Miksi aspartaamin vaaroista vaietaan?

Aspartaami ja fenyylialanniini ovat yksiä niistä monista myrkyistä, joiden vaaroista ei haluta edes puhua. Rahan mahti on kaikkea muuta suurempaa. Tein tähän pienen tiivistelmän ko. aineisiin liittyen. En usko, että tämä rikko foorumin sääntöjä tai artikelin pätkiä, jotka olen liittänyt seuraavaan. Kokonaiset artikkelit voi löytää osoitteista:
http://www.minaolen.com/lehti/art3_102.html
http://www.netikka.net/hypnoosikeskus/aspartaami.htm

----------------------------------------------------------------------------------------
Mistä aineista on kysymys:
Aspartaami (E951) lisäaineena, on erittäin vähän energiaa sisältävä keinotekoinen makeutusaine, joka koostuu kahdesta elimistössä tavallisesti esiintyvästä aminohaposta, asparagiinihaposta ja fenyylialaniinista. Aminohapot ovat orgaanisia yhdisteitä, jotka ovat proteiinien rakennusaineita. Aspartaami on 100-200 kertaa makeampi kuin tavallinen sokeri. Ei kestä kuumentamista.

Fenyylialaniini on yksi luonnon 20 yleisimmästä aminohaposta. Se on välttämätön aminohappo. Sen sivuketjussa on fenyyliryhmä, ja fenyylialaniinihydroksylaasi (PAH) valmistaa siitä tyrosiinia, joka on hermovälittäjäaineiden adrenaliinin, noradrenaliinin ja dopamiinin esiaste. Fenyylialaniini käyttää verenkierron ja aivojen välillä samaa aktiivista kuljetusta kuin tryptofaani, mikä suurissa määrissä haittaa serotoniinin tuotantoa.
----------------------------------------------------------------------------------------
Aspartaamin hajotessa elimistössä vapautuu fenyylialaniinia, minkä takia sillä makeutetuissa juomissa on varoitus ”sisältää fenyylialaniinin lähteen.”
----------------------------------------------------------------------------------------
"Kun aspartaamin lämpötila kohoaa yli 86 Fahrenheit-asteen (30°C), sen puualkoholi naamioituu formaldehydiksi ja sitten muurahaishapoksi, mikä vuorostaan aiheuttaa aineenvaihdunnallisen happomyrkytyksen (muurahaishappoa on tulimuurahaisen pistossa). Metanolimyrkytys muistuttaa multippeliskleroosia. Multippeliskleroosi ei ole tappava tauti, mutta metanolimyrkytys sen sijaan on. Mitä tulee elimistön lupustautiin, se rehottaa lähes yhtä yleisenä kuin multippeliskleroosi ja vaivaa erityisesti Coca-Cola Lightin ja muiden kevyt juomien juojia. Metanolimyrkytyksen uhrit juovat näitä juomia 3-4 tölkkiä päivässä, jotkut vielä enemmän."
-----------------------------------------------------------------------------------------
"Aspartaamin on todettu aiheuttavan muistinmenetystä, joka johtuu siitä, että aspartaamihappo ja fenyylialaniini (phenylalanine) ovat hermomyrkkyjä ilman proteiinin muita aminohappoja. Ne ohittavat siksi aivojen veriesteen ja rappeuttavat aivosoluja."

"Tohtori Roberts on kirjoittanut kirjan nimeltä Defense Against Alzheimer’s Disease. Hän kertoo kuinka aspartaamimyrkytys on yleistymässä Alzheimer -tapauksissa, ja näin todella on. Erään sairaskodin hoitaja kertoi, että hoitoon on tuotu vain noin 30 vuoden ikäisiä Alzheimerin tautia sairastavia potilaita."

"Tri Roberts tajusi mitä oli tapahtumassa, kun aspartaamia alettiin markkinoida. Hän sanoi: “Diabetes-potilailla ilmeni muistihäiriöitä, sekavuutta ja näön heikkenemistä.” Amerikan lääkäriliiton konferenssissa lääkärit myönsivät, etteivät tienneet asiasta. He olivat vain ihmetelleet halvausten yleisyyttä (aspartaamin fenyylialaniini madaltaa halvauskynnystä ja kuluttaa loppuun serotoniin, mikä taas aiheuttaa maanisdepressiivisyyttä, paniikkikohtauksia, raivotiloja ja väkivaltaa)."

"Lastenlääkäri ja perintötieteen professori tohtori Louis Elsas sanoi puhuessaan kongressille Emoryn yliopistossa: “Fenyylialaniini kiteytyy istukkaan aiheuttaen jälkeenjääneisyyttä.” Ensimmäisissä laboratoriotesteissä eläimet saivat aivokasvaimia, fenyylialaniini hajoaa DXP:ksi (eräs aivokasvainagentti). Kun tohtori Espisto oli pitämässä luentoa aspartaamista, eräs yleisön joukossa istuva neurokirurgi sanoi: “Kun aivokasvaimia on leikattu, niistä on löytynyt huomattavia määriä aspartaamia.”"

Eli juokaa työ poijjat light-juomia, että pysyttä hoikkina, kauniina ja terveinnä.

En ota kantaa miksi vaietaan. Mä en käytä aspartaamia tai fenyylialaaninlähteitä käyttäviä tuotteita. Syystä, että ne aiheuttavat minulle päänsärkyä. Vaatii aikamoista tuoteselosteiden katselemista nykyään.

Raha ratkaisee. Ja aspartaami ja fenyylialaniini ratkaisee myös mun kohdallani. Myös mä saan aivan käsittämättömän olon juotuani jotain light limua. Olo on aivan helvetillinen, kuin veitsi olisi työnnetty suoraan päälaesta sisään. Lisäksi muutama vuosi sitten kuljin lääkäriltä toiselle kun mua vaivasi ihmeelliset ja voimakkaat lihaskrampit, niin että ei edes nukkuminen kunnolla onnistunut. Mitään ei selvinnyt. Sitten aloin kartoittamaan itse syy-yhteyksiä ja huomasin, että kaiken takana oli light-limut. Tuoteselosteet on pakko lukea hyvinkin tarkaan.

Turhapa täällä on globaalia aspartaami hysteriaa lietsoa, joka riehuu myös monilla muilla tähän aspartaami aiheeseen vihkiytyneillä keskustelupalstoilla ympäri maailman.

Tieteellisesti ei ole kukaan maailmassa tähän asti todennut että ko. makeutusaine olisi muiden kuin monikansallisten tuotteiden valmistajien vastustajille haitallista, *virn, heillekin vain henkisesti.
Kaikenlaista kaupallisuutta vastustavien ääriryhmien missiona on väittää sekä välittää negatiivisia oletuksia, periaatteesta, erilaisista ihmisen hyvinvointiin vaikuttavista asioista. Ainoastaan siksi, koska ne monesti liittyvät aineisiin sekä tuotteisiin joita käytetään merkkitavaratuotteissa, joita valmistetaan globaalisti eri yrityksissä kautta maailman.

Läntisen pallonpuoliskon terveysviranomaisten tasokas kontrolli ja omaehtoinen tutkimus- sekä valistustyö välittävät modernin teknologian keinoin kaikille alueensa kansalaisille tiedon, jos ja kun joku elintarviketeollisuudessa käytettävä aine olisi haitallinen myrkky ihmisille. Lisäksi pohjoismaissa on noin kymmenkertainen kontrolli erilaisista ihmisen terveyteen vaikuttavista tekijöistä kuin muualla EU:n alueen maissa, joten tavallisen kansalaisen huoli on aiheeton moisista perättömistä huhupuheista, vaikkapa tässä tapauksessa aspartaamin haittavaikutuksista.

Osalle kaikenlaista kehitystä ja hyvinvointia vastustaville ihmisille on mm. aspartaami noussut viimeaikojen suosikkiaiheeksi mustamaalata sekä levittää haitallista terveydelle muka vahingollista haittavaikutus oletusta, ilman sen kummempia perusteita. Näihin juttuihin liitetään ns. keltaisesta mediasta tunnettua näennäisvakuuttavaa aineistoa jolla ei todellisuudessa ole sen kummempaa aukotonta tieteellistä todistusvoimaa. Näiden ns. ”todisteiden" olemassaolon voi jokainen täysijärkinen henkilö todeta lukemalla noita enemmän ja vähemmän elämästä vieraantuneiden ” Tohtori” henkilöiden pseudo- "tieteellisiä" tutkimuksia ja toteamalla että osa linkeistä ei johda mihinkään tai korkeintaan erilaisten vaihtoehtoihmisten sivustoille. Hyvässä tapauksessa näkee ruudultaan jonkin haudipippijuu kyökkipuoskarin, jopa joskus suhteellisen ulkoasultaan vakuuttavalta näyttävän sivuston, jolla lähinnä on vain ja ainoastaan viihteellinen sanoma sen käyttäjälleen. Tietysti tuo mumbojumbo on sangen viihdyttävää luettavaa sen oikein ymmärtäville asiantuntija henkilöille mutta suurin osa ihan tavallisista kansalaisista kuitenkin lukee noita höpsismi tasoisia artikkeleita kuin se mielikuvitushahmo Pirukin yhtä satukirjaa nimeltään Raamattu, joten toivottavaa kai olisi että ei MinäIte -tasoisia tieteellisiä tutkimuksia julkaistaisi vastuuttomasti ainoanaoikeanatotuutena. Mitään vakavasti otettavaa tieteellistä näyttöä ei siis löydy erilaisista lähteistä aspartaamin haittojen vaikutusten todistamiseksi. Niin, paitsi jos tieteellisenä varteenotettavana julkaisuna pitää iltapäivän tabloidilehdistöä.

Mainittu fenyylialani, löytyy melkein mistä tahansa päivittäiseen ruokavalioomme kuuluvista raaka-aineista, joten sen saannista tai saamattomuudesta ei kenenkään tarvitse olla huolissaan. Aivan tavallinen jokapäiväiseen elämäämme kuuluva välttämätönaine, jolla ei ole haittavaikutuksia.

Tietysti vaikkapa henkilö jolla on vaikea riippuvuus suhde virvoitusjuomiin, hakee näiden perättömien väittämien kautta hyväksyntää omalle henkilökohtaiselle ongelmalleen, jolle parempi apu ja hoito olisivat ammattiauttajien ohjaava terapeuttinen sekä lääkinnällinen hoito, sen sijaan kuin turhien "tuskan parahduksien" levittäminen esim. tämänkaltaisten kanavien kautta.
Useat normaalissa elämässämme käytössä olevat tuotteet sisältävät aineita jotka liikakäytön myötä aiheuttavat erilaisia vahingollisia oireita ja sairauksia. Mutta kukaan normaali terve ihminen ei juo kevytvirvoitusjuomia päivittäin ylitse määristä josta olisi noita terveydelle haitallisia vaikutuksia kenelle tahansa. Ja jos juo... niin kyllähän silloin ihmisellä on jo muutenkin itse tuhoisa ja syrjäytynyt elämä olemassa sekä sen vaikutukset näkyvät monissa muissa elämän osa-alueissa kuin vain (virvoitus)juomien juomisessa.
Kokonaiskulutus koko Suomessa vuonna 2004 oli vain 61 litraa asukasta kohden (13. sija Europan kulutuksessa joka on huomattavasti vähemmän kuin muissa Länsi-Euroopan maissa), joka tekee päivässä 0,17 desilitraa. Haitallisiin määriin nouseva kulutus vaatisi moninkymmenkertaisia litramääriä vuositasolla, jolloin jo ihmisellä olisikin jo monia sairauksia kannettavananaan, lähinnä huolestuttavampana se miksi kukaan täysijärkinen ihminen joisi kuusisataakymmenen (610) litraa virvoitusjuomia vuodessa. Eikä siihen kukaan puutu...

Yhteisöllinen aivopesukin saa myös osan ihmisistä hakemaan ”ajatuksilleen” hyväksyntää levittämättä oman seurakuntansa tekohurskasta sanomaa kritiikittömästi ilman vastuuta eri välineiden kautta luettavaksi totuutena, jolla ei sitten ole mitään yhteyttä puolueettomaan tieteelliseen tutkitustyöhön tai julkaistuihin tuloksiin, viranomaisiin tai hyväksyttyihin hallintoelimiin.

