Belgiassa homopareille adoptio-oikeus
Viime torstaina Belgian parlamentti hyväksyi lain, jolla samaa sukupuolta oleville pareille annetaan oikeus adoptoida lapsia. Laki mahdollistaa sekä perheen sisäisen adoption että adoption perheen ulkopuolelta. Belgiassa samaa sukupuolta olevat ovat voineet kohta kahden vuoden ajan solmia avioliiton.
Lain mahdollistama perheen sisäinen adoptio takaa lapselle mm. oikeuden perintöön ja myös oikeuden tavata toista vanhempaansa, mikäli vanhempien parisuhde päättyy eroon.
No jo oli aikakin. Ja tämänkin kuullessani saan olla jo lähes kaksikymppinen.
Seksuaalivähemmistön oikeus ei toteudu, ennenkuin meillä on kaikkialla samat ihmisoikeudet kuin muullakin väestöllä.
Minua ärsyttää esimerkiksi Suomen lainsäädäntö, se on niin vanhanaikainen. Seksuaalivähemmistöille pitäisi antaa oikeus samanlaiseen avioliittoon kuin heteroilla ja tietysti myös adoptioihin.
Kaikista helpoiten tämä kävisi siten, että lakimuotoja näissä asioissa muutettaisiin vain siten että lainkohtiin lisättäisiin kohta "samaa sukupuolta olevilla on samat oikeudet avioliittoasioissa ja adoptiossa kuin heteroillakin".
Tässä asiassa en näkisi nykypäivänä mitään ongelmaa, miksi kuitenkin seksuaalivähemmistöjä pitää kiusata pitkittämällä kaikkien asioitten käsittelyä?
Kirkollinen siunaus samaa sukupuolta oleville on myös ehdottomuus, näin tehdään myös Ruotsissa. Ruotsin television SVT:n Suomenkielisten Uutisten haastattelussa oli maaliskuussa Tukholman seurakunnan kirkkoherra ja kappalainen. "Raamatussa ei ole mitään sellaista kohtaa joka kieltäisi "homoseksuaalisen" toiminnan tai heidän siunaamisensa" "Meidän tehtävämme on jakaa siunausta, ja sen myös tulemme tekemään"
Auta armias jos Suomen luterilaisen kirkon päätös on olla antamatta siunauksensa seksuaalivähemmistöön kuuluville, silloin ollaan kyllä niin väärässä luin olla voidaan!
En tiedä menenkö aivan off topic,mutta luulen viivyttelyn takana olevan vanhojen stereotypioiden kiinnipitämisestä vanhemmuusasiassa ja muutenkin.
Olen itse hetero ja mulla meinaa karvat nousta pystyyn joka kerta kun hienoisesta maskuliinisuudesta johtuen olen sitten "hyvä jätkä", kriisissä naiseuteni kanssa tai mitä lie. Minusta rooli jaottelu alkaa olla historiaa nykypäivän nuorissa, miehet uskaltavat paljastaa feminiinisiä puoliaan ja naiset maskuliinisiaan, paljon saa kiittää asiasta seksuaalivähemmistöjä jotka kyseenalaistivat sukupuolikäyttäytymisen.
