Seksuaaliset vähemmistöt työpaikoilla

Avauduin työpaikan henkilöstönkehittämispäällikölle ja hän yllätti minut kertomalla, että 20 % talomme työntekijöistä kuuluu seksuaalisiin vähemmistöihin ja 5 % on transseksuaaleja tai -vestiitteja. Kustannusalalla ei siis pääse oikein poikkeavuudella juhlimaan:).

Minkälaisia kokemuksia teillä on asiasta? Kirjastotädit lienevät harvinaisen siivekkäitä, mutta löytyykö muita aloja, joilla homoseksuaalisuutta esiintyy enemmissä määrin? Millä alalla Sinä työskentelet?

Hym, en ajatellut jutella asiasta meidän henkilöstönkehittämispäällikön kanssa (kiva titteli, tarkoittaa meillä ihmistä joka kilpailuttaa kouluttajia kurssien pidossa joista saadaan tyylikkäitä mainintoja vuosikertomukseen). Työpaikkani on iso, naisvaltainen kaupanalan firma jossa ihmisiä riittää joka lähtöön. Prosentteja on paha mennä sanomaan.

Miten Katrinkan työpaikalla muuten noin hyvä tilastointi on?

Olen yrittäjänainen hoitoalalla ja työskentelen itselleni. Eipä tällä hetkellä ole muita, joille avautuisin :). Tilanteen oikein hyvä. Päinvastaisiakin kokemuksia aikaisemmista työpaikoista kyllä on....

Sosiaali- ja terveysalalla on suhteellisen paljon siivekkäitä. =)

No, olin niin hämmästynyt madonluvuista, etten tajunnut kysyä - ihmettelin kyllä itsekin! *tarkistaa ja palaa asiaan*

Meidän henkilöstönkehittämispäällikkö on muuten kaunis, nuori nainen... ehket enää ihmettele, että olen tutustunut:). (Kylläkin hetero)

moik!

Mä oon liikunta alalla ja yli sadan hengen yrityksestä löytyy itseni lisäksi takuu varmasti 5 tyyppiä ja muutama josta en vielä tiedä onko lintu vai kala..Kukaan ei käsittääkseni ole kaapissa, mutta eipä asioista puhutakkaan..

Olen huomannut töissä saman kuin keeju, joistakin tietää lesboudet ja homoudet mutta aihesta ei juurikaan puhuta. Sinänsä varmaan ihan hyvä tilanne että meillä töissä asiat on niin ettei tarvitse korostusta tai peittelyä. Voi olla että tämä on vaan yltiöoptimismiani. Joskus kahvipöydässä tulee puhetta esim jostain baareista mutta ei juurikaan jos heteroita on samassa pöydässä. Olen tulkinnut asian niin että heteroille ollaan kohteliaita eikä puhuta asioista joissa he ovat ulkopuolisia. Tai sitten kyse on paljastumisen pelosta. iuks

Kustannusalan tilastot kiinnostaa edelleen, K saa ainakin syyn jatkaa keskustelua henkiöstöhallinnon suuntaan..

Oon psykologi, tällä hetkellä työttömänä. Entisissä työpaikoissani en ole tavannut ketään lesboa. Tai mistäs minä sen varmaksi tiedän, enhän itsekään ole tullut työpaikoilla ulos kaapista kuin harvoille ja valituille.

Viimeksi olin toimistotöissä rakennusprojektissa.
Fiilis oli että jos raksalla on homoseksuaali niin kannattaa siitä pitää ainakin turpa kiinni.
Olen kuitenkin tyytyväinen että onnistuin konttorirottanakin saamaan näiden yrmeiden heteromiesten kunnioituksen.

Höh, ei se ollutkaan mikään virallinen tilasto - joku vain veikkaus. Olen pettynyt! Mutta ilmeisesti kuitenkin oikeansuuntainen:).

Ai niin, hyvää Otson-päivää!

Olen työharjoittelussa vanhustentalossa ja minun lisäkseni meidän osastolla ainakin osastonjohtajamme on homo.

Tosin empä minä taipumuksiani työpaikalla mainostele , jos joku tajuaa missä mennään minun elämässä, niin senkun sitten tietää .

Ai mulla on nimipäivä :) Nimi tuli muuten otavan sivuilta, heh

Heh, meitä on 6 työntekijää mun duunis...Heteroita on 2!! :P Oon ravintola-alalla töissä.

sähköasentaja ,yrittäjä,rakennussiivooja ,kotiäiti 5 eläimelle + puolisoni on kunnalla

Vailkka työskentelen ravintola-alalla, jolla vilisee yleisen käsityksen mukaan gay-kansaa, olen tähän mennessä työskennellyt tasan yhden homon kanssa. Työvuosia on kuitenkin takana jo melko monta.

