Muumi-kirja?
Löytyykö täältä Tove Janssonin Muumi-kirjojen tuntijoita?
Mikä Muumi-kirja olisi hyvä aloituskirjaksi ekaluokkalaiselle, Ranskassa asuvalle veljeni tytölle (kummitytölleni), joka ei tunne Muumi-tarinoita? Itselläni ei ole ollut Muumi-kirjoja ja enkä ole niitä lukenut. Ehkä pitäisi aloittaa nyt 35-vuotiaana.
ei sillä ole väliä minkä opuksen otat. samaa tekstiä sieltä löytää.
Muumi-sarjahan on moniosainen? Tarkoitin kirjaa, jossa esitellään Muumi-hahmot taustoineen, eli sellainen ensikirja.
Mene kirjakauppaan ja kysy sieltä.
"Muumit ja suuri tuohotulva" taitaa olla "sarjan" ensimmäinen kirja, ellen aivan erehdy.
Anna niitä Toven ja sen veljen piirtämiä sarjiksia. :) Niissä on vähän anarkistisempi meininki. Muistaakseni kyllä itsekin luin niitä aika nuorena jo, kun mummon kirjahyllystä löytyi. Sarjikset on ihan hyvä tapa aloittaa lukeminen, kun on kuviakin ja muuta mukavaa.
Taikurin hattu - ehdottomasti. Riittävästi mielenkiintoista toimintaa ja vähän jännittäväkin. Olen myös niiden sarjakuvien ystävä, mutta ne kannattaa ehkä esilukea, ettei vanhemmat järkyty liian anarkistisesta meiningistä.
Sarjakuvista en pidä, eikä kummityttöni Ellukaan niitä lueskele tai kattele. Lahjakirja on tarkoitettu ensiksi hyvänyön satukirjaksi. Sitten myöhemmin voi Ellu itse lueskella tarinoita. Kiitos Niiskuneidille vinkistä. :)
Tove Janssonin ensimmäinen muumikirja, "Småtrollen och den stora översvämning", ilmestyi ruotsiksi jo 1945, mutta se on suomennettu muumikirjoista viimeisenä, nimellä "Muumipeikko ja suuri tuhotulva" v. 1991. Se on kaikista muumikirjoista lyhyin sekä sopivin ja ymmärrettävin pienille lapsille, vaikka toki minäkin sen luin ahnaasti, vaikka olinkin jo aikuinen kun sain sen ensimmäisen kerran käsiini. Kaikki muut muumikirjat olen lukenut jo lapsena, ensimmäisenä sain äiditäni lahjaksi kirjan "Muumipeikko ja pyrstötähti", kun olin 4-vuotias. Tuo kirja onkin kronologisessa järjestyksessä seuraava "tuhotulvan" jälkeen sekä ilmestymisajankohdan että tapahtumien osalta. Loput kirjat ilmestyivät järjestyksessä "Taikurin hattu", "Muumipapan muistelmat", "Vaarallinen juhannus", "Taikatalvi", "Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia", "Muumipappa ja meri" ja "Muumilaakson marraskuu".
Suosittelen, että kirjat annetaan myös lapsille luettaviksi tuossa kronologisessa järjestyksessä, sillä silloin on helpompi ymmärtää ne harvatkin viitteet edellisiin kirjeisiin, ja ymmärtää eri hahmojen väliset suhteet, jne. Ehkä tärkein syy kronologisessa järjestyksessä lukemiselle on kuitenkin myös se, että Tove Janssonin oma tyyli kypsyi hänen kirjoittaessaan noita kirjoja, ja viimeiset ovat jo täysin aikuisten kirjoja, lapsena "Muumipappa ja meri" sekä erityisesti "Muumilaakson marraskuu" tuntuivat hiukan synkiltä ja yksinäisiltä kirjoilta, mutta nyt aikuisena osaan arvostaan niiden syvällisyyttä.
Näiden varsinaisten kirjojen lisäksi Tove Jansson, joka tunnetaan paremmin kirjailijana, mutta joka oli varsinaiselta ammatiltaan ja koulutukseltaan taidemaalari ja graafikko, loi joukon hienoja kuvakirjoja, "Kuinkas sitten kävikään", "Kuka lohduttaisi nyytiä?", "Vaarallinen matka" ja "Outo vieras muumitalossa". Luin kerran jostain lehdestä, että ensiksi mainitun välillä hiukan synkkä kuvitus järkytti jotain pikkupoikaa niin syvästi, että hän vielä aikuisenakin kammosi muumeja siinä määrin, että pakotti tyttöystävänsä luopumaan muumimukeistaan. Siksi näihin sinänsä upeisiin kuvakirjoihin on ehkä parasta tutustua aikuisen seurana, vaikka olen yleensä sitä mieltä, että kuvakirjat sopivat pienille lapsille jo silloin, kun he eivät vielä jaksa keskittyä kovin pitkien seikkalujen kuuntelemiseen.
kirjeisiin po. kirjoihin.
