Pienetkin eleet ja sanat saattavat olla hyvin loukkaavia. Puhutaan mikroaggressioista. Niitä harrastavat vähättelevät sanomisiensa ja tekemisiensä merkitystä. Henkilölle, joka on saanut kokea tuollaista pitkäänkin, kokemus voi olla hyvin kipeä.
Mielestäni tuollaiseen pitää puuttua ja sellainen lopettaa tavalla taikka toisella.
Kannattaisiko homon kehittää paksunahkaisuuttaan, ja reaktiotaan, ettei ihan vähästä älähtäisi. Olen itsekin joutunut vihjailun kohteeksi opiskelun, työelämän ja kuntoilun parissa, mutta olen kehittänyt itselleni teflonkuoren, joka antaa vaikutelman, etten ymmärrä vihjettä, enkä reagoi siihen mitenkään. Tämä on pannut monta kertaa läpänheittäjän ihan ymmälle, ja läpänheitto loppuu siihen. Saattaa olla, että tekniikkani toimii parhaiten silloin, kun viitteet kohteen homoudesta on vasta epäilyn asteella.
Tunteiden patoaminen ja liian kovan kuoren kehittäminen ei varmaankaan ole yleisesti toimiva strategia ja saattaa aiheuttaa psykologista vahinkoa.
Liukkonen tietää varmasti mistä puhuu ja on hyvä, että hän on nostanut kissan pöydälle.
Olisin kuitenkin varovainen menemään liialliseen mikroaggressioiden kontrollointiin. Mikroaggressiosta on jo terminä tullut amerikkalaisessa keskustelussa ylikuohuneen poliittisen korrektiuden symboli. Varmasti homoläppään ja oikeisiin (myös sanallisiin) loukkauksiin tulee puuttua ankarasti. Kuitenkin pukuhuoneiden ronski "jätkäkulttuuri" lienee monille joukkuelajien harrastajille oleellinen osa lajin viehätystä. Jossain määrin sitä on ihan hyvä sietää. Sitä paitsi ei ole olemassa keinoa, jolla erityisherkkää ihmistä voidaan estää loukkaantumasta mistä tahansa.
Tässäkin olisi hyvä löytää kultainen keskitie. Homourheilijoiden viihtyvyyttä alentavasta törkeydestä on päästävä eroon, mutta jokaista varomatonta sanaa, ilmettä ja elettä kyttäävän PC-politiikan tulo pukuhuoneisiin ei ole urheilun, urheilevien homojen tai yleensä homojen etu. Leimaantuminen turhasta niuhottajaksi tuottaa enemmän haittaa kuin hyötyä.
En koe olevani eristäytynyt kuoren alle, mutta kaapista tullen voisin joutua eristetyksi, ja tuntea oloni epämukavaksi ja silmätikuksi. On älykästä toimia siten että epäilyt loppuvat lyhyeen. Kenenkään yksityisasiat tai seksuaalisuus ei kuulu kenellekään.
JuhaniV: "Mielestäni tuollaiseen pitää puuttua ja sellainen lopettaa tavalla taikka toisella."
Minun tapani toimia on tietysti väärä. Ilmeisesti yhteiskunnan pitäisi puuttua asiaan ja muuttaa joko jääkiekkojoukkue homomyönteisemmäksi ja lopettaa vihjaileva huumori ja läpänheitto. En usko että se on mahdollista.
Minusta huumorin ja läpänheiton kieltäminen ei ole paras tie, mutta siihen puuttuminen ehkä herättää muuttamaan asenteita. Paras tie on edistää homouden (ja muidenkin hlbtiq+ -asioiden) arkipäiväistymistä.
Tässä on sellainen pieni muna ja kana -tyyppinen tilanne (toistaiseksi) olemassa.
Huumori ja läpänheitto eivät itsessään ole hedelmällisiä arkipäiväistäjiä - jos tilanteeseen ei liity mitään ajatuksia herättävää keskustelua.
Anteeksi että unohdin tuo kätevän hlbtiqwyzxöäqd -tunnuksen, joka täytyy aina muistaa mainita. Olen sitä mieltä että keskustelu pelkästään homoista pitäisi kieltää, koska se syrjii niitä kaikkia muita.
in dubliolle voin sanoa, että olen erityisherkkä. Ehkä juuri siksi tuo teflon-vertaus (se on kauhea, hirveän paksu ja painavakin, estää melkein liikkumisen ja hengittämisenkin) toimii minulla niin hyvin. Osaan käyttää sitä, ja moni minuun vihjailevasti toiminut on tällä hetkellä melkein kaverini.
