Teologia

Olen ensi syksynä (toivottavasti) teologian opintonit aloittava nuori lepakkonainen. Kysyisinkin, onko kukaan tämän paikan ihmisistä löytänyt paikkaansa teologian laitoksella? Mitkä ovat kokemukset? Oletteko avoimesti homoseksuaaleja siellä, ja mikä on ollut vastaanotto jos olette? Onko teologinen ympäristönä niin ahdasmielinen kuin voitaisiin olettaa, vai onko siellä tilaa myös erilaisuudelle? :)

Pahoitteluni, jos tästä on jo jauhettu jostain aikaisemmin... En vain löytänyt tähän aiheeseen liittyvää topikkia mistään.

Teologisesta tiedekunnasta löytyy monenlaista opiskelijaa. On ns. perusluterilaisia, on fundamentalisteja, on kirkosta eronneita ateisteja ja agnostikkoja...ja kaikkea siltä väliltä. Ihan niinkuin muissakin tiedekunnissa. Teologisen opiskeljoiden homofobia-prosentista en osaa sanoa mitään. Mutta kun muutama vuosi sitten parisuhdelaki teki tuloaan, TYT (Teologian ylioppilaiden tiedekuntayhdistys) antoi tiedotteen, jossa yhdistys sanoi kannattavansa kyseistä lakia. Varmaan eriäviäkin mielipiteitä oli, mutta se oli ns. virallinen kanta. Myös monen tiedekunnan professorin ja dosentin nimi löytyy Yhteys-liikkeen kannattajalistasta. Mikä on toki sydäntä lämmittävä asia:)

Ei homon tai lesbon kannata teologista tiedekuntaa pelätä. Homofoobikkoja on kyllä muissakin tiedekunnissa. Eivät kaikki hihhulit ja muut foobikot opiskele teologiaa, kyllä niitä löytyy oikiksesta, valtsikasta ja kaikkialta muualtakin. Itse tunnen vain fiksuja ja suvaitsevaisia teologian opiskelijoita... ja niistä muunlaisista nyt ei paljon kannata välittää. Eli itse sanoisin, että pääpiirteissään ilmapiiri on ihan hyvä. Mutta tietysti jollain muulla voi olla toisenlaisiakin kokemuksia...

Näin ainakin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa.

Tota mä haen kansHelsinkiin teologiseen tiedekuntaan nyt keväällä ja olen lepakkotyttö. Oon kans pohtinut tuota samaa kuin sinä, mutta mukava kuulla, että en ole ainoa pyrkijä.

Olen teologisesta tiedekunnasta valmistunut ja teen tällä hetkellä jatko-opintoja. Teologinen tiedekunta on uskonnollisiin katsomuksiin nähden sitoutumaton tiedeyhteisö. (onhan esim. uskontotiede, joka tutkii eri uskontoja ja ideologioita myös teologisen tiedekunnan oppiaine.) Ja aivan niinkuin Baez totesi, tiedekunnassa opiskelee taustoiltaan hyvin erilaisia ihmisiä. Itse luokittelen itseni lähinnä agnostikoksi, enkä koskaan ole edes halunnut kirkon virkoihin.( sattuneesta syystä en olisi kyllä päässytkään) Tiedekunnasta valmistutaankin nykyään myös paljon muihinkin kuin kirkon tehtäviin.
Eli siis rohkeasti vain pääsykokeisiin. Aivan varmasti löydät oman paikkasi. Ainahan noita joitain kiihkoilijoitakin joukosta löytyy, mutta heidän juttunsa kannattaa jättää omaan arvoonsta.

Ja vielä tuohon edelliseen viestiin lisäisin sen, että mikäli todella haluat pohtia, kysyä ja myös kyseenalaistaa asioita ja samalla saada laajan yleissivistyksen Helsingin teologinen tiedekunta on varmasti varteenotettava vaihtoehto.

Ai! En ole ikinä oivaltanutkaan, että teologiseen mennään yleissivistyksen vuoksi. Muistaaksen avoimen homon tai lesbon tie nousee pystyyn ekä häntä haluta vihkiä papiksi. Ketä kiinnostaa sairaalateologin tai opettajan duunit? Ai niin, voihan sitä yrittää jakaa sielunhoitoa yrityselämässä...mitä muuta?

Teologeja on kuule mitä moninaisimmissa ammateissa yhteiskunnan eri saroilla. Toimittajia, henkilöstöpäälliköitä, tutkijoita, konsultteja, rekkakuskeja ym ym ym.

