Homofobiaa Ranskassa

Pyöräretki, joka päättyi dramaattisesti: Kesäkuun 28:nnen ja 29:nnen päivän välisenä yönä Franck (28-vuotias) oli matkalla kotiinsa yhden ystävänsä kanssa pyörällä. He pysähtyivät yhdessä puistossa, jossa keskustelivat keskenään lähes tunnin ajan. Silloin ilmestyi paikalle henkilö, joka vaati heiltä heidän rahansa. Franck antoi rahapussinsa heti. Mutta tuo vieras henkilö sanoikin hänelle "haluavansa tappaa homon" ja iski häntä kaksi kertaa veitsellä, yhden vatsaan ja toisen olkapäähän. Franckin ystävä juoksi tekijän perään samalla kun Franck soitti poliisille. Tekijä, joka pakeni veitsi kädessään, saatiin nopeasti kiinni, Franck taas kuljetettiin sairaalaan, jossa hän joutui suoraan leikkaukseen.
Tekijä (29-vuotias) joutui kuulusteltavaksi ja vangittiin sen jälkeen. Hän kuitenkin teki itsemurhan hirttäytymällä sellissään 6. heinäkuuta. Hän oli tuolloin tunnustanut tekonsa, mutta ei ollut kertonut tekonsa motiivia.
Franck oli sairaalassa viikon. Hän ei voi ruumiillisesti eikä henkisesti hyvin, mutta uskoo tilansa paranevan. Hän kertoo poliisin olleen hämmästyttävän tehokas ja hieno, mutta kertoo lisäksi tutkijoiden, jotka tulivat kyselemään häneltä, olleen erityisen inhottavia. Franckilla oli itsellään rikosrekisteri: hän oli nuoruudessaan varastanut. Tutkijat kohtelivat pelkästään sen takia häntä valehtelijana hänen kertoessaan päällekäyjän homofobisista sanoista. He eivät halunneet uskoa häntä samalla kun hän makasi 22 senttimetrin arpi vatsassaan.
(Têtu)

28-vuotias homomies löydettiin Vitry-sur-Seinen puistosta Pariisissa alastomana 21. heinäkuuta. Uhria oli pahoin lyöty - kävelylläolevat löysivät hänet Liljojen puiston pensaikosta Vitry-sur-Seinessä ruhjevammojen peittämänä ja kasvot turvonneina. Hän kärsii aivovammasta ja rintakehän painaumasta sekä on asetettu keinotekoiseen koomaan, josta ei ole sen jälkeen herännyt.
Hänet oli viimeksi nähty Banana caféssa, joka on homojen suosima kokoontumispaikka. Poliisi pitää viharikosta todennäköisimpänä syynä.

Joitakin päiviä ennen 30-vuotis syntymäpäiväänsä, Anwar, pakistanilainen homo, joka on pakolaisena Ranskassa, sai ilouutisen. Hänen turvapaikkaoikeutensa oli hyväksytty maaliskuun viimeisenä päivänä useiden hylkäysten jälkeen. Anwar saa oleskeluoikeuden osoittavan kortin 11. elokuuta. Tuona päivänä Anwar oli pelkkää hymyä ja ilmoitti: "Olen hyvin tunnustava Ranskaa kohtaan, voin vihdoin allekirjoittaa työsopimuksen. Olen iloinen voidessani oppia ranskaa, totella teidän lakejanne ja haluan elää elämääni Ranskassa." Hän ei ole unohtanut kotimaataan Pakistania, jossa hänen nuorempi ystävänsä murhattiin. 12.elokuuta Anwar törmäsi kuitenkin kahteen ilmeisesti pakistanilaiseen, jotka tunnistivat hänet ja uhkasivat häntä. Kun Anwaria kuitenkin suojelee Ranskan laki, saattoi hän tehdä heistä valituksen poliisille.

Joopa joo, väkivaltaa tapahtuu kaikkialla. Juuri Ranskasta palanneena olen kuitenkin sitä mieltä, että
tämä kotimaani on silminnähden homofobisempi, mutta se ei kai olekaan mikään uutinen ...

Cher sunshine

Olet varmasti oikeassa!

Kolme henkilöä ovat kuulusteltavina liittyen Bruno Wieliä kohdanneeseen rajuun hyökkäykseen. Neljättä henkilöä etsitään edelleen. Poliisi oli vedonnut yleisöön tietojen saamiseksi, miten Bruno Wiel oli joutunut Banana cafésta hyvin kaukana olevaan puistoon. Kolme nuorta miestä (20-22-v.), jotka poliisi tuntee erittäin epäedullisissa merkeissä, pidätettiin saatujen vihjeiden perusteella. Näyttää siltä, että nuorten oli tarkoitus ryöstää Bruno Wiel viettelyjuonen avulla. Sen varjolla, että veisivät Bruno Wielin hotelliin autolla, he veivätkin hänet tuohon puistoon, jossa he sitten löivät häntä ryöstääkseen hänet. Brunolla ei ollut kuitenkaan mitään arvokasta mukanaan.
Bruno Wiel on nyt herännyt keinotekoisesta koomasta. Hän ei kuitenkaan pysty vielä puhumaan. Hän reagoi kuitenkin visuaalisiin ärsykkeisiin.

Ylläoleva liittyy viestiin 2.

5. syyskuuta oikeus kokoontuu käsittelemään Ivry-sur-Seinessä tapahtunutta homoparin joutumista molotov-cocktaililla hyökkäyksen kohteeksi (13. heinäkuuta). Seitsemän syytteessä olevaa hyökkääjää vastaa syytteeseen "julkisesta homofobisesta loukkauksesta sekä seksuaalisesta suuntautumisesta johtuvasta kuoleman uhan aiheuttamisesta". Kahta syytettyä odottanee tuomio myös räjähtävällä aineella halutusta tuhoamisesta. Yksi hyökkäyksen kohteeksi joutuneista kertoo parin olevan stressaantuneita ja hermostuneita, sillä he joutuvat kasvotusten ihmisten kanssa, jotka yrittivät tappaa ja polttaa heidät, mutta että he ovat rauhallisella mielellä ja luottavaisia prosessin tuloksesta.

