Ullavan cowboyt TV:ssä

Lisää uusi viesti
Huomasin tuossa vaan, että huomenna näkyy tulevan kakkoselta juttu tästä Ullavan maanviljelijämiesparista Jyrki Meriläisestä ja Simo Jurmusta. TV2 sunnuntaina 19.3.2006 klo 18.20-18-50, ohjelmana POHJANTÄHDEN ALLA: ULLAVAN COWBOYT.
Tosi upea juttu! Monet olivat kaivanneet Yle Teeman Homo-Suomen historian jatkoksi "tavallista" homoelämää tämän päivän Suomessa.

Tässä on sen toiveen täyttymys.

Itseäni kosketti se, että ensimmäinen suomalainen mieheni oli Ullavan naapurikunnasta, Kaustiselta. Tunsin oloni kotoisaksi Keski-Pohjanmaan jäyhässä mutta rehdissä ilmapiirissä.

Onneksi tulee näitäkin. Itseäni kuvottaa nyky-Setan välittämä kuva pinnallisista ja sliipatuista pintaliitotyypeistä. Mutta annetaan kaikkien kukkien kukkia.
Hyvänoloinen miespari. Dokumentista tuli hyvä mieli. Pohdin, että miten aivan arkisesta elämästä saadaan irti näin kiinnostavaa kerrontaa. Äitien keskustelua ja pohdintaa oli lämmittävää kuunnella.

Juhani
Oli tosiaan hyvä dokumentti. Ns. tavallisia homoja kuvaavat ohjelmat korjaavat esim. pride-kulkueiden aiheuttamaa vahinkoa.
Jos ohjelma meni ohi, kuten itseltäni...se tulee uusintana ensi tiistaina klo 13.55 Tv 2:lta.
Hyvä ja onnistunut dokumentti. Juuri tällaisia kuvauksia kaivattaisiin tavallisista homoseksuaaleista, jotka kuvattaisiin tavallisina ihmisinä. Ja kumpa tämäntyyppisiä ohjelmia katsoisivat juuri ne, jotka tarvitsisivat juuri sitä ravistelua piintyneiden ajatusten ja ennakkoasenteiden suhteen, mutta he varmaankin katsoivat mieluummin maikkarin puolelta jotain tyhjäpäistä tyhjäpäisille tarkoitettua ohjelmaa. JepJepin mainitsemat apinaparaatienkin aika on joskus ollut tärkeä, kun on haluttu tuoda ihmisten tietoisuuteen seksuaalisten vähemmistöjenkin olemassaolo, mutta kyllä minunkin mielestäni noiden sirkusesitysten aika pitäisi olla jo tyystin ohi. Ei niillä kyllä enää mitään myönteistä saavuteta, päin vastoin.
Jes!

Hyvä äijät. Juuri tällaista lisää "suuren yleisön" tietoisuuteen.
Hyvin ja asiallisesti, jopa lämmöllä tehty dokkari.

Toivottavasti mahdollisimman moni tavallinen suomalainen jörrikkähomo tämän nähtyään ajattelee: "jos kerran jopa Ullavalla, miksei siis myös meidän kylällä..."

Vanhempien (niin isien kuin äitienkin) kommenteista meinasi melkein tulla tippa linssiin. Niin hyvän kuvan ne antoivat avarasydämisyydestä ja välittämisestä.

Hyvä Suomi!
Kaiken myönteisyyden rinnalla tässä asiassa on pieni mutta. Kuinka saada se jukuripää juntti tai asenteellinen uskovainen katsomaan tällainen ohjelma tai ottamaan vastaan toisenlaista näkökulmaa ja informaatiota? Eivät he asenteistaan halua luopua ennen kuin pakon edessä. Dokumentin äideillä oli uskonnollinen tausta. Kun oma lapsi ilmoittaa kuuluvansa seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön, vasta silloin joutuu miettimään uusiksi niin suhteensa omaan lapseen kuin uskontoonsa. Kivuitta sellainen ei monellakaan onnistu.

Dokumenttielokuvat ja sateenkaarimarssit ovat osa hyvää toimintaa. Olli S.:n toistuvasti mainostamalla YLE:n digitaalisella Teemakanavalla esitetyllä neliosaisella dokkarilla oli varsin rajallinen katsojakunta. Kanava sinällään näkyy vielä vain hyvin pienelle joukolle. Se on myös leimautunut laatukanavaksi, jota juntti ei katsele kun sieltä puuttuu urheilu ja hömppä. Sateenkaarikansan mieltä dokkarit tosin hivelevät, mutta kaikki tämä ei vielä läheskään riitä. Yksilöiden kaapista ulostulo on lopulta tehokkainta ruohonjuuritason toimintaa.

Juhani
Dokumentin loppumetreillä äidit on pantu juttelemaan keskenään. Toinen äiti huokaa:”Se, eihän se mikään muu harmita siinä, kun se suvunjatkaminen siinä”, Ja toinen äiti on samaa mieltä:”Niin se on niinkun se…”. Mutta sitten pelastetaan tilanne, kun kamera on paikalla: ”Mutta minullakin on kaks pojanpoikaa, meiltähän kuoli tämä vanhin poika, no minä oon saanu Jyrkin sen Samin tilalle” .

Siinä vuoropuhelussa oli äitien pohjalla olevat asenteet paljaimmillaan.
Työesteen ja digitekniikan pettämisen vuoksi en nähnyt tätä dokkaria. Sattuiko kukaan saamaan sitä esim. DVD:lle?
<Siinä vuoropuhelussa oli äitien pohjalla olevat asenteet paljaimmillaan.

Minusta tässä äidin kommentissa ei ollut mitään pahaa. Jos muuten hyväksyy ja asioista voidaan puhua vapaasti, saa tuoda esiin sellaistakin, joka kenties harmittaa. Se nimenomaan kuuluu avoimeen ja toimivaan kanssakäymiseen. Ymmärtääkseni tämäkin asia on puhuttu perheen piirissä selväksi, tuskin sitä ensimmäistä kertaa tässä dokumentissa paljastettiin. On myös homojen herkkänahkaisuutta ja omaa asenteellisuutta ottaa itseensä kaikesta, joka vähänkin kalskahtaa omaan korvaan.
> eihän se mikään muu harmita siinä, kun se suvunjatkaminen siinä

Ja edelleen elää sitkeänä käsitys, että homoilla/lesboilla ei voi olla lapsia. Mutta eihän se niin ole. Eikä mikään estä Jyrkiä ja Simoa hankkimasta lapsia, sitten kun asia tulee ajankohtaiseksi. Nythän näyttää elämässä työtä riittävän lehmienkin parissa.

