Onko HIV-kriisistä opittu mitään? (juttukommentit)

"Sininen pilleri olisi näiden tietojen mukaan yhtä tehokas kuin kondomi."

Eli ehkäiseekö se muka kaikki sukupuolitaudit?

Tuskinpa. Kaikkea hömppää sitä kirjoitetaankin!

Genitaaliherpeskin on elinikäinen riesa ja kupasta/tippurista on jo antibiootti-vastustuskykyisiä muotoja. Seksiteitse tarttuvia tauteja voi ilmaantua myös muita.

Varmastikin muiden sukupuolitautien saaminen heikeintää immuunisuojaa ja siten varmastikin HIV:kin pääsee iskemään entistä helpommin - muista vaikeista taudeista puhumattakaan.

Niinhän koko tuon hiv:n leviäminen alunperinkin sai alkunsa, kun satamakaupungin prostituoidut olivat kroonisesti immuunivasteeltaan sukupuolitautien heikentämiä ja siksi apinoiden virus, hiv:n lähisukulainen pääsi tarttumaan heihin ja kehittymään hiv:ksi ...

Eli moisiin ihmepillereihin tuudittautuminen on todella edesvastuutonta.
Kuten myös anonyymi suojaamaton seksi, jota biseksuaalit ja heterot harrastavat aika paljon.

Kommenttia muokattu: 04.08.2014 klo 19:25
  • 2 / 25
  • puppeliassi
  • 4.8.2014 19:20
Voihan tuota käyttää niinkuin tupla ehkäisyä: tuota lääkettä joka päivä ja lisäksi kondomi aina.

En usko että tämäkään lääke ole 100% varma kuitenkaan sekä ei suojaa muilta sukupuoliteitse tarttuvilta taudeilta toisin kuin kondomi melkein kaikki(tosin liukkaria pitää olla riittävästi koska kondomi menee helposti rikki jos jyystää kuiviltaan sekä myös kondomi ei saa olla vanha eikä säilytetty huonossa paikassa esim lompakossa)

Itse en toivo että kyseisen lääkkeen käyttö yleistyy homopiireissä vaan kondomin käyttö lisääntyisi riskialttiissa suhteissa(uusi/satunnainen/avoin suhde)

Minusta rokote olisi hyvä saada hiviin mutta epäilen ettei kauheaa kiirettä ole lääkefirmoilla sellaista kehittää kun nyt voi saada hyvin rahaa(tartunnan toteamishetkestä potilaan kuolemaan asti)
Mielenkiintoinen väite: "Yhteiskunta jakaantuu hyväosaisiin ja huono-osaisiin. Rikkaat suojautuvat, köyhät eivät."

Yhteiskunnan pitää siis ostaa kaikille kalliita sinisiä pillereitä, koska ei viitsitä käyttää kondomia, joka ei maksa kuin muutamia kymmeniä senttejä. Muuten ollaan epätasa-arvoisia. Naidaan paljaalla, koska yhteiskunta kuitenkin maksaa viulut. Näinhän se on, vai mitä?

Yhteiskunta on todellakin solidaarinen. Uusimpia syöpähoitoja ei haluta soveltaa, reumapotilaat huutavat tuskasta, kun eivät saa biologisia lääkkeitä, diabetes-potilaiden hoito on mitä on vanhantyyppisillä insuliineilla, mutta HIV-positiiviset saavat parasta ja kalleinta hoitoa. Miljardien edestä.

Ja sittenkin voi naida paljaaltaan, vaikka se johtaisi uuteen tartuntaan sellaisella viruskannalla, joka on resistentti käytetylle retroviruslääkitykselle. Ei haittaa, ei muuta kuin vaihdetaan uudempaan lääkkeeseen, joka on kehitetty silmällä pitäen multiresistenttejä kantoja. Mistään ei ole opittu, eikä mikään muutu.