Itse työskentelen Sos- ja Terveys alalla , pienessä 20 hengen työyhteisössä .

Itseni lisäksi tiedän ainakin 1 työkaverini kuuluvan sateenkaarikansaan , muut 99% mun työkavereista on todennäköisesti heteroita.

Itse en kylläkään työpaikalla suuntautumistani pahemmin viitsi mainostaa .

olen parille työkaverille kertonut(yksi ei kyllä tainnut ottaa minua tosissaan)asiasta, mutta vanhemmat kollegat olen jättänyt suosiolla informaatiokatveeseen. jotenki en vaan osaa luottaa heidän ymmärtäväisyyteen, sen verran kuunnellut kommentteja tyyllin"miks sitä L-koodiakin pitää näyttää, ei niitä vitun lesboja kukaan halua kattoa".. kyse ei ole siitä ettenkö voisi/haluaisi kertoa, säästän vain heidän hermojaan. eihän työskentelystä tulee mitään jos pelkää että joku micce-tyttönen katsoo sillä silmällä..

Duunissa "naisvaltaisalla alalla" En voisi kuvitellakkaan kertovani kahvi/tupakki-kopissa yksityiselämästäni... Tosin huvittaa sekin että sielä juorujen mekassa ne kaikki kyllä tietää suuntautumiseni... -hih!

Sosiaali- ja terveysalalla olen ja iloisesti jättäny kaapin tässä nykyisessä työpaikassani. Suuri helpotus ettei tarvitse enää vastailla kyselyihin miesystävistä, töksähdellen vaihtaa puheenaihetta tms. Kaikista parhaalta tuntuu että olen nyt itselleni rehellinen. Vastaanotto on ollut todella hyvä, vaikka kai se aika vaikeaa olisi ylipäänsä alkaa hankalaksi suuntautumiseni vuoksi. Yksikössä on myös pari homoa, jotka ovat myös avoimia suuntautumisensa suhteen. Lesboja ei tiettävästi, mutta oletan heitäkin sairaalassa olevan...

Free lancer, kirjoittaja. Olin synkimmän talven töissä oikein toimituksessa sisällä, mutta en katsonut aiheelliseksi tulla kaapista, koska sillä nyt ei ole työn tekemiseen vaikutusta. Tässä joku viikko sitten lehti, jolle ten töitä, kutsui vakiavustajat tapaamiseen. Seurakunta oli miesvaltainen, ja ne neljä (4) naista jotka siellä olivat, olivat myös ei-heteroita. Kolme tunsin, yhden kohdalla luotin vain tutkaani...

G

Heteroiden lähes viimeisessä linnakkeessa olen töissä, poliisissa. Eiköhän sielläkin ole homoja ja lesboja ihan niin kuin muuallakin, mutta, herra siunakkoon, ei sitä paljon kannata mainostaa. Valitettavasti se on vielä valkoisen heteromiehen maailmaa.

Edit: Itse olen tapetteihin hyvin sulautuva bisse.

Olen taidealalla jossa riittää lepakoita ja homoja ja kaikkea siltä väliltä. Joskus vitsailtiinkin että kaikilla taideopiskelijatytöillä "vähän lepsahtaa" jossain vaiheessa. On kyllä todella mukavaa olla paikassa jossa ei todellakaan tarvitse olla kaapissa. En kauheasti pidä ääntäni omasta suuntauksestani, mutta en sitä salailekaan.

Vanhassa duunissa miesvaltaisella alalla kaikki oli kaapissa, mutta kyllähän siellä homot ja lesbot toisensa tunnistivat. Eivät ne sillä tiedolla kyllä mitään tehneet.

Valtion virastossa, jossa > 500 muuta työmuurahaista. Aika vähän on julkihomoja (yksi oli kylläkin jopa YLE24:n homo suomi -dokkarissa!) Nutturan kiristelyä olivat aiheuttaneet ne kaksi naista, jotka viime pikkujouluissa suukottelivat tanssilattialla -haa- 10 points!

Onhan meitä vähemmistönä työpaikoilla. Huonompi juttu on se, että kun työpaikkasuhteita katsotaan niin kovin karsaasti, niin jos sattuukin samalle työpaikalle useampi vähemmistöläinen ja he kiinnostuvat toisistaan, niin ei vain saa kehittää mitään ettei muut hermostu. Aika p*****stä. Taidan vaihtaa työpaikkaa, jos löytyisi vähän avaramielisempi lafka.

