Pride ei kiinnosta?

Lue lisää:
» Kuvia ja tunnelmia Helsinki Pride 2006 -kulkueesta ja puistojuhlasta

Lisää uusi viesti
Edellinen
Oletteko huomanneet, miten suuri osa ranneliike.netin etusivun kysymykseen vastanneista ilmoittaa, ettei "minua mokoma Pride kiinnosta". Taisi olla jo ainakin 25 %:n hujakoilla. Eikö tämä ole huolestuttavaa, jos ei haluta puolustaa omia oikeuksia? Ylpeys omasta seksuaalisuudesta on kuitenkin inhimillisen olemassaolon perusasioita. Mitä asialle pitäisi tehdä? Värvätä ihmisiä Mamasta tai Herkusta pe- ja la-iltaisin?
Hyvältähän tuo luku näyttää. Noin 70 prosenttia vastanneista osoittaa jonkinlaista kiinnostusta pride-tapahtumaan. Ei silloin ole syytä ajatella, ettei pride kiinnostaisi. Eipä se noin 30 prosenttia kovin huolestuttava määrä ole.

Sitä paitsi omia oikeuksiaan voi puolustaa kovin monella muullakin tavalla kuin osallistumalla prideen. Ylpeyttään voi osoittaa muutenkin kuin pridessa. Tuskin "värväämiseen" tarvitsee sen kummemmin turvautua.

Oletettavasti Mamassa ja Herkussa on pride-ilmoittelua - myös muina kuin pe- ja la-iltaisin, joten itsenäisesti ajattelevat valistuneet ihmiset voivat ratkaista mahdollisen osallistumisensa ihan omien halujen mukaan.
"Blueriver kirjoitti: "Oletteko huomanneet, miten suuri osa ranneliike.netin etusivun kysymykseen vastanneista ilmoittaa, ettei "minua mokoma Pride kiinnosta". Taisi olla jo ainakin 25 %:n hujakoilla. Eikö tämä ole huolestuttavaa, jos ei haluta puolustaa omia oikeuksia? Ylpeys omasta seksuaalisuudesta on kuitenkin inhimillisen olemassaolon perusasioita. Mitä asialle pitäisi tehdä? Värvätä ihmisiä Mamasta tai Herkusta pe- ja la-iltaisin?"

Minua ei kiinnosta moiset kissanristiäiset pätkän vertaa.
Minun on vaikea vetää yhtäläisyyttä Priden ja oikeuksien puolustamisen välille.
Pride on vähän niin kuin messut. Miksi mennä messuille kun saman saa hakemalla netistä.
Pride on sellainen yhteisöjuttu. Näyteikkunahomot ja näyteikkunalesbot menevät esittelemään itseään. Se on niiden tilaisuus. Sirkkeliin kompastuneet voivatkin poistua.
Ulkopuolisille esitellään järjestöjä ja toimintaa.
Enkä minä ole ylpeä omasta seksuaalisuudestani, niin harvoinkin sitä on nykyään. Vähän taka-alalla koko juttu. Joskus kiähnään, mutta rupeaa olemaan niin frigidi, että se huurre ei ole lasissa vaan iholla.
Jaahas. Seksuaalisuudestako siinä homoudessa vaan olikin kyse. Jopas nyt jotakin. Näin ne monet heterokaveritkin väittävät. Minä ainakin olen ylpeä monesta, monesta, monesta, monesta muusta asiasta ei-heteroudessani. Muun muassa ihanista ystävistäni, joiden kanssa on hauska juhlia ylpeyden merkeissä.

Suomessa on kyllä niin omituinen ja nihkee suhde pride-hommiin että jeesus armahda. Tukholman praideilla on mukana puol tukholmaa eikä vaan jotku "seksuaalit".
Epäheterouteni on kuin patsas.
Minulle täysin hyödytön, mutta lisää paikkakunnan arvoa (ja ehkä jopa viihtyvyyttä).
Ajattelin osallistua Prideen ensimmäistä kertaa ikinä. Osasyynä Vaeltaja2005:n referoimat uutiset lähimaista. Homoilla menee huonosti, enkä ajatellut katsella hiljaa vierestä ihmisoikeuksiemme räikeää loukkaamista.

Keski-ikä. Mikä ihana hetki nousta barrikadeille!
Eikös pridessa voi juhlistaa vaikka sitä, ettei ole mitenkään seksuaalinen olento, ei tunne seksuaalisesti yhtään ketään kohtaan yhtään mitenkään yhtään mitään? Eikö voi näyttää tuntevansa vaikka siitä ylpeyttä?
Kun ei mitkään pridet kiinnosta, niin ei kiinnosta. Missä ongelma? :P
"smo
22.06.2006, 23:15 Eikös pridessa voi juhlistaa vaikka sitä, ettei ole mitenkään seksuaalinen olento, ei tunne seksuaalisesti yhtään ketään kohtaan yhtään mitenkään yhtään mitään? Eikö voi näyttää tuntevansa vaikka siitä ylpeyttä?"

Paikka sellaisen juhlistamiseen on vaikkapa Valtakunnansali.
Myös "ystävämme" Aslanissa iloitsevat. (Tein sen vielä ilman Jeesusta)

Tunnen lähinnä inhoa ja häpeää sitä kohtaan että paikkakunnallani (kirkonkylä-Helsingin ahmaisema kirkonkylälähiö ostareineen missä Tony Halme keräsi aikoinaan runsaasti ääniä) olen lähinnä kaikkien tietämä kylähullu epäheterouteni takia. Siinä on kyllä marssia ja politiikkaa tarpeeksi kun marssii ostarille.

Enkä ole tullut ulos kaapista (Priden teema) enkä tulekaan. Sehän on sen myöntämistä, että kaikki ne jotka minut ovat outanneet olivat oikeassa enkä suo heille sitä riemua.

Parempaa onnea vain kaikille omasta tahdostaan ulos tuleville!
Jatkoa:

Itse asiassa kun minulla oli avioeroon päättynyt heterosuhde nuorempana, niin vaikka onnellisiakin hetkiä oli niin kuitenkin se ulkopuolisille näyttäytyy epäonnistuneena liittona. Jos minä siitä ylpeä olisin, niin pitäisivät minua entistä hullumpana.

Siksi kun nyt samansukupuolisia suhteita harrastin, niin kun ne ovat olleet vielä lyhyempiä ja epämääräisempiä kuin se heterosuhde, niin kyllä jos minä esittäisin olevani ylpeä niistä niin minua taas pidettäisiin kajahtaneena. Vasta sitten kun minulla on pitkään jatkunut parisuhde, voisin tulla ulos kaapista ja olla ylpeä siitä että repaleisen historian jälkeen minä pystyin kuin pystyin sellaiseen suhteeseen että kelpaa ulkopuolisillekin näyttää. (Mutta näinhän ei sitten käynytkään kun muut outtasivat minut)

Suomalaiset ovat vain rehellisiä tuon Pride-touhun kanssa, siis kun ovat osallistumatta.

Ja mitä tule poliittiseen manifestiin, niin ei se rohkaise kauheasti ketään täällä kun ne tietävät että paikkakunnan julkisesti vinoviettinen melkein pistetään tervaan ja höyheniin. Vähän niin kuin se lynkkaaminen siinä Brokebackissä, sellainen toimii varoittavana esimerkkinä. Ei kauhean ylpeä voi sellaisestakaan olla.

Idän eksotiikkaa varten ei tarvitse lähteä Moskovaan eikä Varsovaan. Saisi kerran Pride-marssi kulkea vaikka Mellunmäestä Itiksen kautta Vuosaareen niin tunnelma olisi vähän eri kuin keskustan suvaisevaisimpin korttelien kautapuikahduksessa.
Pora-liikkeen ehdottama itainen reitti on hyva! Voisin muutoin ehka osallistuakin marssille, mutta tama juhannuksen seutu on ainoa jolloin ehdin lomalle. Olen katsellut sattuisiko matkareitille Pridea, mutta ei. Terveisia nyt taalta Ranskan Alpeilta missa nayttaa menevan hoimoillakin hyvin, ks. osio Uutisia Ranskasta.
Itselläni on muutama mielikuva Pridesta ja sen tarkoituksesta. Ja nämä mielikuvat ovat suurimpia syitä, miksi en ole kiinnostunut asiasta.
Hienoa, että joku taas muisti korostaa tuota IHMISOIKEUSASIAAKIN taas... J.Hentiläkin tykkää ja Hentilän hyväksymä virallinen SETA organisaatio.
Kale (48v) soitti taas pitkästä aikaa ja kertoi, että voisi joskus tulla Prideen, mutta matka on pitkä ja mutkikas. Ja taloa siellä Mikkelin koillispuolella ei viitsi jättää yksin pidemmäksi aikaa. Kissakin saisi ahdistusta.

Kale ei ole koskaan käynyt pride-juhlissa. Eikä niistä edes kuule juuri mitään tuolla provinssissa. Radiossa yleensä tulee joku haastattelu ja tv:ssä klo 17:n uutisissa on paraatista lyhyt välähdys. Mutta eniten Kalea kiinnostaisivat erilaiset keskustelutapahtumat, joista voisi saada uusia näkemyksiä homona elämiseen. Jos hän joskus käy lähikaupunkien tansseissa, syvällisemmät keskustelut jäävät siellä vähiin.

Nyt on onneksi tullut tämä internet, jonka käytön Kale oppi kansalaisopiston kurssilla. Internet on avartanut aika lailla. Mutta homoasiaa siellä on melko vähän suomenkielisenä. Englanti on Kalelle vaivalloista luettavaa. Vain kiinnostavimmat uutiset tulee tavattua vierailla kielillä.

Oi, jos kerran pridestä saatais suoraa internet-kuvaa samalla tavalla kuin esim. tieteen päiviltä toissa talvena. Tapahtumia suorana läöhetyksenä ja sitten niitä voi katsella vielä koko seuraavan vuoden. Eikö EU antaisi tällaiseen rahaa? Se oli Kale, sähkömekaanikko Keski-Suomesta.

Suorissa internet-lähetyksissä olisi ideaa. Mutta ennen kuin ne totetutetaan, voidaan Kalea palvella vaikkapa täällä Ranneliikkeen keskustelufoorumilla. Jokainen, joka käy Pride-tapahtumissa, voi kertoa, mitä siellä tapahtui ja mistä puhuttiin. Lähes reaaliajassa. Nyt talkoisiin, pojat ja tytöt!
Ranskan Prideen osallistui 800000 ihmistä. Se on 1,5% koko maan väkiluvusta. Jos Suomessa olisi vastaava osallistuminen se olisi 78000 ihmistä. Outoa sakkia nuo ranskalaiset, aina lähtemässä kadulle. Poltetaan autoja, rakennetaan barrikadeja, marssitaan Pridessä.
Toisaalta täällä voitaisiin ihan aikuisten oikeasti miettiä, mikä muu mättää kuin että maa on pieni ja täällä nopeasti saa kasvot itselleen jos lähtee Prideen marssimaan. Sellaiset Lordin-kasvot että uskovaiset kauhistelee.

"Alexis
25.06.2006, 01:42 Luulisin, et pääkaupunkiseudulta löytyy monia itselleen sopivia asuinpaikkoja."

Ei löydy.

"Itse osallistun Prideen ensimmäistä kertaa ihmisoikeudellisten asioiden takia ja myös tavatakseni ystäviäni."

En ole kokenut mitään ihmisoikeuksia tässä maassa ja mitä tulee ystäviin, niin sitä on pridet ja SETAt, että pieni samoin ajattelevien klikki kokoontuu yhteen kierrättämään uudestaan niitä samoja juttuja mitä ennenkin eikä ulkopuolisilla ole asiaa.
Ei ole salaisuus, että minun kohteluni eka kertaa vähemmistöbaarissa oli niin tyrmäävä etten sinne enää mennyt uudestaan ja vieläkin saan kuunnella pahaa puhetta itsestäni. Totta puhuen uskonlahkossa oli miellyttävämpää.
Mitäpä jos ne lesbot jotka tykkää savustaa ihmisiä ulos heidän omaksi kokemistaan piireistä järjestäisi kaikki Pridet ja Setat eikä sitten häiritsisi niillä muita? Ei leikitäkään että olisi kysymys mistään ihmisoikeuksista vaan samanmielisten klubin pikku piknikistä?

"Pride käsitteenä on niin laaja, että varmasti jokainen voi löytää itselleen sopivia osia niin ohjelmasta kuin ideologiastakin. "

En löydä. Hyvin vähän muuttuu vuodesta toiseen. Eikö esimerkiksi HOT keksi koskaan mitään muuta kuin gay-cooperin?
Mitäpä jos järjestettäisiin sellaisten oma pride jotka putoaa niin heteroseksististen kuin homoseksististen diktaattien ulkopuolelle? Sellainen sirkkeliin kompastuneiden ihmisoikeuspyrähdys jonka radikaalina ajatuksena päinvastoin kuin SETAssa ja suomalaisessa yhteiskunnassa olisi se radikaali (kristillinen) ihmisoikeussanoma että ihminen kelpaa sinällään?

"vaeltaja2005
25.06.2006, 07:29
Mutta eniten Kalea kiinnostaisivat erilaiset keskustelutapahtumat, joista voisi saada uusia näkemyksiä homona elämiseen. Jos hän joskus käy lähikaupunkien tansseissa, syvällisemmät keskustelut jäävät siellä vähiin."

Minuakin kiinnostavat tuollaiset kokemukset.
Minua kiinnostaa etenkin tietää jos jotakuta on syrjitty, niin tietää että päinvastoin kuin yleensä puhutaan, ei ole ainoa joka on jäänyt suvaitsevaisuudesta paitsi.

Minusta oli hienoa käydä Fort Lauderdalen Gay Men's Chorusia kuuntelemassa, koska se oli harvoja hetkiä joissa olen tuntenut jonkinlaista rentoa yhteisöllisyyttä jolla Pridellä kai yritetään tavoitella. Tunsin vahvistuneeni sen jälkeen.
"Alexis 17 / 17
25.06.2006, 12:00 Jos rakennan sulle Pora-liike ristin ja ostan nauloja, niin olisit varmaan onnellinen. Ne on muodissa marttyyreiden keskuudessa."

Joo. Me sirkkeliin kompastuneet voisimme avustaa ja tehdä "uusnatsien" varjomielenosoitus. Silloin teidän Pridenne saisi kerrankin huomiota. Voitais heitellä ihan kananmunia kanssa. Lattiakanan munia. Eikä osuttais. Ainakaan tahallaan.