Mitä tuo asparagus oikein tarkoitti? :o

Kaipa jokainen tietää itse, jos jokin asia aiheuttaa oireita. Päänsärkyä tulee myös (aluksi), jos on ilman kahvia.

Itselleni nuo aspartaamin aiheuttamat oireet tulevat jo pienestä kerta-annoksesta. Kun joku tarjoaa makeisia, limpsaa tms., enkä ole huomannut varoa.

Asparagus on yhtä kuin parsa, parsakaali. Ainakin parsan latinankielinen nimi on asparagus (officinalis), ja onhan parsa englanniksikin asparagus.

Mutta sitä minä en tiedä mitä kaikkea tämän asparaguksen päässä oikein liikkuu. Taitaa olla varsinainen parsa. ;) (hieman huumoria..) Ainakin mitä itse olen lukenut artikkeleita kyseisistä aineista, eivät ne todellakaan ole kaikki huuhaa-tohtoreiden keksintöä suuryritysten alasajamiseksi, vaan hyvinkin arvostettujen tutkimuslaitosten raportteja. Toki on niin, että liika mitä tahansa ainetta on aina liikaa, mutta on myös muistettava, että joillekin yksilöille hyvinkin pieni määrä tiettyä ainetta voi olla hyvinkin kohtalokasta terveyden kannalta, ja miksi näitä haitallisia aineita ei saisi ottaa vakavasti? Mutta ainahan on olemassa vastarannankiiskejä, oli asia mikä hyvänsä, ja onhan toki tarpeellistakin suhtautua asioihin kriittisesti. Mitä tulee noihin vastarannankiiskeihin niin onhan olemassa ihmisiä, jotka väittävät. että kuussakäyntiäkään ei koskaan tapahtunut, että se on vain yhden suuren salaliiton keksimä valhe. Ja onhan ihmisiä, jotka tosissaan uskovat, että maapallo on pannukakku... :)

Elintarvikeviraston kotisivujen "Usein kysyttyä" -palstalla olleen vastauksen mukaan EU:n SCF:n (Scientific Committee for Food) aspartaamille (E951) määrittämän ADI-arvon (Acceptable Daily Intake) perusteella voidaan laskea, että 60 kg painava henkilö voi turvallisesti juoda tällä aineella makeutettua juomaa 4 litraa elämänsä joka ikinen päivä, jos oletetaan, että juomaan on käytetty sallittu maksimimäärä kyseistä ainetta.

Toinen vastaavassa käytössä oleva aine on asesulfaami K (E 950). Sitä samainen henkilö voi nauttia 1,5 litraa elämänsä joka ikinen päivä, jos sitäkin on juomassa sallittu maksimimäärä.

Nämä aineet ovat sokeria 100-200 kertaa makeampia ja kyseisen vastauksen mukaan näitä aineita saatetaan käyttää yhdistelmänä ja suhteellisesti lievempinä pitoisuuksina.

Allergia on sitten asia erikseen. Joku voi olla näille aineille allerginen, toinen ei. Samaan tapaan kuin esim. pähkinäallergia. Toinen rouskuttaa pähkinöitä pussikaupalla ilman mitään oireita, toisella menee henkitorvi tukkoon pienestäkin murusta.

Ketjun aloittajan lähde Minä Olen-lehti vaikuttaa muutenkin asiapitoiselta julkaisulta. Esimerkiksi tällaiset takyonisoidut lasilinssit ovat varmaankin hyvä tuote.

http://www.minaolen.com/lehti/art1_401.html

Teho jopa 60 000 Bovis yksikköä!

Ihan hauskaa huumoria Minä Olen-lehden jutut kyllä ovat, mutta ei niistä kannata mitään terveysohjeita ottaa tai kohta huomaa elävänsä valoravinnolla.

"Aspartaami ja fenyylialanniini ovat yksiä niistä monista myrkyistä, joiden vaaroista ei haluta edes puhua. Rahan mahti on kaikkea muuta suurempaa."

Toinen myrkky on natriumglutamaatti E621. Natriumglutamaatti aiheuttaa lihomista ja se kuten muutkin arominvahventeet monille ihmisille migreeniä.

Ihan vaan tiedoksi Asparagukselle ja kaltaisileen, että....
aspartaamistakin löytyy toki tietellisiä tutkimuksia jo vuosikymmenten takaa. Uutta lääketiedettä tehdään kaiken aikaa ja valtavirtauksia löydökset ei välttämättä aina miellytä. Jo 70-luvulla, jolloin aspartaamia yritettiin Jenkeissä laillistaa, olivat lääkärit havainneet sen aiheuttavan reikiä hiirien aivoihin. Tästä huolimatta se hyväksyttiin kuivien ruoka-aineiden ja hiilihappopitoisten juomien makeutusaineksi USA:ssa v. 1981.

Lukekaa lisää esim. täältä:
http://www.holisticmed.com/aspartame/

Kitkeriä totuuksia keinotekoisista makeutusaineista !

Twilite: Ei kannata uskoa kaikkea, mitä internetistä löytää. Tuolta samaiselta sivulta löytyy myös pitkät todistelut juomaveden fluoraamista vastaan ja linkkejä ties minne astrologia- ja homeopatiasivuille. Kaikkien lisäaineiden vastustaminen on yksi huuhaa-uskovaisten lempiopinkappaleita, mutta totuushan on se, että kaikissa länsimaissa toimii jonkinlainen elintarvikevirasto, joka testaa kaikki ruokaan laistettavat lisäaineet.

On totta, että joskus ihmiset altistuvat vaarallisille aineille, kuten 50- ja 60-luvulla talidomidille. Se vedettiin kyllä pois heti kunhan sen vaarallisuus tuli ilmi. Mikään hirveä "rahan mahti" ei sitä estänyt. Jos kerran aspartaami on ollut käytössä jo 70-luvulta lähtien, sen vaarallisuuden olisi pitänyt tulla jo ilmi muuallakin kuin parilla huuhaa-sivustolla.

Joo, asiaa puhut, Roi. Uskomusten varassa tässä ollaan tutkimuksista huolimatta. Oli tiede sitten mitä vaan, joku taho nekin aina kustantaa ja tulokset rahoittajan mukaiset. Liekö näin ollut aina ? Yksilölle jää vapaus vain uskoa lukemansa. Ja vaikka parhaansa mukaan toimisikin, koekaniineja me ollaan koko joukko!

Twilite nosti mielestäni kyllä erittäin hyvän pointin esille, että uskomusten varassa sitä ollaan tieteellisistä tutkimuksista huolimatta.
En epäile yhtään, etteikö suuryritysten rahoituksilla olisi vaikutusta itse tieteelliseen työhön. Kenen leipää syöt sen lauluja laulat! (Esimerkiksi taidehistorian tutkimuksessa on ollut hyvä huomata, että kuvataide valtatyyleineen on ollut suhteellisen suppean kannattajakunnan arvomaailman ja maailmankuvan kuvastaja, joten tyylitkin heijastavat noiden ryhmien pyrkimyksiä. Kun taiteilijoiden tärkeimpiä työnantajia historian saatossa ovat olleet kirkot ja ruhtinashovit, tyylitkin heijastavat niiden pyrkimyksiä.) Eli en epäile yhtään, etteikö aivan samalla tavalla suuryritykset hallitse brandien imagoilla mielikuviamme ja konkreettisesti, köytännön tasolla sen, mitä meille syötetään. Kun sitten joku vastuuta tunteva riippumaton tutkimusyksikkö yrittää kiinnittää huomion mahdollisiin terveyshaittoihin, heillä ei mitenkään voi olla riittäviä perusteita väitteilleen ja siten horjuttaa tuota rahamonopolia.

Mitä tulee Talidomi-lääkkeeseen, lääkehän syntetisoitiin ensimmäisen kerran 1954 osana saksalaista tutkimusprojektia, jossa oli tarkoitus kehittää antihistamiinisia lääkeaineita allergian hoitoon. Lääkettä testattiin koe-eläimillä mutta ei ihmisillä. Eläinkokeet osoittivat, että talidomidilla oli voimakkaita rauhoittavia vaikutuksia. Tämän perusteella talidomidi julkistettiin lääkemarkkinoille ja lääkkeellähän ei tietenkään ollut sivuvaikutuksia. Vaikka Suomessa talidomidi oli reseptilääke, monissa maissa talidomidia pidettiin niin vaarattomana, että sitä myytiin ilman reseptiä. Pian kuitenkin selvisi, että talidomidi oli kaikkea muuta kuin vaaraton. Lääke poistettiin myynnistä vuonna 1961. Mutta huom: Kuitenkin vasta vuonna 1979 voitiin vahvistaa, että käytetty lääke oli talidomidin (R)- ja (S)-enantiomeerienseos, jossa R(+)-muoto ehkäisee pahoinvointia ja S(-)-muoto aiheuttaa vakavia sikiövaurioita.

Tarkoitan, että vaikka tiedettäisiin ja nähtäisiin itse ongelma, sen läpimeneminen ei ole kovinkaan pieni prosessi, ja jotenkin uskoisin, että lääketeollisuudessa vallitsee tarkempi moraali, myöskin kilpailu eri lääkefirmojen välillä on kovaa eikä varaa erehdyksiin ole.

Kyllä se maapallo on minusta ainakin pyöreä :o

ööö-öö

Nimen omaa oli tarkoitus sanoa, että ei tarvitse etsiä tietoa lisäaineista mistään huuhaa-astrologiasivustoilta, kun kerran maailmassa toimii satoja riippumattomia tutkimuselimiä, kuten juuri eri maiden elintarvikevirastot ja kuluttajajärjestöt. Esimerkiksi Suomen kelintarvikevirasto tuskin ottaa mitään suuria lahjuksia niiltä pahoilta suuryrityksiltä ja kertoo silti aspartaamin olevan turvallista.

http://www.elintarvikevirasto.fi/kuluttajalle/index.html?page=895

Kyllä siihen tieteelliseen tietoon voi ihan oikeasti luottaa, eikä alkaa etsiä mitään salaliittoja joka paikasta. Hyvä paikka omien väärien luulojen kumoamiselle on urbaanien legendojen tutkimiseen omistaunut snopes.com, joka on tehnyt artikkelin myös aspartaamista

http://www.snopes.com/toxins/aspartame.asp

Snopesin linkkikokoelma aspartaamin turvallisuudesta on sen verran kattava, että keskustelun voi minun puolestani lopettaa tähän :)

Natriumglutamaatti on ehkä yleisimmin käytetty arominvahvenne. Se aiheuttaa monille vatsakipuja sekä uskomattoman pahanhajuisia ilmavaivoja. Tästä syystä en pysty käyttämään esim. aromisuolaa ollenkaan, valmislihapullat yms. tuotteet saattavat aiheuttaa ainakin minulle saman reaktion.

Ja minun oli nimenomaan tarkoitus sanoa, että juuri ne riippumattomat tutkimuselimet, kuten eri maiden elintarvikevirastot, eivät suorita itse molekyylitason tutkimuksia, vaan tekevät ohjeistukset ja säännökset tutkimuslaitosten raporttien pohjalta. Ja ei nyt ihan millä tahansa laitoksella ole taloudellisia, eikä muitakaan, mahdollisuuksia ja resursseja alkaa tekemään tutkimusta aspartaamin haitoista. En olekaan kyseenalaistanut elintarvikevirastojen toimintaa. :ö

"roi
28.08.2005, 22:12 ööö-öö

kun kerran maailmassa toimii satoja riippumattomia tutkimuselimiä, kuten juuri eri maiden elintarvikevirastot ja kuluttajajärjestöt. Esimerkiksi Suomen kelintarvikevirasto tuskin ottaa mitään suuria lahjuksia niiltä pahoilta suuryrityksiltä ja kertoo silti aspartaamin olevan turvallista."

