No moikka kaikki! Rekisteröidyin tänne ihan just about minuutti sitten. Että ihan uus täällä. Niinku on kaikki muukin kai uutta.. Ja halusin kertoo teille mun tarinan. Luin tossa noita keskusteluja ja näyttää siltä että monet muutkin mun lisäksi on ihan sekaisin, ettei todellakaan tiedä (ehkä) onko lintu vai kala, niinku joku osuvasti asian ilmaisi.
En siis koskaan ole seurustellu naisen kanssa. Mutta nyt on tapahtunu jotain, jonka takia olen enemmän sekaisin, enemmän onnellinen, enemmän rikki kuin "silloin ennen".. Kaikki alko viime kesänä ja edelleen kun kuulen (en muista kappaleen nimeä, enkä tekijää) laulun, jossa lauletaan naapurin tytöstä hiekkaa varpaissaan, tulee olo jota en osaa kuvailla sanoin. Mulla siis oli ystävä (on edelleen) johon tutustuin kun muutin tähän taloon, jossa edelleen asun oon asunu jo 2,5 vuotta. Siis naapuri, jolla on lapsi. Hän siis oli yksinhuoltaja, kuten minä itekin, mulla on 2 lasta. Ja niinku sanoin se kaikki alko viime kesänä. Mentiin illalla uimarannalle, mukana oli muutama siideri ja mulla pieni minttuviinapullo. Silloin Hän kertoi että sillä on fantasia, jossa se ois kahden naisen tai kahden miehen kanssa, mutta että hänen miesystävänsä ei halua kuullakaan mokomasta, että se suuttuu jos kertoo vaikka tämä mies ite kysyny fantasioista. No, oltiin rannalla ja mentiin sieltä sitten ravintolaan ja siellä suudeltiin ja tanssittiin koko ilta ja olin Todella ihmeissään ja siitä miten se uskalsi, mistä se tiesi etten suuttuis, ystäviä kuitenkin oltu, siinähän ois voinu mennä ystävyys jos toinen ei innostuis (oon huomannu, että jotku mun ystävistä ei halua kuullakaan jos puhun itestäni, ne kattelee muualle ja vaihtaa puheenaihetta) kuitenkin, mentiin sieltä saunaan, Hänen entisen "hoitonsa" luo, Karin. Tarkoitus oli viettää kimppakivaa, mutta humala haihtu päästä ja en todellakaan sitten tajunnu et mitä helvettiä mä siellä tein!! Ei ollu mun juttu ollenkaan ja en siis sitten suostunu millekään. Tää mun ystävä sitten sano saunassa, kun sanoin et mä häivyn, että ei saa jättää sitä sinne yksin että se ois paljon mieluummin mun kans, kuin Karin. Siellä saunassa (välikommentti) en edes kattonu Karin alastonta vartaloo, huomasin vaan tämän mun ystävän.. mutta lähdin pois saunasta ja menin sohvalle oottaan, millon lähdetään.