Ja auta armias, jos vain sanotkaan poikkipuolisen sanan; aina se on se pettänyt kumppani tai ensimmäinen rakkaus, jolta tauti on saatu ja barebackingistä ei ole kuultukaan. Sanattomaksi vetää.
  • 4 / 25
  • puppeliassi
  • 4.8.2014 21:47
Se että esim diabeetikot tai syöpäpotilaat eivät saa kalleita hoitoja mutta homot saa hiv hoitoja ei minusta ole verrannollisia, päättäjät tekevät ratkaisuja ja usein huonoja ja jättävät hoitoa tarvitsevan ilman asianmukaista hoitoa. Minusta kaikkien pitäisi saada hyvää hoitoa vaikka yhteiskunnan maksamana jollei omat rahat riitä muuten kohtuulliseen elämänlaatuun hoito&lääke yms kulujen jälkeen. Tietenkin porukka äänestää oikeistolaisia jotka ovat leikkaamassa innolla avun tarvitsijoilta joten tilanne heikkenee.

Edit ja suomessa ei mene homo&bimiesten terveys+sosiaali yms menoihin mitään miljardeja vuodessa saati kyseisten ryhmien hiv tapausten hoitoon. Jotkut varmaan haluavat että hoitoja ei saa ns oma syyn takia mutta sitten jos on kännissä tai raiskattiin niin sitten saa hoitoa, no sitten ihmetellään kun ilmapiiri surkea kun syytetään jokaista raiskauksesta että saa hoidot.

Kommenttia muokattu: 04.08.2014 klo 22:05
Pakko on taas sairaanhoitajan äänellä kommentoida, vaikka en ole 1) homo enkä 2) HIV-positiivinen.

Ensinnäkin, mitä tulee, diabetekseen, niin hoito on nykyaikaista ja kaikille saatavilla. Nuoruustyypin diabeetikot käyvät säännöllisesti kontrolleissa iästä riippuen joko lasten tai aikuisten sisätautipoliklinikoilla. Uudet lääkkeet ja mittarit, ravitsemusterapeutit ja DM-hoitajien vastaanotot ovat käytettävissä ja säännöllisiä. Aikuisiän diabetesta sairastaville systeemi on sama. Omatoimisuus ja omahoito ovat kaiken kulmakivi. Jos et mittaa sokereitasi, jos et pistä ateriainsuliinia, jos et sitoudu hoitoosi, niin no can do? Tiedoksi myöskin sellainen asia, että kun munuaisten vajaatoiminta (yksi diabeteksen komplikaatioista) on edennyt tarpeeksi pitkälle, niin elinsiirtolistalle ei pääse ilman, että on dialyysihoidot aloitettu. Suurin osa dialyysipotilaiden ja diabeetikoidenkin lääkkeet ovat erityiskorvattavuuden piirissä.

Tämä on asia, mitä voidaan pähkäillä loputtomiin. Että kenen hoito kannattaa kustantaa ja miltä taholta.

Sairaanhoitajana sanoisin, että enpä juurikaan ole urani aikana tavannut osastohoidossa olevia HIV-potilaita kovinkaan montaa. He, joilla tartunta on todettu tarpeeksi ajoissa, ja jotka kiltisti syövät yhteiskunnan kustantamat lääkkeet, eivät ns. kuormita terveydenhoitokustannuksia pitkillä vuodeosastojaksoilla.

En vielä lämpene turvaseksistä luopumiselle ja estolääkkeelle. Hoitohenkilökunnalle pistostapaturmissa estolääkitystä harkitaan aina tapauskohtaisesti, eikä silloinkaan se estolääkitys koko elämää kestä - mikäli et sitten saanut tartuntaa.

Miksi lääkitä terveitä ihmisjoukkoja vain siksi, että vastuusta voitaisiin täten luopua?
Olisikohan vaikka niin, että mielestäni seksin harjoittamiseen ei pitäisi kuulua riskiä sairastua kuolettavasti? Seksi on kivaa, kenenkään ei pitäisi sairastua sitä harjoittaessa.

Niin, "auta armias", BB-seksin harjoittaminen ei taida olla se ainut tapa saada Hiv...mutta ei se siihenkään kuuluisi, kenenkään ei sitä sitä harjoittaessa kuuluisi saada. Pitää kuitenkin muistaa että turvaseksi on vain turvallisempaa seksiä, ja monet muut seksitaudit tarttuvat usein herkemmin kuin Hiv. Ja Hivin nurjertamisella on myös voimakas symbolinen merkitys (Plague Mass - End of the epidemic - Diamanda Galas). Hiv/Aids luonut aikamoisen stigman ja sarjan ennakkoluuloja homoseksin harjottamiseen, kuten tästäkin ja toisesta Ranneliikkeen keskustelusta voi lukea.

