Kannattaa pysyä elinkeinoelämän liitosta kaukana jollei tahdo hyvin negatiivista leimaa sillä he ajavat vain verokikkailevien suuryritysten asiaa jotka heikentävät sekä työntekijöiden että pk yrittäjien asemaa.
Hlbt vähemmistöissä keskimääräistä enemmän syrjäytettyjä ihmisiä ja jollei kohdista yrityksensä palveluita/tuotteita hyvätuloisille voi yrityksellä tulla vaikeuksia saada toimintaa kannattavaksi, mutta jos haluaa maksimoida mahdollisen asiakaskunnan määrän kannattaa jättää ajatukset työväen riistosta.
Kiitos, Sami.
Erittäin hyvä raportti.Tässä kirjoituksessasi on positiivinen lataus sekä käytännön tietoa.
Itse työskentelen ulkomailla, mutta mieheni on yrittäjä Suomessa.
Bisneksessä sinänsä ei ole mitään senkummallista homouden tahi muun henkilökohtaisen taustan kanssa, euro on euro. Mutta erinäisissä tilanteissa on hyvä löytää vertaisryhmiä läheltä omaa kokemuspiiriään.
Rakastan tätä 'homomafia' konseptia! Olen aina sallinut itseni ajatella, että kyse on itse asiassa kateudesta..
:-)
Kyllähän kaikenlaisten otsikoiden alla on erilaisia verkostoja, vaikka nimellisesti tuskin löytyy juuri "heteroverkostoa". On hyvä muistaa, että hetero ei ole homon vastakohta, eikä kyseessä varmastikaan ole mikään linnoittautuminen mitään vastaan. Asiaa on tässä(kin) tapauksessa perusteltua lähestyä ns. hetero-olettamuksen kautta: hlbti-vähemmistöihin kuuluvat ovat näkyviä vain ollessaan erityisesti esillä, muuten ollaan heteroita. Ehkä joskus on vielä toisin.
Tämä aihe on mietityttänyt minua kovasti ja nostanut ajatuksiini useita täysin erilaisia näkökulmia. Tässä alkuun muutama.
Olen ymmärtänyt, että esimerkiksi kaikki poliittiset puolueet Suomessa kannattavat työpaikkojen lisäämistä, jopa merkittävästikin. Keinoja lisäämiseksi on esitelty niukalti. Samaan aikaan automaatio syö työtehtävien määrää. Ihmiset pakotetaan palvelemaan itseään. Pankki koettaa pitää asiakkaat poissa tiskiltä/silmistä.
Yli kahdeksankymppinen kaverimme on jo vaikeuksissa, koska nykyiset tietojärjestelmät ovat hänen ikäluokalleen erityisen vaikeita. Hän oli aikeissa ostaa lentolipun. Sen vuoksi hänen piti lopulta matkustaa Helsingistä lentoasemalle. Palvelupisteessä virkailijalta lipun tekeminen tuotti vaikeuksia. Tulostin ei toiminut. Se vaati uudelleenkäynnistämisen ja muita toimia. Kukaan ei ilmeisesti ollut tarvinnut konetta aikoihin.
***
Työpaikkoja syntyy yrityksiin. Yrityksien syntymiseen tarvitaan yrittäjiä. Omaan pitkäaikaiseen kokemukseeni (yrittäjänä täysaikaisesti 21 vuotta ja neljä kuukautta) perustuen väitän, että Suomessa on edelleen yrittäjävastaista ajattelua ja sen rinnalla lähes kammoksumista ajatukseen omasta yrittäjyydestä.
Pääosa yritysuutisista on niitä kielteisiä: YT-neuvottelut sadoista ja jopa tuhansista irtisanomisista. Kertomuksia suurissa vaikeuksissa olevista yrityksistä. Esimerkkinä vaikkapa Talvivaara ja Stockmann. Kaikki tuollaiset uutiset muokkaavat ajattelua yrittämisen valtavista riskeistä. Selvästi vähemmälle ovat jääneet tarinat onnistuneista yrityksistä ja yrittäjistä.
