Suomesta saa hyvääkin palvelua!

Autokauppiaista on sanottu, että he ovat aivan oma rotunsa. Pääkaupunkiseudun autokauppiaat vaikuttavat olevan vieläpä oma heimonsa. Täällä saa palvelua, mutta se on joko huonoa tai surkeaa. Sellaisia kokemuksia minulla on ollut yksi toisensa jälkeen. Edellisen auton ostin suoraan maahantuojalta. Oletin tekeväni oikeaa kauppaa ja pistin aikamoisen väännön päälle. Myyjä jopa suuttui ja järjesti aikamoisen jälkinäytöksen saatuaan siihen mahdollisuuden. Maksoin hölmö koko kauppasumman heti. Jälkitoimituksen kanssa tulikin sitten ongelmia ja oikeaa kiusantekoa. Katsoin, että liituraitapuku ja kiiltonahkakengät eivät oikeuta asettumaan asiakkaan yläpuolella ja lopulta tätä simputtamaan. Minulla ei ole myöskään tarvetta mennä autokauppaa tekemään puku päällä. Järjestin tuolle myyjälle sellaisen oppitunnin, että hän muistaa sen vielä vuosia. Ei tarvinnut edes ottaa yhteyttä toimitusjohtajaan, enkä korottanut ääntäni kertaakaan.

Viime viikolla monien tarjousvaihdeiden jälkeen päädyin ostamaan uuden auton Kajaanista selvästi edullisempaan hintaan kuin miltään pääkaupunkiseudun kauppiaalta. Voin sanoa, etten ole ikipäivänä kokenut niin hyvää ja sympaattista palvelua pääkaupunkiseudulla, kuin koin kajaanilaisessa autokaupassa. Tiukka oli vääntö kaupasta loppuun saakka. Se kaikki tapahtui kahden tasavertaisen ihmisen välillä. Toimitus olikin sitten viimeisen päälle. Tiedän autokauppiaitten temput. Oletin, että ainakin bensatankin pohjalla on vain liraus polttoainetta ja saan ajaa suoraan lähimmälle bensa-asemalle. Niin on aina ennen käynyt. Nyt tankkikin oli aivan täynnä. Auton luovutus ja opastus tapahtui asiantuntevasti ja huolellisesti. Kun kaikki oli valmista oli tarjolla kahvia ja paakkelssia. Lähtiessä sain takapenkille firman etiketillä varustetun pullon shampanjaa ja mukana kaksi lasia.

Tämä oli sen verran harvinainen ja myönteinen kokemus, että firman toimitusjohtaja saa kiitoskirjeen.

Juhani

Tjaah, et ollut sitten ajatellut tulla toimeen ilman autoa ja tehdä itsesi moderniksi vapaaksi mieheksi niin muodoin? Turha sitä on jakaa asiakaspalvelun ruusuja ja risuja jos itse vapaaehtoisesti haluaa auton ostaa... ei kai siihen kukaan sinua ole pakottanut nimenomaan ostamaan autoa kun hyvin pääkaupunkiseudulla tulee ilmankin toimeen ympäristöään tuoavaa välinettä jossei ole ns. kermaperseistä sukujuurta. Myyjien esittämä "näytelmä" vain kuulluu siihen genreen mitä autokauppa on Suomessa, joten kärsi tai kuole kaiken masokistisen nautinnon tapaan, ehkäpä koe joskus ylösnousemus Taivaisiin on sen draaman ydin.

Yritän olla huomioimatta Saippuakauppiaan totaalisesti pointin missaavaa jorinaa.

Minäkin ostin kuluneena kesänä ihan uuden auton. Kiertelin jotakuinkin kaikki Tampereen seudun autoliikkeet ja monenlaista palvelua tai sen totaalista puutetta näin. Lopulta päädyin ostamaan auton oikein mukavalta, asiantuntevalta ja sopivan myyntihenkiseltä naismyyjältä. Tingattiin hinnasta oikein kunnolla. Kaikki meni oikein hienosti. Minutkin yllätettiin skumppapullolla. Täydet pisteet Susannalle!