Liukkoselle suosittelen lukemista uintitreenien oheen. Jos hän haluaa edetä myös poliittisella urallaan, puheilmaisua kannattaisi kehittää, ja lukeminen on siihen aika hyvä lääke.
1965:lle: En halunnut arvostella kommenttiasi. Toivottavasti et pitänyt viestiäni mikro- (saatikka makro-)aggressiona :).
Tarkoitin vain sanoa, että YLEISENÄ strategiana teflonkuoren kasvattaminen ei kaikille onnistu. Olen iloinen, jos se Sinulla on toiminut. Itse asiastahan olen kanssasi nähdäkseni samoilla linjoilla.
En minäkään ymmärrä miten esimerkiksi kokonainen jääkiekkojoukkue voitaisiin yhteiskunnallisella interventiolla taikaiskusta muuttaa homomyönteisemmäksi. Kuitenkin törkeisiin yksittäiseen joukkueen jäseneen kohdistuviin loukkauksiin pitää voida puuttua. Toisaalta, jos jokainen läppä pukuhuoneessa aiheuttaa kestämätöntä tuskaa, ei ehkä JOUKKUEurheilu ole paras valinta.
Yleistä asennemuokkaustahan on kyllä harjoitettu urheilussa jo kauan, en tosin tiedä kuinka tuloksellisesti oikeasti. Eli kyllä asia on tiedostettu. Toivotan Sinulle mukavia hetkiä harrastuksesi parissa pukuhuoneessa ja sen ulkopuolella :)
Ei ole olemassa mitään sellaista "teflonia", joka estäisi vihapuheen tai muun vastaavan käytöksen satuttamasta kohdettaan. Sellainen kuluttaa ja vahingoittaa aina, myöntää henkilö sen taikka ei. Se rapauttaa itsetuntoa. Se on yksinkertaisesti väärin.
Missä JuhaniV:n kirjoituksessa on valehtelua taikka vääristelyä? Mikä siinä on "homo-kuplan sisäistä propagandaa"?
Edelleen; jos kaapissa on hyvä, niin mikä minä olen sieltä ajamaan pois.
Minä, JuhaniV ja moni muukin on kuitenkin saanut omakohtaiset kokemuksensa kaapista - ja saanut omakohtaisen kokemuksen kaapistatulon elämää muuttaneesta vaikutuksesta. Palaan vielä salailuun ja siitä johtuneeseen varovaisuuteen liittyvästä henkisestä lisäkuormasta - ja sellaisen häviämisestä.
Ymmärrän, että ennakkoon sitä voi kuvitella voivansa kaapista tultuaan joutua eristetyksi, ja tuntea olonsa epämukavaksi ja silmätikuksi. Peloistani huolimatta omalla kohdalla näin ei käynyt, ainakaan niin, että se minua häiritsisi. Sittemmin tähän liittyi senkin ymmärtäminen, etten ole niin merkittävä henkilö tässä maailmassa, että seksuaalinen suuntautuneisuuteni lopultakaan olisi muille kovin kiinnostava asia. Ja jos asia jollekin on ongelma, niin joutaakin hävitä elämästäni.
1965, sinun reaktiosi kommenttiini paljastaa sen, kuinka ohut "teflonisi" on todellisuudessa. Minun pieni raapaisuni sai sen heti täysin hajalle.
Pohdin mielessäni sitä, mitkä ovat sinun motiivisi tulla esittelemään tänne omia kulissejasi. Aika harva homo enää tänä päivänä sympatiseeraa sinun tapaasi elää. On havaittu, että on paljon miellyttävämpää olla oma itsensä myös suhteessa kanssaihmisiinsä. Enää ei haluta kuluttaa omaa henkistä energiaa turhaanaikaiseen salailemiseen ja piilottelemiseen. Se aika oli vuosikymmeniä sitten.
Tämän tarinan päähenkilö Ari-Pekka Liukkonen on mainio malli myös nuoremmille. Maailma ei kaadu kaapista ulostuloon, vaan päin vastoin. Elämänlaatu paranee. Tämän olen itse kokenut selkeästi.
Ylläolevista vuodatuksista tulee mieleen uskonnollinen lahko joka yrittää vakuuttaa syntistä:
"Kun otat vastaan Jeesuksen sydämeesi, henkinen kuormasi häviää. Ennakkoon voi tuntua siltä että uskovaisena joutuu eristetyksi, ja tuntee olonsa epämukavaksi ja silmätikuksi. Mutta maailma ei kaadu kuskoon tuloon, vaan päin vastoin. Elämänlaatu paranee. Tämän olen itse kokenut selkeästi. Me olemme tie totuus ja elämä."
