seksi pilaa kaiken

Onko teillä kellään seksi pilannut parisuhteen?

Me ollaan seurusteltu kultani kans nyt muutama kuukausi, ja tullaan muuten juttuun tosi hyvin, mutta seksi vaan ei suju. Ts. sitä on mun mielestä liian vähän. Silloin kun sitä on, se on hyvää, mut mun mielestä on jotenkin huolestuttavaa jos sitä tulee harrastettua vaan muutaman kerran viikossa, tyyliin 1-2 kertaa. Kyllä mä haluun ainakin enemmän, ja jos se on nyt jo noin harvaa, niin mitäs se on muutaman vuoden päästä? Jouluna ja juhannuksena?

Ollaan puhuttu yleisesti seksistä, eikä kultani ehkä ees tajua ongelmaa, ja hänen puheistaan päätellen vois luulla että se oon mä joka pihtaan, koska hän puhuu ja käyttäytyy ihan erilaillla tässä asiassa.Eli sanoo haluuvansa paljon seksiä, mutta käytännössä ei toimi niin. Oon yrittänyt sitten joskus tehdä aloitteen itekkin, mutta aina se on mennyt jotenkin mönkään,ja nyt on itsetunto siinä asiassa aika nolla, eli enää en tee alotteita, koska tuntuu että hän aina jotenkin tyrmää mut.

Tää on tosi ahdistavaa, koska tää nainen on muuten aivan täydellinen mulle, ja voisin haluta muuttaa hänen kanssaan yhteen ja ihan oikeasti jakaa elämäni, mutta toi ajatus ahdistaa jossain alitajunnassa, että mitä jos tää ei koskaan muutu, vaan tuun lopun elämääni sit miettineeks näitä juttuja, että haluisin enemmän, ja että miksei se toinen halua jne. Oon myös sitä mieltä, että puhuminen ei välttämättä ratkaise tässä asiassa kaikkea, koska en haluais aiheuttaa mitään paineita kullalleni. Jos ainoo asia mistä meidän suhteessa täytyy vääntää on seksi, niin eikö se ala jo itekkin toteuttaa itseään, eli muuttuu ongelmaksi koko aihe?

Muuten me ollaan kyllä hyvin läheiset. Puhutaan paljon asioista ja ollaan rehellisiä toisillemme. Tai ainakin niin mä luulisin, ja ollaan puhuttu myös seksistä. Läheisyyttäkin riittää, ollaan tosi paljon yhdessä ja tykätään molemmat olla iha kylki kyljessä ja hellitellä. Sit vaan ihmettelee että miksei se koskaan johda mihinkään muuhun ku suukotteluun. Huoh.

Eli olisko kellään vinkkejä tässä asiassa? Kuinka ootte saaneet itsetuntonne takasin tai muuten vaan seksielämän vähän aktiivisemmaks?

Eipä tuo nyt ihan siltä kuulosta että kannattais yhteen muuttaa. Tietty onhan se alkuvaiheessa aina vähän opettelua, mut kuitenkin..

Minusta teidän kannattaisi kuitenkin puhua tuosta asiasta. Koska ilmiselvästi sinä koet sen ongelmana ja luultavasti myös toinen osapuoli (jos todella olette läheisiä, ei ongelmat voi olla välittymättä vaikka niitä ei sanallisesti ilmaisisikaan). Voihan olla että toisella on jotain seksiin liittyviä pelkoja, jotka sitten poistuvat kun opitte tuntemaan paremmin? Tai onko sinulla jotain sellaista? Oletko kokenut vastaavia tunteita aiemmissa suhteissasi?

Minulla eräs suhde päättyi vähän samantapasista syistä ja siis ennen kaikkea siksi ettei asioista puhuttu. Ota riski ja puhu!
Joka tapauksessa suurempi riski on se että etäännytte toisistanne ja suhde hitaasti näivettyy.

Te olette kuitenkin seurustelleet vasta niin vähän aikaa ettei yhteenmuuttoa kannata vielä miettiä. Vaikka riippuu tietenkin kuinka kauan tunsitte ennen seurusteluanne?

