Tom of Finland 21.6. – 27.8.2006

TOM OF FINLAND 21.6. – 27.8.2006

Kluuvin galleriassa on kesän aikana harvinainen tilaisuus nähdä Suomen kansainvälisesti tunnetuimpiin taiteilijoihin kuuluvan Tom of Finlandin taidetta. Homoseksuaalisen kuvakulttuurin uudistajan 90 teosta on koottu yksityisiltä omistajilta pääasiassa Suomesta; noin kolmannes tulee Hollannista ja Ruotsista. Suuri osa näyttelyn piirroksista ja litografioista on ensimmäistä kertaa esillä julkisesti. Mukana on myös taiteilijan klassikkoteoksia.

Kaarinassa vuonna 1920 syntynyt Touko Laaksonen tuli maailmanlaajuisesti tunnetuksi taiteilijanimellä Tom of Finland. Vuonna 1991 kuolleen Tom of Finlandin piirrokset ovat vaikuttaneet voimakkaasti eroottiseen taiteeseen ja inspiroineet lukuisia taiteilijoita kautta maailman. Ne loivat myös uudenlaisen kuvan maskuliinisesta homoseksuaalisesta miehestä, joka on tyytyväinen itseensä ja ylpeä siitä, mitä on.

Myönteisen homoidentiteetin sävyttämissä teoksissaan taiteilija käytti alakulttuureille tyypillistä itseironiaa ja huumoria. Itse hän kutsui teoksiaan ”likaisiksi piirroksiksi” ja hämmästeli ihmisten suurta kiinnostusta niihin. Omista päämääristään hän totesi elämäkertansa jälkisanoissa: ”Toivon, että tulevaisuudessa hyväksytään yhä suuremmassa määrin nekin, jotka ovat erilaisia, suvaitaan paitsi homoja myös kaikkia maailman ihmisiä kaikessa heidän erilaisuudessaan. Olen koko elämäni työskennellyt sen päämäärän saavuttamiseksi.”

Tom of Finlandin teoksia on mm. New Yorkin Modernin taiteen museossa sekä Kiasman kokoelmissa. Suomessa on aiemmin järjestetty kaksi Tom of Finlandin näyttelyä, Helsingissä ja Jyväskylässä 1990-luvulla. Silloin teokset tulivat Los Angelesissa toimivan Tom of Finland Foundationin kokoelmista.

Näyttely on järjestetty yhteistyössä MSC Finland – Tom’s Club ry:n kanssa. Helsingin kaupungin taidemuseo, Like ja MSC Finland – Tom’s Club ry julkaisevat näyttelyn yhteydessä kirjan Tom of Finland: Ennennäkemätöntä – Unforeseen. Näyttelyarkkitehtuurista on vastannut lavastaja Ralf Forsström.

Helsingin kaupungin taidemuseo
KLUUVIN GALLERIA
Unioninkatu 28 B, 4. krs, 00100 Helsinki
Avoinna:ti-la 11-17, su 12-16, ma suljettu
Liput: 6/5 euroa, perjantaisin ilmainen sisäänpääsy
Puh. (09) 310 87039
http://www.taidemuseo.fi

Valitettavan yhteensattuman vuoksi en päässyt näyttelyn avajaisiin. Olivatko kaikki tutut ja julkkikset paikalla? Mitä tarjoiiltiin? Riittikö juoma? Oliko kuuma? Pidettiinkö liian pitkiä puheita? Keitä kiiteltiin? Löysivätkö ketkään toisensa? Mitä sai lahjapöydästä? Oliko lehdistö ja tv/radio valppaana? Keitä kuvattiin?

Tuhannet kysymykset jäivät kaivertamaan mieltä, kun en päässyt mukaan tähän kerman juhlaan.Voisitko Irokeesi raportoida!?

Tänään hankin näyttelykirjan. Kati Mustolan kirjoittama elämänkerta antaa paljon uutta tietoa. Lähestymistapa on lämmin. Tom of Finlandista kerrotaan ihmisenä. Yksi liikuttavimpia tarinoita on, kun Tom tapasi sota-aikana Helsingin Tähtitorninmäellä saksalaisen upseerin, jonka kanssa tehtiin temput. Upseeri antoi nimensä. Pari viikkoa myöhemmin Tom joutui käymään Suomenlinnassa ja näki siellä ilmoitustaululla kaatuneiden saksalaisten luettelot. Hänen kohtaamansa kaveri, lentäjä, oli luettelossa.

