Keräily

Ihmisellä on säilynyt vahvana tämä haalimisvietti. Kertokaapa hyvät siskot ja veljet mitä te keräilette ja miten olette päätyneet keräilemään juuri sitä / niitä asioita joita keräilette? Kaikki postimerkkeilystä Fabergé-esineisiin käy.

tällä hetkellä kokoelmia karttuu aihepiireistä:

- junaliput
- design- ja vaatekuvastot
- vanhat valokuvat
- metalliset keksilaatikot
- suosikki-elokuvat dvd:llä
- itsestä räpsäistyt omakuvat jossakin henkilökohtaisesti merkittävässä paikassa
- vanhat karttakirjat
- arabian vanhat astiat
- kulhot
- miniatyyritaide matkoilta hankittuna
- ulkomaalaiset, hyvännäköiset ostoskassit
- vanhat kirkkaat juomalasit
- sanomalehdet kun jotain poikkeavaa on tapahtunut
- pornokuvat tiettyjen kriteereiden mukaan;)

...ja ennenkuin joku valopää ehtii julistamaan, että olen joku maailmanmenosta tipahtanut nörtti: en tosiaankaan koe eläväni vain noiden asioiden kautta. olen aika kriittinen sen mukaan, mikä pääsee talteen. jos ulkomaanmatkalta ei esimerkiksi löydy yhtään kivaa taulua, niin sitten siltä matkalta ei väkisinkään mitään rihkamaa hankita. minulle moni tavara on linkki johonkin paikkaan, muistoon tai historiaan ylipäänsä.

Itselleni rakkaimpia keräilykohteita ovat:

- postimerkkien ensipäiväkuoret taitelijoidensa signeeraamina
- Fabergén koriste-esineiden uustuotanto
- käsinmaalatut ikonit, vaikken ole ortodoksi
- hopeasta valmistetut, jollain tavalla erikoiset esineet

Jostain kumman syystä olen päätynyt haalimaan enkeleitä...Tai kerubeja oikeastaan. Mitä rumempi, ällömpi, muovisempi kultaisempi, sitä parempi.
Ja ne pitää löytää kirpputoreilta kulahtaneina.

Keräilen nahkatakkeja, rotseja. Niitä on kertynyt sen verran, että vuodessa joka toinen viikko voisin pukea eri palttoon. Joukossa on mustaa, tummanruskeeta, ruskeeta, uutta, vanhaa ja eri malleja.

Paras frendi keräilee kiviä (terkkuja P:lle). Ulkomaanmatkoilta tuon P:lle tuliaisiksi erikoisen kiven tai jos liikun luonnossa ja näen jännän kiven niin ajattelen heti P:tä :)

Mitä on palttoo? en o ikinä kuullu. jotain landismurretta?

palttoo tulee ranskan sanasta paletot, päällystakki. voilà monsieur!

Minä tunnustan kerääväni joulukoristeita, puurasioita, silmääni miellyttäviä korvakoruja ja kaulahuiveja sekä lehtileikkeitä (askartelu/käsityöohjeita, sisustusideoita, reseptejä...).

Venäjäksi päällystakki on muistaakseni myös "palto", jos nyt lukion venäjästä enää hitustakaan jäljellä aivonperällä on.

Mä kerään 80-luvun italoa, hi-energya ja euro dancea. Oon aina ollu dance-musan suurkuluttaja, mutta joskus 90-luvun lopulla musta alko tuntua, ettei scene enää kehittyny, vaan alkoi junnaamaan paikoillaan. Niinpä alettiin kavereiden kanssa kuunnella vanhoja, pienenä nauhoitettuja kasarikasetteja ja niiltä löytyikin ihan uskomattomia helmiä. Saundit kuulosti raikkailta parinkymmenen vuoden tauon jälkeen ja musan tunne oli muutenki ihan toista verrattuna 90-luvun ylituotettuun perushuttuun. Nyt alkaa kaapit olla jo niin täynnä maksisinkkuja, että osasta kokoelmaa taitaa olla pakko luopua. Kun vaan jaksais tehdä inventaarion... Nii, ja toisaalta kokoelma myös kasvaa kokoajan, sillä aina tuntuu löytyvän uusia käsittämättömän hyviä biisejä, mitkä on pakko hankkia.

