Parisuhteilun säännöistä

Meillä puhuttiin kotona taas syvällisesti ja pitkään mustasukkaisuudesta ja uskollisuuden rajoista.. Olis mukava kuulla, miten muut on sopineet näistä jutuista omissa suhteissaan, ja ennenkaikkea, että miten sovitut asiat käytännössä toimii. Meillä on sillä tavalla ilmeisesti aika erikoinen (?) tilanne, että bf ja minä ollaan kumpikin mustasukkaisia eri tavalla ja ihan erilaisista asioista ja siksi meidän säännötkin on kummallakin erilaiset..
Bf saa mun puolestani tehdä ihan vapaasti monia sellaisia juttuja, joihin se ei ikinä antaisi mulle lupaa, ja sama toimii myös toisin päin.. Esimerkkinä vaikka se, että bf on tosi mustasukkainen mun "entisestä elämästä", existä siis, eikä se siedä mun vanhoja poikaystäväehdokkaita lähellään, eikä varsinkaan mun lähellä, ei sitte yhtään. Kuitenkin sillä on itsellään oma exänsä kaverina ja musta se on ok.
Mulla sitten taas on muutamia tosi läheisiä homoja kavereita monen vuoden takaa, ja mä kun olen maailman seurankipein olento, niin ei se oo mitenkään kummallista, että jos mun bf on yötä poissa kotoa, ni mulla on kaveri vieressä nukkumassa. Mä en sitten taas ikinä päästäis bf:ä kenenkään toisen (homon kundin) viereen yöksi, tai ainakin olisin siitä tosi mustasukkainen.. Tärkein sääntö on kuitenkin se, että mitä tahansa tapahtuukin, ni kerrotaan, ja sitte selvitetään asiat ja jatketaan puhtaalta pöydältä.
Onko muilla kokemusta vastaavanlaisista yksilöllisistä säännöistä ja onko se ollut hyvä vai alkanut ajanmyötä tuntua epäreilulta? Ja kun monilla on varmaan ollut useampi suhde elämän aikana, niin ootteko aina samaa mieltä näistä uskollisuusasioista vai vaihteleeko mustasukkaisuus kumppanin mukaan? Musta tuntuu, että ainakin itse olen mustasukkainen sellaisista jutuista, jotka mun mielestä vois olla bf:n henkilökohtaisia "heikkouksia", missä se vois ehkä sortua jos huonosti käy.. En mä kyllä kamalan tosissani sellaista murehdi.
Noudatetaanko teillä yhteisiä sääntöjä? Se taitaa olla yleisempi tapa.. Miten tarkkaan ylipäätään ootte sopineet asiat ja miettineet miten toimitaan missäkin tilanteessa? Tuleeko teille riitoja mustasukkaisuuden takia?

Olen sinkku, mutta kyllä musta vaan tuntuisi pahalta, jos tyttöystävä kieltäisi exää tapaamasta, koska olemme olleet erään exäni kanssa ystäviä jo vuosia. Tosin tämä exä on mies, jota kohtaan en sattuneesta syystä koskaan pystynyt tarpeeksi fyysistä vetoa tuntemaan, joten tuskinpa tuleva tyttöystävä häntä sen takia pitäisikään uhkana. Mutta ihan sama olisiko ystävä-exä nainen vai mies, joka tapauksessa olen sitä mieltä, että exän kanssa voi olla ystävä ja vain ystävä, ja pitäisi kumppaninkin se ymmärtää.

Samoin kokisin toimivani epäreilusti, jos kieltäisin kumppaniani tekemästä jotain sellaista, minkä kuitenkin sallin itselleni parisuhteessa. Eli mun mielestä on ehdottomasti parempi, että on samat säännöt molemmille. Mutta jos homma toimii teillä noin ja molemmat olette tilanteeseen tyytyväisiä, hyvä niin.

