NewYork-Oulu Rakkaus

Olen päättömän rakastunut erääseen mieheen sähköpostin välityksellä. Tapasimme erään gay-foorumin kautta(lähinnä sellainen deittipaikka) ja olemme vaihdelleet pitkiä sähköposteja noin kuukauden ajan. Eilen kirjoitin hänelle pitkän kirjeen ja lähetin etanapostilla merten yli.
Hankalan jutusta tekee seikka että mies on minua kaksi kertaa vanhempi(Ikä ei meitä haittaa koska olen kiinnostunut vanhemmista miehistä ja hän nuorista) ja asuu New Yorkissa! Aina kun ajattelen häntä tai katson hänen kuvaansa saan kylmiä väreitä ja näköni sumenee, menetän tasapainoni, ajan ja paikan tajun. Hän vaikuttaa kaikinpuolin oikealta, mutta mitä tapahtuu kun tapaamme? Olemme nimittäin pohtineet mahdollisuutta tavata esim. Tukholmassa, ns. Puolueettomalla maaperällä tai että hän kustantaisi matkani NYCiin... Pelottaa, mutta olen rakastunut!
Olemme molemmat täysin samalla sivulla kun keskustelemme parisuhteesta, seksistä ja muusta vastaavasta. Olemme pohtineet jo yhdessä asumisestakin...

Onko kenelläkään kokemusta samantyyppisestä ihastumisesta, onnistumiset olisivat rohkaisevia...

kerron sulle vahan omaa tarinaani.

muutama vuosi sitten tapasin netissa aivan ihanan tyton,
eka viikko meilailtii kaikki illat, sit ruvettii soitteleenki,
ainoo ongelma oli et taa tytto asu etela-euroopassa..

meian juttu tuntu vaan niin hyvalta et kuukauden kuluttaua varasin lennot..vietettii 5 upeeta paivaa ja yota yhdessa.
suomeen palattua oli heti kauhee ikava, puolen vuoden ajan reissattiin puolin ja toisin tosi paljo.ja puol vuotta tapaamisestamme muutettiin yhteen.
ja talla reissulla edelleenkin oon! tein hyvan valinnan,oon tosi onnellinen!
sain taalta hyvan duunin,opin uuden kielen ja asun elamani rakkauden kanssa!

tsemppia sullekin!

hanna

Hei Aivopoika! Kannattaa ottaa tilaisuudesta hyöty irti ja yrittää jospa se mies kustantaisi sun matkan NewYork:iin. Jos kyseinen mies asuu siellä niin sinähän voisit muuttaa sinne hänen luokseen pois täältä vielä ainakin suhteellisen homofobisesta Suomesta. Itsekkin olen vielä nuori ja olen vakavasti miettinyt muuttoa ulkomaille sitten kun olen vanhempi -mutta tietenkin mun pitää saada ensin työpaikka sieltä minne muutan. Eipä tässä mitään... tarjosimpa vain oman näkemykseni asiaan:
y)

Moi!

Kuule - ihan totta - jos nimimerkkisi on aivopoika, tarkoitat luultavasti, että päässäsi on ajatuksia? Siis et ole tyhmä? No mieti ihmeessä mitä sä sitten kirjoitat tai vaihda Nickiä...et kai sä sentään seinähullu ole? Et ole koskaan tavannut ko. tyyppiä ja mitään varmuutta ei ole edes siitä onko hän lähettämänsä kuvan näköinen. Tyyppi saattaa olla aivan mitä tahansa. Mietis pikkuisen - kaveri elää USA:ssa, jossa on varmasti noin kymmen tuhat kertainen määrä pikku kundeja, jotka hakevat sugar-daddyä, miten vitussa sä kuvittelet, että sä olisit jotenkin niin erikoinen, että juuri sä olisit kaikkien niiden satojen tuhansien etupuolella, kun tämä setä valitsee seuraavaa patjaansa. Ja rakastunut, älä höpötä, et sä mitään rakastunut ole - korkeintaan ihastunut omiin odotuksiisi ja ajatukseen päästä kellimään USA.han, jonkun rikkaan pössin siivelle. Ota huomioon, kaveri voi olla mitä vaan, esim. sutenööri, joka hakee uutta tienaajaa omaan navettaansa. Kuule rakkaus on hiukan eri asia, kuin joku fucking kaukoihastuminen lupausten perusteella - ethän sä poika poloinen edes tunne koko ihmistä, kirje-elämä ei ole elämää realiteeteissa ja arjessa, kuka tahansa voi kirjoittaa mitä hyvänsä ja olla mitä vaan. Vedä pääsi perseestäs ja ajattele kerrankin tai vaihda nimimerkkiäsi aivottomaksi ääliöksi.