Muumi-fani: "Luin kerran jostain lehdestä, että ensiksi mainitun välillä hiukan synkkä kuvitus järkytti jotain pikkupoikaa niin syvästi, että hän vielä aikuisenakin kammosi muumeja siinä määrin, että pakotti tyttöystävänsä luopumaan muumimukeistaan."
Kesti vähän aikaa tajuta, miksi heterosuhteessa tarvittiin muumimukeja...mutta tässä ehkä tarkotettiin ihan vaan muumiaiheisia mukeja, you know, juomistarkoitukseen?
Muumi-fanille kaunis kiitos pitkästä kirjoituksesta. Se selvensi monta asiaa. Kiitos :)
"Kesti vähän aikaa tajuta, miksi heterosuhteessa tarvittiin muumimukeja...mutta tässä ehkä tarkotettiin ihan vaan muumiaiheisia mukeja, you know, juomistarkoitukseen?"
Aivan, niitä voi käyttää siihenkin.
Muistaakseni Hesarissa ihmiset kertoivat joskus kokemuksiaan Tove Janssonin kirjoista, ja tämä joku heteromies, joka opiskeli jollain macho-alalla, olisiko ollut teknillisessä korkeakoulussa tai oikeustieteellisessä, kertoi kuinka hän oli pikkulapsena ahdistunut, kun Muumi oli ihan yksin ollut eksyksissä pimeässä metsässä, ja kehaisi sitten kuinka tyttöystävä oli saanut luvan viedä muumimukinsa kellariin. Kävi miesparkaa ihan sääliksi, kun ei vieläkään ollut toipunut lapsuuden traumasta.
Vielä pari tarkennusta yölliseen kirjoitukseeni:
Kirjojen "Vaarallinen matka" ja "Outo vieras muumitalossa" kuvitus muistaakseni koostuu valokuvista eikä grafiikasta, mutta kuvat on otettu muumitalosta, jonka Tove Jansson, hänen kumppaninsa Tuulikki Pietilä, äitinsä ja ystävänsä rakensivat, joten siinäkin tulee esille jossain muodossa Janssonin oma taide.
Kirjan "Muumipapan muistelmat" tapahtumat sijoittuvat pääasiassa aikaan ennen "Muumipeikko ja suuri tuhotulva", eli Muumipapan lapsuuteen ja nuoruuteen, mutta kehyskertomus sijoittuu tuohon kohtaan, jossa se on ilmestymisjärjestyksessäänkin, joten se kannattaa joka tapauksessa lukea ilmestymisjärjestyksen mukaisesti.
Pirjo!
Lue ihmeessä itsekin muumikirjat. Minäkin luin ne vasta aikuisena tehdessäni niistä proseminaarityön kirjallisuuttieteessä ja ne eivät tosiaankaan ole pelkästään lastenkirjoja, vaan aikuiselle niissä avautuu seikkalujen lisäksi ihana yhdistelmä porvarillisuuden ja boheemiuden lempeää ironisointia. Kirjat kannattaa tosiaan lukea kronologisessa järjestyksessä, sillä ne myöskin syvenevät pikku hiljaa. Lempikirjani Taikatalvi on jo selvästi edeltäjiään monitasoisempi ja viimeisin eli Muumilaakson marraskuu on ihan pienille ehkä jopa liian raskas ja synkkä? Se enteilee jo sitä, että Tove Jansson sen jälkeen siirtyi kirjoittamaan "aikuisten" proosaa...
Muumisarjakuvat ovat hauskan ironisia ja ottivat kantaa aikanaan moniin ajankohtaisiin asioihin. Ne eivät kaikki aukea myöskään ihan pienimmille?
Antoisia lukuhetkiä!
Täällä on sanottu kaikki olennainen, paitsi että haluaisin huomauttaa parin (loppupäässä tehdyn) Muumi-romaanin "Muumilaakson marraskuu" ja "Muumipappa ja meri" olevan sellaisia, joista ehkäpä EI kannata lapsen kanssa aloittaa. Ne ovat raskassoutuisempia ja "aikuisempia" kuin edeltäjänsä.
Tove ja Lars Janssonin sarjakuvat ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia (pitipä sarjakuvista yleensä tai ei), mutta mielestäni eivät vielä lapsena. Niissä on veitsenterävää yhteiskuntakritiikkiä ja melko uskaliaitakin aihelmia, jotka saattavat kyllä ihan nuorelta mennä ohi.