Me ollaan pääosin tällä hetkellä kyllä tyytyväisiä nykyiseen järjestelyyn.. Oikeastaan ainut, josta saattaa tulla riitaa, on mun vanhat valokuvat, joissa on mukana senhetkisiä rakkauksia.. Bf:n mielestä niitä ei pitäis enää säilyttää, eikä se halua meidän kotiin kuvia musta jonkun toisen kanssa, mutta mulle ne on tärkeitä muistoja eletystä elämästä ja sillä tavalla osa mua.. Niistä keskustellaan aina silloin tällöin äänekkäästi..

Kesäpoika!

Mikäli elämästäsi tulisi leikata jotain pois, niin et olisi tässä-ja-nyt.

Haluan sanoa tämän ajallisuuden puolustuspuheena!

Joissain tilanteissa, joskus... Jonkin menneen voi joutua jättämään taakseen, jostain mukavasta ja tärkeästäkin voi joutua luopumaan, jotta nykyhetkestä voisi tehdä paremman. Jotta voisi olla enemmän tässä ja nyt. Jotta voisi mennä eteenpäin, ei kaikkea voi kantaa mukanaan. Valintojakin on tehtävä.

Meidän parisuhteessa on yksilöllisiä sääntöjä, ihan jo siksi että olemme erilaisia ja koemme vastakkaisen sukupuolen eri tavalla(juu hetskuja, jos se nyt on tärkeää). Aika vanhat säännöt meillä eli ei flirttailua ym siis leikkimielistä ehkä saa olla jonka tarkoitus on vain piristää tunnelmaa eikä päämäärällistä. On riitoja ollut, lähinnä kyse ollut siitä että toinen on kokenut olevansa väheksytty. Ajattelen itse asiasta niin että on jokaisen oikeus tuntea olevansa suhteessa seksikkäin ja upein olento maan päällä vaikka todellisuudessa ehkä mahamakkarat ja sellut pilkistäisivätkin.

No, jos sinusta on ok nukkua jonkun toisen kanssa ja sinusta ei ole ok, että sinun mies nukkuu jonkun toisen kanssa niin minä pääsisin äkkiä yhteen johtopäätökseen. Et taida luottaa sinun mieheesi, mutta kun itse nukut jonkun toisen kanssa, tiedät, ettei mitään tapahdu.

Mulla on kanssa kotona se tilanne, että mä voisin hyvin pusitella kavereideni kanssa ja viettää paljonkin aikaa sylikkäin ja muuta semmosta, mutta mieheni näkee kaiken sellaisen uhkana ja on mustasukkainen. Minusta olisi toisaalta myös hyvin ok, jos mieheni käyttäisi aikaansa kavereidensa kanssa sylikkäin tai antaisi sellaisia ystävyyspusuja ihmisille. Toisaalta tiedän, ettei se ole yhtään hänen tyyppistään. Siksi hän kai sitä vierastaakin.

Minun mielestäni parasta on välttää kaikkea, minkä tietää loukkaavan toista. Toimivan parisuhteen eteen on tehtävä myös uhrauksia.

Tai vaihtaa suhdetta. Tai sinkkuuntua. Parisuhde hinnalla millä hyvänsä ei ainakaan minusta kuullosta hyvältä valinnalta.

Smo!

Näen asian myös noin. Se on ajallisuuden yksi puoli. Suhteessa on juuri sen takia, että toinen on ko. ihmiselle erityinen ihminen ikuisessa tässä-ja-nyt. Suhde ei ole olemassa vain itsestään: se on uusinnettava jatkuvasti ( = tehtävä sen eteen töitä).
Kaiken menneen ei tarvitse olla näkyvästi esillä ja varsinkaan aktiivisesti mukana. Mennyttä ei voi kuitenkaan poistaa. Jonkun rakkaisiin(kin) muistoihin puuttuminen voi olla suuri uhrauksen pyyntö. Suhde on ajallisuutensakin takia myös aina kompromissi. Yhtäältä toisen voi kokea tärkeämmäksi kuin omien muistojen säilyttämisen. Toisaalta voi kokea toisen pyynnön myös rakkaudettomuuden ilmaukseksi.
En kuitenkaan näe tilannetta vain vastakkainasettelun näkökulmasta, vaan ennen kaikkea paikkamme näkökulmasta. Jokaisella on oikeus ja velvollisuus omaan paikkaansa ja sen hoitamiseen.

