Yhden hetken jutut ja homot

Olen kyllästynyt. Melko moni homo on minulle suositellut yhden illan juttuja. Olen selittänyt, etten kaipaa sellaista. Tunnen itseni niin hyvin. En halua itselleni likaista oloa enkä myöskään halua esineellistää enkä tulla esineellistetyksi.

Mikä ihmeen pakkomielle monilla on yhden illan juttuihin? En ymmärrä. Ja miksi pitäisi olla kuin muut ja suostua tai alistua sellaiseen?

Sama täällä. Kivan juttutuokion jälkeen kuulisin kyllä mieluummin "mennäänkö huomenna kahville?" ko sen vakion "mennään meille". Toivoton romantikko (naivi ehkä) olen ja myönnän sen ihan mielellään. Optimaalinen tilanne olisi kaveruudesta kehittyvä rakkaussuhde eikä mokasta monien mutkien kautta kehittyvä.

Muitten pakkomielteet kannattaa jättää omaan arvoonsa. Jokainen tekee kuten omaksi parhaakseen katsoo. Yksi kokee, että todennäköisin tie onneen lötyy yhden yön suhteiden kautta siinä missä muutenkin. Toinen katsoo, että ei halua kertakäyttöhupia ja vältää pinnallisia kontakteja.

Tässä kuten muissakin asioissa voisi ottaa lähtökohdaksi kunniottaa omaa ja toisten mielipidettä ja kunkin oikeutta valita kuten itselle sopii. Sitten, jos alkaa pakonomaisesti kuksia ympäriinsä tai välttää ihmissuhteita tai vaikka suhtautua jokaiseen ystävälliseen sanaan kuten kosintaan, on ystävien ja muiden lähimmäisten tehtävä ravistella takaisin todellisuuteen.

Jokainen tyylillään - jos yhden hetken jutut ei kiinnosta niin turha kai niitä sitten on yrittää.

Itse en vielä ole sitä "oikeaa" löytänyt, ja yhden hetken jutut silloin tällöin ovat minulle keino saada seksiä ja fyysistä läheisyyttä. Tavoitteena kuitenkin löytää vakituinen kumppani, jonka jälkeen nämä yhden hetken jututkin jäävät pois.

Fyysistä läheisyyttä voi saada muutenkin, mutta se lienee oman keskustelunsa aihe.

Niin, no mä kuulun niihin joiden mielestä yhden yön ns. fyysinen läheisyys on yleensä teeskentelyä ja valheellista, se ei kestä todellisuutta. Voisi kai puhua fantasian toteutumisesta - parhaimmillaan, jos on tosi ihku partneri. Ja miksi olisi jotain muuta?

Tuleeko tai onko kenellekään tullut paha mieli siitä, jos yhden yön kumppani ihastuu, mutta itse ei koe samalla tavalla?

"Tuleeko tai onko kenellekään tullut paha mieli siitä, jos yhden yön kumppani ihastuu, mutta itse ei koe samalla tavalla?"

Huokaus, on tullut ja molemmin pain.
Mutta se on elamaa, siihen ei sinansa kuole (sehan on elama, johon lopulta kuolee).

Oleellista kai on etten mielestani ole "alistunut" yhden yon juttuihin vaan olen halunnut niita.
Jos et Schl. halua niita, niin eipa ole pakko moisiin ryhtya, itse kai parhaimmin tiedat mika polkuusi sopii.

(Sunshine is back, nice!)

Just niin! Oleellista on se, että ei tule morkkista tai muuten kärsi omasta käytöksestään - oli se sitten yhden yön suhteita tai niiden karttamista.

Mulla yksi keskeisimpiä motiiveja välttää seikkailuja on juuri tuo ihastumisen aiheuttama mielipaha. En halua sitä itselle enkä halua aiheuttaa sitä toisille. Niin on käynyt jo aivan tarpeeksi. Ja tyhjänpäiväisyyksiähän ei kai kukaan kaipaa.

Mutta lopulta tämä tosiaan on elämää. Ja paitsi mukavaa, elämän kai on tarkoitus olla arvokasta.

(Juu, I'm back! Lomat ohi ...)

Niinpä - en tiedä, jos jotkut "meistä" haluaa tehdä Guinnesin ennätyksen siitä, kuinka monta metriä on pitänyt munaa suussa =)
Itsekin tulin järkiini vasta noin vuosi sitten... Vaikka oli sovittu että ei sänkyyn - aina siinä kävi niin.... ja se toistui, toistui, toistui vaikka toinen väitti että "ei tarvii tehdä mitään muuta kuin nukkua" Nyt jos sitten jollekin ehdottaa kahviseuraa niin eipä vaan onnistu. Chatit ym. on täynnä vain panokavereiden hakijoita... EI nappaa.....

Niin ja lisäyksenä vielä, että tietty noita "panojen hakijoita" löytyy lot of myös heteropiireistä, että ei se ole ainoastaan homojen keskuudessa leviävä "kansantauti" ;)

Jape, kaikkea aikansa.