Tyytyväisenä ajelin ensimmäiset muutama tuhat kilometriä ja tuli ensihuollon aika. Siihen lisätöiksi tilasin 2,5 viikon päähän aikaa varatessani pari takuukorjausta johon selvästikin tarvittiin varaosa rikkoutuneen tilalle. Tänään kävin siellä huollossa, huomenna menen uudestaan (sinne kaupungin toiselle puolelle) kun ovat saaneet sen osankin tilattua. Ei pisteitä huoltopuolen pojille. Miten voi olla niin vaikeaa noin yksinkertainen asia? Onneksi minulla sattuu olemaan välillä vapaata aikaa silloin kuin korjaamonsa on avoinna, kaikilla ei ole.

Kiittelen vain itseäni että en tehny huoltosopimusta ja jumittanut itseäni käyttämään heidän "palveluaan". Onneksi nykyään voi huollattaa itse valitsemassaan korjaamossa eikä vain merkkihuollossa. Susannalta voin kyllä ostaa seuraavankin auton kun aika koittaa.

Ai niin SaippuakauppiaS, tarvitsen henkilöautoani että pääsen aamulla ennen kukonpieremää töihin ajamaan sitä aamun ensimmäistä bussia.

Yritit, mutta et kuitenkaan voinut olla huomioimatta ”jorinaani”. Se, ns. missaako se mitään pointtia tai ei, jääköön muidenkin lukijoiden arvioitavaksi. Itse kukin mieltää sen miten mieltää ja tottahan toki kommentti jossa koko auton ostaminen arvioidaan tarpeelliseksi tai tarpeettomaksi, puraisee oikein ilkeästi autovammautunutta henkilöä hänen paksuun perseeseensä.
Autoja ostetaan huvikäyttöön ja noita perusteluita tuohon tarpeettomaan investointiin voi itse kukin luoda sellaisiksi kuin haluaa kuvittelun hyötyfunktion näkökulmasta. Yleisin syy siihen että vaikkapa johonkin paikkaan ei pääse tiettyyn kellonaikaan on vain henkilön oma laiskuus ja välinpitämättömyys suoriutua yhteiskunnassa muutoin kuin minä-minä asenteella. Jos edes omaisi pienenkin järjenhippusen, niin tietäisi että työnantajan on järjestettävä/korvattava työntekijälleen poikkeuksellisten työnaloitamis- tai lopettamisajankohtien turvallinen kuljetus. Yleensä näissä tapauksissa käytetään julkisien kulkuyhteyksien puuttuessa kuljettajan ohjaamaa vuokra-autoa, taksia. Se on ekologisesti on perusteltavissa oleva korvaava järkevä liikenneväline, jopa yhdenkin ihmisen siirtoon, rinnastettaessa sen käyttökulut, hyödyt ja haitat yksityisautoon.
Ai niin, itsekin siirryn kotoa paikasta A paikkaan B tekemään työtä ja palaan pisteeseen A, kotiin työnantajani kustantaman taksin kuljettamana niinä kellonaikoina jolloin muut kulkuneuvot eivät liiku. Työsuhteen tarjoamiin etuihin ja velvoitteisiin voisi tietysti perehtyä samalla intensiivisyydellä kuin autojen käsikirjoihin, mutta onhan se monta kertaa messevämpää omistaa oma auto ja perustella se tuolla ”vaikealla” työmatka liikkumisella. Pääseehän sitä silloin aina myös siinä sivulla muutenkin ajelemaan ”hyödyksi” ja tietty huviksi. Peniksen kokoon auton omistamisen vaikutus tietysti voi myös olla perusteltu hankinnan ja omistamisen syy. Jos taas on yrittäjä ja ei tee elämästään helppoa niin kannattaako edes yritääkkään.
Typeryksiä on näköjään liikkeellä useampiakin, mahtaakohan syynä olla auton käyttö vai mikä mutta aika pienellä kikalla saa näköjään yksinkertaisia höynäytettyä ja vieläpä luulemaan että heitä on ”palveltu”. Pullollinen alkoholipitolistajuomaa auton ostajalle ei osoita muuta kuin sen myyjän tökeröä piittaamattomuutta rattijuoppouteen ja ihmisten arvostuksen laadun tasotonta tietämättömyyttä. Saa olla melkoinen vuosikerta harvinaisuus shampanja että sen arvo tuntuisi olevan edes jollain tasolla suhteessa siihen mielettömään katteeseen minkä vielä maakunnan autokauppiaskin nostaa kauppahinnasta päältä. Annettuaankin asiakkaalle hänen kuvitelmansa hyödyn jonka hän on luullut saavuttaneensa tinkimisellään, tuolla torikauppiaiden ja heidän asiakkaittensa ikiaikaisella small-talkilla. Varmaan parempiakin mielistelyjä olisi voinut saada asiakas, jolla olisi ollut jotain järkeä päässä, ja niillä olisi ollut edes jonkinlainen rahallinen arvo… vaikkapa autonlisävarusteiden muodossa tai toisessa.
Lipevät myyjät ovat aina sama huvituksenaihe henkilöille jotka osaavat nähdä noiden Sopivien-Susannien läpi. Palkkansa eteenhän tuokin nainen työtään teki ja yksi raasu taas luuli saaneensa, muttei saanutkaan. Mutta poistui onnellisena höynäytettynä autoliikkeestä. Ihmisten pisteytys taas on kyllä kenen tahansa arvoa halventavaa touhua mutta eihän autonostajien kanssa nyt järkevyys niin erityisesti ole matkassa mukana, enempi sitä taidetaan sillä alapäällä ajatella.
Itsekkään autoilijan asennevamma muuhun yhteiskuntaan ja sen palveluihin näkyy oivasti huoltotapauksen kulun närkästyneessä kuvauksessa jossa halutaan Tässä-ja-NytHeti-Minulle-Kaikki ajattelulla ilman ymmärrystä siitä että ei enää kukaan Suomessa pidä laajoja varaosa varastoja, jo pelkän logistiikankaan takia. Saati sitten mitä järkeä olisi jokaiseen huoltopisteeseen haalia kaikenkattava varaosavarasto yhtä ainoaa oletettua varaosan tarvitsijaa varten, vaikkapa vain kerran vuodessa.
Mutta autoilijan asenteella ei hahmota mitään muuta kuin ajomukavuutensa maksimoinnin ja sen kivuttoman jatkumon. Muuten, eikös sinulla ole sitten edes ilmaista tilapäisautoa käytössäsi takuuhuoltojen ajaksi vai eikö Täydet pisteet-Susanna sitä palvelua sinulle tarjonnutkaan? Taisit sittenkin tehdä huonot kaupat. Takuu- ja huoltosopimuksen arvo ei tainnut sinulle valjeta missään vaiheessa tuon oikein mukavan, asiantuntevan ja sopivan myyntihenkisen myyntitapahtuman kuluessa joten jääkööt sen edut sitten sinulle hämäriksi. Olisit saanut selviä taloudellisia ja elämääsi helpottavia hyötyjä mutta eiväthän ne järkisyyt ratkaise useinkaan autonomistajien elämässä. tärkeintä on päästä ajamaan.