Suomessa elintarvikeviranomaiset ovat hyvin kytkeyksissä elintarviketeollisuuden kanssa.
Itse asiassa lähes minkä tahansa voi sanoa olevan turvallista, eri asia mitkä ovat reunaehdot. Se, että satavuotias polttaa tupakkaa ei tarkoita sitä että tupakointi olisi vaaratonta.
Elintarvikesuositukset on ylipäätään tarkoitettu suurelle joukolle ihmisiä joilla on vahvat geenit eikä niissä ole otettu huomioon sitä että jotkut kemikaalit aiheuttavat sairauksia niilla joilla on geneettinen taipumus sairastua tiettyihin tauteihin.
Jo E-koodilistassa on listattuna joitain käytössä olevia lisäaineita joiden epäillään aiheuttavan yliherkkyysoireita. Jos niiden epäillään aiheuttavan yliherkkyysoireita niin mitä ne tekevät listalla.

Samoin ihmettelen sitä että mm. rikkihappo ja suolahappo ovat täysin sallittuja lisäaineita. Herättääkö tämä luottamusta asioista päättäviä tahoja kohtaan?

"Kyllä siihen tieteelliseen tietoon voi ihan oikeasti luottaa, eikä alkaa etsiä mitään salaliittoja joka paikasta."

Maistuiskos rikkihappo?

"Hyvä paikka omien väärien luulojen kumoamiselle on urbaanien legendojen tutkimiseen omistaunut snopes.com, joka on tehnyt artikkelin myös aspartaamista"

Sellaisen kysymyksen teen kun en ole sinisilmäinen että mistä voit vakuuttua että snopes.com on puolueeton tahoa, onhan se palvelinkin millä se on kaupallinen?

Niin, sana on vapaa ja se on oikein hyvä! Jatkan vielä vähän…

Koko ajan laajentuvassa informaatioähkyssä on mielestäni valveutunutta suhtautua kriittisesti meitä kaikkia ympäröivään ympäristösaastaan; jatkuvaan tietovyöryyn ja hillittömään tiedottamiseen. Mitä ihmettä tämä tieto on ? Mistä se tulee tulee ja millä kriteerein sitä halutaan välittää ? Tänä ektoplastisen globaalisaation ja lobbauksen aikakaudella tiedottamisen tarve pohjautuu suurelta osin valitun toiminnan turvaavaan taloudelliseen etuun ja sen tavoitteluun. Toimitaan ”yhteisen edun nimissä” ja ”kerrotaan, kuinka asiat oikeesti ovat”. Töräytellään lasitornin katolta kansalle Totuuden Ääniä, ja varmistetaan, että virallinen totuus ja siihen liittyvä vallankäyttö pitää ajattelun lauman keskuudessa kurissa.

Minustakin instanssihirviöt kuten Riippumaton Tutkimuslaitos tai Kansallinen Elintarvikevirasto ovat lähinnä byrokraattisia kumileimasimia kuten Chiron edellä ehdottikin. Niissä ratkaisut syntyvät yhteisen edun nimissä ja vasta viiveellä, kun halutaan tiedottaa esim. jonkin uuden tutkimustyön tuloksena syntyneestä Virallisesta Uudelleenlinjauksesta.

Ja jos johonkin maalliseen on uskottava, laitan toivoni mieluiten kuluttajajärjestöihin. Ehkä ne vielä toistaiseksi ajattelevat ihmistä ja inhimmillistä jatkuvuutta tällä maapallolla vai...

Jos nyt sitten ymmärsin oikein, luotettavia lähteitä ovat siis erilaiset epämääräiset nettisivut, joiden ylläpitäjästä, motiiveista tai lähteistä ei ole minkäänlaista tietoa. Epäluotettavia lähteitä taas ovat erilaiset kansalliset tutkimuslaitokset ja elintarvikevirastot, joita pahat suuryritykset hallitsevat. Esimerkkinä epäluotettavasta lähteestä vaikkapa Massachusetts Insitute of Technology.

http://web.mit.edu/newsoffice/1998/aspartame-0916.html

Tokihan tässä maailmassa voi uskoa mihin haluaa, mutta on se kyllä vähän outoa perustaa maailmankuvansa johonkin internetistä löytyvään salaliittolöpinään. Tietenkin sellainen maailmankuva on hyvin vedenpitävä, kun kaikki sen kanssa ristiriidassa oleva tieto on pahan Illuminatin tai ties minkä pahan suuryrityksen tai hallituksen vääristelemää.

Pora-liikkeelle voi paljastaa, että rikkihappo ei oikeasti ole sallittu lisäaine, minkä voi pohjoismaisesta sallittujen lisäaineiden listasta kuka tahansa tarkistaa.

http://www.foodcomp.dk/foodadd/ListByAlphabet.asp

Suolahappo taas on sallittu lisäaine, mutta sitä, kuten ei mitään muutakaan lisäainetta, ei lisätä ruokaan ämpärikaupalla. Lisäaineita laitetaan ruokaan erittäin vähän.

On totta, että myös monille lisäaineille voi olla allerginen. Allergisoivista aineista kuitenkin vaaditaan pakkaukseen merkintä, jotta yliherkkyydestä kärsivät osaavat välttää näitä tuotteita. Se, että jotkut ihmiset ovat allergisia jollekin aineelle, ei tarkoita, että se pitäisi kieltää kokonaan. Kuten tästäkin kirjoituksesta ilmenee, lisäineet ovat tutkittuja ja turvallisia ja niitä käytetään ruuan maun ja laadun parantamiseen.

http://www.elintarvikevirasto.fi/kuluttajalle/index.html?page=897

Muistetaan myös, että mahassamme vellova mahaneste on suolahappoa (vetykloridia, HCl). Että se siitä!

Chironin ensimmäiseen viestiin tulikin jo monta asiallista korjausta, mutta yksi olennaisen ihmeellisistä johtopäätelmistä on jäänyt vaille korjausta. On totta, että aspartaamin hajotessa syntyy fenyylialaniinia, mutta siitä seuraava varoitusteksti "sisältää fenyylialaniinin lähteen" ei ole kaikkia koskeva hälytysteksti, vaan se on lisätty ainoastaan PKU-tautia eli fenyyliketonuriaa sairastavia varten. Heitä syntyy Suomessa 1/100 000, eli heitä on Suomessa noin 50-60, mikäli kaikki olisivat elossa keskimääräiseen elinikään asti. Maailmalla PKU:ta sairastaa keskimäärin 1/25 000 syntynyttä, Turkissa 1/2 300 syntynyttä. Mikäli PKU:ta ei diagnosoida, aiheuttaa sitä sairastavilla jo lapsuusiässä fenyylialaniinin kertyminen vaikeaa älyllistä jälkeenjääneisyyttä aivojen hermostotoiminnan häiriytyessä sekä fenyylialaniinin hapetustuotteen tyrosiinin vähäinen määrä tai puuttuminen pigmenttisynteesin heikkenemistä. Suomessa PKU:ta ei suomalaisperäisillä syntyvillä lapsilla rutiininomaisesti seulota sen harvinaisuuden vuoksi

Terveillä ihmisillä fenyylialaniini on, kuten Chiron kirjoitti, välttämätön aminohappo ---- hermovälittäjäaineiden -- esiaste. PKU:ta sairastavat välttävät sen saamisen muun muassa olemalla syömättä soijaa, naudan lihaa ja maksaa, viljatuotteita sekä teollisia ruokia, joissa fenyylialaniinin lähteen olemassaolo mainitaan.

En kiistä sitä, etteikö joku voisi saada päänsärkyä aspartaamilla makeutetuista tuotteista, mutta mikäli kyseiset henkilöt kuitenkin voivat syödä soijaa, nautaa ja viljoja, ovat täysi-ikäisiä ja henkiseltä kypsyydeltään sillä asteella, että voivat täällä keskusteluja seurata ja niihin vastata, eivät oireet fenyylialaniinista johdu :)

Mähän en itse spekuloinutkaan sitä miksi aspartaami ei mulle sovi. Vältän myös esim. omenia ja liikaa sokeria.

Nykyisin kun kaikkien pitää tehdä itsensä tärkeäksi tämän itsekeskeisyyden aikana, niin on tullut rasittavaksi tavaksi joillekin rääkyä känkkäränkkä kohtauksen saaneena jos jokin asia ei sovi omalle yksilölliselle terveydentilalleen.
Nämä tähän ajan muodikkaat ruoka-ainevammaiset terrorisoivat näkyvästi ja syyllistävät äänekkäästi suurimman väestönosan nautintoja ja kuluttamista vain oman itsekkään elämänsä vuoksi.
Kukapa ei olisi joutunut vaikkapa pierutautisen ts. laktoosi-intolerantihkon uhriksi syödessään ravintolassa. Tai gluteinitomanravinnon vaatijan, vegetaristin jne. jne. jne.
Todella rasittavaa on olla seurueessa jossa on yksi tämmöinen henkilö jolle kaikki ruokailunyhteydessä nautitut annokset pitää valmistaa erikseen ja hänen takiaan tarjoilija parka joutuu edestakaisin juoksemaan selvittämässä mitä missäkin annoksessa on. Nykyisen pätkätyöllistetyn tarjoiluhenkilökunnan ei voi kukaan täysijärkinen ihminen odottaa tietävän aukottomasti mitä kaikissa eri annoksissa on vaan tämmöiset kyselyt ja pohdinnat vain aiheuttavat turhaa lisätyötä ja hidastavat palvelua koko ravintolasalissa. Monilla ruoka-ainevammaisilla on kaikenlisäksi lukutaitokin kadonnut kun he eivät osaa ruokalistasta löytää sinne selvästi merkittyjä tietoja jotka auttaisivat heitä tekemään valintansa ilman tuota suurta teatteri esitystä heidän yksilöllisistä tarpeistaan.
Kaikenlisäksi tämä henkilö sitten aina pilaa muiden nautinnon arvostelemalla suureen ääneen saamaansa annosta ja sen makua. Koskaan tämä henkilö ei edes etukäteen kysyttäessä voi sanoa reilusti erikoisruokavalio toiveitaan vaan korkeintaan toteaa sääliruikku äänellä: "...kyllä minä kai siltä listalta jotain varmaan syötäväkseni löydän..." Ja aiheuttaa sitten myöhemmin typerällä käytöksellään vain mielipahaa seurueeseensa kuuluvien henkilöiden keskuudessa, muun samaa ravintolatilaa käyttävien häiritsemistä, henkilökunnan kyykyntämistä.

Eivätkö sellaiset ihmiset, joilla on jokin oma juttunsa jonkin elintarvikkeen kanssa, voisi vain elää sen kanssa omana asianaan ja antaa muiden nauttia vaikka kevytvirvoitusjuomista? Kukaan ei näitä henkilöitä pakota ostamaan ja käyttämään näitä heidän pienelle mielelleen ja joskus jopa keholleen sopimattomia aineita.
Ruokaan liittyvä rasismi ja fasismi voisi jo loppua tästä maailmasta.

Samalla valitetaan nyt sitten itsekkäistä ihmisistä jotka tuovat ravintoloihin pieniä lapsia ja heille pitää järjestää syöttötuolia ja vauvanruokapurkin lämmittämistä sekä muiden hyväksyä näiden lasten rintaruokinnat finedining-paikoissakin osana ruokailunautintoaan. Onhan sekin tietty jonkin sorttista floorshowta kun näkee moisen tapahtuvan kesken ruokailunsa. Kaiken kruunaa yleensä näiden lasten kiljunta ja rääkyminen sekä muiden ruokailijoiden jatkuva häirintä sekä alistaminen heidän leikkivälineikseen. Mutta eihän noita pilttejä saa torua tai edes pyytää että heidän vanhempana huolehtisivat jälkikasvustaan itse. Silloin saa vain pahansilmän ja nokkavia vastauksia.
Myöskään lastenvaunut tuntuvat olevan näille henkilöille samalla tasolla persoonan jatkeena kuin heidän SUVinsa, Eira-traktorinsa jolla he muista piittaamatta aiheuttavat aina ja joka paikassa kaaoksen ja ovat täysin muista piittaamattomia niiden kanssa.
Parfyymeistä & partavesistä valittavat Niisku-neidit voisi tähän kirjata mutta ei jaksa... aina vain valittaa.