Juuri mun heteroystävät on ihmetelleet mun rauhallista elämänmenoa. Homokaverit rauhottuivat jo aikaa sitten.Niillä hetskuilla kun tuntuu sitä sutinaa riittävän - mutta onhan sitä tarjontaakin sitten se väh. 90 % enemmän :=)

Jape79, olen havainnut tuon chateissa olevan ongelman. Siellä yleensä kiinnostaa se, olenko top vai bottom ja kuinka nopeasti olen saatavilla. Olen joskus ajatellut tehdä kivan kiusan noille yhden kerran henkilöille... Se olisi hauskaa olla näkemässä, miten käy, jos sen saisin aikaan... ;)

Olen kyllästynyt. Melko moni homo on minulle suositellut parisuhdetta. Olen selittänyt, etten kaipaa sellaista. Tunnen itseni niin hyvin. En halua itselleni kahleissa oloa enkä myöskään halua jämähtää rutiineihin.

Mikä ihmeen pakkomielle monilla on parisuhteisiin? En ymmärrä. Ja miksi pitäisi olla kuin muut ja suostua tai alistua sellaiseen?

Ei parisuhteeseen pidäkään alistua, jos ei tee mieli olla suhteessa tai yrittää jatkaa suhdetta suhteen takia, niin on kyllä parempi olla sinkku.

peter kirjoitti: "Ei parisuhteeseen pidäkään alistua, jos ei tee mieli olla suhteessa tai yrittää jatkaa suhdetta suhteen takia, niin on kyllä parempi olla sinkku."

Samaa mieltä täällä päässä. Seurustelu ei sovi kaikille eikä sen tarvikkaan sopia. Ja vaikka ei seurustele niin ei sen tarvi automaattisesti tarkoittaa, että on villi sinkku joka hyppii joka ilta eri kukkaan.

Omalla kohdalla tuli tehtyä se päätös, että parempi luovuttaa kuin olla rikkinäisessä suhteessa ja vaikka sitä päätöstä on monet kerrat katunut niin asiaa tarkemmin miettimällä se oli kuitenkin se oikea ratkaisu. Kyllähän jokainen ihminen seksiä tarvitsee mutta olen kyllä vakaasti sitä mieltä, ettei yhden illan juttujen harrastaminen ole homojen piirissä sen yleisempää kuin heteroidenkaan. Vapaat suhteet sen sijaan taitavat olla suurelta osin homojen juttu.

Tarvitseeko jokainen seksiä? 1 prosentti ihmisistä on aseksuaaleja.

Ihmetyttaa mika moralistinen pakkomielle monilla on irtosuhteita vastaan.

Aikoinani asuin Helsingissa ja olin tiukasti itsekin sita mielta etta avoimet suhteet ja syrjahypyt eivat ikina tule kuulumaan elamaani. Viimeisen pitemman suhteeni pistin poikki heti kuullessani tyypin pettaneen minua. Sitten otin aikalisan ja lahdin ulkomaille opiskelemaan. Tutustuin avoimempaan ja raikkaampaan sceneen Helsingin ahdasmielisen juoruilun ja selkaanpuukottamisen jalkeen. Aloin harrastaa irtosuhteita ihan huvikseni ja voin jalkeenpain sanoa etta nautin todella tuosta ajasta eika kaduta mikaan.
Olen edelleen samalla matkalla kuudetta vuotta enka aio palata. Seurustelen, mutta minulle avoin suhde ei nykyisellaan ole mikaan ongelma. Olemme harrastaneet kimppakivaa useasti ja mm. kayneet homosaunoissa ja dark roomeissa yhdessa. Kumpaakaan ei haittaa se, etta toinen kay silloin talloin vieraissa toteuttamassa tiettyja mielihalujaan.
Ja ennen kun kukaan ehtii kieltaa etta tama ei ole sitten muka oikea suhde ja oikeaa rakkautta voin kertoa, etta olemme seurustelleet nyt lahes kuusi vuotta ja asumme yhdessa aikomuksenamme rekisteroitya heti kun lainmuutos astuu voimaan vuodenvaihteessa. Repikaa siita!

Ei kai ole moralisointi kertoa siitä mistä itse pitää?

Ihanne kai on se, että kukin tekee omat ratkaisunsa jo on tyytyväinen.

Tämä ketju olikin juuri siitä, ei painosteta irtosuhteisiin eikä painosteta tai tungeta väkisin suhteeseen tai roikuta väkisin suhteessa.

Jokainen tietää mikä on itselleen hyvä. Se on sitä kun ahdistusta ei ole tai se lakkaa. Näin luulen.

Mua nyt harmittaa se, että ollaan syyttämässä moralisoinnista kun ilmaisee mielipiteensä. Ei nyt ihan niin herkkänahkainen tarvitse olla.

Sunshine kirjoitti: "- - - ollaan syyttämässä moralisoinnista kun ilmaisee mielipiteensä. Ei nyt ihan niin herkkänahkainen tarvitse olla."

Kuvailet joidenkin henkilöiden käyttäytymistä ilmaisulla "teeskentelyä ja valheellista, se ei kestä todellisuutta" ja odotat heidän vain vaikenevan? Aika paljon odotettu! :-D

JohnnyFinland kuules, se ei ollut mikään kuvailu ihmisryhmästä. Se on mun keskimääräinen kokemus ja vallitseva mielipide ko. tilanteesta. Perustelu sille, miksi minä käyttyäydyn siten kun teen, eli vältän yhtä ja etsin toista.