Me ei ensin jälkeenpäin puhuttu tästä jutusta mitään muuta ku sen ettei siitä puhuta kellekään. Mutta siitä lähtien tää mun ystävä kävi kylässä ja suudeltiin ja oli vihjailuja jne. Ja käytiin uimassa lasten kanssa ja vietettiin aikaa yhdessä. Rannalla oli todella hankalaa olla levittämättä aurinkorasvaa ;) mutta en tietenkään tehny mitään, ettei kukaan vain huomaa, sehän ois ollu kamalaa, ainakin tän mun ystävän mielestä! Sitten joku kerta menin sinne yöksi, taas pikkupienissään baarin jälkeen ja sillon se tapahtu. Me rakasteltiin. Tai ainakin minä, ystävälle se tais olla jotain muuta. Ja se oli kaunis, mun enkeli. Mutta aamulla nolotti, kun ajattelin, ettei sitä osaa. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna, eihän sitä voi kai osata, ei kai kukaan ole seppä syntyessään?! Enpä saanu kyllä minäkään.. mutta kuitenkin. Kului aikaa ja tää mun ystävä otti etäisyyttä ja mä onneton olin pirun onnellinen, kun se soitteli ja käski mun puhelimessa kuunnella kappaleita joita se soitti Mulle. Sitten se mun ystävä (taas vaihteeksi) eros miehestään ja sano että syy on se et se kerto sille suudelleensa mun kanssa ja että oon ollu siellä yötä, mut ei olla nukuttu samassa sängyssä. Olin iloinen ja samalla mulla oli tosi paha mieli koska Hänellä oli särkynyt sydän. Meidän "juttu" loppu siihen. Palattiin platoniseen ystävä-ystävä asteikolle ja kuukausia kului, montakin ja mun ystävä palasi tämän miehen luokse ja ne muutti yhteen vuoden vaihteessa. Sitten menin meidän yhteisen ystävän kanssa saunomaan sen luokse ja arvaatte varmaan mitä siitä seuras?! Meidän ystävälle tuli kiire mennä kotiin, koska sen miehellä oli ollu saunailta ja se halus mennä kyttään millon se tulee sieltä kotiin. Ja me jäätiin kahdestaan. Kysyin et nukunko tossa sohvalla ja se että ei ku mun vieressä ja niinhän me tehtiinki. Tällä kertaa se meni paremmin. Ja se oli jotain mitä en oo kokenu koskaan ennen. Kaunista, herkkää ja jotenki niin haurasta.. (puhunko ihan sekoja, ymmärtääköhän kukaan mun sillosta tunnetilaa..?) Ja mä lensin taivaaseen.. Se on niin käsittämättömän kaunis, kauneinta mitä mä oon koskaan nähny. Niinku aiemmin sanoin, enkeli joka tipahti suoraan taivaasta mun syliin. Mutta kuten satuolennot yleensäkin, ne häviää kun satu on luettu loppuun. Kun ruusunen aamulla herää unestaan, lyö todellisuus lujaa, liian lujaa.. Aamulla ei siis mitään, kumpikin meistä puhu tyhjänpäiväistä, onpa kylmä ilma ja montako kahvikuppia keitetään. Mutta rauhallinen olin, tyytyväisempi kuin koskaan ennen ja hymy oli korvissa asti! Kotona sitten kirjotin sille seuraavana päivänä sähköpostia, että oli kivaa, tiedän et sen tulevaisuus on miehensä kanssa, minäkin enemmän miehistä jne... Vaikka tiesin oikeasti mitä ajattelin, mutta mua kun ei satuteta, minä kun en rakastu koska se sattuu liian lujaa. Pelkäsin/pelkään että jos tunnustaa jotain ja tulee torjutuksi, en kestäisi sitä. Ja tiedän että en kestäisi. En kestä nytkään, kun en pystynyt olemaan kylmä. Täällä nyt vatvon juttuja itsesäälissä et voi mua raukkaa :rakkaus=tuskaa.. bla bla blaa..
Tää mun ystävä sitten kirjotti takasin ja sano, et joo yhteistä tulevaisuutta kaavailee miehensä kanssa, että senhän jo tiesinkin. Mutta olen kuulemma niin hurja, ettei se malta.You know.. Just joo..