________

"Naidaan paljaalla, koska yhteiskunta kuitenkin maksaa viulut. Näinhän se on, vai mitä?"

Ajatusleikki: Yhteiskunta maksaaa myös lapsilisiä sun muita etuisuuksia "paljaalla naimisen" tuloksena? Esimerkiksi kaupungin asunnon saa helpommin jos odotat lasta (*virkailijan ehdotus muutaman vuoden takaa vesivaurioisesta homekämpästä poismuuttaessani). Yhteiskunnan tuet mahdollistavat esimerkiksi monet teiniraskaudet, pitäisikö tästäkin käytännöstä luopua koska se kuluttaa yhteiskunnan varjoja? Muistaakseni Englannista asiasta käytiin keskustelua 2000-luvulla. Jos vertaus kuulostaa hieman groteskilta, kyse taitaa olla pikemminkin ennakkoasenteista ja mielikuvista?

Hiv-positiivinen on nykyään työkykyinen, tartunta ei ole menolippu sairaseläkkeelle niinkuin vielä 1990-luvulla. Yhdistelmälääkkeiden avulla moni possari on palannut työelämään, ennuste ei ole enää se viisi vuotta.
"Seksi on kivaa, kenenkään ei pitäisi sairastua sitä harjoittaessa."

Onpas erikoinen katsantotapa. Ikään kuin nurinkurinen (ensin kiva, sitten se, miten tuohon kivuuteen päästään, kun yleensä kai on toisin päin: on realiteetit ja sitten opetellaan kivuus niiden puitteissa). Ehkä en ymmärtänyt oikein? Onko tälle näkemykselle analogia vaikkapa: "syöminen on kivaa, kenenkään ei pitäisi sairastua sitä tehdessä"?

Aikuiselle ihmiselle lienee aika selviö, että jokapäiväisilla valinnoillamme on seuraamuksia: yksilölle itselleen, yhteisölle ja ympäristölle. Näitä seuraamuksia on "kivuudesta" riippumatta.

HI-virus (ja muut sukupuoliteitse välittyvät mikrobit/virukset) on kehittynyt käyttämään kopioitumissykslissään tiettyjä ihmisvälitteisiä reittejä hyväkseen. Aivan samalla tavalla ihmisen metabolia on orientoitunut tietynlaista ravintoa kohti. Molemmat ovat tosiasioita, jotka vaikuttavat vääjäämättä ihmiseloon tavalla tai toisella riippumatta siitä, mitä ihminen näistä asioista tuntee. Ne itse asiassa vääjäämättä muokkaavat sitä, mitä ymmärretään sellaisilla käsitteillä kuin "seksi" tai "ravinto". Niin kauan kuin on seksiä, niin kauan on pieneliöitä, jotka evoluutio ajaa hyödyntämään tätä reittiä. Niin kauan kuin on metaboliaa, niin kauan tietynlainen ravinto on paremmin yhteensopivaa ja toisenlainen huonommin yhteensopivaa sen kanssa.

Molempien suhteen on mahdollista tehdä tasapainoisempia ja epätasapainoisempia valintoja. Tasapainoisuuden mittari ei ole pelkästään hyöty/haitta henkilölle itselleen.
  • 9 / 25
  • SaintJudy
  • 6.8.2014 11:03
No seksi ei ole kivaa ja kaikkien pitäisi sairastua sitä harjoittaessa...?

Niin, Hiv- ja muiden sukupuolitautien ei pitäisi kuulua seksiin, mutta kuuluvat silti. Jos kehitetään toimiva lääke niiden torjumiseksi niin miksi sitä ei käytettäisi?

**Seksi rinnastaminen syömiseen on hiukka ontuva analogia, vaikka perusasioista onkin kyse. Ravintoa ihminen tarvitsee säännöllisin väliajoin pystyäkseen toimimaan, myös ravinnon laatu lienee suoremmassa yhteydessä terveyteen. Ihminen tulee toimeen ilman seksiäkin.