En tarkoittanut siis sitä että muutettais nyt heti yhteen, vaan sitten joskus.. Kun ollaan vielä kokeiltu ja mietitty.

Hmm, kyllä mä tiiän että hän on jotain huomannut, mutta en oo osannut sit puhua asiaa auki, kun en tiiä miten sen ottaisin esille. Kuinka sen voi sanoa? "Kulta,musta tuntuu että sä et halua mua. " Just joo... ihan kuin itseluottamus ei olis jo valmiiks ihan finaalissa. Tää on jotenkin niin nurinkurinen tilanne, koska hän kuitenkin kehuu mua ihan hirveästi ja haluaa koskea ja kaikkea, ja silti tunnen koko ajan että hän ei haluu mitään enempää. Ja sit kun tiiän sen jo etukäteen, en uskalla viritellä itseäni, ettei sit tulis pettymystä kun hän sanookin suudelman päätteeks "hyvää yötä" ja ottaa mut kainaloonsa niin kuin jonkun paketin.

Me ei olla tunnettu aiemmin, tutustuttiin vaan jännien asioiden yhteensattumana ja sen jälkeen ollaan oltu aika erottamattomat. Tuntuu siis että oltais tunnettu jo iät ja ajat, ja hän on enemmän sen yhteenmuuttamisen kannalla. Ehkä siksikin, että on kokeneempi, mä vielä aika vihreä näissä jutuissa. Pointti oli siis, että oon häneen kuitenkin niin ihastunut, ja hän on mulle niin ihana ja hyvä, että ellei tilanne miksikään muutu, niin tuskimpa silti kykenisin lähteen. Kai sit jotenkin toistelen ittelleni että kaikkee ei voi saada ja nautin ees siitä että oon löytänyt ihmisen joka ymmärtää mua ja haluaa että olisin onnellinen. Ja ennen kaikkea siitä että hän on todella uskomattoman ihana persoona. Hyvine ja huonoine puolineen. Ja ehkä hieman laimeampine libidoineen. :I

Jotkut vaan haluaa olla niitä joita XXXXXX ..eli meeppä mussukan seuraks seuraavan kerran suihkuun...yhtäkkiä yllättäin... =;D
Ja unohda noi musta ei o mihinkään...Joihinkin toimii joku ja toisiin taas toinen...Että ettii vaan sitä oikeeta tapaa...Ja se oikee tapa lienee semmonen päällekäyvämpi..Ihan omalla vastuulla ja kaikke hyvää =:D
Yli 80% naisista haluaa olla niitä, joita ei voi vastustaa...eli ne haluu että heitä halutaan hervottomasti ja sit heittiä rupeepi haluttamaan....
TS. Laske se villipeto irti =;D

ja seuraavan kerran kun meet käymään..käyt heti eteisessä kimppuun...
Neuvoni ovat hieman arvelluttavia, koska oon nauttinut muutakin kuin kansalaisluottamusta...=:D

Hih, ainakin sain paremman mielen Myyrän kommenteista. Huvittavaa. :D

Juu, eipä taida täältä ihan hirmu helposti villipetoa löytyä, kun oon niin ujo ja sellanen... Hän on meistä kahesta se selvästi päällekäyvempi, joten kai sitä vois koittaa jonkinmoista muutosta omassa itessään.

Nuita aiempia lukeneena vois tietty pohtia et vika voi olla tässäkin päässä, koska oon tosi estyny juur noissa asioissa, ja sitten sen toisen tarvii olla tosi alotteellinen että ylipäänsä päästään johonkin pisteeseen. Parannusta ehkä tosin vähä tapahtu viikonlopun aikana, kun tajusin et mun on oikeesti Itse tehtävä jotain, ei se toinen voi pelastaa mua.

Luulisin että meil on asiat onneks sentään vähän paremmin kuin tossa katrinkan tarinassa, koska tiiän että tyttöystäväni pitää mua tosi haluttavana ja tuskin pohtii mitään edellisiä juttujaan. Ehkä enemmän ite oon nyt viime aikoina ruvennu kaiholla muisteleen edellistäni, jonka kanssa seksi suju, vaikka mikään muu ei sujunutkaan. Oon miettiny sitäkin että onko sitä oltava aina joku ongelma jonka ympärillä pyöriä, että meillä menee liian hyvin ja siks mietin koko ajan sitä ainoota asiaa joka ei toimi mun unelmien mukaan, eli seksiä. Vaikeeta on.