Täällähän oli herkullinen keskustelu, jota en ole huomannutkaan:

Kyökkipsykologian maisteri Sunshine kirjoittaa täällä, että irtopano on "teeskentelyä ja valheellista". Läpitunkeva moralistin silmä lävistää siinä taas meidät pinnalliset ihmiset :-)

En ymmärrä mitä teeskentelyä ja valheellista on siinä jos on kiimanen olo ja haluaa miestä. Toki seksi voi olla huonoa irtosuhteissa, mutta ei sitä etukäteen voi tietää, jos ei kokeile.

Olen myös kuullut, että vakiseksi voi olla huonoa ja puuduttavaa...

Niin, ihminen on sellainen, että se voi valita joko järjellisen toiminnan tai sitten viettien varassa olemisen. Kyse on siitä, kuinka arvostaa noita viettien varassa olemisia ja järjellistä toimintaa. En usko seksin olevan minulle hyvää irtosuhteessa, koska seksissä viettien varassa toimiminen ei ole minun juttuni. Jos vakiseksi on huonoa ja puuduttavaa, niin silloin voii jättää sen seksin vähemmälle.

Itse olen tunneihminen, joten rakkaus on minulla ennen seksiä. Läheisyyden katson olevan huomattavasti tärkeämpää ja siksipä suurin osa yhden hetken jutut taitavat olla niitä viimeisiä oljenkorsia saada läheisyyttä. Mitä läheisyyttä se on, jos joku ventovieras tarttuu toiseen takaapäin ja aiheuttaa toiselle pienempää tai suurempaa kipua jonkin aikaa ja sitten heivaa ulos? Mielestäni läheisyyttä on monenlaista, mutta minusta tuo on lähinnä raiskaus.

Tunne ei valitse rakkauden tai seksin ensisijaisuutta. Tunteet tulevat ja menevät. Rakkaudessa on kyse ennenkaikkea tahdosta, tahdosta rakastaa...

Schlager kirjoitti: "Mitä läheisyyttä se on, jos joku ventovieras tarttuu toiseen takaapäin ja aiheuttaa toiselle pienempää tai suurempaa kipua jonkin aikaa ja sitten heivaa ulos? Mielestäni läheisyyttä on monenlaista, mutta minusta tuo on lähinnä raiskaus."

Jutuistasi saa sen kuvan, että yhden illan jutut olisivat kaikki tuollaisia, niin kuin tuossa yllä kuvailet. Ymmärrän kyllä, että sinulla neitsyeenä voi olla sellainen harhaluulo. Mutta yhden illan juttu voi olla hyvinkin kaunis ja siinä voi saada paljon läheisyyttä, joskus paljon enemmän kuin vakisuhteessa. Vakisuhde ei tarkoita täydellistä seksiä, eikä yhden illan juttu kylmää hyväksikäyttämistä.

Mikäköhän on totuus tuosta "avoimesta ja raikkaasta" scenestä, kun päinvastoin saa sen kuvan, että päihteet ovat kovin suuri ongelma niissä, ainakin amfetamiinista ollaan kovasti huolissaan, mitä olen lukenut. Onko se totta canalst?

Kuinka laajaa on huumeiden käyttö gayscenessä ja dark roomeissa jne?

Ja jakorasia taas yrittää provosoida vai? Sulla taitaa oikeasti olla jollain tapaa paha olla itsesi kanssa.
Väität kaikkia eriäviä mielipiteitä morilosoinniksi ja tuomioiksi ja miksi tahansa millä vaan mielestäsi
saat ne lytättyä arvottomiksi. Jatka samaan malliin vaan, jos se sinun oloasi parantaa.

Et sä varmaan, jakorasia, ymmärrääkään mitä teeskentelyä ja valheellista voi olla irtosuhteissa.
Mutta ei sun kuule tarvitsekaan. Kerroin vain mitä mieltä mä olen ja miten asiaan suhtaudun
noin yleisesti omassa elämässäni nykyään. Sen sä varmaan fiksuna mieheänä tajusitkin, mutta kun pitää
vaan irviä ja vääristellä.

Ja olitko sä jakorasia sitten vielä jostain saanut päähäsi, että mä en tietäisi irtosuhteista mitään?
Mä kuule tiedän niistä aivan kaiken. Mä en vain viitsi elvistellä millään lukemilla. Ehkäpä säkin
sitten joskus ymmärrät kun olet saanut niitä kokemuksia riittävästi. Tai sitten et. Mä olen kuullut,
että jotkut eivät opi koskaan.

