- 1 / 3
- smo
- 22.10.2017 11:40
Peruskoulun käy Suomessa lähes koko ikäluokka. Sen jälkeen suurin osa menee joko ammattikouluun tai (vaativampana ja parempana avaimena menestyksekkääseen tulevaisuuteen pidettyyn) lukioon. Joku toki voi päästä vihreälle oksalle peruskoulupohjalta - mutta koulutiensä peruskouluun päättäneistä sitä suurempi ryhmä lienee "pudokkaat".
Transsukupuolisten ja "ei-binääristen" osuus on lukiossa selvästi peruskoulua alhaisempi, mutta ammattikoulussa vain vähän alhaisempi. Jonnekin tilaston ulottumattomiin siis katoaa merkittävä määrä kyseiseen ryhmään kuuluvia.
Voi olla, että käynnissä oleva aihepiiriin liittyvän tietoisuuden lisääntyminen korostaa vähemmistön näkymistä nuoremmissa ikäryhmissä. Se tuskin on kuitenkaan koko totuus. En usko, että tässä kyse olisi "sukupuolikäsityksen vakiintumisesta" iän karttuessa. Päinvastoin, uskon havahtumisen omaan transsukupuolisuuteen tai "ei-binäärisyyteen" voivan tapahtua iän myötä.
Selvän loven näkyminen juuri vaativampana pidetyn (ja hankalammin saavutettavan) lukion kohdalla tuo mieleeni sen, että pudokkaissa transsukupuolisten ja "ei-binääristen" osuus voi olla ammattikoulua ja peruskoulua selväst suurempi, ehkä suhteelliselta prosenttiluvultaan jopa kaksinumeroinen. Normiin mahtumattomuus voi olla merkittävä lisätaakka polulla onneen.
Asiaa ei korjata suoranaisesti rahalla, vaikka sitä toki tarvitaan selvittämistyöhön ja ratkaisukeinojen rakentamiseen. Tärkeintä on saada lisättyä tietoa, käsitystä, ymmärrystä ja hyväskyntää. Kyse on asenteista. On mietittävä, miten mainittuihin vähemmistöihin kuuluvat voivat kokea itsensä arvokkaina sellaisena kuin ovat.
Nämä luvut kertovat mielestäni yksiselitteisesti sen, että asioihin täytyy puuttua.
Transsukupuolisten ja "ei-binääristen" osuus on lukiossa selvästi peruskoulua alhaisempi, mutta ammattikoulussa vain vähän alhaisempi. Jonnekin tilaston ulottumattomiin siis katoaa merkittävä määrä kyseiseen ryhmään kuuluvia.
Voi olla, että käynnissä oleva aihepiiriin liittyvän tietoisuuden lisääntyminen korostaa vähemmistön näkymistä nuoremmissa ikäryhmissä. Se tuskin on kuitenkaan koko totuus. En usko, että tässä kyse olisi "sukupuolikäsityksen vakiintumisesta" iän karttuessa. Päinvastoin, uskon havahtumisen omaan transsukupuolisuuteen tai "ei-binäärisyyteen" voivan tapahtua iän myötä.
Selvän loven näkyminen juuri vaativampana pidetyn (ja hankalammin saavutettavan) lukion kohdalla tuo mieleeni sen, että pudokkaissa transsukupuolisten ja "ei-binääristen" osuus voi olla ammattikoulua ja peruskoulua selväst suurempi, ehkä suhteelliselta prosenttiluvultaan jopa kaksinumeroinen. Normiin mahtumattomuus voi olla merkittävä lisätaakka polulla onneen.
Asiaa ei korjata suoranaisesti rahalla, vaikka sitä toki tarvitaan selvittämistyöhön ja ratkaisukeinojen rakentamiseen. Tärkeintä on saada lisättyä tietoa, käsitystä, ymmärrystä ja hyväskyntää. Kyse on asenteista. On mietittävä, miten mainittuihin vähemmistöihin kuuluvat voivat kokea itsensä arvokkaina sellaisena kuin ovat.
Nämä luvut kertovat mielestäni yksiselitteisesti sen, että asioihin täytyy puuttua.