Sitten me voisimme järjestää oman kaappipridemme. Ehdottaisin paikaksi Helsingin uusia aluevaltauksia Sipoonkorvesta.
Mistä tietää kuuluuko tähän mystiseen kastiin nimeltä "sirkkeliin kompastuneet" ? En ole Seta-aktiivi, enkä kovin paljon harrasta mitään muutakaan erityisen yhteisöllistä gay-toimintaa. Mutta siitä huolimatta, en osaa nähdä Priden juhlimisessa mitään kauhean negatiivista...saatan jopa osallistua. Tuleeko tästä nyt minulle identitettikriisi? Olisiko setalaisten ja sirkkeli-ihmisten välissä joku muu lokero, mihin voisin itseni survaista?

Kananmunat menee rikki, kun ne osuu kohteseen (tai tarkoituksella sen viereen)...joten eikö olisi käytännöllisempää heitellä vaikka appelsiinejä tai omenoita. Siten mm. kulkueessa marssisivat köyhät opiskelijahomot voisivat kerätä niitä talteen ja siten säästää pitkän pennin (siis sentin) ruokakuluissa.
Jos Pride kuvataan vapaaseen jakeluun nettiin, on mahdollista, että kaiken maailman Redwatchit sun muut hörhöt saavat pärstäkuvasi sivuilleen. Setan tilaisuuksissa on yleensä toiminut sellainen kirjoittamaton sääntö, ettei kuvia oteta, etenkään niitä ei oteta ilman lupaa.

Kun minä kerran erehdyin olemaan paraatissa, kuvaa minusta pyöri viikon ATV:llä. Kuvattu täysin ilman minun lupaani.

Kokemus oli, että luvattomia kuvaajia oli silloin paljon, nyt kännykkäkameroiden sun muiden vipstaakien aikakaudella sitäkin enemmän.

Mitä tulee kuvaamisiin, ainakaan kaipaamaani Homo-Suomen historiaa en ole vieläkään nähnyt.

"Alexis
25.06.2006, 13:31 Jos taas tarkoituksesi on oksentaa maailman vääryys ja henkilökohtainen paha olo ihmisten päälle, niin voin kertoa ettei onnistunut. "

En yrittänytkään. Syytön olet sinä siihen.

"Baez
25.06.2006, 13:45 Mistä tietää kuuluuko tähän mystiseen kastiin nimeltä "sirkkeliin kompastuneet" ?"

Sinulle ei puhuta, mutta sinusta puhutaan.

"Olisiko setalaisten ja sirkkeli-ihmisten välissä joku muu lokero, mihin voisin itseni survaista?"

Miten olisi vaikkapa "normaali"?

"eikö olisi käytännöllisempää heitellä vaikka appelsiinejä tai omenoita. Siten mm. kulkueessa marssisivat köyhät opiskelijahomot voisivat kerätä niitä talteen ja siten säästää pitkän pennin (siis sentin) ruokakuluissa."

Löytyisköhän vanhoja pääsiäismunia Suomen Moskovan Patriarkaatin kirkkojen kellareista? Munat jotenkin runollisesti viittaisivat hedelmöityshoitokeskusteluun.
Pora-liike : "Miten olisi vaikkapa "normaali"?"

Normaalius on vain harhaa. Kaikki me olemme tavalla tai toisella epänormaaleja. Joten en kelpuuta ehdotustasi ;)
Pora-liike kirjoitti: "Jos Pride kuvataan vapaaseen jakeluun nettiin, on mahdollista, että kaiken maailman Redwatchit sun muut hörhöt saavat pärstäkuvasi sivuilleen. Setan tilaisuuksissa on yleensä toiminut sellainen kirjoittamaton sääntö, ettei kuvia oteta, etenkään niitä ei oteta ilman lupaa. Kun minä kerran erehdyin olemaan paraatissa, kuvaa minusta pyöri viikon ATV:llä. Kuvattu täysin ilman minun lupaani."

Kun osallistuu julkisella paikalla pidettyyn julkiseen tilaisuuteen, niin siinä sitten on oikeasti aika vapaata riistaa kuvaajille. Muistaakseni jopa ravintolat ja kauppaliikkeet ovat sellaisia paikkoja, joissa saa vapaasti kuvata.

Joku ammattivalokuvaaja tms voisi taas kerran valaista noita kuvaamis- ja julkaisemisrajoituksia - nehän kuitenkin ovat kaksi eri asiaa.
Itse asiassa ihan mielenkiintoinen kysymys tämä kuvausasia. Nythän on kyllä yleistynyt tapa, että kaikissa mahdollisissa tapahtumissa räpsitään kuvia (joskus jopa tilaisuuden järjestäjän toimesta), jotka sitten laitetaan kaiken kansan nähtäville nettiin. Oli sitten kyseessä Love-boat tai Tribadien kirjallisuustapahtuma. Moniko seksuaalisuutensa suhteen ujo ja arka ihminen ( ja kenties esim. työpaikallaan visusti kaapissa pysyttelevä) jättää osallistumisensa gay-tapahtumiin väliin juuri tästä syystä?

En tiedä, missä menee sitten raja. Kuvia on tietysti kiva katsella mm. netistä ja avoimuus (ja näkyvyys) on sinällään tietysti kannatettavaa...mutta samalla saattaa tapahtua pakko-outtaamista.

Ja vaikka oman komeron ovet olisivatkin jo sepposen selällään, ei oman pärstän näkeminen netissä (tai missään muussakaan mediassa) ole välttämättä kaikille mikään nautinto. Varmaan tälle "valokuvaan joutumisen kammolle" on olemassa joku komealta kalskahtava fobianimityskin ;)
Poris on osoittanut niin massiivista kiinnostustaan Pridea kohtaan tässä keskusteluketjussa, että minunkin on nyt ihan pakko harkita asia kokonaan uudelleen. Alunperin ajattelin mennä mukaan vain muutamiin tapahtumiin pitkin viikkoa. Poriksen suosituksesta taidan osallistua myös Pride-kulkueeseen.

Tuosta valokuvan julkistamiskäytännöstä muutama asia.
Periaatteessa kun liikut julkisella paikalla, sinut voidaan kuvata ja kuvasi julkaista. Henkilön kuvaa ei kuitenkaan saa julkaista epäasiallisessa yhteydessä. Sopimattomana esimerkkinä tv- tai lehtijuttu, jossa kerrottaisiin huumeiden käytöstä. Jutun kuvat olisivat tavallisista kulkijoista vaikkapa rautatieasemalla. Siksipä juuri huumejutuissakin tv näyttää vain ohikulkevien ihmisten jalkoja, joka on hiukkasen koomista.

Lapsia ei ole lupa kuvata ilman vanhempien lupaa.

Pride-kulkueesta otettuja kuvia voi vapaasti käyttää Pride-uutisoinnin yhteydessä ja muuallakin. Katson, että ne sateenkaariperheet, jotka kulkueeseen osallistuvat lapsineen, ovat periaatteessa antaneet luvan myös lastensa kuvaamiseen ja kuvien julkaisemiseen tämän nimenomaisen aiheen yhteydessä.

On sovittu, ettei kuvia onnettomuuden uhreista tai vainajista julkaista. Tässä painavat eettiset syyt.

Vielä kerran lämpimät kiitokset Porikselle Priden monipuolisesta esittelystä ja asian esillä pitämisestä.

Juhani
Aamu-tv:ssä Oras Tynkkynen ja Sofi Oksanen olivat haastateltavina pride-viikon alkajaisiksi. Viikon teema on ”Ulos kaapista”. Heteron ei tarvitse koskaan tulla ulos kaapista. Ulostuloja tarvitaan, koska mitä enemmän on kasvoja, sitä vaikeampi on syrjiä ja harjoittaa seksuaalista rasismia. Oras Tynkkynen sanoi, että kysymys on rehellisyydestä ja avoimmuudesta. Kun häneltä asiaa joku toimittaja kysyi, hän vastasi.

Toimittaja kyseli, miksi pitää julistaa? Miksi esim. Jari Sillanpää valitsi oman tapansa tulla esiin? Sofi sanoo, että ongelma on usein mediassa. Vaikka haastattelijalle kertoisikin olevansa homo tai lesbo, asia jätetään kertomatta. Sitten 7-päivää –lehti paljastaa asian, jonka pitäisi olla jo tiedossa. Omista kirjoistaan hän kertoo, miten hän ei koskaan maininnut henkilöidensä sukupuolta. Lehtien kriitikot tekivät heti hetero-oletuksen, ja käsittelivät kirjoja siltä pohjalta. Oras sanoo, että mediassa edelleen eletään 80-lukua. Homoseksuaalisuuden mainitseminen koetaan kiusallisena. Homot itse toivovat vain yhtäläistä kohtelua

Toimittaja kysyi, miksi on vaikea tulla kaapista esiin. Sofin mukaan kyse on ihmisten erilaisuudesta ja erilaisista elämänympyröistä. Jotkut vanhemmat voivat viedä lapsensa hoitoon, jos tämä paljastaa olevansa homo tai lesbo. Oras sanoi, että jos salaa sen, ketä rakastaa, peittää ison osan elämäänsä. Kaupunki-Suomi on edistyksellinen. Pienillä paikkakunnilla ilmapiiri on toisenlainen.

Sofi julistautuu biseksuaaliksi ja puhuttiin vähän biseksuaalisuudesta. Ongelmana on ollut, että biseksuaaalisuutta pidetään oikkuna tai elämänvaiheena. Sofi toivoisi, että biseksuaalisuutta käsiteltäisiin asiallisesti julkisuudessa.

Entä monet julkisuuden henkiöt., jotka eivät paljasta seksuaalisuuttaan ja saattavat elää vaarallisesti? Oras ihmetteli, miten veroprofessorin olisi pitänyt kertoa seksuaalisuudestaan, lehdistötiedotteellako?

Entä eduskunta ja eduskuntatyö homona? Oras sanoi, että eduskunta on kansa pienoiskoossa, joten siellä on samoja ennakkoluuloja kuin kansallakin. Valitettavaa on, että ennakkoluulot pidetään eikä antauduta avoimeen keskusteluun tästä aiheesta. Oras sanoi, että häneltä aina kysytään, miten homoseksuaalisuus vaikuttaa työhösi eduskunnassa. Hänen teksisi mieli kysyä Paavo Lipposelta: Miten heteroseksuaalisuus vaikuttaa työhösi Eduskunnassa.

Haastattelun voi katsoa sivulta (klo 7.50): http://www.yle.fi/yle24/videosali/?a=10&t=1
"vaeltaja2005
26.06.2006, 09:51 Heteron ei tarvitse koskaan tulla ulos kaapista."

Heteron pitää kasata jatkuvasti heterosuoritteita nähtäville, siten hetero tulee jatkuvasti ulos kaapista, muuten ruvetaan epäilemään sitoutumista heteroaatteelle.

"Ulostuloja tarvitaan, koska mitä enemmän on kasvoja"

Mitä enemmän on kasvoja, sitä uhatummaksi heteroista herkimmät itsensä tuntevat ja sitä militanteimmiksi he käyvät.

"Omista kirjoistaan hän kertoo, miten hän ei koskaan maininnut henkilöidensä sukupuolta. Lehtien kriitikot tekivät heti hetero-oletuksen, ja käsittelivät kirjoja siltä pohjalta. "

Mielenkiintoista.

"Kaupunki-Suomi on edistyksellinen."

Missä sellainen on?

"Sofi julistautuu biseksuaaliksi"

Sanottakoon että huolimatta median 1980-lukulaisista asenteista Sofin biseksuaalisuus on ollut ainakin minun tiedossani.

"Hänen teksisi mieli kysyä Paavo Lipposelta: Miten heteroseksuaalisuus vaikuttaa työhösi Eduskunnassa. "

Tuo on kysymys jota varmaan jokaisen kansanedustajan pitäisi pohtia.
Pora-liike kertoi viestissä nro 21, ettei ole vielä nähnyt Tarinatalon Homo-Suomen historiaa.

Dokumentti tulee uusintana Yle Teemalta neljänä peräkkäisenä keskiviikona alkaen 5.8. klo 20.00. Siihen on vielä lisätty seuraavat osiot:

Herra Schmidt ja Herra Friedrich (Herr Schmidt und Herr Friedrich). Elokuva siitä, kuinka vaikeaa miehen oli rakastaa miestä DDR:ssä, jossa poikkeamia ei juuri sallittu. ToF Koreografi Ismo-Pekka Heikinheimon humoristinen, homoeroottissävyinen tanssikabaree.

Yle Teeman tiedote: http://www.yle.fi/teema/dokumentit/historiadokumentti/id4597.html
Tänä vuonna en ensimmäistä kertaa moneen vuoteen edes halua osallistua Helsinki Prideen (laitetaan tämä nyt tännekin näkyville :)

Ai miksi?
Ei, en sen takia, ettenkö haluaisi mennä esimerkiksi lauantaina marssimaan (oletteko muuten huomanneet, että muualla maailmassa on paraati ja meillä perisuomalaiseen tapaan marssitaan?) huolestuneena oman olemassaoloni vuoksi. Oikeasti, kuten tässäkin viestiketjussa sanottiin jo aiemmin, viime vuosina on menty taaksepäin sen suhteen, millaiset asenteet on pyrkimässä valloilleen...

Ensinnäkin olen töissä suurimman osan viikkoa. Okei, lauantaina olisin vapaa marssimaan, mutta koska koen pride-viikon ohjelman olevan lattea ja epäkiintoisa, en jaksa vaivautua edes lauantaina. Ensimmäinen ajatukseni viikon ohjelmasta oli, että jos pitää paneelikeskusteluista ja keskustelutilaisuuksista ja on kristitty, on tämänvuotisessa pridessä tosi onnellinen.
Minä, wiccana, en oikein tuosta kristillisestä uskontopuolesta välitä :)

--Druusi
Pride-infopiste avattiin tänä aamuna klo 10 Lasipalatsissa Mannerheimintiellä Sokosta vastapäätä.. Kaikki oli vielä tyhjännäköistä, muutama info-lehtinen, siinä kaikki. Suuren taidenäyttelyn teoksia vielä odoteltiin. Mikä näyttely? Kuka tahansa kävijä voi tuoda oman kuvansa mukaan suureen kuvakoosteeseen, jonka teemana on ”Tule ulos kaapista”. Jos kuvia tulee paljon, se on varmaan hauska kuvakokoelma.