Mielenkiintoinen tuo kommentti avoimesta suhteesta. Olen aina ihmetellyt, että miten jotkut pystyvät tekemään tietoisesti sen valinnan, että seurustelevat ja jopa asuvat saman katon alla, mutta seksi on sallittu muidenkin kanssa. En tarkoita kommenttiani mitenkään moralisoivaksi, mutta itse olen sen verran mustasukkaista sorttia, että jo pelkkä ajatuskin kumppanin jakamisesta kuulostaa pahalta:/... Minä en kertakaikkiaan kykenisi jakamaan toista muiden kanssa. Mutta olisi mielenkiintoista kuulla jotain kommenttia heiltä, jotka ovat tämän elämäntavan valinneet. Eikö mustasukkaisuus todellakaan missään vaiheessa herää? Ja eikö niitä tunteita tosiaan muodostu muitakin henkilöitä kohtaan kuin sitä omaa kumppania, mikäli seksiä kuitenkin harrastetaan muidenkin kanssa? Ehkä olen vain niin tunneihminen, mutta ajatus seksistä ilman mitään sitä "jotakin" tuntuu kyllä jotenkin oudolta...

Sunshine: "Sulla taitaa oikeasti olla jollain tapaa paha olla itsesi kanssa."...

Yllä olevan tapainen kyökkipsykologisointi on just se viheliäinen tapa, jota muutkin kuin Sunshine harjoittaa nykyään laajalti ja joka saa mulla pari kiloa hernettä nenään välittömästi.

Siksi käyn "vastaiskuun" armotta :-)

Ja sä itse esitit, että mä olisin narsistinen.
Mitäs puoskarointia se sitten on?

Herneistä nenään - siinä vaiheessa kun kaikki mitä sanoo käännetään ja väännetään
ja vääristetään (tuomioiksi, moralisoinniksi, narsismiksi), tulee pelkästään mieleen se,
että eriävää mielipidettä ei kestetä ja se pitää lytätä tavalla millä tahansa. Viimeisenä
korttina sitten otetaan toi itsekkyys-/narsistiväite, joka siis pitää enemmäkin paikkansa
tuohon vääntäjään itseensä. Tulee mieleen ihan eräs x.

Tytteli84, tiedän yhden avioparin, joilla oli avoin suhde. Heillä oli lapsiakin.
Kyllä he sitä ratkaisuaan hyvänä mainosti yhdessä vaiheessa. Mutta totuus näytti
joltain muulta. Ajan kuluessa tuli sitten näkyvämminkin esiin kaikenlaisia ongelmia ja lopulta ero,
minkä tuo pari koki todella häpeällisenä, ja he hävisivät sosiaalisesti piiristä. Ehkä siinä olikin syy eron pitkittämiseen.

Mutta näitä tarinoita on enemmän kuin ihmisiä.
Pääasia kai kuitenkin, että tekee ne ratkaisut, jotka itsestä tuntuvat oikeilta ja ei unohda vastuutaan - eli ei petä
luottamusta ja hyväksikäytä toista tai jätä lastaan ahdinkoon.

Juu, kyllä yhden hetken juttuja harrastavilla lienee paha olla. He haluavat levittää pahaa oloansa houkuttelemalla viattomia sivullisia vuoteeseensa, käyttää kerran ja jättää...

Tai sitten on kyse fiksaatiosta. Halu ajella vaarallisilla vesillä, leikkiä venäläistä rulettia. Sekin on tunnevammaisuutte.

Ei se koskaan ole niin yksinkertaista.
Jotkut on kiinni yhden yön suhteissa, koska etsivät itseään tai jotain mitä eivät itsekään tiedä.
Joku etsii parisuhdetta, koska luulee tarvitsevansa juuri sitä ja juuri tietyssä muodossa.
Kun sitten saa sitä mitä tilaa, voikin herätä huomaamaan, että ei sitä sitten oikeasti itse halunnutkaan.

Sä olet nyt Schlaeger tainnut luoda itsellesi suuren saatanan noista irtosuhteista.
Ei sekään kuullosta kovin järkevältä tai hyvältä ololta. Mitä sä oikeasti välität muiden touhuista?
Anna olla.

Ei, vaan minulla on pelko, että joudun sellaiseen tahtomattani. Samoin pelkään, että joku joutuu heräämään liian myöhään eli silloin, kun tauti on jo iskenyt kunnolla...

Miksi pelkäät muiden puolesta?

Ja miten sä voisit joutua irtosuhteeseen kärpäspaperin kanssa tahtomattasi?
Koska liha on liian heikko vai? Koska sä olet epätoivoinen?

schlagerismi - pelätään tapahtuvaa etukäteen, vaikka sellaiseen tilanteeseen ei ajautuisikaan.

Hyvä Schlager. Irtosuhteiden pelkääminen siten, että sellainen tulisi jostain kulman takaa ja "raiskaisi", on turhaa.

Jos ei irtosuhteita halua harjoittaa niin riittää, että tapailee ehdokasta useamman kerran - asiasta voi myös tapaamisten kehittyessä puhua.

Käsittääkseni irtosuhteita harjoittavat etsivät muita irtosuhteita harjoittavia. Moraalisaarnojen kuuntelemisesta kun tuskin kukaan saa mitään kicksejä. Näin ollen ne jotka haluavat pysyä ko. elämäntyylistä erillään onnistuvat siinä varmasti helposti. Suurempaa jeesustelua asian tiimoilta ei tarvita. Paitsi ehkä oman korkean moraalin saattamiseen muiden tietoon.

