Heteron oloiset miehet
Onko kenelläkään näkemystä siitä, että missä voi tutustua ihan tavallisiin miehiin. Olen itse 30v. kundi ja jonkin aikaa sitten päättyneen kuuden vuoden parisuhteen jälkeen vasta käytännössä ensimmäistä kertaa uutta kaveria etsimässä. Ravintoloita olen läpi kolunut huonolla menestyksellä. Ulkoinen olemukseni on kuin kenellä tahansa kadulla vastaan kävelevällä kundilla. Ongelman ydin on juuri edellä mainittu. Olen (poikamaisen) miehen oloinen ja pidän samankaltaisista miehistä. En todellakaan halua ketään loukata ja toivon, että kukaan ei seuraavista lauseistani kiivastu. Minua eivät pienimmässäkään määrin innosta naiselliset kundit, tai pukeutumis/muuten ulkonäköerikoisuudet, tai sitten korostuneen ylimaskuliiniset kundit (karhut). Myöskään yleiset keskustelu / deittipalstat eivät ylenmääräisen seksi/kyrpä/perse tarjontansa takia kiinnosta meikäläistä ollenkaan. Olen siis tavallinen suomalainen mies ja samankaltaiseen tutustua haluaisin. Jos joku tietää jonkun hyvän foorumin ym., niin kiitollisena tämän tiedon vastaan otan.
En kiivastu..Käsilaukkuni pysyy tiiviisti...
Kuvauksesi mukaan sinulla ei pitäisi olla mitään ongelmia löytää kaltaistasi seuraa,
tosin riippunee kävelykadusta jossa ulkoinen olemuksesi tulee peilikuvana vastaan.
Mannstreet?
En pysty neuvomaan missä koska voit tavata hänet melkeinpä missä vaan. Kysymys on tunnistamisesta. Samanhenkinen samalla asialla tulee eteesi kun pidät silmäsi ja mielesi avoimina.
Onnea matkaan Jussi
Olen ns. heteronoloinen mutta eipä ole kovin helposti löytynyt vakimiestä :-(
Tavallisen oloinen voi tarkoittaa myös tylsää, sori vaan. ei kannattaisi olla niin tiukkapipoinen ja rajata miesehdokkaita. Jos haluat jatkuvast keksiä tekosyitä olla tapaamatta miehiä, koska se on sitä tai tätä, niin vähiinpä jää.
chat palstat ovat täynnä feikkejä ja voyeristeja tai muita yhtä kahjoja.
ainoa varma tapa on mennä sinne gaykapakkaan ja ottaa itse aktiivinen rooli.
Se varmaan johtuu siitä että olet ns. heteronoloinen etkä ns.heteromainen? Tai sitten siitä että olet oikeasti kuin ns.heteronainen?
t:ns.heteropoloisenolonen
Kaikilla kumppania haluavilla on sama ongelma, missä hän on. Ei ole merkitystä sillä onko miehekäs, feminiini, top, bottom, homo, lesbo, heteromies tai heteronainen, bi tai muuta.
Hyvin todennäköistä, että vaikka olisi tilaisuus, jossa olisi sata JJ:n kuvaileman kaltaista ja vapaata, sitoutumishaluista miestä, niin yhtään parisuhdetta tuskin muodostuisi. Hyvänen aika, jossain dtm:ssä käy lauantai-iltana yli tuhat ihmistä ja kymmeniä tuhansia ihmisiä liikkuu muualla kaupungissa, kuinka monta kestävää suhdetta syntyy illassa? Jos sen sopivan löytyminen olisi helppoa, niin eipä siitä niin paljon puhuttaisi. JJ ei siis ole yksin. Toki heteroita on enemmän, joten heillä niitä mahdollisuuksiakin on määrällisesti enemmän.
Ei ole mitään oikeaa paikkaa tai oikeaa aikaa. On joitain perusedellytyksiä mitkä edistävät ihmissuhteen syntymistä. Oleellisimpia minusta on sosiaalisten kontaktien määrä (olla saatavilla) ja toiminta sosiaalisissa kontakteissa (avoin, vaan ei helppo, nirso vaan ei vaativa). Joku uusi juttututtu voi tietää jonkun, joka voisi olla kiinnostunut jne. jne.