Onnistuneita on kuitenkin enemmistö. Osa ei halua edes pitää ääntä onnistumisistaan, koska kateelliset voivat ryhtyä pistämään kapuloita rattaisiin.
Kannustusta yrittämiseen pitäisi lisätä nykyisestä ja samalla muokata yleistä mielipidettä nykyistä myönteisemmäksi yrittäjyyttä kohtaan.
***
Ymmärrän hyvin pinkin yrittäjäverkoston lähtökohdat.
Jutusta poimittua: "..muutkin hlbti-vähemmistöihin kuuluvat yrittäjät ovat yhtäläisesti tervetulleita."
Miksi hetero-yrittäjät eivät mahdu mukaan? Mielestäni tuossa on jälleen piirteitä halusta gettoutua, vaikka tulisi pyrkiä aivan toiseen suuntaan. Ryhmän ilmaisemalla ajatuksella rajataan ulkopuolelle ihmisiä aivan tarpeettomasti, joista voisi olla hyötyä molemmin puolin.
Esimerkki tästä poikittaisen toiminnan hyödystä. "Hetero-yrittäjä" otti minuun yhteyttä ja kysyi olisiko minulla neuvoa tilanteeseen, jossa yrittäjä arveli erään työntekijänsä, erinomaisen ammattilaisen, olevan homo, joka on tiukasti kaapissa. Yrittäjä halusi toimia niin, että myös tuo henkilö voisi kokea olevansa työyhteisössään hyväksyvässä ilmapiirissä. Asiaa ei yrittäjä voinut ottaa suoraan esille, eikä toisaalta liikaa alleviivata homomyönteisyyttä tuossa työyhteisössä. Keskustelin yrittäjän kanssa vaihtoehdoista. Tilanteeseen löytyi kohtuullisen myönteinen ratkaisu. Tuloksista en ole kuullut. Ehkä tavoite saavutettiin, eikä neuvojani tarvittu lisää.
Olen siis sitä mieltä, että avoimuuteen olisi myös pinkkiverkostossa syytä panostaa. Yrittäjyys homona ei mielestäni eroa juurikaan yrittäjyydestä heterona. Samat ovat mahdollisuudet ja samat ovat haasteet.
Toisaalta: yhteen viiteryhmään kuuluminen ja siihen liittyvään toimintaan sitoutuminen ei edellytä sitä, etteikö olisi samalla sidoksissa muihin viiteryhmiin tai jopa aktiiviseen toimintaan muihin suuntiin.
Itselleni tuli tänä vuonna 20 vuotta täyteen palveluyrittäjänä. Tarjoamani palvelut eivät liity millään tavalla seksuaaliseen suuntautumiseen, ja niitä tarvitsevat aivan erotuksetta niin homot kuin heterotkin. En myöskään katso että oma seksuaalinen suuntautumiseni vaikuttaisi palveluitteni laatuun - tai asiakkaiden mielikuvaan palveluitteni laadusta - suuntaan tahi toiseen.
Minut henkilökohtaisesti tuntevat asiakkaat ja kollegat varmaankin tietävät suuntautumiseni, mutta en koe sen vaikuttaneen työasioihin millään tavalla.
Toimialasta ja oman toiminnan vakiintuneisuudesta kaiketi riippuu, kokeeko yrittäjä tarpeelliseksi tällaisen verkostoitumisen, josta saattaa joissakin tapauksissa olla hyötyä markkinoinnissa. Tarpeen tullen vertaistuen saaminenkaan ei varmasti ole huono asia. Omat verkostoni perustuvat kuitenkin ammattiin, ja itse kunkin seksuaalinen suuntautuminen on sivuseikka.
Olemme puolisoni kanssa molemmat yrittäjiä. Yhdessä ja erikseen.
Hän kouluttaa englantia ja brittiläistä kulttuuria yritysjohtajille/ylemmille toimihenkilöille, ja minä käännän englanti-suomi-englanti -linjalla ja lisäksi koulutan (monesti samoja) yritysjohtajia matkustus- ja ulkomaantoimintojen turvallisuuden ihmeelliseen maailmaan.