Pari oli joutunut kuulemaan homofobisia loukkauksia sen jälkeen kun he olivat valittaneet ryhmän nuoria asettaneen autoradionsa musiikin liian kovaa. Sen jälkeen heidän henkeään uhattiin ja lopuksi heitä päin heidän kotonaan heitettiin molotovin cocktail. He ovat joutuneet pakenemaan kodistaan, sillä hyökkääjien ystävät ja perheet uhkaavat heidän henkeään.

Pidätys:
Tekotapa oli sama kuin Bruno Wielin tapauksessa. Elokuun puolessavälissä v. 2005, oletettu hyökkääjä - 25-v. perheenisä - meni pariisilaiseen gay-baariin. Siellä hän löysi noin viisikymppisen miehen, jonka hän vei autolleen. Autossa odotti apuri. Siellä molemmat löivät uhriaan ja jättivät hänet lähes tiedottomana riistettyään ensin tämän pankkikorttin koodin. Seuraus: 15 päivän tauko työhön ja 2000 euroa pankkitililtä. Poliisi selvitti tapahtumien kulun aina apurin mukaantuloon saakka. Tietäessään olevansa etsitty hyökkääjä ilmestyi itse poliisiasemalle melko tarkalleen vuosi tapahtuman jälkeen. Hän joutui oikeuden eteen 5. syyskuuta. Le Parisien-lehti siteerasi tutkimuksia tuntevaa, jonka mukaan "Hän tunsi uhrinsa seksuaaliseuuden lajin. Tämä oli yksinkertaisesti helpompi saada ansaan kuin hetero. Se ei ole homofobiaa, se on ennemminkin tilaisuuden käyttöä."

Christophe Grébert, Monputeaux.com -blogin pitäjä (homo), voitti taistelunsa 5.9. Puteauxin (Hauts-de-Seine) kaupunginjohtajaa Joëlle Ceccaldi-Raynaudia ja tämän isää Charlesia vastaan. Nanterren oikeus tuomitsi heidät kummmatkin erikseen maksamaan 2500 euroa toisen maineen tahraamisesta. Lisäksi he joutuvat maksamaan yhdessä 3000 euroa vahingonkorvauksia sekä 750 euroa kumpikin oikeuskuluja Grébertille väitettyään häntä pedofiiliksi.

Tammikuussa 2004 kadulla ilmaistujen erimielisyyksien jälkeen entinen kaupunginjohtaja Charles Ceccaldi-Raynaud kertoi omalla sivullaan Christophe Grébertillä olevan "kiusallinen tapa valokuvata lapsia ja lähestyä heitä ilman vanhempien lupaa". Julkiselle yhteisölle arvotonta käyttäytymistä oli Grébertin asianajajan lausunto. Grébert itse kertoo kaupunginjohtajan läheisten jatkuvasti jahdanneen häntä ja hänen läheisiään hänen homoseksuaalisuutensa takia.

Dominic L. noin 60-vuotias mies (les Landesin alueella) kuoli kesällä sen jälkeen kun hänen naapurinsa oli 6:nnen ja 7:nnen välisenä yönä heinäkuuta hyökännyt hänen kimppuunsa hänen kotonaan. Hyökkääjä on kertonut epäilleensä uhrin noin 30-vuotiasta kumppania murtautumisesta hänen asuntoonsa 15 vuotta aiemmin. Lisäksi hän ei sietänyt sitä, että hänen naapurinsa olivat homoja. Hän tunkeutui tuona mainittuna yönä aseen kanssa uhrinsa kotiin, löi aseensa perällä uhriaan halkaisten siten tämän kallon.

Martin, tuota noin, yksittäisiä kaheleita on jokaisessa yhteiskunnassa. Oma sisäinen pahoinvointi koetetaan käsitellä jollakin tavalla. Yksi tapa on ulkoistaa sitä sopivaksi valittuun vihan kohteeseen.

En mitenkään mieltäisi tätä kallonhalkaisua 15 vuotta vanhalla vihan aiheella mitenkään nimenomaisesti yleiseksi homofobiaksi. Se on mielestäni vakavasti häiriintyneen yksittäisen ihmisen teko. Tällaisten tapahtumien yleistäminen homofobiaksi yhteiskunnallisella tasolla ei nyt jotenkin vain istu kuvaan.

Juhani hyvä!

Meitä on tosiaan moneksi. Se ei kuitenkaan poista sitä, että homofobisia tekoja tekevät "häiriintyneet" yksilöt. Tässäkin tapauksessa hyökkääjä ei voinut sietää sitä, että naapurissa asui homoja. Monestihan juuri homofobiassa tuntuu olevan kyse oman sisäisen pahoinvoinnin kanavoimisesta toisiin ihmisiin. Hyökkääjä tässä ilmoitti - mahdollisesti oikeuttaakseen tekoaan - e p ä i l e v ä n s ä uhrin kumppanin (!) murtautuneen hänen asuntoonsa.
En missään väitä kyseessä olevan pelkästään homofobian yhteiskunnallisella tasolla.
Ihmisen jakaminen tiukasti yksityiseen tai yhteiskunnalliseen sfääriin on mielestäni mahdotonta. Nämä sfäärit lomittuvat tiukasti.

Niin homofobiassa homoutta pidetään pahana asiana joka oikeuttaa teon, mitä homofobinen sitten tekeekin. Usein kysymyksessä on aggression ilmaus joko sanallisesti tai väkivaltaisesti. On kyse nimenomaan henkisestä tai ruumiillisesta väkivallasta.

Em tapauksessa tehtiin rikos! Tekijä rikkoi lakia! Lait suojaavat kansalaisia mielivaltaisilta teoilta! Vaikka kuinka inhottaisi naapuri niin naapuilla on lailla taattu kotirauha, jota ei saa häiritä. Homo on ihminen ja yhteiskunnan jäsen, jolla on oikeus elää siinä kuin toistenkin. Vaikka kunka toivoisi keskitysleirejä ja kaasukammioita, joilla voisi nitistää ei toivottuja henkilöitä, niin ne keinot eivät ole enää luvallisia kehittää yhteikunnallista elämää, sllä elämme demokraattisessa valtiossa, jossa pyritään vaalimaan YK:n laatimia ihmisoikeuksia. HALOO!

