Ikuista riutumistako?

Olen homo, en vain haluaisi olla homo.

Rakastan ystävääni, heteropoikaa. Ajattelen häntä koko ajan, näen hänestä unta. Päiväni paranee, jos vain näenkin hänet. Hän seurustelee ja toivon, että hän on onnellinen. Silti tunnen itseni välillä mustasukkaiseksi ja vihaan itseäni sen takia. Hänen kanssa pystyn puhumaan mistä tahansa, mutta tunteistani häntä kohtaan en ole ollut täysin rehellinen. Pelkään, että hän kokee olonsa vaivautuneeksi.

Tiedän, että hän välittää minusta. Hän on ollut tukenani monta vuotta. Haluaisin käpertyä kainaloon ja olla lähekkäin. Pitää kädestä kiinni. Välillä tuntuu todella pahalta, kun hän on lähellä, mutta kuitenkin saavuttamattomissa. Kyseessä ei ole mikään lyhytaikainen ihastus, nykyinen tilanne on kestänyt jo kolme vuotta. Vaikka tajuan varsin hyvin, ettei hänestä homoa tule - ja toisaalta koska tiedän, miten vaikeaa itselläni homouden kanssa on ollut, en sitä hänelle todellakaan toivo - en saa ajatuksiani pois hänestä. Hänen seurassaan tunnen oloni yhtä aikaa onnelliseksi ja toisaalta sattuu todella paljon. Nyt tilanne tuntuu jo toivottomalta, enkä oikein tiedä mitä tekisin.

Olet homo mutta et halua olla homo. Jos et halua olla homo niin jätä heti unelmat kaveristasi pois. Ei-homolla ole tuollaisia unelmia ja toiveita mieskaverista. Jos olet rohkea homo sano kaverillesi että olet homo. Sitten näät mitä kaverisi ajattelee sinusta. Lycka till.

Tähän voin sanoa oikeastaan vain, että "elämä on". Kovasti tuttua tarinaa ihastua korviaan myöten toiseen ihmiseen. Etenkin sellaiseen, jonka kanssa ei voi koskaan tulla mitään. Ihastumisen tai rakastumisen iskiessä sellaiseen ei yleensä ole helppoa tai nopeaa tietä. Asiaan ei ole on/off -kytkintä. Turhien toiveiden elättely on pahinta, mitä tuollaisessa tilanteessa voi tehdä. Ja siitä todennäköisesti vaikein olo tulee; katteettomista toiveista ja pettymyksistä.

En tiedä, miten tai mikä sinulla on homouden kanssa ollut vaikeaa, mutta ihmissuhteet nyt ovat sellaisia sukupuolesta tai muista asioista riipumatta. Omalla kohdallani tarpeeksi riuduttuani otin itseäni niskasta kiinni. Ei se heti auttanut, mutta hissukseen kumminkin.

Hej 25v!

Sinulla on yksi - tärkeäksi kokemasi toki - syy ajatella, että et haluaisi olla homo. On kuitenkin sekä hänen että itsesi kannalta turha toivoa sellaista. Olet tilanteessa, jossa voit olla täysin rehellinen tai sitten salailla. Mikä tahansa suhde - rakkainkin - kärsii lopulta salailusta. Yleensä hyvin vahvoissa ja kiinteissä tunnesiteissä (ainakin koet suhteesi näin - kertomasi perusteella), joissa on kuitenkin jokin vaikea ongelma, alkaa muodostua rajoittunut käyttäytymistapa - sehän on selvääkin - , jossa suhdetta pidetään yllä melkoisilla uhrauksillakin. Toivot hänelle parasta hänen heterosuhteelleen, mutta samalla olet mustasukkainen (itsekäs). Vihaat itseäsi sen takia. Se ei ole hyvä edes tunnesiteellesi häneen. Voidaksesi toivoa vain onnellisuutta hänelle, sinun on - minun nähdäkseni - vapauduttava omistushalustasi. Voiko sen tehdä? Jos katsot tunnesiteesi tulevaisuuteen, mitä näet tällä kehityksellä?
Tiedät, että hän välittää sinusta ja tukee sinua. Hienoa! Vahva suhde tuskin vähenee rehellisyydestä - päinvastoin. Sen lisäksi mikään nykyinen tilanne ei ole se, miksi suhteesi häneen ja hänen suhteensa sinuun tulee ikuisiksi ajoiksi jämähtämään. Mainitsemasi mennyttä kolme vuotta ovat varmasti olleet sekä tosi ihania että hyvin tuskallisia. Häkki, johon itsesi asetat, on turha - vaikka luulen arvaavani, että pidät sitä tunnesiteesi kannalta välttämättömänä.
Luota!

