Vaikka Ranskan Suuri Vallankumous 1790-luvulla poistatutti Ranskan laeista pääosin, pakanallisen kristinuskonnon sinne aiemmin pakottamia lakeja, kuten raamatulliset tuomiot seksuaali- ja sukupuolivähemmistöillekin, sekä käynnisti lakiparannuksia sitten 1800-luvun alussa naapurimaissaan Belgiassa ja Hollannissakin ja vaikutti pikku hiljaa meille astikin, on Ranskan merkitys jäänyt HkiPridessä vähäiselle huomiolle. Ohjelmistoissa ja HkiPride-kulkueen musiikeissakin ja bileissä korostuvat pahasti jälkijunassa ihmisoikeuksissamme pitkään olleen Rapakon takaisen Jenkkilän vaikutteet.
Toki Suomella ongelmansa kun latinalaiskieliäkään ei niin paljoa opita ja osata, eikä asioihin perehdytäkään, niin sivistyminen jää toispuoleiseksi, vajavaiseksi.
Mutta silti esimerkiksi Ranskan "Madonnan", Mylène Farmerin ja monen muun ranskalaisen hlbt- tai hlbt-myönteisen artistin musiikit sopisivat HkiPride-kulkueparaatinkin musiikeiksi, klubimusiikeista puhumattakaan.
Mylène Farmerin useampikin kappalehan kertoo seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä.
Esimerkiksi 1986 julkaisemansa Libertine, joka on merkittävä kappale, joka auttoi luomaan hänen syvällisen, provokatiivisen ja elokuvallisen taiteilijapersoonansa.
Kappale ja sen ikoninen, pitkä musiikkivideo, sekä konserttiesityksetkin keskittyvät 1700-luvun puolivälin Ranskassa eläneeseen nuoreen naiseen, joka uhmaa aikansa sosiaalisia normeja.
Tarinahahmo Libertine kuvataan androgyyniksi ja kapinalliseksi hahmoksi, joka pukeutuu miesten vaatteisiin, ottaa osaa kaksintaisteluihin ja osallistuu irstaina pidettyihin juhliin.
Sekä sanoituksellisesti että visuaalisesti teos käsittelee seksuaalisuuden, sukupuolisuuden, sosiaalisen kapinan, sadomasokismin ja itsensä hukkaamisenkin teemoja. Se ilmentää 1700-luvun "liberaaleja ideoita" ja työntää rajat paheen äärirajoille.
Historiallisen ympäristön lisäksi kappale heijastaa Farmerin omaa poikatyttömäistä kasvatusta ja hänen haluaan omaksua androgyyni imago. Hän on kuvaillut varhaista tuotantoaan "provokaation makuiseksi" ja haluksi "purkaa asioita".
Kappale sai inspiraationsa Jean-Claude Déquéantin säveltämästä tuntemattomaksi jääneestä, vuoden 1984 rock-kappaleesta "L'Amour Tutti Frutti". Farmer ja hänen yhteistyökumppaninsa Laurent Boutonnat pitivät melodiasta ja päättivät levyttää siitä oman versionsa.
Vaikka Farmer tunnetaan siitä, että hän kirjoittaa sanoituksensa itse, "Libertine" on yksi harvoista poikkeuksista. Kappaleen suunta oli kuitenkin vahvasti Farmerin itsensä ohjaama; demon äänitysten aikana hän improvisoi lauseen "Je suis une catin" ("Olen huora"), josta tuli keskeinen inspiraatio lopullisille sanoituksille.
Kappaleen musiikkivideo, joka toimii lyhytelokuvan tavoin, ammentaa merkittäviä vaikutteita 1700-luvun erotiikasta, Markiisi de Saden romaaneista sekä elokuvan Barry Lyndon visuaalisesta estetiikasta. Laajemmin katsottuna Farmerin varhaistuotannon ilmapiirin sanotaan usein saaneen vahvoja vaikutteita 1800-luvun kirjallisuudesta ja romantiikan ajan teemoista.