Ensinnäkin, minun täytyy tunnustaa etten jaksanut lukea SaippuakauppiaS'in vuodatusta kuin alkupäästä, sen verran tiiviiltä ja raskaalta tekstimöhkäleeltä näytti.

Toiseksi totean, että olen itsekin tarpeetonta ja tuhlailevaa yksityisautoilua vastaan aina, kun sitä vain on mahdollista välttää.

Mutta mutta... Läheskään kaikki eivät lähde aamullaruuhka-aikaan kohdasta A viettääkseen koko päivän työssä kohdassa B ja palatakseen sitten taas kotiin kohtaan A. Itse asiassa tämä saattaa vähitellen olla aika epätyypillinen työntekemisen muoto. Toiseksi, läheskään jokaisella ei ole edes työnantajaa, vaan kaltasiani yksinyrittäjiä on aina vaan enemmän ja enemmän.

Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että työni ei vaadi auton käyttöä. Erittäin hyvä ystäväni, myös yksinyrittäjä, sen sijaan singahtelee päivittäin asiakkaalta toiselle ympäri pääkaupunkiseutua jopa kymmeneen eri paikkaan päivässä. Siinä ei oikein lyö leiville taksinkäyttö, ja bussipysäkeillä notkuessa tai vaihtoja sommitellessa vierähtäisi helposti kaksi kolmannesta päivästä, ellei käytössä olisi omaa autoa. Lisäksi mukana saattaa olla painavaa välineistöä, jota on pakko kuljettaa koko päivä, vaikka sitä tarvittaisiin vain yhdellä asiakkaalla.