Kommenttia muokattu: 06.08.2014 klo 11:03

Kommenttia muokattu: 06.08.2014 klo 11:05

Kommenttia muokattu: 06.08.2014 klo 11:09
Ei vieläkään mennyt oikein (äärimmäistyydestä äärimmäisyyteen, aijai).

Oikein lienee: seksi on kivaa, vaikka siihen liittyykin realiteetteja, jotka tulee ottaa huomioon.

(ei ehkä yhtä myytävä lause, myönnetään.)

Lisäksi: sukupuoliteitse välittyvien sairauksien potentiaali on niin vääjäämätön osa seksiä, että "niiden ei pitäisi kuulua seksiin" on yhtä utopiaa kuin sanoa "terveyshaittojen ei pitäisi kuulua syömiseen".

Aivan kuten seksinkin suhteen, myös syömisen suhteen pätee: on järkevämpi opetella kaikille terveellisemmät tavat eikä yrittää käyttää farmakologiaa tai leikkauksia.

Muoks: niin siis farmakologialla syömisen yhteydessä tarkoitan esim. "laihdutuslääkkeitä", rasvan imeytymisen estolääkkeitä tai toisaalta vaikkapa vitamiinitabletteja, jos ruokavalio on liian yksipuolinen. Laajemmin II tyypin diabeteksessa: laihduttaminen on ensisijaista, farmakologia toissijaista (harvoihin hoikkiin DMII tapauksiin ei toki päde).

Kommenttia muokattu: 06.08.2014 klo 16:40
Mihin lääkettä tarvitaan ?

Onko tavoitteena, että seksiä miehen kanssa haluavat voivat käyttäytyä "normaalisti" ? Onko toisin sanoen normaalia haluta seksiä samoin kuin heteroseksuaalit - mutta homoseksuaalisesti ? Kysymättä, onko halu jotenkin väärä siinä tapauksessa, jos se ei kohdistu toiseen sukupuoleen. Minä en näe eroa. Minä näen vain tosiasian, mutta mikä tekee siitä väärän. Ovatko kaikki vähemmistöt vääriä, onko väärin kuulua vähemmistöön ?

Muistan periaatteen kultakin kykynsä mukaaan, kullekin tarpeensa mukaan. Se ei anna oikeutta määrätä toisten tarpeista. Sukupuolisuus hyväksytään tarpeena. Ja sitten lääkkeet ? Hyväksytään, jos homous hyväksytään normaaliksi elämäksi ? Sveitsiläinen ehdotus kaikkien todettujen hivien lääkitsemisestä tuntuu parhaalta. Oikeus voittoihin ei saa tulla taloutta hallitsevaksi periaatteeksi. Lääkkeen tehtävä on tarjota normaali elämä.
"Lääkkeen tehtävä on tarjota normaali elämä."

Alkuperäisessä artikkelissahan oli kyseessä estolääkitys, ei hoitolääkitys.

1. Mitä on normaali? sukupuolitauteja on ollut niin kauan kuin on ollut suvullista lisääntymistä (eli siis lisääntyminen on orientoitunut vähintään 2:n lajin yksikön kesken tapahtuvaksi). Mikä on normaali myös sukupuolisessa kanssakäymisessa? Myös homoseksuaalisuutta lienee ollut niin kauan kuin on ollut suvullista lisääntymistä. Sukupuolitaudit eivät ole homojen asia, vaan ihmiskunnan asia. Myös heteroseksuaalien suhteen pätee samat lainalaisuudet.

2. Kultakin kykynsä mukaan sisältänee, että vastuunkantoon kykeneväiseltä ihmiseltä perätään vastuuta. Henkilökohtaiset tarpeen kokemukset eivät ole nekään pyhiä ja voidaan asettaa tärkeysjärjestykseen punninnan perusteella: esim. tarve BB-seksiin voi olla yhteisön kannalta vähäisempi tarve kuin tarve huolehtia terveydestä mahdollisimman kustannustehokkaasti ja ekologisesti.