Se että kaikki papit ja uskonnonopettajat ovat teologeja ei merkitse että kaikki teoogit olisivat niitä. Ammattien kirjo on suuri juuri teol.maist.-tutkinnon yleissivistävyyden ja monipuolisuuden vuoksi. Teologisen tiedekunnan yhteinen teema on kiinnostus Jumalaa ja uskonto(j)a kohtaan, ja sitä tutkimaan käytetään KAIKKIA eri humanististen tieteiden metodeja ja jopa joidenkin luonnontieteiden. Hyvin kiinnostavat ja mieltä avartavat opinnot, sanokaa minun sanoneen.

Jollei tietenkin ole "sorsateologi" joka sukeltaa opintoihin ja valmistuu niistä tippaakaan muuttumatta...

Katso Ranneliike-blogini (Deus semper maior!) juttua "Att mista tron" (24.4.06).

Varmasti eivät tahdo vihkiä papiksi, jos on avoimesti lesbo siellä. Mutta eivätpä ne vihi avosuhteessa eläviäkään... Pitää ensin mennä naimisiin. En muista, onko naimattomien naisten kohdalla hankaluuksia, naimattoman miehen vihkivät mielellään papin virkaan. Siis sellaisen, jolla ei ole suhdetta riesanaan. Mitenköhän suhtautuvat, jos on saanut lapsia avioliiton ulkopuolella? Näistä asioista täytyy ottaa selvää. Mutta en ajatellut sinne teologian laitokselle lähteä hyppimään lesbo-leima otsassani ainakaan näin aluksi... Mitä se toisaalta kenellekään kuuluu? Lähinnä pelottaa ne muutamat kiihkouskovaiset, jotka siellä aloittavat samoihin aikoihin. Toivottavasti ei tule hankaluuksia...

Teologian laitos antaa käsittääkseni kattavimma yleissivistyksen eri tiedekunnista. Se kiehtoo. Eniten kuitenkin odotan, että pääsen lukemaan klassisia kieliä. :) Voisiko joku kertoa kokemuksia siitä, millainen työmäärä on tiedossa? Ja onko joku selviytynyt opinnoistaan viittä vuotta nopeammin? Taitaa olla ihan tiedekunnan sivuillakin, että maisterin opinnot vievät yleensä viitisen vuotta... Eli onko nopeampia? :)

Teologia on helvetin mielenkiintoista. Tosin, joskus törmää siihen ajatukseen, että joku käyttää uskontoa niin vääriin tarkoituksiin... Ja sitten alkaa hirvittää. Ehkä niitäkin ihmisiä sitten joskus ymmärtää paremmin. ;)

No nämä kiihkouskovaiset opiskelijat vastustavat kyllä montaa muutakin asiaa kuin meitä seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöihin kuuluvia. He ovat usein juuri näitä Kallen mainitsemia omasta mielestään oikeaoppisia ja kaiken valmiiiksi tietäviä "sorsateologeja". Oikeastaan he vastustustavat koko yliopistossa tehtävää teologista opetusta ja tutkimusta ja tulevat tiedekuntaan vain saadakseen liperit kaulaan tai voidakseen kritisoida tiedekunnan toimintaa sisältäpäin. Nämä kiihkoilijat kyllä liikkuvatkin hyvin paljon omissa porukoissaan, joten esim itse jouduin heidän kanssaan loppujen lopuksi hyvin vähän tekemisiin.

Hej!

Itse opiskelin teologisessa 80/90-lukujen taitteessa useita vuosia. Tiedekunta on todella mielenkiintoinen - siellä on ensinnäkin hyvin monenlaisia ihmisiä ja toisekseen tiedekunta tarjoaa erittäin hyvän mahdollisuuden kattavaan yleissivistystutkintoon. Juuri näitä asioita itsekin korostaisin, joita täällä on nostettu esiin.
Omana opiskeluaikanani minulla ei ollut minkäänlaista opiskelun ulkopuolista elämää. En tuonut homous-teemaa mitenkään esille enkä edes ajatellut sitä suuresti tuolloin. Kosketuspintani jäi tuolloin aika paljon varsinaisen opiskelun osalle.
Muistan mm. suorittaneeni ateismi-kollokvion, jossa oli hyvin erilaisia ihmisiä ja mielipiteitä. Oma työni sai arvostelua osakseen joidenkin opiskelijoiden käsitettyä mielestään, että olin kristinuskonvastainen. En ollut. Jäin myös ilman paria sen takia, että parikseni tullut kieltäytyi keskustelemasta kanssani ja olemasta missään tekemisissä kanssani käytyämme omaatuntoa käsittelevän keskustelun. Aika hurjaa kieltämättä.
Silti tuo aika oli ehdottomasti mielenkiintoisin vaihe opinnoissani!
Teologinen on hyvin mielenkiintoinen tiedekunta, jos vain ei anna sen säikyttää itseään pois, vaan on utelias!