Päivittäistavarakauppa. Omien laskujeni mukaan tossa puljussa on 15% homoja ja lesboja tai bissejä. Yleisesti olen marketeissa, pienissä ja suurissa, kassoilla, palvelutiskeillä, hyllyttäjinä, bongannut paljon meikäläisiä vinoviettisiä, siis sellaisia joista NÄKEE suoraltaan. Tiedä sitten kuinka paljon on niitä, joista ei päälle päin näy.

Tämä päivä tarjosi hyvän ja luontevan tilaisuuden raottaa kaapin ovea uudehkolla työpaikallani. Sanoin pienelle kahvipöytäporukalle: "Tiedättekö, että tänään vietetään kansainvälistä homofobian vastaista päivää? Henkilökohtaisista syistä olen hyvin iloinen, että tällainen päivä on." Sen enempää en itsestäni kertonut, mutta kyllä tuosta jo luulisi ymmärtävän, jos on ymmärtääkseen. Työkaverit oli vaan, että ai jaa, no onhan se ihan hyvä, että tuollaistakin vietetään. Ei sen kummempia reaktioita.

Ravintola-ala, opetusala, tanssijat, kirjastotädit, bussi- ja ratikkakuskit, lipuntarkastajat, turva-ala..Varsinkin turva-alalla löytyy lepakoita.

Ravintola-ala niinpä.... Itse olen alalla ollut viimeiset 15.v Ja onhan sitä jos jotain nähnyt. Nyt ollaan vaimon kanssa oltu samassa työpaikassa vuosi ja hyvin on mennyt.Pomo on ottanut tosi hyvin meidät vastaan,samoin työkaverit, ja kermana kakun päällä myös asiakkaat on ottanut meidät tosi hyvin omaan porukkaan.Tosin ainahan ei käy niin, mtu hyvään suuntaan ollaan menossa.

Hei Nadezda!

Laitoin juuri sivuille ilmoituksen, jossa etsin haastateltavia aikuiskasvatuksen pro graduuni aiheesta "ei-heterona tai transihmisenä puolustusvoimien, poliisin, rajavartiolaitoksen ja seurakunnan palveluksessa", ja sivuja selatessani huomasin Sinun viestisi. Joten jos olisit kiinnostunut osallistumaan tutkimukseen (halutessasi nimettömänä), ota yhteyttä postitse Anna Kekki Riskinniementie 23 98400 Isokylä tai sähköpostilla ankekk(at)ulapland.fi!

Keittiötöissä olen, ja minä olen työpaikkamme ainoa sateenkaariväriä tunnustava, tai ainakin julkinen sellainen. Koen syrjintää työpaikallani tämän takia, ja hieman kaduttaa, että menin sen sanomaan siellä ääneen, vaikka en asiaa häpeäkään. Olen yhdessä työpaikkamme virkitysmatkoilla käynyt kumppanini kanssa ja olemme suudelleet julkisesti ja olleet hempeinä koska haluan olla mitä olen. Viime aikoina vaan työpaikalla on alkanut seksuaalisuuteni närästää, vaikken sitä korosta enkä koko ajan julista. Ikäviä kommentteja tulee välillä ja muuta sellaista. Kumppanille en edes jaksa kertoa näistä ettei hän tunne turhaa pahaa mieltä niistä. Kestän kyllä suht hyvin, ja haluaisin sinänsä valittaa asiasta ylemmille tahoille, mutta kun ei ole näyttöä, homma kutistuu kasaan :(

Nykyisellään pysyttelen useimmiten aikalailla kaapissa työpaikoillani. Tuuraan useammassa paikassa ravintola-alalla, enkä ota enää riskiä joutua syrjinnän kohteeksi seksuaalisen suuntautumiseni vuoksi. Parilla aiemmalla työpaikalla näin on näet käynyt. Eräällä työpaikalla tosin tulin puolivahingossa kaapista, eikä asia tunnu ketään närästävän siellä. Hyvä näin, mutten silti ajatellut tehdä tuosta tapaa.

Itse olin töissä valtion virastossa vajaan n. parisen vuotta ja siellä lisäkseni yksi homo 20 henkilöstä. Itsestäni en mitään sanonut kellekään. Pari kertaa jouduin tilanteeseen, jossa mulle heitettiin läppää suuntautumisestani, mutta koska tulkitsin tilanteet 100 % vitseiksi, en sitten katsonut tarpeelliseksi reagoida asiaan.