No, onneks vkl meni hyvin ja mukavissa merkeissä, joten oottelen mielenkiinnolla mitä tuleva viikko tuo tullessaan. Ehkä ainakin helpompi toteuttaa ihteään ku ei oo noita naisellisia vaivoja sekottelemassa hormooneja.. Saattovat vaikuttaa ensimmäisen viestin epätoivoseen sävyyn nekin.. eh

Kiitos kaikille vastanneille :)

niin siis Karinan, ei katrinkan tarinassa... höm {:

Kyllä se siitä lutviutuu......=:D: Niinhän ne viksummat sanoo, että kannattaaa tehdä/sanoa/ajatella asia toisellatapaa, jollei joku tapa tuo haluttua lopputulosta.=;D

Millä tavalla seksi pilaa ystävyyssuhteen?

Minä uskon siihen että toisten kanssa seksi luistaa ja toisten vaan ei. Jotkut tykkää rajummasta meiningistä ja toiset tuntikausien hellistä sessioista. Ei kaikkien kanssa voi vaan sujua. Ehkä sitä jonkun aikaa voi haluta tyydyttää toisen "kummalliselta" tuntuvat tarpeet mut pidemmän päälle en usko että toimii. Mutta tämä mielipide perustuu siis sille että itse pidän seksiä ja sen toimivuutta ainaki 50%sesti parisuhteen perustana.

Mun mielestä ei missään nimessä kannata alkaa kovin päällekäyväks, se saattaa vaan alkaa ahdistaa toista osapuolta. Kannattais ehkä ihan rauhassa vaan totutella uuteen kuvioon ja nauttia niistä hetkistä mitä teillä on. HIljaa hyvä tulee :)

Huh, tuttu ongelma. Suhteessa käy melkein poikkeuksetta niin, että minä olen se "enemmän haluava" osapuoli. Sitten kun yrittää toiselle vihjaista hienovaraisesti, että nyt kiinnostaisi, niin siitä ei tule yleensä mitään... Pahin kolaus itsetunnolle on se, kun käy suoraan asiaan ja tulee torjutuksi. Not nice. Vaikka eihän toiselle voi olla kamalan vihainen, jos oikeasti väsyttää... Mua vaan ei ole koskaan väsyttänyt niin paljon, etten olisi voinut keskittyä toisen hellimiseen.

Mä väittäisin, että "hiljaa hyvä tulee" on aika huono sääntö, jos seksiä jo suhteessa kuitenkin harrastetaan. Mä olen helposti käyttänyt suhteessa aikaa reilu kuukaudenkin ennen kuin seksiin on siirrytty. Mutta jos on kyse ihan vain kertojen lisäämisestä, niin odottelu tuskin auttaa...

On muuten hassua, kun ihmiset kirjoittaa "ollaan me seksistäkin puhuttu." Ihan kuin se olisi jotenkin erikoista, että siitä on puhuttu... Tai siis, mä puhun jo pelkästään mun ystävien kanssa seksistä niin paljon, ettei siitä puhuminen parisuhteessa tunnu oikeasti juuri miltään. Avoimuus on iso plussa. Meinaan on ikävää, jos toisella on ihan eri käsitys siitä, miltä susta sängyssä tuntuu...

Riippuu siitäkin miten tiiviisti ollaan muuten yhdessä: omassa parisuhteessa kerran viikossa seksiä on jo tavallista useammin, vaikka ei olla vielä kuin joitain kksia seukattu, mutta tällä hetkellä huonosti yhteensopivien työaikataulujen vuoksi ei me keritä kunnolla aikaa yhdessä viettämäänkään kuin pari kertaa viikossa...

täysin samaa mieltä diippiksen kanssa. mikään ei tapa omia haluja niin kuin toistuva torjutuksi tuleminen. itelläki on aiemmin suhteissa käyny niin ja lopulta on kuollu koko seksi. onneksi nyt näyttää rakkaan kanssa valoisalta tällä saralla :)