katsella ihan niin paljon kun haluaa ja muutenkin fantasioida, koska ei fantasioilla välttämättä ole mitään yhtymäkohtaa todellisuuden kanssa. Musta on päinvastoin hauska tietää, millaisista asioista toinen haaveilee, koska musta seksi ei ole hauskaa ilman spontaaniutta ja improvisointia. Jotkut on mustasukkaisia jopa toisen omille käsille, musta se taas kuuluu sellaisiin asioihin, joita ei ole oikein edes yrittää toisessa kontrolloida. Saahan se nyt itseään koskea minne ja miten tahtoo. Liiat ja mahdottomat vaatimukset etäännyttää pakottaessaan toisen valehtelemaan.

Kesäpoika, oli vastaaminen todellakin vaikeaa. Huomaan myös kommunikaatiokulttuuriemme eron. Minun olisi ollut syytä tähdentää viestini (nr. 2) puhuttelun jälkeisen osan olevan yleistä, vaikka jatkan sinä-muodossa. Saksassa käytettiin paljon "Du" (sinä)-sanaa tarkoitettaessa "kuka tahansa". Käytän "sinuttelua" nykyisin tehokeinona, jotta kirjoittaisin aktiivissa ihmisistä.
Pahoittelen.

Jatkan kirjoituksesi pohjalta edelleen pettämisestä omia jatkoajatuksia.
Olisi järkyttävää ja ikävää kieltää fantasiointi. On kuitenkin eri asia fantasioida yleisellä tasolla kuin fantasioida jostain tietystä elävästä ihmisestä, jonka tietyn ihmisen läsnäoloa toivoo erityisellä tavalla. Silloin kyseisen ihmisen itse on pohdittava asiaa ja tarvittaessa tehtävä johtopäätökset.
Olet mielestäni hyvin oikeassa siinä, että kohtuuttomat kontrollointipyrkimykset johtavat valehteluun (turmiollinen perusta). Toisen kontrolloinnistahan kirjoitin myös yllä. Olen sitä mieltä, että kontrollia ei t u l i s i olla.

Voihan sitä tällaisiakin pähkäillä, jos ei muutakaan tekemistä ole elämässään. Meillä asia on ratkaistu keskustelemalla pelisäännöt ja rajat. Ja kun melkein samanlaisia luonteiltamme olemme, kompromissien löytyminen ja tätä kautta myös sen yhteisen kultaisen keskitien löytäminen oli paljon helpompaa.

Ennenkuin alkaa dissaamaan toista elämästään tuollaisilla epäilyillä pettämisestä ja/ tai mustasukkaisuudesta, on syytä keskustella asioista, mitä kumpikin ajattelee näistä asioista. Erottelematta sitä onko homo tai hetero. Valitettavan usein yhteen mennään pinnallisten seikkojen perusteella (raha, ulkonäkö, kiva, mukava etc), eikä välttämättä tutustuta toiseen rauhassa - perinteisemmällä tavalla. Samanlainen kiire suhteeseen, kun siihen pysäkillä olevaan bussiin, joka ei kuitenkaan vie perille asti. (anteeksi korni vertaus).

Liian usein myös erotaan heti ensimmäisen vastaan tulevan vastoinkäymisen kohdatessa. Mikä meihin ihmisiin on mennyt? Kertakulutustako suhteetkin ovat? Mennään miellyttävimmän mukaan, vaikka se johtaisikin pitkänkin suhteen loppumiseen. Yhden kerran jutulla pilataan vuosien saavutus. Siinäpä miettimistä - myös mitä elämällään tekee...

"Voihan sitä tällaisiakin pähkäillä, jos ei muuta.." Olipa ilkeää. Oman mielipiteen kertominen netissä ei varmaankaan tarkoita, ettei osaisi suhteessa puhua.
Ihmisiin on mennyt individualismi, kaiken on oltava vain minua varten ja suhteessakaan ei haluta olla "me", vaan niin mielettömän erityisiä yksilöitä.. Vähemmästäkin egot törmäilee..

kesäpoika kirjoitti: ""Voihan sitä tällaisiakin pähkäillä, jos ei muuta.." Olipa ilkeää. Oman mielipiteen kertominen netissä ei varmaankaan tarkoita, ettei osaisi suhteessa puhua."