14 syyskuuta lähestyttäessä iltaa Strassbourgin raitiovaunussa naispari joutui lesbofobisen hyökkäyksen kohteeksi. Kuusi henkilöä halvensivat heitä ja lopulta kaksi näistä hyökkäsi fyysisesti yhden naisista kimppuun. Nainen joutui sairaalaan. Kaksi hyökkääjää ovat joutuneet oikeuden eteen 18.9.

Pariisissa nk. "Musiikin juhlan" iltana, jossa lesbopari Morgane ja July auttoivat konserin järjestelyissä, joutuivat he aluksi verbaalisen hyökkäyksen kohteeksi. Heidän yritettyään diplomaattisesti väistää hyökkääjää, joka oli humalassa, tämä löi Morganea, joka kaatui maahan ja sai otsaansa haavan. July hälytti poliisin, joka oli tuota pikaa paikalla. Morgane sai oikeuden päätöksellä (21.9.) 500 euroa vahingonkorvauksia. Summa ei vastaa syyttäjän mukaan rikoksen syrjivää ja humalassa tehtyä luonnetta. Molemmat seikat ovat Ranskassa raskauttavia.

Uutinen Belgiasta (otsikointini ulkopuolelta):

Franck ja Thomas elivät Brysselin alueella huoletonta elämää - tähän saakka. Herättyään 15. syyskuuta Thomas etsi koiraansa Lolaa. Hän löysi koiransa 50 metrin päästä parin asunnosta - hirtettynä puuhun. Eläin oli lyöty verille. Talutushihna on toiminut kiristyshihnana.

Thomasin ja Franckin mukaan koira oli hyvin rauhallinen. Se ei ole voinut häiritä naapurustoa. He epäilevätkin, että heidän avoin elämäntapansa on "häirinnyt".

Martin, en ymmärrä mihin tähtäät homoihin kohdistuvan väkivallan jatkuvalla uutisoinnilla meille. Ainoa, mitä asialle voimme tehdä, on välttää noita paikkakuntia. Olisi toivottavaa, että asia olisi kunnolla todennettu homovihamieliseksi teoksi. Edellinen "uutinen" pitää sisällään lähinnä vain arvailun.

Sinun pitäisi raportoida myös Jamaicalla, Irakissa, Iranissa, USA:ssa jne homoihin kohdistuneita väkivallan tekoja.

Ihmisten pelottelu pelkästään homovihamielisyydellä suhteuttamatta taikka perustelematta laajemmin mihin se tuossa nimenomaisessa yhteiskunnassa sijoittuu, on mielestäni pelkästään väkivalla mässäilyä ja siksi vastenmielistä.

Odottaisin tasapuolisuuden nimissä uutisia myönteisistä paikallisista lakimuutoksista, vaikkapa sen, että Latviassa presidentti allekirjoittaa kohta homoja syrjinnältä suojaavan työelämän lain, yritysten enenevässä määrin omaksumasta tasavertaisuuspolitiikasta vaikkapa USA:ssa, pinkkirahan lisääntyvästä merkityksestä jne. Näitäkin uutisia on. Olisiko sinun syytä kertoa myös niistä?

Joëlle Ceccaldi-Raynaud, Puteauxin kaupunginjohtaja ja hänen isänsä Charles, senaattori ja entinen kaupunginjohtaja, ovat päättäneet valittaa saamastaan tuomiosta (5.9.). Ks. viesti nr. 10.

Tuomio lehtimiehen ja hänen kumppaninsa murhayrityksestä.

Syyskuun 22. päivänä Evryn oikeus tuomitsi seitsemän vuotta vankeutta ja 10 vuoden ajaksi lähestymiskiellon 36-vuotiaalle miehelle kahdesta murhan yrityksestä. M. Remache oli 25:nnen ja 26:nnen välisenä yönä vuonna 2002 yrittänyt veitsellä tappaa M. Jacqueminin ja tämän kumppanin Fabienin.

Tutkimus pitäytyi tapojen tutkimisessa, jota M. Jacquemin piti erityisesti poliisien esitysten osalta homofobian osoituksena.

JuhaniV: eikö "sivistysmaan", Ranskan ongelmista saisi puhua? Ei keskustelu väheksy yhtään muiden maiden viharikoksia. On kuitenkin hyvä meidän kaikkien muistaa, että kaikissa maissa, myös Ranskassa, asenteissa on vielä paljon korjaamisen varaa.

Kaiketi Martin ranskankielentaitoisena seurailee ranskankielisiä lehtiä ja tämän ketjun otsikkohan on "Homofobiaa Ranskassa". Totta kai myös myönteisistä tapahtumista ja muista GLBT-maailmaa sivuavista aiheista on mielenkiintoista lukea.

Turhaa hössötystä tällainen Ranskan tilanteen päivittely. Suomen HLBT-populaatiolle on paljon merkityksellisempää ja rakentavampaa tietää, että JuhaniV pääsee metrolla piakkoin melkeinpä kotiovelleen saakka.

"Sinun pitäisi raportoida myös Jamaicalla, Irakissa, Iranissa, USA:ssa jne homoihin kohdistuneita väkivallan tekoja" kirjoitti JuhaniV.

Laita kaikki tai ei mitään, vai? Voithan kirjoittaa noista lisäykseksi itse?

Kyllä täällä välillä aika hölmöä on...