Että suotta äidit surevat, lapsettomuus ja homous eivät kulje käsikädessä, vaan lapsettomuus on oma valinta (silloin kun siihen ei ole lääketieteellistä syytä).
Oli mukava pieni dokkari. Lisää pitäisi olla juuri tämänlaisia. Jostain syystä tähän asti suurin osa homojutuista on pyörinyt sen parissa kuinka hirveää ja raskasta on olla homo tai sitten juuri näitä stereotyyppisiä "sillä silmällä" juttuja. Kumpikin ryhmä on tuntunut vieraalta. Pitkästä aikaa oli helppo samaistua toisiin homoihin.
Ossi H: Ohjelma tulee uusintana huomenna tiistaina 13:55. Minäkään en sitä vielä nähnyt...
Katselen uusintaa ja olen huvittunut miten vaikea isien, äitien ja siskosten on puhua homoista. Sitä sanaa ei voi lausua, pitää keksiä kiertoilmauksia."yhteiskunnan korkeilla paikoillakin on SITÄ" "kun olin kuullut SEN" "sain tietää SIITÄ", "ei SILLE voi mitään". Pankinjohtajakin oli pelkkää pidäteltyä hymyä, kun laina on aamusella valmis. yms. yms.
Tällainen näytelty dokumentti ei tietenkään ole mikään maailman helpoin laji.
Minulle jäi todella lämmin olo dokumentin jälkeen. Ensimmäinen maalaisympäristössä tehty homoutta käsittelevä ohjelma. Siinä eivät kikattavat, useimmiten televisiossa nähdyt homppelit koheltaneet. Kuitenkin annetaan kaikkien olla sitä mitä ovat. Lisää tällaista tositarinaa, jossa ei puhuta pelkistä ongelmista, vaan ihan tavallisesta elämästä.
Siis kummallekin olis tarpeessa kunnon make-over!Varsinkin se pullea heti salille ja kuteet uusiksi.Voi herranjumala!
Ei ei ja ei! Siis nimenomaan oli hienoa huomata, että kaksi homoa osaa olla onnellisia ja tyytyväisiä keskellä arkea ilman puuterihuiskua ja trendikampauksia. On varmaan mukavan huoletonta kun päivän tärkein asia ei ole jatkuvasti miettiä miltä näyttää Ü
Eli kaverit olivat sitten niin epätrendikkäitä homoja...? No ainakin perinteiset homohousut (ts.valkoiset farkut) löytyivät ja mitä ilmeisemmin blondattu tukkakin ;)
Vitsi, vitsi! Ei tuollaista voi kukaan tosissaan sanoa. Tarkoitan Make-overin kirjoitusta.
Juhani
hohhoijaa kirjoitti: "Ei ei ja ei! Siis nimenomaan oli hienoa huomata, että kaksi homoa osaa olla onnellisia ja tyytyväisiä keskellä arkea ilman puuterihuiskua ja trendikampauksia."

Et uskokaan, kuinka monta vastaavaa pariskuntaa löytyykään - nimen omaan ilman puuterihuiskuja ja trendikampauksia. Silti tyytyväisenä elämäänsä... Kaikki homot kun eivät ole neitejä, eivätkä kaikki "neidit" homoja ;)
Ja hyvä olisi, jos jokainen voisi olla ja elää valitsemallaan tavalla, puuterihuiskulla tai ilman, ja muutkin sen sallisivat.

Juhani
Alexis, en nyt aivan ymmärrä ajatustasi. Mielestäni homoilla on yleensä kaksi korvaa ja nenä keskellä naamaa, ihan samalla tavoin kuin heteroillakin. Sellainen seikka, kuin rakastuminen samaa sukupuolta olevaan ihmiseen, ei ole kovinkaan isosti heterosta erottava seikka.

Kovin tavallisen oloinen homppeli

Juhani
Välitän tämän viestin ranneliike.netin ja lepakkolaakso.netin lukijoille:

Ullavan cowboyt Jyrki ja Simo kertovat saaneensa jo melkoisesti onnitteluja ja kannustavia palautteita esiintymisestään TV2:n dokumentissa.
Heille voi nyt lähettää henkilökohtaiset terveiset myös sähköpostilla.

Osoite on ullavan.cowboyt@elisanet.fi
Tämän löysin YLE:n nettisivuilta.
http://www.yle.fi/pohjantahdenalla/

------- lainaus alkaa -------

COWBOYT TULEE TOUKOKUUSSA UUSINTANA

Pohjantähden alla: Ullavan cowboyt on seitsemän vuotta esitetyn sarjamme eniten keskustelua herättänyt ohjelma. Netissä on jo noin tuhat tärppiä erilaisilla keskustelupalstoilla ja pääosin myönteiseen sävyyn. Ohjelman johtolause: "Suvaitkaa tavallisuutta" on koettu siis tärkeäksi. Joskus ajassa liikkuu asioita, joihin joku ohjelma voi suoraan osua. Ullavan cowboyt perheineen ovat nostaneet esille suomalaisen todellisuuden uuden keskusteluaiheen.

Kun ohjelmaa on todella paljon pyydetty uusintana, on TV2 päättänyt, että ohjelma uusitaan

SU 28.5.2006 TV2 klo 18.20 ULLAVAN COWBOYT

------- lainaus päättyy -------
Monta kertaa kuultua on tuo vähättelevä ilmaus homoista, että " ei se itse voi sille mitään!" Se on samaa kuin puhua, jostakin vähämielisestä ja on minusta sairausleimaa sisällään kantava lause. Pitää hyväksyä, kun sille ei voida mitään ja sivulauseessa voikin mainita, ettei itse ole samaa mieltä ilmiön normaaliudesta eikä hyväksy sitä.

Entä jos "ullavan lehmipojat" olisivatkin kantaa ottavia ja ympäristöönsä vaikuttavia homoja eivätkä niin läpeensä tylsiä? Taitaisi joku hullu polttaa päreensä kuten tapahtui tässä taannoin tuhopolton muodossa eräälle kirkolle, missä oli aktiivinen homomies seurakuntalaisena( tunnettu designer ). Muistaako kukaan?
Muutama sana tavallisuudesta.

Olen kovasti miettinyt mistä huima mielenkiinto tähän dokumenttiin ja sen henkilöihin oikein johtuu. Yksi selitys voisi olla, että he ovat tuiki tavallisia naapurin poikia. He eivät olekaan Kaivopuiston eliittinaisten stylistejä, jotka roikkuvat lööpeissä milloin minkin koohkaamisen jälkeen. Homo tai lesbo voikin olla aivan kuka tahansa naapuriston ihminen. Tämä on minusta se mahdollinen kiinnostuksen synnyttäjä.