Klo 15 alkaa Stuffissa (Eerikinkatu 14) sateenkaarikakun syönti.

Ja juuri ollaan tässä lähdössä Setan toimistolle avoimien ovien päivään. En tiedä, onko mukava lähteä toimistolle – sehän on selvästi ihmisten työpaikka. Setan toimistolle pitäisi keksiä jokin muu nimi, esim. Setala tai Setan piilopirtti (kun ollaan niin kaukana ydinkeskustasta, mutta raitiolinja 10:n varrella). Klo 18 alkaa Setan toimistolla (Mannerheimintie 170A4) vapaamuotoinen lukupiiri ja toisessa tilassa Martat ja Martit nautiskelevat vohveleita. Lukupiirissä puhutaan Marja-Leena Parkkisen kirjasta Ulos kaapista.

Tiistain ohjelmasta

Huomenna tiistaina klo 17 on Villa Kivessä, osoite Linnunlauluntie 7, kirjallisuussoirée. Mikä ihmeen soirree? Sanakirjassa on selitys ”iltamat”, ”illanvietto”. Mutta apua, miten se lausutaan? Me moukat maalaiset emme osaa.
Osanottajaluettelo herättää kiinnostuksen: Teija Kortelainen, Ronja Verkasalo, Anna Kortesalmi, Seija Vilen, Olli Stålström, Pertti Koskinen, Juha-Heikki Tihinen, Sofi Oksanen ja Tuuve Aro. Sitä tilaisuutta ei voi jättää väliin. Monistetusta ohjelmasta peritään vapaaehtoinen maksu.

Loma ja pride - hyvä yhdistelmä
Sopivasti Pride-viikkoon ja Suomen EU-puheenjohtajuuden alkuun ajoitettuna Tiia Aarnipuu, Setan edellinen puheenjohtaja ja Kansainvälisten ihmisoikeusasiain neuvottelukunnan jäsen, sekä Juha Jokela, Setan nykyinen puheenjohtaja, kirjoittavat HS:n Vieraskynä-osiossa (26.6.2006) otsikolla "Homofobiaa ei oteta vakavavasti kaikissa Euroopankaan maissa".

He toteavat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien parantuneen.

- Suomessa kehitys on ollut hitaampaa, mutta oikean suuntaista. Sukupuolivähemmistöjen eli transihmisten aseman ja oikeuksien parantamisessa Suomi on ollut edelläkävijä. Juridisen sukupuolen muuttamista koskeva lainsäädäntö on Suomessa toteutettu paremmin kuin juuri missään muualla.

He toteavat myönteisen kehityksen kohdanneen viime aikoina vastarintaa eri puolilla maailmaa.
-Valtaosassa maailman maita transihmisillä ei ole mahdollisuutta asianmukaisiin sukupuolenkorjaushoitoihin eikä sukupuolen vahvistamiseen.

Kirjoittajat pitävät Itä-Euroopan maiden tilannetta huolestuttavana. He viittaavat mm. Latviassa säädettyyn perustuslakimuutokseen, joka kieltää samaa sukupuolta olevien parien avioliitot. Pride-tapahtumiin viranomaiset ovat suhtautuneet usein kielteisesti.

EU-parlamentti on pyytänyt Suomea puuttumaan näihin asioihin nyt alkavalla puheenjohtajuuskaudellaan.

Juhani
Agenttimme käväisi Setan toimistossa kahvilla, kahvileipänä isoja keksejä. ´Toimistotalon koko 5. kerros on Setalla. Huoneita rivissä, ovia auki ja ovia kiinni. Joissakin huoneissa oli työntekijöitä. Kun joku oli tulossa, summeri soi ja vastaanoton nuori mies kyseli tulijasta.

Meidät otti vastaan Hesetan vapaaehtoinen, kiva, ystävällinen nainen. Nimi meni ohi. Hän näytti paikkoja ja vähän kertoi taustoja. Muutamia muitakin oli kahvilla. Oli vanhoja veteraaneja, jotka eivät olleet ennen käyneet täällä, oli useamman nuoren tytön ryhmä ja oli jokunen ulkomaalainenkin. Ovi kävi harvakseltaan.

Toimisto on tyypillinen toimisto. Vaaleita seiniä, kokous- ja taukotiloja. Keskellä kahvihuone, jossa voi pitää ns. ryhmien istuntoja. Yhdessä huoneessa kirjasto, jonka luettelot toivottavasti saadaan myös verkkoon. Värit olivat aika monotoniset vai muuttivatko agentin aurinkolasit väriskaalaa. Joskus Mäkelänkadun toimiston aikoihin käytettiin asiantuntijaa luomaan hyviä väriyhdistelmiä.

Priden järjestelyihin osallistuu aika suuri vapaaehtoisten joukko, Hesetan puolelta ainakin 70, muiden järjestäjien puolelta ehkä toinen mokoma. Ja kun lasketaan vapaaehtoiset esiintyjät mukaan, niin kaikkiaan ehkä 200 ihmistä puuhailee näidenpride-juhlien hyväksi.
"Olli S.
26.06.2006, 11:52
Dokumentti tulee uusintana Yle Teemalta"

Ei ole digi-TV:tä!

Kuinka Lasipalatsissa valvotaan, että kuva on henkilön oma kuva eikä jonkun esimerkiksi kaverin kuva?
Ei liene kauhean vaikea verrata, että kuvan tuoja ja kuvan henkilö edes kohtuullisessa määrin muistuttavat toisiaan.
"Irokeesi
26.06.2006, 16:34 Ei liene kauhean vaikea verrata, että kuvan tuoja ja kuvan henkilö edes kohtuullisessa määrin muistuttavat toisiaan."

Ei liene. Se on kuitenkin enempi viitsimiskysymys. Z-lehdessä ainakin päätoimittajan mielipide on, ettei ole kauhea tragedia jos välillä ihan umpiheterokin outtautuisi meikäläiseksi. Jos kuvia otetaan vastaan samalla mielellä, sinne joku neropatti saattaa viedä vaikka simpanssin kuvan.
Kummankahan siinä tapauksessa pitäisi loukkaantua tms. Simpanssin? Homojen? Kummankin? Ei kummankaa?

Jotenkin en jummarra, mikä tässä on niin ongelmallista.

Tuskinpa siellä kukaan sillä mielellä käy niitä kuvia tiirailemassa, että jonkun siellä olevan kuvan perusteella saisi outattua.
Lisää pride-yllätyksiä. Stuffin sateenkaarikakussa oli oikeita raitoja kaikkina sateenkaaren väreinä. Kahvittelijoiden keskuudessa käytiin tiukkaa keskustelua siitä, mikä raita oli parhaanmakuista. Oma suosikkini oli keltainen. henkilökunta suosi sinistä. Yksi sivistyneen näköinen oli retuliinin kannalla. Mainio kakku, joka oli katettu ulos terassille. Siinä oli ohikulkijoilla kadehtimista. "Emäntä" oli supertyylikäs valkeassa asussaan. Käykää katsomassa. Tosin kakku saattaa loppua kesken, jos tulee vieläkin isompi yleisöryntäys.
"vaeltaja2005
26.06.2006, 18:16 Lisää pride-yllätyksiä. Stuffin sateenkaarikakussa oli oikeita raitoja kaikkina sateenkaaren väreinä. "

Voi jee mikä yllätys!

"Kahvittelijoiden keskuudessa käytiin tiukkaa keskustelua siitä, mikä raita oli parhaanmakuista."

On se hyvä, että vihdoinkin ollaan päästy avoimeen keskusteluun asioista kun on jauhettu koko kevät ihmisoikeuksista puolessa Eurooppaa niin sitten vielä Pride-viikolle sattui vielä tällainen kuuma keskustelunaihe. Maistuikos kahvi?

". "Emäntä" oli supertyylikäs valkeassa asussaan. Käykää katsomassa. Tosin kakku saattaa loppua kesken, jos tulee vieläkin isompi yleisöryntäys."

Loppuuko emäntäkin?
Kun on sateenkaarikakkua suu täynnä, ihmisoikeusasiat saavat jäädä.

Martit ja martat ovat nyt vohveleita paistamassa. Loistava idea tämä sateenkaariväen Marttakerho. Se perustettiin vuonna 2004 ja hyväksyttiin marttoihin. Kerhon kotisivulta näkyy, että ohjelma on laadukasta.
http://www.24.fi/martatjamartit/ajankohtaista.html
Pora-liike viestissä 33: "Ei ole digi-tvtä".

Onko sulla laitetta, jolla voit katsoa valmista DVD-levykettä? Lähettäisin sinulle mielelläni Homo-Suomen historian neljännen osan ("Oikeutta!") nauhoituksen. Voisit omakohtaisesti tutkia onko se niin huono kuin täällä eräillä tahoilla väitetään.

Annatko postiosoitteesi yksityisviestinä nikkini takaa sähköpostitse? Tai ehdota miten muuten voisin toimittaa levykkeen sulle?
Pride-infopisteen seinä Lasipalatsissa alkaa täyttyä ulostulokuvista. Ja kuka oli ensimmäisenä: tietenkin veteraani, herra B. Aina hän on meitä muita askeleen edellä.

DTM:ssä on taidenäyttely, mutta suurennuslasi unohtui kotiin, ja teksit olivat kovin pientä pränttiä. Huomenna yritämme uudelleen isonnuslasin kanssa. Pride-ohjelmassa kerrotaan, että kyseessä on Nanna Madetojan ja Laura Maasalon yhteisnäyttely, eräänlainen kuvan ja sanan kollaasiteos. Kuvissa ja teksteissä käsitellään ruumiillisuuden ja identiteetin ongelmia. Eräs henkilökunnasta sanoi ohimennen: "Ei avaudu mulle". Olisivatkohan taiteilijat jonain päivänä itse paikalla kertomassa näyttelystään. Voisi avautua paremmin.

Nyt pienet iltapäiväunet ja sitten kirjalliseen soireehen klo 17. Kirjaston tietopankki tiedottaa, että soiree tarkoittaa lähinnä illanviettoa. Sen voi lausua ranskalaisittain suaree (paino jälkimmäisellä tavulla) tai kun siinä yhdistetään suomalainen ja ranskalainen sana, voi huoletta puhua kirjallisuussoireesta.

Aids-tukikeskuksen turvasekisillassa klo 18-20 on varmaan näytteillä turvaseksin uutuuksia. Sinnekin pitää ehtiä.
Pora-liike kirjoitti:
"Minusta oli hienoa käydä Fort Lauderdalen Gay Men's Chorusia kuuntelemassa, koska se oli harvoja hetkiä joissa olen tuntenut jonkinlaista rentoa yhteisöllisyyttä jolla Pridellä kai yritetään tavoitella. Tunsin vahvistuneeni sen jälkeen."

Out'n'loud:han esiintyy Pridien päälavalla. Kyllä siellä jenkeissäkin on varmaan aika kauan saatu tehdä monenlaista yhteisöllistä kaapistatulo- ja pridetyötä, ennen kuin ton kokoseen ja ton tasoseen homokuoromeininkiin on päästy. Mussa Out'n'loud herättää ihan vastaavia, jos ei syvempiäkin vahvistumisen, rentoutumisen ja yhteisöllisyyden tunteita. Mutta jotkut tykkää meren takaa rahdatusta ja toiset kotimaisesta. Taidan olla finnohomoisti ;)

Vielä pienempää, amatöörimäisempää ja sytyttävämpää pridekuoroa kuulee näköjään huomen illalla kun Kingikuoro esiintyy DTM:ssä.
Myös Wienissä Pride ensi lauantaina

Jo kolmen viikon ajan Wienin raitiovaunuissa ovat liehunut sateenkaariliput. Näin valmistaudutaan ensi lauantain Pride-paraatiin Wienin keskustassa. Paraatireitti alkaa Kaupunginpuistosta, kulkee Uranian ja Schwedenplatzin ohi Ringturmille, yliopistolle, raatihuoneen torille ja parlamentin ohi Heldenplatzille. Alustavasti on tiedossa jo 34 raskasta ajoneuvoa, pyöräilyryhmiä tandemeita ja tietenkin kävelijöitä. Kuljetaan pitkin Ringiä, ja sillä on symbolinen poliittinen merkitys: mikään muu paikka kuin Ring ja Heldenplatz (Sankareiden aukoio) ei yhtä hyvin kuvasta itävaltalaisen kansallistunteen syntymistä.
Itävallassa homot painiskelevat jonkinasteisen suvaitsemattomuuden kanssa. Nykyinen hallitus ei ole suostunut minkäänlaisiin myönnytyksiin samaa sukupuolta olevien parisuhteiden rekisteröinnissä.

Paraatin loppujuhlassa Heldenplatzilla esiintyy mm. Jimmy Somerville.
http://www.hosiwien.at/?page_id=271
Onko kaupungilla missään ensi lauantaina sateenkaariliputusta? Esim. kaupungintalon salossa voisi liehua sateenkaarilippuja.

Tulee mieleen Berliini, jossa vuosikausia riideltiin siitä, voidaanko Schönebergin kaupungintalon tankoon nostaa Priden aikaan sateenkaarilippu. Nyt se on itsestäänselvyys (tietääkseni, ainahan tilanne voi muuttua).
vaeltaja2005 kirjoitti: "Onko kaupungilla missään ensi lauantaina sateenkaariliputusta? Esim. kaupungintalon salossa voisi liehua sateenkaarilippuja."

Ehkä sitten kun Helsinkiinkin on valittu avoimesti sateenkaarilipun alle tunnustautuva pormestari :))
"vaeltaja2005
27.06.2006, 14:02
Viestiä on muokattu Pride-infopisteen seinä Lasipalatsissa alkaa täyttyä ulostulokuvista. Ja kuka oli ensimmäisenä: tietenkin veteraani, herra B. Aina hän on meitä muita askeleen edellä."

Minä olen ollut äänestyksessä monta kertaa ensimmäinen, mutta mitä tulee ulostuloon, olen varmasti viimeinen. Kuolinvuoteella voin kähistä. Jos minulla olisi merkittävä omaisuus ja kärkkäitä perijöitä, rahojeni testamenttaamisen sijasta voisin keskittyä kuolinvuoteellani ulostuloon.
Kun ihmiset nukkuu vaalit, niin minä nukun Priden. Ei Pridessä voi edes kunnolla antaa protestiääntä kuten "Jätetään haukotuttavat soireet ja pienet präntit ja puhutaan vaikkapa toisten väkisin outtaamisesta".

