HBLssä keskustellaan homoliittojen siunaamisesta

Hufvudstadsbladetissa (Hbl) käydään parhaillaan mielenkiintoista debaattia homo- ja lesboparien liittojen siunaamisesta. Keskustelulla on yleistä merkitystä. Koska kaikki eivät voi seurata lehteä, olen pyytänyt Karl af Hällströmiä referoimaan ja kommentoimaan käytyä keskustelua. Hän on ystävällisesti näin tehnyt. Referaatti kopioidaan tänne hänen luvallaan.
KafH:n referaatti alkaa vignetin (tähtijono) jälkeen, eikä se ole siis minun kirjoittamaani tekstiä.
Juhani Viherlahti


**********

Karl af Hällström kirjoittaa referaatissaan seuraavasti:

27.11.2005 Karl af Hällströmiä haastateltiin pappina joka olisi valmis siunaamaan homo- ja lesbopareja. Haastattelulle annettiin melkein koko aukeama. Yksi pointti jutussa oli että avioliitto on historiallisesti ja raamatullisesti aina ollut yhteiskunnallinen sopimus, eikä hengellinen homma. Jos yhteiskunta muuttaa avioliiton määritelmää, kirkko ei voi protestoida, muttei tietysti ole pakotettu menemään mukaankaan. Toinen heitto oli että konservatiivit tekevät väkivaltaa Raamatulle liian kirjaimellisilla tulkinnoillaan. Raamatullisen ja kirjaimellisen uskon välillä on suuri ero, ja minäkin pidän itseäni Raamatun seuraajana.

Reaktioita tuli (yllätys yllätys).

3.12 C-G Aminoff väitti että olen epäsolidarinen piispa Vikströmiä ja arkkipiispa Paarmaa kohtaan, koska haastattelu julkistettiin samana päivänä kun minä toimin liturgina TV-jumalanpaleluksessa jossa piispa saarnasi. Joopa joo.

Samassa lehdessä (3.12) helluntaipastori evp Kurt Allén kutsui näkemyksiäni sumuverhoiksi. Hänestä me ihmiset emme voi siunata sellaista mitä Jumala ei siunaa, koska se silloin jää ilman vaikutusta. Viitaten esim. vanhaan tuttuun jakeeseen 3 Moos 18:22 hän sanoi Raamatun selvästi puhuvan homoseksualisuutta vastaan.

6.12 Carola Ekrem kiitti minua (KafH) haastattelusta ja totesi että ”me jotka olemme kanssasi samaa mieltä olemme valitettavan usein hiljaa mukavuussyistä”.

11.12 Aminoffin asiattomuuksia ohitin kohteliaalla hiljaisuudella ja vastasin Allénille. Kolme pointtia oli jutussani.

1. Avioliitto on tosiaan yhteiskuntasopimus, ja kirkollinen vihkiminen sisältää myös esirukousta ja siunausta. On parempi siunata liian paljon kuin liian vähän.
2. Jo Vanhassa testamentissa esiintyy seksuaalisesti poikkeavien hyväksyntää. 5 Moos 23:1 kielletään eunukkien kuulumista seurakuntaan, mutta kielto kumotaan Jes 56:3-5, jossa sanotaan että uskovat eunukit ovat yhtä hyviä kuin muut uskovat.
3. 3 Moos 18:22 on mielestäni parhaita esimerkkejä kohdista jotka käsittelevät kulttia ja jumalanpalveluselämää, eikä seksualisuutta sinänsä, kun sen näkee kontekstissaan (luvut 17-26) eikä irrallisena siitä.
Totesin vielä että suurin ero Allénin ja minun välillä on että hän lähtee yksittäisistä jakeista ja pitää niitä muuttumattomasti tosina kaikkina aikoina, kun minä taas haluan nähdä lausuman yhteyden voidakseni ymmärtää sen pointtin, ja sitten tuoda pointin eikä lausuman sinänsä meidän aikaamme ja kulttuuriimme.