Sunshine: Kun nyt vastasit mulle (viesti 23), kuinka et "itse spekuloinutkaan siitä miksi aspartaami ei" sulle "sovi", niin haluan huomauttaa, että viestissä 2 toteat seuraavaa: "Mä en käytä aspartaamia tai fenyylialaniininlähteitä käyttäviä tuotteita. Syystä, että ne aiheuttavat mulle päänsärkyä." Jos ei tuo ollut spekulointia, niin mitä sitten?

Siksi toisekseen, mun pointti olikin siinä, ettei sun tai kenenkään muunkaan, jolla PKU:ta ei ole diagnosoitu (olisi näkynyt jo lapsena, jos sitä sairastaisi), tarvitse välttää fenyylialaniinin lähteitä. Päin vastoin, sehän voi johtaa hermovälittäjäaineiden puutokseen ja sitä kautta huonoihin viboihin. Etkä voi välttää niitä vain lukemalla teollisesti valmistettujen ruokien lisäaineselostuksia, kun niitä on myös luonnollisissa raaka-aineissa (vrt. naudan liha - ei lisäaineselostusta). Toisaalta minäkään en kiistänyt sitä, etteikö aspartaami voisi olla joillekin haitallista jo pieninä pitoisuuksina; oireet vain tulevat muualta kuin sen hajoamistuotteesta fenyylialaniinista.

Valium: Kuinka kyselyt voivat aiheuttaa turhaa lisätyötä? Onko tarjoilija todella parka joutuessaan kävelemään keittiöön asti, jos hänen tietonsa eivät riitä? Eiköhän rasittavampiakin ammatteja löydy..

Mainitsemiesi ruoka-ainevammaisten (?) lisäksi muillakin on vaikeuksia tulkita ruokalistoja, jotka on kirjoitettu vain ranskaksi, jos oma kielitaito kattaa vain esimerkiksi suomen, ruotsin, englannin, saksan ja espanjan.. Lisäksi lautaselle ilmestyy usein ruoka-aineita, joita ei listassa mainita, vaikka kieli olisi tuttu. Pähkinäallergikko saattaa kuolla, jos hänen salaattinsa yrttejä on murskattu samassa huhmareessa - pesemättä sitä huolellisesti välillä - kuin toisen ruokailijan pähkinöitä, vaikka niitä ei hänen annokseensa nimellisesti kuuluisikaan. (Vrt. pähkinättömät suklaalevyt, joiden pakkauksessa kerrotaan samalla valmistuslinjastolla joskus saatetun käsitellä pähkinää)

Ja mitä hajuallergikkoihin tulee, niin tuskin sinäkään nauttisit teatteriesityksestä tai työmatkasta bussilla, mikäli vierustoverisi olisi tukehtumaisillaan astmakohtaukseen.

Taitaisit päästä ravintolassa helpommalla, kun valitsisit seurueesi tiukempien kriteerien mukaan. Ei menisi pilalle sinun eikä allergisten (vammaisten?) ystäviesi/tuttaviesi/kummin kaimojesi ihana ilta.

Jahas, ihankun täällä yritettäisiin pussittaa jotain...
Itse asiassa mun perehtyneisyyteni fenyylialaniin lähteeseen loppuu kutakuinkin tähän lauseeseen. Yhtä kaikki pysyttelen erossa em. tuotteista syistä, jotka eivät ehkä ole tieteellisesti perusteltavissa, mutta ei niiden tarvitse ollakaan. Jos ei maistu hyvälle tai tulee outo olo niin se riittää perusteeksi. Maallikkona ajattelin vaan pintapuolisesti sen kummemmin pohtimatta, että tuo tuntemus voisi selittyä seikalla, jonka ketjun aloittaja toi esiin.

"Nykyisen pätkätyöllistetyn tarjoiluhenkilökunnan ei voi kukaan täysijärkinen ihminen odottaa tietävän aukottomasti mitä kaikissa eri annoksissa on ....."

Hyva Valium, esittämäsi väitteen perusteella kutsuisin itse (vanhana ravintola-alan ammattilaisena) tuollaista ammattitaidottomuudeksi. Hyvä asiakaspalvelija (ja myyjä) tietää mitä on myymässä, pyrkii etsimään asiakkaalle sopivan ratkaisun (yhdessä keittön kanssa) ja saan 1) tyytyväisen asiakkaan, 2) myyntiä yrityksen (joka maksaa palkan) kassaan, sekä 3) tekee palvelualttiudellaan osaltaan työtä paikan imagon eteen...
Vanha sanonta "hyvä kello kauas kuuluu, huono vielä kauemmas" pitää paikkansa. Kukaan meistä ei halua ravintolassa - varsinkaan ruokaravintolassa - huonoa palvelua. Tarjoilijan pätkätyö, menkat, krapula, huono päivä tai muukaan vastaava syy ei ole peruste huonolle/asiantuntemattomalle palvelulle. Toki asiat voi tehdä vaikeaksi jos niin halutaan, palvelualalle (ja varsinkaan ravintolaan) ei kannata hakeutua töihin, mikäli edellä mainitut syyt ajavat hyvän asiakaspalvelun edelle.

Tarpeettomat turhat kyselyt voivat aiheuttaa turhaa lisätyötä tarjoilijoille. Varsinkin kun niitä tehdään yksi kerrallaan, silkasta ilkeilystä asenteella minähän se tässä olen maksava asiakas ja sinä olet vain… et mitään.
Minulle ja monelle tuntemalleni henkilölle tarjoilijat ja monet muut matalapalkkaiset, ei niin yhteiskunnallisesti arvostettuja ammatteja harjoittavat henkilöt, ovat ihmisiä joiden palvelutyötä kuitenkin osaamme arvostaa. Aivan kuin me itsekin toivomme että työtämme joku edes joskus arvostaisi ja suomme aina saman kohtelun kun toivoisimme itse saavamme, ihmisinä. Eikä sekään olisi kivaa että joku tulisi työpaikalleni vain ilkeilemään ja olemaan vaikea. Ei olisi, ei.
Mutta tietysti tässä maailmassa on aina ihmisen kaltaisia poloisia, joiden minäkuva rakentuu vaikkapa siitä, että saa aina joskus nöyryyttää jotakuta, vaikkapa perjantaisin tai palkkapäivänään ravintolamiljöössä perusteellisesti. Tarjoilija on todellakin parka, joutuessaan kävelemään keittiöön asti, jos hänen tietonsa eivät riitä loputtomiin yksityiskohtaisuuksiin ja nyansseihin meneviin kysymyksiin, varsin kun sen matkan joutuu tekemään useita kertoja pelkästään ilkeämielisen ruoka-ainevammaisen vuoksi. Paineita lisää muista pöydistä kantautuvat pyynnöt, kiirekiire ja tuplatripla vuoron väsymys sekä esimiehen painostus tyyliin: ”Jos työ ei maita, niin kyllä sieltä saadaan uusi sinunkin tilallesi”. Ei rasittavampia ammatteja löydy. Ei todellakaan.

Mainitsemieni ruoka-ainevammaisten (!) lisäksi joku muukin näyttää olevan vaikeuksissa erilaisten kirjainlyhenteiden ja visuaalisten symbolien kanssa. Niinpä useilla on kai näköjään vaikeuksia tulkita yksinkertaisia ruokalistoja, joissa on kirjoitettu yleisesti länsimaissa käytettyjen ja tunnettujen aakkosten kirjaimilla annosten perään helppoja kirjaimista koostuvia tunnuksia (esim. GL, L, jne.) joilla pitäisi yksinkertaisemman aikuisen ihmisen, jos lukutaitoa on suotu, ymmärtävän mitä herkullista mutta häneltä mahdollisesti kiellettyä aineosaa tuo annos sisältää. Varsinkin kun nuo kirjainlyhenteet tai yksinkertaiset visuaaliset kuvat ovat vielä selitetty listassa. Tämä kaikki tietty toimii jos omaa edes lukutaidon joka kattaa vain esimerkiksi suomenkielen. Sen kummempaa lingvistiikan kykyä ei siis tarvita.
Jotta nämä ”kamalia myrkkyjä” sisältävät annokset-asia olisi myös näille vaikeille ”asiakkaille”, jotka sitten heittäytyvät lukutaidottomiksi, mahdollista ymmärtää, moni ravintola kiltteydessään liittää annoksiensa yhteyteen kuvasymboleita. Niillä ilmoitetaan tällaisella, tyhmempikin sen on tajuava–metodilla, noiden heidän herkkää sieluaan raiskaavien aineosien sisältyminen annokseen. Vähemmällä siis tulee toimeen jos edes hieman omaa oivaltavaa hahmotuskykyä ja pystyy tulkitsemaan niitä piirroskuva symboleita.

Lisäksi lautaselle ilmestyy usein ruoka-aineita, joita ei listassa mainita, vaikka siinä käytetty kieli olisi tuttu. Jos jokin annoksessa häiritsee, ei sitä kukaan pakota kokonaan syömään ja koristeeksi aseteltuja, listassa mainitsemattomia ruoka-aineita saa toki omatoimisesti siirtää sivuun lautasen reunalle jos ne ihan kauheasti häiritsevät. kauheaa kun maailma ei toteudu pilkulleen. Mistään taivaasta ei todistetusti ihmeinä ilmesty lautasille ruoka-aineita Jeesuksen tai Neitsyt Marian muodossa jos toisessa.
Pähkinäallergikko saattaa kuolla, jos hän hengittää ravintolan ilmaa joka siirtyy hänen nirsoon nenäänsä keittiöstä jossa on toisen ruokailijan salaattiin kuuluvia pähkinöitä murskattu huhmareessa - tuulettamatta tietty koko kiinteistöä huolellisesti välillä. Suurin piirtein tuossa on kuvailtu se tosiasiallinen todellisuus joka tappaisi pähkinäallergiaa sairastavan jos olisi tappaakseen, sikälimikäli joku noin vahvaa allergiaa sairastava enää eläisi ja olisi mennyt päättämään päivänsä ravintolaan.
Suuriosa pähkinäallergikoista saa suhteellisen harmittomia mutta kiusallisia oireita, jos ovat niitä yleensä ottaen saadakseen. Valtaosalla allergikoista nämä oireet ovat vain psykosomaattisia huomionkipeys-oireita joita he sopivasti aina saavat kun niitä tarvitsevat – saadakseen vain huomiota.

Nauttisin todellakin teatteriesityksestä kerran jos siellä ei olisi jotakuta Niiskuneitiä, munilla tai ilman, esittämässä omaa draamakomedia esitystään ”Olen tukehtumaisillani astmakohtaukseen”. Mikseivät he voi pysyä kotona jos heille ei järjestetä hajutonta, mautonta ja väritöntä omaa kuplamaailmaa, jossa he voisivat olla niin harmaita kun ovat, keskenään ilman meitä tuoksuvia.

Pääsen ravintolassa helpolla lähestulkoon aina, kun seurueeni olen kyllä voinut valita tiukempien kriteerien mukaan, mutta sille en mahda mitään että näitä muiden ilonpilaaja, ruoka-aine vammaisia ja muita sivistymättömiä ravintolagerilloja tulee olemaan läsnä olevina valittamassa paikoissa. Mikseivät ne pysy kotona jos on niin vaikeaa olla ihmisiksi ravintolassa, niin ei menisi pilalle meidän ihan tavallisten, kaikenlaisista valittamisen ja vaikean asiakaan kiemuroista vapautuneiden asiakkaiden ihana ilta.