Syyskuun 25. annettiin päätös lopettaa Sébastian Nouchetia (35-v.) koskevan tapauksen käsittely. Sébastian Nouchetia poltettiin hänen puutarhassaan Noeux-les-Minesissä 16. tammikuuta 2004. Tuntemattomat hyökkääjät suihkuttivat hänen päälleen palavaa nestettä. Syyttäjän mukaan "meillä ei ole mitään varmuutta suuntaan tai toiseen, ei tiedetä todistetuin olosuhtein sitä, mitä on tapahtunut". Tapauksen käsittelyn lopettaminen osuu tarkalleen vuoden sen jälkeen kun nuori mies, Y. C., pääsi vapaalle jalalle. Hänet oli asetettu tutkintavankeuteen. Todisteet kuitenkin puuttuivat. Y.C. oli tuomittu jo aiemmin vuonna 2002 hyökkäyksestä Sébastian Nouchetia ja tämän kumppania Patrice Jondrevillea vastaan.
Tapauksen tutkimukset saivat uhrin asianajajan ja siviiliosapuolen SOS Homophobien tuomion jo vuosi sitten. Rikospaikkaa ei eristetty todistusaineistoa varten. Lisäksi Sébastian Nouchet ilmoitti kykenevänsä tunnistamaan häntä vastaan hyökänneet - ennenkuin hänet asetettiin keinotekoiseen koomaan hänen palovammojensa vakavuuden takia. Kesti kuitenkin kolme kuukautta ennen kuin puhelinkuunteluun ja kotietsintään.
ryhdyttiin.
SOS Homophobien asianajaja Caroline Mécaryn mukaan nyt on kysyttävä, oliko välineet olemassa todisteiden saamiseksi. Tutkimusasiakirjoja ei myöskään vielä täysin haudata. Ne ovat avattavissa vielä 10 vuoden ajan.
Sébastian Nouchet on kuitenkin itse ottanut vastaan tiedon tutkimuksen lopettamisesta hyvin huonosti. Hän pitää sitä kertomuksensa kieltämisenä. Asianajaja Mécaryn mukaan tutkimukset keskittyivät todisteiden puutteen jälkeen uhrin persoonallisuuteen, hänen ympäristöönsä ja elintapoihinsa. Tutkijat kertoivat hänen psyykkisestä epätasapainostaan ja itsemurhayrityksistä jättäen epäilyksen varjon hyökkäyskertomuksen totuudesta.
Nyt Sébastianille on alkanut tulvia tuenilmaisuja, myös viralliselta taholta.

26. syyskuuta Brestin valitusoikeus tuomitsi Steve Ruffinatton ja Benjamin Polardin kahdeksaksi kuukaudeksi vankilaan. Ensimmäisen tuomio tulee täytäntöön viiden kuukauden kuluttua ja toinen kuuden kuukauden kuluttua. Nämä helpotukset he saavat ensikertalaisina. Molemmat nuoret miehet ovat 19-vuotiaita. He hyökkäsivät 14. ja 21. elokuuta kahta homoa vastaan Kéroualin metsässä. Steve Ruffinaton avoimen homofobian saattoivat todeta oikeus ja siellä olevat. Ilmaistuaan homoja kohtaan tuntevansa "inhon" hän ei epäröinyt jäljitellä hyökkäystään oikeuden käytävällä ystäviensä suureksi riemuksi. Toinen heistä lisäsi vielä "Minä, minä olisin lopettanut sen likaisen hintin" (pédé).
Syyttäjä piti "järkyttävänä, halventavana ja yhdenvertaisuuden vastaisena käytöksenä" moista.

Viime vuonna ilmoitettiin yhteensä 131 fyysistä hyökkäystä hlbt-kansaa kohtaan SOS Homophobielle Ranskassa. Kuinka monta näistä oli tutkitusti homofobiaa tai kuinka monta hyökkäystä jäi ilmoittamatta en ota kantaa.

Kiitos viesteistä, jotka tukevat uutisointiani.

Juhani hyvä! Minulla on rajalliset resurssit ajan ja energian suhteen. Toki olet oikeassa siinä, että Ranskasta voi antaa myös myönteistä informaatiota (sitähän tosin on löydettävissä minunkin viesteistäni). Tässä vaiheessa pitäydyn otsikonmukaisissa uutisissa, joiden todentaminen on Ranskan viranomaisten, ei minun, tehtäväni. Koen kuitenkin tärkeäksi tuoda esille esilläolevia tapauksia.
En oikein myöskään ymmärrä ajatustasi siitä, että ainoa toimenpide meiltä olisi paikkakunnan välttäminen. Minusta kommentti on aika ulkokohtainen. Minulle tulee mieleen moniakin mahdollisuuksia tehdä asialle jotain, mutta en ryhtyisi välttämään paikkakuntia. Minusta se jos mikä on väärä reaktio. Mutta kyseessä on oma mielipiteeni ja muilla voi olla toinen.

Martin, kerrot mieleesi tulevan useita mahdollisuuksia tehdä asialle jotakin. Ne olisivat mielenkiintoisia ja tärkeitäkin, jos joku on keksinyt näihin vakaviin ongelmiin vastalääkkeitä. OK, alapa luetella. Kymmenen toimenpidettä alkuun riittää minulle.

JuhaniV!

Kyllä tämä asia on tärkeä - "alapa luetella" ja "kymmenen". Ideoita:

- ottaa yhteyttä ja asia esille EU:in johonkin elimeen, mahdollisesti ainakin hlbt-asiavastaavaan.
- ottaa yhteyttä Ranskan suurlähetystöön ja ottaa ko. tapaus esille.
- ottaa asia esille SETA:ssa mahdollisia toimenpiteitä varten.
- kehottaa ihmisiä vastustamaan syrjintää kaikissa muodoissa (eri foorumeja).
- pohtia yksin ja/tai yhdessä homofobian olemusta ja ilmenemismuotoja.
- miettiä ennaltaehkäiseviä toimia.
- rukoilla kärsivien ja syrjittyjen puolesta.
- ilmaista tukensa asianomaisille (viestillä heille).
- tutkia lainsäädäntöä asiaan vaikuttamiseksi ja/tai muuttamiseksi tarpeen mukaan.
- olla rohkea vastustamalla piiloon menoa.

Ja: nostaa asioita esiin huomattaviksi ja keskusteltaviksi, jotta jos vaikka itse ei kaikkeen ehdi, joku toinen kykenevä ja ehtivä voi osata paremmin tarttua tällaisiin asioihin.