Tuemme toisiamme liki täydellisesti molempiin suuntiin.
Olisi varmaan hauskaa liittyä kyseiseen kerhoon...
En tiedä mikä ja millainen muutos on vaikuttanut siihen, että käsitettä homomafia ei kuule enää oikeastaan missään muualla kuin homojen keskeisessä huulenheitossa.
Minun nuoruudessani homomafioita nähtiin muka vähän joka puolella. Siis heterot näkivät. Jos samassa organisaatiossa oli pari homoa, niin se nähtiin selvänä homomafiana. Taidepiirit olivat yksi sellaisen leimaamisen kohde.
Samaan aikaan kukaan ei puhunut heteromafioista = hyväveliverkostot, jotka vaikuttivat ja vaikuttavat tänäkin päivänä. Se on ikään kuin normaalia tai standardi.
Ehkä asenteet ovat sittenkin tässä yhteiskunnassa hieman rentoutuneet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin suhtautumisessa. Olemme päivä päivältä yhä vähemmän mörköjä.
Yrittämisen haasteista Varusteleka -nimisen yrityksen perustaja Valtteri Lindholm lausuu:
–Ihmisen palkkaaminen on vaikeaa. Käytännössä paskasta rekrystä ei pääse karkuun ennen kuin firmalla menee todella huonosti. Se on ehkä se suurin ongelma minulla.
Koe aika on 4 kuukautta ja vaikka iso yritys pitäisi silti huomata siinä ajassa onko työntekijä sopiva, enemmänkin sen koeajan aikana potkitaan pois aiheetta. Sitäpaitsi kyseinen yrittäjä käyttää reilusti ilmaisia työharjoittelijoita paljon isomman rahasumman arvosta kuin mitä se hänen marginaalinen huonojen työntekijöiden joukko maksaa hänelle verrattuna parempiin.
Tosin kyllä hän jotain asiaakin puhui tosin mielenkiintoista ettei hänestä byrokratia ole ongelma kuten pienillä yrityksillä joilla ei välttämättä ole samat mahdollisuudet ilmaisiin työntekijöihin hanttihommiin joihin muuten pitäisi palkatakin oikeasti joku. Itse tiedän koska olen ollut työharjoittelussa ysiluokalla varustelekan tapaisessa pienessä liikkeessä jossa muutama työntekijä ja itse pääsin melkein joka päivä pois aikaisemmin koska ei ollut sellaista työtä tarjota mitä olisin voinut tehdä. Isommista yrityksistä ja ketjuista paljon enemmän suoraan sanoen korvataan ilmaisilla harjoittelijoilla muuten oikeasti työsuhteessa olevia PALKANsaajia.
Tuntuu, että tuo rekrytointi on yksi suurimmista suden kuopista löytää osaavia tekeviä yritykseen. Minä oon pyrkiny ratkasemaan asiaa ottamalla sisään harjoittelijoita, joiden riski on huomattavasti pienempi. Saavatpaha rauhassa kasvaa firmassa ja katsoa ilman mitää riskiä kehittyvätkö pontentiaalisiksi työntekijöiksi vai eivät.
Onko tuo sitten mitenkään kestävällä pohjalla tämän meidän yhteisen firman (Suomen) kannalta niin mene ja tiedä, tuskinpa. Saa nähdä miten nuo uudet eduskuntavaalit sekoittaa pakkaa vai sekoittaako lainkaan. Siihenkin vahava tuskinpa.
Ei ole helppoo yrittäjänä. Mutta kyllä näkee välillä niitä hurjapäitä, jotka yrityksiä perustelee ja jostain syystä unohtuu ne ennakkoverot maksaa alussa. Nämä muotibloggaajat surullisimmat esimerkit. Ei muuta ku yrittäjyyskurssille tai tee vaikka netissä yrittäjätesti, jos se avartais katsetta
