Toisaalta ei välttämättä huonokaan asia. Kannattaa muistaa aina se, että Berliinikin on melko laaja kaupunki ja selvä ongelma sekin, jos hbltiq-baarit ovat keskittyneet vain suppealle alueelle, jolloin kaupungin muista osista on niihin ikävän pitkä matka.
Hyvähän olisi että hlbtiq-baareja olisi myös muissakin kaupunginosissa.
Ja samalla tuo Berliinin baari voi uudistuakin elinkaaressaan, ainakin potentiaalisesti.
Sama toki koskee Suomessakin Pääkauupunkiseutua, jossa odotetaan yhä sitä päivää, kun Espoo ja Vantaa ja Itä-Helsinki ja muutkin alueet saisivat ensimmäiset hlbtiq-baarinsa tai ainakin "heteroystävälliset hlbtiq-paikat".
Josko sellainen koskaan sitten tapahtuukaan. Vaikka ainakin kehä-junaradan varsi ja metronkin laajentuminen potentiaalisesti tarjoaisivat aiempaa helpommat kulkuyhteydetkin. Mutta voi olla että ainakin poikittainen raide-jokeri vielä tarvitaan.
Ihan uutena hlbtiq-kohtaamispaikkana voisi myös lanseerata alkoholittoman hlbtiq-tanssipaikan (tai jopa ruokaisan hlbtiq-tanssiravintolankin, jossa voisi ammentaa jopa hlbtiq-historiastakin osin, sekä toteuttaa nykyaikaisesti lihaisan puolen ... ja vege-puolen, puhumattakaan kuntosalista liki-liki lasiseinän takana yms.), sillä liki kaikkikaan eivät viihdy alkoholiin uskomisen parissa, eikä aamuyömyöhään, eli soisi olevan enempi versatilekin.
Ilmeisesti et tunne Berliiniä. Vaikka homobaarien/yöelämä keskittymä sijaitsee Schöneberg/Nollendorfplatz suunnalta, on tarjontaa myös muuallakin. Ja vielä uudistunutta sellaista, ajan tasalla olevaa - kluten Helsingissä, pitää vain ottaa pää pois sieltä homoperseestä ja ajatella avarakatseisemmin.
Nollendorfplatzin tuntumassa on tosiaan suurin keskittymä homomiehille (vähemmän muulle hlbtiq+ -väelle) suunnattuja baareja, kauppoja, hotelleja, kahviloita, ruokapaikkoja, kuntosaleja ja muita palveluja. Siellä on esimerkiksi tunnetuimmat fetissiväen ja joidenkin muidenkin alakulttuuria edustavien illanviettopaikat. Monet paikoista mainitulla aluella elävät etenkin turismilla. Monille nimenomaan noita alakulttuureja edustaville suurkaupunki Berliini on suorastaan pyhiinvaelluskohde.
Pienempää keskittymää löytyy sitten Prenzlauer Bergistä, eikä Mitten alueellakaan tarvitse ihan päämäärättä pyöriä. Myös Friedrichshainin ja Kreuzbergin alueella on joitain erityisesti väriä tunnustavia paikkoja, samoin Neuköllnissä.
Matkan mitta kartalla ei ole niin kamalan merkityksellinen asia Berliinissä, jossa on melkoisen toimiva raideliikenneverkosto (U-bahn ja S-bahn). Esimerkiksi viikonloppuisin osa linjoista ajaa läpi yön. Yöbussiliikenne vielä paikkailee aukkoja ja toimii jossain määrin arkenakin. Aina pääsee.
Berliinissäkin (yleisten) hlbtiq+ -paikkojen kilpailuetu markkinoilla hupenee sitä mukaa, kun mainittuihin vähemmistöihin kuuluvat voivat viettää iltaa rauhassa omana itsenään paikoissa jotka eivät ole erityisiä hlbtiq+ -paikkoja. Saksanmaallakin seuranhakeminen siirtyy verkkoon, jolloin suurinta riskiä mixed-baarissa aiheuttavat iskuyritykset (mahdollisesti väärää henkilöä kohtaan) katoavat ja näkyvä lähestymisprosessi voidaan ohittaa mobiiliappiksen suosiollisella avustuksella. Rauhassa kutevat eivät enää ole uhka tai ongelma.
Ne erityiset väriä tunnustavat baarit, mitkä Berliinissä pidemmällä aikavälillä jää(ne)vät henkiin, ovat erilaisten suppeiden alakulttuurien paikat (esim. karhujen baarit ja fetissiväen paikat). Sellaisille on kysyntää niin paikallisten kuin turistienkin suunnalta. Yleisluontoisemmat homopaikat (saati sitten hlbtiq+ -paikat) pärjäävät yhä huonommin paikoille, jonne kaikki ovat tervetulleita ja joissa vieläpä pystytään luomaan turvallinen ilmapiiri.
Ja... ihan siitä vaan yrittämään, jos uskoa riittää alkoholittoman hlbtiq-yleisölle suunnatun kuntosalilla varustetun ruoka- ja tanssipaikan taloudelliselle kannattavuudelle. Lupaan käydä kokeilemassa ruokalistaa ainakin kerran, jos hinta/laatu päällisin puolin näyttää olevan siedettävä.
Onpa sitä viinasten kanssa moni paikka mennyt konkkaan Helsingissäkin.
Samalla moni raittiin alkoholiton isompikin kahvila on porskuttanut jo pitkäänkin kaupungissa.
Sillä eihän sitä kukaan tule viina-alttareiden äärellä yhtään hullua hurskaammaksi,
vaikka siihen ehtoollisviinasten-"välttämättömyys"-utopiaan kuinka uskoisikin.
HLBTIQ-väki myöskin on raitistunut, tupakoi vähemmän, joten viinasravintolat eivät yhä suurempaa joukkoa HLBTIQ-väestäkään kiinnosta.
Ehkä siitä selvä-näköisyyttä ei toimittajilla sitten vielä ole.
HLBTIQ-businessväen kannattaisikin hoksata aikojen ja asiakaspotentiaalin kiinnostusten muutokset.
Alkoholi-alttari-baareissa ja muutenkin tissuttelin parissa usein rukoilevillahan on HLBTIQ-väenkin joukossa ne alkoholi-ongelmansa.
Kuitenkin terveet elämäntavat ovat yhtä lailla HLBTIQ-väenkin asia. Alkoholiton ajanviettopaikka, vieläpä sosiaalisen tanssimisen ja musiikin kera, on tunnetusti hyvinkin terveellistä elämää. Eikä minkään harhauskomusten viinapirujen siivittämää.
Tammikuun alussa järjestetty mielenilmaus ja solidaarisuusjuhla, jotka alkoivat 3.1. kello 13 ja jatkuivat Hafenissa ja sen ulkopuolella seuraavaan aamuun, keräsivät noin 1 000 osallistujaa.
Myös liittopäiväedustaja Sven Lehmann ja Volker Beck (edustajana 1994-2017) osallistuivat kampanjaan Hafenin puolesta. https://mobile.twitter.com/Volker_Beck/status/1080805678481068032
Hafen on ollut toiminnassa marraskuusta 1990. Se oli ensimmäinen gaybaari, jossa ei ollut ovikelloa ja jonka ikkunoita ei peitetty verhoilla.