Olimme sunnuntaina juhlimassa hyvän ystävämme pyöreää vuosipäivää. Pöytäämme tupsahti nuori nainen, joka kysyi minulta olenko se sama henkilö, joka oli Setan kouluttajana hänen kurssilleen eräässä aikuisoppilaitoksessa. Pienen koordinoinnin jälkeen myönsin olleeni tuona vuonna opettamassa hänen oppilaitoksessaan.

Hän halusi antaa palautetta koulutuksestani. Hän kertoi naisvaltaisen luokan tulleen posket punaisina opetussuunnitelmassa olleelle tunnille kuulemaan mitä Setan homolla on sanottavaa. Luokan hämmästykseksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskevia aiheita luennoitiin aivan arkisen tavallisesti. Se oli ollut heidän mielestään kova juttu.

Kyselin hänen työstään. Hän kertoi myös tehneensä aloitteen ja ajaneensa sen organisaatiossaan läpi, jossa aikaisemmasta uudistettuna seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvat henkilöt otetaan eräissä tärkeissä tilanteissa huomioon tasavertaisina muiden kanssa. Hän oli sen verran määrätietoinen nainen, että olisi niin menetellyt muutenkin, mutta jäi pieni ajatus, josko olisin hiukan sittenkin tuupannut juttua eteenpäin omaltakin osaltani.

Harvoin kouluttaja saa muuta palautetta kuin että kyllä se ihan hyvä luento oli. Sellainen palaute ei mitään vaikuta. Sunnuntain palautteesta tuli hykerryttävän hyvä mieli.

Juhani
Kyllä se on niin että kukapa kissan hännän nostaisi kun kissa itse.
JaakkoKaxi kirjoitti: "Kyllä se on niin että kukapa kissan hännän nostaisi kun kissa itse."

Mietin sanomaa kirjoittaessani, että varmaan jonkun nenään tuokin haiskahtaa itsekehulta. Oikein arvasin.

Mikä meissä suomalaisissa oikein on traumana? Pienikin signaali jostakin rakentavasta tai myönteisestä yritetään välittömästi painaa alas. Kukaan ei saa nostaa päätään. Kaikkien on kuljettava yhtä kumarassa. ;-) Kaipa nämä ovat peruja ajalta Ruotsin ja Venäjän vallan ajoilta. Sielumme sopukoissa olemme piikoja ja renkejä, jotka nöyrinä odottavat edes pientä kiitoksen almua joltakin vallanpitäjältä. Jos sellaisen kiitoksen joskus saa, ei siitä tietenkään kenellekään mainita, vaan se pitää kätkeä visusti sydämeen ja hiljaa siitä yksinäisyydessä nauttia. Siitäkin pitää saada pikkuisen huonoa omaatuntoa.

Meidät ehdollistetaan tähän tasapäisyyteen jo koulussa. Minun kouluaikaani jokainen, joka sai hyvän koetuloksen tai luki muita ahkerammin leimattiin heti kuuluvasti hikipingoksi. Meissä asuu pieni "Matti Nykänen", kaikessa lopulta epäonnistuva reppana. Siksi häntä niin rakastetaan, että piti tehdä oikein elokuvakin. Iltasanomat teki usean aukeaman jutun kansan palvomista juopoista julkkiksista, Toni Halme, Mika Myllylä, Juha Kankkunen, Juhani Palmu.........

Homohan on muuten alapuolella piian ja rengin. Niittenhän pitää pitää taipua vielä alemmas, selästäkin! On se muuten täysin ennenkuulumatonta, että joku voi olla ihan tavallainen ja kunnollinen (Jyrki ja Simo) ja tulla sillä julkisuuteen ja vieläpä homo!

(Tämä oli parodiaa suomalaisesta alemmuudentunteesta. Saa ottaa vapaasti herneet nenään.)

Juhani
Alexis kirjoitti:
> Juhani, millä standardilla määrittelet tavallisuuden? Itse olen aina pyrkinyt välttämään sanaa tavallinen

Jos luin oikein, niin Juhani kirjoitti "luennoitiin aivan arkisen tavallisesti". Minä ainakin ymmärsin tämän niin, että asioista puhuttiin asiatyyliin, niinkuin nyt yleensä luennoidaan. Miksi homoseksuaalisuudesta pitäisi luennoida jotenkin toisin kuin muista asioista?

> Ehkäpä jatkossa olisi hyvä vaikka sitten käyttää heteronoloinen sanaa... Se ainakin kertoisi suoraan, että onko kyseessä oleva homo yhteiskuntaan sulautuva vai siitä erottuva. Sitähän tässä kai ajettiin takaa?

Minulle "yhteiskunnasta erottuva" -ilmaus tuo mieleen jonkinlaisen protestimielialan yhteiskuntaa vastaan - siis ajatuksen siitä, että homoseksuaalisuus toimii jonkinlaisena perusteena olla toimimatta aktiivisena osana yhteiskuntaa. Tästä nyt ei varmaankaan ollut kyse (eihän?), vaan jostakin arkisemmasta, kuten jostakin heteronoloisuus-standardista poikkeavan pukeutumistyylin tms. hyväksynnästä, mitä ikinä se tarkoittaakaan. Toisaalta, olenko huonompi homo, kun en jaksa välittää moisista ja pukeudun usein kulahtaneisiin farkkuihin ja vanhaan college-paitaan?

JJ
Juhani, tämä ongelma on huomattu sen sata kertaa. Samaan aikaan, kun määritelmät "tavallinen" ja "normaali" nostattavat ihmisten niskakarvat pystyyn (koska me kaikki olemme niiiiiiiiin erilaisia, spesiaaleja, eriytyneitä, omissa erinomaisissa karsinoissamme ja niin edelleen), aiheuttaa jonkun aivan tervehenkinen, positiivinen itsearvio heti moitteet itsekehusta!

Suomalaisilla on ollut vuosikausia hirvittävä tarve olla jotain muuta kuin tavallisia suomalaisia. Kieli kipeänä on mielistelty rajojen yli länteen päin. Mieluiten uutta kuosia on haettu USA:sta, viime vuosina ehkä myös Euroopasta. Suomalaisuuteen ei osata uskoa eikä luottaa ja se on piilotetava helvetin kauas likapyykkikorin alimpaan nurkkaan. Kaikki haluavat olla JOTAIN. Pyrkivät muualle hakemaan erityisyyttä itselleen. Kaikki haluavat vähintäänkin naamansa Seiskan kanteen tai Trendin juttuun nuorista menestyjistä. Jos ei muuta niin sitten Idolsiin, stailausohjelmaan tai vaikka edes Big Brotheriin, niinku iiiiiiiihana Perttu. Kaikista kauheinta olisi olla TAVALLINEN. Tavis.