"olentuleva
27.06.2006, 15:21 Mussa Out'n'loud herättää ihan vastaavia, jos ei syvempiäkin vahvistumisen, rentoutumisen ja yhteisöllisyyden tunteita. Mutta jotkut tykkää meren takaa rahdatusta ja toiset kotimaisesta. Taidan olla finnohomoisti ;) "

Minä en kiistele makuasioista. Kivahan se Out n' loud on.
Public eye kirjoitti: "Ehkä sitten kun Helsinkiinkin on valittu avoimesti sateenkaarilipun alle tunnustautuva pormestari :))"

Ihan tyhmänä: onko meillä vai onko meillä ollut ei avoimesti sateenkaarihenkinen pormestari ????

...miettii epätoivoisesti kukahan se voisi olla niistä kolmesta omana elinaikanaan tavanneesta...
Jos olisin oikea homoaktivisti....

Tekisin jotain yllättävää, niin kuin tekivät äärikansallisen suomalaisuuden liiton vastustajat vuosia sitten Helsingissä. Suomalaisuuden liiton piti nostaa Suomen lippu salkoon Tähtitorninmäellä. Sieltä se näkyisi yli kaupungin keskustan. Edellisenä yönä joku oli salaa käynyt nävertämässä lipputangon naruja niin ,että kesken lipun noston naru katkesi ja lipunnosto epäonnistui. Seuraavina vuosina lipputangolla oli edellisinä öinä vartiointi.

Miinä tekisin näin: nostaisin salkoon suuren sateenkaarilipun ja ja kietoisin narut niin ylös, että tarvittaisiin palokunta poistamaan lippu. Tarkistin jo, että lippu näkyisi komeasti pride-kulkueen reitille.

... jos olisin oikea homoaktivisti.
Tiistai-iltapäivä. Toista Linjaa pitkin kohti kirjailijataloa. Katsastan samalla, millainen nykyisin on se talo Toisella Linjalla, jossa oli Setan ensimmäinen toimisto. Talo on peruskorjattu ja nykyisin siinä on Niemitalosäätiö.

Kuljen myös Snellun ohi. Siellä järjestettiin aikonaan erilaisia setalaisten palavereja ja koulutustilaisuuksia. Minäkin olin jossain luovuusryhmässä, kun vielä etsin omaa identiteettiäni. Siellä leikittiin monet itsensätuntemaanoppimisleikit, kuten että silmät kiinni piti koettaa tunnistaa toisen ihmisen aura. Siis: silmät kiinni ja sitten toinen ihminen lähestyy sinua. Kun tunnet hänen auransa sormien aistinsoluilla, sanot: NYT. Sitten saa avata silmät. Minä en koskaan aistinut kenenkään auraa, mutta sanoin siitä huolimatta: NYT. Se toinen oli samassa paikassa kuin lähtötilanteessa. Jäi kaivelemaan: Olenko jotenkin aistinsoluiltani puutteellinen.

Sitten reippaasti linnunlaulun sillan yli kirjailijatalolle. Muitakin on sinne matkalla. Pyöriä talon edessä ainakin kolmekymmentä. On alkamassa kirjallinen soiree. Salissa istuu jo muutama ihminen. Käytävillä vilisee väkeä. Lähes kaikki 70 ihmistä ovat naisia. Turvallista olla tässä meidän tyttöjen kesken. Vain muutama (3-4) mies mulkoilee kulmiensa alta: Ovatkohan he nyt varmasti oikeassa paikassa. Salin edessä on mikrofoni. Hyvä, ei tarvitse höristellä. Naisesiintyjät kuuluisivat kyllä ilman mikkejäkin, mutta vanhasta kokemuksesta muistan, että miesesiintyjät usein puhuvat niin vienollä äänellä, että eturivin kuulijatkaan eivät tahdo kuulla. Piano on peitetty sateenkaarilippuun. Takahuoneessa on esiintyjille kahvittelu. Ikkunasta on kaunis näkymä Töölönlahdelle. Kesä on kauneimmillaan, mutta miksi Töölönlahden vesi on noin savista. Ovi parvekkeelle auki, ja saliin lehahtaa raikasta ilmaa. Ihmiset ovat paikalla pikku seurueina. Minä tunnistan vain pari vanhaa seta-aktiivia.

Ensimmäinen esiintyjä on Teija Kortelainen. Olen varautunut siihen, että jos en ymmärrä runoutta, alan miettiä työasioita ja katselen ikkunasta ulos. Teijan ensimmäinen runokokoelma ”Elä katto taakses” on vuodelta 2003 ja seuraava on tulossa. Teija on runoilija ja toimittaja. Hänellä on lievä irokeesikampaus, raitapaita ja farkut. Runot huokuvat pohjoista ilmapiiriä ja luontoa. Sellaisia sanoja kuin metsä, umpihanki, laavu, lumi, purovesi, käki, usva ja pitkospuut. Pohjoisen metaforia rakkausrunoissa.

Ronja Verkasalo on tanssitaiteilija. Siksi hän onkin niin hoikka ja hento. Hän kutsuu itseään telaketjufemisnistiksi. Siihen en usko, niin herkän tuntuinen hän on. Häntä kiinnostaa tila ja painovoima ja se, miten keho oppii liikettä. Hän uskoo satukirjan voimaan. Hän istahtaa korkealle jakkaralle jooga-asentoon, paljaat varpaat, hymyilevä perusilme. Hän lukee katkelman sadustaan, jossa samettinen kani tapaa katukiveyksellä makaavan silakan. Silakka on kuolemaisillaan kuivalla maalla. Joku neitikin siihen tulee paikalle, ja ihmetellään, mitä nyt tehdä, kun silakka kuolee siihen paikkaan. Silakka on haudattava. Ensin laatikkoon, sinne tulppaaneja ja matka hautausmaalle alkaa. Hautausmaalla on kiireettömyys ja rauha. Silakka lasketaan hautaan. Siellä se muutttuu jälleen maaksi ja kasvattaa uusia kukkia kummulleen. Lauletaan jäähyväislaulu silakalle. Ronja oikeasti laulaa sen, ja kyynel kirpoaa monen silmäkulmaan. Ja toden totta. Laatikossa olleet tulppaanit virkoavat, nostavat nuppunsa maan pinnasta esiin, ja uusi elämä on alkanut. Esityksen jälkeen kukaan ei kysy mitään. Kurkku on liikutuksesta karheana. Ronja itse kommentoi, että sadun ja runon avulla on mahdollisuus ohittaa mielen struktuurit ja päästä näin syvemmälle.

Olli Ståhlström on seuraava esiintyjä. Ensin kuultiin runoa, sitten satu ja nyt asiaa – hyvä yhdistelmä. Olli on yksi Setan alkuvaiheen aktivisteista. Nyt hän toimii vartijana satamassa. Hän on hieman pyylevöitynyt, huomaan. Silloin hän oli vielä nuori, kun hän kantoi plakaatia: ”Alas rottapsykiatria”. Mutta hän on tehnyt paljon homoliikkeessä. Kirjoja: 1984 Rakkauden monet kasvot, 1987 Aids asiallisesti, 1997 Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu (oliko nimi oikein?). Uusi kirja on tulossa, työnimenä Taisteluni, mutta sillä hän tarkoittaa monia taisteluja. Se tulee olemaan raportti kolmikymmenvuotisesta sodasta. Olli kertoo, että 1970-luvun loppuun saakka toimittiin ruohonjuuriaktivisteina, ja seurauksena oli monenlaisia rsistiriitoja. Tarvittiin Halonen rauhoittelemaan, ja sitten tuli Hentilän rauhanomainen kausi. Setan periaateohjelma vuodelta 1976 on jo nyt täytetty. Joitain asioita periaateohjelmasta kuitenkin aikonaan puuttui, esim. suhtautuminen kaupalliseen sensaatiolehdistöön (keino informoida setan tavoitteista vai syrjinnän muoto), sairausleima (jotkut olivat siitä hyvillään, koska sen avulla vapautettiin armeijasta), marksismin eri muodot, jne. Olli kertoi olleensa vuonna 1990 Moskovassa, kun siellä uudisstettiin lakia seksuaalivähemmistöistä.

Alkuvaiheessa oli ideaalitilanne: oli sortajat ja sorretut. Asser Stenbäckissä ruumiillistui sortajajoukko. Mutta myöhemmin rintamalinjat menivät sekaisin. On pieni vähemmistö ja monoliittinen valtakulttuuri. Se johtaa siihen, että myös homoliikeen sisälle ilmaantuu erilaista väkeä: jotkut ovat homoliikeen pettureita ja ilmiantajia, toiset vain bailaavat kaupallisuuden alttareilla. Olli kertoi itse etsineensä uusia ryhmiä, joihin mahtuisivat erilaiset ihmiset – myös sirkkeliin kompastuneet homot. Mitä tänään tulisi varoa, missä piilee vaaroja? Olli sanoi, että jo filosofi Marcouse aikonaan varoitti näennäissuvaitsevaisuudesta. Ollaan niin suvaitsevia, mutta todellisuudessa vain tehdään rahaa suvaitsevaisuuden aatteella.

Seuraava esiintyjä oli Anna Kortesalmi, tehokkaan näköinen nainen, kuin entinen esinaiseni. Ei räiskyvä mutta kivasti empaattisen tuntuinen. Hän luki ensin muutaman runon englanniksi. Alkoi olla kuuma, en jaksanut keskittyä. Mutta sitä runoa jäin kuuntelemaan, jossa rakkaus ja vihakin kuvattiin kukkien kielellä. Hauska oli myös se matemaattinen runo, jossa kaikkea arvioidaan ”matemaattisesti” tai joukko-opin käsittein: liian vähän vai liikaa. Onko rakkautesi kyllin syvää, vai onko sitä jo liikaa. Anna kertoo vielä, että kun rakkaus ahdistaa tai ei toteudu, runo on hyvä ilmaisumuoto.

Seija Vilen on vakavailmeisempi, arvokkaan näköinen nuori nainen, vaikuttaa pidättyvältä, mutta kun hän tulee juttelemaan ystäviensä kanssa, hänen hymynsä on vangitseva. Hän puhuu nopeasti. Tarina lohikäärmeen lapsesta on niin monipolvinen ja täynnä mielikuvia, että on vaikeaa pysyä tarinan logiikassa mukana. Se on tiivis monologi, täynnä muistumia, mielikuvia, assosiaatioita. Se on kuin runoa. Tulee mieleen vaikkapa Haavikon naismetsä, monologi Kansallisteatterissa. Kun alussa hetkeksi herpaannuin, en koskaan enää päässyt mukaan juoneen.

Alkaa väliaika. Takahuoneessa on kahvia. Ajattelin livistää tässä vaiheessa. Mutta, mutta.. Alku oli niin koskettavaa, että jään tänne.
"vaeltaja2005 51 / 51
28.06.2006, 07:45
Olli Ståhlström on seuraava esiintyjä. Ensin kuultiin runoa, sitten satu ja nyt asiaa"

Pupuja ja silakoita tässä onkin saatu vuosikaudet.

" Se johtaa siihen, että myös homoliikeen sisälle ilmaantuu erilaista väkeä: jotkut ovat homoliikeen pettureita ja ilmiantajia"

Tämä onkin mielenkiintoista. Pelkästään tästä voisi puhua tuntikaudet. Toivottavasti joskus tulee glasnost ja puhutaan avoimesti mitä nämä hirviöt ovat saaneet aikaan.
Ainoastaan Aslanista puhutaan, mutta minusta siellä käyvät ovat lähinnä uskonnon uhreja, eivät pettureita.
Sitten on näitä kun kerran Setassa tapasin vanhan homon joka kertoi kuinka porukka oli vetänyt häntä lättyyn Mäntymäellä, niin toinen innostuneena sanoo että hänhän oli siinä lättyynvetäjien porukassa ajamassa autoa.

"Olli sanoi, että jo filosofi Marcouse aikonaan varoitti näennäissuvaitsevaisuudesta. Ollaan niin suvaitsevia, mutta todellisuudessa vain tehdään rahaa suvaitsevaisuuden aatteella."

Minä olisin varmaan pyörtynyt jo tässä vaiheessa.
Siis suvaitsevaisuus on suurta pelleilyä. Ollaan niin ymmärtäväisiä mutta kun siihen luottaen ajetaan uudistuksia, niin ne jäävät salaperäisesti jauhamaan paikalleen eikä kukaan tiedä miksi. Tai kun syrjintälait ovat jo voimassa, niin niiden toteuttaminen ja valvonta salaperäisesti kangertelevat. Salaperäinen näkymätön käsi heittää hiekkaa rattaisiin, Juice Leskisen kuningas Midas, jonka kosketuksesta kaikki muuttuu paskaksi.

Olisin tuohon ehdottanut väkliaikamusiikiksi J.M.K.E.:n kappaletta "Tere perestroika".
" Salissa istuu jo muutama ihminen. Käytävillä vilisee väkeä. Lähes kaikki 70 ihmistä ovat naisia. Turvallista olla tässä meidän tyttöjen kesken. Vain muutama (3-4) mies mulkoilee kulmiensa alta: Ovatkohan he nyt varmasti oikeassa paikassa."

Ovat oikeassa paikassa, mikäli Seta ei olekaan lesbojärjestö.
Helsinki Pride tänään:
Vinokino: Aika lähteä (Le Temps Qui Reste)
Klo 21 / Maxim, sali 1, Kluuvikatu 1

Yritän omalta osaltani korjata "sukupuolivääristymää", jota on esiintynyt ainakin kirjallisuustapahtumassa menemällä katsomaan tuon leffan, jos vaan tilaa vielä on.

t. Kari
Eipä kiinnosta mennä töllistelemään näyteikkunahomoja -ja lesboja saati kuulemaan ensimmäistäkään Setan puheenvuoroa (Seta muuten alkaa huolestuttavassa määrin muistuttaa paavinistuinta: lausunnot on kanonisoituja ja niiden arvostelijat leimataan suurin piirtein harhaoppisiksi).

