Vankilaromantiikkaa

Monasti toistettu juttu, että suljetuissa ympäristöissä kuten vankilat, miehillä ja naisilla on seksisuhteita samaan sukupuoleen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että henkilöt välttämättä olisivat homoja tai lesboja. Ehkä useimpaan sopisi bi-määritelmä. Aihe on kuitenkin varsin tabu. Siitä ei ole silmiini kovinkaan monta autenttista tarinaa Suomesta tullut. Fantasiatarinoita onkin sitten ollut pilvin pimein ainakin ulkomailla. Olen monta vuotta sitten ottanut asian esille erään vankilanjohtajan kanssa, tämän tuppauduttua pöytäseurueeseeni kaljaa kittaamaan. Hän oli keskustelusta varsin kiusaantunut, eikä muistaakseni myöntänyt juurikaan mitään.

Suomi24-sivustossa on avattu uusi keskusteluketju, jossa tähän mennessä neljä kirjoittajaa on kuvannut miesten keskeisiä suhteita vankilassa. Heillä on siviilissä ollut heterosuhde ja perhe. Kirjoitukset vaikuttavat varsin aidoilta, sillä käytetty kielikin ja käsitteet viittaavat vankilaympäristöön. Hyvin koskettavalta tuntui yhden kirjoittajan toteamus kumppanistaan: "Kesällä 2002 Andre kutsuttiin Jumalan luo."

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=123&conference=4500000000000475&posting=22000000014572851

Juhani

Olen huomannut tuon ilmiön arkielämässä. Itse käyn yläastetta, joka on sisäoppilaitos, eli ainakin jossakin määrin "suljettu" ympäristö. Olen huomannut täällä niin tytöillä kuin pojillakin(heteroilla) homoseksuaalista käyttäytymistä. Ei siis seksiä, mutta sellaista hyväilyä, vieressä nukkumista(joka on ankarasti kiellettyä) yms...

Tuosta tuli mieleen asia jota olen pohdiskellut. Mietin sitä onko seksuaalisuus hetero- tai homiseksuaalisuutta. Tein ajatus leikin että seksuaalisuus on vain seksuaalisuutta ja miten se suuntautuu on paljolti kiinni siitä minkälaisiin olosuhteisiin joutuu. Se on voimakas vietti ja sen täytyy löytää keinon purkautua jotenkin. Millä tavalla ja missä olosuhteissa sen annnetaan tulla mukaan tekijäksi (ei siis ainoana) riippuu ympäristötekijöistä, asenteista, kuvitelmista ja lukemattomista muista joista jokainen voi tutkia mitkä hänen kohdallaan ovat tärkeämmät. Vaikka tieteellisesti ei olla voitu todistaa se että asiaan voisi leimautua niin mielestäni kuitenkin ensikokemuksen vaikutus ei liene olematon.
Jos näitä asioita ei itsessään voi havaita niin on vaikeata ymmärtää muitakaan. Usein keskutelessa seksuaalisuudesta ja sen hyväksyttävistä ilmenemismuodoista ei olla seksuaalisesti virittäytyneitä siten että asiaa voisi omakohtaisesti juuri nyt havaita. Eikä seuraaminen ole muutoinkaan helppoa jos vain verrataan käsityksiin mikä on luonnollista tai sen vastaista. Elämä on paljon vivahteikkaanpaa kuin käsitykset.

Ja sitten pitää toki muistaa, että "seksin harjoittaminen", "seksuaalisuus", seksuaalinen suuntautuminen ja seksiaktit eivät ole täysin käsi kädessä kulkevia asioita. Jossain tilanteessa hetero voi "purkaa paineensa" samaa sukupuolta olevan kanssa ja homo eri sukupuolta olevan kanssa. Raja-aidat kaatuvat viimeistään biseksuaalisen ihmisen kohdalla.

Omalla kohdallani on todettava, että en kykenisi (todennäköisesti missään tilanteessa) innostumaan "vastakkaisesta sukupuolesta" niin, että se olisi mielekkäämpi vaihtoehto kuin suoriutua asioista omin voimin. Siitä ei kyllä ole harmainta haisuakaan, miksi näin on. Enkä oikeastaan edes halua tietää.

Ympäristö ja olosuhteet on melko hyvin kyetty jo poissulkemaan seksuaalisen suuntautuneisuuden vaikuttimista. Monissa vertailevissa tutkimuksissa on havaittu, että kasvuympäristöllä ei ole suurtakaan vaikutusta ihmisen suuntautuneisuuden kehittymiseen.