Nyt sitten olen miettiny, et olenko sitten bi vai lesbo vai olenko hetero, kun kaikki on niin vitun sekavana mössönä mun päässä. Oon miettiny vanhoja kouluaikojakin, kun muistan olleeni "ihastunu" mun kaveriin, kirjottelin päiväkirjaan, että voi että se on kaunis, sillä on ihanat rinnat miksei mulla oo ja masturboin tämän kaverin rinnat mielessä (aina ollut korkee libido). Mutta aattelin sillon, et kaikki varmaan rakastuu kavereihinsa, et eikö se kuulu osana kehitykseen. Ja ne tunteet häipy ja seurustelin poikien kanssa. Sitten lukiossa olin (taas) rakastunu mun kaveriin ja kännissä suudeltiin kolmisteen yhen kolmannen tytön kanssa. Mutta kännissä kokeiluja, aattelin. Ja nämä kaverit onki heteroja asuneet miestensä kanssa jo vuosia! Ja niinhän minäkin tein. Löysin lukion jälkeen miehen. Harrastettiin seksiä ja huomasin kuukauden seurustelun jälkeen olevani raskaana. En pysty aborttia tekemään joten tein tytön ja ajattelin että kaveri pitää olla ja tehtiin poika samaan syssyyn. ikäeroa 1,5 vuotta. Oltiin yhdessä yhteensä 4 vuotta. Pisin mun suhde, ja en olisi ollut näinkään pitkään jos lapsia ei olisi ollut, tiedän sen. Viimeisen vuoden teeskentelin iltaisin väsynyttä, ettei tarvitse kieltäytyä seksistä. En saattanut ajatellakaan, jos mies yritti koskea säpsähin. Viimeisen kerran jälkeen juoksin vessaan ja oksensin. Ei tainnut miehellä olla hyvä itsetunto kun erottiin :D Eron jälkeen en ole seurustellut kenenkään kanssa. Olen siis eronnut 2,5 vuotta sitten. Seksiä olen harrastanut, muutama yhdenillanjuttu, miesten kanssa. Ja joka aamu kun oon heränny, on ahdistanu niin vitusti ja juossut kotiin hirmu kiireellä! Ja kun olin tämän mun ystävän kanssa, ei ollut aamulla ahdistusta, ei ollut kiire minnekään ja olin niiiin naantalin aurinkoo viimesen päälle! Ja siis nyt päästiin siis siihen asiaan, että tarkottaako tämä nyt mitä? Ei ole itellä mitään hajua, ehkä on parasta elää päivä kerrallaan ja kattoo mitä sitten tapahtuu. Mutta nyt tällä hetkellä tuntuu, etten mun enkelin jälkeen muita halua. En ainakaan miestä. Mutta johtuuko se siitä että olen rakastunu tähän mun ystävään, vai pidänkö pelkästään naisista. Olenko tietämättäni ollutkin kokoajan lesbo, kuvitellut olevani hetero ja miettinyt et miksi ei suhteet onnistu, miksi ei sytytä? Vai onko niin että tämä on vain "uutuuden viehätystä" ja huomaankin kohta asuvani jonkun miehen kanssa? Kirjotelkaa kommentteja, kaikenlainen kritiikki on tervetullutta!! Kiitoksia kun jaksoitte lukee. Helpotti ihmeesti.
En siis koskaan ole seurustellu naisen kanssa. Mutta nyt on tapahtunu jotain, jonka takia olen enemmän sekaisin, enemmän onnellinen, enemmän rikki kuin "silloin ennen".. Kaikki alko viime kesänä ja edelleen kun kuulen (en muista kappaleen nimeä, enkä tekijää) laulun, jossa lauletaan naapurin tytöstä hiekkaa varpaissaan, tulee olo jota en osaa kuvailla sanoin. Mulla siis oli ystävä (on edelleen) johon tutustuin kun muutin tähän taloon, jossa edelleen asun oon asunu jo 2,5 vuotta. Siis naapuri, jolla on lapsi. Hän siis oli yksinhuoltaja, kuten minä itekin, mulla on 2 lasta. Ja niinku sanoin se kaikki alko viime kesänä. Mentiin illalla uimarannalle, mukana oli muutama siideri ja mulla pieni minttuviinapullo. Silloin Hän kertoi että sillä on fantasia, jossa se ois kahden naisen tai kahden miehen kanssa, mutta että hänen miesystävänsä ei halua kuullakaan mokomasta, että se suuttuu jos kertoo vaikka tämä mies ite kysyny fantasioista. No, oltiin rannalla ja mentiin sieltä sitten ravintolaan ja siellä suudeltiin ja tanssittiin koko ilta ja olin Todella ihmeissään ja siitä miten se uskalsi, mistä se tiesi etten suuttuis, ystäviä kuitenkin oltu, siinähän ois voinu mennä ystävyys jos toinen ei innostuis (oon huomannu, että jotku mun ystävistä ei halua kuullakaan jos puhun itestäni, ne kattelee muualle ja vaihtaa puheenaihetta) kuitenkin, mentiin sieltä saunaan, Hänen entisen "hoitonsa" luo, Karin. Tarkoitus oli viettää kimppakivaa, mutta humala haihtu päästä ja en todellakaan sitten tajunnu et mitä helvettiä mä siellä tein!! Ei ollu mun juttu ollenkaan ja en siis sitten suostunu millekään. Tää mun ystävä sitten sano saunassa, kun sanoin et mä häivyn, että ei saa jättää sitä sinne yksin että se ois paljon mieluummin mun kans, kuin Karin. Siellä saunassa (välikommentti) en edes kattonu Karin alastonta vartaloo, huomasin vaan tämän mun ystävän.. mutta lähdin pois saunasta ja menin sohvalle oottaan, millon lähdetään.