Tässä tuon kappaleen 1989 konserttikiertueversio:
http://www.youtube.com/watch?v=gXZ1ITdxxek
Tuon kappaleen 2000-luvun hieman vielä stygemmät konserttivesiot sopisivat vallan mainiosti ja Eurooppalaista vapautumis-historiaamme arvostaen HkiPriden:kin kulkueen alkuosuudelle musiikeiksi.
https://www.youtube.com/watch?v=-CUTJyBqBxE
Myllen Sans contrefaçon-hitti kertoo Ranskan historiallisesta trans diplomaatista, Chevalière d'Éon
en.wikipedia.org/wiki/Chevali%C3%A8re_d%27%C3%89on
ja kappaleen rockiskelmä-stygemmät konserttiversiot sopivat Suomeenkin
https://www.youtube.com/watch?v=k4yCG_WCnH8
Toki Ranskassa on monenmonia HLBTIQ+ artisteja ja meistäkin musiikkia tehneitä.
Ranskassahan siis:
Vuonna 1791 Ranska oli ensimmäinen länsimaa, joka poisti homoseksuaalisuuden rangaistavuuden rikoslaistaan Ranskan suuren vallankumouksen yhteydessä. Uudessa rikoslaissa ei enää mainittu raamatullisia sodomiaa tai muita "kuvitteellisia rikoksia" (kuten noituutta tai pyhäinhäväistystä), sillä valtio päätti, etteivät yksityiset teot aikuisten välillä kuuluneet lain piiriin. Tämä periaate säilyi vuoden 1810 rikoslaissa.
Vuosi 1942 oli Kaakkois-Ranskassa olleen natsien liittolaisalueen Vichyn Ranskan takaisku: Vaikka yleistä homoseksuaalisuuden kieltoa ei ollut, Vichyn Ranskan hallinto otti käyttöön syrjivän lain, joka kriminalisoi homoseksuaaliset suhteet yli 21-vuotiaan ja sitä nuoremman välillä (aiemmin ikäraja oli sama kuin heteroseksuaalisilla suhteilla). Tämä laki pysyi voimassa myös sodan jälkeen.
Vuosi 1960: De Gaullen hallitus tiukensi syrjintää entisestään lisäämällä rikoslakiin pykälän, joka luokitteli homoseksuaalisuuden "sosiaaliseksi vitsaukseksi" (yhtä lailla kuin alkoholismin tai tuberkuloosin).
Vuosi 1982 (Lopullinen yhdenvertaistaminen): Ranskan parlamentti äänesti 4. elokuuta 1982 syrjivän pykälän (artikla 331–2) kumoamisesta. Presidentti François Mitterrand vahvisti päätöksen, mikä poisti viimeisetkin erilliset, homoseksuaaleja syrjivät ikärajoitukset ja muut rangaistukset, yhdenvertaistaen lain lopullisesti.
Yhdysvalloissa puolestaan:
Yhdysvaltain korkein oikeus poisti osavaltioiden tuomiolait (niin kutsutut sodomy laws eli lait, jotka kriminalisoivat vapaaehtoisen seksuaalisen kanssakäymisen aikuisten välillä) koko maasta 26. kesäkuuta 2003 antamallaan päätöksellä Lawrence v. Texas.
Korkein oikeus linjasi, että yksityinen, vapaaehtoinen seksuaalinen kanssakäyminen aikuisten välillä on Yhdysvaltain perustuslain 14. lisäyksen takaaman yksityisyyden ja vapauden piirissä. Tämä teki seksuaalisen kanssakäymisen kriminalisoivista osavaltioiden laeista perustuslain vastaisia.
Päätös mitätöi välittömästi voimassa olleet lait niissä 14 osavaltiossa, joissa vastaavat kiellot olivat vielä tuolloin voimassa (muun muassa Texas, Florida, Michigan ja Virginia).
