olenko seonnut?

Voisitteko kertoa, onko kenellekään muulle sattunut tällaista?

Olen löytänyt aivan uskomattoman ihanan naisen. En muista että olisin koskaan ollut näin rakastunut kehenkään, tunnumme todella sopivan yhteen. Voimme puhua kaikista asioista, hänestä on muodostunut melkein paras ystäväni, kun en ole hänen seurassaan poden jatkuvasti ikävää.

Muutama kuukausi seurustelua on nyt takana, ja yhtäkkiä huomaan että seksuaalinen halukkuuteni on jotenkin lopahtanut. En ymmärrä mistä tämä johtuu. Hän on ihana kun rakastelemme, hän on minusta todella haluttava, hän pitää minua uskomattoman hyvänä, ja silti tunnen näin?!! Pelkään hirveästi, että suhteemme kariutuu tähän minun vammaani, tai että hän rupeaa epäilemään itseään sen vuoksi että sängyssä haluan kainaloon, mutta en koskaan tee aloitetta, vaan se on aina hän. Ainakaan vielä hän ei tosin ole vaikuttanut välittävän asiasta, mutta kai tuollainen nyt alkaa jokaista jossain vaiheessa vaivaamaan?

Haluaisin niin hirveästi että tämä toimii, koska ajatuskin elämästä ilman häntä on kamala. Silti mietin tätä asiaa jatkuvasti ja se ahdistaa minua heti aamusta kun pohdin että olenkohan tänä iltana halukas. Koskaan ennen en ole törmännyt tällaiseen ongelmaan, vaan olen pitänyt itseäni seksuaalisesti aktiivisena ihmisenä.

Olenko nyt vain kehitellyt tällaisen ongelman itselleni ramppikuumeessa (tällaiset vakavat rakastumiset eivät kuulu tyyliini) vai johtuuko tämä siitä että oikeasti en voi elää onnellisesti hänen kanssaan(ts. pitää häntä seksuaalisesti tyytyväisenä) ? Elämässäni on kyllä tapahtunut paljon surullisia asioita viime aikoina, mutta en ymmärrä voisivatko ne vaikuttaa tähän? Vai johtuuko tämä siitä että koska tavallaan olen koko ajan seksuaalisesti "tyydytetty", en siksi tunne halua? (hän rakastelee minua melkeinpä joka päivä) Kuten varmaan huomaatte, olen sekoamassa tämän asian kanssa... Naiselleni en haluaisi tästä asiasta ainakaan vielä puhua, koska olen aivan varma että Hänessä ei ole mitään vikana, enkä missään nimessä halua pahoittaa hänen mieltään.

Kyllähän suhteen alussa seksiä voi haluta joka päivä ja vaikka monta kertaa, mutta pitemmän päälle se tuskin toimii.

Ihminen ei ole kone, kyllä on ihan normaalia, ettei parin halutaso aina kohtaa. Pitemmän päälle ei kuulosta hyvälle, että aloite jää vain toiselle. Se ettet Sinä oikeasti halua, ei voi olla välittymättä kumppanillesi. On Sinullakin oikeus niihin "pelkkiin" kainalopäiviin. Jos et ole rehellinen tässä asiassa, olen varma, että se kostautuu tulevaisuudessa.

Olet ainakin luonnut sellaiset paineet itsellesi, että huh, huh.

Tälläisiä tuntemuksia kirjoituksesi herätti!

Kokemuksesta voin sanoa, että kannattaa olla rehellinen, rehellinen ja rehellinen. Luota naiseesi. Viestistäsi käy ilmi, että suhteessanne on muutakin tärkeää kuin seksi, joten tuskin se siihen kaatuu!! Onnea matkaan!!

Mulla ainakin stressi vaikuttaa aivan suoraan seksuaaliseen aktiivisuuteen. Eli mainitsemasi surulliset tapahtumat voivat hyvinkin vaikuttaa taustalla, vaikka et itse tunnistaisikaan moista. Kannattanee ottaa asia puheeksi, jotta toinen ei luule hänessä olevan vikaa. Eli voisit kenties kertoa, että nyt on tällainen 'haluttomampi' vaihe kaikkien murheiden vuoksi.

