Minkä muuten sinä "tjas" käsität sukupuolen syvimmäksi olemukseksi? Ulkoiset sukupuoliominaisuudet, kromosomit vai kokemuksen omasta sukupuolesta? Entä silloin kun nuo ovat ristiriidassa keskenään?
Ainakin nuo järjestöjen edustajat ovat perehtyneet asiaan paremmin ja monipuolisemmin kuin nimimerkki "tjas", jonka horinat perustuvat asiassa kuin asiassa pelkkiin norsunluutornistaan tähystelijän mutu-oletuksiin.
Biologinen sukupuoli voidaan kaikesta huolimatta määritellä vain siihen perustuen, miten yksilö lisääntyy vastakkaista sukupuolta edustavien kanssa.
Jos tässä ja missä tahansa muussa biologisessa tai psyykkisessä tekijässä on jokin poikkeama, lisääntymiskyky on yksiselitteinen sukupuolta määrittävä tekijä. Tiettävästi kenelläkään ihmisellä ei ole ollut täyttä kaksineuvoisuutta asian suhteen, joka mahdollistaisi esimerkiksi sen, että ihminen voisi lisääntyä itsensä kanssa.
Tietysti kun kaikenlaista höttöä kaavitaan kuin kissa jätöksensä päälle aiheen tiimoilta, saadaan oikein mukavat pössyttelysessiot aikaiseksi siitä, mikä sukupuoli oikeastaan on.
Onhan se varmasti viheliäistä, jos kokee aivokemiansa perusteella olevansa jotakin muuta kuin mihin lisääntymiseen tarkoitetut elimet osoittavat. Se on kuitenkin mielestäni harvinainen poikkeus, jonka kautta ei tulisi edes pyrkiä laatimaan asiasta mitään sääntöä, koska säännöstä tulee helposti hämmentävä ja triviaali, johtaen vain uusiin ongelmiin.
Esimerkiksi ikänsä naisena kuulantyöntöä tavoitteellisesti harjoitellut biologinen nainen saattaa kohdata epäoikeudenmukaisuuden tunteita, kun 30 vuotta miehenä ja miehen testosteronitasoilla lajia harrastanut mies, sanotaan Vesa, haluaakin kilpailuluvan uudella nimellä Vera. Tai kun eräällä tummaihoisella, naista muistuttavalla keskipitkien matkojen olympiavoittajalla havaitaan olevan sittenkin kivekset.
Näille olisi oikein helppo ja oikeudenmukainen menettely jo olemassa, paralympialaisten puolella. Ongelmana vain on, että tätä poikkeavuutta ei saisi jostain syystä luokitella samanlaiseksi kehityshäiriöksi kuin muita vastaavia mutaatioita.
Oliko tämä "smo" riittävä vastaus? Ei toki ehkä niin "syvällinen" kuin toivoit, mutta eiköhän tuota ohuen yläpilven pupellusta ole jo kuultu aivan tarpeeksi. Norminourkutalkoistakin löydettiin kyllä ihan riittävästi konkretiaa, ehkä tässäkin kohdalla kannattaisi pysyä siinä.
Nimimerkki "tjasillekkin" tiedoksi että maailmassa on olemassa selkeästi molemmat sukuelimet omaavia ihmisiä eli hermafrodiitteja tai intersukupuolisia. He vain ovat useimmiten syntymästään steriilejä. Ja osalla heistä ei edes kromosomistoa voi määritellä miehen tai naisen sukupuoleksi eli ovat monesti jotain todellakin siltä väliltä. Ja nyt puhun syntymästä asti ovelista en sellaisista, jotka ovat leikkauttaneet itsensä. Eli mites hein kohdalla sitten? Heitä kun ei voi biologisesti määritellä mieheksi eikä naiseksi. Lisäksi onko sinulla mitään hajua siitä miten ahdistavalta tai pahalta tuntuu olla väärässä kehossa?
"Vältä tahallista provosoimista. Älä hauku muita ihmisiä."
Säännöt eivät ilmeisesti koske kaikkia? :)
t. Asioihin perehtymätön, norsunluutornista horiseva mutu-tähystelijä.
---
Huomasit varmaan "smo", että sen lisäksi että minä vastasin esittämääsi kysymykseen melko kattavati ja tiivistetysti, oma näkemyksesi asiasta jäi jälleen hämärän peittoon.
Sen pelossa, että oma määritelmäsi asialle olisi todennäköisesti tieteellisen metodin eksaktius-vaatimuksen kanssa aika heikoissa kantimissa, ja näin ollen kyvytön johtamaan mihinkään järjelliseen tutkimukseen asiasta?
Nimimerkki "tjas", vastauksesi varmaankin kertoi ihan kattavasti omasta käsityksestäsi sukupuolesta. Sen valossa näet sukupuolisuus-ilmiön rajusti yksinkertaistettuna ja typistyneenä. Lisäksi vastauksesi oli sävyltään asenteellinen.
Jos biologinen sukupuoli voidaan määritellä vain lisääntymiseen liittyvien seikkojen perusteella, niin kerropa, mitä sukupuolta edustavaksi asetat steriilit henkilöt, joilla on ulkoisia merkkejä molemmista tuntemistasi sukupuolista.
Kuten olen jossain aiemminkin todennut, ei minulla ole tähän asiaan aivan yksiselitteistä kantaa. Joihinkin tilanteisiin esimerkiksi ns. kolmas sukupuoli voisi olla hyvä ratkaisu.
"Naiseudeksi" ja "mieheydeksi" nimetyt ominaisuusklusterit summautuvat lajissamme suurin piirtein kahdeksi gaussin käyräksi. Suurin osa yksilöistä edustaa jompaa kumpaa dimorfista yksikköä tunnistettavasti. Gaussin käyrissä on kuitenkin luontaista limittymistä, niin, että on yksilöitä, jotka sijoittuvat käyrien välimaastoon tai ovatkin "vastakkaiseen" gaussin käyrän puolella, tunnistettavaa tämäkin.
Transsukupuolisuus johtunee ihan konkreettisesta epäsuhdasta aivojen ja kehon sukupuolittuneisuudessa. Yksi hypoteesi ilmiölle on geneettinen tai epigeneettinen mosaikismi: sukupuolisesti kriittinen aivokudos onkin eriytynyt yhden sukupuolen suuntaan kun taas kehon osat ovat eriytyneet vastakkaisen sukupuolen suuntaan.
Tarkkoja mekanismeja erityisesti aivojen sukupuolittumiseen ei vielä tunneta.
Sillä, että sukupuolta tarkastellaan biologisena ilmiönä on merkittäviä seurauksia. Näistä tärkeimpiä transsukupuolisten kannalta lienee se, että kehollisessa ristiriitatilanteessa myös sukupuolen biologiaa korjataan (eikä keskitytä yrittämään korjata esim. "sukupuolisuuden psykologiaa tai sosiologiaa").