Surullista vaan, että se pintakerros tuntuu olevan todella ohut. Heti siinä takana on se vanha kunnon epävarma suomalainen, joka luulee, että suomalaisuus ei ole kertakaikkiaan mitään ja kaikki mitä taivaskanavat syytää on sitä, mitä pitäisi olla. Ja sitä heppua se terve itsetunto ja itsevarmuus pelottaa niin sairaasti. Että joku ihan leppoisasti pystyy sanomaan onnistuneensa ja olleensa jossain hyvä, sen enempää sillä brassailematta. Että joku on elämänsä kanssa ihan rauhassa sinut, onnellinen siitä mitä on, eikä tarvitse vahvistusta kullasta ja kimalteesta.

Toivoisinpa, että suomalaiset alkaisi pikkuhiljaa näkemään oman arvonsa. Meitä on maailmassa vähän ja meillä on kieli, joka tällä menolla tulee katoamaan maailmasta. Mehän ollaan loppujen lopuksi aika originaaleja jo ihan siksi, että ollaan suomalaisia. Ja mitä siihen tavallisuuteen tulee, niin aika samat perusasiat meitä kaikkia pyörittää. Jokainen syö, nukkuu, rakastuu, haaveilee, sairastuu, paranee, kuolee, painaa töitä tavalla tai toisella tai ihmettelee mistä niitä sais. Kun on tällainen jutustelija ja paljon ihmisiä kuuntelee, niin on tajunnut jo aikoja sitten miten samat jutut ihmisten mieltä vaivaa ja ilostuttaa iästä, ulkomuodosta, elämäntilanteesta huolimatta. Niin samat ettei moni uskokaan. Että loppujen lopuksi me kaikki ollaan aika tavallisia ja sit kuitenkin jokainen oma valtakuntansa semmoisena kuin on. Moni harmaa ulkokuori kätkee sisäänsä melkoiset näkymät, kun vaan malttaa kuunnella.
Tavallisuus voi olla myös keino suojautua, jotta ei joutuisi silmätikuksi, halua sulautua joukkoon ja olla "näkymätön" osa harmaata massaa. Jotenkin yksilöllisyys katoaa ja ollaan kuten puna-armeijassa klooneja! Oikea kommunistinen ihanne. Kiinalaiset ovat saaneet tuta tämän.

Minusta suomalaisten tyyli on aina ollut teilata ja nitistää yksilöllisyys ylpeyden syntinä, ettei vaan luule itsestään liikoja ja ettei vaan tarvitsisi olla kateellinen kenellekään. Tämä on tasapäistämistä.

Miksi ei saisi koskaan tuntea olevansa "special" ja ihailtu? Miksi lasta ei saisi ylistää hänen erinomaisuudestaan ja ihastella hänen ykslöllisyyttään eli rakastaa lasta lapsena? Kuinka moni homonuori on saanut kuulla olevansa aivan erityisen rakas ja ihailtu? Luulen, että aika harva tunnustautuessaan olevansa "gay", koska on maailman pahin stigma syntyä homoksi/lesboksi ja olla erilainen? Kuinka moni saa olla rauhassa? Kuinka monen pitää olla kaapissa saadakseen olla rauhassa. Kunpa se voisi olla toisin!

Haluatko olla tavallinen eli mahdollisimman vähän heterosta erottautuva? Minä en! Haluan löytää ja toteuttaa omat todelliset kykyni ja mahdollisuuteni tässä elämässä, kun minulla on ainoastaan se. Maksimaalisesti! Vain sillä tavalla kunnioitan elämää ja itseäni ja määrittelen oman ihmisyyteni. Minulla on siihen oikeus.
JJ_ kirjoitti: "Alexis kirjoitti: Miksi homoseksuaalisuudesta pitäisi luennoida jotenkin toisin kuin muista asioista?"

Eipä pitäisikään toisin luennoida.
Arkisesti aion tulevilla luennoilla puhua esimerkiksi nuorten herrojen alapään hygieniasta, vaikka ei se Setan velvollisuus olekaan. Jouduin juuri ohjaamaan hoitamattoman alapäähygienian aiheuttaman vakavan ongelman vuoksi erään nuoren herran lääkärin pakeille. Arghh!
Suomalainen hygienia on pelkkää tarua.

***

Hidas kun olen, niin vasta pitkän ajan kuluttua tuli mieleen, että mitä kummaa se aikuisluokka oikeastaan luennolta tai luennoitsijalta odotti, että piti ihan posket hehkuen paikalle tulla. Jos tuohon ihmiseen joskus vielä törmään, niin ilman muuta asiaa pitää tiedustaa.

Juhani
JuhaniV oletko koulutukseltasi lääkäri?
Olen kiinittänyt vaan huomiota kuinka usein sinun kirjoituksissasi aiheena on nuoret,alastomuus ja seksi. Tuli nyt mieleen vanhempi juttu siellä saunassa eräs nuori mies ja hänen erektionsa, sekä nuoren miehen alastonkuvaus harratus.
Pahoittelen, että asia menee sivuun otsikon aiheesta.

En ole lääkäri, mutta kasvattanut kolmea poikaa, joiden kanssa terveydellisiin ongelmiin olen törmännyt, ja joista osasta ei yleensä uskalleta puhua, ennen kuin on jo paha tilanne. Naisia valistetaan gynegologisista seikoista ja rintasyövästä. Osa miehistä ei hallitse edes perushygieniaa. Sen nenäni kertoi eilen urheilusalin pukuhuoneessa. Poistuin niin nopeasti kuin voin.

Vanhin alastonmallini on ollut muistaakseni reippaasti yli 60 vuotias. Kaikki muut aikuisia miehiä.

Jos tästä keskustelua halutaan jatkaa, tapahtukoon se sille varatussa osiossa.

Juhani
En tarkoittanut, että tavallisuutta tarvitsis ihannoida. Enemmänkin sitä, että samaan aikaan kun tavallisuutta ja massaan sulautumista kauhistellaan, edelleenkin auotaan päätä niille, jotka siitä positiivisesti poikkeavat siitä olemalla terveesti itsevarmoja ja tyytyväisiä suorituksiinsa. Niinkuin täälläkin. Juhani uskalsi sanoa, että oli saanut kiitosta luennostaan, niin jo oli joku irvimässä kissanhännästä. Tätä tapahtuu "oikeessa elämässä" ihan jatkuvasti.