Sunshine ja Jukka, kiitos kommenteistanne. Mielestäni on hyvä, että osaatte katsoa asioita eri näkökulmista.

Loppupelissä tämä on aika hassu keskustelu, jossa herneitä vedetään nenään kilokaupalla.

Alkuperäinen kysymyksenasettelu tuntuu varsin oudolta meikäläisestäkin. Moni onkin todennut, ettei se irtosuhde hyökkää kimppuun, kyllä kait baareissakin usea jää ilman vaikka haluaisin. Enkä usko että kukaan kenellekään väkisin "tyrkyttää irtosuhteita". Kait jokainen aikuinen tietää mitä tahtoo.

Ei irtosuhteet pahoja ole, parhaimillaan ne on silloin kun molemmille on alusta pitäen selvää, että kyseessä on one night stand. Surullista on jos toinen kuvittelee, että kyseessä on jotain enemmän ja paskamaista jos toinen uskottelee toiselle jotain muuta kuin siten aikoo. Sellaista sattuu varsin usein. ja niistä ne itkut ja irtosuhteiden huono maine leviää...

Mutta siis en tuomitsisi ketään sen vuoksi jos "harrastaa irtosuhteita", hirveä sanamuoto, kait irtosuhdekin voi olla harrastus...
tai siis, että pokaa jos siltä tuntuu. Kunhan muistaa suojata itsensä taudeilta, ettei sitten tule myöhemmin itkua sen takia.

Käsittääkseni henkilöt, joilla on paljon irtosuhteita osaavat myös kortsun käytön.

Erilaisia parisuhteita on paljon enkä minä osaa tuomiota muiden vapaita tai avoimia suhteita. Meillä sellainen ei toimisi, mutta tiedän tapauksia, joissa toimii ihan hyvin.

Elämä on

Kolmen pidemmän vakisuhteen (yksi "avoin", kaksi "suljettua") ja lukuisten irtokeikkojen jälkeen minä olen löytänyt tähän oman ratkaisuni: ei irtoseksiä muttei myöskään vakisuhdetta, sen sijaan pieni mutta tiivis ystäväpiiri sekä muutama vakiseksikumppani. Vakikumppanit ovat kaikki sellaisia, että myös juttelemme ja halailemme keskenämme ns. jälkilämmön aikana. Kahden vakipanon kanssa tapaamme joskus myös muutenkin (esim. leffassa tai olutlasin yli). Ystävät sen sijaan ovat "vain ystäviä" mutta muuten aika mielenkiintoinen kokoelma ihmisiä.

Vakiseksikumppaneiden hyvä puoli on se, että tunnemme toisemme halut ja kiinnostukset pidemmältä ajalta ja samalla luottamus uusien asioiden ehdottamiseen ja hyväksymiseen on syntynyt (seksuaaliset haluni ovat enempi ns. kinkyn puolella). Samalla on syntynyt myös luottamus siihen, että voi joskus sanoa "sorry, jos nyt otettaisiin tällä kertaa ihan rauhallisesti" ilman että toinen närkästyy.

Avosuhde voi toimia loistavasti jos molempien psyke siihen pystyy. Vaatii lujaa luottamusta siihen a) ettei kumpikaan ota ja ihastu kertanaintiinsa b) että irtosuhteet ovat aina turvaseksiä. Suhteessa on oltava sitä jotain joka pitää sen kasassa. Tunnen joitakin pariskuntia jotka ovat olleet yhdessä pitkään avosuhteessa eikä heillä ei ole ongelmia (tai ainakaan avosuhteisiin liittyviä ongelmia ;-). Toisaalta, muudan tuttavapariskunta erosi jokin aika sen jälkeen kun muuttivat suhteensa avosuhteeksi. Oma avosuhteeni ei hajonnut irtosuhteisiin vaan muihin asioihin.

minusta on kiva kun on kesä ja lämmintä ja voi harrastaa seksiä luonnossa ilman paskanlässytystä, jos vaan vastaantulijan kanssa kemiat synkkaa. harvemmin synkkaa tietenkin mutta välillä saa kunnon seksiä tuntemattomalta....

Taas kerran tykit jylisevät ja poteroissa miehet kykkii...

Jaahas, pojjaat, eikö se olis parempi että kukin menee miten haluaa. Itellä ei enää paljoa ole ollut kiinnostusta irtosuhteisiin, onhan niitä helpposaada, myönnettäköön. Sillon kun niitä oli, asennekin oli sen mukainen = seksiä nyt, nähellään sitten joskus...

Itellä on tällä hetkellä orastava suhde eikä mieli tee muita. Siltä kantilta lähdin liikkeelle viime kesä lopusta lähtien, vaikka onhan niitä poikakavereita ennenkin ollu. Sitä kun sekoittaa asiat näin päin (seksinhaku/tositarkoitus) = oli suhde ja lopahti + runsaasti irtosuhteita + uus suhde ja taas päin seinää + lisää irtosuhteita jne...

Mitäkö tuosta opin, ainakin sen että kun tositarkoituksella hakee, lähdetään siitä että sillä asenteella haetaan, satopa sitten vaikka puukkoja taivaalta. Jospa se nyt sitten toimisi, vaikuttaa ainakin siltä...