Kaikella ystävyydellä surren puolestasi

JoonasKK

Olen hieman samoilla linjoilla kuin JoonasKK, tosin en halua ilmaista asiaa ihan noin "julmasti" ;) Mutta koskaan ei voi oikeasti tietää, mitä siellä toisella puolella on, ja minkalainen ihminen. Mutta sitäkään ei voi tietää, vaikka siellä toisella puolella olisi juuri sellainen mies, jonka seisoisi kaikkien sanojensa takana. Tosin olen hieman skeptisempi jälkimmäisen vaihtoehdon suhteen.

JoonasKK toi esille monta seikkaa mitkä ovat ihan miettimisen arvoisia asioita. Toisaalta moni yhdysvaltalainen on hyvin kiinnostunut Euroopasta ja haluaisi muuttaa ja toteuttaa joskus unelmansa "vanhassa maailmassa". (Jostain ihmeen syystä varsinkin Ranskaa ihannoidaan :o Je ne comprends pas!) Tosin mitä olen yhdysvaltalaisia ihmisiä tuntenut, he eivät tiedä Euroopasta ja varsinkaan Suomesta yhtikäs mitään. Suomi on tuntematon Euroopan kolkka, joka on Venäjän alusmaa, jossa on kurjaa, rumaa, likaista ja takapajuista. Kiinnostus voi olla ihan aitoakin, mutta todennälöisesti he haluavat pelastaa sinut kurjuuden ja köyhyyden ikeestä, tai sitten haaveilevat Suomesta, koska elinkustannukset täällä ovat Venäjän alusmaaksi minimaaliset.

Voin vain sanoa, että älä anna ihastuksesi hämärtää todellisuuden tajuasi... Mutta toisaalta rohkea rokan syö. :o

mut jos ei oo yhtaan seikkailumielta, ni sithan voi ihan rauhas madantya vaik jossan takapajulan tussukylassa..

jos silta tuntuu ni tottakai kay nykissa pikku lomalla,varsinkin jos se sun ihastukses maksaa matkan, ainakin tiedossa uus kokemus!

sitanhan ei voi koskaan tietaa varmaks millanen se nykin mies on,mut sittehan tiedat meet kattoon,jos ei muuta ni pida hauskaa nykin yossa!

good luck

Hyvä pointti on tietty seikkailu ja rohkeus, mutta entäs jos se pössi ei maksakaan matkaa takaisin - so what then? Liika sinisilmäisyys suuressa maailmassa ajaa muuten yhtä varmasti kiville kuin vauhti Titanicin jäävuoreen. Ja palataas syntysijoille tässkin keskustelussa - voiko tuollainen "juttu" olla RAKKAUTTA ? Los epäilen....

JoonasKK

Elämä on liian lyhyt paskanjauhantaan ja kateellisten panetteluun.
Joten, Aivopoika, jos te kummatkin olette varmoja toisistanne, niin anna mennä.