On helppo arvostella toisten tekemisiä, jos tarvitsee vain körötellä julkisella sama reitti ees sun taas päivästä päivään. Tällaista työtä tekevät ovat itse asiassa erittäin onnellisessa asemassa, ei tarvitse stressata ruuhkien takia (kuljettaja tekee sen puolestasi), ei löytää parkkipaikkaa eikä tuskailla bensan hinnan heilahteluja, talvirenkaiden vaihtoja, lumikinoksia ym.

Olen aivan samaa mieltä siitä, että auto on monellekin statusväline ja (väärin ymmärretty) mukavuustekijä. En kuitenkaan ole suoralta kädeltä tuomitsemassa auton omistamisesta esim. perheitä, joissa on pieniä lapsia, yrittäjiä tai hankalien kulkuyhteyksien päästä työhön matkustavia. Jokainen tapaus on omansa, eikä yleistäminen ole tässäkään kovin fiksua.

Ja keskustelun itse aiheesta: palvelua on todella monenlaista, ja autokauppiaat ovat luku sinänsä. Ilmeisesti heidän parhaita asiakkaitaan ovat juuri nuo autosta statusta itselleen havittelevat, koska heille itse asiassa tärkeintä on se, että auto on tarpeeksi kallis ja ainakin hienompi kuin naapurilla. Kannattaa valita palveluntarjoajansa sellaisten joukosta, jotka osaavat myös suhtautua asiakkaaseen yksilöinä ja ottaa huomioon juuri tämän erityistarpeet.