Historiallinen tausta: Vielä 1960-luvun alussa seksuaalinen kanssakäyminen, jota tuolloin kutsuttiin usein "luonnonvastaiseksi" (sodomy), oli rikos kaikissa Yhdysvaltain osavaltioissa. Illinois oli ensimmäinen osavaltio, joka poisti kyseisen lain vuonna 1961. Muut osavaltiot alkoivat seurata perässä seuraavien vuosikymmenten aikana, mutta päätös Lawrence v. Texas sinetöi muutoksen koko liittovaltion laajuisesti.
Toki Suomella ongelmansa kun latinalaiskieliäkään ei niin paljoa opita ja osata, eikä asioihin perehdytäkään, niin sivistyminen jää toispuoleiseksi, vajavaiseksi.
Mutta silti esimerkiksi Ranskan "Madonnan", Mylène Farmerin ja monen muun ranskalaisen hlbt- tai hlbt-myönteisen artistin musiikit sopisivat HkiPride-kulkueparaatinkin musiikeiksi, klubimusiikeista puhumattakaan.
Mylène Farmerin useampikin kappalehan kertoo seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä.
Esimerkiksi 1986 julkaisemansa Libertine, joka on merkittävä kappale, joka auttoi luomaan hänen syvällisen, provokatiivisen ja elokuvallisen taiteilijapersoonansa.
Kappale ja sen ikoninen, pitkä musiikkivideo, sekä konserttiesityksetkin keskittyvät 1700-luvun puolivälin Ranskassa eläneeseen nuoreen naiseen, joka uhmaa aikansa sosiaalisia normeja.
Tarinahahmo Libertine kuvataan androgyyniksi ja kapinalliseksi hahmoksi, joka pukeutuu miesten vaatteisiin, ottaa osaa kaksintaisteluihin ja osallistuu irstaina pidettyihin juhliin.
Sekä sanoituksellisesti että visuaalisesti teos käsittelee seksuaalisuuden, sukupuolisuuden, sosiaalisen kapinan, sadomasokismin ja itsensä hukkaamisenkin teemoja. Se ilmentää 1700-luvun "liberaaleja ideoita" ja työntää rajat paheen äärirajoille.
Historiallisen ympäristön lisäksi kappale heijastaa Farmerin omaa poikatyttömäistä kasvatusta ja hänen haluaan omaksua androgyyni imago. Hän on kuvaillut varhaista tuotantoaan "provokaation makuiseksi" ja haluksi "purkaa asioita".
Kappale sai inspiraationsa Jean-Claude Déquéantin säveltämästä tuntemattomaksi jääneestä, vuoden 1984 rock-kappaleesta "L'Amour Tutti Frutti". Farmer ja hänen yhteistyökumppaninsa Laurent Boutonnat pitivät melodiasta ja päättivät levyttää siitä oman versionsa.
Vaikka Farmer tunnetaan siitä, että hän kirjoittaa sanoituksensa itse, "Libertine" on yksi harvoista poikkeuksista. Kappaleen suunta oli kuitenkin vahvasti Farmerin itsensä ohjaama; demon äänitysten aikana hän improvisoi lauseen "Je suis une catin" ("Olen huora"), josta tuli keskeinen inspiraatio lopullisille sanoituksille.
Kappaleen musiikkivideo, joka toimii lyhytelokuvan tavoin, ammentaa merkittäviä vaikutteita 1700-luvun erotiikasta, Markiisi de Saden romaaneista sekä elokuvan Barry Lyndon visuaalisesta estetiikasta. Laajemmin katsottuna Farmerin varhaistuotannon ilmapiirin sanotaan usein saaneen vahvoja vaikutteita 1800-luvun kirjallisuudesta ja romantiikan ajan teemoista.