Älä kuuntele muita vaan anna palaa, jos vaan mahdollista

Sähköpostien vaihtelu on jatkunut ehkäpä jopa kiivaampana kuin aiemmin ja notkumme Messengerissä tunteja kerrallaan.
Ehkä käytin tuota 'rakkaus'-sanaa liian nopeasti ja eihän tämä nyt sitä tietenkään vielä voi olla. Ihastumista korkeintaan. Mutta en kyllä ymmärrä ihmisiä joiden ainoana annettavana muille ovat heidän negatiiviset ajatuksensa ja katkeroituneen maailmankuvan jakaminen. Ketä kiinnostaa jonkun pieni pilisen, surullisen, sydämmettömän MikälieKKK:n mielipiteet! Elämässä pitää ottaa riskejä ja ottaa siitä hetkestä kiinni! Mulla ei ole mitään menetettävää ja kaikki on mahdollista. Nappaan meno-paluu lipun ja jos homma ei toimi niin hyppään lentsikkaan ja tulen pois, mutta mitä jos? Mitä jos homma naksahtaa ja jään sille tielle... :D

Käytännössä homma menee näin: Hän kustantaa meno-paluu lipun(viikko menon ja paluun välissä), hyppään koneeseen ja tutustutaan. Jätän tutuille hänen yhteystietonsa jos vaikka jotain sattuu. (Osoite oikea koska kirjeeni meni perille) Ja jos ei tullakkaan juttuun tai tapahtuu jotain ikävää niin tulen aikaisemmalla lennolla pois...

Joonas, sulla on varmaan takana paljon paskaa ja paljon taakkaa kannettavana kun olet noin katkera. Mutta voit merkata sinne mustaan kirjaas että sait pilattua yhden homon päivän kommenteillasi. Toivottavasti piristyt ja löydät vähän värikkäämmän asenteen.

Ps. Kehtaatkin minun söpöyttä aliarvioida senkin renttu, ethän edes tunne... ; P Touche!

T. Aivoton, sydämmellinen, hyväuskoinen, rakastava, lämmin, ihana, söpö, kaunis, itsevarma, rohkea, homo, idiootti

Aivopoika, sulta jäi Attitude(varmaan vahingossa), sitä sulla nimittäin on.... ;)

Heh, : D Juu niin varmaan tais käydä. Ihan täpinöissään kirjottelin... : P

Rock!

Tiedoksi vaan, että USA on monin verroin takapajuisempi ja homofobisempi kuin Suomi, että ainakaan sen takia ei kannata muuttaa.

Oooh, juteltiin just hetki puhelimessa ja tuli huippu fiilis. : D Eli näillä näkymin lähtö olis tossa 2-3 viikon päässä...

Niin Nykiläiset homot on kuulemma ihan *piip* pinnallisia, siis pinnallisempia mitä suomalaiset. Kaiken pitää olla tip top ja pelkkää seksiä...

*Leijailee taas pois*

...eihän elämässä tarvita kuin rohkeutta... muutoin eläisimme vieläkin "pannukakulla"... toivottavasti juttusi onnistuuu "hyvässä/pa-hassa"...( ja olla rohkea ei ole sama asia kuin olla tyhmä).

Nii mukavaa ku oliski uskoa romanttisiin Hollywood-tarinoihin, tyyliin "Uneton Seattlessa" (Meg Ryan & Tom Hanks), niin se taitaa olla vain niin et maailma on aika tyly paikka.

Tutustuin kerran netissä aivan upeaan ruotsalaiseen mieheen. Hän oli komea, älykäs, tunteellinen ja hellä, kaikkea mitä vois toivoa. Oltiin pitkään nettituttuja, juteltiin puhelimessakin, ja lähdin sitte lopulta tapaamaan tyyppiä. Paikan päällä herääminen todellisuuteen oli karu ku olin eläny niissä fantasioissa, joita olin omas päässäni elätelly ja joita hän oli ruokkinu. Vastas oli ylipainoinen, huomattavasti kertomaansa ikäänsä vanhempi mies, joka oli kaukana siitä tunteellisesta ja hellästä tyypistä johon olin netin kautta tutustunu. Visiittini jäiki sitte hieman aiottua lyhyemmäks, ja lopuks tyyppiä kuulemma harmitti vain se ettei ollu onnistunu kaataan mua sänkyyn ja että nyt pitäis taas vaan tyytyä omaan miesystävään (mun ei varmaan tarvi sanoa, etten myöskään tienny mitään mistään miesystävästä, mut sanon ny kumminki).