Jos seksuaalisuus on asia josta pitää erikseen olla ylpeä, niin lupaan liputtaa ja avata skumppapullon seuraavan kerran kun ollaan poikaystäväni kanssa ylpeilty seksuaalisuudellamme. En tarvitse paraatia siihen tarkoitukseen. Universaalia GLBT-vähemmistöjen asiaa hoidan mielelläni jollain muulla tavalla kuin marssimalla kerran kesässä suht turvallisessa kotimaassani. Pride-kulkueen funktio on minulle sama kuin vappumarssilla...
"Omat bileet kirjoitti: "Eipä kiinnosta mennä töllistelemään näyteikkunahomoja -ja lesboja "

Minä kävin katsomassa. Arvelin niitä olevan vähän. Todellisuudessa niitä oli paljon vähemmän.
Juuri on päättynyt Agricolan kirkon seurakuntasalissa Yhteysliikeen semianari, jossa aiheena oli Raamattu ja homoseksuaalinen rakkaus. Oli mielenkiintoisia puheenvuoroja, essiintyjinä Jaakko Hyttinen raamatun tutkija, Raimo Harju, uskontotieteilijä ja pari muuta, joiden nimet ja tittelit on repussa. jJos jotakuta kiinnostaa, aamulla on referaatti luennoista.

Klo 19 alkaa Agricolan kirkon kryptassa Malkuksen tilaisuus.

Kaikkia eivät pridet kiinnosta. Minua ne ovat kiinnostaneet jo 80-luvulta lähtien. Äskeisenkin tilaisuuden jälkeen koen mielen tyyntymistä, vaikka en edes kuulu kirkkoon. Ei siellä paasattu eikä julistsettu. Eikä siellä ollut näyteikkunahomoja.
No niin, tulipa osallistuttua Prideen. Aikaa meni 30min, eikä maksanut mitään!

Ensin painelin Maximiin klo 20:45, mutta missään ei näkynyt pienintäkään mainintaa, että siellä olisi esitetty
yllä mainutta elokuvaa, Broback Mountain oli ohjelmistossa kyllä. Ei ainuttakaan julistetta, eikä lippuluukulla lappua ko elokuvasta. En sitten viitsinyt kysyä. Ilmeisesti Seta on mennyt takaisin kaappiin, jos olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Pysyköön kaapissa.

Ajattelinpa sitten käydä DTM:n terassilla. DTM:ään päästyäni yritin päästä tiskille tuoppia ostamaan, mutta vahtimestari alkoi vaatia minulta 2€ "eteispalvelumaksua". En tosiaan maksa ko maksua terassille mennessäni, tekisinhän jo tarjoilutyönkin itse. Tänään DTM:ssä kai olisi ollut myös joku tapahtuma, jonka senkin piti olla "ilmainen", mutta ehkä joidenkin mielestä 2€ on sama kuin ilmainen. No, eipä tarvitse käydä taas DTM:ssä muutamaan vuoteen.

Pride on osaltani ohi, kiitos järjestäjille.
Harmi, että noin on päässyt käymään. Enkä löydä mistään omaa pride-ohjelmaani, että tarkistaisin, missä vika.

Tähän kuitenkin yhteenveto iltapäivän seminaarista. Ehkä se jotakuta kiinnostaa. Kun on Raamatun tuntijoita ja teologeja paikalla, on ainakin asiantuntenmusta. Tämä seminaari oli siis Agricolan kirkolla klo 15.

Raamatun tutkija Jaakko Hyttinen on pohdiskellut, miksi vähemmistöt ovat ongelmana kirkossa. Vähemmistökysymyksessä nostetaan aina Raamattu esiin. On siis hyvä tietää, mitä Raamattu sanoo homoista. Ja siinä yhteydessä kiinnostavaa ei ole vain tietyt kohdat, joita aina luetellaan, vaan koko Raamatun perhekäsitys.

Vanhan testamentin luomiskertomus julistaa: Lisääntykää ja täyttäkää maa. Mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa. Raamatussa asioita katsotaan miehen näkökulmasta. Siihen aikaan yhteiskunta oli moniavioinen. Moniavioisuus oli vain rikkaille. Heillä oli useita vaimoja ja jalkavaimoja. Jalkavaimon lapsilla ei ollut samoja oikeuksia kuin oikeilla lapsilla. Lisäksi mies voi käydä porton luona. Uskollisuuden vaatimusta ei ollut. ”Älä tee huorin” koskee ainoastaan puuttumista toisen vaimoon.

Aviomies oli herra ja orjiensa isäntä. Nainen ei saanut olla yhteydessä muihin miehiin, paitsi kun mies erotti hänet eli tuli avioero. Avioliitto oli selkeästi elämänturva ja jälkelästen tuottamisliitto. Pojat olivat lapsina tyttöjä tärkeämpiä. Lapset, erityisesti pojat olivat myös vanhuuden turva. Ylösnousemusta kuoleman jälkeen ei tunnettu. Elämä jatkui jälkeläisissä.

Synnyttäminen oli pelottavaa – paljon verta. Nainen oli silloin saastainen. Oli suoritettava puhdistautumisriitti. Myös kuukautisten aikaan nainen oli saastainen.

Avioliitto ei selvästikään ollut mikään pyhä ilmiö, vaan se oli yksilöoikeuden piiriin kuuluva ilmiö. Jos mies kuoli, lankoavioliitto turvasi naisen aseman.

Oli myös orjia. He olivat kauppatavaraa. Orja voi olla avioliitossa, mutta isäntä omisti vaimon ja lapset. Jos miesorja vapautui, lapsi ja vaimo jäivät isännälle,.

Homouteen liittyy tarina Sodomasta, kun Lootille tulee kolme vierasta. Siinä tarinassa ei ollut kysymys varsinaisesta homorakkaudesta. Miesten välisen seksin kiellot ovat jo Kolmannessa Mooseksenkirjassa, ja tuomiona on kuolema. Homoseksuaalisuutta pidettiin pakanakansojen paheena, ja sen vuoksi suhtautuminen oli jyrkkää. Mutta kuolemantuomion voi saada monesta muustakin syystä, esim. olemalla yhteydessä kuukautisvaiheessa olevaa naiseen tai kun herjaa isää ja äitiä. Homoyhteys oli anaaliyhteyttä eli mies alentui naisen rooliin, mikä oli pahasta. Mutta raamattu kieltää myös lajien sekoittumisen, esim. kaksi eläinlajia, tai kaksi erilaista vaatekappaletta.

Kuvaus Daavidista ja Jonatanista on vahva, mutta seksiakteista ei puhuta. Tavanomaisen ystävyyden se ylitti. Homoseksuaalisesta rakkaudestakaan ei voi puhua, koska sellainen ei ollut tunnettua.

Uudessa Testamentissa Jeesus liikkuu alempiarvoisten seurassa. Paljon on pohdittu sitä, oliko Jeesus avioton eikä Joosefia ehkä ollut olemassakaan. Jeesus itse sanoo isäkseen Jumalan. Jeesus torjui avioeron, koska vaimo joutui puille paljaille.

Paavalin seurakunnassa nainen oli alistetussa asemassa, mutta kuitenkin naisia oli myös johtotehtävissä. Paavali puolusti yksiavioisuutta. Paavali paheksuu pakanoiden menoja eli homojuttuja: on luovuttu luonnonmukaisesta yhteydestä naiseen. Mutta luonnonvastaisuutta oli monenlaista. Esim. pitkä tukka miehillä oli Paavalin mukaan luonnonvastaisuutta. Kaikki on siis kulttuurisidonnaista.

Paavalin aikaan ei tunnettu homoseksuaalista rakkautta. Puhuttiin vain miestenmakaajissta, mikä oli täysin sopimaton rooli. Raamatun aikaan ei tunnettu sellaista homoseksuaalisuutta, joka nykyisin tunnetaan.

Uskontotieteilijä Raimo Harjula pohti ihmisoikeuksia kirkossa – näkymättömästä näkyväksi. Siinä tarvitaan aaatehistoriaa. Harju lähti liikkeelle vuodesta 2004, jolloin Lapuan tuomiokapituli epäsi kelpoisuuden papiksi henkilöltä, joka oli rekisteröidyssä parisuhteessa. Vaasan hallinto-oikeus kumosi päätöksen, perustelunaan perustuslaki ja vuoden 2004 yhdenvertaisuuslaki, joka kieltää syrjimisen seksuaalisen suuntautumisen perusteella.

Lapuan tuomiokapituli vetosi piispojen kannanottoon 1984 ”Kasvamaan yhdessä”. Siinä sanottiin, että homo voi toimia virassa, mutta ei saa toteuttaa seksuaalisuuttaan. 22 vuotta on kulunut, eikä uutta kannanottoa ole tullut. Onko ollut mahdoton laatia uusi julkilausuma ja onko kirkossa uudenlaisia, homojakin kunnioittavia asenteita. Kirkko on kuin kirkkovene, joka kääntyy hitaasti. Ja ihmisten keskuudessa on niitä, joilla on mielestään parempi tieto raamatun tarkoituksista ja totuudesta.
Muutosta hidastaa länsimaisten kirkkojen seksuaalikielteisyys. Se syntyi aikoinaan uusplatonilaisuuden ja munkkilaitoksen ansiosta. Platon määritteli hengen hyväksi ja aineen pahaksi. Ruumis on ainetta ja seksi aineen yhtymistä. Munkkilaitos toi selibaatin. Maallikot elivät maallisesti seksin riemuissa, munkit ja papit selibaatissa. Rooman kirkossa seksi oli suvunjatkamista eikä siinä saanut iloita.

Lisärasitteeksi tulee vielä 400-luvulla kirkkoisä Augustinus, joka markkinoi perisynnin. ”Sama vaivainen ihminen, synnissä siinnyt”, sanottiin vielä viime vuosisadan alussa. Vaikka korkeaveisu yrittääkin ylistää aistillista rakkautta, Rooman kirkko tulkitsi sen uskovan ihmisen ja Jeesuksen suhteeksi.

Arkielämässä kieli ylläpitää ihmisten todellisuutta. Homoista puhuttaessa puhutaan ”luonnonvastaisuudesta”, ”epänormaalista”, yms. Näin ylläpidetään vanhoja käsityksiä. Esim. Aslan pyrkii eheyttämään rikkinäisiä ja sairaita. Homoudesta puhutaan taipumuksena. Pitäisi päästä eroon syrjivästä kielestä ja siinä kirkko voisi auttaa.

Rovassti Liisa Tuovinen pohdiskeli omassa puheenvuorossaan, missä maailmassa elämme. Orjuutta, väkivaltaa ja vääryyttää on yllin kyllin. Pelkoa ja vihaa lietsotaan esim. USAn ääriliikkeisssä. Suomessa seurakunnissa useimmat ovat jo sitä mieltä, että homoista puhuttaessa pelosta ja vihasta pitäisi luopua.

Miksi seksiin liittyvät aisat ovat niin vaikeita? Seksin vahtiminen on tehokas vallankäytön muoto. Ajatellaanpa vaikka Neuvostoliittoa tai nyt Kiinaa tai uskonnolisia ääriliikkeitä, joissa alistetaan seksuaalisuuden avulla. Melkein kaikki olennot luomakunnassa tietävät automaattisesti, geeneissä, miten seksuaalisuudessa toimitaan. Kun naaras on lähellä, alkaa toiminta. Ihminen on erilainen. seksuaalisuus liittyy kaikkeen ihmisyyteen. Ja sitä säädellään. Meillä vaistot eivät toimi kuin eläimillä. Jo lapsena ja nuorena opitaan, mikä on oikeaa ja väärää seksuaalisuutta. Ja syntyy mitä kummallisimpia seksuaalisia käytäntöjä. Kun seksin hetki tulee, fysiologia yrittää toimia, mutta isot aivot sanovat, että ei käy, ja näin syntyy seksuaalisia ongelmia.

Tarvitaan oikeaa tietoa seksuaalisuudesta. Kysymykset alkavat olla koossa, mutta kaikkeen ei vielä osata vastata. On outoa, että homo-hetero –ulottuvuus on niin vaikea. Moni ihminen ei pysty ollenkaan puhumaan asiasta. Luther oli käytännöllinen ja sanoi, että seksuaalisuudelle on löydettävä laillinen kanava, muuten etsitään laiton kanava toteuttaa sitä.

Lopuksi Ulf Särs puheenvuorossaan kertoi siitä missä tilantteessa homo elää kirkossa. Hän muisteli menneitä tapahtumia 70- 90-luvuilla. Kehitys positiivisempaan suuntaan on ollut hyvin hidasta, mutta selkeästi parempaan on menty. Palataan tähän puheenvuoroo nmyöhemmin. Asiaa oli niin paljon.

Jotkut läsnäolijoista olivat hyvin kärsimättömiä kirkon suhteen. Eräs paikallaolija sanoi mielipiteenään, että esim. homoparien vihkimistä kirkko tuskin kovinkaan pian hyväksyy. mutta on pappeja, jotka tekevät sen ”yksityisesti”, enempää siitä puhumatta. Vähitellen kirkon on oman etunsa nimissä laadittava toimitukselle jokin kaava. Näin kehitys menee vääjäämättä eteenpäin.

Koottu hätäisten muistiinpanojen mukaan Tulkintavirheitä voi olla.
Hyvä ja mielenkiintoinen kuvaus tilaisuudesta. Kiitos. Harmittelin, kun en sinne itse ehtinyt kuulemaan näitä asiantuntijoita.

Aivan pieni täsmennys. Uskontotieteilija on nimeltään Raimo Harjula.

Juhani
BREAKING NEWS

Prideen on tulossa yllätysohjelmanumero lauantaiksi. Onko tarkoitus, että tieto leviää vain tekstiviesteinä?
"vaeltaja2005 59 / 61
28.06.2006, 22:21
Kun on Raamatun tuntijoita ja teologeja paikalla, on ainakin asiantuntenmusta."

tämä on lupaus.

"Lisäksi mies voi käydä porton luona. Uskollisuuden vaatimusta ei ollut."

Sananlaskuissa asiaa paheksutaan.

"Homouteen liittyy tarina Sodomasta, kun Lootille tulee kolme vierasta. Siinä tarinassa ei ollut kysymys varsinaisesta homorakkaudesta. Miesten välisen seksin kiellot ovat jo Kolmannessa Mooseksenkirjassa"

3. Mooseksen kirjan tapahtumat ovat Sodoman tapahtumien jälkeen.

"Mutta luonnonvastaisuutta oli monenlaista. Esim. pitkä tukka miehillä oli Paavalin mukaan luonnonvastaisuutta. Kaikki on siis kulttuurisidonnaista."

Jeesus kuitenkin kehotti pysymään erossa maailmasta, eli tässä on ristiriita. Puhutaanko luonnosta vaiko kulttuurista ja mistä kulttuurista oikein puhutaan?
Malkus 30 vuotta

Meidän pikku karvapallomme Daizy herättää joka aamu klo 5 nuolemalla nenän päätä. Pako nousta sen seuraksi. Nyt on hyvää aikaa miettiä eilistä Malkuksen 30-vuotisjuhlaa Agricolan kirkon kryptassa.

