Todella ikävä ja järkyttävä tapahtuma. Tuntuu aina pahalta kun joku lähtee ns. ennen aikojaan ja varsinkin väkivallan uhrina. Osanotto ja voimia läheisille! Jannen kaltaisia rohkeita esikuvia tarvittaisiin urheilupiireissä enemmän, ja myös jo aktiiviaikana.
Tapaus on tällä hetkellä Norjan suurimman sanomalehden Aftenposten etusivulla ensimmäisenä uutisena. Samoin asia uutisoitiin Norjan Yleä vastaavan NRK:n illan pääuutislähetyksessä telkassa.
Valitettava, surullinen perhetragedia, joka koskettaa varmasti monia ja Puhakan läheisiä.
Nähtäväksi jää, miksi hänen norjalaispuolisollaan (tai pariskunnalla jommalla kummalla) oli ase hallussaan - liittyikö se jotenkin puolisonsa eläinlääkäriammattiin.
Ilmeisesti Janne halusi päättää suhteen ja se aiheutti tämän murhan.
"Tutkinnanjohtaja Matti Högman sanoo Ylelle, että epäilty on myöntänyt henkirikoksen.
– Kuulustelussa ilmeni heidän keskinäiseen suhteeseen liittyviä seikkoja ja jotain näkemyksiä siitä. Epäilty on osoittanut voimakkaita tunteita tapahtuneen johdosta. Koko asia liittyy tunteisiin, Högman kertoo.
– Kuulustelun perusteella rikoksen motiivina oli uhrin ja epäillyn välisen parisuhteen päättyminen, Högman kertoo poliisin lähettämässä tiedotteessa." https://yle.fi/a/74-20117951
EDIT: Iltalehden mukaan parisuhde oli päättynyt jo pari viikkoa aiemmin.
"Nordmo on kuulusteluissa kertonut motiivikseen parisuhteen päättymisen. Yli kymmenen vuotta yhtä pitänyt pariskunta erosi poliisin mukaan useampi viikko ennen henkirikosta. Puhakka oli tehnyt aloitteen eroon ja muuttanut pois pariskunnan yhteisestä asunnosta." https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/5d650be0-af25-41c5-92dc-0bbc771a0f40
En tiedä miten pitää kliksahtaa päässä, että tällaiseen tekoon ryhtyy. Tai onko kyse jostain pysyvämmästä persoonallisuuden synkästä puolesta. Joka tapauksessa jotenkin saa kuvan ajatuksesta "jos en minä, niin ei sitten kukaan muukaan".
Mitä kaikkea liittyy parisuhteen päättymiseen? Mitkä ns. ”käytännön asiat” liittyivät tähän mukaan? Omaisuuden ositus? Mikä nostattaa voimakkaat tunteet, jos kerran rakkaus on ” kuollut ”? Mitä jäljelle jää? Minusta teko oli liioiteltu ja turha. Tuon ikäinen ukko kysymyksessä. Onko hän tunteiden tasolla lapsenomainen? Ei se hänellä ollut kai ensimmäinen kerta erota…Ikää oli jo aika paljon mittarissa eli vanhuuden kynnyksellä ja kalkkiviivoilla. Silloin täytyisi jo osata luopua. Sitten pitää muistaa, että voi valehdella, kun ei ole toista osapuolta todistamassa vastaan….se on vain hänen näkemyksensä…
Me tietysti olemme ulkopuolisia ja kuva asioista perustuu siihen, mitä mediassa on asiasta kerrottu. Kaikkea ei varmasti ole kerrottu, eikä todennäköisesti kerrotakaan - etenkin kun surmattu ei ole enää kertomassa.
Yleisesti kaiketi parisuhteen päättymiseen liittyviä kysymyksiä on sitä enemmän, mitä kauemmin on oltu yhdessä, asuttu yhdessä ja ehkäpä on yhteistä omaisuutta ja sitoumuksia. Ymmärtääkseni tässä tapauksessa oli yhteistä yritystoimintaakin.
Jos nyt oikein olen tulkinnut, niin Puhakka halusi päättää suhteen, kun taas Nordmo ei.
Kaunokirjallisuuden tragedioista löytyy kosolti kuvauksia siitä, miten jätetyn rakkaus muuntuu petetyn kokemuksen kautta vihaksi ja kostonhaluksi - esimerkiksi koska jätetty kokee jättäneen olevan jotain velkaa. Luultavasti näille kuvauksille esikuvia löytyy tosielämästä, oikeuden pöytäkirjoja myöten.
Ja kyllä, Nordmon teko todella oli liioiteltu ja turha, eikä luonnollisestikaan mitenkään oikeutettu.
Ehkäpä kerta oli todella ensimmäinen, kun juuri Nordmo jätettiin ja asiat eivät kulkeneetkaan hänen halujensa mukaan? Juuri sitä mietin, että onko Nordmon persoonassa sellaisia piirteitä, että on ongelma sietää tilannetta, jossa hänelle merkitykselliset asiat menevät toisin kuin hän on halunnut? En kuitenkaan ole oikea ihminen tekemään diagnooseja.
Ehkä julkisuuteen vielä tulee Nordmon käsitys asioista ja/tai se, mitä viranomaiset ovat saaneet selville. En kyllä tiedä, palveleeko se mitään muuta kuin ihmisten uteliaisuutta ja tirkistelynhalua. Toki kyse oli omasta tahdostaan julkisuuteen päätyneestä henkilöstä, joka oli kenties monillekin innoittaja ja esikuva. Ehkä muut osaavat vielä esiin tulevan tiedon valossa paremmin tarkastella vaaran merkkejä omassa elämässään?
