muiden apuun luottamisesta

  • 1 / 4
  • stoma
  • 20.12.2005 22:07
Jokainen tietää, että kun elämä potkii tosissaan nuppiin, ainut ihminen joka voi auttaa, on tämä ihminen itse. Kun kaikki menee päin seiniä ja tuntuu että samalla kertaa hajoaa sekä maailma että pää, ainut apu on oma apu. Tietysti se odotusaika hajoamisen ja itsensä kasaamisen välissä on helpompaa, jos on tukijoukkoja auttamassa päivästä toiseen jaksamisessa, mutta loppupeleissä muut ihmiset voivat auttaa vain kestämään, eivät järkiintymään. Tämän tajuaminen oli suuri pettymys.

Suhteessa toisen ihmisen kanssa täytyisi osata jakaa oma elämänsä ja luottaa kumppaniinsa. Äsken kuvailemani kaltaisen tilanteen jälkeen en ole enää pystynyt kunnon suhteisiin, koska päässä jyskyttää koko ajan ajatus, että jos tilanne joskus menee todella pahaksi, ei tästäkään tyypistä ole tippaakaan apua. Haluan pitää elämäni langat tiukasti omissa käsissäni, jotta pystyn niitä hallitsemaan. Olen toivoton kontrollifriikki. Elämää toisen ihmisen kanssa ei voi kontrolloida. Vastuu ja huolet pitäisi jakaa, mutta minä en pysty siihen. En luota enää muihin ihmisiin kuin itseeni, koska jotenkin jäi päälle se käsitys, että olen itse ainut ihminen joka minua voi missään auttaa.

Ei huvita nähdä vaivaa suhteen eteen, kun loppupeleissä mieltää sen turhaksi. Inhoan sitä miten kylmä itsestäni on tullut. En vain kykene enää päästämään ketään lähelle, koska en luota keneenkään niin paljon, että uskaltaisin päästää hänet sisään maailmaani ja jakaa elämäni. Jos rakastaa toista, tottakai haluaa auttaa rakastaan kun ongelmia ilmenee, mutta en kestä luottaa muiden apuun. Minulla on pakkomielle itsenäisyydestä. Huh, kirjoitettuna tämä näyttää paljon kyynisemmältä kuin miltä se mielessäni tuntuu.
  • 2 / 4
  • Luottamisesta
  • 20.12.2005 23:58
Aihe on ajankohtainen minullekin, monella tapaa.

Kuten stoma kirjoitti, vain itse voi viime kädessä auttaa itseään. Toinen asia, joka kannataa pitää mielessä on se, että jokainen on itselleen tämän maailman tärkein ihminen. Siitä seuraa, että kumppanillesi sinä et ole maailman tärkein ihminen vaan hän on itse itselleen vielä sinuakin tärkeämpi.

Elämä opettaa keihin ihmisiin voi missäkin asioissa luottaa. Vanhempiini esimerkiksi voin luottaa joissakin asioissa kuin vuoreen, toisissa en lainkaan. Vaikeudet ja ongelmat parisuhteessa opettavat ajan myötä missä asioissa omaan kumppaniin voi luottaa. Jokainen meistä päättää mitkä asiat ovat itselle niin tärkeitä, että edellyttää niissä niin suurta luottamusta kuin on mahdollista saavuttaa. Ja kuten sanottua, yhteen ihmiseen voi luottaa yhdessä asiassa, toiseen toisessa, joten stoma, ei voi tietää ennenkuin näkee.
  • 3 / 4
  • Outo
  • 21.12.2005 17:07
On olemassa hyvin erilaisia suhteita ja elämää voi jakaa hyvin monella eri tavalla. Luottamus voi rakentua hyvin hitaasti. Hyvin hyvin hitaasti. Aloita pienistä asioista. Puhu kumppanillesi. Kerro millaiseen suhteeseen sinä pystyt. Ole kärsivällinen. Auta sitä toista ihmistä olemaan sinun kanssasi. Opeta kuin lasta. Parisuhteen ei tarvitse merkitä itsenäisyyden menettämistä. Jos et pysty jakamaan vastuuta ja huolia, niin jaa ilot, jaa hymyt, jaa se, minkä pystyt jakamaan. Sekin on parempi kuin että ei jaa mitään.
  • 4 / 4
  • Onnenmyyrä
  • 21.12.2005 22:20
Stoma: olen aika vakavasti ihastunut kontrollifriikkiin ihmiseen ja tarvitsen apuasi. Miten minun pitäisi toimia, jotta suhteella olisi tulevaisuutta?