Siellä puhui ensin Espoon hiippakunnan hiippakuntasihteeri pastori Irja Askola. Hän näki joitain toivonmerkkejä kirkon suhtautumisessa seksuaalisiin vähemmistöihin.
1. Kysymys seksuaalivähemmistöistä on tällä hetkellä virallinen kysymys kaikissa kirkon instansseissa kotimaassa ja kansainälisesti. Vähitellen kirkko oppii käsittelemään asiaa.
2. Erilaisten marginaalissa olevien ryhmien yhteistyö on alkanut toimia. Eri marginaaliryhmät ovat löytämässä toisiaan.
3. Olennaista on kaikkien ihmisten täysi hyväksyntä. Ensin taisteltiin naisten hyväksynnästä, nyt seksuaalivähemmistöjen.

Myönteisiä merkkejä on näkyvissä.
- Kysymys seksuaalisista vähemmistöistä kirkossa on, kuten edellä todettiin, kirkon virallisella listalla
- Kirkko ja myös piispat ovat erimielisiä. Se on hyvä merkki.
- Kirkko on alkanut saada sanastoa asian käsittelyyn. On ollut vaikea puhua asiasta, johon ei ole ollut sanoja.
- Todellisuus muuttuu tekemällä toisin. Naispappeusasiassa monet muuttivat Ruotsiin. Nyt jotkut papit siunaavat myös homoja.
- Globalisoituva kirkko ei suostu yhteen totuuteen. Nähdään myös toisenlaisia kirkkoja, esim. USAssa homojen kirkot. Kirkosta tulee verkostoitunut ihmisten kirkko.
- Vähemmistöryhmien rohkeus ja viisaus auttaa kirkon uudistumisessa.

Ritva Kurki perusti aikoinaan Malkuksen ja hän muisteli alkuvuosia. Monet sen ajan ongelmat ja ristiriidat jopa saivat yleisön nauramaan. Aika on muuttunut. Lopuksi yksi rivijäsen hauskasti kertoi, mitä hän on saanut Malkuksesta.

30-vuotiskakku oli hyvää ja sitä oli monenlaista. Palanpainikkeeksi musiikkia.
Aamutv:ssä aiheena on klo 8.47 heavy metal -jumalanpalvelus. Se liittyy ehkä Tuskafesitvaaliin Kaisaniemessä tässä viikonvaihteessa. Lauletaanko siellä virtenä Impaled Nazarenen kappaletta "Zero Tolerance" ("tappakaa homot ja raiskatkaa lesbot") vai "Kuole vitun huora".
vaeltaja2005 kirjoitti: "Prideen on tulossa yllätysohjelmanumero lauantaiksi. Onko tarkoitus, että tieto leviää vain tekstiviesteinä?"

Tämä kiinnostaisi minuakin, samoin kuin se, kuka kyseisen ohjelmanumeron järjestää. Tekstiviestin tiedot olivat hyvin niukat, joten taustavoimien olisi syytä tulla ulos kaapista.
Postitalon kirjastosalissa oli tänään klo 17-19 tilaisuus ,jossa oli puheenvuoroja aiheesta ”ulos kaapista”. Tilaisuudessa puhuivat kansanedustaja Oras Tynkkynen, ”ex-hetero” Isa Kantonen, rovasti Liisa Tuovinen, ”Ulos kaapista”-kirjan tehnyt Marja-Leena Parkkinen, aivan uudenlaisen elämän aloittanut Johanna Pihlajamäki, bi-seksuaaliksi itsensä esittelevä Susanna Leinivaara ja tutkija Jukka Leinonen.

Ihmisiä oli suuren salin täydeltä. Istuimet loppuivat kesken. Valtaosa kuulijoista oli naisia (n. 75%). Miehiä nämä keskustelutilaisuudet vetävät huonosti. Onko niin, että miehillä ei enää ole ongelmia. Vai sopivatko miehille paremmin esim. DTM:n ja Stuffin terassikeskustelut? Yli nelikymppisiä oli varmaan alle viisi. Missä luuraavat vanhemmat? Terasseillakaan heitä ei näy.

Yksi keskustelussa esiin tullut asia oli se, että ns. kaapissaolosta ihmisiä ei pitäisi syyllistää. Kaappi on kunkin ihmisen oma strateginen valinta. Joillekin sopii kaapissaolo, toisille ulostulo.

Toinen vahvasti esiin tullut ongelma oli homo- ja lesbolasten vanhempien tilanne. Kun lapset tulevat ulos, he löytävät tukea gay-piireistä, mutta vanhemmat jäävät yksin. Kuka tukisi vanhempia. Vihamielinen ympäristö saattaa syyllistää vanhemmat. Muutama puheenvuoro täällä keskustelupalstalla huomenna aamulla.

Keskustelutilaisuuden jälkeen käväisimme Dtm:ssä. Siellä terassilla on vahva pride-tunnelma. Sisällä kahviossa myydään erilaista pride-tavaraa, ja ilmapallomeri värittää näyttävästi Robaa.
Olin siellä postitalolla minäkin. Vaeltajan raportista pääosin olen samaa mieltä. Takarivistä kuitenkin vaikutti siltä, että miehiä olisi ollut hiukkasen enemmän. Hämmästytti muuten väenpaljous. Porukan painopiste oli toki nuorissa.

Tilaisuuden viimeisen valmistellun puheenvuoron piti tutkija Jukka Lehtonen. Hän oli se, joka painotti sitä, että kaappiin jääminen ei ole yksiselitteisesti väärin, kuten nykyisin vallalla oleva käsitys tuntuu olevan. Tällä asialla syyllistäminen pitäisi lopettaa Lehtosen mielestä. Erilaisten elämäntilanteiden vuoksi voi olla joissakin tapauksissa epäviisasta tulla tulla ulos kaapista.

Minä ajattelen vaikkapa tilannetta, jossa nuorella on opinnot kesken ja hän asuu vanhempiensa luona heidän tukiessa taloudellisesti. Nuori saattaa arvioida, että vanhemmat eivät ota hyvällä vastaan tietoa valtavirrasta eroavasta seksuaalisesta identiteetistä. Olen ehdottanut tällaisissa tilanteissa odottamista siksi kunnes pystyy itse tulemaan toimeen omillaan, vaikka lentäisikin kodistaan ulos. Jos haluaa tulla epävarmassa tilanteessa ulos perheelleen ja muille läheisilleen, on hyvä rakentaa tukeva turvaverkko etukäteen, eli on ystäviä, joiden luokse voi mennä asumaan ja löytyy olkapäitä, joita vastaan itkeä, jos kaikki ei sujukaan hyvin.

Jokainen tilaisuuden puheenvuoroista oli omalla tavallaan mielenkiintoinen. Eniten minua kosketti Johanna Pihlajamäen puheenvuoro. Hän on transnainen. Hän puhui elämänsä isoista muutoksista vakuuttavasti ja rauhallisesti. Hän oli ottanut vastuuta avioliitosta ja lastensa kasvattamisesta aikuisiksi. Tuntui, että siinä on oikeasti tasapainoinen aikuinen ja viisas ihminen. Enemmän hänen kaltaisiaan ihmisiä sateenkaariyhteisöön!

Juhani
Itselläni on lomanalusviikko, ja mahdollisuus osallistua pride-viikon tapahtumiin on valitettavan rajallinen. Etenkin postitalon tilaisuuden jääminen väliin harmitti ns. sikana.

Tuo puhe kaappiin jäämisestä oli mielenkiintoinen.

Merkittävä näkökulma asiaan jäi uupumaan, ainakin siinä mitä tässä nyt luen. Kaappiin jääminen ei toden totta ole väärä ratkaisu kaappiin jäävälle, jos tämä kokee sen paremmaksi tai ainoaksi ratkaisuksi. Sellaisessa ei ole mitään, mistä pitäisi syyllistää. Jonkin verran seurailen ns. ruohonjuuritason ja julkistakin keskustelua sateenkaariaiheista, eikä yksittäisen kaappiin jäävän syyllistäminen mitenkään hirmu voimakkaasti iske silmille. Joku voi toki olla toista mieltä?

Sen sijaan se, että ulkoiset syyt pakottavat jäämään kaappiin on yksiselitteisesti väärin ja ei toivottua. Mielestäni vallalla oleva käsitys näkee kaapin negatiivisesti juuri tästä näkökulmasta. Toki niin ei saisi olla, että kaappiin jäävä kokee syyllisyyttä tämän takia.

Kaappiin jäämistä tunnutaan käsiteltävän muuallakin kovasti kaappiin jäävän näkökulmasta. Vähän syrjään jää se näkökulma, miksi joku joutuu jäämään kaappiin.
Smo, ymmärränkö nyt oikein, että tarkoitat vaikkapa sitä, miksi isä potkaisee poikansa kadulle kun tämä tulee ulos kaapista. Siis mitä isälle pitäisi tehdä -kö?

Näkisin niin, että siinä kohden vaikuttaminen tapahtuu vaikkapa julkisuuden kautta kaikenlaisena mielipidemuokkauksena ja asioiden esille ottamisena. Pojalla elämä kulkee ja hänen pitää tehdä elämänsä ratkaisuja jonkinlaisessa aikakehikossa. Todella hankalaa isää ei hetkessä kasvateta pois asenteistaan.

Oikein tehokkaita ja nopeita ratkaisuja en löydä. Olen koettanut. Erään kaverini poika on homo. Olen isän kanssa käynyt vaikka minkälaiset keskustelut. Hän toki on jotenkin tilanteeseen sopeutunut. Lopullista ja täydellistä hyväksyntää poikansa identiteetille hän ei ole antanut, ei vaikka itkisi!

Juhani
Sateenkaarikahvilassa en ole ennen käynyt. Nyt kun itseni sain vihdoin liikkeelle, niin olin sielläkin pitkän tovin. Isännät ottivat mukavasti vastaan.

Kyselin kahvilan tarkoitusperiä. Se on tarkoitettu olemaan kodikkaan viihtyisä paikka, jonne voi helposti piipahtaa ja tavata tuttuja ja vähemmän tuttuja. Kynnys on erityisen matala. Mielestäni paljon matalampi kuin minulle vuosikymmeniä sitten Psyken kerhotilaan, jonne vasta useamman yrityksen jälkeen tohdin mennä.

Sateenkaarikahvilassa voi tavata mitä erilaisempia ihmisiä. Minäkin sain jopa ohjeet tiedon hakuun talon korjausrakentamiseen, joka juuri nyt kiinnostaa.

Hyvä mieli jäi tästäkin käynnistä.

Sateenkaarikahvila on tämän jälkeen kesätauolla ja avaa jälleen 17. elokuuta.

Juhani

Tarkemmin paikasta:
http://www.heseta.fi/sateenkaarikahvila/
Meita ainakin Pride kiinnostaa, koska aikanaan siella toisemme tavattiinkin. Kuitenkin ollaan poissa joka toinen vuosi, kun tapahtumapaikkana on Helsinki. Siella tulee muutenkin poikettua usein, joten hauskempaa on matkustaa joka toinen vuosi maakuntien juhliin, Jyvaskylassa kun toisemme loydettiin.

(Pahoittelen, skandinaavinappaimet puuttuvat lomapaikan nappaimistosta)
Tässä pari puheenvuoroa eilisestä kaappi-keskustelusta:

Kansanedustaja Oras Tynkkynen pohti aluksi, mitä kaapissa olemisella tarkoitetaan. Ihminen tuntuu olevan kaapissa, kun hän kuuluu seksuaalivähemmistöihin, eikä ole tehnyt siitä lehdistötiedotetta, kuten veroprofessorin tapauksessa. Jari Sillanpää kertoi taannoin, että hän kertoi vähemmistöön kuulumisestaan toimittajille, mutta nämä eivät hyväksyneet aihetta juttuihinsa. Hänet työnnettiin kaappiin.

Oras Tynkkynen puhuisi mieluummin vähemmistön näkyvyydestä. Miksi on näyttävä?
1. Kun ollaan näkyvissä, saadaan kokemuksia siitä, ettei olla yksin. On oltava samaistumiskohteita. On hyvä nähdä muitakin.
2. Näkyvyys on edellytys sille, että vähemmistön tarpeet tunnustetaan.
3. Ennakkoluulojen ja stereotypioiden murtamiseen tarvitaan näkyvyyttä. Helposti tulee kuva, että homot ovat ”sillä-silmällä-keikarihomoja” tai TomofFinland-homoja. On hyvä huomata, että homoja ja lesboja on kaikenlaisia
4. Ihmiset pelkäävät sellaista, mitä eivät tunne. Kun huomataan, että homoja on paljon, on vaikeampi syrjiä. Esim. hedelmöityshoitokeskustelussa on tullut mieleen, että jos lesboja tunnettaisiin enemmän, keskustelu eduskunnassa olisi hyvin erilaista.

Ei ole tarvetta ylikorostaa omaa suuntautumistaan. Parasta olisi, kun omasta elämästä voisi kertoa peittelemättä ja luontevasti.Heteroseksuaalisuus on vallitseva, mutta moniarvoisessa yhteiskunnassa tavoitteena tulee olla, että kaappeja ei enää tarvita. Näin kulttuurissamme olisi enemmän tilaa hengittää.

Transihmisen puheenvuoro oli keskustelun henkeäsalpaavin. Hän kertoi, että elämä muuttui 2 vuotta sitten. Siihen saakka hän eli roolia, mutta sukupuolen vaihtaminen merkitsi uutta ulkonäköä, jonka kaikki tutut voivat tunnistaa. Enää ei voinut olla kaapissa eli vieraassa roolissa.

Hän kertoi tunteneensa itsensä erilaiseksi jo 12-vuotiaana. Hän tunsi itsensä tytöksi. Mistään ei saanut tietoa. Hän tunsi olevansa ainoa laatuaan tässä maailmassa. Lääkäritkään eivät tienneet mitään. Tuntui, että on pakko elää poikana ja miehenä.Hän meni naimisiin ja perheeseen tuli lapsia. Vähitellen alkoi tulla myös tietoa ja asialle löytyi nimi. Hoitoa ei vielä saanut. Oli pakko elää miessukupuolessa ja perheenisänä. Suomessa alkoi saada hoitoja. Hän ei kuitenkaan halunnut rikkoa perhettä; perhe oli etusijalla. Hän kertoi, että hän oli aika hyvä näyttelemään miestä. Oli viikset ja miehinen ulkonäkö. Mutta raskasta se oli.

