Radion lukupiirissä Marcel Proustin "Kadonnutta aikaa etsimässä" (juttukommentit)

Kuunnellessani tulin ajatelleeksi, kuinka ihmeessä noin hyvää sarjaa ei ollut lakkautettu jo aikaa sitten. Ehkä liikaa vaikutusvaltaisia ystäviä, esimerkiksi. Yleisön ikäjakauma lienee talon nykyisten tavoitepainopisteryhmien (tns, itsekeksimäni sana) ulkopuolella, ja valtaosa todennäköisesti vielä kuuntelee ihan radioaalloilla, mikä sekin menee hukkaan, kun ei kartuta olemassaolon oikeutukseksi nostettuja nettikuuntelun lukuja.

Tällainen lukupiiri on aivan upea idea! Olen itse hyötynyt todella paljon käydessäni vuosien ajan Hesetan ja Helmin luku- ja kirjoituspiireissä. Olen usein sanonut, että olen kirjoittanut itseni terveeksi masennuksesta ja ahdistuksesta näissä kirjoitusryhmissä.

Olen myös iloinen, että ranneliike noteeraa tällaista humaania ja älykästä toimintaa.

Vasta nyt ehdin kuuntelemaan tuon lähetyksen, olen sen tallentanut kovalevylleni. Ohjelma oli enemmän kuin hieno, ja asiantuntijat olivat todella syvällisesti perehtyneitä Proustiinsa. Myös kuuntelijoilla oli runsaasti annettavaa ohjelman onnistumiselle.

Itse olen innokas Proustisti ja onnistun lukemaan myös ranskaksi. Kiitos Jean-Pierre Rousseaulle, joka kehnosti kieltä taitavalle nuorellen miehelle lykkäsi käteen ensimmäisen pokkarivesion teoksen ensimmäisestä osasta. ja sitä se lähti ja tuli koko elämän aikaiseksi seuralaiseksi. Jopa opintoihinkin se on vaikuttanut.

Kiitos hyvästä vinkistä erinomaisen ohjelmaan.