Mutta onhan sitä jokaisella opittavaa. Irtosuhteiden mielenkiintoisin puoli onkin se että siinä oppii erottelemaan seksin haun tositarkoituksesta. Ajatellaanpa näin = Alussa monella on se ongelma, että ihastuu toiseen sängyn kautta vaikka toinen ei ole sitä tarkoittanutkaan. No, kuka syyllinen = Ei ainakaan se joka halus pelkkää seksiä, vaan se joka ihastui toiseen seksuaalisen kanssakäymisen kautta. Perustelu = Ihastuneen käyttäytymisen taustalla selkeän ajattelumallin puute. Lisäperustelu = Vanhan ajattelukaavan mukaisesti sänkyyn mennään tunteet mukana, ei ilman niitä (vanha ajatusmalli heteroseksuaalisuudesta kirkon moraaliopin mukaisesti). Vaikka onkin sovittu pelkän seksin harjoittamisesta, niin ihastuksen ajattelutavassa on vielä tämä vanha malli tiedostamattomana tekijänä...

Tiedostamattoman tekijä olemassa olo tiedostamisen eteisessä. Kuulostaakin sosiologis-psykologiselta jutulta, eikö vain? no, sitähän se onkin. Kun siirrytään seuraavaan vaiheeseen, tiedostamattomasta tekijästä tiedostettuun ja hallittuun tekijään, saadaan tilanne haltuun. Se on valitettava prosessi, mutta se vaihe täytyy käydä läpi. Ei voi olettaa että toinen ihastuu myös, että ihastus olisi molemminpuolinen. Ja onpahan tämä tiedostamaton käyttäytymismalli ja sen erotteluongelma myös muillakin seksuaaliryhmillä, kuten heteroilla. Kun oppii erottamaan omassa tunne-elämässään seksuaalisen vietin ja tunteellisen kaipuun erilleen toisistaan, voi elämä olla hiukan parempaa. Omalla kohdalla voinkin sanoa, että osaan erottaa sen mikä on seksin hakua ja mikä tositarkoitusta, kumpaa kaipaan, kumpaa halajan...

Samalla tavoin voin myös analysoida toisen käyttäytymistä suhteessa minuun, erottamaan sen mitä toinen hakee ja mitä ei, riippumatta siitä että tarkoitusperää ei tuoda esiin toisen toimesta. Pokka pitää itellä, pitääkö se sitten toisella, yleensä ei...

Jakorasialle sellainen huomio, että käyttäytymisesi tässä aiheessa alkaa muistuttaa Chironin käytöstä omassa aiheessasi. Epäilemättä siihen liittyy psykologinen takaisinmaksu niitä kohtaan jotka sinua haukkuivat. Toivottavasti osaat itsekin tiedostaa tämän ongelman, muussa tapauksessa minun on pakko siirtää lippuni pois linjastasi ja perustaa oma linjani. Sunshine on siihen linjaan tervetullut lisä...

Mielestäni on jokaisen oma asia, mitä tekee. Joku tykkää miehistä, toinen naisista. Joku halua vain vaniljaseksiä, joku haluaa ehkä vähän... maustetumpaa sukupuolielämää. Joku haluaa saada paljon kokemuksia eri kumppaneiden kanssa, toinen haluaa odottaa sitä oikeaa ennen kuin luopuu koskemattomuudestaan.

Itse toivoin aluksi löytäväväni "sen oikean", mutta jos olisin jäänyt odottamaan, olisin todennäköisesti vieläkin (nyt 34-vuotiaana) neitsyt. Minulla oli jossain vaiheessa paljonkin kumppaneita, nyt sukupuolielämä on hiljentynyt, kun en enää näe yhden yön juttua kovin suuren vaivan arvoiseksi. Kyllä niitä saattaa vieläkin olla, ei minulta ole seksuaaliset halut kuolleet, mutta ehkä se kynnys on noussut niin, että pitää olla jotain todella kiinnostavaa tiedossa ennen kuin viitsii käyttää energiaansa tuttavuuden hieromiseen, sillä mitäänsanomattomia seksikokemuksia on jo ollut sen verran, että ne eivät yleensä tunnu enää masturbointia kummemmilta. Mutta joskus sitä saattaa haluta vaihtelua masturbointiinkin...

Schalgerin kaltaisille seksi on siis vastenmielistä jos siihen ei liity tunteita ja sitoutumista. Kunnioitan sitä, mutta se mikä pätee Schlageriin, ei välttämättä päde kaikkiin muihin. Minusta seksi on kivaa. Seksi on mielestäni parempaa, jos on tunteet mukana, mutta jos ei ole ketään, niin sitten se tunteetonkin seksi on (minun mielestäni) parempaa kuin ei mitään.

Se, että minulla on ollut paljon kokemuksia ei kuitenkaan tarkoita sitä, että silloin kun seurustelen, minulla tarvitsisi olla muita seksikumppaneita kuin miesystäväni. Irtosuhteethan ovat minulle vain korvikkeita, kun seurustelusuhteiden välillä saattaa kulua vuosiakin. Joku on siis suositellut Schlagerille tällaista korviketta. Uskon että tarkoitus oli hyvä, joten Schalgerin ei kannattais vetää pultteja. Se ei ehkä sovi Schlagerille, mutta mistä nämä suosittelijat olisivat sen tienneet?