Mitä on "jäbä"? En ole ikinä kuullut tuota sanaa. Onko se jotain kaupunkilaismurretta, teennäissuomea, merkityksetöntä puhetta vailla sisältöä, sanomaa ja juuria jostain?

Mä olen keräillyt koko elämäni ja usein satuttanut itseäni.
Mutta no ehkä eniten olen keräillyt musiikkia, kuten joitain hyvin bändien albumeita ja vällillä joiltain koko tuotantoa olen havitelut.

Hävettää kyllä mutta olin pienenä filatelisti, vaarin opastuksella. Se oli vähän niinku, merkit ja kortit käteen ja kerää!
Ja pullonkorkit oli kuin rahaa... kivaa.

Mansonilta on melkein kaikki levyt ja Kwanin albumit on mulla kaikki sekä Ultra Bralta on kaikki albumijulkaisut meidän talossa.

Pöytäliinoja, kynttilöitä, reseptejä, lehtileikkeitä, ulkomaalaisia sisustuslehtiä, käsilaukkuja (jo pikkutyttönä).

Martta Wendelinin tuotantoa sekä jossain määrin 40- 50- lukujen esineistöä ja musiikkia. Myös rautateihin liittyvä kama esim. kirjat, valokuvat yms. yms. on lähellä sydäntä. Ja sitten myös jalometallialaan liittyvä kirjallisuus.

jäbä sanaa käytettin 80-luvulla vähän samaan tapaan kuin "baby" tai "babe".

" Ikuisena lapsena " mun keräilykohteena on Aku Ankka lehdet .

Niitä o kertynyt 70 - luvulta nykypäivään .

Joulu ja kissa ihmiisenä , myöskin kyseisen aihealueen kortit on mun keräily kohteena.

Keräilen erilaisia pinssejä, pellejä..

Joopa joo...

Keräilin noin 9-vuotiaasta asti vanhoja rahoja, kirjoja, lasiesineitä, huonekaluja, postikortteja ja postimerkkejä. Isäni oli innokas keräilijä, ja kiertelimme hänen kanssaan paljon huutokaupoissa ja kirpputoreilla.

Joskus 12 -vuotiaana hurahdin sitten keräilemään myös aseita: pistimiä, miekkoja ja de-aktivoituja ampuma-aseita. Parhaimmillaan muistaakseni pyssyjä oli yksi italialainen karabiini, Sten-konepistooli, itävalta-unkarilainen 45. kaliiperinen "Montenegro" revolveri, jenkkiläinen pieni 38. -reukku vuosisadan vaihteesta sekä sattumoisin perinnön kautta haltuuni tulleet 7.65 Pikku-mauser ja 6.35 Browning (viimeksi mainitut eivät edes olleet de-aktivoituja. Hommasin niille luvat myöhemmin...)
Sitten lähdin inttiin 18-vuotiaana ja jäin sille tielleni, eli ryhdyin ammattisotilaaksi. Siinä vaiheessa myös keräilyharrastus hiipui alkaen aseista.

Elikkä: kuka kirvesmies koristelee seinänsä sahoilla ja Black&Deckereillä? Kuka sähkömies kaapeleilla ja töpseleillä?

Mielenkiinto yksinkertaisesti lopahti viimeistään siinä vaiheessa, kun siirryin sotilaspoliisin puolelle ja jouduin kantamaan asetta koko työpäivän viikosta toiseen (hiertymän aiheuttama krooninen ihottuma oikeassa vyötärössä). Myin koko roskan.
Valitettavasti vittuuntumiseni sai semmoiset mittasuhteet, että myin sitten lähes kaiken muunkin keräilykaman. Ainoastaan joitakin huonekaluja on jäljellä...

