Kolahtiko Käärijä?

Kun kuulin ekaa kertaa, leuka loksahti. Tämä vaikuttaisi olevan enemmän tällaista ”äijäilyä” . Sanat kertovat dokaamisesta. Laulutaidot ovat minusta vähän niin ja näin. Kappale on jankuttava, että uppoaa umpiluuhun.

Minä tykkään kovasti Italian laulusta. Ruotsin esitys on visuaalisesti aivan lyömätön ja hyvä, kun laulaja on Loreen. Nimenomaan - ja syyn arvaatte. Lorine Zineb Noka Talhaoui.

Euroviisujen suosio perustuu minusta vahvasti homoyleisöön, mikä vaikuttaa suoraan tunnelmaan ja myös siihen, että voidaan vapaammin tehdä ja visualisoida esitystä. Siis ollaan luovia, vaikka hullutellaan. Tämä on parasta Euroviisuissa. Sitten siellä on näitä perinteisiä lauluesityksiä, kuten Italialla. Ihania nämä superfanit.

Ehkä ”kolahtaa” on Käärijän esityksestä kohdallani liian voimakas ilmaus, mutta olen ilahtunut siitä, että oli rohkeutta tehdä ja lähettää vähän erilaista. Onhan siinä tarinakin mukana. Loreen on tietysti hieno ja tyylikäs, mutta aivan uusintapainos Euphoriasta. Ranskan tämänvuotinen on jotenkin minun mieleeni kaikessa iskelmäpopillisuudessaan.

Näin nyt vasta Australian kappaleen, joka muistutti paljon jotain yhtyettä, mutta en saanut mieleeni millään nimeä. Australia haluaisi niin mielellään voittaa ja viedä potin kotiinsa.
Käärijän tulisi minusta heti kohta alkaa suunnitella viisujen jälkeistä elämää, kun faneja on jo Englannissa: menetetäänkö hänet sinne?
Kuitenkin viisuvoittoa luonnehdittiin ” myrkkypikariksi ” uralle. Tiesittekö tätä? Lordin kohdalla ei pitänyt paikkaansa. Lordille on muuten hauskoja fanipaitoja. Tsekatkaa.

Loreen oli minusta kuin Pippi Långstrump lavalla. Mutta lauloi hyvin.
Käärijän tulisi minusta hyödyntää nopeasti suosiota, ettei noste katoa taivaan tuuliin.

Sitten on tämä muusikon huono asema: kova verotus, maksaa kulut. Tähän ei ole valtio tehnyt parannuksia eikä tee. Miksi ei?

Ei kolahtanut Käärijä eikä tänä vuonna oikein minkään muunkaan maan esitys jäänyt ainakaan positiivisella tavalla mieleen.