Entä jos on lesbo, mutta hirmu ujo. Juuri sen tajunnut, eikä oikein uskalla kenellekään kertoa. Helsinkikin on niin pieni kaupunki, että jos kerran homobaarissa käyt niin leima otsassa... Miksi niin pelkään? Itselleni se on luonnollista, mutta pelkään muiden ajatuksia. Kamalaa. Oisko tähän apua?
Ujous
"Molly @
04.09.2005, 04:44 Entä jos on lesbo, mutta hirmu ujo. Juuri sen tajunnut, eikä oikein uskalla kenellekään kertoa. Helsinkikin on niin pieni kaupunki, että jos kerran homobaarissa käyt niin leima otsassa... Miksi niin pelkään? Itselleni se on luonnollista, mutta pelkään muiden ajatuksia. Kamalaa. Oisko tähän apua?"
Minä olen kanssa ujo mutta minä olen oppinut vetämään sellaista roolia ettei kukaan uskoisi että minä olen oikeasti ujo.
Ihmiset ovat kovin tuomitsevia täällä ihan joka asiassa. Tuntuu niin kuin Talebanit hallitsisivat maata.
On myöskin tavallaan ihmeellistä että pellistä tehdyt heterot saavat rypeä kuin sika lätäkössä niin että itse asiassa heillä on hinku korostaa "erilaisuuttaan", mutta kun itse on erilainen, niin sitten taas on hirveä vaatimus siitä että on samanlainen.
Vaikka mä olen ujo, niin sitä hillitsee se, että minä ajattelen että minulla on vastuu toisia ihmisiä kohtaan, nuo ihmiset luottavat minuun enkä mä voi tuottaa pettymystä. Olen siis tavallaan koko ajan lavalla esiintymässä toisten puolesta ja ihmiset luottaa mun itsevarmuuteeni vaikka se syntyy vain velvollisuudentunteesta.
04.09.2005, 04:44 Entä jos on lesbo, mutta hirmu ujo. Juuri sen tajunnut, eikä oikein uskalla kenellekään kertoa. Helsinkikin on niin pieni kaupunki, että jos kerran homobaarissa käyt niin leima otsassa... Miksi niin pelkään? Itselleni se on luonnollista, mutta pelkään muiden ajatuksia. Kamalaa. Oisko tähän apua?"
Minä olen kanssa ujo mutta minä olen oppinut vetämään sellaista roolia ettei kukaan uskoisi että minä olen oikeasti ujo.
Ihmiset ovat kovin tuomitsevia täällä ihan joka asiassa. Tuntuu niin kuin Talebanit hallitsisivat maata.
On myöskin tavallaan ihmeellistä että pellistä tehdyt heterot saavat rypeä kuin sika lätäkössä niin että itse asiassa heillä on hinku korostaa "erilaisuuttaan", mutta kun itse on erilainen, niin sitten taas on hirveä vaatimus siitä että on samanlainen.
Vaikka mä olen ujo, niin sitä hillitsee se, että minä ajattelen että minulla on vastuu toisia ihmisiä kohtaan, nuo ihmiset luottavat minuun enkä mä voi tuottaa pettymystä. Olen siis tavallaan koko ajan lavalla esiintymässä toisten puolesta ja ihmiset luottaa mun itsevarmuuteeni vaikka se syntyy vain velvollisuudentunteesta.
Jos Helsingin pienuus ahdistaa, niin voihan sitä lähteä vaikka New Yorkiin tai Los Angelesiin. Asukkaita vähän enemmän.
Annat itsellesi aikaa. Ei ole mitään kiirettä kertoa heti kaikille.
Voisit tutustua toisiin ujoihin lepakoihin vaikka chatin avulla? Netissä saa olla turvallisesti anonyymi. Itsekin lukeudun ujoksi ja löysin tyttöystäväni chatistä. :)
Helsingissä on tosiaan pienet piirit, mutta tuskin nämä baarissa viihtyvät naiset ovat siellä vain kyttäämässä sinua tai laittamassa sitä "leimaa otsaan". ;)
Sitten kun olet täysin sinut itsesi ja seksuaalisuutesi kanssa ja ehkä kehittänyt hieman itseluottamusta, niin opit olla välittämättä niin paljoa siitä, mitä muut ihmiset sinusta ajattelevat tai mitä _luulet_ heidän sinusta ajattelevan.