Monikaan ei tiedä Tomin elämänkumppanista, Velistä. Minä tiesin nimen, mutta en koskaan tavannut. Tomin sisar kertoi Velistä paljon uutta. Se kuitenkin jäi kertomatta, että huhupuheiden mukaan Velin kuolema oli Tomille myös sillä tavoin romahdus, että sukulaiset veivät asunnosta (kuolinpesästä) lähes kaiken. Tom jäi liki tyhjään asuntoon.

Ihmettelin myös, ettei Tomin elämänkerrassa mainittu lainkaan hänen osuuttaan MSC-Finlandin toiminnassa. Mutta eteenpäin lukiessa paljastui, että Tomin hyvä ystävä, Tuomo, omassa henkilökohtaisessa muisteluosuudessaan kertoo paljonkin Tomin merkityksestä ns. nahkakulttuurille ja MSC Finlandille.

Kirja on vielä kesken, joten lisäkommenteja tulee, jos löytyy sanottavaa. Tähän mennessä erittäin posiitiivinen lukukokemus, aivan toistal uokkaa kuin 1990-luvun alkupuolella ilmestynyt Tom of Finland -kirja.

Sekin jäi vielä kaivertamaan, miten Tomin säätiö jakselee. Kirjassa kerrotaan, että hän itse etsiskeli mahdollisuutta rakentaa säätiö Eurooppaan, mutta tarvittavia ihmisiä ei löytynyt. Amerikassa tuulet puhaltavat niin monista suunnista, että yhtäkkiä voi olla niin, että koko säätiö on privatisoitu ja kokoelmat myyty.

Kirjan hinta on 32 euroa.

Yhden asian unohdin. Voisitko kertoa myös, keitä sieltä puuttui.

Monien vuosien ajan kävin ulkomaisilla messuilla vuosittain ja jouduin tekemään matkaraportin. Osaavammat kolleegat neuvoivat, että messuraportissa pitää aina olla kohta: Ketkä olivat tuotteineen paikalla ja kenen tähti on nousemassa.
Samoin pitää olla kohta: Ketkä eivät enää olleet tuotteineen paikalla, siis keiden tähti on laskenut tai ovat menneet kokonaan konkurssiin. Se oli tärkeää tietoa.

Vielä lahjapöydästä. Kun edellisen kerran oltiin EU-puheenjohtajia, Helsingin kaupunki järjesti kokouspaikoille infokioskin, josta voi kysyä neuvoa. Radiohaastattelija kävi kioskilla, ja tiedussteli, millaisia asioita täällä kysellään. Virkailija vastasi: "Etupäässä tässä kysellään, että missä on lahjapöytä!". Sellaista porukkaa se oli.

Kommentoin, kun pyydettiin:

Oli siellä se, hmm ja sekin. Ne kaksi oli siellä yllättäen pariskuntana ja se yksikin oli sitten löytänyt itselleen vakituisen suhteen. Yhtä en ollutkaan tavannut sitten toissa vappupäivän ja se yksi veti taas kaljaa kaksin käsin. Yksi taas viihtyi vain pari minuuttia sisällä ja oli sitä mieltä, että Galleria Pellinissä pidetty näyttely oli paljon parempi. Se yksi taas piti itsestään kovaa meteliä, kun joku keskisuomalainen lehti oli haastatellut sitä aiheeseen liittyvään artikkeliinsa. Yksi loisti puolestaan siellä poissaolollaan, kertokoon vaikka täällä miksi.

Harvoinpa on tullut aiemmin saunottua täysissä nahkavetimissä. Kaikki juotu haihtui iholta ilmaan - jatkoillakin, jotka olivat hauskat ja kosteat. Joku kirjakustantajan edustaja veti tosin herneet nenäänsä, mutta Like kustantamon valokuvaaja poika oli mielenkiintoinen tapaus.

Ai niin...

Seta:n puheenjohtajalle tiedoksi: Tuollaisten näyttelyavajaisten kaltaisissa tilaisuuksissa kuuluu hyviin tapoihin tervehtiä vastaantulevia tuttuja ja vähemmänkin tuttuja ihmisiä.

Olisi keskittynyt vain muotokuvien tekoon eikä yliampunut niin roimasti.

Irokeesi, jos minua tuolla "loistavalla poissaololla" tarkoitat, niin syynä oli yksinkertaisesti kauan sitten sovittu Seta-luento Saarenmaalla täsmälleen samana päivänä kuin avajaiset olivat. Harmitti todella. Toivottavasti kutsukortti kelpaa sisäänpääsyyn myöhempinä päivinä. Epäilen kuitenkin, ettei tuossa viittauksessasi minusta kuitenkaan ollut kysymys.