Et sitten lukenut sen tarkemmin. Taisin tuolla sanoa, et minun mielestä me kaikki ollaan aika originaaleja. Surullista vaan on, että nykyään nähdään ainoastaan se spesiaalisuus, joka hyppää silmille ja huutaa kurkku putkella, että katsokaa MINUA, minä olen!! Kun tosiaankin sitä helvetin hienoa, todellista erikoisuutta löytyy myös sieltä ns. tavallisten ihmisten joukosta. Pitää vaan malttaa katsoa ja kuunnella. Kaikilla ei ole tarvetta huutaa sitä erinomaisuuttaan koko maailmalle, eikä se silti tee siitä niiden erikoisuudesta sen huonompaa tai edes monessa tapauksessa huonommin menestyvää.

Mitä itseeni tulee, niin olen ammatissa, jossa oma erityislaatuisuuteni tulee aivan mainiosti esiin. Se on tässä ammatissa pärjäämisen edellytys. Mutta minua toisinaan häiritsee se, että minutkin nähdään todella usein vaan ammattini kautta. Se kautta, että se on erikoista ja vaatii lahjakkuutta. Ihan kuin ihminen ei oliskaan ihminen vaan vain sitä, missä on erilainen ja spesiaalimpi kuin muut.
Tuosta tavallisuudesta. Itse en ole koskaan ymmärtänyt sitä, että juuri homous olisi jotenkin erottava tekijä suhteessa muihin ihmisiin. Tottakai se voi olla, jos sellaisen siitä tekee. Jostain syystä vaan tuntuu siltä, että myös homot tekevät siitä jotenkin ison asian. Itseasiassa jossain vaiheessa olisi ihan hyvä ottaa homokulttuuri kriittisen tarkastelun aiheeksi. Pitääkö meidän käyttäytyä tietyllä tavalla, kuunnella tiettyä musaa yms. ollaksemme oikeita homoja? Pitääkö meidän nostaa homous jotenkin tärkeimmälle paikalle elämässämme? Pitäisikö mun nyt sitten ottaa ne kliseisimmät homomaneerit, koska muuten ei voi olla ylpeä itsestään? Entä jos se ei vaan kiinnosta? Elän mukavaa elämää ja koen olevani hyvinkin monella tavalla erilainen ja homous on vaan yksi osa sitä. Todennäköisesti olen sitten hyvin tavallinen ja tylsä ihminen, koska en erotu massasta enkä edes ymmärrä miksi mun pitäisi erottua, jos en koe sitä omaksi. Siitäkin syystä mun mielestäni oli erittäin jees että julkisuudessa näkyy edes joskus muunkinlaisia homoja kun näitä vitun sössöttäviä stylistejä ja kaltoinkohdeltuja tyyppejä, joilla tietysti on myös paikkansa.
Ullavan cowboyt puhelimessa!

Keskustelin tänään heidän kanssaan vaikutelmista ja tunnelmista dokumentin esityksen jälkeen. He kertoivat saaneensa valtavasti palautetta läheltä ja kaukaa. Kaikki suoraan heille tulleet palautteet ovat olleet erittäin kannustavia ja myönteisiä. He vaikuttivat tyytyväisiltä, että koko tämä dokumenttiasia on mennyt näin myönteisesti. He olivat toki myös silmäilleet esimerkiksi Iltasanomien verkkokeskustelua. Siellä on myös negatiivisia kommentteja. Minulle jäi vaikutelma, että he osaavat antaa verkkokeskustelun tuuletuksille sille kuuluvan merkityksen ja arvon.

Ymmärsin, että he toivovat voivansa olla esimerkkinä siitä, että homo tai homopari ovat aivan tavallisia ihmisiä.

Keskustelumme olisi voinut jatkua pidempäänkin, mutta lehmien iltalypsy pakotti lopettamaan mielenkiintoisen ajatusten vaihdon.

Heille voi edelleen lähettää ajatuksiaan ja kommentoida dokumenttia osoitteeseen, jonka SMO ilmoitti sanomassa 31.

Juhani
Eräs keski-ikäinen ystäväni kertoi juuri tänään, kuinka hänen elämänsä muuttui täysin sen jälkeen kun tv:ssä esitettiin miesparista ja heidän kodistaan kertova dokumentti. Tämä samainen miespari esiintyi muuten seuraavan kerran frakeissa maistaraatin virkamiehen edessä tämän virallistaessa heidän parisuhteensa ensimmäisenä mahdollisena päivänä, eli 8.3.2002.

Ystäväni kertoi vasta dokumentin nähtyään oikeasti tajunneensa, etteivät kaikki homot olekaan sellaisia kuin siihen saakka oli julkisuudessa näytetty. Nyt hänellä on laaja ystäväpiiri, jossa on monia homoja kuten mekin, joista kansikuvapoikia ei saa edes Photoshopilla. ;-)

Juhani
Niin VOIKO homo olla tavallinen julkisuudessa...ja koskaan ollakaan muuten kuin seksuaalisen suuntautumisensa johdannaisena.
Kun ajatellaan että nyt pari homo jyväjemmaria "tavallisuudessaan" on nostettu dokumentin aiheeksi.Jo tuo on "uutinen" ; myös homot viljelevät maata ja ovat "niinkuin kaikki muut". Mikä tekeekin heistä aika "tavallisuudesta poikkeavia" ja ilmeisesti homo ei voi olla maanviljelijä vaan "cowboy"...
Moni "vitun sössöttävä stylisti" tullee esille juuri sillä mitä hän tekee, eli stailaa/pukee/sisustaa ja juoksee pikkurillit pystyssä paikasta toiseen. Mikä tietenkin on jo ohjelmaformaatissaan pre kivikautinen mielikuva homosta, mutta samalla tavalla yhtä oikea kuin se että Ullavalla on homolehmipoikia.En usko että tämä "vastakkainasettelu" on pelkästään johtuu "julkisuuskuvasta" millaisia homoja meitä on ja miten "meidät" esitetään.. Myös tälläkin keskustelupalstalla on väännetty kättä käsilaukuista, ettei "SE" ei taida olla monellekaan kovin selvää että pelkästään suutautuminen ei ole mikään yhdistävä tekijä.