Hyvä kesäpoika. Kun savoilainen (tai tällainen puolisavolainen) avaa suunsa (tässä tapauksessa muutoin sanaisen arkkunsa) vastuu siirtyy kuulijalle / lukijalle.

Ilkeää tai ei - jokaisella meistä on enemmän tai vähemmän halua tulla kuulluksi, nähdyksi ja yleensä huomatuksi. Aikanaan eräässä paikallisradiossa työskennellessäni törmäsin ilmiöön "haluan päästä suoraan lähetykseen taas". Eli niihin vakio ihmisiin, jotka soittelivat täsmällisesti joka aamu tai ilta päästäkseen kommentoimaan jotakin puheena olevaa asiaa suorassa lähetyksessä. Oman äänen kuuleminen kun radiosta oli siihen aikaan maaseudulla niin hauskaa... Joidenkin tällaisten soittajien aikataulu oli täsmällinen - kellon saattoi tarkistaa soiton mukaan...

Vähän samanlaista se täälläkin on - minäkin siihen syyllistyn.. Mutta nyt ollaan jo aidanseipäissä aiheesta...

Jaah, se siis todella oli henkilökohtaista.. Musta ranneliike ei varsinaisesti ole huomiota tai julkisuutta, mutta meillä kaikilla on omat motiivimme kirjoittaa.. ihan hyvä, että tunnistaa omansa. Oon jo ihmetellytkin, että ihanko oikeesti tänne voi vapaasti kirjoitella, eikä kukaan tunne tarvetta sanoa siitä mitään ilkeää.. Mutta eihän sellaista paikkaa olekaan. Ylevät ihmiset ei maailmasta lopu.
Eikä nämä lyhyet lomat vielä mitään, mutta jos mulla vaan olis ollut netti silloin, kun olin neljän seinän sisällä monta kuukautta, niin.. niin olispahan ollut paljon pienempi puhelinlasku. :)
Kai sitä sitte pitää olla hiljaa välillä, jossei jutuista tykätä.

Älä ole hiljaa, kesäpoika, vaikka kaikki eivät jutuistasi pitäisikään. Minusta sinulla on ollut mielenkiintoisia keskustelunavauksia ja kommentteja. Minuakin ärsyttää välillä tällä foorumilla, että monista keskustelunavauksista kitistään ja tehdään tikusta asiaa, sen sijaan että keskityttäisiin vastaamaan siihen, mitä kirjoittaja oikeasti kysyy. Kun hyvän keskustelufoorumin pitäisi olla sellainen, että siellä voisi jutella mitä erilaisimmista aiheista ilman että joku heti kyseenalaistaa aiheesta keskusteltavuuden.

Arkadas kirjoitti: "Voihan sitä tällaisiakin pähkäillä, jos ei muutakaan tekemistä ole elämässään."

Minusta erilaisten asioiden pohtiminen ja uteliaisuus ei ole elämän puuttumista vaan enemmänkin päinvastoin.

Olen samaa mieltä Mariannan kanssa. Sitäpaitsi on näillä sivuilla nähty joutavampiakin keskustelunavauksia..

arkadas kirjoitti:
"Liian usein myös erotaan heti ensimmäisen vastaan tulevan vastoinkäymisen kohdatessa. Mikä meihin ihmisiin on mennyt? Kertakulutustako suhteetkin ovat? Mennään miellyttävimmän mukaan, vaikka se johtaisikin pitkänkin suhteen loppumiseen. Yhden kerran jutulla pilataan vuosien saavutus. Siinäpä miettimistä - myös mitä elämällään tekee..."



Jokaisessa parisuhteessa on tottakai vastoinkäymisiä, eikä suhde kovin pitkäikäiseksi ehdikään jos heti ensimmäinen vastoinkäyminen sen katkaisee. Pettäminen on kuitenkin sellainen asia, että moni parisuhde päättyy siihen, koska niin moni kokee sen pahimpana mahdollisena loukkauksena. Jommankumman pettäessä on tietenkin paikallaan koittaa setviä miksi ylipäänsä petettiin, mutta syiden löytäminen voi joskus vaikuttaa vaikealta ja niiden hyväksyminen vieläkin vaikeammalta.

