God’s Own Country on puheenvuoro yhteistyön, kommunikoinnin ja rakkauden puolesta
Miesten välisessä rakkaustarinassa ei ole mitään pakotettua tai sentimentaalista.
Laatuelokuva monella tapaa. Helppo se ei ole. Minä ainakin tarvitsin kotimatkalla vielä mielessäni jälkityöstöä.
En ollut painanut mieleeni elokuvan arvioista, mitä sanottiin tarinan lopusta. Sitä hiukan jännitin, olisiko taas yksi homoteemainen elokuva, joka päättyy traagisesti, eli homon kuolemaan. Tässä tarinassa on onnellinen loppu. Se jätti hyvän mielen.
Ympäristö, jossa se on kuvattu on todella kylmää ja karua maaseutua. Homomiehelle se on jopa kaksinverroin karumpaa oman salaisuutensa vuoksi.
Miesten työ maatilalla on kuvattu realistisesti ja uskottavasti, joiltakin kohdin ehkäpä liiankin realistisesti minun makuuni. Eläinten poikimiset ja niissä epäonnistumiset ovat aika kovaa kamaa, vaikka maalaispoika alkujaan olenkin.
Elokuva on kaikilta osin hyvin toden tuntuinen. Käsikirjoitus ja näyttelijätyöt ovat laadukkaita. Tarinan kerronnassa ja kuvauksissa ei ole havaintojeni mukaan ainuttakaan epäuskottavaa taikka teennäistä kohtaa.
Tässä elokuvassa minua miellytti kuvien ja kertomuksen rauhallinen eteneminen. Miesten väliseen rakkauteen kypsyminen tapahtui verkkaisesti ja uskottavasti. Nykysin ainakin tv-elokuvissa otokset saattavat olla jopa vain kolmen sekunnin mittaisia. Hahmottamiselle ei jää aikaa, kun ollaan jo seuraavassa otoksessa.
Oikeastaan tämän elokuvan voisi katsoa pian uudestaan. Se saisi sillä tavoin vielä lisää syvyyttä.
Seikka, joka ihmetyttää minua jälleen kerran. Miksi naiset ovat hyvin kiinnostuneita homoteemaisista elokuvista? Näytöksessä suurin osa katsojista oli naisia.
Olisikohan tuo naisten suuri mieltymys homoteemaisiin tarinoihin jotenkin löydettävissä sitä kautta, että tällaisissa leffoissa valkokankaalla näkyy miehiä, mutta näiden romanttisten/eroottisten tunteiden/toiminnan kohteena ei olekaan nainen (jollaiseen ei näin voi/tarvitse samastua tai tuntea olevansa kilpailija) vaan mies. Nainen voi ehkä tällöin asettua helpommin ulkopuoliseksi tarkkailijaksi, tarinan vietäväksi. Vaan en tuota tiedä.
Syy miksi naisia on näissä elokuvissa enemmistö, on leimautumisen pelko. Hyvin harva heteromies lähtee katsomaan homo-elokuvaa edes vaimonsa kanssa. Biseksuaali- tai homomies voi jättää teatteriversion väliin samasta syystä, leimautumisen vuoksi, koska ei halua tällä tavalla julkituoda kiinnostustaan aiheeseen, vaikkei kaapissa olisikaan. Kysymys on myös herkkyydestä, halutaan olla rauhassa vihjailuilta. Ymmärrän molempia. Kyllä nämä leffat ehtii sitten teeveestäkin katsoa. Oman seksuaalisuuden julki tuominen tai kaapista ulos tuleminen ei ole millään tavalla välttämätöntä.
Naisten on helpompi olla avoin näissä asioissa. Miehet suhtautuvat lesbouteen ymmärtävämmin kuin miesten homouteen. Naiset ymmärtävät erilaisuutta muutenkin paremmin, liekö äitiyden mukana tuomaa empatiaa tms.
Miksi heteromiehiä kiinnostaa katsella naisten välistä toimintaa seksin muodossa. Olisiko tässä kyse vähän samasta, mutta pehmeämmin kun on kyse enemmän kuin seksistä, rakkaudesta?
Olen muutamalta naistuttavaltani saanut jo kommentteja. Niissä on puhuttu juuri tuohon suuntaan, että naisia kiinnostavat ihmissuhteiden kuvaukset (rakkaus) piittaamatta niinkään sukupuolista.