Me ei ensin jälkeenpäin puhuttu tästä jutusta mitään muuta ku sen ettei siitä puhuta kellekään. Mutta siitä lähtien tää mun ystävä kävi kylässä ja suudeltiin ja oli vihjailuja jne. Ja käytiin uimassa lasten kanssa ja vietettiin aikaa yhdessä. Rannalla oli todella hankalaa olla levittämättä aurinkorasvaa ;) mutta en tietenkään tehny mitään, ettei kukaan vain huomaa, sehän ois ollu kamalaa, ainakin tän mun ystävän mielestä! Sitten joku kerta menin sinne yöksi, taas pikkupienissään baarin jälkeen ja sillon se tapahtu. Me rakasteltiin. Tai ainakin minä, ystävälle se tais olla jotain muuta. Ja se oli kaunis, mun enkeli. Mutta aamulla nolotti, kun ajattelin, ettei sitä osaa. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna, eihän sitä voi kai osata, ei kai kukaan ole seppä syntyessään?! Enpä saanu kyllä minäkään.. mutta kuitenkin. Kului aikaa ja tää mun ystävä otti etäisyyttä ja mä onneton olin pirun onnellinen, kun se soitteli ja käski mun puhelimessa kuunnella kappaleita joita se soitti Mulle. Sitten se mun ystävä (taas vaihteeksi) eros miehestään ja sano että syy on se et se kerto sille suudelleensa mun kanssa ja että oon ollu siellä yötä, mut ei olla nukuttu samassa sängyssä. Olin iloinen ja samalla mulla oli tosi paha mieli koska Hänellä oli särkynyt sydän. Meidän "juttu" loppu siihen. Palattiin platoniseen ystävä-ystävä asteikolle ja kuukausia kului, montakin ja mun ystävä palasi tämän miehen luokse ja ne muutti yhteen vuoden vaihteessa. Sitten menin meidän yhteisen ystävän kanssa saunomaan sen luokse ja arvaatte varmaan mitä siitä seuras?! Meidän ystävälle tuli kiire mennä kotiin, koska sen miehellä oli ollu saunailta ja se halus mennä kyttään millon se tulee sieltä kotiin. Ja me jäätiin kahdestaan. Kysyin et nukunko tossa sohvalla ja se että ei ku mun vieressä ja niinhän me tehtiinki. Tällä kertaa se meni paremmin. Ja se oli jotain mitä en oo kokenu koskaan ennen. Kaunista, herkkää ja jotenki niin haurasta.. (puhunko ihan sekoja, ymmärtääköhän kukaan mun sillosta tunnetilaa..?) Ja mä lensin taivaaseen.. Se on niin käsittämättömän kaunis, kauneinta mitä mä oon koskaan nähny. Niinku aiemmin sanoin, enkeli joka tipahti suoraan taivaasta mun syliin. Mutta kuten satuolennot yleensäkin, ne häviää kun satu on luettu loppuun. Kun ruusunen aamulla herää unestaan, lyö todellisuus lujaa, liian lujaa.. Aamulla ei siis mitään, kumpikin meistä puhu tyhjänpäiväistä, onpa kylmä ilma ja montako kahvikuppia keitetään. Mutta rauhallinen olin, tyytyväisempi kuin koskaan ennen ja hymy oli korvissa asti! Kotona sitten kirjotin sille seuraavana päivänä sähköpostia, että oli kivaa, tiedän et sen tulevaisuus on miehensä kanssa, minäkin enemmän miehistä jne... Vaikka tiesin oikeasti mitä ajattelin, mutta mua kun ei satuteta, minä kun en rakastu koska se sattuu liian lujaa. Pelkäsin/pelkään että jos tunnustaa jotain ja tulee torjutuksi, en kestäisi sitä. Ja tiedän että en kestäisi. En kestä nytkään, kun en pystynyt olemaan kylmä. Täällä nyt vatvon juttuja itsesäälissä et voi mua raukkaa :rakkaus=tuskaa.. bla bla blaa..