smo, olet profiilisi mukaan vasta 31-vuotias.

"Omalla kohdallani tarpeeksi riuduttuani otin itseäni niskasta kiinni. Ei se heti auttanut, mutta hissukseen kumminkin."

Jos kyseessä on ollut syvä rakastuminen, ei siitä itseään niskasta kiinni ottamalla oikeasti toivu. Asia saattaa nousta uudelleen pintaan stressitilanteissa.

Dr. No, en ole missään väittänytkään, että rakastumisesta täysin toipuisi koskaan, mutta niiden asioiden ja niihin liittyvien tunteiden kanssa oppii elämään. Ja muistot haalistuvat. Uudet elämänvaiheet, uudet ympyrät ja vastaavat nopeuttavat tätä prosessia. Menneisyyden tärkeillä ihmisillä on silti kenties ikuisesti omat paikkansa sydämessäni, ihan varmasti.

25v, ymmärrän hyvin, miten tuossa iässä sitä takertuu mieheen, joka on huomaavainen ja kiva kaveri. Oman turvallisuutesi takia, varo flirttiä. juuri se, mitä ei sanota, antaa väärää turvallisuuden tunnetta. eläkää nyt kumpikin sen harhan luulossa, että hän on hetero ja sinä homo girlieboy. on mahdollista, että mies on butsc( bi), mutta se voi jäädä juuri tuolle asteelle, koska homous on NIIN väärin.

kokeile joskus mennä hänen kanssaan kahdestaan alasti vaikkapa saunaan mökille ja noin. otat ihan kuulisti, mutta saat seurata, miten hän on seurassasi "paljaimmillaan". peskää vaikkapa toisten selkiä ja sellaista viatonta! uimahalleissa näkee joskus vanhempia miehiä, jotka pyytävät nuorilta jätkiltä selänpesua ja niillä seisoo puolikovana...

nyt sun täytyy vaan huomata olevasi takertuvaa sorttia! se ei kannata! miksi haluat riutua ? tuottaako se sinulle masokistista mielihyvää? oletko omissa seksifantasioissasi bottom, joka haluaa tulla vaikkapa väkisin maatuksi jonkun vahvemmann heteronoloisen kundin taholta? miksi et voi yksinkertaisesti mennä johonkin gaymestaan ja luoda OIKEA ihmissuhde tai edes YRITTÄÄ ( ja mahdollisesti myös epäonnistua siinä?) Kun sinua oikeiin panettaa, niin voit vain mennä sinne kuluttamaan aikaa. ei sua kukaan pure!

Kiitti monista viesteistä. Ekaksi nyt yksi korjaus, jota en tarpeeksi selkeästi tuonut esille: ystäväni tietää, että olen homo. Olin tuntenut hänet ehkä noin kaksi viikkoa, kun otin asian puheeksi. Päättelin - kerrankin oikein - että kyse on sen verran hienosta tyypistä, että haluan olla rehellinen alusta asti. Nyt kuitenkin pelottaa, että hän tuntee olonsa todella vaivaantuneeksi, mikäli kerron tunteistani.