Terveisiä vain hikisestä Eestistä, jossa tänään Tartossa lämpötila nousi 31 asteeseen. Sade tekisi nyt todella hyvää.

Juhani

Ihan hyvin Juhani V tunnistit itsesi !

Kaikki muut tiedossani olleet näyttelyn toteutumista omalta osaltaan edesauttaneet suomalaiset onnistuin bongaamaan paikalla.

Tätä ketjua lukiessa saa mielenkiintoisen käsityksen siitä, mikä näyttelyiden avajaisissa on tärkeintä. Ei ainakaan se näyttely. :-D

Aika usein näyttelyn avajaisissa on niin paljon ihmisiä, että näyttelyn nähdäkseen sinne menee sitten ihan omalla ajallaan uudestaan. Tuolla Kluuvin Galleriassa mahdollisuus katsella töitä avajaisten aikaan oli lähinnä marginaalinen ihmismäärästä johtuen.

>Irokeesi, jos minua tuolla "loistavalla poissaololla"
IHQUU Musta puhutaan! IHQUU!

No joo... en kyllä onnistunut sinuakaan sieltä bongaamaan.

Minä menen sinne ensi torstaina. Voin sitten keskittyä kuviinkin eikä siihen keitä on paikalla.
Minusta Neukkulan vanhat sankaripatsaat ja Tomppa ovat jotenkin yllättävän samankaltaisia. Sääli, etteivät ihmiset siellä tajua moista yhtäläisyyttä.
Jos Moskovassa on tuntemattoman Sotilaan haudalla samantyyppinen sankaripatsas, taidankin ymmärtää miksi Pride-kulkues suuntasi sinne.

Kuinkahan moni tuonne on ehtinyt ja mitä on oltu mieltä ?

Ainakin Kristillisdemokraatteja näyttely on kiinnostanut. KD:n viikkolehti (29.6.2006) julkaisi nimimerkin Homofoobikko mielipidekirjoituksen. Kirjoittaja toteaa happamasti "...homouden aurasta, joka tänä päivänä tuo automaattisesti lisäarvoa kaikkeen taiteeksi ja kulttuuriksi kutsuttuun" ja viittaa sillä ToF:n näyttelyyn.

Toisaalta kirjoittaja toteaa Tsaikovskin olleen homo, mutta sillä seikalla ei muka ollut mitään tekemistä hänen säveltämänsä upean musiikin kanssa. Sävelet perustuivat yksinomaan Tsaikovskin suureen musikaalliseen lahjakkuuteen.

Heh! sanon minä!

Vilkaisin tietosanakirjasta vuodelta 1984, mitä hänestä puhutaan. Siellä homouden sijasta sanotaan: "Orkesterituotannon rungon muodostavat kuusi sinfoniaa, joista kolme viimeisintä ovat tunnetuimmat. Niiden sävelkieli perustuu säveltäjän taitoon pukea oma elämäntuskansa sinfoniseen muotoon." Wikipedia toki puhuu asiasta aivan suoraan. Täyttä varmuutta Tsaikovskin homoudesta ei tietääkseni ole.

Juhani

Juhani, mitä tekemistä Tsaikovskin homoudella sitten sinun mielestäsi oli hänen musiikkinsa kanssa? Onko väitteesi, että elämäntuskaiset homot säveltävät upeaa musiikkia? Ja miten tämä liittyy Tom of Finlandiin? Hän oli elämäntuskainen homo, joten hänen taiteensa on sitten upeaa, vai? :-)

Ehkä pointtini KD:n mielipidekirjoituksen siteerauksessa ei tullut kyllin selkeästi ilmaistuksi. Minusta oli kummallista, että KD:n kirjoittaja paheksuu ToF-näyttelyn määrittämistä taiteeksi. Heti perään hän irrottaa ehdottomasti Tsaikovskin sävellystyön taiteilijan seksuaalisesta identiteetistä. Kirjoittajan logiikka oli mielestäni kummallinen, mutta samalla mielenkiintoinen.

Uteliaisuudesta kurkistin tietosanakirjaan, nykyiseen että vanhaan, nähdäkseni erityisesti mitä kiertoilmaisuja homoudelle on käytetty. "Elämäntuskahan" sieltä löytyi.

Toivottavasti tämä selvensi.