Mutta aika hienoa jos nyt joku dokumentin nähdessään on löytänyt itselleen "normaaleja" samaistumiskohteita.
"Straight-acting on edelleenkin niiiiin gay.."
Sateenkaarilippu on monivärinen. Niin on myös homo-skene. Julkisuuskuva on ainakin minun mielestäni ollut vinossa julkisuusnälkäisten monsiuer-mosse-tyyppien vuoksi. Tasoitusta tulee nyt koko ajan: Miehekäs, frakkipukuinen hääpari ensimmäisissä rekisteröintitilaisuuksissa, Pirkko Saisio terävänä ja voimakkaan oloisena kulttuuripersoonana, nyt nämä nuoret Ullavan coboyt ja pian ehkä homohimosarjamurhaaja. ;-)

Olen koettanut omalta osaltani tuoda tähän valmiiksi värikkääseen näkymään homovanhemmuuden ja -kasvattajuuden. Naisparit ovat tämän asian jo hoitaneen homomiehiä paljon paremmin ja näkyvämmin. Nyt alkaa homoisiä ilmaantua yhä useampia vaikkapa homoisien yhteiseen tapaamiseen.

Pitäisiköhän sateenkaarilippuun ehdottaa yhtä raitaa lisää? San Franciscossa yksi lisäraita olikin pääkadun lipputangon lipussa. Olen vain ehtinyt unohtaa sen symbolimerkityksen.

Juhani
"It´s not what you wear; it´s HOW you wear it..."-sanoi joku minua viisaampi jonka nimeä en nyt muista.

Mistä kukin referenssinsä hakee minuuntensa rakentamiseen on aivan sama kunhan se "frakki"(...tai "mekko") istuu eikä kiristä ... varsinkaa pään kohdalta. Tässä homojen oman julkisuuskuvan pähkäilyssä on samaa patologista kiinnostusta itseen kuin suomalaisten pähkäilystä omasta paikastaan maailmankartalla. Miten paljon tässä on kyseessä huonosta itsetunnosta tai /vai narsismista? Antaako (iltapäivälehti) julkisuus oikeata kuvaa kenestäkään; heteroista, mäkihyppääjistä tai pääministereistä?
Mutta aika hassua että tämän viime vuosien "homobuumi" keskustelujen pääteemana on ollut lähinnä tuo yllättävä huomio; "Olette kuin kaikki muut, ihan tavallisia." Mikä on aika outoa kun en usko että KENENKÄÄN näkemys homoista rakentuisi puolen tunnin sitcomeihin tai "julkisuusnälkäisten monsiuer-mosse-tyyppeihin"....tietysti sillä varauksella jos oikeasti ei tunne ketään "vinoutunutta". Ennakkoluulot lähtevät yleensä kotoa mutta jostain muualta kuin telkkarista.

Julkisuuskuvaa "tasoittamaan" erilaisia homomalleja...? Kuulostaa vähän Village Peoplelta, mutta tosin onhan "meillä" nyt cowboyt..:-)
Tämä dokumenttiohjelma oli mielestäni asiallinen ja hyvä. Oli jo aikakin, että meitä homoja kuvataan normaaleina miehinä, joilla on normaali elämä. On ilo nähdä tavallisia gay-kundeja telkkarissa. :)
Joissakin straight-ammateissa on oillut pakko pysytellä kaapissa ja mielestäni näin on edelleen. Joku paperitehdas on valtavan homofobinen miesten työpaikka eikä siellä asenteet muutu edes kymmenissä vuosissa homomyönteisiksi. Nyt sattuu vaan olemaan niin, ettei näitä jyväjemmareita uhkaa kukaan, koska he tekevät työtä lähinnä itselleen. Se miksi jotkut mösjööt ovat olleet julkisuudessa johtuu näiden ammattien harjoittajien työpaikkojen vapaamielisyydestä, koska ne liippaavat melko läheltä luovuutta. Niissä on ollut helppoa elää ja tehdä työtä omana itsenään, koska työpanos on se, mikä näkyy ja painaa ei persoona. Siksi sinne hakeutuu homomiehiä. Tämä yksittäinen maanviljelijä pari ei kerro juurikaan ympäristön suvaitsevaisuudesta. Heitä ei voi helposti irtisanoa. Yksityisyrittäjyys on monille homomiehille ainoa keino selviytyä ja se antaa myös omat vapautensa.
Paikallisesa sanomalehesä oli ihan hauska kolumni tähän aiheeseen liittyen otsikolla "Heteroita ja muita poikkeavia".

Muutamia poimintoja kirjotuksesta:

"Tom of Ullava ei ole nahkahousumotoristi tai merimies, ei käsilaukkua kantava ladyboy tai verkkosukkahousuihin sukeltanut pattipolvi vaan kunnon maalaispoika, vieläpä maatilan isäntä. Hänen homoutensa on todellista ja aitoa, niin aitoa että konservatiivisimmankin heteron sydän heltyy. Kyseessä täytyy olla elämää suurempi asia - suhde, jonka rinnalla tavallinen heterosuhde on kuin kuivettunut omenankara paratiisin hedelmätarhassa."

"Kaikista pahinta on, että maalaishomo on tavallinen suomalainen mies, jota ei voi ulkonäön perusteella tunnistaa, ja jonka takia hän saattaa päästä livahtamaan huomaamatta ohitsesi. Niin vikkelästi, ettei kukaan ehdi paheksua."

"Olen pohtinut, että jos minulla olisi naimaikäinen poika, en panisi pahakseni, jos hän saamattoman miniän sijaan toisikin kotiin vävypojan. Olen lukenut niin monet kauhukertomukset anoppi - miniä -suhteista, että mieluummin menettäisin isoäitinä olemisen hetkellisen ihanuuden kuin elämänikuisen äitiyden. Niin herttaisesti suhtautuivat nämä äidit poikiinsa, että kaikenlaiset anoppikriisit tuntuivat olevan kaukana todellisuudesta."

Humoristisesti mutta lämminhenkisesti kirjotettu kolumni :)
Nyt harmittaa todella paljon, kun en tullut katsoneeksi aikoinaan tuota. Minusta on hienoa, että homotkin uskaltavat sulautua massaan. Ehkäpä minäkin joskus uskallan olla minä sellaisena kuin olen. :)
http://www.yle.fi/pohjantahdenalla/

------- lainaus alkaa -------

COWBOYT TULEE TOUKOKUUSSA UUSINTANA

Pohjantähden alla: Ullavan cowboyt on seitsemän vuotta esitetyn sarjamme eniten keskustelua herättänyt ohjelma. Netissä on jo noin tuhat tärppiä erilaisilla keskustelupalstoilla ja pääosin myönteiseen sävyyn. Ohjelman johtolause: "Suvaitkaa tavallisuutta" on koettu siis tärkeäksi. Joskus ajassa liikkuu asioita, joihin joku ohjelma voi suoraan osua. Ullavan cowboyt perheineen ovat nostaneet esille suomalaisen todellisuuden uuden keskusteluaiheen.