Tietäminen on tekemisen pohja kuitenkin varsin usein.

Kaksi 15 ja 16-vuotiasta alaikäistä poikaa on tuomittu Marseillessa sijaitsevassa lastentuomioistuimessa (Bouches-du-Rhône) 29. syyskuuta vankilaan tapettuaan 68-vuotiaan miehen. Heinäkuun 10:ntenä 2005 he olivat loukkaamalla homofobisilla toteamuksilla saaneet koiriaan ulkoiluttavan miehen osapuoleksi. Sen jälkeen he löivät häntä patukalla ja saivat hänet maahan Provencen kanavaa ylittävällä sillalla. Yksi pojista työnsi silloin miehen veteen ja tämä hukkui.
Pojat asetettiin viime maaliskuussa suljettuun kasvatuskeskukseen sen jälkeen, kun he ensin olivat olleet kymmenen kuukautta tilapäisesti vangittuina. Heidän on mahdollista saada viisi vuotta vankeutta. Vanhempi pojista on joutunut tämän jälkeen jälleen vankeuteen väkivaltaisista ryöstöistä. Molemmat ovat nyt saaneet neljä vuotta vankeutta, toinen heistä kuitenkin yhden vuoden viiveellä - hänen tuomionsa muutettiin "murhasta" "tahalliseen väkivaltaisuuteen, jossa kuolema tuotettiin ilman aikomusta tappaa". Oikeus kuitenkin säilytti huomion väkivallan homofobisesta luonteesta raskauttavana seikkana. He itse ovat tunnustaneet homofobisen luonteen.

Uusi Francois Devoucoux de Buyssonin essee Pariisin pormestari Delanoësta, "zéro de conduite" (ei yhtään käytöstä) ei epäröi käyttää homofobisia vihjailuja. Pyörästä: "pieni kuningatar nousee valtaistuimelle", "voidaan jopa sanoa, että pedaalin järjettömyydet ovat pyörineet Bertrand Delanoëlle". ("Pédale" = pederasti > homo). Kirjoittaja jatkaa "Visio, joka on samanmuotoinen sen kanssa, joka saa myös Bertrand Delanoën ja hänen enemmistönsä tukemaan valtavalla ja järjestelmällisellä tavalla feministejä, gay-liikettä tai lisäksi Antillien yhteenliittymiä, jotka kaikki ovat sitoutuneita radikaaliin kohtaamiseen enemmistöisen sosiaalisen ryhmän, jota syytetään maskuliinisen mallin, valkoisen ja heteroseksuaalisen yrityksestä, kanssa."
Kirjoittaja on Delanoën poliittinen vastustaja. Hän on aiemmin kirjoittanut webissä mm. Delanoën myöntämästä rahallisesta tuesta ainoastaan naisille rajatulle filmifestivaalille tasavallan yhdenvertaisuus-periaatteen vastaisena. Pariisin pormestari Delanoë on avoimesti homo. Ile-de-Francen maakunnan (jossa Pariisikin sijaitsee) gay, lesbo, bi ja trans-Keskusta kirjoittamassaan kommunikeassa sanoutuu irti "manipulaatiosta, josta kukaan ei voi erehtyä".

Ile-de-Francen Pariisin glbt-keskus (Cglbt) aikoo tehdä pyynnön olla hyväksymättä [Ranskan] vuoden 2007 taloussuunnitelmissa ja erityisesti sosiaaliturvan rahoittamisessa rekisteröityjen parisuhteiden huomioimattajättämisen. Ranskan sisäministeri Nicolas Sarkozy ilmoitti äskettäin olevansa homoavioliittoa vastaan, mutta kannattavansa taloudellista, taloudellis-oikeudellista, perimyksellistä ja sosiaalista tasa-arvoa. Sitä ihmeteltävämpää on, että se ei toteudu, ilmoittaa Cglbt.

Sébastien Nouchet on kertonut Têtu-lehdelle tapauksensa aktiivisen tutkinnan lopettamisen tiedon aiheuttamasta tilasta. Kukaan ei häntä valmistanut siihen mitenkään. Hänen äitinsä kertoi päätöksestä puhelimessa. Hän putosi tuolloin tyhjän päälle.
Hän haluaa nyt edelleen kaivaa asiaa saadakseen tunnustuksen joutuneensa hyökkäyksen kohteeksi ja saadakseen tutkimuksen aiemman hitauden hyljätyksi. Nouchet'n uusi asianajaja toivoo syvällisempää tutkintaa yhden epäillyn kohdalla. Syyttäjä ei mainitse millään tavoin päätöksessään tämän henkilön aiempia, homofobisia hyökkäyksiä Nouchet'a vastaan. Hänen ajankäyttöään ei ole täysin tutkittu. Myöskin pullo white-spiritiä, jota poliisit eivät kyenneet saamaan haltuunsa hyökkäyksen jälkeen, on omituisesti kadonnut herra Nouchet'n talosta. "Minulla on oikeus saada tietää, mitä tapahtui 16. tammikuuta 2004" vakuuttaa Sébastien.

Sébastien on nyt palannut asumaan äitinsä luo vietettyään ensin puolitoista kuukautta autossaan kolmen koiransa kanssa. Hän ei halunnut aluksi palata taloon, joka oli liikaa muistojen painama. Hän ei myöskään ole saanut mitään aikuisen vammautuneen rahallista avustusta. Sébastian Nouchet korostaa: "Homofobian uhrien vanhempien ja ystävien tulee jäädä heidän luokseen, koska he ovat avun tarpeessa. Minä en häpeä. Toisten uhrien tulee ymmärtää, että asiaa ei voi jättää."