Minä ja miljoonat muut olemme tulleet vuosien varrella täysin vakuuttuneeksi siitä, että oma seksuaalinen suuntaus kannattaa pitää vain oman lähipiirin tietona. - Vapaus on tie totuus ja elämä!
Ihminen ei ole mikään lammas, täysin avuton ja aseeton kohtaamaan vihapuhetta. Ei todellakaan! Kannattaa antaa vaikutelma, ettei ymmärrä vihapuhetta, eikä reagoi siihen mitenkään. Tämä on pannut monta kertaa läpänheittäjän ihan ymmälle, ja läpänheitto voi loppua siihen. Rohkaisen ainakin kokeilemaan, käyttämään älliä.
Kumpi satuttaa enemmän - kohdata vihapuhe vain kerran ja lopettaa se siihen, vai että se jatkuu vuosikausia?
Kysymys 1965 kuuluu: vapaus mistä? Entä miksi oletat vihapuheen jatkuvan vuosikausia?
Minä muuten en koe koskaan kohdanneeni itseeni kohdistuvaa "vihapuhetta", oikein edes ns. laajemmassa mielessä. Itse määrittelen vihapuheen lähinnä uhkaukseksi ja väkivaltaan tai suoranaiseen syrjintään kehoittamista kohdettaan vastaan. Mikään yleinen peen puhuminen ei minusta ole varsinaista vihapuhetta.
Kahden ihmisen tiedän puhuneen joskus selän takana jotain sellaista kyseenalaista minusta, jolla on yhteys seksuaaliseen suuntautuneisuuteni. En tehnyt "numeroa" asiasta. Toinen heistä pyysi sittemmin anteeksi (kuultuaan, että asia oli päätynyt korviini) ja kertoi alkaneensa ymmärtää homo-asiaa paremmin.
Kuten totesin; jokainen voi valita elämänpolkunsa ihan itse. Höpöpuheeseen kumminkin tartun.
Vapautta luokittelusta. En halua että minua määritellään seksuaalisen suuntautumiseni perusteella. Jos nimeäni ei muisteta, olen "se homo".
Vihapuhe, vihjailu tai kiusaaminen yms, voi kestää vuosikausia, kyllä sinä sen tiedät. Onhan näistä surullisia esimerkkejä. Ja koska minulla on vain huonoja keinoja kiusaamisen tai mollaamisen lopettamiseksi, kerro sinä parempia.
Höpöpuheeseen minäkin tarttuisin, kuten esimerkiksi:
"On vain yksi tie taivasten valtakuntaan - housut kintuissa kaapista ulos".
Ajattelin ensin olla kommentoimatta enää ketjua, mutta koska asia on tärkeä, haluaisin sanoa vielä jotain.
Ymmärrän molempia osapuolia. Olisi tietysti hienoa, jos kaikki voisivat olla avoimia ihmissuhteissaan.
1965 on oikeassa, että avoimuus ei aina ole paras strategia. Ihmisillä on erilaisia tilanteita eivätkä kaikki yhteisöt ole valmiita hyväksymään avoimia homoja jäsenikseen. Helposti sitä silloin on "se homo" lopun ikäänsä.
Lisäksi, tässä on puhe nimen omaan joukkueurheilusta ja käytännössä vielä miesten joukkueurheilusta. Eri lajeissa ja jopa eri seuroissa on varmasti erilaisia kulttuureita, mutta kaikkialla ei olla vieläkään kovin avoimia. Monet ovat varmaan valmiita hyväksymään tyypin, jota hiljaisesti "arvellaan" homoksi, mutta ei varmasti tiedetä - varsinkin, jos on muuten "hyvä jätkä", joka osaa vastaan ja itsekin heittää läppää jne. Jos on täysin avoin, seurauksena voi olla hyväksyminen mutta myös syrjiminen. Jos oikeasti urheilu on elämää kantava voima tai jopa ammatti, ei varmaan kovin helposti ota sitä riskiä, että omat joukkuetoverit alkavat halveksua.
Asennemuokkaus urheilussa erilaisilla kampanjoilla on hyvä asia, mutta erittäin pitkä, pitkä tie. Huonosti toteutettuina tällaiset kampanjat saattavat kääntyä itseään vastaan. Ja tietysti siihen pitää puuttua jyrkästi, jos tilanne on päässyt sellaiseksi, että jotain urheilijaa selvästi sorretaan. Parasta tietysti olisi, jos tilanne ei päätyisi siihen.