Kun ohjelmaa on todella paljon pyydetty uusintana, on TV2 päättänyt, että ohjelma uusitaan

SU 28.5.2006 TV2 klo 18.20 ULLAVAN COWBOYT

------- lainaus päättyy -------
Paikallisesa sanomalehesä oli ihan hauska kolumni tähän aiheeseen liittyen otsikolla "Heteroita ja muita poikkeavia".

Missä lehessä? Löytyiskö tuota juttua mistään kokonaisena?
Alexis kirjoitti: "Minua ärsytti suuresti heteroystävien ja perheenjäsenten kommentit tyyliin: "Ne on ihan samanlaisia ihmisiä kuin muutkin". Pikkusievä "suvaitsevaisten" heteroiden tapa suhtautua homoihin.

Tuo oli minun mielestä loukkaavaa.... Miksei toinen ihminen voisi hyväksyä tai suvaita ihan oikeasti? En minäkään ole samanlainen kuin muut heterot.
vaeltaja2005 kirjoitti: "Katselen uusintaa ja olen huvittunut miten vaikea isien, äitien ja siskosten on puhua homoista. Sitä sanaa ei voi lausua, pitää keksiä kiertoilmauksia."yhteiskunnan korkeilla paikoillakin on SITÄ" "kun olin kuullut SEN" "sain tietää SIITÄ", "ei SILLE voi mitään".

Olen käsittänyt että hintti on haukkumasana...? Tämän tiedän nyt. Ja tiedän myös, että homoja sanotaan homoiksi ja se ei ole haukkumista.

Mustalaset halusivat että heitä sanotaan mustalaisiksi eikä romaaneiksi. Sekin tuli opittua. Nauroivat mulle kun huomasivat että oli "oikea" nimitys hukassa.

Tumma ihoisia ei saa sanoa neekereiksi, on haukkumista. Vaikka olikin yleinen nimitys vielä 15 vuotta sitten.

Nämä on asioita jotka aina vähän epäilyttävät. Että meneekö se näin. Ja se epäilys kuuluu äänestä, valitettavasti.
Aivan ihana ja "kotoinen" dokkari ! Pientä Ylpeyttä koen Ullavan Cowboysseista!
Sisko, lehti oli Kalajokilaakso (torstai 30.3.), ei valitettavasti löyvy netistä (ainakaan ilmaseksi).
Hezzu kirjoitti: "Sisko, lehti oli Kalajokilaakso (torstai 30.3.), ei valitettavasti löyvy netistä (ainakaan ilmaseksi)."

Kiitoksia. pitääpä käydä kirjastossa.
Sisko, noista nimityksistä:

Minä koen "hintin" haukkumasanana, ellei sitä käytetä homojen kesken jonkinlaisena karkeahkona vitsinä (esim. joku voisi tervehtiä kavereitaan baarissa tyyliin "mitä hintit?") Mutta kai vielä joskus 80-luvulla Seta yritti lanseerata tuota sanaa tarkoittamaan yleisessä kielenkäytössä miespuolisia homoseksuaaleja, koska siellä katsottiin, että sanan "homo" pitäisi tarkoittaa sekä mies- että naispuolisia homoseksuaaleja. Sen ajan Setan lehtisistä löytyy usein ihan pokkana kirjoitettuna tekstiä "hinteistä ja lesboista".

Mutta tuo oli taas niitä Setan oikkuja, siellä on monta kertaa yritetty muuttaa kieltä, ihan kuin he voisivat määrätä mitä sanoja kaikkien seksuaalivähemmistöihin kuuluvien pitäisi käyttää itsestään. 90-luvulla Seta yritti lanseerata kaikkien seksuaalivähemmistöihin kuuluvien yhteisnimitykseksi sanaa "pervo", jonka minä ainakin koin hyvin loukkaavana ja jätin siksi Setan jäsenmaksut maksamatta, koska minun mielestäni pervo on lähinnä joku pedofiili tai raiskaaja, tai lievimmässäkin tapauksessa joku seksihullu likainen vanha setä, joka katselee nuoria tyttöjä tai poikia kiiluvin silmin ja nauttii siitä, miten saa heidät vaivautuneiksi puhumalla heille likaisia, ja vetää sitten kotona käteen muistellessaan heidän reaktioitaan.

"Neekeri" on minusta vähän päinvastainen tapaus. Muistan ajan, jolloin siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Kun olin sellainen vaahtosammuttimen kokoinen, naapuristossa asui perhe, jonka isä oli neekeri ja lapset siis mulatteja. Vilkutin heille aina parvekkeelta, kun he menivät ohi. Puhuttiin "neekerijazzista", ja jopa tietosanakirjoissa puhuttiin neekereistä. Se, miksi sana sai negatiivisen sisällön johtuu mielestäni kansainvälistymisen kielteisimmistä puolista. Amerikassa ja ehkä laajemmin anglosaksisissa maissa sanalla "nigger" on hyvin kielteinen sävy, ja ehkä kun noista maista tulleita mustia muutti Suomeen, he eivät ymmärtäneet, että meidän kielemme sanalla "neekeri" ei ollut samanlaista negatiivista sisältöä, ja ettei sitä käytetty loukkaamaan tai vähättelemään. Mutta siihen on vain taivuttava, koska he pitävät sitä loukkaavana, vaikka syy ei ole sanan suomenkielisessä merkityksessä, vaan sitä muistuttavan englanninkielisen sanan merkityksessä. Minusta on valitettavaa, että anglosaksinen kulttuuri vie kotimaisesta voiton, sillä tätä tuntuu tapahtuvan yhä useammin. Meidän on taivuttava sellaisen kulttuurin vaatimuksiin, johon emme kuulu.
Minun mielestäni "vitun homo" on haukkumasana, mutta ei se enää paljoa hetkauta, kun kaikkea on saanut kuulla mm. "vitun hyvännäköinen homo", kun olin nuori. Mitä vanhemmaksi tulee miettii enemmänkin äänensävyä, millä sanat sanotaan. Osaan jo suhtautua, mutta kieroilua en ymmärrä. On paljon nimenomaan naisia, joiden miehet ovat enemmän bi ja silloin nämä femakot pelkäävät suhteensa puolesta ja keksivät kaikenlaista, vihareaktioita jne. Se ei ole homon syy, jos mies tykkää miehistä. Sitten on kateellisia heteroita, jotka eivät pärjää homolle ja sitten otetaankin jo kieroilut mukaan kuvioihin. Älkää olko kateellisia."Koska mulla on kersa ja vaimo, niin mulla on oikeus pitää duuni" Näissä konflikteissa homo pistetään toisen luokan kastiin ja mieluiten kilometritehtaalle ja keinoja ei sitten kaihdeta valehtelusta perättömiin syyttelyihin asti. Sairasta!
Patu pani taas parastaan: " lievimmässäkin tapauksessa joku seksihullu likainen vanha setä, joka katselee nuoria tyttöjä tai poikia kiiluvin silmin ja nauttii siitä, miten saa heidät vaivautuneiksi puhumalla heille likaisia, ja vetää sitten kotona käteen muistellessaan heidän reaktioitaan".