Jokaisella on oma sapluuna johon kohtaamiaan miehiä sovittaa, tunnusti sitä tai. Mistä sitten on valmis tinkimään? Onko se pituus, paino, fyysinen tai psyykkinen kunto, status, tyyli, ikä, tuoksu, ulkonäkö. Seksuaalisista mieltymyksistä ja luonteesta tuskin kannattaa alkaa tinkimään. Itse kunkin kannattaa kuitenkin pitää omat luulonsa kurissa, eikä olettaa liikaa vain tietyn ominaisuuden perusteella. Muuttuvia tekijöitä on niin paljon, että ei kannata kovin tarkaan rajata mitä haluaa, vaikka toki varmaan jokaisella on tietty ihmistyyppi joka kiinnostaa ja kiihottaa enemmän kuin muut ja esim. suuria pituuseroja tuskin monikaan haluaa.
Ehkäpä JJ kuitenkin etsii esim. vastuuntoista ja mukavaa, huomioonottavaa miestä? Ei diivailevaa primadonnaa? Sitä on kyllä turhaa rajata noin vain ulkoisilla kriteereillä. On niissä jässiköissäkin ämmiä.
Etsiminen ja koluaminen ei ehkä ole se paras tapa päästä eroon sinkkuudestaan. Ne kun näkyvät naamasta ja toimivat myös karkottimena. Kannattaa opetella olemaan yksin ja nähdä hyvä puolet siinä. Sitten kun niitä tarjokkaita osuu kohdalle voi miettiä, ovatko sen arvoisia, että viitsii ryhtyä siihen ruljanssiin, jota tutustumiseksi, seurusteluksi ja lopulta suhteeksi kutsutaan.
Eli JJ, äläpäs hätäile. Kyllä se siellä elämäntiellä vastaan tulee, jos on tullakseen.
Mulla on sama ongelma kuin JJ:llä. Rajaan kiinnostuksen kohteeni liian tiukkaan ulkoisen olemuksen perusteella ja myöskin sekoitan ystävä ja poikaystävä kandidaatit, tahtomattani. Innostus tyyppiin josta olen chatin yms. perusteella kiinnostunut lopahtaa, kun livenä vastaan kävelee mykkä plösö (anteeksi sanavalintani) eli tyyppi, jollaisesta en voisi olla koskaan kiinnostunut seurustelu-mielessä. Ja toisaalta jos olen liikkeellä vain kaveria etsimässä-otsakkeella ja törmään tosi mukavaan (ja mukavan näköiseen=minun tyyppiseeni) mieheen kiinnostunkin hänestä sitten "tositarkoituksella" ja aiheutan itselleni unettomia öitä, koska tiedän ettei tästä koskaan voi tulla mitään kaveruutta vakavampaa. Haluaisin oppia laajentamaan tätä näkökantaani niin, että voisin osaisin kaveerata myös "ei muntyyppisten" miesten kanssa, olivat ne sitten neitejä tai nalleja. Mutkun ei vanha koira opi...
Toki kannattaa pyrkiä olemaan sillä tapaa mieleltään ja sydämeltän avoin, että ei vain esim. ulkonäköön perustuvien omien ennakkoluulojensa perusteella rajaa potentiaalisia ihmisiä pois.
Mutta huom. potentiaalisia ihmisiä. Kaikki eivät vain tule toimeen keskenään ja joitain asioita on todella parasta olla sekoittamatta! Ensivaikutelman merkittävyttä korostetaan varsin yleisesti ja kyllä se kannattaa huomioida. Yleensä ei kuitenkaan mitään häviä, jos yrittää selvittää hieman enemmän. Kun on muutaman sanan vaihtanut ja yrittänyt keskustelua viritellä, niin on jo paljon viisaampi. Puhumattakaan sitten, jos ja kun on tavannut useamman kerran. Eipä jää kaivelemaan, että mitä jos ...
Mielestäni se on kyllä niin, että jos olo on jonkun seurassa vaivautunut, niin ei siitä muutu vaikka kuinka yrittäisi. Selkeä merkki on sekin, jos toinen ei ole aloitteellinen vaikka vaikuttaisikin kiinnostuneelta, on esim. vähäsanainen tai ei kysy mitään. En mä ainakaan silloin ole onnistunut, ja voin sentään olla varsin sinnikäs, eikä smalltalkissakaan kamalasti puutu. Kyllä se keskustelun kulku menee mun mielestä niin, että molemmat kysyy, en mä yksin viitsi. Eli tulkitsen mykkyyden siten, että ei kiinnosta. Koska on niitä kiinnostuneitakin tavattu ja silloin kysymyksiä on enemmän kuin ehtii vastata. Eli ei väkisin kannata, se ei vaan ollut se juttu sitten.
SunShine puhuu asiaa.