Nykyisen pätkätyöllistetyn tarjoiluhenkilökunnan ei voi kukaan täysijärkinen ihminen odottaa tietävän aukottomasti mitä kaikissa eri annoksissa on ja se ei ole kenenkään ammattitaidottomuutta vaan miten alalla eletään käytännössä nyt nykyaikaan, mikä tietysti vanhoilla ravintola-alan ”ammattilaisilla” ei voi olla tiedostanutta.
Monissa paikoissa työhön perehdyttäminen on olematonta ja työvuorot keräytyvät tunneista siellä ja täällä, ei useinkaan edes päivistä samoissa paikoissa. Työvoimaa vuokraava yritys siirtelee tarjoilijoita paikasta toiseen puhtaasti heiltä palveluksia ostavan ravintolanyrityksen aukioloaikojen ja kassavirran mukaan, ei sen että kaikilla olisi kivaa tai he viihtyisivät työssään. Saati sitten että he voisivat kehittää ammattitaitoaan ja perehtyä eri paikkojen tarjottaviin antimiin tuolla perusteellisuudella mitä vanhat ”ammattilaiset” ovat ehkä joskus aikansa kuluksi voineet tehdä. Lisäksi maailma on muuttunut ja ravintola-ala käyttää nykyisin lukemattomia puolivalmisteita joita tulee keittiöön sieltä sekä täältä ja niiden koodintarkkaa tuntemusta tuskinpa on kenelläkään.

Ikäväkseni olen seurannut usein tuollaista tapahtumaa jossa ihan mukava tarjoilija yrittää positiivisesti ja luontevasti palvella, käy kysymässä keittiöstäkin josko voisi erikoistoiveita toteuttaa (vaikka niistä ei voi laskuttaa niiden todellista työtä ja raaka-aineitakaan). Tilauskin saadaan aikanaan tehdyksi ja loppujenlopuksi tämä vaikea asiakas sitten usein jättää yhden suupalan jälkeen annoksensa syömättä. Miksi? Koska hänen pitää vain olla roolinsa vanki ja esittää typerää show’taan loppuun asti ja olla se Kuningaskuluttaja, jolle ei mikään koskaan milloinkaan kelpaa.
Samalla ajalla kun tämä tarjoilija on palvellut linkkuveitsenä nenä varpaissaan tämänkaltaista operettidiivaa, olisi hän voinut palvella useampaa muuta normaalisti käyttäytyvää asiakasta, joilla ei ole tarvetta puurottaa koko sen tarjoilijaparan vastaaman alueen palvelua itsensä korostamisen vuoksi. Normaalien asiakkaiden kanssa voi kommunikoida reilusti sekä avoimesti ja he tietävät tulleensa ravintolaan, eivätkä Äitinsä lihapatojen ääreen. Ravintola tekee tulosta viihtyvillä asiakkaillaan jotka ostavat sen tarjoamia tuotteita eikä yhden kiusankappaleen hyvitetyillä annoksilla.
Paraskaan palvelualttius ei siis voi korjata ruokavammaisten ja käytösterroristien luomaa syöksykierrettä. Aina se päätyy mahalaskuun jossa maksana ovat muut asiakkaat sekä ravintola.
Kukaan meistä ei halua ravintolassa - varsinkaan ruokaravintolassa - huonoa seuraa joka pilaa monesti hartaastikin odotetun nautinnon. Suomessa tarjoilijat ovat ammattitaitoista väkeä mutta monet asiakkaat eivät ole kuin harrastelijoita, joita saa monesti kärsiä niin muut ravintolavieraat joilla on kykyä olla ja nauttia paikan antimista.
Hyvän ruokaravintolan maineessa on monia arvostettuja paikkoja ympäri maailman, joissa nousukkaiden mielestä saa huonoa palvelua, tai ei lainkaan, mutta niissä paikoissa syödäänkin, juodaan ja iloitaan hyvistä antimista, ei teennäisestä käytöksestä ja häiriköivistä asiakkaista. Näiden paikkojen henkilökunta on ilo ja miellyttävä kokemus mutkattomuudellaan ja asenteellaan, jossa he kyllä tietävät arvonsa heitä arvostavien asiakkaiden keskuudessa. Silloin ei tarvita vanhoja sanontoja parsimaan mielikuvaa joka on syntynyt ilman sen kummempia. Näiden paikkojen imago syntyy muusta kuin nöyristelystä Herrojen narrina.

Asiakkaan peniksen pätkä, työ tai työttömyys, Mersu, rakkaudenpula, huono pano tai muukaan vastaava syy ei ole peruste huonolle/asiantuntemattomalle asiakkuudelle. Toki asiat voi tehdä vaikeaksi ja moni niin haluaakin, ja hakeutuu palvelualan työpaikoille (ja varsinkaan ravintolaan) purkamaan sielunsa pimeyttä. Ei kannata hakeutua niihin, mikäli edellä mainitut syyt ajavat hyvän asiakaskäytöksen edelle.

Sitä saa mitä tilaa - näemmä. Valiant ja Valium näyttävät olevan yksi ja sama persoona - tekstin sisällöstä päätellen...

Kuinkahan monta persoonaa meistä vielä näyttäytyykään - keskusteluosion tekstien sisältöjä päätellen... nyt vaan kaikki kyökkipuoskaripsykot sekä sun muut joilla ei ole merkityksellisempääkään tekemistä tai elämää analysoimaan, hopihopi! Olemme ihan plötsöinä tässä soffalla pottaateina seuraamassa Urheilukanavaa aivot off-tilassa (eihän sitä kukaan muuten katselisi) valmiina laadukkaaseen terapiaanne.

Voiskohan tän ketjun kipata jo kaatikselle?

"roi
29.08.2005, 11:23 Jos nyt sitten ymmärsin oikein, luotettavia lähteitä ovat siis erilaiset epämääräiset nettisivut, joiden ylläpitäjästä, motiiveista tai lähteistä ei ole minkäänlaista tietoa. Epäluotettavia lähteitä taas ovat erilaiset kansalliset tutkimuslaitokset ja elintarvikevirastot, joita pahat suuryritykset hallitsevat."

Täsmennetään vielä että nämä epäluotettavat lähteet ovat aiemmin tunaroineet suosittelemalla DDT:tä, talidomidia ja amfetamiinia, mutta sehän ei tietenkään aseta lainkaan kyseenalaiseksi sitä etteikö heidän tämän hetken suosituksensa olisi ihmisen terveydelle ja hyvinvoinnille täysin hyödyllisiä.

Kun ihminen on viisi miljoonaa vuotta pärjännyt ilman aspartaamia, haluaisin hieman lisäselvitystä miksi viimeisinä vuosina aspartaamista on tullut sellainen välttämättömyys. Kas kun keholleni ei ole kukaan kertonut että me elämme nykyaikaa, vaan kehoni on sama kuin kivikauden metsästäjä-keräilijöillä joilla kärpässieni oli ainoa lisäaine.

Se, etten minä ole nähnyt sinivalasta ei tarkoita etteikö sinivalasta olisi olemassa. Tutkijoilla ja tutkimuksilla on rajoituksensa. He vain eivät myönnä sitä. On kohtuullista myöntää se, että tutkimuksessa voi olla virhemarginaali ja että on kuin onkin joku ryhmä joka sairastuu kemikaaleista kun 99,99% ei sairastu, etenkin kun yhteisvaikutuksia ei tunneta.

"Tokihan tässä maailmassa voi uskoa mihin haluaa, mutta on se kyllä vähän outoa perustaa maailmankuvansa johonkin internetistä löytyvään salaliittolöpinään"

DDT, talidomidi, dioksiinit olivat oman aikansa salaliittolöpinöitä.

"DDT, talidomidi, dioksiinit olivat oman aikansa salaliittolöpinöitä."

AIVAN!!! Jokainenhan uskoo mihin haluaa, mutta hieman ihmetyttää valtava puolustuskanta esim. mitä "roi" nimimerkki esittää. Terve kriittisyys on aina paikallaan, mutta tuo muistuttaa jo kuussakäynnin kieltävien pössien salaliittoväännöltä, niin kuin joku tuossa taisi mainitakin.

Eihän tätä keskustelua pidä missään nimessä poistaa kun se välitää oivasti asianmukaista tietoa kaikelle kansalle sekä aspartaamihysterian manipuloimille herkkäuskoisille henkilöille. Kaikki muutkin ihan tavalliset ihmiset saavat siis tietoa siitä mitä erilaiset hihulit ja höpsismitasoiset henkilöt väittävät keltainen lehdistötasolla omana "varjototuutenaan", yhdestä sun toisesta asiasta kuten vaikkapa tässä tapauksessa aspartaamista, oman sekavan mielensä tuotoksina. Aina näille yhden sun toisen asian messialla on sitten todisteena arvellutavia todistuksia hyvin epämäärääisillä sivustoilla sisältö on lähinnä yksinkertaisesti sekä kauniisti sanoen vain sitä ihteänsä.

Tietty joku haluaa tätä hysteriaa lietsoa pelkästään omista lähtökohdistaan (kuten esim. omat fysiologiset ja henkiset ns. "oireet", joiden synty ja seuraus ovat ihan jossain muualla kuin vaikkapa aspartaamissa). Nämä henkilöt haluavat väitää että viranomaisten turvalliseksi ja hyväksytyksi siunaama aine olisi epäterveellinen vain sen vuoksi koska heillä on paha olo omassa pienessä elämässään. Itsekkyyttä pahimmaallan, hedonismin hehkumaa.

Lisäksi keskustelu on herättänyt hyvän ja asiallisen pohdinnan siitä onko aina tarpeen ensiksi valittaa ja sitten vasta miettiä oliko valitukseni nyt niin tarpeellinen teko. Joskus tälläiset valittajat voisivat edes hetken miettiä eri tilanteissa sitä, miksi heidän pitää aina olla äänessä valittamassa turhaan sellaisesta, joka on ihan OK asia kaikien muiden mielestä. Joskus voisi valittajat suoraan sanoen tukkia äänekkään turpansa. Turhaa valitusta kuulee ihan liikaa nykyisin ja kenenkään ei tarvitse näitä turhanruikkuttajia ottaa tosissaan.

Lisää puolueetonta viranomaistietoa mm. aspartaamista saa vaikkapa täältä: elintarvikevirasto

Piti vielä sanoman, että minulle tulee aivan käsittämättömän huono olo jos juon mikaanlaista light-limonaadia. Enkä ole ainoa, sillä jo omassa tuttavapiirissäni on useita ihmisiä, jotka saavat joko kovan migreenin tai vastaavaa juotuaan ko.juomia. Niin kuin sanoin, jokainenhan uskoo mihin haluaa, toiset elintarvikevirastoon joku jumalaan ja joku siihen ettei usko mihinkään, (vaikka uskoo juuri siihen ettei usko muka mihinkään) Historia on täynnä esimerkkejä milloin on kampanjoitu jonkin aineen puolesta, joka on osottautunut myöhemmin hyvin vaaralliseksi, ja ko. aineiden kyseenalaistajat on leimattu hihhuleiksi jne. Mutta ei se maailma (vaslitettavavsti) ole aina sellainen millaiseksi se päällisin puolin nähdään.

Ja tähän topiciin kirjottaneista vain pari näyttää olevan näitä "viisaita", jotka tietävät totuuden kaikesta. Kun luin kaikki kirjoituksen useammalla on siis neutraali tai varauksellinen suhtautuminen aspartaamin mahdollisiin haittoihin. Itse en ollut aikaisemmin lukenut enkä kuullut keneltäkään tuttavaltani aspartaamin haittavaikutuksista ennen kuin aloin ihmettelemään miksi tulen aina niin sairaaksi juotuani light-juomia. Sitten kun nostin aikeen esille tuttavieni keskuudessa, yllättävän moni sanoi, että en pysty juomaan laisinkaan juomia, jotka sisältävät fenyylialaniinilähteen, ja että osa tutkimuksitakin ovat hieman tulkinnanvaraisia aspartaamin haitallisuusasiassa.

"MMM
02.09.2005, 00:30 Eihän tätä keskustelua pidä missään nimessä poistaa kun se välitää oivasti asianmukaista tietoa kaikelle kansalle sekä aspartaamihysterian manipuloimille herkkäuskoisille henkilöille."

Kuka tässä on herkkäuskoinen?
Sellainenko joka syö niin kuin ihminen on syönyt viimeiset viisi miljoonaa vuotta, muutamaa viimeistä vuosikymmentä lukuunottamatta vai sellainen joka tarttuu tähän aspartaamivillitykseen jota on kestänyt vain pari vuosikymmentä?