JohnnyFinland, kysymyksesi on vaikea mutta kiinnostava. Siinä osut kysymykselläsi luovuuden olemukseen, josta ei ole lopullista määrittelyä olemassa. Voimme vain pohtia mitkä vaikuttimet Michelangelo Buonarottilla olivat hänen veistäessään upeat David-patsaan ja Pietàn. Entäpä Leonardo da Vinci? Kalervo Palsa?

Juhani

...

Alexis esitti kysymyksen (Juhanille) pitääkö kaiken liittyä homouteen.

Tuota... ainakin minä olen ihmisenä kokonaisuus ja jonkin osan poisjäänti ei antaisi minusta täyttä ja ehyttä kuvaa. Näin ollen mielestäni kaikki mitä teen liityy ainakin jollain tavalla siihen mitä olen, eli myös homouteeni. Liitos voi olla pieni tai näyttää pieneltä, mutta se on kuitenkin olennainen osa kokonaisuutta. Minusta tämä ei tarkoita sitä, että minulla olisi pakkomielle seksuaalisuudestani.

Esimerkki: henkilö on homoutensa vuoksi muuttanut Helsinkiin ja elää elämänsä siellä vaikka olisi viihtynyt muuten ehkä paremmin luonnon keskellä Pudasjärvellä. Hän käy kaupassa Sestossa ja ostaa ostoksensa siellä. Liittyykö tämä homouteen? Ei ehkä ensi silmäyksellä, mutta toisaalta: Pudasjärvellä ei taida olla Sestoa. Eli jokin yhteys tässäkin on.

Jukka kirjoitti:Esimerkki: henkilö on homoutensa vuoksi muuttanut Helsinkiin ja elää elämänsä siellä vaikka olisi viihtynyt muuten ehkä paremmin luonnon keskellä Pudasjärvellä. Hän käy kaupassa Sestossa ja ostaa ostoksensa siellä. Liittyykö tämä homouteen? Ei ehkä ensi silmäyksellä, mutta toisaalta: Pudasjärvellä ei taida olla Sestoa. Eli jokin yhteys tässäkin on."


Nyt meni ohi ja yli niin korkealta että huh-huh. Voisiko Jukka ystävällisesti vääntää rautalangasta tyhmemmälle mitä tuo tarkoitti? Vahva epäillykseni on silti että kyseessä on sarkasmin kukkanen ja sitä itsekkin toivon että niin olisi.
Jos ei niin jos minä en käsitä nyt tuon väittämän loogisuutta niin mitä se silloin kertoo minusta? Enkö olekkaan homo? Enkö täytä jotain homo kriteeriä mikä luokittelisi minut 100% homoksi?
Voiko joku auttaa tietämätöntä.

Ei ollut kyse sarkasmista vaan miten ihan oikeasti näen maailman.

Eli askel askeleelta:

Esim. Pudasjärveltä kotoisin oleva henkilö asuu Helsingissä ja käy kaupassa aina Sestossa. Tässä kohdin sanotaan, että hänen Sestossa käymisillään ei ole MITÄÄN tekemistä hänen homoutensa kanssa.

Kuitenkin:

1. Kuvittelemamme henkilö on muuttanut pois Pudasjärveltä (tms.) vaikka olisi mielellään asunut luonnon keskellä.
2. Muuton syy on ollut se, että olo "maalla" on ollut hänelle hankalaa homouden vuoksi.
3. Muuton kohde on Helsinki, hyvin pitkälti homoudesta johtuen.
4. Asuessaan Helsingin Kampissa hän sitten käy Sestossa kaupassa.

Nyt sanotaan, että tämän henkilön Sestossa käymisen ja hänen homoutensa kanssa ole ole MITÄÄN tekemistä. Minusta on. Ilman homoutta henkilö asuisi edelleen Pudasjärvellä ja kävisi paikallisessa lähimarketissa hakemassa ruokaostoksensa.

Elämäntilanne rakentuu eletystä historiasta, jonka osana myös oma identiteetti ja sen perusteella tehdyt ratkaisut ovat. Oma seksuaail-identiteetti on siinä varmastikin aika olennainen osa.

Pakkaus kiireiden keskeltä en pysty syventävämpään kun tämän seuraavan kommentin....
Minusta teoriasi on Seston piilomainontaa koska uskon että Hki:n keskustassa on tuhat muuta parempaa ruokakauppaa kuin Sesto.