Haluan vaan lisätä oman kokemuksen ensin näistä frendeistä, joiden perään ei kannata haikailla. Se on ihan totta. ainakin omasta kokemuksesta netissä alkanut ystävyys, muuttui minun puolelta voimakkaaksi ihastukseksi, tietysti toinen myös löi omalta osaltaan pökköä pesään. Mutta lopulta, olin hänelle vain kaveri, ehkä ystävä. Poltin siipeni ja sydämen ja se siitä.
Nykyisen miehen tapasin ihan deitti.net ilmoituksella. olin aktiivinen - kaverit naureskelivatkin, että pitää vastata mun ilmoon että pääsis näkeen :))
Mutta juu, monenlaisia ihmisiä tuli tavattua (kun en enää halunnut kirjoitella ja kehiä mielikuvitusromansseja) ja kyllä sen useinmiten heti huomasi synkkaako vai ei. pari kertaa meni ristiin fiilikset, mut sitten kun oma kulta tuli kohdalle sen tiesi heti.
Tämän ei ollut tarkoitus loukata ketään eikä lässyttää kliseillä vaan antaa toivoa, että ravintolasta, netistä, kuntosalilta mistä vaan voi löytää oikean tyypin rinnalleen. Mutta täytyy itse olla aktiivinen.
JJ tuolla alussa kaipaili ns. tavallisia miehiä. Minun ongelmani on astetta "vakavampi". Tai en tiedä onko se. Minäkin haluaisin tavata ns. tavallisen miehen, mutta oikeasti vain kaveriksi. Siis ei seksiä tai elämänkumppanin etsintää vaan kaveruutta. Miksikö? Siksi että olen bi-mies joka elää naisen kanssa parisuhteessa, enkä aio häntä pettää tai hylätä.
Haluan kuitenkin toteuttaa tätä toista puoltani. Minun tapani toteuttaa toista puoltani on mennä Prideen, tiltata Z-lehteä ja osallistua silloin tällöin alan ihmisten tilaisuuksiin. Se on kurjaa yksin, kun ei ole samanhenkistä keskustelukumppania. Ulkomailla yksin liikkumisessa on joitain riskejäkin.
Onko kenelläkään kokemusta tältä alueelta? Olenko haaveilija joka turhaan kuvittelee jotain mikä ei ole mahdollista? Voiko ketään löytää kaveripohjalta?
Yksi keinohan voisi olla vaikka liittyä Setaan ja sitä kautta hakea samansuuntaisesti ajattelevia kanssaihmisiä. Tavoitteesi on siis saada kaveri, jonka kanssa voit kehittää omaa bisekasuaalisuuttasi ilman miesten välistä seksiä vaimoasi kunnioittaen. Tavoitteesi on kunnioitettava eikä mahdottomuus. Toinen mahdollisuus on löytää kaveri tältä sivustolta ja toimia sitä kautta. Oman itsensä kehittäminen ei koskaan ole yksioikoista. Jos haluat kirjeenvaihtokaveruutta, laita mulle postia, iteki olen bi ja suhteessa...
-saalistajapoju-
Jokaisella tuntuu olevan omat ongelmansa seuranlöytämisen suhteen. Oli sitten kyseessä yhdenkerran-, pitkäaikaisen- tai kaverisuhteen löytäminen.
Mulla itsellä kait suurin ongelma on se, että en ole vielä tähän ikään mennessä osannut päättää millainen se mun unelma kundi olisi.
Virallisesti pidän tavallisista ja (henkisesti) miehekkäistä tapauksista. Ei tarvitse olla akateeminen, lihaksikas tai edes isokaluinen... Joten kaikki OK?
Ei sinnepäinkään. Jostain syystä onnistun aina iskemään silmäni enempi vähempi androgyymisiin kundeihin jotka eivät kuitenkaan ole naismaisia tms.
Toisaalta olisi helppo ajatella, että noudatetaan sitten sitä linjaa. Mutta ei sekään oikein toimi, kun tuon tyyppiset kundit taas eivät pätkääkään ole kiinnostuneita tällaisesta maatiaiskundista :-(
Joten etsintä jatkukoon ennakkoluulottomasti! Kyllä se oikea vielä joku päivä kävelee vastaan Stokkalla, töissä tai parhaassa tapauksessa tulee suoraan kotiovelle kolkuttamaan :-)
(Jälkimmäisessä tapauksessa toivottavasti jossain muussa kun tv-lupatarkastajan hahmossa)
<Kirjoittaja on piilottanut kirjoittamansa viestin>