Vastaan nyt alkuperäiseen viestiin.

Mustasukkaisuutta on juuri niin monenlaista kuin on ihmisiä. Ainakin siinä on kyse oman arvon tuntemisesta sekä toisen erityisestä välittämisestä (positiivisessa ulottuvuudessa) ja varmasti paljosta muusta (en ole psykologi, mutta omaa kokemusta on). Mustasukkaisuus on myös tuhoava voima.
On hyvin positiivista, että asiasta on keskusteltu ja on säännöt - ainakin suuntaviivat ovat tiedossa, ne on ilmaistu.

Periaate, että suhteessa kummallakin on omat mustasukkaisuuden aiheet ja että juuri ne ohjaavat sääntöjä, on varmasti johdonmukainen. Mikä ei rapisuta suhdetta, on tuskin pahasta.

Poikaystäväsi pitäessä omaa entistä kaverina, mutta ei salliessa sitä Sinulle näen kuitenkin hänen omalta kohdaltaan tiedostamattomuutta mustasukkaisuutensa syistä. Nämä ovat niitä tekstisi lopussa viittaamiasi henkilökohtaisesti selvitettäviä asioita: Minusta tuntuu myös osittain siltä, että niiden selvittäminen vähentää pelkoa.

Rakkaus kasvaa jaettaessa. Se myös lisää luottamusta. Mitä enemmän voi luottaa toiseen, niin sitä avoimempi on liikkumavara. Jokainen voi kasvaa itse.
Eri mahdollisten konkreettisten tilanteiden vatvominen ei ole rakentavaa. Luottamuksen myötä tarve siihen myös vähenee ellei suorastaan katoa - oman kokemukseni mukaan.

JohnnyF: ei myöskään sinkkuus, jos se tarkoittaa vain oman edun ja nautinnon tavoittelua, parisuhteen menettämisen hinnalla kuulosta houkuttelevalta.
Parisuhteen tuntuessa oikealta, on kyllä valmis ja halukas tekemään myös uhrauksia.

Yksilölliset säännöt ovat meilläkin käytössä, menestyksellä.

Itse mietin tässä tilanteita joissa olen ollut mustasukkainen... Kyllähän niistä kumppanin vanhoista kavereista kai jotakin hampaankoloon on jäänyt, mutta ne asiat on selvitetty. Ja sattumalta tavattuja omia kavereitani onkin kummasteltu monta kertaa...

Aloin äsken hyräilemään tätä Ylitalon laulua ja tajusin että säe: Muuten sauhuta saat, sua mä kieltele en, mutta muista jos virheen sä teet Se on kerrasta poikki" on aika kauhea. Elikkä pitäisikö suhteessa olevan pelätä elämää?
Ajatus siitä että voisi sauhuta ja sitten stopata jossakin määritellyssä kohdassa on mielestäni mahdotonta. Eikö esim. toiseen rakastumisen kieltäminen viekin pohjan pois rakkauden voimalta ja mahdollisuudelta itseltään. Toisen historian tunteminen lisää toisen ymmärtämistä ihan arkipäivän asioissa ja suhtautumisessa elämään, mikä on kaiketi se tuntuvin yhteinen jaettava. (Mutta tämä nyt meni sivuraiteille, paluu pääasemalle):