Ja jos kaikki on homoudesta kiinni niin uskon että kolmella hompeilla sanotaan vaikka Teuvo Lohman, minä ja Ullavan cowboy Jyrki Meriläinen voi olla sama seksuaalinen suuntaus mutta täysin eri elämän kaaret tai elämän polut.
Mitäs sihen sanot Jukka boy?

Ei se ole Seston piilomainontaa. Sestoa ei enää ole, ei ainakaan Vanhan kirkon puistoa vastapäätä. Se on muistaakseni Valintatalo. Sesto oli gay-väen suosiossa, ainakin joidenkin - ei kaikkien.

..tietenkään me ei voida tietää, missä tää kuviteltu henkilö oikeasti asuisi, jos olisi hetero.. Se olis kuitenkin voinut vaikuttaa niin moneen pieneen asiaan elämässä ihan lapsesta asti, että hän olisi voinut päätyä sinne Sestoon joka tapauksessa. :) ..ja jos mennään vielä pidemmälle, niin kun jokaisen meistä elämä kuitenkin vaikuttaa myös ympärillä oleviin ihmisiin, heidän valintoihinsa ja elämäänsä, niin voisihan olla vaikka niin, että jos tää Pudasjärveläinen oliskin hetero, niin koko Kallion Sestoa ei olis edes koskaan avattu.. Joku ihan pieni tapahtuma olis voinut käynnistää Pudasjärvellä sellaisen tapahtumasarjan, jolla oliskin ollut lopulta niin suuret vaikutukset lopulta kohdatessaan tän Seston perustamista aikovan yrittäjän, että.. No, tajusitte pointin.
Jokaisen pitää sit vaan itse miettiä, uskooko kaaokseen vai kohtaloon, että oltaisko me kaikki päädytty tähän pisteeseen, missä kukin on, jollain tapaa joka tapauksessa vai onko kaikki vaan pienten valintojen ja sattumusten tulosta.
Niin, ja ei se pelkkä homous siihen Helsinkiin muuttoon vaikuta.. Siihen vaikuttaa yhtä paljon se, että tää kuviteltu henkilö ei silloin yhtenä iltana mennytkään niihin yksiin kotibileisiin ja tavannut sitä ihanaa Pudasjärveläistä kundia ja muuttanut yksiin hänen kanssaan. ;)
Tästä aiheesta on tehty ainakin kaksi leffaa, joista tykkään kummastakin, Sliding doors ja Perhosvaikutus..
Joskus on mielenkiintoista miettiä entä jos.. mut sit kun sitä ei oikeesti saa koskaan tietää, ni ei siihen kannata elämäänsä uhrata.

HomoSapiens, ei kai pointti ollutkaan siinä, että kaikki maailman homot elää samanlaisen elämän, vaan siinä, että jokaisen homon elämä on erilainen kuin mitä se olisi ollut, jos tää henkilö olisikin hetero.
Toisaalta, olisiko se sitte enää oikeesti se sama henkilö..?
Menipä filosofiseksi..

Miinusta on pirun vaikeaa sanoa miten jonkun yksilön elämä olisi toisenlainen jos olisi hetero tai jos hän on homo.
Siis mitä ilmiselvemmin hänellä olisi perhe mutta eivät kaikki tuntemani heterot ole perheen perään joten siksi mielestäni moinen "niputus" että juttu menee tietyn suunaan mukaan jos satuu oleman homo, on hieman helppo veto.

Ei se elämä menekään mihinkään TIETTYYN suuntaan.. vaan että se menee ERI suuntaan. Tai mahdollisesti samaan suuntaan, mutta sitähän me ei tiedetä. Asiat vaan vaikuttaa toisiinsa.
Jos mä olisin hetero, niin asuisin eri ihmisen kanssa kuin nyt, samalla myös eri asunnossa. Tuntisin eri ihmisiä ja samalla arvomaailmani voisi olla ihan toisenlainen ympäristön vaikutuksesta. Koska mun kaverit olis erit ja asuinpaikka toinen, niin liikkuisin eri paikoissa ja eri ympyröissä kuin nyt. Saattaisin olla eri koulussa. Koko käytännön elämä olis ihan erilaista. Mä en istuis nyt tässä koneella kirjoittamassa homosivustolle.
Ei kukaan ole väittänyt, et homon elämä olis aina tietynlaista tai heteroilla on oletuksena perhe. Jos mä oikein ymmärsin, niin tässä tarkoitettiin vain sitä, että sunkin ja kenen tahansa meistä elämä olis kulkenut eri suuntaan jos suuntautuminen olis toinen. Ihan kuin se olis kulkenut eri suuntaan jos sukupuoli oliskin toinen. Tai jos tanssin sijasta tykkäisinkin jääkiekosta.. tai ihan mikä vaan oliskin toisin.. esimerkkejä on miljoonia. Toi homous on vaan yksi asia muiden joukossa, joka meihin vaikuttaa..
Ymmärsitkö? Tuo ajatus olis musta yleistä elämänfilosofiaa, eikä mikään yritys niputtaa homoja tiettyyn muottiin. :)