3. Lääkkeen tehtävä on palauttaa homeostaasi. Lääke on (bio)kemiallinen aine, joka ei koskaan saa olla ensisijainen keino homeostaasin palauttamiseksi, vaan ensisijaisesti turvaudutaan ei-lääkkeellisiin vaihtoehtoihin. Tämä siitä syystä, että kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia/haittavaikutuksia. Jo olemassaolevan sairauden hoito farmakologisesti on yleensä perusteltua (hyöty voittaa haitat) - ei vielä olemassaolevan sairauden esto farmakologisesti on huomattavasti ristiriitaisempi kokonaisuus.
Tuloksellisuus ja moraalisuus ovat eri asioita

Ehkäisypillerit on hyväksytty, koska seksi on hyväksytty. Äidit ja lääkärit ovat antaneet pillereitä, vaikka olisi ollut kumejakin. Näitä on pidetty miellyttävämpinä. Tarjoutuvasta moraalistamisen keinosta luovuttiin.

Toinen vaihtoehto on moraalisuuden vaatiminen. Kuitenkaan moraali ei ole järin varma keino. Välistä lipsuu, joillakin koko ajan, jotkut eivät käy tiheään testaamassa, tai lainkaan. Tautia jakelevat ovat tietämättömiä itsestään. Tautia tuskin saadaan hallintaan ilman leviämisen katkaisemista. On myönnetty, että lääkityt eivät voi levittää HIV:iä. Lääkitseminen on kuitenkin uskottavampaa tartunnan saaneelta, luotattavampaa kuin estolääkityksen muistaminen, taudinkantajan voi olettaa käyttävän paremmin kuin estolääkityksen oton muistaminen.

Olisi syytä nostaa pöydälle se kysymys, sopiiko seksin rajoittamista perustella taudeilla - ja "frustraatioilla" perustellaan ehkä eniten kieltoja, joille ei helposti keksitä muita syitä. Mikä tekee milloinkin frustraation, oma minä vai muiden paheksunta ? Lääkkeen hintaa perustellaan voiton vaatimuksen rajoittamattomuudella. Oikeutettua aina ? HIV on vakavampi asia kuin muut seksitaudit. Ei a seksiä voitu ennenkään estää parantamattomien tautien uhalla.
"Näitä on pidetty miellyttävämpinä."
Jos tämä on syy farmakologiseen ehkäisyyn, niin sitten ehkä asenteissa olisi tarkistamisen varaa? Naisen ei-lääkkeellinen ehkäisymenetlelmä lienee pessaari+spermisidi tai kierukka eikä kondomi (miehelle). Mutta raskaudenehkäisy ei edes ole kovin hyvä analogia, koska tässä keskustellaan tautien ehkäisemisestä. (Pessaari/e-pilleri/kierukka estää raskautta, ei estä sukupuolitauteja).

"Olisi syytä nostaa pöydälle se kysymys, sopiiko seksin rajoittamista perustella taudeilla"
Mistä ihmeestä seksin rajoittamisen ajatus? Ei seksin määrää tarvitse rajoittaa siitä syystä, että sen suhteen on pelisääntöjä.
20 vuotta hiv-tartunnan kanssa elääneenä voin rehellisesti sanoa, että kyllä minä ottaisin yhden tapletin päivässä mielelläni, mikäli tältä sairaudelta voisi sillä välttyä. Nykyisen lääkityksen ansiosta fyysinen terveys on sama kuin muillakin, mutta asennoituminen meitä kohtaan on edelleen, kuin olisimme jotain spitaalisia.
On totta, että PrEP ei suojaa muilta sukupuolitaudeilta, mutta muita sukupuolitauteja voidaan hoitaa tehokkaasti jälkikäteenkin.
Nykyään niin monet harrastavat parisuhteen ulkopuolisia suhteita ja tuollaisella yhden pillerin päivässä taktiikalla jokainen joka niin haluaa, voisi ainakin suojata itsensä, vaikka puoliso, kumppani tai muu seksipartneri käyttäytyisi miten tahansa. Meillä on monenlaisia asenteita ja erilaisia käsityksiä siitä mikä on turvallista seksiä. Viime kädessä valinnan vapaus tulisi olla meillä itsellämme. Jos tuon pillerin kautta voi suojata itsensä tehokkaasti hiviltä, tulisi se mahdollisuus antaa niille, jotka sen haluavat.
Vaikka minulla on tehokas ja toimiva hiv-lääkitys, ottaisin mielelläni tuon yhden pillerin käyttöön omalle kumppanilleni, mikäli se olisi Suomessa saatavilla. Vaikka minun lääkitys estää tehokkaasti hiviä tarttumasta, antaisi se kuitenkin lisäsuojaa ja varmuutta siitä, että hän ei saisi tartuntaa joltakin toiselta, jonka kanssa mahdollisesti harrastaa seksiä. Kondomi on tehokas suoja, mutta kondomitkin menevät joskus rikki.
"20 vuotta hiv-tartunnan kanssa elääneenä voin rehellisesti sanoa, että kyllä minä ottaisin yhden tapletin päivässä mielelläni, mikäli tältä sairaudelta voisi sillä välttyä."