10. ja 11. elokuuta välisenä yönä Laurent lähti Béziersin ainoasta homobaarista tunnetulle tapaamispaikalle paikoitusalueella. Kolme nuorta, joista kaksi oli pyörällä, saapuivat agressiivisen oloisesti hänen suuntaansa. He yrittivät kehittää riidan hyökkäämällä verbaalisesti häntä vastaan. He yriitivät myös viedä hänen tavaransa kopeloimalla häntä. Laurent pääsi kuitenkin pakoon autolla. Nuoret, jotka olivat 17-23-vuotiaita, olivat etnisesti pohjoisafrikkalaisia.
31. lokakuuta 38-vuotias Béziersin asukas joutui kahden nuoren hyökkäyksen kohteeksi. Ensin nuoret solvasivat häntä ja sitten löivät mm. lyömällä puunpalalla päähän johtaen tikkeihin. Uhrin onnistui päästä läheiselle poliisiasemalle. Heti aloitetut etsinnät eivät kuitenkaan johtaneet tulokseen. Uhri palasi joitakin päiviä myöhemmin uudelleen samalle paikalle ja sai kuulla muidenkin joutuneen hyökkäysten kohteeksi.

Ranskassa on keskusteltu paljon rekisteröidyissä parisuhteissa olevien (pacsés) taloudellisesta epätasa-arvoisuudesta verrattuna avioliitossa eläviä koskevaan talouslainsäädäntöön. Viimeinen mahdollisuus ennen tulevia presidentinvaaleja oli ylähuoneen äänestäessä muutosehdotuksesta tasa-arvoiseen asemaan.
Ranskassa senaatti kieltäytyi parantamasta Pacsin asemaa.
Enemmistö äänesti 27. marraskuuta rekisteröityjen parien perimystä koskevan talouslain vuodelle 2007 taloudellis-oikeudellista aseman parantamista vastaan. Senaatin enemmistö - 202 ääntä vastusti sosialistipuolueen senaattori Roger Madecin esittämää lisäystä (I-111), jota taas kannatti 127 äänellään. Senaatin talouskomission yleinen tiedottaja, oikeiston UMP-puolueen Philippe Marini ilmoitti "Pacsin taloushallinnoinnin vastaavan jo tarpeisiin ja huomautti huomioonotettavan pacsin ja avioliiton väliset erot; avioliitto kun periaatteessa perustuu kestävämpään sitoutumiseen".

Christian Vanneste, UMP-puolueen (oikeisto) pohjoisen edustaja, pääsi toistamiseen oikeuden eteen 12. joulukuuta Douaissa.
Kyseessä ovat hänen väitteensä, jotka ilmestyivät kahdessa Lillen alueen lehdessä 26.1.2005 ja 4.2.2005. Niissä hän sanoi mm.: "...Olen sanonut, että se [homoseksuaalisuus] on alempaa heteroseksuaalisuuteen verrattuna." sekä "kritisoin heidän [homoseksuaalien] käyttäytymistään, sanon, että se on moraalisesti alempaa".
Ensimmäisellä kerralla hän sai maksettavakseen 3000 euron sakot ja lisäksi 3000 euroa jokaiselle kantajalle (kolme järjestöä) erikseen. Hänet tuomittiin myös julkaisemaan tuomionsa useissa lehdissä - kuten Le mondessa, L'expressissä ja La voix du nordissa. (Viimeiseksi mainittu lehti oli yksi Vannesten väitteiden julkaisijoista.) Lillen tuomioistuin oli todennut hänet syylliseksi seksuaalisesta suuntautumisesta johtuvaan solvaukseen. Koska Vanneste haluaa kumota lain, jonka perusteella hänet tuomittiin ja koska hän on toistanut väitteensä tuomionsa jälkeen sekä koska UMP näyttäisi pitävän hänet piirissään, Vanneste valitti tuomiostaan ja saa vastata samoista väitteistä saman lain edessä uudestaan.

Päästäkseen uhrinsa luo ja ryöstääksensä hänet Eric S, 29-vuotias, "esiintyi homona" Syyksi hän ilmoitti "syyllistävänsä homoja, sillä he ovat heikkoja, ja ei ole sopivaa olla homo". Hän viritti ansoja uhreilleen ja ryösti heidät väkivaltaa käyttäen tietäen uhriensa heikon aseman. Mulhouselainen Eric sai 18.12. vankeutta yhden vuoden, josta kahdeksan kuukautta suljettuna.
(Tätä tapauskertomusta olen lyhentänyt.)

Bruno Wiel (21.7.2006 tapahtunut hyökkäys, ks. viestit 2,6 ja 9 ) pääsi sairaalasta viime viikolla jatkaakseen toipilasaikaansa äitinsä luona. Hänelle jää pysyvä invaliditeetti eikä voi tehdä normaalia työtä. Neljäs mies on nyt 20. helmikuuta ilmoittautunut poliisille. Kaikki syytetyt ovat 20 - 26 -vuotiaita. Heitä syytetään tahallisesta murhayrityksestä, sieppauksesta, vapauden riistosta ja siihen liittyvistä kidutuksen ja barbarian toimista, joilla oli homofobinen luonne. Heidän omien sanojensa mukaan se, että uhri oli homo, lisäsi heidän lyöntejään ja pahoinpitelyään.

Homofobia, hitaasti mutta varmasti, on täällä saamassa enemmänkin yleistä huomiota.
Uutisointi yleensäkin useinmiten keskittyy väkivaltaisiin tapahtumiin, joita täälläkin on kuvattu, mutta häviten normaalin uutisoinnin pyörteisiin, herättämätä tavallista kansaa sen kummemmin ajattelemaan.
Tähän ollaan selvästi haluamassa muutosta, jotta ihmisten silmät avautuisivat ja suvaitsevaisuus lisääntyisi. Yhtenä keinona käytetään tv spottia, joka pyörii täkäläisillä kanavilla otsikolla "Homofobia on väkivaltaa; monet kärsivät siitä. Herätkäämme! (vapaasti suomennettuna!

campagne radio et tv de lutte contre les discriminations


L’homophobie est une violence / Beaucoup en souffrent / Réagissons !

http://www.respectons-nous.com

"Libres et égaux en dignité et en droits"

