- 1 / 1
- smo
- 28.11.2017 21:44
Helsingin pride on kasvanut massiiviseksi tapahtumaksi. Se on hyvä, sillä määrä sisältää viestin siitä, että meitä yhdenvertaisuutta haluavia on monta. Olen viime vuosina saanut myös vierailla monissa suomalaisten vähän pienempien kaupunkien pride-tapahtumissa. Jokaisessa niissä on ollut ihan omanlaisensa tunnelma. Keskellä pimeyttä Mikkelin pride väreineen ja valoineen oli tunnelmaltaan ihan omassa luokassaan. Mikkelin pride oli lisäksi odotuksiani isompi.
Ja on toinenkin syy, miksi Mikkelin pride tuntui minusta erikoisen koskettavalta. Mikkeli on se paikka, missä viimeistään olen havahtunut odotetun kesäloman todella alkaneen. Mikkelin Lidl ja Graanin Prisma ovat nimittäin "pakolliset" pysähdyspaikkat matkalla vielä syvemmälle Etelä-Savoon, kesän viettoon. Ja onpa kesäisin tullut ihmeteltyä Mikkelin torin laidalla elämänmenoa kerran jos toisenkin.
Noina kesäpäivinä on joskus aina tullut mieleeni se, että kaupungissa varmasti elää homompaa kansanosaa - vaan miten elävät, onko tilaa olla oma itsensä? Ainakin priden puheista päätellen paljon niukemmin kuin vaikkapa Helsingissä.
Mikkelin Priden jälkeisenä aamuna tein lenkin Graanin, Saksalan ja näkötornin kautta takaisin keskustaan. Naisvuorelta katselin sunnuntaihin heräilevää kaupunkia lumisateessa, ja mietin, että miksi tällaisista paikoista halutaan pois. Noh, realiteetit kai ovat sellaiset, että elämänmahdollisuudet ovat jossain muualla laveammat. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat joutuvat lisäksi kohtaamaan nurjia asenteita, joka ajaa monia lähtemään. Näihin asenteisiin pääsi oikein helposti kiinni tutkailemalla esimerkiksi Jodelissa lauantai-iltana käytävää keskustelua - vaikkapa nyt siitä, että uskaltaako sinne Kellariin (yökerho/baari) mennä, se kun on täynnä homoja. Olihan se tosiaan - mutta näytti yhteiselo sitten ainakin jotenkin lutviutuvan. Ja olipa bileet varsin lupsakat - selvin päin tarkasteltunakin.
Noista sosiaalisen median poikkipuolisista kommenteista huolimatta olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että nyt järjestetty pride-tapahtuma sysäsi Mikkelissäkin käyntiin keskustelua, joka johtaa hiljalleen asenteiden paranemiseen. Kun totutaan ja opitaan.
Ja on toinenkin syy, miksi Mikkelin pride tuntui minusta erikoisen koskettavalta. Mikkeli on se paikka, missä viimeistään olen havahtunut odotetun kesäloman todella alkaneen. Mikkelin Lidl ja Graanin Prisma ovat nimittäin "pakolliset" pysähdyspaikkat matkalla vielä syvemmälle Etelä-Savoon, kesän viettoon. Ja onpa kesäisin tullut ihmeteltyä Mikkelin torin laidalla elämänmenoa kerran jos toisenkin.
Noina kesäpäivinä on joskus aina tullut mieleeni se, että kaupungissa varmasti elää homompaa kansanosaa - vaan miten elävät, onko tilaa olla oma itsensä? Ainakin priden puheista päätellen paljon niukemmin kuin vaikkapa Helsingissä.
Mikkelin Priden jälkeisenä aamuna tein lenkin Graanin, Saksalan ja näkötornin kautta takaisin keskustaan. Naisvuorelta katselin sunnuntaihin heräilevää kaupunkia lumisateessa, ja mietin, että miksi tällaisista paikoista halutaan pois. Noh, realiteetit kai ovat sellaiset, että elämänmahdollisuudet ovat jossain muualla laveammat. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat joutuvat lisäksi kohtaamaan nurjia asenteita, joka ajaa monia lähtemään. Näihin asenteisiin pääsi oikein helposti kiinni tutkailemalla esimerkiksi Jodelissa lauantai-iltana käytävää keskustelua - vaikkapa nyt siitä, että uskaltaako sinne Kellariin (yökerho/baari) mennä, se kun on täynnä homoja. Olihan se tosiaan - mutta näytti yhteiselo sitten ainakin jotenkin lutviutuvan. Ja olipa bileet varsin lupsakat - selvin päin tarkasteltunakin.
Noista sosiaalisen median poikkipuolisista kommenteista huolimatta olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että nyt järjestetty pride-tapahtuma sysäsi Mikkelissäkin käyntiin keskustelua, joka johtaa hiljalleen asenteiden paranemiseen. Kun totutaan ja opitaan.