Kiitos Kesäpojalle (isolla vai pienellä alkukirjaimella?) - sanoit asian paljon selvemmin kuin mitä minä osasin, mutta viesti on sama. Komppaan täysin.

kesäpoika kirjoitti: "Jos mä olisin hetero, niin asuisin eri ihmisen kanssa kuin nyt, samalla myös eri asunnossa. Tuntisin eri ihmisiä ja samalla arvomaailmani voisi olla ihan toisenlainen....jne

No joo kyllä tuosta voisi repiä aivan loputtomiin arvailuja, spekulointia missä sitä olisi jos vaikka olisi syntynyt mustaksi Afrikkaan tai USA:n, tai naiseksi Afganistaniin taikka Suomen Turkuun, mene ja tiedä....
Mutta nyt olen tullut tähän pisteeseen homona ja tunnen sekalaisen seurakunnan eri rotuisia, kansalaisuuksia, eri sukupuolta sekä eri seksuaalisen suuntautumisen omaavia ihmisiä. Se että kuinka paljon tähän on vaikuttanut juuri se että olen homo...ken tietää ja onko sillä väliä, pääasia on että elämä on ollut tähän saakka huimaavan kaunis seikkailu josta en antaisi päivääkään pois.
Se että ajatusmaailmani on nyt tälläinen, homous on vaikuttanut osittain mutta uskon että jos vaikka paras ystäväni oli osoittautunut homoksi (ja minä taas en) niin olisin ottanut hänet myös huomioon samalla tavalla kun otan nyt itseni, yksilöt tapauskohtaisesti.

Sanotaan nyt viellä tähän että monelle on tullut yllätyksenä että olen homo, koska se ei nyt ensi sijaisesti ole tullut puhe aiheeksi kun tapaa uusia ihmisiä....ellei paikkana ole joku glory hole-ajanviete keskus. :=)

Ja: Historiankirjoittajat - kuten minä - voivat aloittaa kirjoittaa rinnakkaishistorioita. ...

Siinä Sliding doors elokuvassa on sellainen idea, että mies pettää tyttöystäväänsä. Sitten aletaan kertoa rinnakkain kahta tarinaa, toisessa nainen ehtii junaan (vai oliko se metro..) ja saa bf:n kiinni toisen naisen kanssa, toisessa myöhästyy, eikä saa koskaan tietää.. Sit näitä kumpaakin juonta seurataan esimerkkinä sille, miten yksi pienen pieni sekuntti voi muuttaa ihmisen koko elämän.
Tavallaan joka ikinen sekuntti jokaisen elämässä luo myös vaihtoehdon toiselle tarinalle. Sitä on ihan kiehtova miettiä..

Kaikki ihmiset ei oo yhtä pohtivia tai filosofisia, eikä tarvi ollakaan. :) Hienoa, jos on tyytyväinen tekemiinsä valintoihin. Mäkin olen.

*Nolottaa* .. niin siis sekunti ..

Vaikka ei noi mun tekstit muutenkaan kyllä kovin virheettömiä taida olla.

kesäpoika kirjoitti: "Kaikki ihmiset ei oo yhtä pohtivia tai filosofisia, eikä tarvi ollakaan"

Pidän itseäni aika pohtivana ihmisenä mutta vedän rajan johonkin että ei lähde "mopo keulimaan liiaksi". On hyvä pyöritellä asioita päässään ja miettiä hieman pintaa syvemmältä, kuten esim kuolemaa ja elämän tarkoitusta. Itse pohdin lapsena kun ymmärrsin jotain siittiö- ja munasoluista, että missä minä olisin nyt jos juuri "SE" siittiö soulu ei olisi hedelmöittänyt äitini munasolua koska tuloksena olisi ollut aivan joku muun henkilö....olin 10 vuotias joten antaa anteeksi.
Mutta koskaan en ole tuhlannut aikaani pohtimalla missä ympyröissä olisin jos en olisi homo, täyttä ajan haaskausta, sanon minä. Tämä ei tarkoita että muut eivät saisi, haluan vaan tuoda sanoa sen että mitä, missä ja kuka olen nyt, homoudella on varmaan siihen merkitystä noin 15%.