Entäpä käyttäisitkö aina tai vaatisitko aina kondomia satunnaisen/tuntemattoman seksipartnerin kanssa nykykäsityksesi mukaan?
Otsikon kysymykseen palaten. Mainiossa Klaus Nomi-dokkarissa on (tragi)koominen muistutus siitä, miten 1970-luvulla ennen epidemiaa suhtauduttiin sukupuolitauteihin: penisiliinit otettiin ENNEN, kun lähdettiin kruisailemaan.

Homohistoroitsijan Jack Fritcherin esseetä (lähde hukassa, ja itse "silminnäkijän todistuksen" hieman kyseenalastaen) löytyi merkintä New Yorkilaisesta lääkäristä, joka oli erikoistunut kirjoittamaan reseptejä eri sukupuolitaudeista kärsiville homoille. Samainen lääkäri nähtiin usein kruisailemassa potilaidensa kanssa.

Patricia Morrisroen Mapplethorphen kirjassa on kuvais siitä, miten scat oli hetken aikaa suosittu harrastus äärimmäisyyksiä etsivien S/M nahkamiesten keskuudessa. Villitys loppui siihen, kun harrastajien keskuudessa ilmeni matoepidemia.

Mitä on opittu? Pelkäämään seksiä ja seksin harjottamista? Minusta on ihan tervettä ja terveellistä että peloista ja pelotteista huolimatta ihmiset kuitenkin onnistuvat harjoittamaan seksiä, myös ns. riskiseksiä ja erityisesti nauttimaan siitä ilman syyllisyyttä/tai syyllistämistä.
"Mitä on opittu?"

Toivottavasti ollaan oppimassa huomioonottamista. Niin tässä kuin kaikissa asioissa, joita ihminen tekee.

Nimenomaan sukupuolitauteja (tai vaikkapa niitä matoja) ei joudu pelkäämään, kun opettelee järkevät toimintatavat.

Syyllisyyttä seuraa siitä, että on aiheuttanut toiselle jotain peruuttamatonta. Syyllisyyttä aiheuttanee myös, jos on huolimattomalla/välinpitämättömällä toiminnallaan joutunut jonkin peruuttamattoman kohteeksi.
"Toivottavasti ollaan oppimassa huomioonottamista. Niin tässä kuin kaikissa asioissa, joita ihminen tekee."

Tämä "oppi" tuli aika nopeasti hiv-epidemian myötä. Lähinnä San Franciscoon keskittyvän dokumentinta We Were Here saa käsityksen, missä sairaus loi uudelaista yhteisöllisyyttä ja välittämistä toisista.
Kysymys mitä itse olen tässäkin keskusteluaa pohtinut tietenkin sisältää automaattisesti myös tuon puolen, mutta enemmän sen, mitä sitten kun Hiv on hoidettavissa siinä minnä kausiflunssa. Voiko suhtautuminen seksiin muuttua kun se ei enää sisällä tuota pelotetta? Olen kuitenkin tullut kasvanut homoksi Aids-kriisin aikana. Ymmärrän hyvin jos uudet sukupolvet eivät tunne samanlaista pelkoa - tai kauhua, sairautta kohtaan. Eivät ole joutunut elämään sairauteen johtaneiden läheisten menetyksen kanssa. Siitä olen pelkästään vain iloinen. Hivin luonne on muuttumassa, voiko asenteet myös muuttua laajemmin, pysyyko varsinkin homoseksiin liitetty stigma? Tuota samaa moraliteettia kuulee vielä näissä "opetuksissa".