12.12 Bengt Monnberg , liikennelentäjä evp, vertasi Raamattua niihin lentokonemanuaaleihin joihin hän oli tottunut.

18.12 Mikael Hjulfors kiitti Monnbergia ja kehotti päättäjiämme uskaltamaan tehdä päätöksiään pysyvällä perustalla (eli Raamatun perustalla).

Samassa numerossa (18.12) minä kutsuin Monnbergin teesiä vaaralliseksi esimerkiksi ”insinööriteologiasta” (tietäen että useimmat insinöörit ovat järkeviä ihmisiä jotka eivät siihen ansaan putoa). Sillä tarkoitin että nähdään ainoastaan ”on” ja ”off”, vain mustaa ja valkoista, eikä muita nyansseja. Vaarallisuus piilee siinä että muut nyanssit ovat kuitenkin olemassa, ja jos ne väkisin työnnetään mustavalkoiseen systeemiin, tehdään suurta haittaa tässä tapauksessa Raamatulle.

23.12 Irene Naert illa ja Monika Pensar-Granroth illa oli kummallakin kirjoitus jossa he toivat esille mm. että toisten ihmisten seksielämästä on hauskaa olla jotain mieltä, mutta se ei ole Raamatun sanoma, vaan Raamattu puhuu yhteydestä elävään Jumalaan.

Samassa numerossa (23.12) TM Joakim Förarsilla oli vastine. Sitä olin jo odottanutkin; hän on suomenruotsalaisista teologeista fundamentalistisimpia, eikä ollut ihan samaa mieltä kanssani, vaan kehotti minua kääntymykseen. Hyvin muotoiltu kirjoitus pättyi siihen että hän (Allénin tavoin) sanoi että tein pahan virheen haastattelussa kun sanoin että kirjaimellinen raamatuntulkinta johtaa homoseksuaalien hylkäämiseen, koska kristinusko tekee eron synnin ja syntisen välillä. Homot ovat siis tervetulleita kirkkoon kunhan luopuvat omista synneistään, eli homoseksuaalisuudesta.

28.12 Freddi Wahlström totesi Förarsista että kaikki kristityt eivät ole huomanneet valistusaikaa, ja Wilfred Hildonen kysyi mikäli todella pitäisi palvella tuollaisia ”hirviöjumalia”.

Keskustelu jatkuu; minä lähetin lehteen vastineen Förarsille, ja se ilmestynee pikapuolin.

Ai niin; myös Kyrkpressen-lehti (joka suurin piirtein vastaa Kotimaa-lehteä) on kommentoinut. Kp:n umpikonservatiivi pätoimittaja Stig Kankkonen kirjoitti pääkirjoituksen 8.12, jossa hän kommentoi haastatteluani. Hän antoi ymmärtää että Hbl oli etsimällä etsinyt ja vihdoin löytänyt yhden Suomen 3.000:sta papista joka on valmis siunaamaan rekisteröityjä parisuhteita. Muutenkin Kankkonen suhtautuu totuuteen aika etäisenä tuttavuutena.

***********
Referaatti päättyy tähän vignettiin.

Näin siis Karl af Hällström kirjasi meille tiivistelmän HBL:n keskusteluista.

Kiitokset Juhanille referaatin pyytämisestä, oli mukava päästä lukemaan aiheesta suomeksi :)

Minä Juhani V., olen kopioinut Karl af Hällströmin luvalla hänen referaattinsa Seta Foorumin uskonto-osiosta tänne jatkoksi edelliseen referaattiin. Seuraava teksti ei ole miltään osin minun kirjoittamaani. Kopioitu teksti alkaa vignetin (tähtiviri) jälkeen.

Juhani Viherlahti

*************

Karl af Hällström: Hbl:n homokeskustelun referointi jatkuu.