Läheistensä hälyttämänä poliisi ja palokunta löysivät lauantaina 16. joulukuuta Laurent Francazalin ruumiin makaamassa vuoteellaan Toulousen asunnossaan. Ruumiinavauksen tuloksena kuolinajaksi selvisi löytöä kaksi päivää aikaisempi ajankohta, kello 22. ja keskiyön välinen aika. Hänen asuntonsa tila ja lukuisat haavat, joista yksi erittäin syvä nielussa, ovat merkkejä mahdollisesta väkivaltaisesta riidasta, joka päättyi 34-vuotiaan miehen kuolemaan. Sanomalehtien kertoman mukaan naapurustossa kukaan ei ollut tietämätön hänen homoseksuaalisuudestaan, vaikka hän ei sitä mainostanutkaan, joskin ei peitellytkään.
10. tammikuuta poliisi kuulusteli joitakin kilometrejä Toulousesta nuoren naisen luona asuvaa 21-vuotiasta miestä. Mies on tunnustanut murhan. Lehtitietojen mukaan miehet olivat tavanneet sattumalta kolme viikkoa aikaisemmin. Murto näyttää olevan tapahtuneen taustalla. Tapauksessa ei ole vielä päätetty, oliko uhrin seksuaalinen suuntaus helpottamassa hyökkääjää.

Douain (Pohjoinen) valitusoikeus on vahvistanut 25. tammikuuta UMP:n edustajan Christian Vannesten saaman tuomion seksuaalisesta suuntauksesta johtuvista halventavista sanoista. Sylliseksi todettuna hän joutuu maksamaan 3000 euroa sakkoa ja 2000 euroa jokaiselle kantajalle ja asianajajien kulut, joita valitusoikeus nosti 500 eurolla ja lisäksi 1500 euroa jokaiselle kanteen nostaneelle järjestölle. Hänen on myös julkaistava tuomio kolmessa nimeltämainitussa sanomalehdessä. Oikeuden mukaan puhumista homoseksuaalisuudesta heteroseksuaalisuutta alempiarvoisena ja puhumista homoseksuaalisten toimien moraalisesta alempiarvoisuudesta ei suojaa ihmisoikeuksien eurooppalaisen sopimuksen artiklan 10 mielipiteenvapaus. Mielipiteenvapautta voidaan rajoittaa, jos se on ihmisarvolle loukkaavaa.

Montpellierin työoikeus päätti 24. tammikuuta tapauksesta, jossa noin 40-vuotias mies oli erotettu työstään 28.12.2005. Työnantaja oli perustellut erottamista kaupankäynnin volyymin kasvamattomuudella. Mutta kun mies oli päättänyt valittaa oikeuteen ylituntiensa maksamattomuudesta, sai hän kuulla entisen työnantajansa lähimmiltä kumppaneilta ja entisiltä työtovereiltaan todellisen syyn erottamiseensa olevan homous. Työnantaja ei kestänyt tätä tosiasiaa ja ilmaisi sen julkisesti. Mies vaatii nyt erottamisensa hylkäämistä sen ollessa vailla todellista ja vakavaa syytä ja työnantajansa tuomitsemista häirinnästä ja syrjinnästä, jotka liittyvät seksuaaliseen suuntautumiseen.

<martin kirjoitti: "Juhani hyvä!>

Tuo lainaus siksi että kommenttini liittyy teidän molempien (sinun ja Juhanin) kannanottoon.

Juhani on oikeassa että toiset purkavat pahpoinvointinsa ulkopuolisiin eikä ehkä siten kuvaa nimenomaan tämän henkilön homofobiaa mutta miten hän valitsee uhrinsa? Eikö se ole niin kutsuttu yleinen asenne homoja kohtaan. Hehän ovat alempiarvoisia ja tekoni tuntuu jotenki oikeammalta kun se kohdistuu muutenkin tässä suhteessa alempi arvoisempia kohtaan. Monelta voi saada hyväksyntää kun joku muu tekikin sen puolestani. Kertomasi tapaukset kuvaavat milestäni tätä asennetta. Tähdennetään että uhri on homo ei siis ihminen.

Tämän asenteen muuttaminen onkin varsin vaikeaa koska väkipakolla ei tuloksia saa aikaan.

Yksi tapa voisi olla se mitä Martin täällä olet tehnyt kiinnittää huomio asiaan sekä kiristää otetta sikäli että kinnitettäisiin huomiota lievenpiinkin tapauksiin jolloin ne eivät pääsisi kehittymään näin pitkälle.

Yöllä 11. syyskuuta 2004 Patrick Sus, 62-vuotias homomies, joutui kotonaan Issigeacissa Dordognen alueella hyvin rajun hyökkäyksen kohteeksi. N. 30-vuotias mies iski häntä aluksi seitsemän kertaa veitsellä, joista kaksi sydämeen ja kolme lähelle selkärankaa. Sen jälkeen hyökkääjä pudotti haarniskan hänen päälleen ja lopuksi sytytti koko asunnon palamaan. Asunto tuhoutui täysin tulipalossa ja sen mukana arvokkaita maalauksia. Suoranaisena ihmeenä on pidettävä, että Patrick säilyi hengissä. Oikeudenkäynti käydään Périgueuxissa ja syytteenä on murhan yritys.

Voisin osallistua homofobiakeskusteluun tässä ketjussa. Ei onnistu. Martinin tänne suoltamat makaaberit tarinat saavat minut voimaan pahoin.

Pahoja asioita tapahtuu. Näiden asioiden käsittelyn ei tarvitse tapahtua pelkästään keskustelun kautta. Hyvä kuitenkin, että sait puettua sanoiksi tunteesi, Juhani.

Pöh!

Tämä keskusteluketju vaikuttaa Martinin ikiomalta julkiselta kauhukammarilta. Olen ihmetellyt mitä raakojen yksityiskohtien kirjaaminen kaikkien näkyville oikein palvelee. Ei ainakaan homojen turvallisuuden tunteen lisäämistä. No, jokaisella meillä on omat pikku perversiomme. ;-)

Tästä muistuukin mieleeni asia nuoruudestani. Parikymppisenä olin suunnattoman kiinnostunut kaikesta yliluonnollista vähäkään sivuavasta. Mikä tahansa kelpasi ufoista levitaatioon - täysin kritiikittömästi. Kun menin varusmiespalvelukseen, minulla oli mukanani loputon varasto jännittäviä tarinoita yliluonnollisista ilmiöistä. Tuon ikäisillä miehillä tarinat iltaisin ennen unen tuloa kulkeutuivat pääsääntöisesti navan alapuolelle. Siihen aikaan pelkäsin kuollakseni seksuaalisen identiteettini paljastumista. Pystyin tunnistamaan nopeasti, milloin seksijutut alkoivat mennä suuntaan, jossa homoteema nousisi aiheeksi.