Pettäminen on ennenkaikkea kumppanin luottamuksen pettämistä ja toisen harhaanjohtamista. Se kielii molemminpuolisen kunnioituksen puutteesta ja hyväksikäyttämisestä. Kerran menetettyä luottamusta voi olla ylivoimaisen hankalaa yrittää saada takaisin, ja kun kerran parisuhteen pitäisi (?) ilmeisesti perustua molemminpuoliselle luottamukselle ja kumppanin kunnioittamiselle niin pettäminen ymmärrettävästi muodostuu usein ylipääsemättömäksi esteeksi suhteen jatkumiselle. Joskus pelkkä toisen rakastaminen ei riitä.

Itse jättäisin tuon ilmeisesti - sanan pois, ja konditionaalimuoto on turha. Parisuhde perustuu molemminpuoliselle luottamukselle, kumppanin kunnioittamiselle ja myös molempien yhteisille tavoitteille tehdä siitä suhteesta jotakin erikoista,joka tuottaa molemmille mielihyvää. Rakastamisen lisäksi parisuhteeseen kuuluu tietynlainen kaverihenki, kumppanuus.


"Jommankumman pettäessä on tietenkin paikallaan koittaa setviä miksi ylipäänsä petettiin, mutta syiden löytäminen voi joskus vaikuttaa vaikealta ja niiden hyväksyminen vieläkin vaikeammalta."

Ihan omakohtaistenkin kokemusten perusteella voin kertoa, että joissakin suhteissa tuo syiden selvittely, hyväksyminen ja jopa anteeksianto onnistuvat, mutta vain, jos kummankin sosiaaliset taidot ja kommunikointikyvyt antavat siihen mahdollisuuden. Valitettavasti usein "me tuppisuusuomalaiset" emme osaa käyttää kieltämme sovitteluun niin hyvin kuin toisen loukkaamiseen.

Mitä sitten tulee kommentteihini "Voihan sitä tällaisiakin pähkäillä, jos ei muutakaan tekemistä ole elämässään." , "..Ilkeää tai ei - jokaisella meistä on enemmän tai vähemmän halua tulla kuulluksi, nähdyksi ja yleensä huomatuksi.." saattoivat olla (joidenkin mielestä) turhan suorasukaisia mielipiteitä. Henkilökohtaisuuksiin ei ole tarkoitus mennä, jos joku on käsittänyt tässä yhteydessä kirjoittamani henkilökohtaisuudeksi - pahoittelen, etten aina kykene ilmaisemaan ajatuksiani riittävän selkeästi. (Ajatuksia ja asiaa on paljon enemmän kuin mitä jaksaisi kirjoittaa, joten joskus tuo tekstin typistäminen ja minimalisointi vie ajatukselta siivet.)

Sen enempää sanoimisiaan selittelemättä
-a-

Toisaalla JuhaniV oli availlut keskustelua parihuhteiden toimivuudesta: http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=4&thrdid=3958

Käväisin lukemassa tuolta Juhanin linkittämältä väestöliiton sivuilta muutamia asioita ja totesin senkin sivuston sisältävän paljon sellaista asiaa, mitä me homotkin voimme elämäämme ammentaa - olkoonkin, että sivusto on suunnattu heteroille.

Arkadas, jos sun olis ollut tarkoitus kertoa, että ajattelet yleisesti kaikkien kirjoittelevan tänne huomionkipeyttään ja että kiinnostuneisuus elämän ilmiöistä on yhtäkuin olla looseri, musta sen paikka olisi sit vaikka oma keskustelun aloitus. Yhteydessä, johon sen sijoitit kohdisti sun kommentit suoraan muhun, ja jos tietoisesti kettuilee, niin sit pitää kantaa myös tieto siitä, että se saattaa loukata, mikä ilmeisesti oli myös tarkoitus. Mä en ainakaan tiedä muita syitä ilkeillä.
Mä toivoisin myös, että jos puhut musta, niin tee se nimellä tai kohdistaen mulle suoraan, musta pelkkänä jokuna puhuminen ulkoistaa liikaa asioita silloin kun kaikki kuitenkin tietää kenestä puhutaan. Se tuntuu piilotetulta sivuuttamiselta ja osoittelulta. Ja jos tahdot tietää mun elämänlaadusta (??) tai oot siitä huolissasi, mikä olis vähän hassua, ni kysy sit multa siitä, jooko? Äläkä päättele omiasi. Voin ihan rautalangasta vääntäen kertoa, miksi ja milloin mietin asioita paljon ja miksi ja milloin en, jos se on jotenkin relevanttia mielipiteiden ilmaisuoikeuden kannalta, mut luulen, ettei se oo.