"Kaikki muutkin ihan tavalliset ihmiset saavat siis tietoa siitä mitä erilaiset hihulit ja höpsismitasoiset henkilöt väittävät keltainen lehdistötasolla"

Ad hominem-argumentti tekee pahaa sinulle jos yrität esiintyä järjen äänitorvena. Oletko noin pahasti alakynnessä?

Viisi miljoonaa vuotta ainoina makeutusaineena hedelmät ja marjat vai
100-500 vuotta sokeria vai 20 vuotta aspartaamia? Kuka on hihhuli?
Eivätkä ne hedelmät eikä marjat ole kadottaneet makeuttaan vuosimiljoonien kuluessa minnekään.

" Aina näille yhden sun toisen asian messialla on sitten todisteena arvellutavia todistuksia hyvin epämäärääisillä sivustoilla"

Siis sivuston kasaamistaidon puute mitätöi sinänsä hyvän lähteen?
Epäluulo ja luulo eivät ole toistensa kanssa tasa-arvoiset. Jos minä sanon että aion työntää nyrkkini sinun perseeseesi, niin sinulla on täysi oikeus epäillä, sillä on se sinun perseesi selvinnyt ilman minun nyrkkiäni tähänkin asti.

Pyydän anteeksi sivustojen kasaajien henkistä laiskuutta, mutta heillähän ei tässä asiassa mitään todistettavaa olekaan, vaan teollisuudella.

"Tietty joku haluaa tätä hysteriaa lietsoa pelkästään omista lähtökohdistaan (kuten esim. omat fysiologiset ja henkiset ns. "oireet", joiden synty ja seuraus ovat ihan jossain muualla kuin vaikkapa aspartaamissa)."

Kumma juttu kun jättää ruokavaliostaan pois viimeisen sadan vuoden keksinnöt joiden tarkoitus on lähinnä pidentää tuotteiden hyllyikää ja sitä myöten kannattavuutta aika monet fysiologiset ja henkiset oireet katoavat ja tulokset näkyvät vaikkapa verikokeessa ja vaa'alla seistessä. Lääkäri on ihan innoissaan rutiinikäynnillä että miten sinä nyt noin terve olet. Paska juttu siinä vain on ettei ikinä pääse huilaamaan sairikselle. (Vaikka aspartaami ei kuulu niihin tuotteisiin jotka minulle aiheuttaisivat oireita, en kuitenkaan käytä sitä)

"Nämä henkilöt haluavat väitää että viranomaisten turvalliseksi ja hyväksytyksi siunaama aine"

Talidomidi ja DDT ovat molemmat olleet viranomaisten turvallisiksi siunaamia aineita. Mietinpä että tapahtuuko nämä turvallisiksi siunaamiset juuri niissä EU:n kokouksissa joissa MEPit eivät tiedä mistä he äänestävät. Kysyin tätä itse asiassa kerran yhdeltä mepiltä, mutta hän ei vastannut.
Amfetamiini oli laillista ja "turvallista" vuoteen 1968 asti. Heroiinia käytettiin Suomessa lääkkeenä vielä 1938.

Se että viranomaiset ovat tyrineet menneisyydessä tarkoittaa sitä että he nyt ovat täysin erehtymättömiä ja luotettavia? Onneksi olkoon! Sinulle on auennut ura Pjöngjangissa!

"Joskus voisi valittajat suoraan sanoen tukkia äänekkään turpansa. Turhaa valitusta kuulee ihan liikaa nykyisin ja kenenkään ei tarvitse näitä turhanruikkuttajia ottaa tosissaan."

Kim Il Jong antaa sinulle kunniakirjan henkilökohtaisesti.

" puolueetonta viranomaistietoa"

Oksymoroni.

KÄÄK...! mä juon juuri nyt Cokis Lightia, ilmankos silmissä sumenee ja muisti pätkii.... balsamoidun...

SAVUSTETTU RUOKA on myös vaarallista, tullaan kieltämään vähitellen. Savunmaku korvataa aromilla. Suomalaisten hiiligrillausinnostuskin voipunee vähitellen...

Savustettu ruoka on vaarallista. Miksi kukaan ei kyseenalaista tätä tutkimusta??? Missä nyt kaikki skeptikot???

Tuli vain mieleen kun ihminen on jo kymmenentuhatta vuotta kypsentänyt lihaa nuotiolla ja vetänyt sitä naamariin, että onkohan tuo keinotekoinen savuaromi sitten parempi ja turvallisempi vaihtoehto kuin perinteinen tapa kypsentää syötävät raaka-aineet?

Voi voi tätä maailmaa!

vielä lisää aspartaamin vaaroista makeuttajana. Julkaisija Nexus Magazine(AU):

http://www.nexusmagazine.com/articles/aspartame.html

NEXUS is an international bi-monthly alternative news magazine, covering the fields of: Health Alternatives; Suppressed Science; Earth's Ancient Past; UFOs & the Unexplained; and Government Cover-Ups.

NEXUS Magazine is not affiliated with any political, religious or spiritual groups or organisations whatsoever, and has been published since 1986.

NEXUS is on sale in shops across Australia, New Zealand, USA, Canada, UK, France, Italy, Holland, Greece, Poland, Spain, Croatia, Japan, Romania and Russia.

Talidominin vaaroista sen verran että, vaikka nämä Chironin mainitsemat isomeerit erotettaisiin toisistaan ja vaarallinen otettaisiin pois, rasemisoituu jäljelle jäänyt kehossa osittain takaisin vaaralliseksi isomeeriksi.

Talidomini ei ole vaarallista muille kuin sikiöille. Se on jopa otettu takaisin lääkekäyttöön, syövänhoitoon. Lääke estää verisuonien kasvua. Sikiölle se on tietenkin vaarallista, mutta syöpäpotilailla kasvainten kasvu hidastuu samasta syystä; syöpäpesäkkeet eivät pysty kasvattamaan uusia verisuonia, jolloin niiden ravinteiden saanti estyy.

FOR IMMEDIATE RELEASE
November 17, 2005
CONTACT: Jim Tobin
919-653-2582
New Study Suggests Artificial Sweetener Causes Cancer in Rats at Levels Currently Approved for Humans
Report in Environmental Health Perspectives calls for reevaluation of acceptable limits of aspartame consumption

[Research Triangle Park, NC] ] A statistically significant increase in the incidence of malignant tumors, lymphomas and leukemias in rats exposed to varying doses of aspartame appears to link the artificial sweetener to a high carcinogenicity rate, according to a study accepted for publication today by the peer-reviewed journal Environmental Health Perspectives (EHP). The authors of the study, the first to demonstrate multipotential carcinogenic effects of aspartame administered to rats in feed, called for an "urgent reevaluation" of the current guidelines for the use and consumption of this compound.

"Our study has shown that aspartame is a multipotential carcinogenic compound whose carcinogenic effects are also evident at a daily dose of 20 milligrams per kilogram of body weight (mg/kg), notably less than the current acceptable daily intake for humans," the authors write. Currently, the acceptable daily intake for humans is set at 50 mg/kg in the United States and 40 mg/kg in Europe.

Aspartame is the second most widely used artificial sweetener in the world. It is found in more than 6,000 products including carbonated and powdered soft drinks, hot chocolate, chewing gum, candy, desserts, yogurt, and tabletop sweeteners, as well as some pharmaceutical products like vitamins and sugar-free cough drops. More than 200 million people worldwide consume it. The sweetener has been used for more than 30 years, having first been approved by the FDA in 1974. Studies of the carcinogenicity of aspartame performed by its producers have been negative.

Researchers administered aspartame to Sprague-Dawley rats by adding it to a standard diet. They began studying the rats at 8 weeks of age and continued until the spontaneous death of each rat. Treatment groups received feed that contained concentrations of aspartame at dosages simulating human daily intakes of 5,000, 2,500, 500, 100, 20, and 4 mg/kg body weight. Groups consisted of 100 males and 100 females at each of the three highest dosages and 150 males and 150 females at all lower dosages and controls.

The experiment ended after the death of the last animal at 159 weeks. At spontaneous death, each animal underwent examination for microscopic changes in all organs and tissues, a process different from the aspartame studies conducted 30 years ago and one that was designed to allow aspartame to fully express any carcinogenic potential.

The treated animals showed extensive evidence of malignant cancers including lymphomas, leukemias, and tumors at multiple organ sites in both males and females. The authors speculate the increase in lymphomas and leukemias may be related to one of the metabolites in aspartame, namely methanol, which is metabolized in both rats and humans to formaldehyde. Both methanol and formaldehyde have shown links to lymphomas and leukemias in other long-term experiments by the same authors.

The current study included more animals over a longer period than earlier studies. "In our opinion, previous studies did not comply with today's basic requirements for testing the carcinogenic potential of a physical or chemical agent, in particular concerning the number of rodents for each experimental group (40-86, compared to 100-150 in the current study) and the termination of previous studies at only 110 weeks of age of the animals," the study authors wrote.

The authors of the study were Morando Soffritti, Fiorella Belpoggi, Davide Degli Esposti, Luca Lambertini, Eva Tibaldi, and Anna Rigano of the Cesare Maltoni Cancer Research Center, European Ramazzini Foundation of Oncology and Environmental Sciences, Bologna, Italy. Funding for the research was provided by the European Ramazzini Foundation of Oncology and Environmental Sciences, Bologna, Italy. The article is available free of charge at http://ehp.niehs.nih.gov/docs/2005/8711/abstract.html.

EHP is published by the National Institute of Environmental Health Sciences (NIEHS), part of the U.S. Department of Health and Human Services. EHP EHP is an Open Access journal. More information is available online at http://www.ehponline.org/. Brogan & Partners Convergence Marketing handles marketing and public relations for EHP, and is responsible for creation and distribution of this press release.
Editor's note: Working media can register to receive press releases via e-mail by visiting http://www.ehponline.org/press/, calling 919-653-2582, or e-mailing ehpmedia@brogan.com.

http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=2952

Väkisinkin tässä alkaa jo vainoharhautua hiljalleen. :/ Miltei kaikissa mehuissakin on jo tuota.

Aika jännä, kun aspartaami taitaa olla lähinnä yhdysvaltalainen keksintö tai ainakin yhdysvaltalaisten paljon suosima. Silloin kun xylitoli löydettiin ja sitä alettiin käyttää purukumeissa, yhdysvalloissa tehtiin paljon tutkimuksia ja niissä sanottiin, että se aiheuttaa syöpää. Ne syötti koerotille niin paljon xylitolia, että ihminen ei sellaista määrää voisi koskaan syödä. Lisäksi syöpien lisääntyminenkin taisi olla aika kyseenalaista.

Nyt kun kyseessä on yhdysvaltalaisten keksintö, ei tällaisista kokeista ole tietoakaan. Tai ainakin niistä ollaan oltu ihan hissuksiin. Kuulin nimittäin joskus vain ihan ohimennen serkultani, että aspartaami aiheuttaa syöpää. Mistään "kunnollisesta" tiedonlähteestä en ole kuullut pihaustakaan. Onneksi olen uskonut serkkuani ja pyrkinyt välttämään aspartaamia sisältäviä tuotteita niin paljon kuin mahdollista.

Asian vierestä muistutus koiranomistajille.

Ksylitolista puheenollen, pidättehän ksylitolipurkat poissa haukkunne ulottuvilta. Ksylitoli on myrkkyä koirille, ja aiheuttaa nautittuna koirille diabetesshokkia vastaavan reaktion, joka saattaa olla tappava (yksi purukumityyny voi tappaa Puudelin, kaksi Schäferin). Myös suklaa on lähes yhtä paha. Mitä tummempi, sen pahempi.

Pora-liikkeen viittaamassa tutkimuksessa rotat altistettiin aspartaamimäärille, jotka painoon suhteutettuna vastaavat ihmisellä 5,000, 2,500, 500, 100, 20, 4 ja 0 milligrammaa aspartaamia vuorokaudessa painokiloa kohden. Aspartaamia sisältävien tuotteiden käyttäjien on todettu kuluttavan aspartaamia keskimäärin 2-3 milligrammaa vuorokaudessa painokiloa kohti. Niinpä jo tutkimuksen pienin nollasta eroava pitoisuus (4 mg) ylittää aspartaamin keskimääräisen käytön. Seuraava pitoisuus (20 mg) on jo noin kymmenkertainen aspartaamin keskimääräiseen käyttöön verrattuna. Suurin käytetty pitoisuus on noin 2000-kertainen keskimääräiseen käyttöön verrattuna.