Kannattaa tiedostaa tollasen nettiromanssin vaarat, joista ite kohtaamani oli vielä melko lieviä (onhan sitä tullu kuultua kaikenlaisia tarinoita siitä miten on jouduttu seksiorjaks kellariin ja raiskattu viidesti päivässä jne). Halusin esimerkkinä kertoo omasta kokemuksestani, jossa ei käyny pahasti koska pidin pään kylmänä ja en jääny paikan päälle ihmetteleen. Haluun siis sanoa, että muista pitää niin sanotusti "paloportaat avoinna" pikaista poistumista varten. Älä jättäydy ton netti-ihastukses varaan/armoille. Tiedota läheisilles minne oot menossa ja anna myös netti-ihastukses hienovaraisesti ymmärtää, että et ole tulossa ummikkona ja ilman läheistes saattelua.

Muista olla varovainen, mut älä anna sen estää mahdollisista hyvistä asioista nauttimista. Pidä kuitenki mielessäs se karu tosiasia, et hyvin harvat asiat täs maailmas on niin hyviä ku miltä ne aluks vaikuttaa.

Rakas Aivoton...

Edellenkin olen sanojeni takana - tyhmästä päästä kärsii koko ruumis - muista se. No onnea toivon sinulle ja jos noin herkkä nahkainen olet, että vedät herneet venttiiliin, jonkun elämää nähneen tuntemattoman ihmisen sinulle herättämistarkoituksessa kirjoittamista riveistä - olet poika poloinen vielä aika sinisilmäinen. Mene toki katsomaan maailmaa, mutta turvaa selustasi. Varovaisuus ei ole tyhmyyttä vaan viisautta. Toisaalta liian varovainen ei koskaan satuta itseään eikä koe koskaan mitään. Se mitä minä mahdollisesti olen kokenut, on sitten aivan eri juttu ja mitä tulee kenenkin pilien pituuteen sekin on aivan eri asia, josta nyt on puhe. Kaikkea hyvää sinulle.

Se JoonasKK

Joonaskk allekirjoitti ensimmäisen viestinsä "kaikella ystävyydellä". Joonaskk:n käsitys ystävyydestä eroaa kovasti minun käsityksestäni.

Tämä alkaa tästä jutusta piisata, varsinkin kun tuntuu, että ko. aivopoika on joku Quntelen Chatissa riehuvan Jeren klooni. Saottakoon vielä - että kumpihan on suurempaa ystävyyttä - kertoa elämän tosiasioista ja varoittaa niistä kuin kannustaa jotakuta tyhmyyksiin? Että silleen...

Edelleenkin YSTÄYYDELLÄ

JoonasKK

Kirjoituksen ulkoasusta huolimatta olen samalla kannalla kuin JoonasKK.

Itse olen sitä mieltä, että vaikka miten miellyttävää kirjeenvaihtoa, niin IRL kohtaaminen voi merkitä romanttisen kiinnostuksen lopahtamista. Kohtaamisen ei edes tarvitse olla niin täydellinen katastrofi mitä JoonasKK maalaili, kyse voi olla hyvin pienistä asioista. Kirjoitetut viestit tai puhelut eivät kuitenkaan pidä sisällään kuin murto-osan siitä informaatiosta, mitä henkilön näkeminen.

Itse en lähtisi em. kuvatunlaista tuttavutta tapaamaan. En etenkään hänen kustantamanaan ja ilman niin riittäviä omia käyttövaroja, että voisin yöpyä hotellissa ja poistua maasta koska haluan. Silloin ei olisi mitään vaaraa.

Vaikka olenkin romantikko niin täytyy myöntää että Sunshine on pitkälti oikeassa. Ei kannata kehittää taloudellista riippuvuutta ihmiseen, jota ei tunne.