Miksi noita vanhoja setiä halveerataan tuolla tavoin. Ensinnäkin: Pate ei näköjään tiedä, että vanhat sedät eivät enää katsele ketään kiiluvin silmin. Luonto tekee tepposensa ja seksivietti tasaantuu. Kyllä ne on nuoret ja keski-ikäiset, jotka kiilustelevat. Ja mikä saa meidät aina puhumaan likaisista vanhoista sedistä. Kuka on likainen? Paten mielikuvat ovat likaisia.

Vanhempien veljiemme puolesta: pahastun kovasti tuollaisesta kielenkäytöstä. Vastenmielistä oman joukon parjaamista!!!!
En tiedä tarkoittiko "Patu" halveerata vanhempia ihmisiä erityisesti, kunhan yritti avata pervo-käsitteen olemusta tai miten hän sen kokee. Likainen mielikuvitus tai kiiiluvat silmtä ei varmaankaan ole iästä kiinni. Näin mä tulkitsin.

Kliseiden viljely on tietysti vaarallista siksi, että niiden kautta keskustelu ajautuu itse asiasta niinkuin nyt tässäkin.
Paras homo-ohjelma minkä oon koskaan nähnyt ja nähnyt olen sentään aika paljon. 100 pistettä. Realistinen kuvaus oikeesta homo elämästä. Suur-kiitos yleisradiolle.
No varmaankin ainainen bailaaminen ja idioottimainen muodin perässä juokseminen: jota tv:stä näkee lähes päivittäin.
Enpä tiedä, onko nimimerkin "mieeim" mainitsema bailaaminen ja muodin perässä juokseminen sen oikeampaa tai väärempää homoelämää kuin jokin muu. Ja onko se sen leimallisemmin homo- tai heteroelämääkään...

Minusta "Ullavan cowboyt" oli mielenkiintoinen kuvaus yhdenlaisesta elämäntavasta ja esimerkki siitä, ettei navetta, maanviljelys ja muu maalaiselämä ole este homoudelle tai samaa sukupuolta olevien parisuhteelle - ja ettei homous tai samaa sukupuolta olevien parisuhde estä elämästä maalaiselämää.
Minusta on kuitenkin hyvä muistaa, ettei nyt sitten lehmät ja sen sellainen ole homoenemmistön arkipäivää. En ole eläessäni käynyt navetassa enkä näe syytä, miksi menisin. Minusta Ullavan cowboy-poikien anti on pikemminkin siinä, että osoitetaan, että "tavallisia" duunareita löytyy homokansasta ihan samalla tavalla kuin valtaväestönkin joukosta, vaikka esimerkki onkin ammatinvalinnan suhteen jossain määrin ekstreemi. Olisi hyvä nähdä myös liukuhihnalla, kaupan kassalla tms. töitä tekeviä duunareita vastaavanlaisessa kerronnassa.
JV: Olli S.:n toistuvasti mainostamalla YLE:n digitaalisella Teemakanavalla
Onneksi JV ei ollenkaan mainosta digiboxia tai sen tarjontaa. Jos ko. mainonnasta saisi Euron per mainos, niin JV hukkuisi kolikoihin.
Ei niin että sitä kukaan toivoisi ;-)
Tässä etsin aiheesta juttua kuullessani dokumentista ja nähdessäni sen nauhoitettuna, ja mietin vain että vieläköhän tuo poikien palauteosoite on voimassa? Tekis mieli antaa palautetta pojille, koska itse olen homona kasvanut, perheelleni ja läheisileni asiasta kertonut samantyyppisessä ympäristössä. Että jos jollakin on asiasta tietoa niin laittakaapas viestiä! :)

Kiitoksia jo etukäteen!
Soitin Jyrkille. Säilörehu on juuri saatu talteen. Kävimme pitkän ja kiinnostavan keskustelun rehun säilöntämenetelmistä tänä päivänä. Omasta lapsuudestani ovat elävästi muistissa AIV-rehun valmistus ja säilöntään käytetyn liuoksen pistävä haju. Uusia menetelmiä on myös jo olemassa. Todella pitkiä päiviä olivat tehneet. Heillä on pieni hengähdyksen paikka ennen viljan puinnin aloittamista.

Vielä on sanomassa 66 mainittu sp-osoite auki. Siihen voit siis lähettää ajatuksiasi. He ottavat mielellään vastaan sanomia ja vastailevatkin kun töiltään ehtivät. Vaikutelmaksi jäi edelleen, että yhteydenotot heihin ovat olleet myönteisiä.

Juhani
Kiitoksia paljon, minäpä tässä laitan heille viestiä menemään.. Oli muuten ensimmäinen kerta kun kuulin homoseksuaalisuuden ja säiliörehun teon samassa lauseessa. :D Dokumentissa oli mielenkiitoinen nähdä myös äitien ja isien myöntäinen suhtautuminen poikien suuntautumiseen. Ja tieto että en ole ainoa maalta kotoisin oleva homoseksuaali helpotti kummasti..

On muuten todella hyvä sivusto, tänään vasta löysin mut voi olla että miusta tulee tänne "vakiasiakas" :) Ainakin lukupuolella..

Mut tosiaan kiitoksia paljon!
"On muuten todella hyvä sivusto, tänään vasta löysin mut voi olla että miusta tulee tänne "vakiasiakas" :) Ainakin lukupuolella."

Please kerro mullekin se osoite missä se sivu on
Arkista elämää. Missä olivat hellyydenosoitukset? Onko heidän suhteensa vailla niitä?
Tuossakin dokumentissa on tietenkin kysymys elokuvan tekijän valinnoista ja toiseksi siitä, haluavatko kuvattavat niin henkilökohtaisia asioita edes näkyville. Sellainen voisi olla huonoimmillaan jopa kömpelöä näyttelemistä. Noiden miesten kohdalla joidenkin pussauskohtausten ottaminen mukaan ei olisi ollut minusta luontevaa.

Juhani
Toki, JuhaniV, tuo on selvää. Esitän kritiikkini k a t s o j a n a ohjelmaa kohtaan.
Lisää uusi viesti