31.12 Kurt Allén on taas vauhdissa. Hän protestoi Hildosen ”hirviöjumala”-ajatusta vastaan. Hänestä perinteinen kristillinen hurskaus on parempi ajattelutapa kuin sellainen itsenäinen ajattelu joka vain johtaa ihmisen hirviömäisyyksiin.

4.1.06 minä puolestani vastasin Förarsille. Taas kolme pointtia.
1. Allén ja Förars vaativat minua puhumaan homoseksuaalisuuden eikä homoseksuaalien hylkäämisestä. Totesin että esim. varkaan kohdalla voi erottaa synnin syntisestä; jos varas katuu varastamistaan, hänelle voi antaa anteeksi. Homoseksuaalin kohdalla teko ja taipumus ovat niin kiinni toisiinsa, niin kuin myös taipumus ja identiteetti, ettei voi ”antaa anteeksi” tekoa (jos sitä pitäisi syntinä, mitä minä en tee) ilman että kieltää myös taipumusta ja identiteettiä. Mikä sinänsä on heteroseksismiä, josta Jeesus puhuu rakkauden kaksoiskäskyssä (Luuk 10:27).
2. Förarsin mielestä minun olisi pitänyt argumentoida myös Uudesta testamentista, mitä en ollut tehnyt pitääkseni tekstini lyhyehkönä. Totean että ne muutamat raamatunjakeet jotka puhuvat homoseksuaalisuudesta löytyvät ainoastaan VT:n kultillisesta laista, jolla ei meille kristityille ole merkitystä, ja muutamassa Paavalin kirjeiden kohdassa. Paavali toi uuden sanoman esille puhuessaan uskovan vapautuksesta lain vaatimusten alaisuudesta Kristuksessa. Tuodessaan esille muutaman lain kohdan homoseksuaalisuudesta, hiusmuodista ja vaatetuksesta (näköjään koska ne kuuluvat hänen kulttuuritaustaansa), hänellä ei kuitenkaan ole meidän ajallemme ikuista sanomaa.
3. Homoseksuaalisuuden olemassaolo on meille kristityille perifeerinen kysymys. Väitän että tulkintani on Raamatun sanoman mukainen myös kun se näennäisesti on ristiriidassa Raamatun kirjaimen kanssa.

6.1 Hildonen vastaa Allénille, joka hänen mielestään on ymmärtänyt hänen lyhyttä kirjoitustaan väärin. Hildonen ei hyökkää kristinuskoa tai uskontoa sinänsä vastaan, vaan eräiden uskovien tuomitsevaa asennetta vastaan – etenkin kun uhataan ikuisilla seuraamuksilla. Hildonen kysyy vielä miksi kahden ihmisen rakkaus olisi niin vastenmielistä – etenkin kun kysymys on rakkaudesta, eikä sukupuolielimistä.

12.1 Förars väittää minun kiertäneen aiheen. Jos af Hällström pitää kiinni Raamatun uustulkinnoista, hänen on uskallettava puolustaa niitä, muuten on hankala uskoa hänen rehellisiin tarkoitusperiinsä. Förars ei pidä argumentista varkaan ja homoseksuaalin erosta, koska myös varkaalla voi olla pakonomaisia taipumuksia. Seksuaalisuus, eikä sen vääristyneet esiintymismuodot, on perustava osa persoonallisuuttamme. af Hällström on huonosti tietoinen terapian mahdollisuuksista muuttaa seksuaalisia taipumuksia, mikä on yhtä tehokasta siinä kuin useimpien neuroosien kohdalla. On loukkaavaa homoseksuaalisuutensa jättäneitä kohtaan väittää että he olisivat kieltäneet itsensä. Onko af Hällströmillä asiallisia argumentteja? Muuten hänen on hylättävä näkökulmansa.

(Luultavasti tulen vastaamaan Förarsille jotain siihen tyyliin että olen jo tuonut argumenttini esille, ja keskustelu jonkun kanssa joka on epäilee rehellisyyttäni ei ole mielekästä.)