Jos homouteni olisi kaiken pyhittävä asia niin johan minä täälläkin olisin yhtä ja samaa mieltä eräiden aktiivi gurujen kanssa. Sitä ihmettä ei tule tapahtumaan niin kauan kun pystyn ajattelemaan omilla aivollani.
Olen tarpeeksi vahvan dentiteettin omaava mies, valitan.....

Minä ymmärsin kyllä tämän keskustelun pointin täysin, toisin kuin HomoSapiens näyttää ymmärtävän (tai haluavan ymmärtää). Ei kaiken homon elämässä tietenkään tarvitse lähtökohtaisesti liittyä homouteen / johtua homoudesta. Kuitenkin sillä on yhteys siihen, koska ihmisen persoona olisi heterona erilainen, hän olisi _ehkä_ kiinnostunut eri asoista, valinnut _ehkä_ ammattinsa eri tavalla, jättänyt tapaamatta monia ihmisiä ja toisaalta tavannut monia sellaisia, joita hän ei homoutensa vuoksi ole koskaan sattunut tapaamaan.

Jos Tsaikovski olisi ollut perushetero, hän olisi ehkä silti ollut säveltäjä, tai sitten ei. Ehkä hän olisikin halunnut jo nuorena perustaa suurperheen ja hankkia varman ja vakaan toimeentulon vaikkapa kauppiaana tai upseerina. Ja jos hän olisikin yhtynyt säveltäjäksi, hänen elämänkokemuksensa olisi muodostunut toisenlaiseksi ja niinmuodoin myös musiikkinsa. Hän ei olisi ihastunut italialaisiin miehiin ja riutunut ikävästä jonkun saavuttamattomaksi osoittautuneen ihastuksen vuoksi - tai sitten hän olisi kokenut täsmälleen samat tunteet naisten vuoksi. Joka tapauksessa hänen elämäntilanteensa olisi ollut toisenlainen ja ehkä musiikkinsakin tunneköyhempää -tai vielä rikkaampaa - kuka tietää.

Kuitenkin olen vahvasti sitä mieltä, että kaikki ihmisen elämässä vaikuttaa kaikkeen, ei voida sanoa, että jonkun taiteilijan seksuaalinen suuntautuminen (oli se mikä tahansa) ei vaikuttaisi hänen taiteeseensa, koska taidetta luo koko persoonallisuus, ei vain tietty kaikesta muusta erillinen keskushermoston lohko.

Musta tuntuu, että Homosapiens ei nyt vaan tahdo ymmärtää.
En mäkään oo, ennen edellistä kirjoitustani, koskaan miettinyt missä olisin jos olisin hetero. Mä koen, että jos olisin hetero, en oikeastaan olisi enää minä. Homous ei kuitenkaan oo mulle mitenkään tabu tai pyhä aihe, jota ei vois mietiskellä siinä missä muitakin arkeen liittyviä asioita.
Filosofia voi olla syvimmillään sitä, että pohditaan, onko meitä tai mitään oikeasti edes olemassa.. Jos tuntee tarvetta "antaa anteeksi" biologian perusteiden pohtimisen lapsena, ei varmasti ole niin pohtiva ja filosofinen kuin jotkut voivat olla.
Kukaan ei voi laskea mitään prosentteja asioiden vaikutuksille, koska ethän sä tiedä, mikä vaihtoehtoinen todellisuus olisi.

Mullakin on vahva identiteetti. Sillä ei oo mitään tekemistä sen asian kanssa, että jokainen lausuttu sana ja tehty liike vaikuttaa tulevaisuuteen.

Ja minä kun vain kysyin josko joku on ehtinyt käymään ToF -näyttelyssä...

Irokeesi, tuo oli hyvä kommentti. Ihmiset ajattelevat monella eri tavalla ja voivat päätyä keskusteluissa mielenkiintoisiin ilmansuuntiin penikulmien päähän varsinaisesta aiheesta.