Aivan muista syistä tuli avioero, ja lapset olivat jo aikuisia.Siinä oli elämän paras mahdollisuus muuttaa kaikki. Hän meni työpaikkalääkärille, ja prosessi alkoi. Ensin asia oli kerrottava omille lapsille.Kotona kukaan ei aikaisemmin ollut saanut tietää, mitä hänellä oli korvien välissä. Lapset hyväksyivät asian aika hyvin. Sitten oli kerrottava vanhemmille. Vanhemmat ovat aika iäkkäitä. Kaikki meni aika hyvin. Myös isä hyväksyi.

Myös sukulaiset ottivat asian hyvin. Äidin sisko suhtautui kaikkein upeimmin. Töissä tapahtumat kulkivat näin: Ulkomuoto oli jo alkanut muuttua. Hän lähti kesälomalle, mutta sitä ennen vaihtoi vaatekaappinsa naisten puolelle. Lomalta hän palasi naisena. Kun hän palasi naisena, monet työtoverit alkoivat kysellä asiaa enemmän. Kaikki meni hyvin ehkä sen vuoksi, että oli oltu saman työnantajan palveluksessa jo 30 vuotta, vanhoja kavereita.

Kun hän muutttui naiseksi, hän voi valita uudelleen ysstäväpiirinsä. Ulostulot ovat olleet aika helppoja.Nyt hän on virallisesti myös mummi. Enää ei tarvitse piilotella.Uudessa elämäsäsä saa olla naisellisia piirteitä, saa itkeä, saa huolehtia lapsista eri tavalla, jne.

Kaikki on mennyt hyvin. Fyysisen sukupuolen korjaaminen on helpompaa kuin psyykkisen sukupuolen mutttaminen.
"vaeltaja2005 74 / 74
30.06.2006, 06:28
1. Kun ollaan näkyvissä, saadaan kokemuksia siitä, ettei olla yksin. On oltava samaistumiskohteita. On hyvä nähdä muitakin."

Toistaiseksi näkyy vain sellaisia joilla menee pirun hyvin ja joiden sukulaiset ovat onnesta äpönä kun poika tai tytär kertoo olevansa homoseksuaali ja jotka ovat itse ja vapaaehtoisesti tulleet kaapista ulos päättämänään aikana.
Kun kertoo toisenlaisen tarinan, niin silloin on yhtä yksin kuin jos ei olisi tarinaa kertonutkaan.

= Tulee hyväksyttävien ulostulokertomusten diktatuuri. Käy niin kuin Ruotsissa, jossa ei ole mitään jos mies hakkaa tyttöä, vaan pitää olla satanististen pedofiilien yhteenliittymä, koska hyväksytty totuus on sellainen, että näin tapahtuu ja tytöt muokkaavat kertomuksiaan oppimaansa vastaaviksi saadakseen hyväksyntää tms.

"3. Ennakkoluulojen ja stereotypioiden murtamiseen tarvitaan näkyvyyttä. Helposti tulee kuva, että homot ovat ”sillä-silmällä-keikarihomoja” tai TomofFinland-homoja. On hyvä huomata, että homoja ja lesboja on kaikenlaisia"

Kenelle on hyvä? En ole kauheasti kuullut tervetulotoivotuksia sirkkeliin kompastuneille homoille eikä lesboille. Kuka on se joka hyväksyy sen moninaisuuden? Eikö pikemminkin ole niin että homo/lesbolaumasta poikkeavaa katsotaan karsaasti. Jopa hetero saa olla vapaammin.

"4. Ihmiset pelkäävät sellaista, mitä eivät tunne. Kun huomataan, että homoja on paljon, on vaikeampi syrjiä. Esim. hedelmöityshoitokeskustelussa on tullut mieleen, että jos lesboja tunnettaisiin enemmän, keskustelu eduskunnassa olisi hyvin erilaista."

Eipä. Minä olen kirjoitellut yhdestä sun toisesta aiheesta "huolestuneena kansalaisena". Tällaiset huolestuneet kansalaiset ovat ne joiden esiinmarssia poliitikot pelkäävät, ei ryhmät joiden prosenttiosuuksista voisi päätellä olevan merkitystä vain vaa'ankieliasemassa. Huolestuneella kansalaisella ei ole oma lehmä ojassa.

"Myös sukulaiset ottivat asian hyvin. Äidin sisko suhtautui kaikkein upeimmin."

(Haukotus). Myös paavi otti asian hyvin ja Norjan kuningas tuli käymään. Iranin shaahi oli estynyt.
Unohdin kertoa, että yhdessä vaiheessa halusin laskettaa Itäkeskuksessa kalasnikovilla parvekkeelta sarjoja joulualennusmyyntien aikaan ja sitten räjäyttää nitroglyseriinillä ostoskeskuksen tukipilarit vielä hengissä olevien niskaan. Tämä lahjajani kaupungille joka jossain vaiheessa tituleerasi itseään "Suvaitsevaksi Cityksi" mutta sitten kun olin kerran Itäkeskuksessa ajattelin, että on paljon oikeudenmukaisempaa että ihmiset kietovat oman elämänsä pikku hiljaa omin teoin hirttoköydeksi ja sitten räpistelevät siinä minun vaikuttamatta asioihin mitenkään.

Tällainen pikku kertomus, uskoisin, olisi tuonut vaihtelua noiden akateemisten sätkynukkein hymistelytalkoisiin. Toden totta, nyt minäkin rupean uskomaan kaapista ulos tulemiseen!
Mokomakin pride - sattuvasti lohkaistu

Lontoon Europride on tässä viikonvaihteessa. Paraati läpi Lontoon keskustan alkaa tänään lauantaina klo 15 Suomen aikaa. Mukaan odotetaan puoli miljoonaa ihmistä. Lontoon pormestari on lausunut tervehdyksensä Europriden osanottajille. Ruotsalaiset kokooontuvat marssille George Streetillä klo 14.15. (se on Gloucester Placen ja Baker Streetin välisssä, lähin metroasema Marble Arch).

Wienin priden juhlistamiseksi raitiovaunut on liputettu sateenkaarilipuilla ja raatihuoneen edessä liehuvat sateenkaariliput.

Helsingin priden paraati on myös tänään lauantaina. Toivottavasti ylipormestari tervehtii paraativäkeä ja toivottavasti sateenkaariliput liehuvat kaupungintalon saloissa. Jos ei, teemme sen ensi vuonna itse Helsingin kaupungin puolesta.

Helsingin pridellä saattaa olla tänä vuonna erityistä medianäkyvyyttä, joten ajastakaapa videot tallentamaan uutisia. Tuleekohan vastamielenosoitus?
Olin itseki kuuntelemassa Postitalon tilaisuutta, siellä näkyi olevan Matti-Esko Hytönen tekemässä muistiinpanoja. Tietääkö joku mihin lehtiin hän nykyään kirjoittaa eli mistä voisi lukea kyseisen jutun tuosta tilaisuudesta? Ja onkohan juttu jo ilmestynyt?
Mielenilmaus Venäjän suurlähetyustön edessä

Tekstiviestein on ihmisä kutsuttu mielenilmaukseen Tehtaankadulle tänään lauantaina klö 10. Syynä ovat Moskovan taphtumat ja miiliisin kovat ötteet homoja ja lesboja vastaan toukokuun lopulla.
Katsokaa kuvia niistä ihmisistä, jotka esiintyvät valokuvattavina.

Miksi siellä ei sitten moni tahdo olla, jääköön omien kokemustensa valoon itse kullakin.
Venäjän suurlähetystön edessä Tehtaankadulla oli n. 30 ihmsien laulava mielenosoitus. Suuri sateenkaarilippu ja sateenkaarisateenvarjot väriitivät tilaisuutta.

Tilausuudessa luettiin suomeksi, ruotsiksi, neglanniksi ja venäjäksi julkilausuma, jossa EU-puheenjohtajuusakuden alkaessa Suomen valtiojohtoa pyydetään kiinnittämän huomio homojen ja lesbojen huonoon kohteluun Venäjällä.

Kaksi nuorta miestä, T-paidoissa teksti Hard Rock Halleluja, veivät valkoiset kukkaset suurlähetystön porttiin. Turvamies tuli ja polki kukat maahan.

Helsingin poliisilaitos toimi jälleen hienosti. Turvallisuus taattiin. Tilaisuus kesti tunnin.
Mokoma pride

Helsingin pride-paraati ylitti kaikki odotukset. Värikäs kulkue lähti klo 12 linja-autoaseman aukiolta ja kulki Mannerheimintietä Aleksanterinkadulle. Yliopiston kulmalta käännyttiiin Etelä-Espalle ja Kauppatorille. Siitä edelleen kohti Kaivopuistoa.

Kun edellisinä vuosina pride-paraatin edellä on kulkenut yksi moottoripyöräpoliisii, nyt oli kaksi moottoripyöräpoliisia ja auto. Poliisin apua tarvittiin erityisesti matkan loppuvaiheissa. Siellä oli uskonnollisten ääriliikkeiden vastamielenposoitus: muutama kiihkeästi raamatunlauseita toisteleva ihminen banderolleineen. Kun kaksi tyttöä tuli naurellen kuvaamaan vastamielenosoittjaia, kuultiin tämän viikon hieno ajatus: "Kyllä te siinä nauratte, Sodomassakin naurettiin".

Paraatiin osallistui n. 1000-2000 ihmistä. Letka oli pituudeltaan lähes puoli kilometriä. Erityistä huomiota herättivät kirkon yhteysliikkeen joukot, n. 100 ihmistä, mukana pappeja ja valkopukuiset ihmiset risteineen - en tiedä olivatko he ortodoksisesta kirkosta.

Puistojuhlaan oli lähettänyt tervehdyksensä presidentti Tarja Halonen.

Heidi Hautala käsittteli puheessaan erityisesti EU:n uusien jäsenmaiden tilannetta.

Seta jakoi vuosittaisen kunniamaininnan. Sen sai "#Homo-Suomen historia"-tv-dokumetnin tekijäryhmä ja Ylen Teema.
Kunniarotta meni lastenpsykiatrian professori Tuula Tammiselle, joka on vastustanut keinohedelmöityskeskustelussa jo lähtökohtiasesti isättömiä lapsia. Tarkempaa tietoa perusteluista löytyy huomsien lehdistä. Tamminen on käsittääkseni edelleen Mannerheimin Lastensuojeluliiton puheenjohtaja.
Hytönen Iltalehden kolumnissaan puhui lähinnä asian vierestä. Ehkä se on hänen tyylinsä tarkastella asioita.

Heh, minäkin pääsin Hytösen juttuun mukaan, vaikkakin ilman nimeä. Antaisin Hytöselle ohjeen hankkia tuntuvasti vahvemmat silmälasit. Näkisi, mitä oikeasti tapahtuu ympärillä ja ketä paikalla on.

Juhani
Priden tv-uutisointi on ollut kahtalaista.

YLE kertoi omana juttunaan Pride-paraatista. Pääuutislähetyksessä (20.30) Pride oli liitetty EU-puheenjohtajuusaiheeseen. Ihan hyvä niin.

Nelonen ja MTV3 jättivät tapahtuman täysin huomiotta. Pitänee vielä seurata, josko MTV3 asiasta jotakin lausuisi myöhäislähetyksessään.

Juhani
Vastanmielenosoittajilla oli mukanaan Jeesus-bussi. Mille ryhmittymälle Jeesus-bussi kuuluu? Helluntailaisille? Olivat sellaisia karskeja tatuoituja miehiä, ihan kuin entisiä vankilakundeja, jotka tulivat opettamaan, miten pitää elää.

Yksi puistojuhlan osanottaja valitteli, että vessoihin oli tolkuton jono. Jos Jeesus-bussin viereen olisivat älynneet laittaa kyltin Wc, olisi bussiinkin ollut tolkuton jono.

Poliisit kuulemma taluttivat pois jonkun humalaisen. Suomalainen sananvapaus merkitsee, että poliisin tehtävänä on suojella myös vastamielenosoittajia. Ylipäätään poliisit saivat paljon kiitostaa asiallisuudestaan. Ja monet ihastuivat univormuihin.

Wienin pride sai liikkeelle noin 100 000 ihmistä Wienin keskustaan. Paraati alkoi klo 15 ja päättyi loppujuhlaan klo 17.30. Mukana oli 30 paraatirekka-autoa. Loppujuhlassa myöhemmin illalla esiintyy Jimmy Somerville. Välikohtauksia ei ollut. Wienin marssilla oli myös poliittinen sanoma: Itävallassa ei ole minkäänlaista parisuhdelakia.
Postitalon tilaisuus oli oikein mielenkiintoinen ja lämminhenkinen. Ei tosin hiki virrannut ihan niin paljon kuin Hytösellä.

Tynkkynen puhui enemmän yhteiskunnallisesta näkökulmasta kuin omista henkilökohtaisista kokemuksistaan. Mutta toisaalta hän onkin siinä asemassa, että voi suoranaisesti vaikuttaa asioihin. Tynkkynen tuntuukin olevan aikaansaava ja osaava henkilö asioissa, jotka ovat hänelle erityisen tärkeitä.

Liisa Tuovinen toi esille toisenlaista näkökulmaa kirkollisesta toiminnasta, mihin yleisesti on tottunut. Kirkkohan tuntuu enemmän tai vähemmän näkyvästi tuomitsevan (ei hyväksy) homot, ainakin periaatteellisella tasolla. Joku kysyi lopuksi, että miten pitäisi suhtautua kirkon mielipiteisiin. Tuovinen totesi hyvin, että osallistukaa kirkossa käytävään keskusteluun, eli tuokaa omaa näkemystänne esille kirkon sisällä. Lisäksi hän huomautti varsinaisessa puheessaan, että on hyvä, että kirkko joutuu pohtimaan virallista kantaansa seksuaalivähemmistöihin. Siinäpä visainen tehtävä kirkolle!

Johanna Pihlajamäen puheenvuoro oli erittäin positiviinen ja lämminhenkinen. Hän näyttää olevan todella "sinut" itsensä kanssa, kuten JuhaniV:kin totesi. Toisaalta hän totesi itsekin, että hänellä oli "muutos" tapahtunut yllättävän helposti ja porukka oli hänet hyväksynyt erittäin hyvin.