Noh, romantikko olen minäkin. Romantiikka ja realiteetit ei kuitenkaan sulje toisiaan pois. Romantiikka ilman realiteetteja on valhetta tai vähintään itsepetosta. Mun mieiestä.

matkaonnea ja menoks!

viimeiset matkaohjeet:

a) New York ei ole takapajula eikä homofobinen, Haloo! Siellä asuu pari kertaa enemmän ihmisiä kuin Suomessa. Et törmää homofobisiin ihmisiin, jos jotain kannattaa pelätä niin sitten niitä alueita, joille EI pidä mennä ja ne sä kuulet kyllä siellä.

b) jos netti-ihastus on mälsä tai pettymys, niin nauti nykistä viikko. Siellä nyt on kaikenlaista nähtävää: chelsea = pintaliitäjät ja ulkonäköfriikit, meat district = mitä erikoisempii ihmisii

c) nauti, mutta ole varovainen

t. onnea matkaan!

Joo, kannattaa selvittää kaverin seksitautitausta. New Yorkissa on tosi paljon HIV:tä, hepatiitti B ja C, etkä varmaankaan halua niitä. Hepatiitti B rokotus kannattaa joka tapauksessa ottaa vaikka jo huomenna.

Pidä rakkaus ja raha-asiat erillään eli suunnittele se nykin matka niin kuin olisit lähdössä lomalle, jonka matkakustannukset ovat vanhempasi maksaneet. Jos kaveri paljastuu kusipääksi (kuten Ellen Jokikunnaksen tapauksessa ilmeisesti kävi pahan kerran), voit lähteä omille teillesi. Parin Youth Hostellin osoitteet kannattaa ottaa ennen lähtöä netistä selville.

Joo ja ennen kuin suunnittelee tällaista matkaa tai jopa loppu elämää USA:ssa, kannattaa edes hiukan ottaa selvää millaiset maahanmuutto vaatimukset ko. maalla on...ettei tule ylläreitä.

Paljon onnea matkaan :)). Minusta tuntuu, että siitä tulee ihan hyvä kokemus.

Kokemuksella kirjoitti seksitaudeista.

Ihan hyvä huomio. Mutta jo se riittää, että muistaa itse harjoittaa turvaseksiä. Minä en ainakaan uskoisi mitään mitä joku toinen omasta tartuntatilanteestaan kertoo. Kaikki kun eivät edes tiedä omista tartunnoistaan ja puhuvat siis mielestään totta kun sanovat "kaiken olevan kunnossa".

Eli: nautinnollista turvaseksiä!

Kylläpäs on kertynyt paljon kommentteja lyhyessä ajassa, kiitos kaikille. Olen kyllä saanut ajateltavaa. Ehdottomasti olen matkalle menossa vieläkin jos meno-paluu lipun mies suostuu vielä kustantamaan, mutta tottakai pidän ns. pakoreitin auki jos mies sattuukin olemaan sarjaraiskaaja/murhaaja/sekopää... Osoitteen annan ystäville ja ilmoitan paluu päivämäärän annan puhelinnumeron yms. Itsellekin tulee turvallisempi olo.
Turvaseksi on kyllä sellainen asia mistä aion pitää kiinni jos sille päälle satutaan. Ei tosiaan tiedä tarkkaan miehen historiaa ja sitä rataa. Sormet on kovasti ristissä josko tiedossa olisi ihana reissu mutta järki on kyllä päässä(uskokaa tai älkää).
Ja mitä tuo Joonas(?) sanoi minun sinisilmäisyydestä on ihan totta. Ihan perus olettamuksenani on että kaikki ihmiset ovat ihania ja pohjimmiltaan hyväsydämisiä(monesti kyllä olen nokkiini saanut, mutta loppujen lopuksi en ole mitään menettänyt) Eli välillä tulee turpiin mutta en ole onneksi lannistunut. Tartutaan hetkeen ja silleen... ;P