Ylipäätään teologiseen tiedekuntaan liittyy aivan valtavasti ennakkoluuloja. Valitettavasti näin on myös mm. joidenkin lesbojen ja homojen keskuudessa. Osa hlbt-kansasta pitää ihmistä aivan vinksahtaneena, jos on teologisen opinnot itselleen valinnut. Aika moni naama on venähtänyt ja leuka loksahtanut, kun olen koulutusalani heille maininnut. Yleensä ovat toenneet vasta sitten, kun olen selittänyt, että:"Ei, en ole uskossa. Enkä halua papiksi." Ja sitten taas hihhulit (ja myönnettäköön...joku niistä saattaa teologiseenkin eksyä) pitävät teologi-lesboa/homoa vinksahtaneena näistä "seksuaalipoliittisista" syistä. Sinällään kyllä ihan mielenkiintoista olla ja elää näiden kahden eri "leirin" ennakkoluulojen ja -oletusten ristipaineessa. Se jos jokin on mieltä avartavaa.

Ja onhan se kiva, että kiihkouskovaiset ja "kiihkohomot" voivat olla jostain asiasta yhtä mieltä. Eli siitä, ettei teologinen sovi lesboille/homoille. Onneksi molemmat ovat kuitenkin aivan totaalisen väärässä. Sillä lesbo/homo + teologia on aivan hyvä ja toimiva yhtälö. Ja toki kaikki fiksut ihmiset tietysti ymmärtävät sen sanomattakin...

Ja jos ylipäätään joskus tulee tarve arvostella kirkkoa tai uskonto(j)a, vaikkapa siitä, ettei avoimesti homoseksuaaleja vihitä papeiksi...niin ei sitä arvostelua kannata teologiseen tiedekuntaan kohdistaa. Kritiikki menee silloin väärään osoitteeseen. Sillä eivät papit ns. valmistu teologisesta tiedekunnasta. Sieltä valmistuu teologian maistereita ja tohtoreita. Pappisvihkimykset ovat ihan eri asia. Jotkut vain hankkivat tiedekunnasta sellaiset opinnot, joita pappisvihkimykseen ja muihin kirkon virkoihin vaaditaan. Ja osa teologeista sitten taas opiskelee ihan muut "visiot" mielessään.

Minun on hyvin vaikea ymmärtää, miksi joku lähtisi opiskelemaan teologiseen yleissivistyksen perässä. Estetiikkaa, kosmetiikkaa ja vertailevaa erotiikkaa pystyy kyllä varsin opiskelemaan muuallakin ja rohkenen väittää, että esimerkiksi historiallis-kielitieteellisessä tiedekunnassa saa taatusti perinpohjaisemman yleissivistyksen edustushintellektuellin tehtävään. (Näin tein itse ;)

Myös humanistinen tiedekunta on epäilemättä wanna-be-hintellektuellin kannalta erittäin hyvä vaihtoehto ;) Yleensä yleissivistyksen kruunaa kuitenkin jokin erikoistumisalue. Jos tämän laajan yleissivistyksen korkeimman tietämyksen haluaa kohdistaa juuri uskontoihin ja uskonnollisiin ilmiöihin, on teologinen tiedekunta valinta numero yksi. Tutkinnon pakolliset opinnot, erikoistumisopinnot ja laajat sivuainemahdollisuudet kyllä pitävät huolen muusta yleissivistyksestäkin. Jos taas haluaa saavuttaa hintellektuelli-pätevyyden spesifisti esimerkiksi kirjallisuuden alalla, silloin kannattaa toki mennä humanistiseen. Vaikka voi sitä kirjallisuutta opiskella teologisesta käsinkin...ja päästä ainakin puoli-hintellektuellisiin sfääreihin myös kirjallisuuden saralla. Näin olen itse tehnyt ;)

Taidan olla täysin kelkasta pudonnut ja auttamattoman vanhanaikainen, kun olen kuvitellut, että opiskelemaan mennään siksi, että saataisiin ammatti. Siis valmiudet tehdä jotain ihan oikeaa, itselle mieluisaa ja kiinnostavaa työtä, josta joku toinen on valmis maksaamaan niin, että pysyy leivän syrjässä kiinni, pystyy asumaan jossain eikä joudu kerjäämään armopaloja yhteiskunnalta tai lähimmäisiltä.