Voisit tutustua toisiin ujoihin lepakoihin vaikka chatin avulla? Netissä saa olla turvallisesti anonyymi. Itsekin lukeudun ujoksi ja löysin tyttöystäväni chatistä. :)
Helsingissä on tosiaan pienet piirit, mutta tuskin nämä baarissa viihtyvät naiset ovat siellä vain kyttäämässä sinua tai laittamassa sitä "leimaa otsaan". ;)
Sitten kun olet täysin sinut itsesi ja seksuaalisuutesi kanssa ja ehkä kehittänyt hieman itseluottamusta, niin opit olla välittämättä niin paljoa siitä, mitä muut ihmiset sinusta ajattelevat tai mitä _luulet_ heidän sinusta ajattelevan.
Helsingissä on kyllä pienet piirit, mutta nykyäänhän esim. DTM:ssa ja Lostarissa käyminen on heteroillekin ihan trendikästä, joten ei siellä heti lepakoksi leimaudu. Kannattaa luikahtaa ovesta sisään jo alkuillasta, niin ei tarvitse edes pelätä joutuvansa jonossa seisomaan. Ja Kaisaniemen naisten bileet ovat varmaan heteroille niin tuntematonta osastoa, että niihin on aika turvallista mennä, jos toivoo pysyvänsä anonyminä. Sitäpaitsi, oman kokemukseni mukaan homobaareissa kävijät ovat aika solidaarista porukkaa eli koska moni kävijöistä on samanlaisessa tilanteessa, niin harvemmin kukaan levittää sanaa siitä, keitä siellä oikein käy. Suosittelen myös lähtemistä merta edemmäksi kalaan eli Tukholman risteilyn tekemistä,jos haluaa pysyä varmasti anonyyminä ja jos vaan on varaa. Siellä on hieman enemmän alan ravintoloita, kahviloita ja baareja.
Niin muuten, nykyajan ym. trendikkyydestä vielä, siinä on monia hyviä puoliakin. Voi kenties olla helpompaa olla kokonainen oma itsensä, jos se on trendikästäkin ? :)
- tämä myös vähän huumorimielellä sanottuna :)
No, minusta on hieman tuntunut siltä.
Mitä mieltä olette?
- tämä myös vähän huumorimielellä sanottuna :)
No, minusta on hieman tuntunut siltä.
Mitä mieltä olette?
Sillai pääsin pahimmasta ujoudestani, että muutin ajatustapaani.
Luulenko, että olen niin tärkeä ihminen, että joku viittii seurata täriseeks se kahvikuppi kädessä ja punastunko.
Ja elämäkin opettaa. Kyllä se siitä.Tsemppiä!
Luulenko, että olen niin tärkeä ihminen, että joku viittii seurata täriseeks se kahvikuppi kädessä ja punastunko.
Ja elämäkin opettaa. Kyllä se siitä.Tsemppiä!
minusta tuntuu oudolta kuulla, että joku helsinkiläinen kokisi asuvansa pienessä kaupungissa. Itse asun maalla ja täällä ei ylipäätään ole mitään toimintaa, saati sitten homoille tai lesboille. Täällä leimautumista saa todella pelätä, kun joutuisi kestämään mahdollisen paheksunnan yksin.
"pelkään muiden ajatuksia. Kamalaa. Oisko tähän apua?"
Yritä olla ajattelematta liikaa sitä mitä muut ehkä ajattelevat? Elät lopulta kuitenkin omaa elämääsi etkä jonkun toisen, vaikka toiset eivät aina kannattaisikaan kaikkea mitä teet. Ja onko sillä hirveästi merkitystä? Jokaista ei voi miellyttää.