-Aivoton 20 something-

Toivottavasti kaikki menee hyvin, mutta silti noi neuvot kannattaa ehdottomasti ottaa huomioon. Eli varaa rahaa sen verran että voit asua hotellissa tms. jos se tyyppi on kaikkea muuta ku mitä on kirjoittanu. Ja muista turvaseksi! Ja oo varovainen ettei mitään tyrmäystippoja, huumeita tms. anneta sulle salaa.

minulla on vähän samanlainen kokemus; tutustuin 5 kk sitten netissä yhteen pohjoisitalialiseen, tirolilaiseen mieheen. olemme meilanneet, soitelleet, kirjoitelleet tavall. postia, kortteja ja suunnitelleet milloin ja missä voisimme tavata.
olemme olleet avoimia, kertoneet paljon lapsuudesta, koulusta, opiskelusta, elämästä, työstä, kaipuusta, rakkaudesta, toiveista jne.
olen löytynyt unelmien miehen ja hän minusta. tietty, olen ihastunut häneen, mutta jalat maassa.
elo-syyskuussa matkustan viiksoksi tiroliini. yövyn ensin hotellissa, voi olla, että unelma osoittautuu painajaiseksi, eli voin vetäytyä omiin oloihin ja jatkaa matkaa milanoa kohti. varmuuden vuoksi jätän italian osoitteet (miehen ja hotellini) suomeen ystävilleni. toiseksi olen jo tehnyt varaohjelman valmiiksi matkareitteineen ja hotelleineen.

kaukotuttavuus, jonka tuntee vain kuvien, puhelimen ja meilien kautta, on tietty täynnä romantiikkaa, sitä kuvittelee toisen sellaiseksi ja sellaiseksi.
omassa tapauksessani tiedän millainen olemus minun mies on, jopa lähetti skannatun ajokortti-kuvansa (syntym.aika ja muut) on minulla tiedossa;) ja live webcamin kuvaa ei myöskään voi muutella, joten,,,

aivopoika, kerropa meille matkasi jälkeen, millainen oli matkasi. moni täällä pitää sinulle peukkoja, minä myös. minä kerron oman matkani jälkeen omista kokemuksistani.
hyvää matkaaja ole varovainen.

Aivopoika kirjoittaa: "Ketä kiinnostaa jonkun pieni pilisen, surullisen, sydämmettömän MikälieKKK:n mielipiteet!"

Miksi sitten kyselet neuvoja yleisellä foorumilla, jos sua ei muiden mielipiteet kiinnosta?

Mun mielestä JoonasKK:n alkuperäinen vastaustyyli oli törkeä ja epäasianmukainen, vaikka periaattessa siinä oli takana ihan hyviä pointteja varovaisuudesta.

Löysin vasta Larin vastausviestistä jotain mitä hämmästyksekseni kukaan muu kokemuksiaan kertonut tai mielipiteitään jakanut ei maininnut: webcam. Erittäin hyvä keino toisen ulkokuoren tarkastelemiseen ja tsiljoona kertaa parempi kuin valokuvat, joista et ikinä voi olla oikein varma miltä aikakaudelta ne ovat ja kuka niissä oikein on (voi varmaan joku superoveluuden sikiämä webcamillakin keinon keksiä huijaukseen, mutta se kyllä menee aika paljon vaikeammaksi kuin kuvilla).

Eihän webcamikaan ole tietenkään sama asia kuin tosielämässä kohtaaminen, mutta tällaisessa tutustumistapauksessa lähinnä sitä. Ja jos molemmat haluavat panostaa toiseen tutustumiseen niin webcamin hinta on siinä kaikessa aika mitätön taloudellinen investointi.