Jos alkaa syödä jotakin ainetta 10-2000 kertaa sen määrän mitä tavallisesti, ei liene mikään uutinen, että jollakin tavalla se elimistössä näkyy.

Tutkimuksista en tiedä mutta mulla nuo keinotekoiset makeutusaineet (asesulfaami K E950, aspartaami E951 ja syklamaati E952) saa aikaan niin iloisen varpusparven peräpäästä, että rajoitan ihan suosiolla niiden käyttöä. Maha menee siis kuralle, eikä siihen tarvita kuin pari lasillista jotain kevytjuomaa, jossa noita on. Asia on todettu poissulkevalla testillä ja nämä veijarit jäi jäljelle. Samantyyppisiä oireita olen huomannut tietyistä väriaineista ja lisäaineista, kun olen asiaa alkanut tarkkailla mutta missään reaktio ei ole niin vahva kuin noilla makeutusaineilla.

Kellään ei ole varmuutta mitä nuo aineet elimistössä tekee; ne ovat olleet markkinoilla niin vähän aikaa, ettei todellista pitkän aikavälin vertailua ole voitu missään vielä tehdä. Tällä hetkellä perustellun ja puolueettoman tutkimustiedon rinnalla kilpailee teollisuuden edut ja senhän tietää mihin suuntaan ne tutkimustuloksia vedättävät. Mutta jokainen tietysti päättää itse mitä syö ja juo. Eräs suomalainen tutkija sanoi, että mieluummin sokeria maltilla kuin näitä keinotekoisia aineita ilman rajaa - sokerista tiedetään tasan mitä se elimistössä tekee, näistä toisista ei vielä juurikaan mitään.

Zukov kirjoitti: "- - - mieluummin sokeria maltilla kuin näitä keinotekoisia aineita ilman rajaa - - -"

Mielenkiintoinen vaihtoehtojen asettelu. En yhtäkkiä keksi ainuttakaan käytännön tilannetta, jossa pitäisi valita noiden kahden vaihtoehdon väliltä.

Jos rautalangasta vääntää, niin tarkoittanee esimerkiksi, että juo mieluummin kaksi lasillista sokerijuomaa kuin 1,5 litraa lightlimua. Suomessa on sekin muistaakseni tutkittu, että ihmiset vetävät kevyttuotteita reippaalla otteella kun ajattelevat, että niitä voi syödä ja juoda lihomatta. Samaan lopputulokseen päätyisivät nauttimalla maltillisesti ihan tavallista sapuskaa ja juotavaa.

Zukov kirjoitti: "Jos rautalangasta vääntää, niin tarkoittanee esimerkiksi, että juo mieluummin kaksi lasillista sokerijuomaa kuin 1,5 litraa lightlimua."

Yhtä hyvin voinee juoda kaksi lasillista lightlimua.

Niin tai kaksi lasillista vettä, niinkuin minä teen.

Ongelmaa ei kai ole oikeastaan minkään kanssa, jos pysyy maltillisena. Mutta kun tänä päivänä ihmiset pelkäävät lihomista tai yrittävät kipeästi laihtua niin light-tuotteita kuluu reippaasti ja silloin myös käytettyjen keinotekoisten makeutusaineiden määrä on melkoinen. Samat ihmiset voisivat juoda vettä ja nauttia maltilla sokeria ja laihtua silti = sokeri ei lihota, jos määrä pysyy alhaisena ja energiankulutus sopivana. Simsalabim, ei keinotekoisia makeutusaineita, joiden vaikutus on vielä tuntematon.

Sitä paitsi minulla tuo sinun kaksi lasillista lightmehua aiheuttaa vessaan säntäilyä puoli päivää, joten kaikki on suhteellista. Kun juon äidin tekemää viinimarjamehua, saan hoitaa duunit ihan rauhassa.

Zukov kirjoitti: "Ongelmaa ei kai ole oikeastaan minkään kanssa, jos pysyy maltillisena."

No niin, sitähän minäkin. Jos jotakin tunkee kurkustaan alas mielettömiä määriä, ongelmien perimmäinen aiheuttaja löytyy peilistä, ei kaupan hyllyltä.

Elämän medikalisoituminen (tarkoitan psykologisesti) on huolestuttava piirre, sillä elämässä ei ole kyse lääketieteestä.

Joo, totta kai omassa asenteessa on aika paljon viilaamisen varaa monellakin. Mutta toisaalta - jos nyt oikein aletaan saivarrella niin eiköhän silläkin ole väliä MITÄ käyttää liikaa? Jos juo kolme litraa vettä päivässä, se on vain hyväksi elimistölle. Jos juo kolme litraa viinaa tai viiniä päivässä, vaikutus ei enää olekaan kovin terveellinen. Vettä tuskin pystyisi edes juomaan päivittäin niin paljon, että se muuttuisi oikeasti haitalliseksi.

Olen samaa mieltä - elämä ei ole lääketiedettä. Siksi suosin tavallista kotiruokaa tavallisista aineksista, vettä ja marjoista tehtyjä mehuja, maitoa, täysjyväleipää ja niin edelleen. Kohtuullisia määriä ja säännöllisellä rytmillä. Ei fanaattisesti vaan kotoa opitulla terveellä tavalla ruokaan suhtautuen ja sitä toivoisin muillekin. Ruoka ja juoma on ensisijaisesti ravintoa.

Me ollaan todellakin tultu vuosituhansia toimeen ilman keinotekoisia makeutusaineita ja muita säätöjä. Tietoa ja tekniikkaa on niin valtavasti tänäpäivänä, että luulisi sieltä löytyvän myös keinoja, jotka eivät tarvitsisi niin suurta lisättyjen aineiden määrää. Myös paikallinen viljelys ja eläinten kasvatus tukisi tätä, tällöin kuljetusmatkat monien elintarvikkeiden kohdalla lyhenisivät ja säilöntäaineiden tarve vähenisi. Puhumattakaan sen yhteiskunnallisista vaikutuksista.

Yksi päivä selvittelin minne voin ilmoittaa hyvinkin rankat oireet E950/951/962 noista lisä aineista.
Elintarvike virasto sinne soitellessani ilmoitti etteivät ota yksityishenkilöiden ilmoituksia oireista vastaan.Saman sanoin Kansanterveyslaitos.
Jos saat oireita kyseisistä lisäaineista oma lääkärinne on velvollinen ilmoittamaan siitä yllä mainittuun virastoon ja laitokseen.
(itse en siedä edes ruokalusikallista light limua joka on makeutettu E951,saan umpisuolen tulehdusta vastaavat kivut vatsaani)
Evira vielä sanoi että ovat täysin Euroopan suositusten ja tutkimus tulosten varassa.
Itse tunnen useita hyvin yliherkkiä/allergisia kyseisille aineille ja Elintarvike virasto vakuuttaa turvallisuutta nettisivuillaan.

Ohikulkija kirjoitti: "itse en siedä edes ruokalusikallista light limua joka on makeutettu E951,saan umpisuolen tulehdusta vastaavat kivut vatsaani"

No niin, kysymyshän on sitten tietenkin JUURI E951:n aiheuttamista vaivoista. :)

Tarkoittanet nykyistä Elintarviketurvallisuusvirastoa (Evira) - tunnettiin aikaisemmin nimellä Elintarvikevirasto??
http://www.evira.fi/portal/fi/

Yleensäkin kannattanee varoa / käyttää varoen kaikkea mikä ei ole luonnollista - eli keinomakeuttimet pannaan ;)

Varmaan erittäin harvinaisia yksittäistapauksia on, jossa jokin lisäaine aiheuttaa jotain oireita. Kansanterveyden kannalta silti sanoisin, että suositaan niitä keinomakeutettuja light-limuja ja jätetään sokerilimut kauppaan!

Kansanterveyden kannalta sanon, että jätetään kaikki limut kauppaan ja käytetään lisäaineettomia ja valmistusprosessissa makeuttamattomia, erinomaisen hyviä tuoremehuja, joita kaupassa kuin kaupassa on tarjolla vaikka millä mitalla!

Kansanterveyden kannalta sanon, että jätetään kaikki mehut ja limut kauppaan ja juodaan raikasta vettä. Hedelmät syödään hedelminä - se on terveellisempää ja auttaa nälkäänkin :)

Mä arvasin, että joku keksii vielä parempia ratkasuja. Mutta kun jotkut meistä vaan haluaa viikottaisen (tai päivittäisen) limunsa! :)

...ja jotkut, minä mukaan lukien, taas juovat huonoa omaatuntoa potematta vain aitoa ja alkuperäistä (lue: sokerilla makeutettuna) ne harvat kerrat, kun jotain virvoitusjuomaa tulee nautittua ;). Join niitä joskus ennen enemmän, nykyisin hyvin vähän.

"Luonnon omien aineiden" terveellisyys ei aina sekään ole taattua. Vehnää on kyllä syöty 10 000 vuotta, joten sen terveellisyydestä jotain voi päätellä. Kuitenkin vasta jonkin aikaa on osattu diagnostisoida keliakia eli gluteiinin imeytymishäiriö. Vastaavia voi olla muitakin.

Harvinaisemmista kasvikunnan tuotteista voi löytyä mitä vaan: useimmissa kasveissa on tuhansia erilaisia aineita, mm. fenoleita ja muita karsinogeenejä, joiden vaikutuksista ei tiedetä mitään. "Luontaistuotteita" ei valvota, tutkita eikä testatta juuri mitenkään. Lisäaineissa on se hyvä puoli että niiden kemia tunnetaan ja niitä on tutkittu ja ne pitää elintarvikkeissa ilmoittaa.

Parasta lienee käyttää tervettä järkeä ja välttää äärimmäisyyksiä, niin lisäainelimuissa kuin yrttiteessäkin.

Sokerittomien limujen juominen on suorassa yhteydessä sairastumiseen metaboliseen oireyhtymään, eli kokonaisvaltaiseen sairauspakettiin, johon liittyy liikalihavuutta, aikuisiän diabetesta, korkeaa kolesterolia ja verenpainetautia. Tällaiseen tulokseen on päätynyt Amerikan sydänyhdistyksen tekemä yhdeksänvuotinen tutkimus. Rasvaisen ruoan syöminen lisää sairastumisriskiä 25%, kun taas yhden kevytlimpparipullon tai -purkin juominen päivässä peräti 34%. Sitä ei tiedetä, aiheuttavatko kevytjuomat suoraan metabolista oireyhtymää esimerkiksi lisäaineiden kautta, vai onko taustalla käyttäytyminen, joka liittyy dieettijuomien kuluttamiseen.

http://www.nytimes.com/2008/02/05/health/nutrition/05symp.html

Selvä, jos olen ylipainoinen kyse onkin hienosti 'metabolisesta oireyhtymästä'. Ei varmaankaan tarvitse kauaa odottaa, kun siihen kehitetään tyylikkäitä lääkkeitä, joille sitten vaaditaan KELA-korvausta. Itse olen täysin viaton, syy on ileässä elinterviketeollisuudessa.

Moisen 'sairauspaketin' riskien arvionti on metodologisesti melko mahdotonta. Satojen erilaisten kemikaalien ja elämäntapojen yhteisvaikutusta ei oikeasti voi puristaa tiukoiksi prosenttiluvuiksi. Mikähän noiden tutkimusten mukaan on vaikkapa alkoholin merkitys?

Sunnuntain Hesari siteeraa New York Times -lehden uutista Indianalaisen yliopiston tekemästä tutkimuksesta. Siinä rotille, noille ihmisen parhaille ystäville, oli syötetty toisaalta sokerilla makeutettua ruokaa ja toisaalta sakariinilla makeutettua. Keinotekoisesti makeutettua ruokaa syöneet rotat söivät enemmän ja lihoivat enemmän kuin sokerinsyöjät.
Tutkijoiden mukaan keinotekoinen makeus saattaa saada kehon haluamaan paljon energiaa, mutta jos se kuitenkin ruuasta puuttuu, ruokahalu vain kasvaa.