Viereinen yleisönosaston kirjoitus (yhä 12.1) on parempaa luettavaa. Hbl ei yleensä salli salanimien käyttöä, mutta tässä toimitus teki poikkeuksen. Nim. ”En kristen homosexuell” (Kristitty homoseksuaali) toteaa että keskustelu on ollut epämiellyttävä, kun eksegeetit ovat tutkineet meitä kuin häkkieläimiä ja mieluummin lyöneet toisiaan raamatunlauseilla päähän kuin ajatelleet yksittäisen ihmisen ehtoja. Kukaan ei valitse homoseksuaalisuutta, eivätkä erinäiset ”terapiat” toimi. Jos homoseksuaalinen kristitty haluaa olla aktiivinen seurakunnassaan elämättä elämäänsä valheessa, hän voi nykyään usein iloita ymmärtävästä asenteesta kirkon työntekijöiden ja aktiivien taholta. Jos on saanut rakkautta ja hyväksyntää myös omaisiltaan, on tilanne lähes ideaalinen. Kristityn homoseksuaalin on kai hyväksyttävä että hän tällä saralla poikkeaa tavallisesta, mutta hänen on kuitenkin vaikeaa nähdä itsensä suurempana syntisenä kuin muut ihmiset. Taipumus ei ole tärkeintä, vaan käyttäytyminen. Kahden aikuisen vapaaehtoisen toiminnan makuuhuoneessa ei enää pitäisi olla ongelmallista, ja seksuaalirikollisuus (prostituutio, lapsiporno jne.) on enemmänkin hetero- kuin homoseksuaalinen ongelma.

Kp:ssä muuten lukee muutakin kuin Kankkosen pääkirjoitukset. Vuoden ensimmäisessä numerossa (joka löytyy sivulta http://www.kyrkpressen.fi/arkiv/KP0601.pdf ) mediapappi Maria Sundblom kirjoitti henkilökohtaisen kolumnin jossa totesi että kristillinen etiikka ei voi lähteä ”ideaalitilanteesta” äiti, isä, kaksi lasta, ensimmäinen avioliitto. Meidän on lakattava janoamista takaisin vanhoihin aikoihin jolloin ei ollut niin vaikeita asioita kuten homoja, naispappeja, uusperheitä ja keinohedelmöitystä, vaan meidän on kohdattava ihmiset todellisuudessa. Voimme antaa hyvää ja selkeää kristillistä neuvontaa lyömättäkin lyötyjä. Ja on uskallettava sanoa ääneen se mikä on tärkeää sanoa.

Karl af Hällström on tehnyt referaatin Hbl:n jatkokeskustelusta. Hänen luvallaan kopioin sen tänne.
Juhani Viherlahti

***********************************

Seuraa viimeinen osa Hbl:n homokeskustelun referoinnista.

15.1 Kurt Allén peräänkuulutti johdonmukaisuutta Karl af Hällströmin analyyseihin. Hän on luterilaisen kirkon pappi, ja luterilaisuus perustuu Raamatun auktoriteettiin. Luther ei pitänyt Roomalaiskirjettä vähemmän tärkeänä osana Raamattua, vaan päinvastoin piti sitä hyvin suuressa arvossa. ”Älkäämme kuitenkaan keskusteluinnossamme unohtako että evankeliumi on jotain hyvin positiivista. Sen kautta Jumala tarjoaa meille laupeuttaan, viisasta ohjaustaan ja voimaansa,” Allén lopettaa.

18.1 Harry Blässar painottaa että avioliitto on ikiaikainen instituutio, perusideanaan että mies ja nainen yhdistyvät jotta elämä jatkuisi sukupolvesta toiseen. Jos saman sukupuoleisia pareja ruvetaan siunaamaan, koko avioliitto- ja perheajatus kääntyy päälaelleen. Tässä ei ole kyse homoseksuaalien elämänarvon vähentämisestä, vaan keskeisten arvojen säilyttämisestä.