Niin, en minä sinua 1965 ole vaatimassa kaapista ulos. Itsepähän siellä vapaaehtoisesti (yksiksesi) olet.
Minä kuitenkin koin, että kaapittelu haittasi ystävyyssuhteita; tuli tilanteita, joissa joutui olemaan varuillaan sanomistensa suhteen, ettei vaan tule paljastaneeksi sitä tiettyä piirrettä. Avoimuuden puute ja tietynlainen varautuneisuus jäi päälle kaapistatulon jälkeiseenkin aikaan ja suli vasta hiljalleen. Se haittasi myös intiimimmän suhteen solmimista.
Hyvä smo - minä en ole kaapissa, vaikken homouttani julkisesti huutelekaan. Ja toisaalta, mahdollinen yksinäisyyteni ei liity millään tavalla tähän kaappi -asiaan, mutta kyllä minä voisin sinut kaverikseni ottaa. Jossain kuvassa vaikutit oikein sympaattiselta tyypiltä.
Kaapista ulkona olo tarkoittaa kohdallani sitä, että lähellä olevat ihmiset ja minulle tärkeät ihmiset ovat saaneet tietää identiteetistäni ja parisuhteestani. Suurimmalle osalle ihmisiä asia ei merkitse mitään taikka ei liity mitenkään yhteisiin kuvioihin, esimerkiksi asiakassuhteet. Jos joku tekee parisuhteestani hetero-olettamuksen, sen pyrin heti korjaamaan.
Reaktiot minun kaapista ulostulooni ovat olleet:
- Minä olen sen tiennyt aina/pitkään ja odottanut sinun ottavan asian esille kanssani.
- Aijaa. Hyvä että kerroit. Nyt moni asia selvisi kohdallasi. Miksi et kertonut jo aikaisemmin?
Vain todella harva henkilö on reagoinut kielteisesti ulostulooni. Se on voinut näkyä yhteydenpidon katkaisemisena. Joku on sanonut suoraan, ettei voi hyväksyä homoutta. Taustalta on löytynyt uskonnollisia syitä tai henkilö on niin syvällä kaapissa, että koki ulostuloni uhkana omalle kaapilleen.
Ainoa seikka, mitä harmittelen omalla kohdallani on se, että miksi en uskaltanut tulla kaapista jo paljon aikaisemmin kuin se todellisuudessa tapahtui.
Avoimuus ja elämänsä järjestelyjen takana suoraselkäisenä seisominen lienee yleensä kannatettavaa.
Silti, hieman muistuttelisini siitäkin, että elämänpiirit ja lähtökohdat vaihtelevat. Joistain lähtökohdista ja joissain ympäristöissä on yhdentekevää tuoda homoseksuaalisuus esiin kun taas toisissa se on edelleen enemmän tai vähemmän vahingollista.
Toki on myös niin, että mitä useampi uskaltautuu kertomaan homoudestaan kaikkein hetero-oletetuimmissa ympäristöissä, niin sitä helpompaa seuraavilla on.. En silti velvottaisi ketään tulemaan kaapista ulos ellei se tunnu jollain tapaa helpottavan omaa tilannetta. Liukkosen esimerkkiä ei toistaiseksi taida olla monikaan seurannnut Suomessa? Muistaakseni yksilölajin edustaja Liukkonen perusteli ulostulonsa sillä, että katsoi välttelyn ja piilottelun vaikuttavan harjoitteluun keskittymiseensä ja ottavan ylimääräistä energiaa. Toisissa ympäristöissä taas virallisen homon edesottamuksia saatettaisiin alkaa seurata erityisen suurennuslasin kanssa aiheuttaen ylimääräistä kuormaa.
Yesman, tuo sanomasi viimeinen lause vaatii konkretiaa. Esimerkkejä, please.
Ellei niitä tule, tulkitsen lausumasi vain sinun omaksi henkilökohtaiseksi peloksesi ilman sen kummempaa todellisuutta.