Marja-Leena Parkkinen nosti esille mielenkiintoisen näkökulman vanhempien yksinäisyydestä, hämmennyksestä, jopa kriisistä, lapsensa homoudesta/lesboudesta. Itselle tuntuu oudolta se, että lapsen seksuaalisuus voisi olla niin järkyttävä asia, että se pistää vanhemman pasmat täysin sekaisin. Toisaalta emme eläkään missään ihanneyhteiskunnassa. Ehkäpä taustalla on se, että vanhempi joutuu kerrankin miettimään oikeasti näitä asioita. Toisilla elämän reaaliteettien hyväksyminen ja ymmärtäminen on vaikeampaa. Voisi kuvitella, että lapsen vakava, ehkä jopa kuolemaan johtava, sairaus olisi asia, joka olisi elämän raiteiltaan pistävä. Mutta se, että lapsi sattuisikin pitämään omasta sukupuolestaan, onkin nyt sitten niin kauhea asia että! No, meitä on moneen junaan.

Susanna Leinivaaran puhe omasta elämästään toi omaa väriä aiheiden kirjoon. Tosin sana polyamorinen oli ehkä hieman heikko, koska se ei välttämättä ihan kaikille aukea. Joku nostikin lopussa esiin kysymyksen monogaamisen ihmisen suhteesta asiaan, johon Leinivaara esitti hyvän pointin, että parisuhteessa eletään yhteisesti sovittujen "sääntöjen" mukaan eli käytännössä vanhan tutun luottamusperiaatteen mukaisesti.

Jukka Lehtosen puheenvuoro oli kieltämättä hieman sekava, mutta asian olennainen piirre tuli kyllä esiin. Koko kaappikonsepti on luonnollisesti hyvä kyseenalaistaa. Se, että ei-heteron ihmisen pitää jatkuvasti tulla kaapista ulos, on huono asia. Kaiken taustallahan on hetero-olettamus, jota Lehtonen on mm. kirjallisissa tuotoksissaan tuonut esille. Ihanneyhteiskunnassahan ihmisen parisuhdetta käsiteltäisiin sukupuolineutraalisti, jos hän ei ole tuonut esille itse sukupuolista kiinnostustaan. Sukupuolineutraalisuus esim. terveydenhoitopuolella alkannee pikkuhiljaa edistymään. Itse ainakin olen pari vuotta sitten jutellut lääkärin kanssa, joka kysyi, että onko minulla elämänkumppania. Hetero-olettamus väistetty käyttämällä sukupuolineutraalia sanaa. Sitä paitsi elämänkumppani ja myös puoliso on parempi ilmaisu kuin tyttö- tai poikaystävä.

Yhteenvetona erittäin mielenkiintoinen ja positiivinen tilaisuus, kiitos järjestäjille. Porukkaa näytti olevan nuorempaa ja vanhempaa, miestä ja naista. Itse en ole tämäntyyppisissä tilaisuuksissa aikaisemmin käynyt, joten näkemys siitä, että porukka oli paljon, on suhteellinen. Olisi voinut olla enemmänkin. Tilannetta tosin varmaan myös auttoi se, että tilaisuus oli kirjastossa, jolloin kuuntelijoiksi on voinut tulla sattumalta paikalla olleita.
Mikan antamat linkit veivät mielenkiintoiseen keskusteluun. Ihmettelen ensin, että Netmissionin ylläpito on antanut avauspuheenvuoron olla. Aikaisemmin sellaiset lensivät oitis bittiavaruuteen. Olisikohan tämä homoja tiukasti vastustava moderaattori sieltä kesälomilla. Niin veikkaan.

Näitä äktsiooneja vetänyt Timo Valtonen on ollut jo aikaa kiusankappale helluntailaisten joukossa. Minusta aivan oikein yksi keskustelijoista (Emeritus) kehottaa Valtosta pistämään ensin oma elämänsä järjestykseen. Valtosesta tulee eittämättä mieleen rapakon takana hilluva pastori Phelps klaaneineen. Valtonen & co on kuin suora kopio heistä. Nyt en ole varma kumpi porukka oli ensin.

Joka tapauksessa Valtonen joukkoineen kyllä monta homosielua pelasti, mutta päinvastoin kuin hän luulee ja julkisesti kertoo. Hiukankin ajatteleva sateenkaari-ihminen pysyttäytyy loitolla tuollaisesta joukkiosta. Emeritus: "Näissä tilanteissa kun fobia jyrää Raamatun sanoman niin usein". Hyvin sanottu.

Joka tapauksessa aikaisempaan Prideen nähden Herra antoi auringon paistaa eilen kaikkien niskaan. :-)

Juhani
Yllättävän montaa kuitenkin Pride kiinnosti - ainakin kulkueessa olleiden määrästä päätellen. Ja kadunvarsilla näkyi paljon sellaisia, jotka olisivat halunneet kulkea mukana, mutta taisivat bongailla kulkueesta vain sinkkuja... ;)

Pridessa (paraatissa) mukana olleena kommentoin hiukan noita liikennejärjestelyjä. Kyllä siinä taas hblt-kansan oikeuksia kulkueen sujumisen kannalta poljettiin, vaikkakin osa häiriöistä tapahtuikin tietämättömien ja kiireisten heterokansalaisten osalta. Tieliikennelain 2.luku 6§ takaa sujuvan ja esteettömän kulun kulkueille ja paraateille. Joissakin kohdin tätä sujuvaa ja esteetöntä kulkua ei tapahtunut - käännyttäessä Eteläespalle oikealta (Erottajan suunnasta) tulleita autoja katkaisi kulkueen suorastaan törkeästi, Mannerheimin tiellä Vanhan edessä olevan suojatien ylittävät kiireiset heterot eivät tuon taivaallista piitanneet kulkueestä - siitä vaan kulkueen poikki "viis homoista" tyyliin.

Järjestäjille asiasta annoin jo palautetta, toivottavasti seuraavalla kerralla liikenteenohjaus sujuu paremmin, ja vapaaehtoiset liikenteenohjaajat olisivat enemmän tehtäviensä osalta ajantasalla... Eli jos niistä oikeuksista ja tasa-arvosta halutaan pitää kiinni, niin pidetään kiinni myös tuosta oikeudesta esteettömään paraatikulkueeseenkin...
Vapaaehtoisvoimin järjestettävien vuosittaisten ym tilaisuuksien kesto-ongelmana on järjestävien ihmisten jatkuva vaihtuminen. Joka vuosi uusi organisaatio tai ainakin sen osa joutuu opettelemaan samat asiat uudestaan ja aikaisempien vuosien kokemukset ja palaute häviävät. Toivottavasti Arkadaksen aloitteelle ei käy näin.

Itse ratkaisin tuon kokemuksen välittymisen aikanaan eräässä yhteydessä aloittamalla periytyvän tapahtumamuistion ylläpitämisen. Tieto senkin olemassaolosta hävisi siten jo muutamassa vuodessa.

Muita ongelmia aikaisempien kokemusten välittymisestä seuraaville kerroille ovat mm pätemisentarve, itsekkyys ja aikuisten uhmaikä.

pätemisentarve: Haluan olla korvaamaton. Tulkoot minulta kysymään, jos eivät itse osaa. Jätänpä nämä tiedostot, osoitteistot ym vain itselleni, että niiden on pakko pyytää apuani.

itsekyys: Minähän en tietojani muille jaa, opetelkoot itse. Kun Minä kerran jouduin tekemään näin paljon työtä asian eteen, miksi jonkun muun pitäisi päästä helpommalla.

aikuisten uhmaikä: Kyllä minä tämän osaan,, en Minä mitään apua tarvitse. Osaan tämän paremmin kuin muut, ei Minua kiinnosta mitä aikaisemmin on tehty, teen tämän kuitenkin paremmin kuin aiemmin.


jne jne jne


ja ihmiset ovat niin tavallisen pikkusieluisia...
Irokeesi kirjoitti:"...Itse ratkaisin tuon kokemuksen välittymisen aikanaan eräässä yhteydessä aloittamalla periytyvän tapahtumamuistion ylläpitämisen. Tieto senkin olemassaolosta hävisi siten jo muutamassa vuodessa."

Ihan asiaa kirjoittelit Irokeesi. Harmi vain, että sellaiset työpaikoilta tutut jutut, kuin koulutus- tai perehdyttämiskansiot eivät tunnu toimivan koskaan vapaaehtoistyössä, niihin kuitenkin kertyy se perusrutiini, sekä (toivottavasti) päivitykset jonkin osa-alueen osalta. Sekä niissä voidaan arkistoida tulevaa varten juuri sitä täsmätietoa, jota joku erityinen tilannejärjestely vaatii. Tuo Irokeesin mainitsema aikuisten uhmaikä tuntuu vallitsevan liiankin monessa yhteisössä - ja sitten etsitäänkin seuraavaksi syntipukkia siihen mitä kaikkea on mennyt väärin...

Pikkusieluisuus on sinällään pahempi asia...
Minusta tuntuu, että "hyvät tyypit" halutaan "hyväksyä" heteroiksi ja siksi "hetero-olettamus".
Pahoista ihmisistä sitten oletetaan, että he ovat lesboja, homoja tms. automaattisesti.

Sama on etnisyyden kanssa. Malcolm X on mustaakin mustempi, mutta Denzel Washington on melkein kuin valkoihoinen jolle vain vahingossa on tullut tumma iho. Minun "ryssyyteni" on vaihdellut vuosien mittaan: mitä enemmän minusta pidetään, sitä suomalaisemmaksi minä muutun.
Hesarin kuukausiliitteessä (heinäkuu 2006) on mukava juttu siirtolapuutarhailijasta Marjaniemestä. Juttu on tavallinen miljöö- sisustusjuttu. Hienot ovat jutun kuvat, joista yhtä kannattaa katsoa hiukan tarkemmin. ;-)

Tänäänhän oli Vallilan siirtolapuutarhassa kiertokäynti Pride-tapahtumana.

Juhani
Sinivirta kyseli ketjun aloituksessa, että Pride ei kiinnosta.

Oletko saanut vastauksen?

Juhani
Minä sain myös kunnian "keskustella" pariinkin otteeseen kyseisen aktio-porukan kanssa, etenkin Valtosen Timon. Huumorintajua ei Timpalla tuntunut olevan ensinkään. Räpsin kamerallani kuvia pride-tapahtumasta, ja toki halusin ikuistaa myös aktio-jengiä. Kuvaaminen aiheutti jotain mutruilua aktiolaisten joukossa, tosin Timppa sanoi muille että "Antaa pojan kuvata", mutta tunnelma ei kyllä muuttunut sen rennommaksi. Pyysin sitten Timppaa ja muitakin vaikkapa tanssahtelemaan puiston penkillä, jotta olisin saanut vähän kivempia, iloisempia ja pride-henkisempiä otoksia. Eivät suostuneet.

Sen sijaan Herra Valtonen otti esiin kameralla varustetun kännykkänsä, jolla tämä alkoi kaiketi filmata minua. Tai räpsikö kuvia. En ole ihan varma. Koetin hymyillä kameralle ja vilkutella, mutta kaiketi yritykseeni ei oltu tyytyväisiä, kun Timppa alkoi tentata minulta jotain kommentteja. Esittelin kameralle V***N HOMO! -t-paitaani, mutta sekään ei kai ollut hyvä. Valtosen Timppa jossain välissä kommentoi minua "mielenkiintoiseksi tapaukseksi" tjsp. En enää jaksa muistaa.

Yleisesti ottaen tuntuu siltä, että nämä aktiolaiset ovat varsin aggressiivisia ja päällekäyviä. He tulevat mikrofonin tai tallennusvälineen kanssa vaatimaan kommenttia ja kyselemään - kai tarkoituksenaan häkellyttää kohteensa - ja sen jälkeen sitten alottaa oma aktinsa, kun "uhri" on saatu ns. kipsiin. Minua oikeasti säälittää lapset, jotka joutuvat kasvamaan sellaisten aikuisten kanssa.

Tavallaan oli mielestäni ihan myönteistä että kyseinen porukka oli noteerannut Priden niin isoksi tapahtumaksi, että paikalle kannatti tulla. Toivottavasti Timpan kamerakännykän muistikortilla olen riittävän edustava. Kenties pääsen näiden aktiolaisten kokouksiin varoittavaksi esimerkiksi... ;)
Hyvä smo. Tottakai mallia pitää näyttää ;) "Maailma tarvitsee esikuvia..."

Nuo "jeesustelijat" unohtavat - tarkoituksellisesti ? - lukea yhden kohdan Raamatusta. Siinä sanotaan: "älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi..." Siispä malka pois ensin omasta silmästä, sitten vasta voi arvostella muita .. tjsp
Enpäs nyt jaksanut lukea edes koko paisunutta viestiketjua, mutta tiivistykseksi oma mielipiteeni siitä, miksi Pride ei kiinnosta:

En halua tulla samaistetuksi samanlaiseen keekoilevaan, hörhöilevään ja kaikki mahdolliset stereotypiat homoista vahvistavaan hössötykseen, mitä Pride aina on ollut. Suomessa kun Priden tarkoitus tuntuu olevan se, että ympäri maakuntaa Pride-paikkakunnalle kuskataan kaikki propellipäät ja tötteröhuulet, jotka kerrankin oikein luvan kanssa saavat vetää päälleen seiloriasunsa ja vekkihameensa ilman ennakkoluuloja.

Kuten joku totesi, niin Suomessa Pride järjestetään vielä peri-suomalaiseen tyyliin marssimalla. Jos kerran halutaan näyttää kaikkia sateenkaaren värejä ja pitää hauskaa niin organisoisivat kerrankin kunnon kulkueen eikä samoja väsyneitä iskulauseita mitä ne on koko historiansa olleet.
Tänä vuonna kulkue alkoi jo saada sellaista väriä ja sellaiset mittasuhteet, että "DeVa:n vappukulkue" ei enää ollut likikään ensimmäinen assosiaatio. Eihän tuota voinut vielä verrata Amsterdamin, Berliinin, Lontoon tai monen muunkaan maailmankaupungin menoon. Ei edes Tukholman. Suunta on kuitenkin oikea. Väkimäärää päästään laskemaan jo nelinumeroisilla luvuilla.

Voisivathan "normaalit" ja "tavalliset" tulla ensi kerralla samastamaan keekoilijat ja hörhöilevät stereotyypit itseensä? ;)

Tässä muutama kuva ja sana Helsinki Pride 2006:n kulkueesta ja puistojuhlasta:
http://ranneliike.net/artikkelit.php?alue=uutiset&juttu=uut848229319
http://lepakkolaakso.net/artikkelit.php?alue=uutiset&juttu=uut848229319
Edellinen
Lisää uusi viesti