Tää mun ystävä sitten kirjotti takasin ja sano, et joo yhteistä tulevaisuutta kaavailee miehensä kanssa, että senhän jo tiesinkin. Mutta olen kuulemma niin hurja, ettei se malta.You know.. Just joo..
Nyt sitten olen miettiny, et olenko sitten bi vai lesbo vai olenko hetero, kun kaikki on niin vitun sekavana mössönä mun päässä. Oon miettiny vanhoja kouluaikojakin, kun muistan olleeni "ihastunu" mun kaveriin, kirjottelin päiväkirjaan, että voi että se on kaunis, sillä on ihanat rinnat miksei mulla oo ja masturboin tämän kaverin rinnat mielessä (aina ollut korkee libido). Mutta aattelin sillon, et kaikki varmaan rakastuu kavereihinsa, et eikö se kuulu osana kehitykseen. Ja ne tunteet häipy ja seurustelin poikien kanssa. Sitten lukiossa olin (taas) rakastunu mun kaveriin ja kännissä suudeltiin kolmisteen yhen kolmannen tytön kanssa. Mutta kännissä kokeiluja, aattelin. Ja nämä kaverit onki heteroja asuneet miestensä kanssa jo vuosia! Ja niinhän minäkin tein. Löysin lukion jälkeen miehen. Harrastettiin seksiä ja huomasin kuukauden seurustelun jälkeen olevani raskaana. En pysty aborttia tekemään joten tein tytön ja ajattelin että kaveri pitää olla ja tehtiin poika samaan syssyyn. ikäeroa 1,5 vuotta. Oltiin yhdessä yhteensä 4 vuotta. Pisin mun suhde, ja en olisi ollut näinkään pitkään jos lapsia ei olisi ollut, tiedän sen. Viimeisen vuoden teeskentelin iltaisin väsynyttä, ettei tarvitse kieltäytyä seksistä. En saattanut ajatellakaan, jos mies yritti koskea säpsähin. Viimeisen kerran jälkeen juoksin vessaan ja oksensin. Ei tainnut miehellä olla hyvä itsetunto kun erottiin :D Eron jälkeen en ole seurustellut kenenkään kanssa. Olen siis eronnut 2,5 vuotta sitten. Seksiä olen harrastanut, muutama yhdenillanjuttu, miesten kanssa. Ja joka aamu kun oon heränny, on ahdistanu niin vitusti ja juossut kotiin hirmu kiireellä! Ja kun olin tämän mun ystävän kanssa, ei ollut aamulla ahdistusta, ei ollut kiire minnekään ja olin niiiin naantalin aurinkoo viimesen päälle! Ja siis nyt päästiin siis siihen asiaan, että tarkottaako tämä nyt mitä? Ei ole itellä mitään hajua, ehkä on parasta elää päivä kerrallaan ja kattoo mitä sitten tapahtuu. Mutta nyt tällä hetkellä tuntuu, etten mun enkelin jälkeen muita halua. En ainakaan miestä. Mutta johtuuko se siitä että olen rakastunu tähän mun ystävään, vai pidänkö pelkästään naisista. Olenko tietämättäni ollutkin kokoajan lesbo, kuvitellut olevani hetero ja miettinyt et miksi ei suhteet onnistu, miksi ei sytytä? Vai onko niin että tämä on vain "uutuuden viehätystä" ja huomaankin kohta asuvani jonkun miehen kanssa? Kirjotelkaa kommentteja, kaikenlainen kritiikki on tervetullutta!! Kiitoksia kun jaksoitte lukee. Helpotti ihmeesti.