Elämänkumppanini on sitten käyttänyt tätä kerrasta poikki-määritelmää suhteemme alussa. Tuloksena on, että itse en elä aivan hänen moraalimääritelmänsä mukaan eikä hän minun... Pitäisikö elää loukkamatta toista vai pitäisikö elää toisen määritelmien mukaisesti? Vai pitäisikö etsiä kompromissi? Ei vaan kyseessä ei ole totuus vaan prosessi. Ja hienointa lienee, etten vielä tiedä mihin se vie.
Itselläni pienten asioiden punnitseminen parisuhteessa (valokuvat, menneisyys, ystävät) ovat sen toisen oman ja yhteisen erottelua ja toisen tuntemaan oppimista. Kun kaksi ihmistä ns. menee yksiin, niin täytyyhän se ympäröiväkin maailma järjestykseen laittaa. Tuoliinkin voi luottaa vasta kun tietää ettei sen alla oleva pöytä sorru. (Meillä "sisustetaan").
Eli kuten Martin ilmaisi: Luottamus ja toisen tunteminen lisää liikkumavaraa.

Mä en ole ihan varma ymmärsinkö Pette-rin kirjoituksesta mitään oikein, kun yritin siirtää kommentteja käytännön tasolle, mutta jotain kohtia on pakko kommentoida..
Kysyit pitäisikö suhteessa olevan pelätä elämää.. Ei tietenkään. Suhteessa olevan, ihan niinkuin kaikkien muidenkin, pitää pystyä ainoastaan hallitsemaan omia tekojaan (kun mitään muuta tässä elämässä ei voi edes hallita) ja kantaa niistä vastuu. "Elämä" ei työnnä ketään sänkyyn kenenkään kanssa, sinne mennään ihan itse, omin jaloin, omasta valinnasta. Elämä ei avaa kenenkään housuja, eikä.. no, ymmärsit pointin.. Pettämistä ei "vain tapahdu". Sellaisen väittäminen on vastuunpakoilua. Mä olisin valmis antamaan pettämisen anteeksi, jos toinen kertoo, mitä tapahtui ja miksi ja ennenkaikkea, että miksi sellaista ei tapahdu enää ja olis oikeesti pahoillaan siitä mitä teki.. mutta että sillä olis otsaa tulla sanomaan, että se vain-tapahtui, ni se kertois mulle kyllä ainoastaan yhden asian, sen, että samanlaista vois vain-tapahtua milloin tahansa uudestaan, kun toinen ei muka voi sellaselle mitään.
Mun mielestä ei pidä hyväksyä sellaisia sääntöjä, joita ei aio noudattaa. Jos on olemassa jonkinlaiset sovitut säännöt ja sitten kumpikaan ei noudata niitä, niin miksi ihmeessä pitää sellaisten sääntöjen kulissia yllä? Kyllä silloin olis jo aika puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja siitä, mille oikeesti tuntuu.. Eikö vain?
..tai sitten mä ymmärsin koko jutun ihan väärin..

Kesäpojalle vastaukseksi:
En halua esittäytyä moraalisesti löyhänä ihmisenä, koska sitä tuskin olen. Mutta olen hankala ihminen ja iässäni ja pitkän parisuhteen tässä vaiheessa kaikki asianomaiset sen varmasti tietävät. Ajatuksiani ei ihan käytännön tasolle voisikaan viedä tai kopioida, parisuhteet ovat yksilöllisiä. Puhut vastauksessasi pääasiassa pettämisestä (seksistä) ja vastuunkannosta.

Tässä mieleiseni käytännön esimerkki (ei omasta elämästäni): Jos töissä ja harrastuksissa olisi kumppanilla niin mukavaa, että kotona ei ehtisi käydä kuin nukkumassa ja murahtamassa sohvalla, olisi se mielestäni pahempaa pettämistä kuin satunnainen lipsahdus toiseen sänkyyn muun parisuhdeiloittelun väliajalla. Ensiksimainitussa esimerkissä luovutaan itse parisuhteesta ja siitä vastuunkannosta. Toinen kuuluisi mielestäni sen toisen omaan elämään ja hän kantaisi siitä sitten itse sen vastuun. Kuten sanoin, esimerkkejä on vaikeaa soveltaa. Pettämistä on monenlaista. Itse olisin mustasukkaisempi golfmailalle kuin naapurin Reijolle (kuviteltu henkilö).