Mä en voisi olla enempää eri mieltä syistä puhua asioista, enkä uteliaisuudesta ja aktiivisuudesta. Älä esitä totuuksina asioita, jotka on vain sun mielipiteitä tai henkilökohtainen kokemuksesi.

Se siitä. Asia loppuunjauhettu.

-> meni jo ja unohti mistä puhuttiin

Julmaa kun totuus paljastuu ja pitemmän aikaa pitkäaikainen kaveri (runsas 20v yhdessä) on ollut suhteessa ns. ystäviimme.

Miten tästä enään voi pohjamudasta enään nousta?

Ei voi ystäviä pitää - luottamus on nollassa....

Tuo on todella julmaa, mitä kerrot.
Maailma ei rajoitu näihin pettäviin ihmisiin. Maailmassa on kaikenlaisia ihmisiä ja heidän motiivinsa ovat hyvin erilaisia tehdä asioita. Sinulla on nyt oma itsesi; itsesi, johon varmasti koskee hirveästi ja joka ei pysty luottamaan. Tuntuu pahalta kirjoittamasi.
Armahda meitä!

Kamalaa tuo mitä kerroit PETETTY@. TOivottavasti onnistut taas luottamaan ihmisiin ja löydät jonkun rinnallesi joka oikeasti arvostaa sinua ja tunteitasi. Varmasti tuntuu kamalalta kun suhteet ystäviinkin paljastuivat petollisiksi. Onneksi tässä maailmassa ei ole montaa asiaa josta ei selviäisi, arpia saattaa jäädä mutta kun on avoin uusille ihmisille niin ehkä sieltä löytyy se joku joka on sinunkin arvoisesi.

Mielestäni Kesäpoika aloitti keskustelun tärkeästä aiheesta. Olen aina ollut yhden suhteen ihminen. Molemminpuolinen luottamus on ollut suhteessamme erittäin tärkeää. En olisi koskaan voinut kuvitellakkaan, että pettäisin kumppaniani; mutta toisin kävi ja kadun sitä edelleen erittäin syvästi. Olen ITSENI kohdalla sitä mieltä, että syrjäytyminen raiteilta tapahtui mm. huonon itsetunnon ja käsittelemättömien asioiden vuoksi. Tuntui hyvältä, että hyvännäköinen, ystävällinen ja kaikinpuolin unelmien prinssi osoitti huomiota ja tuntui ymmärtävän. Seksistä hänen kanssaan en osannut kuitenkaan nauttia ja jälkeen päin ajateltuna on sanottava, että olisin tehnyt elämäni pahimman virheen jos olisin jättänyt aiemman suhteen tämän uuden takia. Varoituksena muille voin siis todeta, että pettäminen ei missään olosuhteessa ole kannattavaa; mielummin kannattaa ensin poikkasta aikaisempi suhde. Pettämisen sattuminen (lue: se että tietoisesti petin) omalle kohdalle herätti minut pohtimaan syvällisesti sen syitä ja mahdollisia katastrofaalisia seurauksia. Pääsin vähällä, koska oma parisuhteeni kesti sen ja poikaystäväni oli valmis unohtamaan ja alottamaan alusta. Olen siis onnekas. Samalla kuitenkin myös opin jotain itsestäni; en olekkaan niin vahva kuin olen ajatellut, en olekaan niin moraalinen, kuin mitä olen itsestäni ajatellut. Pettäminen, vaikka oli törkeää ja se kaduttaa, aukaisi toisaalta myös mahdollisuuden kasvaa ihmisenä, tutustua omaan itseen ja näkemään, että parisuhde jossa elän, "on minulle tarkoitettu" ja paras mahdollinen :D

Juni!

Kuinka kiitollinen voikaan olla kirjoituksestasi!