Sitten kun ammatti on olemassa, voi hankkia sitä yleissivistystä (joka sekin on ehdottomasti tärkeää ihmisarvoisessa elämässä, mutta leipä tulee minun arvomaailmassani kuitenkin ensimmäisenä).

Resander!

Myös historialliskielitieteellisessä (eli nyk. humanistisessa) tiedekunnassa opiskelleena en voi yhtyä siihen, että tuo tiedekunta olisi antanut perinpohjaisemman yleissivistyksen kuin teologinen.

Public eye!
Voi, voi! Nyt olet kyllä pudonnut kelkasta ja vanhanaikainen!

Hyvä Public eye!

Jos sinun ajatustasi, että opintojen tulee johtaa ammattiin alettaisiin soveltaa käytäntöön, lähes kaikki yliopisto-opiskelu loppuisi. Sieltä harvemmin valmistuu miihinkään ammattiin. Yleissivistys on tarpeen monissa, ellei lähes kaikissa duuneissa. Omaani en pystyisi tekemään montaa päivää ilman laajaa yleisisvistystä, josta iso osa on toki hankittu omatoimisisti tenttikirjojen ulkopuolelta.

Itse opiskelin pääaineenai teoreettista filosofiaa eikä se mikään huono vaihtoehto ole. Toki aineyhdistelmään kuului muitakin aineita.

G

Itse piipahdin aikanaan mm. slaavilaisten kielten laitoksella, jossa nyttemmin jo edesmennyt laitoksen esimies Vahros mielellään siteerasi fukseille häntä opettanutta Suomen slavistiikan Grand Old Man Valentin Kiparskyä, joka kuuluu todenneen Vahrokselle ja muille orastaville tieteen tekoon janoaville histfillareille: "älkää te tänne tulko kieliä opiskelemaan, tulkaa tänne sitten vasta, kun osaatte jo kieliä; minä opetan kielitiedettä". Noh, Vahros äidinkielisenä venäjänpuhujana ja me hänen oppilaanaan sitten vapaasti posmottoavat tietysti nyökkäilimme merkitsevästi. Tiede sieluun ja baanalle! :)

Geschwitz kirjoitti: " Sieltä harvemmin valmistuu miihinkään ammattiin. "

Kysyisin kuinka se näkkileipä lopulta hankitaan, ellei ole rikkaita vanhempia? Jotakin tästä nyt uupuu välistä!

Juhani

Hyvä pointti, Juhani! Mutta akateemiset työttömät ja pätkätyöläiset lisääntyvätkin kaiken aikaa.

Ikävä tosiasia on, että TYÖ-sanalla on nykyään jotenkin vinksahtanut kaiku ja sen arvostajia on helppo haukkua vanhanaikaisiksi. Mutta tähän asti maailma on pyörinyt työtä tekemällä, kovalla ammattitaidolla ja vaikken itsekään mikään varsinainen duunari ole, niin kyllä se on tosiasia, että palkkatyöläiset luovat sen bisneksen pohjan, jolla maailma pyörii ja maksaa palkan myös meille vähän abstraktimman työn tekijöille.

Nykyään on niin, että enää ei ole niin selkeitä ammatteja, vaan usein kysymyksessä ovat erilaiset projektit, joihin sitten haetaan tiettyjä valmiuksia omaavia henkilöitä. Toisaalta ongelmana on mielestäni se, että usein työnantajat eivät tunnu tietävän, millaista koulutusta ja millaisia valmiuksia yliopistossa annetaan. Ja sitten ovat tietysti nämä eri aloihin, kuten esim. teologiaan ja sitä opiskeleviin liittyvät stereotypiat. Valittetavan usein teologinen mielletään edelleenkin "pappisseminaariksi". Sitten joutuu selittelemään, "etten ole uskovainen, enkä ole koskaan ajatellut ryhtyä papiksi ja että itse asiassa minulla ei ole siihen edes pätevyyttä. ( Suoritin kaikki kirkollisten toimitusten harjoitukset ns. korvaavina eli omana aikanani pääsääntöisesti viestinnän opintoina).
Ja tämä sama tietämättömyys käsittääkseni pätee myös humanistisiin aloihin, joista suurin osa ei myöskään pätevöitä selkeästi johonkin ammattiin.
Näin ollen jääkin usein omaksi tehtäväksi selvittää oma osaamisensa. Joskus se on ihan ok, mutta joskus myös tosi rasittavaa. Joskus olisi ihan kiva olla vain selkeästi jotakin. Ja minäkin kyllä ihan tosissani arvostan erittäin paljon myös käytännön osaajia.