Laulun sanoissa ihmettelin, että toisella ei olisi oikeutta suoda itselleen elämää jossa olisi mahdollisuus rakastua toiseen, mikä tietysti päättää parisuhteen. Se niin jyrkästi kiellettiin laulussa. Se oli irtoajatus joka ei oikeastaan liittynyt keskusteluun.
Mutta jos en uskoisi - yhä edelleen - suureen rakkauteen, prinsseihin ja sammakoihin ja valkeisiin ratsuihin, veisin pohjan pois mahdollisuudeltani rakastaa ja rakastua - myös nykyiseen kumppaniini. Se on ainakin minun tapani uudistaa suhdetta - löytää toisesta jotakin sellaista hyvää joka vetoaa minuun niin, että suhteen ylläpitäminen kannattaa. Sitten voidaan neuvotella niistä uhrauksista. Pidätän mahdollisuuden omaan telkkariin ja tietokoneeseen.

Mielestäni ei ole olemassa sääntöjä vaan toiveita. Siinä se ero. Minullakin on omat toiveeni. Mutta säännöiksi en siis oikeastaan niitä sanoisi. Se juuri saa toisen kantamaan vastuuta. Toki toiveitaan kannattaa ilmaista - eihän toinen niitä osaisi aavistaakaan. Joskus ne vain jäävät jonnekin ilmaisemisen jalkoihin. Luulen, että pitää kertoa se, mikä koskee parisuhdetta, mutta ehkä ei niin tasan tarkkaan olla ehdoton.

Itse olen omaan menneisyyteeni kuuluvat esineet ja ihmiset olen säilönyt "aarrearkkuun". Ne eivät ole välttämättä esillä, mutta ne ovat minulla. Niistä en luovu, en edes niistä joita kohtaan minulla on tunteita. Niiden kanssa nukkumiseen ei ole ollut käytännön mahdollisuutta eikä mielenkiintoakaan. Ne eivät vain ole kiinnostavia tämän parisuhteen kannalta. Saman suon kumppanilleni. Ne asiat ovat kuitenkin pyhiä sillä ne tekevät meistä juuri sen, mitä olemme tänään. Eri asia on, mitä olemme huomenna.
Toivottavasti tämä edes vähän selvensi vaikeita ajatuksiani, en yöllä ollut ehkä niin alertti...
En valitettavasti voi jatkaa keskustelua viikkoon, sillä siirryn netittömään paikkaan. Ihanaa.

Hmm.. eli Pette-rin tarkoitus ei ollut varsinaisesti ottaa kantaa uskollisuuteen sellaisenaan, vaan kertoa, miten oma suhde toimii. Joo, sehän mun alkuperäinen kysymyskin oli. :) Jos suhteessa on sellainen sääntö, että kumpikin saa käydä vieraissa kunhan ei pidä siitä suurta meteliä, ni se on sitten sen suhteen tapa, eikä kuulu muille.
Mä tarkoitin pettämisellä sitä, kun on sexiä kolmannen osapuolen kanssa tietäen, että se satuttaa omaa rakasta. Ymmärrän ton ajatuksen missä verrattiin harrastuksia ja pettämistä ja että miten Pette-ri on järkeillyt sen, ettei fyysinen pettäminen oo kaikkein pahinta.. oikeesti toi ei kuitenkaan ole mikään peruste, koska eihän noi ole mitkään joko-tai vaihtoehdot, joista on pakko valita pienempi paha. Kumpikin voi (ja niiden pitääkin) toimia yhtä aikaa, jos niin on sovittu. Mun bf ei oo onneksi mustasukkainen aikaavievästä harrastuksesta, meillä se lasketaan siihen "omaan elämään" mitä sitäkin pitää olla. Hänelle on tärkeää tietää, että on mulle tärkein ihminen. (tää oli aika suora lainaus bf:n omista sanoista, yleensä en puhu kenenkään toisen puolesta..)
Pette-rille rentouttavaa lomaa! :) Niin, en mäkään välttämättä tykkää siitä laulusta.. toisaalta se on jo vanha ja heijastaa ehkä enemmän naisten halua olla riippumaton miehestä kuin sitä, että oikeesti onnellisessa suhteessa toinen tekee virheen.. Toisaalta tykkään siitä kovastikin. "Paras miettiä ootko nyt onnellinen, sä et anteeksi toista naista saa.." Niin just. Paras miettiä ja kantaa vastuu valinnasta. Ihan itse. ;)