Kiitos lämpimistä vastauksista:)

No niin, nyt olen maininnut asiasta, ja kumma kyllä, tuntuu että jo se helpotti asiaa. Nyt on ihan erilainen tunne, kun sai kuulla kullaltaan että olen ihan hyvä sellaisena kuin olen... aktiivisena tai passiivisena. Ja luulen tosiaan että nuo elämäntapahtumat ovat saattaneet vaikuttaa. Ja niin... että minullakin on oikeus niihin pelkkiin hellyily-iltoihin:) , ilman että pitää ottaa paineita siitä että täytyisi ruveta haluttamaan.

On se kumma tuo puhumisen voima. Olisi silti mielenkiintoista tietää tunteeko monikin paineita siitä, että ei "pysty" tyydyttämään kumppaninsa haluja? Tai siis aina puhutaan siitä että toinen on haluttomampi... Missä luuraavat sitten ne naiset jotka tuntevat että eivät halua? Vai eivätkö he huomaa että ovat suhteessa haluttomampia?

No joo... tällaisia pohdin uusien kokemusteni valossa. :)

Vasta alkanut seurustelu suhde tuottaa minulle suuria paineita naisystäväni tarpeiden tyydyttämisestä, varsinkin kun hän on minua vanhempi (29v.) ja minä nuori (21v., itsensä vasta löytänyt) ja kokematon - tähänastiset suhteet vain miesten kanssa. En kylläkään kärsi haluttomuudesta, haluan naistani paljon, sekä kiihkeästi...mutta välillä pelkään, että jos/kun en kykene hänelle sitä huipentumaa tuottamaan niin kyllästyykö hän minun halukkuuteeni joka ei kuitenkaan "johda mihinkään".

Kuulostaapas hullulta.

"harjoitus tekee mestarin" - mahtaako päteä petipuuhissa?

elegialle!

Kokemukseni mukaan kannattaa:

Toimia rauhallisesti ja pehmeästi mutta päättäväisesti, eli hätiköimällä ja räpeltämällä sieltä sun täältä ei tod.näk.hyvää seuraa..."Kuuntele" miten naisesi asioihin reagoi kun kosket häntä. Siis AJATTELE mitä teet, kun teet. Eli pääkoppa mukana!!!

elegia,

Toivottavasti lohduttaa edes vähän, että meitä on muitakin. :-)

Täsmälleen sama tilanne: aloin seurustella jonkin aikaa sitten itseäni paaaljon vanhemman naisen kanssa, mikä ei sinänsä ole ollenkaan ongelma - eikä sekään, että hän on niin uskomattoman haluttava ja seksikäs ja olen aivan hulluna häneen seksuaalisestikin. Jotenkin vaan huolestuttaa koko ajan, että kun hän on saanut ja ehtinyt kokea kaiken mahdollisen, niin mitä minä voin kohtalaisen kokemattomana sählärinä antaa. Pelkään siis kai sitä, että hän tajuaa haluavansa jotain jännempää ja enemmän - enkä kyllä haluaisikaan, että kyseinen nainen vain tyytyisi minuun. Pohjimmiltani haluaisin tietenkin uskoa siihen, että (sängyssäkin) eniten merkitystä on sillä, mitä tuntee toista kohtaan - ja että hän jostain syystä tuntee eniten minua kohtaan...

Hohhoijaa. Kai tässä voisi puhuminen auttaa kuten tiuhtinkin tilanteessa, mutta jotenkin sitä vaan ei haluaisi tuoda ihan kaikkia epävarmuuksiaan esiin.

elegialle ja muille iloa ja varmuutta näihinkin asioihin. :-)

Juu, puhumalla selviää varsin monta asiaa. Mutta minäkään en tahtoisi lähteä kyselemään, että mistä toinen pitää, mikä tuntuu hyvältä jne. Se jotenkin latistaa asian, koska kyllä minä näen mikä hänestä tuntuu hyvältä, mutta silti jotenkin vain tunnen itseni "kömpelöksi". Ehkä hänen "kokemuksellisuutensa" saa minut hiukan epävarmaksi siitä, tuotanko hänelle yhtä suurta nautintoa kuin aiemmat kumppanit.