Syitä siihen, etten haluaisi olla homo, on monia. Ja tiedän, että vika on pään sisällä. Tajuan myös sen tosiasian, että homous ei ole valinta eikä siihen itse voi vaikuttaa. Ja tiedostan myös sen, ettei elämän helppous tai mielekkyys ole kiinni seksuaalisuudesta vaan pitkälti siitä, miten osaa asiaan suhtautua. Mun ongelma on se, etten osaa. Liekkö syynä siihen tiukasti homofobisella pikkupaikkakunnalla kasvaminen.

Nimimerkille "Miesmies" vastaisin, että mökillä ja saunassa ollaan oltu monesti. Tiedän, ettet varmasti tarkoittanut pahalla, mutten ala ystävääni viettelemään. Neuvosi muutenkin olivat ristiriitaisia ja osa sanoista minulle epäselviä. Girlieboy? En tiedä mitä tarkoittaa, mutta naisellinen en ole. Vältä flirttiä, mutta mene saunaan? Niin mene ja tiedä, saattaahan hän olla bi, mutta vakuuttaa olevansa hetero - ja kunnes hän toisin ilmaisee kohtelenkin häntä heterona. Koska hän ei ole koskaan tuominnut seksuaalisuuttani eikä edes vihjaillut, että kokisi sen jotenkin häiritseväksi ei minullakaan liene oikeutta kyseenalaistaa hänen seksuaalisuuttaan? Itse yritän huomatessani välttää flirttiä - mutta usein se pelkästään lisää ystäväni flirttailua. Se on yhtäaikaa suloista ja tuskallista. Turvallisuutta se ei mielestäni lisää ollenkaan.

Rationaalisella tasolla ymmärrän, mistä ongelmani johtuu, mutta tunnetasolla itseensä on tosi vaikea vaikuttaa. Ota itseäsi niskasta kiinni. Noi sanat on niin helppoa sanoa ja arvaattekin varmaan, että monesti olen itselleni hokenut "ei tässä oo mitään järkeä", muttei tunteet niin toimi. Kuten smo sanoo, ei ole olemassa on/off -kytkintä. Kun olisikin.

Tiedän, että ystäväni on ansainnut luottamukseni ja tällöin minun pitäisi kertoa tunteistani. Todennäköisesti otankin asian puheeksi. Ja kyllä, kertomatta jättäminen johtuu halusta suojella sekä ihmissuhdetta mutta myös toisaalta ystävääni. Hän on kuitenkin kuunnellut huoliani ja murheitani aivan tarpeeksi ja tietyllä tavalla tuntuu, että ihastumalla olen jotenkin pettänyt hänet. Jotenkin tuntuu, että vähintä, mitä voin tehdä, on "suojella" häntä, koska veikkaan, ettei hän koe tunteitani kovin positiivisiksi. Rakastan häntä, mutten tiedä olenko rakastunut vai pelkästään ihastunut. Toisaalta termillä tuskin on niin paljoa merkitystä. Mustasukkaisuus on itsekästä, mutta inhimillistä. Sen verran järki on päässä, että kyllä havaitsen, koska olen mustasukkainen enkä anna sen vaikuttaa käytökseeni.

25v!