Tässä tuon kappaleen 1989 konserttikiertueversio:
http://www.youtube.com/watch?v=gXZ1ITdxxek
Tuon kappaleen 2000-luvun hieman vielä stygemmät konserttivesiot sopisivat vallan mainiosti ja Eurooppalaista vapautumis-historiaamme arvostaen HkiPriden:kin kulkueen alkuosuudelle musiikeiksi.
https://www.youtube.com/watch?v=-CUTJyBqBxE
Myllen Sans contrefaçon-hitti kertoo Ranskan historiallisesta trans diplomaatista, Chevalière d'Éon
en.wikipedia.org/wiki/Chevali%C3%A8re_d%27%C3%89on
ja kappaleen rockiskelmä-stygemmät konserttiversiot sopivat Suomeenkin
https://www.youtube.com/watch?v=k4yCG_WCnH8
Toki Ranskassa on monenmonia HLBTIQ+ artisteja ja meistäkin musiikkia tehneitä.
Ranskassahan siis:
Vuonna 1791 Ranska oli ensimmäinen länsimaa, joka poisti homoseksuaalisuuden rangaistavuuden rikoslaistaan Ranskan suuren vallankumouksen yhteydessä. Uudessa rikoslaissa ei enää mainittu raamatullisia sodomiaa tai muita "kuvitteellisia rikoksia" (kuten noituutta tai pyhäinhäväistystä), sillä valtio päätti, etteivät yksityiset teot aikuisten välillä kuuluneet lain piiriin. Tämä periaate säilyi vuoden 1810 rikoslaissa.
Vuosi 1942 oli Kaakkois-Ranskassa olleen natsien liittolaisalueen Vichyn Ranskan takaisku: Vaikka yleistä homoseksuaalisuuden kieltoa ei ollut, Vichyn Ranskan hallinto otti käyttöön syrjivän lain, joka kriminalisoi homoseksuaaliset suhteet yli 21-vuotiaan ja sitä nuoremman välillä (aiemmin ikäraja oli sama kuin heteroseksuaalisilla suhteilla). Tämä laki pysyi voimassa myös sodan jälkeen.
Vuosi 1960: De Gaullen hallitus tiukensi syrjintää entisestään lisäämällä rikoslakiin pykälän, joka luokitteli homoseksuaalisuuden "sosiaaliseksi vitsaukseksi" (yhtä lailla kuin alkoholismin tai tuberkuloosin).
Vuosi 1982 (Lopullinen yhdenvertaistaminen): Ranskan parlamentti äänesti 4. elokuuta 1982 syrjivän pykälän (artikla 331–2) kumoamisesta. Presidentti François Mitterrand vahvisti päätöksen, mikä poisti viimeisetkin erilliset, homoseksuaaleja syrjivät ikärajoitukset ja muut rangaistukset, yhdenvertaistaen lain lopullisesti.
Yhdysvalloissa puolestaan:
Yhdysvaltain korkein oikeus poisti osavaltioiden tuomiolait (niin kutsutut sodomy laws eli lait, jotka kriminalisoivat vapaaehtoisen seksuaalisen kanssakäymisen aikuisten välillä) koko maasta 26. kesäkuuta 2003 antamallaan päätöksellä Lawrence v. Texas.
Korkein oikeus linjasi, että yksityinen, vapaaehtoinen seksuaalinen kanssakäyminen aikuisten välillä on Yhdysvaltain perustuslain 14. lisäyksen takaaman yksityisyyden ja vapauden piirissä. Tämä teki seksuaalisen kanssakäymisen kriminalisoivista osavaltioiden laeista perustuslain vastaisia.
Päätös mitätöi välittömästi voimassa olleet lait niissä 14 osavaltiossa, joissa vastaavat kiellot olivat vielä tuolloin voimassa (muun muassa Texas, Florida, Michigan ja Virginia).
Historiallinen tausta: Vielä 1960-luvun alussa seksuaalinen kanssakäyminen, jota tuolloin kutsuttiin usein "luonnonvastaiseksi" (sodomy), oli rikos kaikissa Yhdysvaltain osavaltioissa. Illinois oli ensimmäinen osavaltio, joka poisti kyseisen lain vuonna 1961. Muut osavaltiot alkoivat seurata perässä seuraavien vuosikymmenten aikana, mutta päätös Lawrence v. Texas sinetöi muutoksen koko liittovaltion laajuisesti.