Moni homo varmaan " rikkoo sääntöjä" periaatteesta. Miksi "suhteen" ulkopuolisen sänkyynmenon edes kertoisi? En tiedä yhtään sellaista "suhdetta", joka toimii vapaasti ilman ongelmia ellei "suhteesta" ole seksi jo kuollut.

Määritelkää "suhde" ja "rakkaus"?

Sittenpä, Enter, tuntemasi suhteet eivät ole kovin edustava otos kaikista suhteista. :-)

:D

Mitä tapahtuu "kesäpojalle" kun saapuu syys? Lakastuuko? ;-)
Juhani

Älä ota kesäpoikaa. Se ei ilmojen kylmetessä selviä yksin luonnossa.

Lakastuuko? :O ..toivotaan, että ei.. ;)
Yksin se ei kyllä luonnossa selviä.. Onnex on vielä kesä, niin ei tarvi tietää.

Mulla oli jäänyt kommentoimatta JaNin viesti, joka on tuolla ylhäällä jossakin.. muistaakseni numero 7.
Eli takaisin mustasukkaisuuteen.. Mä luulen, että meillä olevat erilaiset säännöt heijastaa aika hyvin meidän eroja ihmisinä.. Ihan niinkuin säkin kerroit, että sulle on luonnollista olla lähekkäin, ni mulle on ihan luonnollista nukkua kaverien vieressä.. Kundikamulle se ei oo samalla tavalla luonteenomaista.. siksi mä olisinkin mustis. Jos löytäisin sen jonkun toisen kainalosta, ni siinä olis väkisinkin jotain hämärää, koska hän kokee sellaisen tilanteen eri tavalla seksuaalisena kuin miltä se musta tuntuis omien kaverien kanssa.. siis ainakin sen perusteella, mitä me ollaan juteltu.
Kyllä mä ymmärrän bf:n exä-kammonkin.. Mä olen oikeesti sellainen, että jos mulla on seksiä jonkun kanssa, ni näen sen ihmisen sen jälkeen ihan eri valossa. Mä rakastun sängyssä. Ja jos ajattelen sinkkuna seksiä ihan seksinä, eikä parisuhteen etsintänä, ni mä menen paljon mielummin sellasen kanssa, jonka kanssa olen ollut ennenkin, kuin jonkun uuden tyypin. Bf sitte taas näkee exänsä niin, että niiden kanssa on yritetty ja ei toiminut. Miksi tehdä sama virhe uudestaan.
Toisaalta sen takia en oo kyllä kovin sortuvainen pettämään, kun bf:stä mulla on kaikkein parhaat muistot siinä suhteessa. ;) Ja kun katselen sitä.. öh.. eri kohtiin.. ja mietin mitä on tehty joskus aiemmin, ni se on mun pornoa. Klassista ehdollistumista, kun jonkun kanssa tuntuu kivalta, ni sitä tahtoo uudelleen.. ;)

Ääh.. olenkohan mä nyt liian avoin osallistumaan tänne keskusteluihin, kun monet muut on niin asialinjalla kaiken aikaa..

Olet niin avoin täällä kuin olet. Sehän vaikuttaa sivustoon ja sen avoimmuuteen - mielestäni positiivisesti!