Kirjoitat: "Tiedän, että ystäväni on ansainnut luottamukseni ja tällöin minun pitäisi kertoa tunteistani." Juuri näin.
"Suojelet" häntä väärin, jos suojelet häntä tunteiltasi - itsesi eräältä ulottuvuudelta. Uskoisin uuden tekstisi perusteella, että tämän olet käsittänyt itsekin. Ei ole mitään syytä asettaa vastakkain hänen hyvää huolehtimistaan ja hienoa myötäelämistään kanssasi sen kanssa, että "suojelet" häntä tunteiltasi. Ystäväsi luottaa Sinuun, mutta hänen luottamuksensa - ollessaan aitoa ja uskon sen olevan - ei voi liittyä siihen, että sinä et saisi ihastua/rakastua häneen. Ihastumisesi/Rakastumisesi ei liity ystävyyteen eikä sen luottamukseen. Se, mikä on sitten hänen seksuaalisuutensa laatu ei myöskään tulisi estää sinua tällaisessa syvässä ystävyydessä kertomasta tunteistasi - päinvastoin. On valtavan hienoa mielestäni, kun kirjoitat rakastavasi häntä. Hänen ensireaktionsa voi olla mikä tahansa, mutta olet aidosti ja rehellisesti tehnyt rakkauden teon. Uusi - mikäli molemmilla on tilaa liikkua - avaa. Kirjoituksesi perusteella uskon, että tulet toimimaan sekä järkevästi että subtiilin tuntein.
Toivon, että rakkaus syvenee - molemminpuolisesti. Olennaista - omien ajatusteni mukaan - on, että sinä voit ja saat kertoa tuntemuksistasi.

Mä olen ollut samanlaisessa tilanteessa kuin sun ystäväsi, sillä erolla että minulle kerrottiin suoraan rakastumisesta. Hyvä miesystäväni oli siis rakastunut minuun. Siinä vaiheessa en vielä täysin tajunnut olevani lesbo, tiesin kuitenkin varmasti, että niin paljon kuin minä ystävästäni pidinkin, en voisi koskaan mennä sänkyyn hänen kanssaan. Joskus oli hetkiä, että hänen tunteensa vaivasivat minua. Kun ystävilleen toivoo kaikkea parasta ja tiesin, etten voisi koskaan antaa hänelle sitä, mitä hän silloin eniten halusi. Mutta yleensä ottaen ystäväni tunteet ja se, että hän kertoi niistä rehellisesti, vaan lujittivat meidän ystävyyttämme. Koska tiesin hänen rakastavan minua, se teki meidän välillämme olevasta siteestä aivan erityislaatuisen.

Mun mielestä sun kannattaa kertoa ystävällesi. Jos hän on aina suhtautunut ymmärtäväisesti homouteesi ja tukenut sinua, tuskin hän tästäkään panikoi, ethän sä tunteillesi mitään voi. Jos em. ystäväni ei olisi koskaan kertonut minulle tunteistaan ja kuulisin siitä jostain muualta monen vuoden viiveellä, tuntisin varmaan oloni vähän huijatuksi. Ihmettelisin, että miksei hän pystynyt luottamaan näin hyvään ystäväänsä niin paljon, että olisi kertonut.

Niin, yritin miettiä asiaa kääntäen. Minulla on muutama läheinen naispuolinen ystävä ja olen joskus miettinyt heistä yhden tunteita minua kohtaan. Ja itse ainakin toivoisin, että hän - mikäli arveluni oikeaan osuvat - voisi puhua tunteistaan avoimesti.

Mikään kevyt keskustelu ei varmasti ole edessä, mutta aion ottaa tunteeni puheeksi ystäväni kanssa. Ehkä sitten pystyn keskittymään muuhunkin kuin itseni syyttelyyn - ja rakastaa ystävääni ystävänä. Ehkä aivosolunikin ymmärtävät vihdoin jättää asian sikseen.Ystävyytemme tulee muuttumaan, sehän on selvää. Mutta ystäväni tuntien voin kuvitella, että se muuttuu vain vahvemmaksi.

Kiitos kaikille kommenteista! Marianna, uteliaisuudestani haluaisin tietää, minkälainen suhde teillä nykyään on ystäväsi kanssa? Onko hän koskaan "päässyt sinusta yli"?

Valitettavasti meillä ei ole enää minkäänlaista suhdetta, koska ystäväni kuoli kaksi ja puoli vuotta sitten. Hänen tunteensa kyllä laimenivat hieman, mutta ei hän koskaan minusta täysin yli päässyt, se olisi vaatinut enemmän aikaa.