Mikään ei kuitenkaan tuo Janne Puhakkaa takaisin. Puhakan itsensä lisäksi lisäksi surettaa ennen kaikkea hänen läheistensä ja henkilökohtaisten ystäviensä puolesta.
Emme todellakaan tiedä mitään heidän todellisesta parisuhteesta. Se, että jonkun sosiaalisessa mediassa on kuvia ja juttuja lähes täydellisestä parisuhteesta, ei kerro mitään asioiden todellisesta tilasta. Monet pitävät yllä julkisivua vuosikausia, vaikka seinien sisällä tapahtuisi vaikka minkälaista väkivaltaa, fyysistä ja/tai henkistä. Tämä siis yleisellä tasolla; Puhakan tilanteesta en tiedä mitään.
Suhteen päättymiseen ja tunneryöpyn voimakkuuteen vaikuttaa pitkälti päättymisen syy. Jos on jo vuosia ajauduttu erilleen, seksiä ei ole ollut aikoihin ja tunteet toista kohtaan ovat laimentuneet, tällöin eroon on jo pitkään ainakin alitajuisesti valmistautunut ja se voi tuntua jopa vapauttavalta asialta, myös jätetystä.
Jos sen sijaan toisen erohalu tulee salamana kirkkaalta taivaalta, ovat tunteet usein pinnassa. Jos syynä on kolmas osapuoli ja samalla paljastuu, että toinen on suljetussa suhteessa ollut uskoton (tai avoimessa suhteessa rikkonut pelisääntöjä), voi väkivallan mukaan tulo olla hiuskarvan varassa myös normaalisti säyseälle osapuolelle. Kostonhalu nostaa päätään. Näistä on heterosuhteissa tullut tuhansia vankilatuomioita. Miksi sama ei voisi tapahtua myös homosuhteiden päättyessä? Poliisikin tässä tapauksessa puhui aluksi voimakkaista tunteista ja mustasukkaisuudesta ja myöhemmin on puhuttu vain yleisesti motiivina olleen parisuhteen päättyminen. Varsinaista syytä sille ei ole mainittu, ja toki onhan se täysin yksityistä tietoa.
Jos parisuhteessa on ollut jonkin sortin väkivaltaa, kannattaa aina harkita erotilanteissa ja eron käytännön selvittelyissä ottaa mukaan jokin muukin henkilö mahdollisen väkivaltatilanteen estämiseksi ja/tai siihen nopeasti reagoimiseksi. En todellakaan tiedä, onko Puhakan tapauksessa ollut jotain tämäntapaista ounasteltavissa, mutta tuntuu hiukan oudolta, että Jannen kaveri tulee talolle tarkistamaan tilannetta, kun ei saa Janneen yhteyttä puhelimitse. Eihän normitilanteessa kukaan lähde kaverin perään, jos ei pariin tuntiin vastaa puhelimeen. Sitä vain ajattelee, että henkilöllä on muuta menoa tai sitten akku on tyhjä tms. Ja vaikka olisi tietänyt Jannen menevän vanhaan kotiinsa, luultavimmin ajattelisi, että he käyvät asioita läpi eivätkä halua puhelun häiritsevän sitä. Ei sitä todellakaan ensimmäisenä lähde paikan päälle ihmettelemään. Ei vaikka olisi kulunut useampi tunti. Ellei sitten ole ollut jokin ennakkoaavistus.
Tämä siis yleistä pohdiskelua tietämättä tapauksesta muuta kuin mitä jostain jutuista on julkisesti kerrottu.
Ylen aamussa eilen Jouko Jokinen viittasi uutisoinnin merkittävyyteen sillä, miten kaapista ulostullessa Puhakka oli tehnyt merkittävän vaikutuksen yleiseen ilmapiiriin jääkiekon toksiseen mieskuvaan. Epäilemättä, mutta samaa toksisuutta on luettavissa hänen ampuneen puolison kuvauksissa miten "jääkiekko ei ole mikään neitien laji", samaa toistaa poseeraukset aseiden kanssa ja metsästyksellä hekumonti. Saalista nyt tuli ainakin, tosimiehiä ollaan vaikka homoja. Ehkä tästä löytyy jokin selitys niin kovin järjettömältä tuntuvalle henkirikokselle. Homojen kulttuuri on hyvin ylikorostuneen maskuliinisuuden kulttuuria missä naisviha ja sisäistetty homofobia kukoistaa ja toisaalla arvuutellaan sormen pituuksista suuntautumista ja lipsynkataan Madonnaa viisuliput liehuen rakkaus voittaa. Miten ihmeessä tässä stereotypioiden ristiriidassa voi kujaan tuntea olevansa vapautunut?
Väkivalta homosuhteissa on tabu joka puheenaiheena loistaa poissaolollaan yleisestä keskustelusta perheväkivallasta. Tässä voisi olla keskustelunavaus, joka mahdollisesti voi pelastaa henkiä.
Hirveätä on ollut lukea kommentointia netissä. Ei mitään kunnioitusta kuollutta eikä hänen läheisiään kohtaan. Kaikesta päätellen tässä maassa on edelleen paljon ihmisiä, joille homomiehen elämä tai ihmisarvo ei paljoa paina.
Tavanomaisten irvailujen lisäksi on suunsoittoa, jossa teeskennellään, että heterot ovat sorrettu ihmisryhmä. "Missä uutiset heterojen murhista? Miksi vain homoille järjestetään muistotilaisuuksia?" Jotkut homovihaajat ovat niin sanoinkuvaamattoman tyhmiä, että kuvittelevat saavuttavansa jotain tällaisella todellisuuden vääristelyllä.