Samassa lehdessä, 18.1, laillistettu psykoterapeutti Karl-Gustav Westerberg toteaa että mustan ja valkoisen välillä on monta eri harmaan sävyä. Hän ei hyväksy sitä että homoseksuaalisuutta kuvataan seksuaalisen hämmennyksen tilana, jota voisi rehabilitoida, tai jopa muotitrendinä. Hänestä asia on monimutkaisempi, ja itsevarmat yleistykset tuntuvat aika arvottomilta ja lienevät merkkejä säännönmukaisuuden ja ennustettavuuden tarpeesta. Förars (12.1) viittasi tohtoriin nimeltä Gerard van der Aardweg, josta Westerberg ei koskaan ole kuullut, mutta kollegat ovat sitä mieltä että tällainen toiminta ei ole ihan asianmukaista. Jokainen saa ajatella mitä haluaa kirkollisesta homoparien siunaamisesta, mutta siinä ei liene kyse vain virallisesta seremoniasta, vaan hengellisestä tarpeesta. Siinä tapauksessa Westerberg ei ymmärrä miten kristillinen rakkaus voisi kieltää tällaista siunausta etsiviltä ihmisiltä. Monimuotoisuus edellyttää avarakatseisuutta, ja hiukka empatiaa ei koskaan ole pahitteeksi!

21.1 Torbjörn Anderssén vastaa Blässarille. Perinnettä on voitava arvioida uudelleen muuttuneessa tilanteessa, muuten kyseessä on ainoastaan uskon harjoittamista kirjaimen vuoksi. Kristillisen kohtaamisen alku on avoin ymmärrys kanssaihmisen tilannetta kohtaan.

21.1 Johan Herrgård valittaa miten raskasta on kerta toisensa jälkeen lukea homofobisia vuodatuksia. Yllättävää on että fundamentalistit, jotka parin kolmen raamatunjakeen perustalla katsovat olevansa oikeutettuja tuomitsemaan homoseksuaaleja, eivät tartu kaikkiin niihin jakeisiin, jotka tuomitsevat rikkaita. Mitä homofobeilla ja naispappeuden vastustajilla on sanottavaa esim. kohdasta Jaak 5:1-6?

Minä, Karl af Hällström, kirjoitin myös 21.1. Olen avoimesti esitellyt argumenttejani, ja jollei Förars halua niitä hyväksyä, se on hänen oikeutensa. Koska hän kehtaa epäillä rehellisyyttäni, jatkokeskustelulla hänen kanssaan ei kuitenkaan enää ole perustaa. ”En kristen homosexuell” ja Karl-Gustav Westerberg vastaavat Förarsin ajatukseen homoseksuaalien ”parantamisesta” eri terapioiden kautta. Vaikka omassa maassammekin on mukakristillisiä sekteristisiä ryhmittymiä jotka yrittävät tätä tehdä, ei heidän toimintansa ole tieteellisesti tai ihmisoikeudellisesti hyväksyttävää. Allénin asiallisille huomautuksille haluan vastata että Roomalaiskirje toisiaan on keskeinen kirjoitus; olin muotoillut asiani epäselvästi. En halua mollata Paavalia, vaan osoittaa että homoseksuaalisuus ei ole mikään Raamatun läpi kulkeva punainen lanka. Raamatuntulkintani perusta on että Kristus on Jumalan Sana, ja Raamattu (kokonaisuudessaan, muttei jae jakeelta) on Jumalan sana, koska se kertoo Kristuksesta. Jos Raamatusta tulee elämässämme tärkeämpi kuin Jumalasta itsestään, siitä tulee epäjumala. Förarsin ja Allénin argumentit lähtevät kirjainuskosta minun raamattu-uskoani vastaan, joten meillä on eri lähtökohdat. Koska keskustelu vielä on alkanut kiertää kehää, lopetan sen osaltani tähän.

Myös toimituksen mielestä keskustelu oli syytä lopettaa tähän. Kiitän heitä siitä että antoivat minulle viimeisen sanan.