On aika mieletöntä kyseenalaistaa hetero- ja homoseksuaalisuuden olemassaolo, kun selkeästi on olemassa ihmisiä, jotka ovat täysin, 100 prosenttisesti heteroita tai homoja. Useimpien tutkimusten mukaan näyttäisi tosin kyllä siltä, että nämä 100 prosenttiset heterot ja homot ovat vähemmistössä ja että suurin osa ihmisistä olisi jonkinasteisia biseksuaaleja. Tämä ei kuitenkaan millään tavalla muuta sitä tosiseikkaa, että osa ihmisistä on täysin heteroita tai homoja.

Näiden kysymysten kanssa hukassa tuntuvat usein olevan juuri biseksuaalit. Itselleni esimerkiksi on ollut täysin selvää jo pienestä pitäen, että missä mennään ja missä se sananlaskun kaappi oikein seisoo. Ympäristöltä ei kuitenkaan koskaan ole tullut rohkaisua tai olettamuksia mihinkään muuhun kuin heteron suuntaan, eli sosiaalisen oppimisen teorioiden mukaan minun olisi pitänyt siis "leimautua" heteroseksuaalisuuteen, kuten sisarukseni. Näin ei kuitenkaan jostain syystä käynyt.

Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Ajatukseni lähti siitä ajatusleikistä enkä mitenkään halua sitä tarjota totuutena. Vaikka ympäristön vaikutusta asiaan on tutkittu en voi välttyä siltä käsitykseltä että ainoa joka voi asian perusteellisesti selvittää on jokainen omalta kohdaltaan. Me olemme jokainen sen verran erilaisia että vain itse voi motiivit itselleen selvittää sikäli kuin asia yleensä kiinnostaa. Ihminen on sen verran monimutkainen otus (psyykkisesti) että samat ympäritötekijät vaikuttavat eri tavoin yksilöihin. Siksi sen tutkiminen onkin kovin vaikeaa.
En sulje pois sitä että asiaan littyy jonkinlaisia biologisia tai geneettisiä asioita vaikka olosuhteet varmaan ajavat asiaa muista syistä johonkin suuntaan. En usko että "main stream" ajattelun mukaisesti toimiva ja siihen jotenkin sopeutuva tuskin asiaa edes pohtii muutoin kuin törmätessään käytökseen joka poikeaa ja/tai häiritsee hänen käsityksiään. Itse vähemmistöön kuuluvana on asia tietenkin mietityttänyt mutta mitä enemmän alan ymmärtää itseäni sitä vähemmän muiden kannanotot häiritsevät enkä jaksa jokaiseen herjaan edes reagoida.

Takaisin aiheeseen.

Pitkään vankilassa työssä olleena tiedän, miten normaalisti heteroseksuaalisesti käyttäytyvät miehet voivat tilapäisesti siirtyä homoseksuaalisiin suhteisiin. Siviiliin palattuaan he ovat heteroseksuaaleja ja toimivat sellaisten tavoin. Kynnys harjoittaa tarpeen tai tilaisuuden tultua miessuhteita kuitenkin laskee. Tämä on aiheuttanut ongelmia joissain avioliitoissakin.

Tiedot siitä, miten vangit kohtelevat keskuudessaan olevia homoja, vaihtelevat suuresti. Kerrotaan tapauksista, joissa homoja on pahoinpidelty, mutta myös samassa sellissä asuvista homopareista, joihin kukaan ei kiinnitä mainittavaa huomiota. Henkilökunta saa yleensä ennemmin tai myöhemmin tietää suhteesta, mutta mikäli viitteitä pakottamiseen tai alistamiseen ei ilmene, ei paria yleensä eroteta ainakaan tällaisen suhteen takia. Henkilökunnan suhtautuminen on joko neutraalia, huvittunutta tai lievän pilkallista. Avoimesti ei vangille kuitenkaan asiata puhuta, lasketa leikkiä eikä pilkata.

Tosiaan takaisin aiheeseen palasi Gayfin. Kiitos harvinaisen selkokielisestä puheesta aiheesta. Tuosta maailmasta mielikuvat meidän kiven sisällä käymättömien ajatuksissa ovat vähintään epätarkkoja, ellei pelkkää legendaa.

Suomi24:n keskustelussa on soma tarina kesävartijan ja vapautuneen vangin parisuhteeksi päättyneestä kohtaamisesta. Tarina voi olla totta tai ei. Viittaus kumppanusten kahvilan pitämiseen Porvoossa on joko ajattelematon, kiusaksi kerrottu, tai kaupunki on väärä.

Juhani