Itselläni on kokemus tapaamisesta eteläeurooppalaisen pojan kanssa. Oltiin oltu puolisen vuotta yhteydessä netitse (messenger+webcam mikillä, puhelin, sähköposti) ennen kuin minä lähdin käymään hänen luonaan. Kun tuli aika sille, että hän tulee minua lentokentälle vastaan, kumpikaan ei ollut pahemmin yllättynyt toisen ulkoisesta olemuksesta. Reissu meni loistavasti vaikka rakkaus ei roihahtanutkaan, kavereita ollaan edelleen :)

Pakoreitit on joka tapauksessa mietittävä tosiaan tarkkaan, ja yritettävä "turistina" tutustua etukäteen kohdekaupunkiinsa tms, siltä varalta että täytyy jäädä siellä oman onnen nojaan, vaikka vähäksikin aikaa.

hei aivopoika,

ootko jo lahteny reissuun? kerro sit miten meni,ok!

hyvaa matkaa

Tuo webcamin käyttö oli tosian hyvä idea. Muistan vaan ite kun joskus 6 vuotta sitten parikymppisenä juttelin chateissa ja mailien välityksellä yhen tyypin kanssa. Mielikuvitustakin mulle on siunaantunut ihan kiitettävästi ja lopulta olin varma, että chattaan maailman mahtavimman miehen kanssa. Ja ehkäpä näin olikin mutta valitettavasti ainoastaan henkisellä tasolla. Juttu ei koskaan edennyt pitkälle. Se jäi siihen kun vaihdettiin kuvia. Muistan vaan tosi hyvin miten petyin kun näin millanen tyyppi vastassa on. Ja tuntu tosi pahalta kertoa, että et sä nyt ihan ole mun tyyppiä. Mutta siihen loppu mun sinisilmäisyys netti-ihastusten osalta :) Mailasin vielä jonkin aikaa sen tyypin kanssa mutta lopulta vastaaminen kävi ahdistavaksi. Etenkin kun toinen olis halunnu edelleen tavata mutta ite tiesin että ei siitä mitään tulis.

Good luck!
Toivon, että kaikki menee hyvin matkallasi ja tuttavasi kanssa. Monenlaisia tarinoita kuulee. Toisille käy hienosti seikkailun kanssa, toisille odotukset eivät vastaa todellisuutta ja jotkut saavat tavalla tai toisella turpaan. Varovainen kannattaa aina olla, mutta onhan sitä elettävä ja uskallettavaa ottaa seikkailu vastaankin.

Lopuksi: ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Eräs kaverini tapasi chatissa "niin ihanan" mustan miehen. Ajan päästä herra tuli käymään kaverini luona viikoksi. Lentokentällä järkytys oli ollut suuri, kun herra ei ollutkaan ollut sen näköinen kuin oli odotettu, eikä luonnekaan yms. ollut ihan nettituttavuuden mukainen. Käsillehän se meni. Vuosien kuluttua kaverini muutti Lontooseen jonkin odd job -työn perään ja yöelämästä löysi nykyisen miehensä. Happy end.

Take a chance...

Aivopojalle laitanpas yhden vähän onnekkaamman tarinankin:
Vaikka välimatkana meillä olikin vain Oulu-E-Suomi, niin netissä tutustuttiin, kuukauden päivät meseiltiin ja soiteltiin ja ennekuin oltiin kertaakaan nähty niin tyttönen E-Suomesta pakkas muuttokuorman autoon ja tuli tänne. Viikon päästä mentiin kihloihin ja vieläkin eletään vaaleanpunaista elämää.
Joka ei mitään yritä, ei mitään saa!
Kaikkea hyvää ja tsemppiä sulle, toivottavasti kaikki menee hyvin!