Omat havaintoni Yesmanin väitteeseen homojen seurannasta "erityisen suurennuslasin kanssa" ovat aivan päinvastaisia. Sitä erityisseurantaa on ollut vain silloin ja siihen asti kun julkkishenkilö peittelee seksuaalista identiteettiään ja kiertelee vastauksissaan esimerkiksi parisuhteensa laadusta. Kun homojulkkis tulee kaapista ulos, kiinnostus siihen puoleen romahtaa. Julkisuudessa keskitytään siihen mitä hän saa muutoin aikaiseksi esimerkiksi taiteilijana. Poimin muutaman nimen sattumanvaraisesti tähän malliksi.
Saara Aalto, laulaja
Jani Toivola, kansanedustaja
Oras Tynkkynen, ent. kansanedustaja, ilmasto- ja ympäristöasiantuntija
Pekka Haavisto, kansanedustaja
Hannu Lintu, kapellimestari
Pirkko Saisio, kirjailija, ohjaaja
Antti Holma, näyttelijä
Heidän homouttaan ei mainita erikseen enää juuri missään.
Kommentoin jälleen, vaikka lupasin itselleni olematta kommentoimatta:)
Juhanin kaipaamaa konkretiaa on se, että meillä ei ole tietääkseni yhtään avoimesti homoa merkittävän joukkuelajin ammattilaismiesurheilijaa.
Mainituilla taiteilijoilla homous (tai vastaava) saattaa jopa lisätä mainetta. Sitä paitsi väittäisin, että kyllä siitä aika usein yhä mainitaan.
Koska meillä ei ole yhtään avointa joukkuelajien urheilijaa, emme oikeasti voi tietää, mikä fanien ja joukkuetoverien suhtautuminen olisi. Voimme toivoa, että se olisi myönteinen, mutta... Ajatellaan tilannetta, jossa joukkueen ainoa homo tunaroi matsin. Helposti ajatus saattaa muuttua muotoon "tunaroi, koska homo" ja edelleen "(kaikki) homot ovat tunareita". Joukkuelajien fanikulttuuri on usein muutenkin aika raakaa. On vaikea edes kuvitella sitä painetta, jonka tuo "ainoa homo" joutuisi kestämään.
Taiteilijoilla ja jopa yksilölajien urheilijoilla tilanne on varmaan aika lailla toinen.
Jani Toivola on useassa yhteydessä valittanut työyhteisön asenteista ja huonosta kohtelustaan eduskunnassa varsinkin tiettyjen puolueiden taholta, koska on julki-homo.
Pekka Haavistolla ei ole mitään mahdollisuuksia tulla valituksi presidentiksi, koska on homo.
Oras Tynkkynen osaa vältellä esillä oloa, joten hän saanee olla rauhassa.
Ja tosiaan, taiteilijoille sallitaan paljon enemmän erilaisuutta, ja poikkeavuutta.
"Toisissa ympäristöissä taas virallisen homon edesottamuksia saatettaisiin alkaa seurata erityisen suurennuslasin kanssa aiheuttaen ylimääräistä kuormaa."
"Yesman, tuo sanomasi viimeinen lause vaatii konkretiaa. Esimerkkejä, please."
Iranilainen suku, kreikkalais-roomalainen paini, kirurgikunta, lestadiolaisyhteisö, kansainvälinen tiedustelupalvelu, Venäjän kirjeenvaihto, metsästysseura... vain muutamia sellaisia ympäristöjä mainitakseni, joissa homoseksuaalisuudesta voi tulla suuremmalla todennäköisyydellä taakka.
Tämä ei liene aivan näin yksinkertaista aika moni homopornoleffan kohtaus on valinnut miljöökseen pukuhuoneet. Locker room on yksi homofantasia, ja tuolta on lainattu jock-strapit homokuvastoon. Ei ihme, että "homoläppää" esiintyy ja estää "avautumisen".
Ehkä toisaalta joukkuetovereita nähdä muulloin, tämä lienee ainoa kontakti? Yleensä "avautuminen" vaatii lähempää ystävyyttä tai vuosien yhteistyötä, jossa saman tilan jakavat ovat jakaneet myös yksityiselämänsä yksityiskohtia. Arvelen kuitenkin kyynisenä, että omat asenteet ja normipäteminen ovat se suuri este avautumiselle. Seksielämän yksityiskohdat lienevät turhia, "suuntautuminen" tulee esille työ- sekä harrastusyhteisöissä ihmissuhde/perhe statuksen myötä (toisaalta firman sinkku panomiehet ovat omanlaisensa ilmiö sinänsä..)
"– En tahdo, että minua kutsutaan homoksi, koska olen vain mies… piste, Gabbana sanoi. Hän haluaa edistää uutta kulttuuria, missä seksuaalisia luokitteluja ei enää tarvita."