Mutta pientä lohtua toi se, että meitä on muitakin.<:D

Näin vanhempana naisena voin sanoa, että ei se ikä tai kokemattomuus ole suhteessa mikään ongelma, jos vaan muistaa avata suunsa, siis puhuakseen asioista. Itse olen suhteissani päätynyt sänkyyn saakka muutaman naisen kanssa ja kyllä siinä on saanut joka kerta tavalla tai toisella aloittaa alusta. Kaikki eivät todellakaan pidä samoista jutuista sängyssä ja vain kysymällä selviää mistä toinen pitää. Vaikeinta se on silloin, kun toista ujostuttaa niin paljon ettei hän saa sanotuksi tai sitten menee ihan hämilleen kun itse kerron mistä pidän;-)

Ja mikä onkaan miellyttävämpää kuin opetella uusia asioita uuden rakkaan kanssa;-)

kommentoinpas tähänkin asiaan

Itse seurustelin ensimmäistä kertaa naisen kanssa, jolla tosiaan oli ollut muitakin, ja ikäeroakin löytyi. Voitte kuvitella että ensimmäinen kerta oli aikamoisen paniikki-tilanne minulle. Jännitti ihan hirveästi, mutta luojan kiitos naiseni oli ihan mukana menossa, joten "hyvin" päättyi sitten sekin kerta. Nyrkkisäännöksi voisi sanoa, että tein hänelle asioita, jotka minusta tuntuvat itsestäni hyvälle, ja ilmeisesti tehosi ;)

Tämä nykyinen naiseni on suhteellisen kokematon. Painimme siis samassa tilanteessa, jossa hän pelkäsi aluksi että en pidä hänestä riittävästi ja nyt sitten minä pelkään samaa. Mutta eikös se ole ihan normaalia, kun on kuitenkin ihan uudesta ihmisestä kyse? Enpä usko että kovinkaan monilla naisilla on mitään ihan hirvittävän villejä extreme kokeiluja takanaan. Eikös kyse ole enemmänkin siitä että saa olla sen ihmisen lähellä, josta välittää?

Minulle puhuminen on ollut aina tosi vaikeaa näissä asioissa. Mutta olen ottanut itselleni nyt ihan selvän mission, että aion tutustua naiseni kehoon ja siihen mistä hän pitää. Koska en tosiaan osaa haastatella häntä näistä jutuista, koitan kuunnella häntä muuten kun rakastelemme. Kyllä ihmisestä huomaa milloin hän tykkää, ja varsinkin silloin kun hän saa orgasmin, niin kannattaa pistää mieleen mitä ja miten silloin toimi.

Yksi asia mihin myös kannattaa kiinnittää huomiota on se, että on mahdollisimman rauhallinen. Ja että antaa itsensäkin nauttia. Minua ainakin itseäni kiihottaa se ihan älyttömästi, että näen kuinka naiseni nauttii siitä että saa tehdä asioita minulle. Samoin itse kiihotun todella paljon aina kun rakastelen häntä. Juuri sehän tekee asian mielekkääksi? Jos miettii vain sitä että "laukeaakohan se nyt, miksei se jo laukea??" alkaa seksi muistuttaa suorittamista. Myös se jos hellitte toisianne samaan aikaan, voi helpottaa? Sitä yleensä alkaa vaistomaisesti tehdä toiselle asioita jotka tuntuvat itsestäkin hyvältä... Ja on muutenkin hauskaa "matkia" joskus toista. Kannattee kokeilla siis sitäkin :)

Hoh, kuulostanpas ihan siltä kuin muka oikeasti tietäisin jotain asioista :o No juu. Mielestäni tämä on hyvä keskustelunaihe, koska minun on ainakin helpompi kirjoittaa tänne, kun olen oikeasti niin ujo puhumaan. Lopuksi haluaisin vielä painottaa meille kaikille epävarmoille, että seksi kyllä paranee suhteen edetessä, kun alkaa tuntea seurustelukumppaniaan. Minä ainakin huomaan koko ajan, että itsevarmuus lisääntyy ja sitä mukaa seksi paranee ja noin pois päin. Positiivinen oravanpyörä:) Vielä kun saisin itsenikin takaisin hyvään draiviin... No, kaikki aikanaan.