"Järkevät toimintatavat" Niin no, seksissä ylipäätään nyt on järki aika kaikana. Pitää muistaa että nämä hardcore BB ja breeding "kultit" ovat ihan asia erikseen.
"..mutta enemmän sen, mitä sitten kun Hiv on hoidettavissa siinä minnä kausiflunssa."

Jospa sitten otetattaisiin lisää huomioon ja suojaudutaan ja suojataan kumppania muilta sukuouoliteitse kulkevilta taudinaiheuttajilta?

En osaa ajatella HIV/AIDSia nimenomaan homouteen kytkeytyvänä asiana - olenko liian nuori sitten.

Enkä osaa ajatella ainoastaan HI-virusta, kun ajattelen sukupuolivälitteisiä sairauksia: niitä on useita ja antibioottiresistenssit ovat kasvussa. Mahtaakohan anaaliseksiä harjoittavien tiedossa olla esim. tiettyjen papilloomavirusten (papilloomavirukset ovat vastuussa kondyloomasta, myös syylästä) yhteys anaalikarsinoomaan?

Lista taudinaiheuttajista on pitkä. Jos jokaista vastaan haluaisi suojautua farmakologisesti, niin aika monta pilleriä ja rokotetta saisi ottaa eikä siltikään olisi suojassa. Lisäksi toimillaan edesauttaisi antibiottiresistenttien kantojen leviämistä.

Hyvien suojien lista on lyhyempi (joillain pidempi, pun intended): kondomi satunnaisissa/anonyymissä seksissä.

Ja kyllä seksissäkin sopii aikuisen pitää järki mukana. Järki oli kuitenkin kai se ihmisen lajityypillinen ominaisuus, niin että mihinkäs seepra raidoistaan pääsisi, astuessaankaan?
Sori Yesman, yritän tässä keskustella post-aids maailmasta, millainen se voisi olla - onko sellaista? En niinkään käytännön tasolla suojautumisesta, farmalogiasta, muista sukupuolitaudeista tai vastaavasti seksuaalimoraalista, vaan siitä miten eteenpäin jos/kun/nyt(?) Hiv on yhtä hoidettavissa siinä missä mikä tahansa muu sukupuolitauti.
Miten päästä tuosta stigmasta eroon/tai yli, voiko edes? Hivin luonne on muuttunut homoihin iskeneestä aidsrutosta yleismaalliseksi epidemiaksi, silti tuntuu että samat pelot ja ennakkoluulot elävät vielä.

Varmasti riskiseksiä harrastavat ovat tietoisia riskeista, joita riskiseksi sisältää. Mielestäni aihe ei kuulu tähän keskusteluun, ilmiönä se sisältää aika paljon enemmän. Voit toki poimia lauseita sieltä täältä ja vastata niihin, mutta keskustelu ei silloin minun kannalta ole kovin kiintoisaa.
Heh, ja sori myös, jos mun kannalta kiintoisia eivät ole vaikkapa post-aids spekulaatioiden mahdolliset kulttuuriset konnotaatiot ja yritän tuoda teksteihin realismia osallistumalla niiden luonnontieteellisiin sisältöihin. Tasoissa ollaan siis. :)
Noh, eipä tämä keskustelu näytä ketään muutakaan kiinnostavan... :-)

*vaikka Diamanda Galas julistaa sormitatuoinneissaan: We are all HIV+. (Ja tuosta voinee lukea minua näkökulmani myös.)
Aids-terminologiasta ja siihen liitetyistä mielikuvista suosittelen lukemiseksi Susan Sontagin esseet Sairaus vertauskuvana & AIDS ja sen vertauskuvat, joka lienee vieläkin aika vapauttava teos. Esseessä Sontag liittää Aidsin eri kulkutautien historiaan.