Phoh... Voi V...u että harmittaa! Aina kun katsellaan brittiläisen puolisoni kanssa "Bargain Hunt":ia tai"Cash in the attic":iä tai "Antiques roadshow":ta (suom. versio "Antiikkia, antiikkia"") BBC:ltä kiljumme kilpaa jonkin esineen nähdessämme että "Hey! I used to have that one...". GRRRRRR

Tyhmästi aikanaan tehnyt Pete

KERÄILY ON ELÄMÄN....
itse keräilen..
-Barbie-nukkeja
-Arabia tavaraa
-Rubik´sin kuutioita yms
-50-70-luvun tavaroita laidasta laitaan
-vanhoja polkupyöriä
-Aarikan kynttilän jalkoja
-kaikenlaista pimeässä hohtavaa
-.............

ja ihan liikaa kaikkea mikä tuntuu kivalta, mutten ikinä maksa mistään liikaa :)

olen joo sekasin!

Euroviisumusiikki kuuluu keräilyjeni kohteeksi

<Kirjoittaja on piilottanut kirjoittamansa viestin>

Keräsin margit Sandemon "Jääkansan tarina"-kirjasarjan (49 osaa) lähes täyteen. Vain noin 5 kirjaa jäi puuttumaan. Luin tosin nekin kirjastosta. Kyllästyin kuitenkin viime kesänä siihen, että varastohäkkini oli täynnä mitä sekalaisinta rojua, ja myin suurimman osan siitä kirpputorilla. Sinne meni myös Jääkansan tarinat. Kaikenlaisen roinan kertyminen häiritsee minua nykyisin. Olen huono säilyttelemään mitään, sen enempää kirjeitä ja kortteja kuin muutakaan. Pärjään aika vähällä ja enempää en edes halua.

Ai niin, keräsin ennen myös Britney Spearsin levyjä (1 kutakin). Omituinen harrastus ehkä... myin niistäkin muut paitsi "My prerogative"-kokoelman. Ainoa keräilyn kohteeni taitaa olla tätä nykyä k. d. langin levyt ja DVD:t. Niihin en kyllästy kovinkaan pian, koska hänellä on niin hieno ääni - toisin kuin Britneyllä.

Päivitys: Okei, nyt on sekin levy myyty pois.

En varsinaisesti kerää mitään (siis sellaisena kaikki-pitää-saada-keräilynä) mutta jotenkin noita kirjoja, sarjakuvia, levyjä, leffoja jne on päässyt kertymään...

Kerään kaikenlaista "luonnokrääsää" eri puolilta maailmaa ja Suomea. Kiviä on kiva kanniskella matkalaukussa ympäri maailman ;-) Samoin kaikkea metsähotaa (puunkappaleita, naavaa...)
Mukavaa memorabiliaa kodin sisustukseen ja villeihin pikku "taidekokeiluihin" (= 'ITE'- taidetta...?)

Vanhoja levyjä käytettyinä - mitä thrashimpaa, sen parempi.

Karttoja.

Kaikkea näitä kerään muistojen vuoksi. Siis jotta voisi tehdä samat matkat uudelleen ja uudelleen....
Ihminen ilman muistoja on hyvin tyhjä.

Eikö niin?

mä kerään tuopinalusia. Veljeltä peritty harrastus, pelastin sen kokoelman kun oli heittämässä roskiin niitä. Näyttävät kivalta seinällä.
Kirjoja ostan myös paljon, tiedä sitten onko keräämistä, ehkä silloin kun on pakko saada jonkun kirjailijan koko tuotanto.

Olen tainnut sukuni naispuolisilta jäseniltä periä keräily viettini,
tosin lasi- ja koriste-esineiden keräilyn sijasta nurkkiini patoutuu kauhuleffoja, sarjakuvia, kirjoja ja (viimeiseksi kaikkein pervoin) pahvisalkkuja (vanhoja matkasalkkuja, lastensalkkuja, koristesalkkuja...).
Että tälläistä.
Nuorempana keräilin actionfiguureita mutta jossain puberteetinhurmoksessa heitin menemään.