"Ei kiitos" olisi varmasti ollut riittävä vastaus, se että Schlager tulee pitämään tänne moraali- ja nuhdesaarnaa tuo mieleen, että hänellä on vain estoja, häntä ehkä sittenkin haluttaisi kokeilla irtoseksiä, mutta koska hän on estynyt, hänen on purettava noiden ehdotusten aiheuttama kuohu jollain muulla tavalla.

Irtsuhteet vaikuttavat käyttäjäänsä: homosta tulee laskelmoiva kyyninen ja vain epäolleellisiin seikkoihin huomiota kiinnittävä henkilö, jos takana on irtosuhteiden vyöry.

Netit ja baarit on täynnä on homoja joilla on tarkka & tiukka shapluuna siitä millainen sen TOSI oikean miehen pitää olla. Kaikki muut miehet on kuonaa jota voit panna – ajattematta sen enempää. Olenko täysin sukupuuttoon kuollut dinosaurus mutta panemisella on kyllä mulle ihan iso tärkeä merkitys sekä hyvässä että huonossa.

Kirjoittaakohan Ryhtiliike nyt kokemuksesta? Eikö sillä sapluunalla yleensä valikoida kenen kanssa seksiin suostutaan tai kenenkä vikittelyyn illan rajatut minuutit käytetään?

Utelias: "Illan rajatut minuutit"??????

Mitä ihmettä.... oletko sinä homobaarissa paniikissa että pitää saada mies ja aika loppuu ???

Mulle on todella onnistunut baari-ilta jos tutustuu johonkin uuteen ihmiseen ja voi moikata sitä myöhemmminkin. En tosiaan odota sen enempää baareilta.Tai sitten olen kaverin kanssa bilettämässä baarissa.

Sinähän tässä kerroit ihmisestä tulevan kyyninen... Itse en juurikaan ole bongannut baareista seuraa. Tykkään muuten vaan baareissa oleilusta, oluesta, siideristä, musiikista, tanssista ja hyvästä seurasta.

Kiitos Shlagerille keskusteluaiheen avaamisesta. Vaikka tässä on tullut kaikkea vähemmän hyvin ilamistua luettuakin yritykset Shlagerin dilemman ratkomiseen auttavat keskustelussa äänettöminä pysyviä (kuten minua) paremmin ymmärtämään omia ja muiden valintoja.

Kiitos vastauksestasi Erno. Veikkasit minun haluavan kokeilla irtoseksiä. Veikkauksesi osui niin väärään kuin olla ja voi. Seksi kyllä kiinnostaisi, mutta irtoseksi - hyi olkoon! Se ei sopisi minulle alkuunkaan. Minkäpä minä sille voin, että olen rakkausihminen ennemmin kuin seksi-ihminen?

Asia joka tuntuu unohtuvan: irtoseksistä on aika moni suhde alkanut.

On varmasti niitäkin jotka haluavat seurustella ja mennä naimisiin ennen kuin menevät sänkyyn, mutta kun se ei ole kaikkien mieleen, niin sovittaisikoon, että jokainen taplaa tyylillään?

Schlager, seksi ja rakkaus eivät ole toisensa poissulkevia asioita, joten minusta vastakkainasettelu "seksi-ihminen" ja "rakkausihminen" on keinotekoinen. Jokainen meistä kai enemmän tai vähemmän haluaa sekä seksiä että rakkautta. Jotkut meistä eivät suostu erottamaan noita kahta toisistaan, jotkut taas suostuvat. En ymmärrä, miksi toisten valintoja pitää moittia, meillä on kuitenkin vain tämä yksi elämä (luulisin), ja jokainen tietää itse parhaiten, millainen sukupuoli- ja rakkauselämä hänelle sopii tai ei sovi. Joten mitä jos jätettäisiin sikseen muiden valintojen arvostelu, ja keskityttäisiin kukin elämään sitä omaa elämää omien valintojen mukaisesti?

Rakkaus ja seksi eivät ole toisiaan poissulkevia asioita, mutta arvomaailmassa prioriteetin taso voi painottua jompaan kumpaan suuntaan.

Itselläni painotus jyrää rakkauden puolelle ja jykevästi, jopa siinämäärin, jotta voin kyseenalaistaa seksin tarpeellisuuden elämässäni, mikäli rakkauden osuus ei ole uskottavaa tasoa... omasta mielestäni.

Vuosi vuodelta olen yhä tyytyväisempi näkemykseeni.

Jaa, minä olisin nyt vielä (35-vuotiaana) neitsyt, jos olisin suostunut menemään sänkyyn vain rakkaudesta. Vieläkään en ole löytänyt ketään, joka rakastaisi minua ja jota minä rakastaisin. Yksi oli, johon minä rakastuin tulisesti vuosia sitten, mutta hän ei ollut kiinnostunut minusta, ja sitten hän kuoli. Muutama on ollut joskus kiinnostunut minusta vakavammin, mutta tunne ei valitettavasti ollut silloinkaan molemminpuolinen.