Olen pahoillani, marianna. Kiitos kuitenkin, kun jaoit kokemuksesi kanssani.

Kuulostaapa 25v:n tarina tutulta. Voisin kirjoittaa pitkälti samanlaisen kuvauksen, paitsi 3 vuotta korvataan 1,5 vuodella. Olen kertonut homoudesta hänelle vasta muutama kuukausi sitten, johon hän suhtautui mainiosti ja meistä tuli entistä läheisemmät. Tuosta ihastumisesta ajattelin olla hiljaa ainakin vielä jonkin aikaa.

25v: Rakkauksia on niin paljon erilaisia. Ystävän rakkaus on erilaista kuin seurustelevan rakkaus. Ehkä sinun pitäisi alkaa seurustelemaan. Näin "roolit" eri rakkauksien välillä selvenevät. Ystävän rakkaus kestää paljon ja pitkään:)

Niin Sami, rakkautta on monenlaista. "Ehkä sinun pitäisi alkaa seurustelemaan". Niin, mun mielestä seurustelu ei ole yksipuolinen päätös. Enkä usko, että kumppani löytyy vain tekemällä päätös "nyt alan seurustelemaan". Toisaalta mielestäni ongelmia ei ratkaista etsimällä pano - niin kuin joku aikaisemmin ehdotti - tai seurustelukumppania ongelman ratkaisun takia. Ja Sami, osaan tulkita tunteitani. Alussa ei välttämättä kaikki ole selvää, mutta selkenee ajan kanssa.

Lueskelin tuossa viestiketjua "Heteroon ihastuminen on typerää" ja naureskelin mielessäni. Ehkä mä toimin erilailla, mutta en ihastu ihmisen seksuaalisuuteen vaan ihmiseen ihmisenä. Eikä mussa ainakaan ole sitä virtakytkintä, jolla tunteet saa jäädytettyä, jos ja kun paljastuu, ettei siitä mitään voi tulla. Ja ihmissuhteet eivät koskaan ole mustavalkoisia, ihmiset näkevät ja kokevat asiat aina erilailla kuin joku toinen. Siksi onkin ehkä hieman varomatonta julistaa jotain niin yksioikoista kuin tuo aikaisemmin mainitsemani viestiketjun kirjoittaja.

Keskustelin asiasta ystäväni kanssa. Ja hän ymmärsi kyllä asian hyvin. Ymmärsi sen, ettei kyse ole järkijutusta enkä tahallani häntä "kiusaa". Arvosti myös avoimuuttani. Luulenpa, että ratkaisu oli ainoa oikea, nyt mieltäni ei paina niin paljoa eikä näin ollen vaikuta myöskään meidän suhteeseen. Kuten olin arvellutkin ystäväni tiesi, että jokin asia mun mieltä painaa. Tottakai ystävyytemme muuttui, se muuttuu joka hetki. Sellaista ihmissuhdetta ei olekaan, joka pysyisi stabiilina ikuisuuden. Mutta uskon, toivon ja arvelen, että muutos ei ollut yhtään huonompaan suuntaan.

Kiitos ihmiset viesteistä ja myötäelämisestä. Voisin vastata tohon omaan otsikkooni: "Ei, ikuista kasvamista"

Kyyninen neuvo seuraa; jos se teidän ystävyys sitten kariutuu tähän paljastukseen, niin sitten voikin alkaa se ylitsepääsemis-vaihe. Itse olin aikoinani todella rakastunut heterokundiin, jolle lopulta kerroinkin tunteistani. Tietenkään siitä ei mitään tullut ja lopulta sen oman tuskan lopetti se, ettei nähnyt toista enää niin paljoa. Ei tosin oltu ystäviä että vähän eri tilanne. :) Ja niin, kasvamistahan se on.