-Smurfi

Nyt on aikaa kulunut jo jonkin verran. Onko topicin aloittaja kenties täällä? Meitä kaikkia kiinnostaa tietää kuinka kävi, vai kävikö mitenkään? Kerro!

kirjoitin tuossa kesällä omista kokemuksistani. tutustuin pohjoisitalialaiseen mieheen netin kautta ja ihastuimme toisiimme. puoli vuotta sitä kesti, meilasimme, soittelimme jne. syksyllä pakkasin matkakassini ja reppuni ja lensin italiaan. suunnitelmani oli tarkka, jos ihastukseni osoittautuukin pettymykseksi, niin voin jatkaa matkaani. annoin siskolleni ja yhdelle hyvälle ystävälle osoitteeni ja matkasuunnitelmani varmuuden vuoksi, sillä mistä sitä voi tietää, mitä siellä voi tapahtua. olin myös varannut hotellihuoneen, sillä en halunnut majoittautua tuntemattoman kaverini kotiin.
sydän sykki sitten perillä lentokentällä ja kassejani odotelessa.. ystäväni lupasi tulla vastaan ja siellä hän olikin. käsipäivästä tulikin halaus ja seisoimme siinä toisiamme katsellen ikuisuuden, hymyilimme ja olimme molemmat iloisia.
kolme yötä nukuin hotellissani ja loput... yhteinen viikomme meni liian nopeasti. kotiinpaluuni ja eromme oli surullinen, hän itki...
hän oli unelmien miehini, minä hänelle. sitä olemme vieläkin. ystäväni tulee suomeen joulukuun alussa. uuden vuoden vietämme myös yhdessä pohjois-italiassa.
miten tulevaisuudessa, paljon kysymyksiä. ensin viikko suomessa ja kaksi viikkoa joulu-tammikuussa italiassa. katsomme sitten...

netin kautta voi löytää hyvän ystävän. vielä pari vuotta sitten en olisi uskonut.

Aivopoika jäi Nyy Jorkin matkalle. Ihastui ja rakastui vanhaan dollaripappaan ja sinne jäi sohvalle lojumaan. Best of Peace Avoipoika, olen kade.

Salettiin joq feikki.... tää ol liian "puhdas" tapaus ollakseen totta.

Minulla on hyvin samantyyppinen kokemus: ihastuin päättömästi naiseen, joka asuu kaukana. Olimme todella tiiviisti yhteydessä kuvan ja äänen välityksellä mutta sitten tuli takapakkia ennenkuin edes ehdimme tavata (meidän piti tavata jouluna) ja huonolta näyttää. Haluan kuitenkin kaikesta huolimatta uskoa rakkauteen ja siihen, että etäisyydellä ja iällä ei ole väliä. Se, mitä on ihmisen sisällä, ratkaisee. Onnea matkaan, minä todella toivon, että teille käy hyvin!!

Rakkaus.. Juup.. Kokemukseni eroo hieman topicin alottajan kommentista, mutta mun poikaystavnai asuu talla hetkella Tokiossa.. Tai siis onhan se asunu siel jo vuosia, melkeen koko ikansa.. Joo siis.. Olin Tokion lahella vaihto-oppilaana vuoden ja alettiin seurustelemaan mun poikaystavan kaa. Sitten mun piti lahtee takas Suomeen, kun mun aikani siella loppu.. Nyt on sitten oltu muutamia kuukausia pelkassa maili, ja soittelusuhteessa, mut taakin toimii ihan tosi hyvin.. Nyt han on sitten tulossa tasan kahden kuukauden paasta Suomeen viikoksi lomalle mun ja mun perheen (vanhempien) kotiin.. ma odotan jo ihan innolla sen tulemista tanne. Toisaalta mua jannittaa, miten meilla menee tan tosi pitkan tauon jalkeen, onko kumpikaan muuttunu?? Mut sen voin sanoo, et jos se loytyy se ihana ihminen, niin ei rakkaus kuole, vaikka valimatkaa ois paljonkin.. Mun kohdalla niin ei oo ainakaan kayny.. Alkuun tuntu tosi toivottomalta, mutta kyl se aina siita. Tosi vaikeeta tietysti on, kun ehdotteluja tulee jostain, niin torjua ne.. Mulla ainakin tekee koko ajan mieli seksia koko ajan.. Mut se kai kuuluu nuoruuteen..

huh huh.. käyn vähän väliä katsomassa missä mennään.. mutta ei aivopoikaa vaan näy..WOW! On todella tainut Nykki viedä pojan!