Minusta olisi mukavaa kokea rakkaus ja se, millaista seksi on rakastetun kanssa, mutta tilastotkin osoittavat, että mitä vanhemmaksi tulee ilman että on pariutunut, sitä epätodennäköisempää on että enää koskaan pariutuu, joten en minä ole näissä oloissa lainkaan pahoillani siitä että olen harrastanut irtoseksiä. Toki olisin vaihtanut sen milloin tahansa rakkauteen + seksiin, mutta minulle sellaista vaihtoehtoa ei ole ollut tarjolla.

Olen tietysti masentunut siitä, etten löydä omaa miestä, ja suoraan sanottuna kun näen onnellisen homoparin, minun tekisi mieleni oksentaa heidän päälleen silkasta kateudesta, mutta pidän kuitenkin tunteeni omana tietonani. Kiitokseksi tästä täällä ne onnekkaat jotka eivät tiedä mitään todellisesta yksinäisyydestä vielä kehtaavat halveksia niitä, jotka ovat vähemmän onnekkaita ja ovat joutuneet tyytymään vähempään. Vähän niinkuin jotkut rikkaat, joilla on omistusasuntohalveksien kysyisivät mikseivät köyhemmät, joilla ei ole varaa kuin vuokrasuntoon, osta asuntoa, kun siitä on monia etuja vuokraamiseen verrattuna.

Ai mitkä tilastot osoittaa, että pariutuminen muuttuisi epätodennäköisemmäksi ikävuosien karttuessa?
Eiköhän ne tilastot osoita myös vaikka, että vuosi vuodelta suhteen päättyminen käy todennäköisemmäksi?
Ja mitä sitten vaikka osoittaisikin? Se ei ole koko totuus. Koko elämän ajan, missä vaiheessa tahansa ja missä
tilanteessa tahansa voi törmätä johonkin hyvin merkitykselliseen ihmiseen, kunhan ei rajaa sosiaalisia kontak-
tejaan tarpeettomasti (en tarkoita panemista). Mä tunnen useita ihmisiä, jotka ovat hyvinkin kypsässä iässä
ystävystyneet ja rakastuneetkin aidosti ja romanttisesti.

Siitä oli joskus jossain jotain tilastoa, en enää muista missä. Mutta eipä sillä väliä, järkikin sanoo, että ne, joilla on parhaat mahdollisuudet löytää parisuhde, löytävät sen jo varhain, ja jäljelle jäävistä yhä suurempi osuus on niitä, jotka eivät sellaista saa.

Ajattele nyt. Jos katsomme 20-vuotiaita sinkkuja jotka eivät ole koskaan seurustelleet, suurimman osan heistä voi olettaa seurustelevan tai ainakin seurustelleen 30. ikävuoteen mennessä. Jos katsomme 30-vuotiaita sinkkuja, jotka eivät ole koskaan seurustelleet, heistä jo suurempi osuus kuin 20-vuotiaista on niitä, jotka eivät tule koskaan löytämään rakkautta. Suurin osa niistä 30-vuotiasta sinkuista, jotka eivät ole koskaan seurustelleet, mutta jotka tulevat jossain vaiheessa löytämään rakkauden, ovat löytäneet sen 40. ikävuoteen mennessä. Jne.

Siis mitä vanhempana kuulut niihin, jotka eivät ole vielä koskaan seurustelleet, sitä todennäköisemmin kuulut niihin, jotka eivät koskaan tule seurustelemaankaan. Tokihan se on aina vielä mahdollisuuksien rajoissa, mutta mitä vanhemmaksi tulee ilman että on seurustellut kertaakaan, sitä teoreettisemmaksi tuo mahdollisuus muuttuu.

Minä ajattelen, että asia johtuu siitä, että minun ikäisistäni kiinnostavimmat on jo varattu, ja heidän miehensä vähiten todennäköisesti luopuvat omastaan ja siksi pitävät huolen suhteestaan, ja toisaalta siitä, että kun minulla ei ole kokemusta seurustelusta, eikä juuri edes tutustumisesta kiinnostaviin miehiin, niin toiset ikätoverini, siis potentiaaliset kumppanit mutta myös kilpailijat, luontevammin lyöttäytyvät yksiin sellaisen kanssa, jolla kokemusta on ja jotka siten osaavat käyttäytyä oikein sellaisissa sosiaalisissa tilanteissa, siis toistensa kanssa, ja minä jään edelleen ulkopuoliseksi. Ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä suurempi kuilu minun ja niiden seurusteluun kelpaavien miesten välillä on.

Kyllä minä olen miettinyt että minussa vikoja on, yksi on varmaan se, etten ole menestynyt kovin hyvin elämässäni, mutta ei se tarkoita, että minä välttämättä olisin itse kiinnostunut niistä muista "viallisista" jotka eivät ole kelvanneet kenellekään kiinnostavalle. En minä halua esimerkiksi jotain alkoholistia, joita minun ikäiseni vielä vapaana olevat tuntuvat suurelta osin olevan.