25v, ei kai kukaan muukaan ihastu ihmisen seksuaalisuuteen pelkästään, vaan siihen mitä se ihminen on. Se, että toinen on hetero tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä, että suhde häneen ei koskaan voi olla täysipainoinen ja kaikenkattava siinä mielessä kuin romanttiset ja intiimit suhteet ovat.

Kannattaa myös analysoida ihastumisprosessiaan; miksi olet ihastunut kyseiseen henkilöön. Huomaat pian, että hän on A) paljon paremman näköinen kuin sinä B) hänellä on mukavampi persoonallisuus C) hän on parempi urheilussa ja kilpailuissa D) hän on sinua nuorempi E) hän on suositumpi kuin sinä F) hän on heterompi kuin sinä.

Oikeasti oletkin rakastunut kaikkeen siihen mitä et itse pysty tai luule pystyväsi olemaan!

Rakastumisen raakaa todellisuutta.

Hetki offaria:

Voithan aina alkaa taiteilijaksi. Kun niinhän sitä sanotaan että kaikki maailman merkittävä taide on syntynyt syvästä kärsimyksestä tai järkyttävästä humalasta :)

Offari päättyy.

Heh! Tai molemmista samaan aikaan...

Olin onnettomasti rakastunut (tai oikein vakavasti ja vaikeasti ihastunut) yhteen hyvään ystävääni puolitoista vuotta. Hän oli kuin huume joka sai minut sekä onnelliseksi että pohjattoman surulliseksi samanaikaisesti. En ollut ennen sitä koskaan ollut rakastunut. Olin onneton ja halusin hinnalla millä hyvänsä päästä tunteistani häntä kohtaan... Tajusin kuitenkin etten voinut tehdä paljoa, kun on rakastunut pitää vaan odottaa että tunne lähtee pois, irtoaa. Se on vaikeaa, mutta kestettävä on. Ajattelin etten koskaan kertoisi tunteistani hänelle, kärsisin ne pois itse. Tuli kuitenkin kerrottua, ja se auttoi kummasti. Me puhuimme kaikesta ja hän oli hyvin ymmärtäväinen. En usko että olisin päässyt rakkauteni yli yhtä helposti jos olisin ollut yksin asiani kanssa eikä hän olisi auttanut.Jos rimpuilet tunteitasii vastaan niin se vain pahentaa niitä. Vaikuttaa siltä että ystäväsi on sinulle läheinen; puhu hänen kanssaan. Et voi jatkaa noin, murskaat vain oman sydämesi.Puhu hänen kanssaan.Pääset kyllä vielä hänen yli. Onnea.

Mew: Kuten tossa aikaisemmassa viestissä taisin mainita, puhuin asiasta ystäväni kanssa. Ja jatkoimme keskustelua vielä hetken muutaman päivän kuluttua. Tahdoin tietää, ettei asia vaivannut ystävääni. Ei voi kuin huokaista ja kiittää siitä, että on tavannut niin hyviä ihmisiä, kun mun kaikki ystävät ovat. Ehkä se ihastuskin jossain vaiheessa, ajan kanssa, hiipuu.

This time you will go
You're special
You're like a rocket through me
Ohh, you're special
You're like a rocket to me
And I cannot this time

25v., älä riudu, vaan ole iloinen tunteistasi. Tunnen yhden miehen, joka on homo. Voisin periaatteessa rakastua häneen, mutta en muutamasta syystä tahdo. Varmasti jollakin tasolla rakastankin häntä. Niin, pidän hänen miehestään erityisen paljon. Toiseksi, tämä mies on arvomaailmaltaan sen verran erilainen, ettei yhteiselo kannattaisi.

Selkeästikin huomaan, että kyseinen mies herättää tunteita. Moni heteromies kauhistuu, toinen nolostuu ja kolmas ottaa sen imartelevana huomiona. Uskon, että vastaasi tulee vielä joskus joku, joka sinusta oikeasti välittää.