Toiseksi se on sinun häpeäsi jos sanapelko on heikkoutesi, juttusi ja arvoit kaiken elämässäsi kliseemäisesti hyvin gay-hakuisesti tyyliin: möhkäle, ei kiinnosta.. Tavallista on että ”vuodatukseksi” ja muilla senkaltaisilla vähemmän mairittelevilla kielikuvamaisilla määriteillä täällä vähätellään muiden ajatuksia, mietelmiä. Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan mutta annettakoon jokaiselle sen ilmaisun laajuus ja luonne kuin se itsekullekkin persoonalle sopii. Tämän palvelukeskustelun alulle panijaa Juhani V:tä arvostellaan monesti hänen halustaan jakaa kaikki kaikkien kanssa kaikenaikaa, josta voi itse kukin olla niin montaa mieltä kuin on meitä miehen&naisen tapaista edes on lukijoina.
Niinpä vallan mainiosti, jokainen saa purkaa annettujen ehtojen sisällä sieluaan aiheesta kuin aiheesta ilman että seuraavaksi saa lukea jonkun vakio nimimerkin bla-bla-bla fraaseja joissa ihmisten ihan järkevät mielipiteet pyritään nollaamaan DNA mainosten tasoisin sutkautuksin ja tuomaan vain esiin hyvin putkinäköinen la-la-landian omakohtainen mielibidé. Varsinainen henk. koht. hygienian hoito bidéllään siis on käynnissä useimmiten.
Samassa yhdeydessä kun tuo esiin vastuksensa että hyväksyntänsä yksityisautoilun tarpeellisuudesta ja tarpeettomuudesta ei oikein tiedä miten jakomielisen ihmisen kanssa edes yrittää mielipiteitä vaihtaa. Täysin tarpeetonta ja turhaa on sanoa sellaista mitä ei todellakaan tarkoita, vaan sanoo sen vuoksi vain että todistaa olevansa jokin vihertävän ajatuksen kannalla, ettei tulisi tuomituksi yleisesti. Ei ne turhat sanat vaan teot tuovat jotain uskottavuutta itse kunkin sanomisiin.
Auton oston ihanuus ja kurjuus siihen liittyvine palveluineen on yksilökohtaisista lähtökohdista syntyvää usein, toivottavasti, terveen järjen sanelemaa toimintaa. Osa ostaa autoja huvikseen osa tarpeeseensa. Jokaisen ei kuitenkaan tarvitse omistaa omaa autoa ja työstäänkin voi helposti tehdä suurimman osan niin että siihen kuuluu autottomia päiviä jos vain niin haluaa. Hyvänä esimerkkinä nykyteknologian ihanuudet ovat vähentäneet prosentuaalisesti huomattavasti perinteisen autolla liikkuvien myyntiedustajien työtä. Ja mikseipä olisikin, tyhmä se on joka istuu autossaan vaikka perse hikisenä penkinlämmittäjien ansiosta, jos voi vaikkapa tuota kauppaa käydä kätevästi, jos osaa, ilman paikasta toiseen siirtyilyä.
Lasten, noiden kaiken sallivien ihanuuksien, käyttö auton omistamisen suojakilpinä on melkoisen arveluttava tekosyy. Samalla kaavalla voi sitten sallia kaiken egoistisen käytöksen elämässään jos alibina on nuo viattomat joiden tähden minun täytyy toimia näin. Miksi yleensä ottaen on sitten lapsiintunut jos ei osaa ajatella niistä tulevaa vastuuta, huolta ja vaivoja joissa on sitten huomioonotettava tasapainoilu hedonistisen oman mukavuuden ja yhteiskuntavastuun välissä. Hankalat kulkuyhteydet eivät myöskään ole syy toimia piittaamattomasti muusta ympäristöstä vaan voi sovittaa asuinpaikkaansa työnsä ja toimintansa niin etteivät se aiheuta turhaa kuluttamista. Fiksu on edes pysähtyä ajattelemaan hetkeksi tarvitsenko auto a ja sillä liikkumista sen sijaan että yrittää vain mustamaalata ajatuksia joilla kuitenkin turvataan parempi huominen. Jokaiselle. Jopa niille turhille autoilijoillekin.
Suurin osa suomalaisista työtätekevistä joilla on säännöllinen vakituinen työsuhde, tekee edelleenkin tänä päivänä työnsä yhdessä paikassa koko työssä oloaikansa päivittäin. He eivät ”vietä koko päiväänsä” työssä vaan tekevät ihan rehellistä työtä josta he palkkansa saavat joka kuukausi tavallisina palkollisina. Joten sen epätyypillisyys on vain taas jälleenkerran yhden henkilön subjektiivinen näkemys siitä mikä on kokonaisuus ja todellisuus suhteessa hänen omaan yksityisyrittäjyyteen. Joka voi olla seurausta siitä työnantajan palveluksessa ”vietetystä” ajasta.
Toisten tekemisten arvostelu on tervettä kritiikkiä jolla jokainen meistä voi vaikutta parempaan elämän laatuun tässä ja nyt. Kenenkään yksityisauto ei ole niin Pyhä Lehmä ettei sitä ja sen tarpeetonta omistamista tai käyttöä voisi jokainen arvostella. Todella tarpeellinen ”mukavuustekijä” se on kuitenkin vain murto-osalle väestöpohjamme elämässä, kuten vaikkapa vammautuneille henkilöille.
Palveluntarjoajien henkilökohtainen valinta on luku sinällänsä siitä valtavasta joukosta jotka meille tarjoavat niitä. Suurin osa kun osaa vain suhtautua teatraalisesti asiakkaaseen yksilöinä ja ottaa teeskennellysti huomioon juuri tämän erityistarpeet niin kauan kunnes kassakone on vain laulanut hoosiannansa ovipumpun säestyksellä. Hallelujaa ja hellät tunteet.

Onko sulla ihan kaikki kondiksessa "Saippuakauppias", kun silmä palaa päässä tuohon malliin? Rauhtoituhan vähän.

Tässä keskustelussa on puhuttu yksityisautoiluun liittyvistä asenteista ja puhuttu myös yritysajoista.

Tilanne meillä on yhdistelmä näistä kahdesta. Autoa käytetään työajoon pääasiassa ja tarvittaessa yksityisajoihin. Kotitoimisto ja tietoliikenneyhteydet antavat erinomaisen mahdollisuuden rajoittaa auton käyttöä. Ruuhkissa jonottelen äärimmäisen harvoin, jos asiakas on välttämättä halunnut tapaamisen vaikka heti klo 09.00.

Auton valinnassa tärkeinä seikkoina olivat, että suurikin tietokoneen näyttö mahtuu pahvilaatikossaan tavaratilaan ja sitten myöskin pyörätuoli kokoontaitettuna. Nostelua ei paljoakaan tarvita. Siis aika käytännöllinen ratkaisu.