Yritä olla ajattelematta liikaa sitä mitä muut ehkä ajattelevat? Elät lopulta kuitenkin omaa elämääsi etkä jonkun toisen, vaikka toiset eivät aina kannattaisikaan kaikkea mitä teet. Ja onko sillä hirveästi merkitystä? Jokaista ei voi miellyttää.
helsinki pieni kaupunki? huh...asun itse n.10 000 asukkaan kunnassa ja tämä vasta pieni paikka onkin. mielenkiintoista sinänsä että sanot helsinkiä pieneksi.. ah, kaikki on niin suhteellista.. itse pelkäsin hirveästi tulla ulos kaapista, mutta minulla oli kyllä tyttöystävä apuna.. :) kuten edellisetkin kommentoijat, suosittelen lähtöä toiseen kaupunkiin/maahan jos liikaa pelottaa :)
Ei sitä tarvitse pelätä jos on lesbo ja ujo. Ei sitä tarvitse pelätä muiden ajatuksia. Olen myös itse lesbo ja aika ujo lähtemään homobaareihin yksin. Onhan mulla kavereina lesboja mut osa heistä asuu kuitenkin toisilla paikkakunnilla joten en saa heitä mukaani baareihin.
Ujokin voi olla rohkea:D
Helsinki... pieni? >D Minä taidan sitten asua sillipurkissa, kun nykyinen levinneisyyteni on hornantuutin länsipuolella sijaitseva pieni käpykylä jossa ei ole kuultukaan sanaa "suvaitsevaisuus". Helsinki tuntuu minulle jo melkein liiankin isolta.
Mutta niin, minä olen itse myös aivan äärettömän ujo, mikä johtuu varmaan osittain siitä että olen vielä melko nuori ja totaalisen kokematon kaikessa, ja osittain siitä etten ole yhtään varma itsestäni, että olenko lesbo vai enkö ole ja mikä loppujen lopuksi sitten olen. (Minulle on sanottu monesti että "se on teineille ihan normaalia sellainen itsensä etsiminen" mutta oli se normaalia tai ei, niin sen ainakin tiedän että miehet eivät kamalasti innosta.. eivät ole ainakaan tähän mennessä innostaneet) Mutta siitä ujoudesta seuraa se että kun minun on vaikea hankkia jo kavereitakin, niin joku "isompi" tuntuu ihan mahdottomalta, kun en uskalla tehdä mitään. Olen totaalisen turhautunut olemaan niin pohjattoman ujo. -___-
Mutta niin, minä olen itse myös aivan äärettömän ujo, mikä johtuu varmaan osittain siitä että olen vielä melko nuori ja totaalisen kokematon kaikessa, ja osittain siitä etten ole yhtään varma itsestäni, että olenko lesbo vai enkö ole ja mikä loppujen lopuksi sitten olen. (Minulle on sanottu monesti että "se on teineille ihan normaalia sellainen itsensä etsiminen" mutta oli se normaalia tai ei, niin sen ainakin tiedän että miehet eivät kamalasti innosta.. eivät ole ainakaan tähän mennessä innostaneet) Mutta siitä ujoudesta seuraa se että kun minun on vaikea hankkia jo kavereitakin, niin joku "isompi" tuntuu ihan mahdottomalta, kun en uskalla tehdä mitään. Olen totaalisen turhautunut olemaan niin pohjattoman ujo. -___-
Ujot ovat yleensä ne, jotka ovat kaikkein rohkeimpia. Ujoilta nimittäin vaaditaan rohkeuttaa sellaisissa tilanteissa missä vähemmän ujot sitä eivät tarvitse.
Rohkeuden löytäminen on kuitenkin joskus tosi vaikeeta.
Rohkeuden löytäminen on kuitenkin joskus tosi vaikeeta.
mua vissiin pidetään yhä ainakin melkein heterona vaikka käyn homobaareissa eikä tää meitsin paikkakuntakaan mikään kovin suuri kylä ole.:D jutut leviää ja silleen, mutta ei kiinnosta yhtään mitä musta ajatellaan, tiedän itse missä mennään ja kestä tykkään! :>kato toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos