En voisi olla enempää samaa mieltä. Jokainen edes pintapuolisesti homoliikkeen historiaa tunteva huomaa, ettei nykyisellä sateenkaariaktivismilla tai median sateenkaaripuheella ole juuri kosketuspintaa niiden kokemusten kanssa, joita voisi pitää "yksinkertaisesti" homoseksuaalisina. Sen sijaan julkinen keskustelu täyttyy queerista identiteettipuheesta, joka vaikuttaa irronneen kaikista niistä tavanomaisista vihjeistä, joiden perusteella suuntautumista yleensä hahmotetaan.
Erityisen kuvaavaa on, että homo-sanaa kyllä käytetään erilaisissa queer-kehyksissä, mutta seksuaalisesti kontekstittomana identiteettisanana, jonka kuka tahansa voi poimia itselleen kuin pinssin rintapieleen. Yhdessä Ylen tuottamassa videossa nuori, sukupuolettomaksi identifioituva henkilö lisää homon muiden identiteettiensä jatkoksi ja kuvaa homouden merkitsevän hänelle vain sitä, että hän viihtyy sateenkaarevien ihmisten seurassa.
Tavallaan tuo "queer"-ilmaisu sopii, sopisi korvaamaan hlbtiq+ -kirjainrimpsukoalitiota, mutta ihan siihen sitä tosiaan ei käytetä, vaan lausumishelpottumiseen. Ja kun vallalla on myös lisäksi suomen kielen promoaminen, medioissakin, niin queer:hän sekin on suometettu kväär-muotoon, mikä makustuu vielä heikommin etenkin homo-miehille.
Noissa kaikissa termittämisissä jatkuu kuitenkin se vanha blokittamis-pääojittamis-erottaminen: heterot vs muut, joka on sekin vanhakantainen jakolinja-periongelma, koska tosiaan tuo queer:kään erityisesti ei sisällä heteroseksuaalisesti suuntautuneita, joiden niidenkään seksuaalisuudet ja identiteettiskaalat eivät lähimainkaan 100 %:sti eroa queereistä, saatika sitten ns. "heteromaisista gay":istäkään.
Pitäisiköhän kutsua kaikkia ihmi-seksi ? Ai niin, enkulla ei kyvyt riitä pysyä tuossa perässä.
"tosiaan tuo queer:kään erityisesti ei sisällä heteroseksuaalisesti suuntautuneita"
Nykyisin "queer" toimii usein nimenomaan kiertoilmauksena heterolle, joka haluaa asemoida itsensä sateenkaariyhteisöön. Kuten monissa muissakin ryhmissä, termi tarjoaa tavan peittää oma seksuaalinen suuntautuminen ja rakentaa identiteetin ympärille tarkoituksellista epämääräisyyttä.
Juuri tästä syystä kieltäydyn ehdottomasti liittämästä termiä queer itseeni. Homot eivät taistelleet oikeuksistaan vain päätyäkseen niiden saavuttamisen jälkeen uuteen, queeriksi nimettyyn kaappiin. En myöskään hyväksy sitä, että hetero voi queer-positiosta käsin ryhtyä opastamaan homoa siitä, millaisia homojen tulisi olla. Nimittäin sellaistakin tapahtuu.
Alun perin queer oli englanninkielinen haukkumasana, jota käytettiin etenkin homomiehistä, mutta myös laajemmin ihmisistä, joiden seksuaalisuutta tai sukupuolta pidettiin poikkeavana.
Osa aktivisteista otti 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa sanan tietoisesti omaan käyttöönsä. Siitä tuli vastarinnan käsite, jolla haastettiin yhteiskunnan seksuaalisuutta ja sukupuolta koskevia normeja. Siinä vaiheessa queer oli vielä varsin väljä käsite, joka viittasi erilaisiin normeista poikkeaviin ihmisiin ja elämäntapoihin.
Samoihin aikoihin syntyi akateeminen queer-teoria. Tutkijat omaksuivat aktivistien käyttämän termin, mutta rakensivat sille täsmällisemmän teoreettisen sisällön.
Varhaisessa queer-teoriassa queer ei ollut uusi identiteetti vaan pikemminkin identiteettien kritiikkiä. Tarkoituksena oli kyseenalaistaa ne kategoriat ja normit, joiden varaan käsitykset sukupuolesta ja seksuaalisuudesta rakentuvat. Tästä syystä queer ymmärrettiin usein anti-identiteettisenä käsitteenä eikä uutena identiteettiryhmänä.
Myöhemmin vaikutus kulki myös toiseen suuntaan. Queer-teorian käsitteet ja ajattelutavat levisivät takaisin aktivismiin, järjestöihin ja kulttuurikeskusteluun. Samalla queer muuttui vähitellen identiteettikritiikistä laajaksi sateenvarjokäsitteeksi, jonka alle alettiin koota erilaisia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä.
Monet queer-teorian ajatukset sukupuolen, seksuaalisuuksien ja identiteettien kulttuurisesta rakentumisesta ovat sittemmin levinneet myös mediaan ja laajempaan julkiseen keskusteluun. Samalla jotkut yksilöt ovat alkaneet identifioitua nimenomaan queeriksi tai ottaneet sen lisämääreeksi sukupuolen tai seksuaalisuuden nimityksen ohelle.
Yksi queerin ympärillä jatkuvasti toistuvista kiistoista liittyy juuri tähän muutokseen. Varhaisissa queer-teorioissa kyseenalaistettiin identiteettikategorioita, mutta myöhemmin queer muotoutui itse myös eräänlaiseksi kattokategoriaksi ja jopa identiteetiksi.
Queerin pitkä matka haukkumasanasta aktivismin kautta teoriaan ja takaisin julkiseen keskusteluun on tehnyt siitä monikerroksisen käsitteen. Siksi queer on täsmällinen vain yhdessä merkityksessään kerrallaan. Queer-termin monitaustaisuuden vuoksi siihen liittyvät teoreettiset käsitteet ovat levinneet verrattain helposti akateemisen maailman ulkopuolelle aktivismiin, järjestöihin, mediaan ja kulttuurikeskusteluun. Ilmiö ei ole mitenkään sidottu suomalaiseen kielialueeseen.
Osa ihmisistä pitää tätä luontevana kehityksenä. Toiset taas kokevat, että heidän ylitseen on rakennettu teoreettinen ja poliittinen kehys, jonka kautta heitä tarkastellaan riippumatta siitä, tunnistavatko he itse itsensä sen kautta. Tästä näkökulmasta kyse on myös määrittelyvallasta: kuka saa päättää, millä käsitteillä ihmisiä ja ilmiöitä kuvataan.
Koska tämä queer-kielenkäyttö teoreettisine käsitteinen on kaikkea muuta kuin yleiskielistä, selkeää ja arvovapaata, ei sitä pitäisi julkisissa yhteyksissä käyttää varomattomasti. Mieluiten ei lainkaan.