Toisessa, Minnesotan yliopiston tutkimuksessa taas on todettu, että runsas muuten kuin sokerilla makeutettujen virvoitusjuomien kulutus lisäsi ihmisillä keskivartalolihavuuden riskiä.

Miksi niitä 'virvoitusjuomia' täytyy yleensä jatkuvasti juoda? Niihin tulee ilmeisesti samanlainen riippuvuus kuin vaikka kahviin tai tupakkaan. Onneksi en ole koskaan sentään tähän loukkuun langennut. Kun janottaa, juon kraanavettä, rasituksen jälkeen kotitekoisella, sokerilla maustetulla mehulla hieman makeutettuna. Hyvin toimii.
Ei ihme, että eräskin tunnettu kansainvälinen juomabrändi haluaa pitää tummanpuhuvan litkunsa koostumuksen elämää suurempana salaisuutena...

"Sokerittomien limujen juominen on suorassa yhteydessä sairastumiseen metaboliseen oireyhtymään, eli kokonaisvaltaiseen..."

Hohhoijaa. Taas näitä amerikkalaisia nollatutkimuksia, joissa näyttää menneen kausaliteetti ja korrelaatio iloisesti sekaisin. Hauska esimerkki tästä on jäätelön kulutus ja hukkumiskuolemat, jotka kummatkin kasvavat kesäisin, eli korreloivat keskenään, mutta eri syistä, eli niiden välillä ei ole kausaliteettia. Oletan, että tämän tutkimuksen tekijöiden mukaan jäätelön kulutusta tulisi välttää, koska se lisää hukkumiskuolemia?

"... vai onko taustalla käyttäytyminen, joka liittyy dieettijuomien kuluttamiseen."

MOT. Mitä ilmeisemmin nämä ihmiset tietävät olevansa lihavia ja tiedostavat, mitä lihavuudesta seuraa ja pyrkivät välttämään "sokerirasitusta" nauttimalla keinotekoisesti makeutettuja tuotteita, mikä lienee järkevä ajatus tuollaisessa tilanteessa. Uskomatonta tuo "ajojahti", jossa suunnalleen mikä tahansa mieliteko/nautinto tuomitaan pahaksi. Kukaan ei elä ikuisesti, vaikka näistä "tutkimuksista" ja niiden suosituksista saakin sellaisen vaikutelman.

Ransom, voitko näyttää sen kohdan omasta lyhennelmästäni, New York Timesin artikkelista tai itse tutkimuksesta, jossa väitettäisiin, että sokerittomien limujen juominen aiheuttaa metabolista oireyhtymää.

Lue viimeinen kappale. Siinä tutkimuksessa mukana ollut epidemologian professori spekuloi sillä, aiheuttaako jokin light-tuotteissa käytetty kemikaali mahdollisesti metabolista oireyhtymää vastaavia seurauksia. Tämä spekulaatio perustuu siis tutkimukseen, jossa todettiin vain ja ainoastaan korrelaatio dieettilimun käytön ja metabolisen oireyhtymän välillä ja se sanotaan heti ensimmäisellä rivillä. Itse asiassa koko "löydön" uutisoinnissa ei ole mitään järkeä, jos tämä ajatus korrelaatio=kausaliteetti poistetaan sieltä taustalta.

Eiköhän se ole selvä juttu, että light-tuotteita käyttävät eniten juuri ne tahot, joilla on syytä tarkkailla "linjojaan". Näin ollen tutkimus painottuu alusta lähtien sellaisiin ihmisiin, joilla voi olettaa olevan metabolisen oireyhtymän tunnusmerkkejä, koska heillä on ylipainoa. Tämän tiedon olisi saanut selville erkkikin ilman 9 vuotta kestänyttä "tutkimusta". Korrelaatio ja kausaliteetti eivät ole synonyymejä ja kaiken huippu on, että meillä on tässä oikein lääketieteen professori, joka ei tajua näin perustavanlaatuista eroa.

"Tilastotieteessä on tärkeää tehdä ero kausaliteetin ja korrelaation välillä. Kausaliteetti eli syy-seuraussuhde tarkoittaa tilastollisessa yhteydessä, että yhden muuttujan arvosta seuraa toisen muuttujan arvo. Kahden muuttujan välinen korrelaatio taas tarkoittaa, että niiden arvot vaihtelevat yhdessä aineistossa, mutta kausaliteetin suuntaan ei oteta kantaa. Esimerkiksi tulojen ja eliniän tutkimus voi osoittaa, että köyhät elävät rikkaita pidempään. Tällöin tulot ja elinikä ovat aineistossa korreloituneita. Tästä ei voida kuitenkaan johtaa kausaalisuhdetta, jonka mukaan varallisuus lisäisi elinikää. Korrelaatio voi syntyä kolmannen havaitsemattoman muuttujan vaikutuksesta, joka saattaisi olla esimerkiksi terveyspalveluiden saatavuus."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tilastotiede

Mikähän se kolmas muuttuja olisi tässä amerikkalaisessa tutkimuksessa? Ylipainoisten halu laihduttaa?

Minusta tutkijaprofessori Lyn M. Steffen ei osoita tietämättömyyttä tilastotiedettä kohtaan. Hänhän alleviivaa, että yhteys on vain tilastollinen, ja perussyy on edelleen selvittämättä. Ja kyllä, keinomakeuttajat voivat olla syypää, tai olla olematta. Kenttä on auki lisätutkimukselle.

Nollatutkimukseksi ymmärrän sellaisen asian tutkimisen, jonka lopputulos on etukäteen selvä. Itse en olisi arvannut etukäteen, että dieettijuomien säännöllinen kuluttaminen ja keskivartalolihavuus ym. metabolisen oireyhtymän oireet kulkevat käsi kädessä. Minusta ei ole itsestään selvää, mistä tämä yhteys johtuu. Ransomin talonpoikaisjärki sanoo, että dieettijuomia juovat ne, jotka ovat jo ennestään ylipainoisia. Eli syy on enemmän psykologinen kuin fysiologinen. Ja tähän talonpoikaisjärkeenkö pitäisi perustaa vaikkapa ravintosuositukset?

Voihan syy olla monimutkaisempikin. Esimerkiksi Public eyen löytämässä jutussa kerrottiin samantapaisesta ilmiöstä, jota oli tutkittu rotilla. Keinotekoisesti makeutettua ruokaa syövät rotat söivät enemmän ja lihoivat enemmän kuin ne, jotka söivät sokeria. Ja rotat tuskin tietoisesti laihduttavat ja syövät kevytelintarvikkeita. On siis heikkoa evidenssiä, että keinomakeuttajat lisäävät ruokahalua.

Tv:stä tuli viikon sisällä ohjelma, jossa tutkittiin makean aistimisen vaikutusta fysiologiaan. Kokeissa oli havaittu, että pelkkä makean maku suussa saa elimistön tyhjentämään energiavarastojaan ja kestämään enemmän fyysistä rasitusta. Makeaa juomaa ei nielty vaan purskuttelun jälkeen se syljettiin suusta. Tässä siis jälleen yksi mahdollinen selittäjä.

"Eli syy on enemmän psykologinen kuin fysiologinen."

Psykologialla on enemmän vaikutusta kuin arvaatkaan. Hyvä esimerkki tästä on placebo-efekti, joka pitää huomioida kaikissa tutkimuksissa.

"Ja tähän talonpoikaisjärkeenkö pitäisi perustaa vaikkapa ravintosuositukset?"

Mieluummin talonpoikaisjärkeä kuin trendejä - ja huomioi, että em. tutkimus ei todistanut sitä eikä tätä, joten se täyttää oikein mainiosti nollatutkimuksen kriteerit.

"Keinotekoisesti makeutettua ruokaa syövät rotat söivät enemmän ja lihoivat enemmän kuin ne, jotka söivät sokeria."

Koe-eläinten käyttöä on kritisoitu - ja syystäkin; niistä saatava informaatio ei ole käyttökelpoista. Otan kolme esimerkkiä - talidomin, suklaan ja kofeiinin. Talidomi oli aikoinaan hyvän kipulääkkeen maineessa, kunnes sen todettiin aiheuttavan vakavia epämuodostumia sikiöillä. Koe-eläimillä vastaavaa ei havaittu. Suklaa on puolestaan ihmisten keskuudessa suurta herkkua, kun taas suklaan sisältämä teobromiini kykenee tappamaan jo pieninä annoksina monia eläimiä, kuten koiria. Ihmisissä teobromiini vaikuttaa suunnalleen samoin kuin kofeiini. Kofeiini on puolestaan hyönteisiin vaikuttava keskushermostomyrkky, jota kahvipensas erittää mm. puolustautuessaan tuholaisilta. Koe-eläimistä koostuvan aineiston nojalla kahvin ja suklaan nauttiminen pitäisi kieltää ja talidomi sallia?

"Ja rotat tuskin tietoisesti laihduttavat ja syövät kevytelintarvikkeita."

Eläimillä voi olla omat syynsä välttää tai pitää tietyistä mauista. Tuttavani kissa on varsin kranttu, eikä syö tiettyjen kauppojen jauhelihaa ollenkaan, eli siellä on jotain sellaista, mitä me ihmiset emme pysty makuaistilla havaitsemaan. Toisaalta tietyt "maut" ovat sellaisia, että eläimet eivät reagoi niihin mitenkään; tietyt reseptorit saattavat puuttua kielestä kokonaan, joten eläin ei välttämättä aisti meidän tapaamme keinotekoista makeutta - tai muitakaan makuja. Kissojen kohdalla on myös sellainen hauska juttu, että niiden terveyden kannalta optimaalinen ravinto sisältää vähän hiilihydraatteja ja paljon rasvaa, eli täysin eri suhteessa kuin meidän ravintosuosituksemme antavat ymmärtää. Miten lienee rotan laita?

Kun yhtälöissä on näinkin monta tuntematonta muuttujaa, elintapoja koskeviin "lääketieteellisiin" tilastollisiin tutkimuksiin kannattaa suhtautua äärimmäisen kriittisesti.

Muistan kun Claes Anderson sanoi jossain Voima-lehden haastattelussa, miten nykyajan vieraantunut ihminen viilettää moottoriteillä kalliissa urheiluautossaan ja kuvittelee, tiedeuskovaisen edistysfundamentalismin äärimmäisessä sekavuustilassa, että jos auto sattuukin suistumaan tieltä ja rikkoo hänen ruumiinsa, niin hänellä ei ole hätäpäivää, koska aina voi ostaa uuden ruumiin. Vähän samanlaisia ajatuksia herää näitä aspartaamikeskusteluja seuratessa, kun keinomakeuttajien ilosanoman levittäjät yrittävät kuitata kaikki epäilykset ja kysymykset "kaikenmaailman viherhihhuleiden" tieteenvastaiseksi propagandaksi. Ottamatta sen kummemmin kantaa tähän aspartaamikysymykseen sanon vain, että ainakaan minä en usko elämääni sen luulon varaan, että kapitalisti ja elintarvikeviranomainen ajattelee aina minun parastani, ja että taloudelliset ja professionaaliset intressit eivät muka voi vaikuttaa tieteen toimintaan. Talidomidin piti olla vaaraton uni- ja rauhoittava lääke, se oli todettu eläinkokeissa myrkyttömäksi, ja vaikka aineen toiminnasta ei tiedetty tämän lisäksi juuri mitään muuta, se päätettiin laskea markkinoille täysin turvallisena. Ja kuinka sitten kävikään. Aspartaaminkin turvallisuus perustuu vain riskinhallintaan; vaaraa ei ole jos et juo neljää litraa enemmän. Kuka sanoo, ettei parin vuoden päästä olla päätetty, että jo kaksi litraa on riskirajoilla? Tiede muuttaa jatkuvasti kantaansa, ja jokainen kanta on aina muka se varma ja lopullinen, kunnes se muuttuu jälleen.