Tintti kirjoitti: "Nykyään on niin, että enää ei ole niin selkeitä ammatteja, vaan usein kysymyksessä ovat erilaiset projektit..."

Niinpä. Näitä 'projekteja' kutsutaan yleisesti myös nimellä pätkätyöt. Mikäs siinä, yleissivistystä kasvattavat nekin, mutta henkilö joka osaa vähän kaikkea ei sitten usein osaakaan oikein kunnolla mitään.

Sukupolvien välinen kuilu?

(minäkin olen opiskellut vähän en ehkä aivan teologiaa mutta eksegetiikkaa,
enkä suinkaan ammattiin valmistusmismielessä - sen sijaan asiasta
saattoi olla enemmänkin hyötyä)

Geschwitz kirjoitti: " Sieltä harvemmin valmistuu miihinkään ammattiin. "

Kysyisin kuinka se näkkileipä lopulta hankitaan, ellei ole rikkaita vanhempia? Jotakin tästä nyt uupuu välistä!

Niin puuttuu. Välistä unohtui mainita oma aktiivisuus ja käsitys siitä, mitä osaa ja missä on hyvä. Kesätyöt on hyvä paikka koetella kykyjään. Itse olin opiskeluaikana esim. HYY:ssä järjestöjyränä, joka oli loistava paikka opiskella yhteiskunnallista vaikuttamista, organisaatiotaitoja yms. Olen työskennellyt tutkijana, opettajana ja toimittajana.

Tosin oma suhtautumiseni elämiseen on sellainen, että en pahemmin vaivaudu raapimaan mitään maallista kokoon, vaan arvostan enemmän itsenäisyyttä ja omaa aikaa. Valituiseen työhön minut saa vain köysissä. Sen ajan käytän omiin (taide)proggiksiin, joista toki niistäkin tulee jonkun verran rahaa. Teorettinen filosofia on ollut oikein hyvä tausta tälle kaikelle ;))

G

Public eye kirjoitti: " Taidan olla täysin kelkasta pudonnut ja auttamattoman vanhanaikainen, kun olen kuvitellut, että opiskelemaan mennään siksi, että saataisiin ammatti."

Totta kai yksi opiskelun pääideioista on se, että sitä kautta löytäisi itselleen mieluisan työn ja pystyisi vielä itsensä elättämäänkin. Varmaan se aika monen teologian ylioppilaankin haaveissa on. Akateeminen opiskelu ei myöskään sulje pois sitä, etteikö kyseisellä henkilöllä voisi olla kokemusta ns. ihan "oikeasta" työstäkin. Joku voi omata ammattitaidon johonkin ihan perinteiseen "duunarin" hommaankin ja jopa tehdä sitä työtä. Jako akateemisiin ja muihin ns. oikeiden töiden tekijöihin on ylipäätään auttamattoman vanhanaikaista ja mustavalkoista. Harva ihminen nykyään pysyy muutenkaan samassa ammattissa tai työpaikassa koko ikäänsä. Toiset haluavat vaihtelua ja toiset taas joutuvat vaihtamaan pakon edessä. Sen vuoksi ei muutenkaan olisi varaa ylenkatsoa toisten ihmisten ammatinvalintoja tai koulutusta/koulutuksen puutetta.

...ja jos menemme vielä hetkeksi takaisin teologiaan:

Rokkihomo kirjoitti: "minäkin olen opiskellut vähän en ehkä aivan teologiaa mutta eksegetiikkaa,
enkä suinkaan ammattiin valmistusmismielessä - sen sijaan asiasta
saattoi olla enemmänkin hyötyä"

Sellaista oppiainetta, jonka nimi olisi yksiselitteisesti, ilman etuliitteitä, "teologia" ei ole olemassakaan. Yleiset teologian opinnot koostuvat viiden eri ainelaitoksen opinnoista, joista tuo eksegetiikka on yksi. Ja eksegetiikka on muuten älyttömän mielenkiintoista :)

"Yleiset teologian opinnot koostuvat viiden eri ainelaitoksen opinnoista, joista tuo eksegetiikka on yksi.
Ja eksegetiikka on muuten älyttömän mielenkiintoista :) "

Näinhän tuo. Ja on: Luulen että opin sitä kautta yleisesti asioiden tulkinnasta
parikin asiaa. Hyödyllistä siis, vaikkei näkkileipä ainakaan suoraan sillä karttunut.