Minun mielipiteeni homon ja muidenkin elämästä on se, että mukana on sattumaa, mutta pääasiassa omia valintoja, jotka vaikuttavat kukin tavallaan henkilön tulevaisuuteen. Voimme tarttua johonkin tilaisuuteen tai jättää tarttumatta. Meillä on edessämme aina joukko vaihtoehtoja. Tänä aamuna minulla oli vaihtoehtona jäädä löhöämään kotiin, tehdä töitä, mennä salille, lähteä tapaamaan ystäviäni maakuntaan jne. Valitsin maakunnan ja täällä tapasin mielenkiintoisen henkilön (heteron), jolla on kiinnostusta samaan aiheeseen, kuvataiteeseen. Hän on itse taiteilija. Sovimme jo jatkotapaamisesta. Tartuin siis yhteen eteen tulleeseen tilaisuuteen. Mahdollisesti tuolla ihmisellä on tiedossaan jotakin mielenkiintoista, johon olisi hyvä tutustua.

Alexis kirjoitti: "Juhani, pitääkö kaiken liittyä homouteen? Sinulla taitaa olla pakkomielle omasta seksuaalisuudestasi."

Esitit kaksi kysymystä.
Vastauksena ensimmäiseen: Ei tietenkään pidä, eikä liity. Sinulla on vain kapea ikkuna minun maailmaani kirjoitusteni ja muun julkisen puoleni kautta. Elämässäni on monta muuta suuntaa tai ulottuvuutta, joilla ei ole mitään tekemistä homouden kanssa. Ne eivät ole yksinkertaisesti kiinnostavia tässä ympäristössä. Haluaisitko kenties, että virittelisin keskustelua täällä vaikkapa tietokoneohjelmien käyttöliittymistä? Sekin on osa minun elämääni.

Kysymykseesi mahdollisesta pakkomielteestäni en osaa vastata. Se on arvostuskysymys. Joku ulkopuolinen, minut hyvin tunteva voisi asiasta antaa arvion. Koen kiinnostukseni olevan enemmänkin yhteiskunnallista. Tunnen kiinnostusta sateenkaari-ihmisten elämään eri puolilla maailmaa. Internet on siinä hyvänä apurina. Alexis, mitä ilmeisemmin en osannut toiseen kysymykseesi antaa kunnollista vastausta. Me ihmiset olemme rajallisia. ;-)

Juhani

Irokeesi kirjoitti: "Kuinkahan moni tuonne on ehtinyt ja mitä on oltu mieltä ?"

Ehdin vihdoin tänään ToF-näyttelyyn. Kannatti. Näyttely on ehdottomasti kiinnostava. Montakin seikkaa jäi mieleen. Tomin lyijykynätekniikka on edelleen hämmästyttävää. Olisiko kenelläkään videota hänen työskentelytavastaan tai -tekniikastaan? Hän kokeili myös muita perustekniikoita, joita kaikkia en tiennyt hänen käyttäneen.

Aika monet teokset olen nähnyt aikaisemminkin. Nyt kun ne ovat yhtenäisenä näyttelynä esillä, tuntui kiinnostavalta seurata hänen taitojensa ja teemojen hioutumista vuosien myötä.

Koetin saada teoksia katsellessa eroottista tuntemusta itselleni. Ei sellaista syntynyt. Samaa totesi mieheni. Mietimme syitä. Kenties kuvien liioittelussa mennään liian pitkälle, ehkä tuo kuvasto ei ole sitä, joka meidät virittää eroottisesti, ehkä teokset ovat osin liian usein nähtyjä, ehkä ympäristö ei ole sopiva sellaisille tunteille.

Emme taida tuntea nykynuorten kotkotuksia. Yksi osa näyttelyä meinasi jäädä näkemättä, nimittäin dark room'in simulaatiossa olleet teokset. Emme lainkaan tajunneet mustien kumiverhojen taakse sijoitettua joukkoa teoksia. Asia paljastui vasta kun kyselimme yhden teoksen perään. Meidät ohjattiin "dark room'iin".

Videohuoneessa toisaalla pyörii kaksi elokuvaa. Toinen on pornofilmi vuodelta yksi tai kaksi. Se on kopioitu mitä ilmeisimmin 8mm:n filmiltä. Filmin voisi aivan hyvin esittää isoäidille tänä päivänä. Siihen aikaan se oli hys-hys-kamaa.

Katsojia oli pääasiassa herroja paritellen taikka ilman paria. Jälleen kerran ihmettelen nuorten naisten kiinnostusta näihin juttuihin. Heitä kävi näyttelyssä useita sinäkin aikana kuin olin paikalla.

Vaatii ehdottomasti toisen käyntikerran. Siihen tulee vielä tilaisuus, kun naapurin emäntä on pyydellyt toistuvasti minua mukaansa näyttelyä katsastamaan.

Juhani