Silloin ei tultu kaapista ulos. Seksuaalisen identiteetin julkitulo olisi merkinnyt mahdollisesti välitöntä kotiuttamista, merkintää homoudesta kantakorttiin ja kummallisia kysymyksiä kotipuolessa palvelun keskeytyksestä, samoin työhönotossa.

Peittääkseni ja estääkseni sen, ettei missään tapauksessa menty minulle aralle alueelle, yksinkertaisesti ja helposti kaappasin keskustelun kummitusjutuillani. Tarinani olivat joskus sen verran kamalia, että itseänikin alkoi pelottaa. Ei erityisen fiksu tapa, mutta ahdistukseni hallintaan en silloin muutakaan keksinyt.

Hienoa, Juhani, että pystyit keskustelemaan aiheesta.
Ihmettelen kuitenkin kirjoituksiasi. Kohtaatko niillä mitenkään l a a j e m m i n homofobiaa? Onko Sinulla ollenkaan käynyt mielessä näiden hyökkäysten kohteeksi joutuneiden ahdistus ja hätä? Jos olisi, olisit pohtinut keinoja hädän ja ahdistuksen lievittämiseen. Keskustelemallako sen teet? Nyt keskität energiasi vain omaan itseesi ja siinä kirjoittajan - täysin ohittavaan - psykologisointiin.
Ulkomaailman pahat puolet eivät häviä laittamalla oman päänsä pensaaseen ja uskomalla siellä olevan itselleen hyvän maailman. Paljon turvallisempaa loppujen lopuksi on kohdata yhdessä pelot ja voittaa ne.

Patrick Susin tapauksessa (ks. viesti nr. 46) tuomioistuin päätyi tuomitsemaan 25-vuotiaan Jean-Marc Pallut'n murhayrityksestä ja tuhopoltosta 12 vuodeksi vankilaan. Oikeudenkäynnissä uhria ei syyllistetty hänen homoseksuaalisuudestaan. Ainoa - koominen - kohta istunnossa kuuluu olleen tuomioistuimen presidentin kysymys uhrilta, onko hänellä myös taipumuksia eläimiinsekaantumiseen.

Pelkojen oikeaa kohtaamista ei ole minun mielestäni se, että raakuuksien pienetkin yksityiskohdat kirjataan toistuvasti näkyville. Sille on olemassa aivan toinen nimi.

En ole kummemmin miettinyt mikä voisi olla minun tehtäväni "laajemmassa homofobian kohtaamisessa".

Juhani!

Tuijotat raakuuksiin ja määrittelet siten kapeasti.
Raakuudet ovat olemassa siinä missä oikeuksien hyvät päätökset.

Jean-Luc Romero (Ile-de-Francen alueellinen neuvonantaja) joutui oikeuden eteen Pariisissa sen jälkeen kun 17-vuotias nuori "Vince" (nimimerkki) kirjoitti Romeron blogissa epämiellyttäviä näkemyksiä UMP:n valtuutetusta Christian Vannestesta (joka tuomittiin tammikuussa homofobisista lausunnoistaan). Vanneste vei asian oikeuteen löydettyään kyseiseltä blogilta kommentin, jossa "Vince" kirjoitti Vannestesta kesäkuussa 2006: "Hän kaappaa teidät tavalliseen demagogiaansa: 'Ei, mutta minulla ei ole mitään homoja vastaan (minä toivon vain heidän lopettamistaan kaasukammioissa).' "
Poliisi löysi tutkimuksissaan "Vincen", joka oli kirjoittanut kommentin vailla epäilyksiä seurauksista. Hänet tuomittiin alaikäisten oikeudessa kirjoittamaan anteeksipyyntökirje Christian Vannestelle. Jean-Luc Romero taas joutuu vastaamaan blogin pitäjänä "julkista mandaattia pitävän kansalaisen julkisesta halventamisesta". Jean-Luc Romero pitää hulluna joutumistaan tutkittavaksi näkemyksistä, joita hänellä ei koskaan ole ollut. Romeron asianajajan mukaan kommentin näkemykset eivät koskeneet Christian Vannestea valtuutetun toimessa vaan yksityishenkilönä.

Päätös on tulossa 4. marraskuuta.

25-vuotias nuori mies on tunnustettu moraalisen ahdistelun uhriksi Caenin vetoomustuomioistuimessa 12. syyskuuta. Kyseinen nuori mies oli palkattu tiskaajaksi yhteen Mondevillen ravintoloista syyskuussa 2004. Seuraavan vuoden alussa hänen homoutensa tuli muiden työntekijöiden tietoon. Siitä alkoi miehen helvetti: jatkuvia loukkauksia, pilkkaamista ja simputtamista. Hän sai lopulta samana vuonna myös potkut työpaikastaan. Työtuomioistuin kuitenkin tuomitsi erottamisen olleen ilman todellista ja vakavaa syytä (heinäkuussa 2007). Työnantaja valitti tuomiosta. Vetoomustuomioistuin Caenissa kuitenkin piti yllä lähes kaikki tuomiot. Työnantaja sai sakkoja 6000 € ja joutui maksamaan 3000 € vahingonkorvauksia.
(lyhennetty versio)

Ei kai nuo kaikki ole tapahtunut tämän kuluvan vuoden aikana ? no huhhuh..
Vuosi olisi kiva olla myös mukana.
Jos näin kova homojen lahtaamistahti Ranskassa on niin täytys tästä olla jo aika näkyvästi uutisoitu muuallakin kuin homofoorumeilla.

Vasemmasta marginaalistahan näkyy, että vain kolme viimeistä viestiä on kirjoitettu tämän vuoden puolella...