Minulle auto tai sen merkki ei sinällään ole status. Edellisen auton oston jälkeen joku kysyi valmistajaa ja merkkiä. En mitenkään muistanut sitä. Yritin epätoivoisesti muistella kaupan seinässä ollutta kylttiä. Eipä muistunut mieleeni. Munasin itseni täysin. Suomalainen mies ei muista autonsa merkkiä! Olen selvästi poikkeava. Olettaisin heteromiehen olevan tässä kohden erilainen. Tiedän monta heteromiestä, jotka hoitavat paremmin autoaan kuin vaimoaan.

Jos saunaillassa tunnelma alkaa latistua, niin autoteema saa kaikki terästäytymään ja osallistumaan. Olenkin varastoinut pahan päivän varalle muutamia autokommentteja keskustelun herättäjäksi, vaikka en itse asiasta mitään ymmärtäisikään.

Juhani

Vahvistuksena väitteelleni pääkaupunkiseudun autokauppojen palvelutasosta kokemus maanantailta.

Menin kyselemään maahantuojalta lisälaitetta uuteen autoon. Minut ohjattiin varaosamyyntiin. Tiskin takana istui neljä myyjää takapuoli tiukasti penkissä. Katso tietokoneen kuvaruudussa, jossa todennäköisesti pyöri jokin peli. Yhtään asiakasta ei ennen minua ollut. Sain lopulta yhden myyjän huomion puoleeni. Ilmoitin automerkin ja mallin, sekä laitteen. Vastakysymys: "Mikä auton versio?" Luultavasti se oli se termi. Ilmoitin etten tiedä, mutta samanlainen auto seisoo keskellä heidän näyttelyhalliaan.

Siitä eteenpäin kaikki meni hankalaksi ja töykeäksi. Pyysin esitettä. Sitä ei ollut. Pyysin tietoja kaksi kertaa paperille. Kun se lopulta oli kourassani keltalapulla, siinä oli vain hinta ja heidän varastokoodinsa, mikä ei kerro minulle mitään. Häiritsin selvästi myyjien iltapäivän rauhaa.

Häiritsen itseäni tällä hetkellä ajatuksella, että soitanko tai kirjoitanko kirjeen johdolle. Todennäköinen ratkaisu on, että lopetan asioinnin heidän kanssaan ja esimerkiksi huollot ostan muualta kuin heiltä.

**********

Yksi kaverini kuuli tämän tapahtuman. Hän oli vastaavassa tilanteessa pyytänyt myyjää soittamaan puhelimella toimitusjohtajalle, ottanut puhelimen ja kertonut myyjän läsnäollessa mikä myyntitapahtumassa oikein meni pieleen. Kehotti toimitusjohtajaa puhuttelemaan myyjää. Tj pyysi antamaan luurin myyjälle, joka kohta poistui kerroksiin.

Juhani

Tämä meidän Juhanimme on yhdistelmä Kuningas kuluttajaa ja Karpolla on asiaa.......

Hmmm Samixxx, en tiennyt että vain esim. sinulla on privilegio mielipiteisiin joissa on ns. munaa matkassa mukana. Turha olla tekopyhä ja letkautella tuollaisia joissa viitatataan edes kautta rantaa terveydentilaan tms. seikkoihin joilla on ikävä kaiku luettavissa rivien välistä. Ikävää että haluat turvautua tuollaiseen alatyyliseen tapaan nimimerkin suojista. Miltä tuollaiset heitot, läpät tuntuvat sellaisista ihmisistä joilla todella on jotain ongelmia henkisellä puolellaan. Ajatteleppa sitä seuraavan kerran kun kirjoittelet tuollaista jos edes hetken ajan siihen kykenet mieskunnossasi.
Itselläni on elämä sen parhaassa ajassa ja kunnossa, hyvässä vedossa eteenpäinpäin mutta hyvän kotikasvatuksen ja oikean arvomaailman myötä mieleeni ei tulisi pilkata ketään sairasta ihmistä, fyysisesti tai henkisesti sairastunutta. Nolo juttu... mutta minkäs teet kun lusikalla annettu jaettaessa humaanisuutta ja inhimillisyyttä. Mutta kyllä sinäkin Samixxx voit kehittyä paremmaksi ihmiseksi jos haluat, ei sinun tarvitse jäädä tuollaisen heikkouden vangiksi joka ei ketään ihmistä kaunista, päinvastoin. Etene vaikka pienin töpöttävin pappaaskelin tielläsi parempaan ihmisyyteen pois tuosta kyynisestä sarkasmistasi mitä viljelet kliseemäisesti. Valoa pimeyteesi marraskuisessa harmaudessa, kyllä se siitä helpottaa...kohta puoliin.

Jep, kuten äskeinen vuodatus taas osoitti....

Äskeinen, juu. Vuorokausi sitten kirjoitettu... mutta Samixxx, voisin sanoa sinulle jotain joka olisi ansaitsemaasi mutta valitettavasti en ole tasoisesi henkilö. Annan kaikkien kukkien kukkia ilman että alan heitä nimeämään tavalla tai toisella sellaisiksi mitä he eivät ole. Onneksi sellainen olen kun voisin katsoa peilistä myös jotain suurempaa kuin siihen mahtuisikaan.

Samanlaisia kokemuksia löytyy minultakin, tai jopa huonommanlaatuisia. Jos nainen on autoa ostamassa, niin pääsevät miespuoliset automyyjät kukkoilemaan puvussaan. Onneksi veljeni on asiantuntija näissä asioissa ja hoidamme autoasiat yhdessä.
keväällä hankin uuden auton, koska vanha uupui. Halusin pienen, kätevän, kohtuuhintaisen ja vähän polttoainetta kuluttavan ajokin. Kävin läpi veljeni kanssa mahdolliset autoesitteet, testitulokset ja vertailut läpi. Lopuksi jäi jäljelle 3 ajokkia. Kahtena viikonloppuna kiertelimme monessa autoliikkeessä ja vertailimme hintoja ja varustuksia. Erot olivat melkoiset. Lopulta veljeni otti yhteyttä naapurikaupunkeihin ja vielä kauemmas. Kummallista mitä kauemmas menimme, sitä ystävällisempää oli palvelu. Hki-Espoo-Vantaa ei kiitos.
Pian löysimme ajokin, jonka hinta täsmäsi tinkimisen jälkeen ja varustustaso samoin. Myyjä oli ainutlaatuinen. En olisi uskonut, että noinkin ystävällisiä ja avoimia myyjiä löytyy. Olisin saanut myös pullon, mutta alkoholia kun käytä, jäin ilman. Viikkoa myöhemmin sain ison paketin autoliikkeeltä, jossa oli paikkakunnan tuotteita.
Isosiskomme hankki myös uuden auton ja se samasta liikkeestä, alennus oli tällä kertaa suuri. Seuraavat autonostajat ovat serkkumme, tätimme ja naapurini ja jälleen samasta liikkeestä.

JuhaniV, sinulle myös veljeni vinkki. Minun piti vuosi sitten hakea jokin varaosa autooni, jonka veljeni halusi asentaa vanhaan ajokkiini. Menin varaosaliikkeeseen. Samanlainen kuva, tiskin takana istui kaksi hemmoa, joita ei mikään liikauttanut. Melkein anteeksi pyydellen kysyin varaosaa, johon toinen ärisi heti, että malli ja numero. En tiennyt. Lähdin pois ja äijät naureskelivat "se on sitä, kun ämmät on asioilla". Teki mieli kääntyä ja sanoa samalla mitalla, mutta en halunnut. Kerroin veljelleni miten kävi. Sain heti neuvoja ja osoitteen, mihin mennä. Normaalisti veljeni hoiti nämä asiat, mutta oli työmatkalla. Jälleen menoksi, nyt mukana oli ajokkini paperit, jossa oli malli, numerot ja kaikki. Tällä kertaa kaikki hoitui heti. No, sanoin varaosamyyjälle, että olen veljeni X.X. asialla, no se nopeutti palvelua.
Uutea autoan varten veljeni teki minulle pienen käyntikortin kokoisen kortin, johon listasi autoni kaikki mahdolliset tiedot, jos joudun käymään korjaamolla tai varaosaliikkeessä.

Ilman omaa autoa en pääsisi töihin, lähin bussipysäkki on liian kaukana ja reitti mutkittelee liian kauan. Töiden jälkeen käyn usein äitini ja siskoni luona, hoidan kauppa-asiat, ilman autoa ei onnistuisi mikään. Hyvähän on Stadissa asuvien vinoilla autojen käytöstä ja autoja vastaan, tulkaapa rajan tuolle puolelle, niin huomaatte, että miten asiat ovat.